Sintra ja minä

Lissabonin lähistöllä sijaitseva Sintra kuuluu Euroopan kiinnostavimpiin nähtävyyksiin. Olen käynyt Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvassa kaupungissa kahdesti. Tässä muistoja viime kerralta.

Kolmen vartin junamatka Rossion asemalta Lissabonista sujuu nopeasti. Saavumme Sintran pimentyneeseen iltaan ja lähdemme suunnistamaan kohti majapaikkaamme Casa Miradouroa. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kulkea öisiä katuja kaukana kotimaan räntäsateesta. On hiljaista ja lämmintä. Katulamppujen himmeä valo, ympärillä kohoavat kukkulat ja mielikuvitukselliset rakennukset luovat arvoituksellista tunnelmaa.

Sintra
Käännymme keskusaukion laidalta kapealle kadulle, joka johtaa jyrkkään alamäkeen. Toivon lukeneeni karttaa oikein, sillä en todellakaan haluaisi raahata rinkkaa heti takaisin ylös. Löydämme onneksi etsimämme. Musta rautaportti on kuitenkin kiinni, eikä ovikelloon kuulu vastausta. Päätän soittaa saamaani numeroon. Puhelimen ääni kaikuu talon sisäpuolelta, mutta kukaan ei vastaa. Viimein pienikokoinen täti ilmestyy portin taakse. Hän esittelee itsensä Mariaksi ja pahoittelee pesukoneen meteliä, jonka vuoksi ei kuullut sen paremmin puhelinta kuin ovikelloakaan.

Sintra
Maria on ylitsepursuavan ystävällinen. Hän ohjaa meidät sisään ja esittelee huoneemme hieman ontuvalla englannin kielellä. Maria avaa verhot ja esittelee maisemia. Korkean kukkulan päällä loistaa todelliseksi satulinnaksi valaistu Penan palatsi. Viereisellä mäellä kohoavat Maurien linnan eli Castelo dos Mourosin muurit. Kummitustaloa muistuttava Quinta da Regaleira erottuu huomattavasti lähempänä. Sinne emme valitettavasti ehdi tällä matkalla lainkaan.

Sintra
Aamulla pimeys on ohi ja taivas huokuu valoa. Huonettamme kiertävän parvekkeen toiselta laidalta näkyy laakson yli siintävälle Atlantille saakka. Aamiainen on ilahduttavan maukas. Maria touhuaa kiireisenä, hymyilee kaikille sekä kantaa pöytiin kuumaa juotavaa. Tapaamme myös talon omistajan Charlotten. Meillä on kuulemma hyvä tuuri sään suhteen, sillä Portugalin lokakuu on poikkeuksellisen lämmin.

Sintra
Kuulemme vielä pikakertauksen Sintran historiasta. Kaupunki alkoi kehittyä jo keskiajalla, kun Portugalin kuninkaalliset valitsivat sen asuinpaikakseen. Perässä seurasi joukko muita merkkihenkilöitä. Erityisesti raikas ilma ja vehreä luonto houkuttelivat tähän rauhalliseen pakopaikkaan, josta pääsee tarvittaessa nopeasti takaisin Lissaboniin.

Sintra

Kiipeämme keskusaukiolle ja etsimme bussipysäkin. Linja-auto kuljettaa meidät metsän halki kohti Penan palatsia. Rautatieasemalta on tullut paljon matkustajia, joten joudumme seisomaan koko mutkikkaan matkan ajan. Bussi tuntuu hyvältä idealta, sillä parin kilometrin kävelystä jyrkkään ylämäkeen olisi saattanut tulla melko hikinen.

Sintra
Alueen portilta on vielä jonkin verran käveltävää Palácio Nacional da Penan sisäpihalle. Rakennus on mielikuvituksellinen yhdistelmä eri tyylisuuntia. Se rakennettiin 1800-luvun puolivälissä kuningas Ferdinand II:lle ja kuningatar Maria II:lle.

Sintra

Ihailemme koristeellisia portteja ja värikkäitä torneja, joissa erottuu niin maurilaisia kuin uusgoottilaisiakin piirteitä. Kiertelemme pitkin muureja ja tutkimme vartiotorneja. Yläkerran kahvilasta löytyy onneksi myös helpotusta janoon. Palatsilta on upeat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin. Katselemme laakson kyliä, kaukaista merta ja läheisen Maurien linnan muureja. Riemunkirjava palatsi on huikea nähtävyys, jota kannattaa tulla ihmettelemään omin silmin.

Sintra

Kierrämme kaikki yleisölle avatut huoneet läpi. Isäntäväellä on ollut ilmeisen suuri tarve kerätä kaikkea mahdollista, sillä huoneet pursuavat erilaisia esineitä. Pidän eniten pienestä sisäpihasta, joka on koristeltu maurilaistyylisillä kaakeleilla. Valokuvaus on harmikseni kielletty.

Sintra
Jatkamme jaloittelua palatsin suurella puistoalueella, jonne on tuotu kasveja eri puolilta maailmaa. Mäkisen metsikön keskellä risteilee kävelyteitä. Löydämme muutamia mielenkiintoisia rakennelmia sekä pari lampea. Mystinen metsä vaihtuu hiekkatieksi, kun tallustamme kohti Maurien linnaa.

Castelo dos Mouros, Sintra
Castelo dos Mourosin harmaat rauniot tuovat vastapainoa Penan palatsin väriloistolle. Vanhat muurit ja kauniit näköalat muodostavat silti harvinaisen kiehtovan kokonaisuuden. Paikka tuo mieleen pätkän Kiinan muuria pienoiskoossa. Saamme olla rauhassa, sillä alue on miltei autio. Kuulemme kuitenkin parin lapsen puhuvan suomea ja pohtivan, minne Tommi on hävinnyt.

Castelo dos Mouros, Sintra

Kiipeämme torniin, jonka huipulla liehuu Portugalin lippu. Meillä ei ole kiirettä, joten nautimme auringosta ja jäämme toviksi katselemaan Sintran kattoja.

Castelo dos Mouros, Sintra
Seikkailemme lopulta linnoituksen muurit päästä päähän. Olemme jo poistumassa, kun huomaamme Tommin löytyneen. Punertavista hiuksista ei voi erehtyä. Iltapäivän helle alkaa väsyttää, joten päätämme kulkea oman Via Dolorosamme lähimmälle bussipysäkille. Seisomme hiljaisen tien varressa ja toivomme pysäkille kiinnitetyn aikataulun olevan voimassa. Epäilykset ehtivät jo herätä, kunnes linja-auto ilmestyy näkyviin puolen tunnin odottelun jälkeen.

Sintra

Palaamme pikavauhtia Sintran keskustaan. Huomaamme kuuluisan Sapan leipomon, josta ostamme pieniä Queijada-leivoksia. Makeat perinneherkut ovat edullisia ja maistuvat meille hyvin. Kylä hiljenee mukavasti, kun päiväturistit palaavat Lissaboniin. Kävelemme vielä hetken mäkisillä kujilla, joita paikalliset mummot vartioivat avonaisilta ikkunoiltaan.

Cabo da Roca, Portugali
Seuraava päivä kuluu Sintran ulkopuolella. Näemme Cascaisin kaupungin sekä Cabo da Rocan rantakalliot, joista voin kertoa lisää joskus myöhemmin.

Casa Miradouro, Sintra
Maria tarjoilee tuttuun tapaansa aamiaista viimeisenä aamunamme Sintrassa. Hän tuo paistetun kananmunan pyytämättä, sillä olen tilannut samanlaisen kahtena edellisenäkin aamuna. Maria tokaisee ”you will miss my eggs”, ja totta tosiaan, vielä vuosien jälkeenkin muistan hänet aina, kun syön paistettuja kananmunia. Marialla on oma pieni ystäväkirjansa, johon saamme jättää terveisemme. Kodikasta Casa Miradouroa on helppo kehua. Pienestä majatalosta jäävät mieleen ystävällinen palvelu, mukava huone ja mahtavat maisemat.

Sintra
Mitä Sintra sitten minulle merkitsee? Se on yksi suosikkipaikoistani koko maailmassa. Olen vieraillut siellä ensimmäisellä ulkomaanmatkallani ilman vanhempia ja viimeisellä ennen omien lasten syntymää. Useimmat Lissabonin-kävijät tekevät Sintraan päiväretken, mutta suosittelen yöpymistä tässä tunnelmallisessa pikkukaupungissa. Mystiset metsät ja omalaatuiset palatsit vetävät puoleensa, joten haluan joskus palata Sintraan vielä kolmannenkin kerran.

Sintra

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija 2.2.2016 at 10:47

    Tämä postaus tuli todella hyvään aikaan, sillä olen suunnittelemassa matkaa Lissaboniin maaliskuulle. Samalla olisi tarkoituksena käydä myös Sintrassa, paikka näyttää todella kauniilta.

  • Reply Noora 2.2.2016 at 16:01

    Sintrasta olen kuullut viime aikoina niin paljon, että pakkohan tuonne on päästä. Linna+historia+maisemafanille toi tuntuu olevan täydellinen kohde! Äh, miksi mulla on niin vähän lomaa, haluan tonne heti 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.2.2016 at 16:11

      Sintrassa kyllä riittää linnoja, historiaa ja maisemia. Myös monien kukkuloiden Lissabon on täynnä upeita näköalapaikkoja ja keskeltä kaupunkia löytyy linnakin. Tämä ei varmaan helpota matkakuumetta ollenkaan, mutta aiemmin mainitut Irlanti ja Slovenia on myös ihan unelmakohteita noita asioita haettaessa. Ja toki myös Rooma 🙂

  • Reply katareissaa 2.2.2016 at 16:56

    Ei hitsi, just eilen lueskelin Sintrasta Pingviinimatkat -blogista ja heti perään sullakin erittäin kiva postaus aiheesta! Jos ois Portugalin matka suunnitteilla, niin tulkitsisin tän joksikin merkiksi varmaan, haha 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.2.2016 at 16:15

      Hauska sattuma, että Sintra tuli esille useammasta blogista yhtä aikaa. Mutta hei, joskus kannattaa harkita matkaa myös tuonne suunnalle 😀

  • Reply Kohteena maailma / Rami 9.3.2016 at 04:20

    Omalla Lissabonin pikavisiitillä jäi hieman harmittamaan, kun ei kerinnyt Sintrassa käymään. Tai kerinnyt ja kerinnyt, valintakysymyksiähän nämä. Tuonne aion kuitenkin joskus mennä ja oli kiva katsella blogistasi kuvia tuolta tarinan lisäksi. En ole tajunnutkaan tuota muurien määrää. Upean näköinen paikka kaiken kaikkiaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 9.3.2016 at 09:15

      Kyllä Sintrassa kannattaa käydä, jos tuolla seudulla liikkuu. Toki jos aikaa on vähän, se kuluu todella helposti Lissabonissakin. Ei tuo Maurien linna mitenkään valtava ole, mutta kyllä noita muureja hetken aikaa kiertelee. Maurien rauniot on aika täydellinen vastakohta Penan palatsin mielikuvitukselliselle väriloistolle.

  • Reply Henna /suurin onni 10.3.2016 at 15:04

    Sinulla on kyllä sana hallussa, todella sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu teksti! Huomaan, että onnistut usein luomaan niin mukavan tunnelman, että kohteet, jotka eivät välttämättä lähtökohtaisesti ole houkutelleet niin kovasti, alkavatkin tuntua loistoajatukselta 🙂 Sintra – sinne siis… kun joskus Lissabonin suunnalle päädyn, sekin on nimittäin vielä näkemättä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.3.2016 at 22:21

      Kiitos kehuista Henna! Täytyy vastavuoroisesti tunnustaa, että sinun blogitekstisi saavat usein hyvälle tuulelle. Pidän Lissabonista, koska se on yhtä aikaa sopivan rosoinen ja turvallisen länsieurooppalainen kaupunki. Paikoitellen tuntuu, että voisi ehkä olla hieman Eurooppaa kauempanakin, hintataso on suhteellisen edullinen ja valokuvattavaa riittää.

  • Reply Titta / IKILOMALLA 11.3.2016 at 07:09

    Samaa mieltä Hennan kanssa! Ihan eläydyin täysillä tähän matkaan ja tarinankerrontaan! Melkein maistoin suussani nuo sokeriset perinneleivokset ja näin vanhat mummelit ikkunoissa tuijottamassa.
    Sintra ei ole minulle ennestään tuttu, mutta näyttää sellaiselta kaupungilta, jossa mielelläni vierailisin jonain päivänä! Haluaisin myös yöpyä paikallisten luona ja päästä maistamaan paikallisen mamman aamiaisia 👌😊

    Titta / IKILOMALLA

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.3.2016 at 22:26

      Kiitos Titta! Olen kuullut monen ihastuneen Sintraan, pettyneitä ei ole juuri ilmoittautunut. Paikallisen luona asuessa pääsee hyvin tunnelmaan ja saa matkasta varmasti harvinaisen paljon irti. Toimii hyvin lyhyellä visiitillä, mutta pidemmän päälle alan ainakin itse kaivata omaa rauhaa.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 11.3.2016 at 09:16

    Mikä ihana tarina taas kerran!

    Tekee oikein mieli lähteä Marian luokse maistamaan aamiaismunia, hukkumaan ystävällisyyden aaltoon ja unohtumana päiväksi näihin maisemiin. Meillä on Lissabon vielä käyämättömien kohteisen listalla, mutta toivon mukaan sinnekin vielä päästään. Vaikka siitä on lukenut näitä mielettömän upeita postauksia yksi toisensa jälkeen, silti se ei jostain syystä ole vielä yltänyt niin kärkisijoille että oltaisiin saatu se mukaan suunnitelmiin.

    Olen silti aika varma, että tullaan hurmaantumaan siitä kunhan päästään vaan sinne asti.

    – Gia

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.3.2016 at 22:35

      Kiitos Gia! Ennemmin tai myöhemmin pääsette varmasti Lissaboniinkin 🙂 Olen itse käynyt siellä kahdesti ja omat tunteeni kaupungista ovat vähän kaksijakoiset. Kolmatta matkaa ei ole suunnitteilla, koska tiedossa ei ole ainakaan tällä hetkellä mitään kummempaa uutta nähtävää. Toisaalta olen viihtynyt kaupungissa todella hyvin ja harkitsisin Lissabonia, jos pitäisi keksiä joku eurooppalainen suurkaupunki jossa viettää joku pidempi ajanjakso. Koska ette ole vielä käyneet, niin suosittelen ehdottomasti!

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 11.3.2016 at 18:25

    Voin allekirjoittaa edelliset kommentit täysin, tarina oikein tempasi mukaansa! Portugali on jotenkin aina ollut sellainen kohde mikä jossain mielenkiinnon rajoilla sinnikkäästi keikkuu, mutta jolle ei kuitenkaan ikinä tunnu löytyvän sopivaa hetkeä. Jotenkin koko maa kuuluu myös täysin oman yleissivistykseni ulkopuolelle. Äkkiseltään jos pitäisi nimetä jotain Portugaliin liittyviä asioita, niin ensimmäisinä mieleen tulee portviini, Lissabon ja 1400-1500 -lukujen löytöretket. Sitten alkaakin jo lyödä tyhjää.

    Monet siellä käyneet maata kuitenkin kovasti kehuvat, joten jotainhan siinä täytyy olla. Sintra vaikuttaa hienolta paikalta kaikin puolin, ja mahtavaa että sieltä löytyi noin lämminhenkinen majoituskin! Tekee mieli alkaa suunnitella matkaa samantien.

    – Miika

    • Reply Mika / Lähtöportti 13.3.2016 at 22:43

      Kiitos Miika! Mullakin on muutamia kiinnostavia kohteita, joihin lähteminen vaan aina siirtyy vuodesta toiseen. Yksi tällainen on ollut Baskimaa, jonne lähdetään ainakin kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen tänä keväänä. Portviinin perässä kannattaa lähteä Portoon, tai tarkemmin ottaen kiertämään Vila Nova de Gaian viinikellareita Douro-joen rannalle. Portugalihan on melko pieni maa, joten samalla reissulla ehtii nähdä erilaisia kyliä ja kaupunkeja. Omista Portugali-mielikuvista tulevat päällimmäisinä mieleen markettien tuoksahtavat suolaturskaosastot, Lissabonin kaduilla juotu ginjinha-likööri, koristeelliset sinivalkoiset kaakelit sekä Cristiano Ronaldon ylimielinen katse 😀

    Leave a Reply