Yöjunalla Lappiin yli 30 vuoden tauon jälkeen!

Viime vuosien matkakohteemme ovat löytyneet yleensä Välimeren seudulta, joten halusimme kokeilla vaihteeksi jotain erilaista. Hyppäsimme siis yöjunaan ja suuntasimme kohti Ylläksen valkoisia hankia uudenvuoden viettoon.

Kuten jo ennen joulua kirjoittelin, tunnen Suomea oikeastaan hävettävän huonosti. Tein edellisen Lapin-matkani 6-vuotiaana, joten nyt oli korkea aika suunnata kohti pohjoista. Valitsimme kohteeksemme Ylläksen, sillä se tuli ensimmäisenä vastaan hyviä murtomaahiihtomahdollisuuksia hakiessamme.

Lappiin voi matkustaa autolla, junalla tai lentäen. Lapsemme eivät juuri arvosta yli kymmenen minuutin ajomatkoja, joten tuhannen kilometrin roadtrip ei tunnu järkevältä. Tarvitsemme silti mukaamme oman auton sekä järjettömän määrän tavaraa. Näin ollen päädymme autojunaan. Se ei ole erityisen halpa, mutta silti reilusti lentämistä huokeampi vaihtoehto. Ja junallahan matkasin Lappiin myös silloin kultaisella 80-luvulla.

Ylläs

Auton lastaaminen junaan on ilahduttavan helppoa. Kulkupeli ohjataan kyytiin Pasilassa Hartwall Arenan vierestä löytyvällä autojuna-asemalla. Lippua ostaessa on tärkeää tietää auton korkeus. Ainakin Kolariin kulkevissa vanhanmallisissa vaunuissa alakerran maksimikorkeus on määritelty virallisesti 165 senttimetriin, joten olen varannut kattopaikan. Vastaanottotiskin mies kuitenkin kehottaa sovittamaan muutaman sentin ylimittaista autoa alakertaan ja se onnistuu. Henkilökunta on paikalla näyttämässä, mille sijoille auto pitää pysäyttää. Vaunun alempi kerros on luonnollisesti katettu, joten autot ovat huomattavasti paremmassa suojassa kuin avoimella katolla. Joskus suksiboksikansan suosima kattopaikoitus myös varataan täyteen ennen alakertaa. Lastauspaikalta on lyhyt kävelymatka Pasilan asemalle, jonne muu perhe on jäänyt odottelemaan. Matkustajat nousevat Helsingistä lähteneen junan kyytiin tavalliseen tapaan asemalaiturilta. Autojunavaunut liitetään mukaan Pasilasta lähdön jälkeen. Astumme junaan puoli seitsemältä illalla ja saavumme Kolariin hieman ennen aamukymmentä.

Ylläs

Kolariin kulkeva juna on lapsuudesta tuttua VR:n sinivalkoista kalustoa, josta ei löydy kaikkia moderneja mukavuuksia. WiFiä on siis turha hakea, sillä kyseessä ei todellakaan ole mikään Pendolino. Puhelimen saa sentään ladattua parranajoon tarkoitetussa pistokkeessa. Lämmitys pelaa kohtalaisen hyvin. Erittäin ahtaan kolmen sängyn hytin värimaailmaa hallitsevat ruskeat seinät sekä oranssi pöytä, jonka kannen alta löytyy lavuaari. Vesi ei ole juomakelpoista, mutta peilikaapissa odottaa kolmanneslitran vesipullo jokaista sänkypaikkaa kohti. WC löytyy käytävältä. Ravintolavaunun kallis tarjonta ei juuri innosta, joten suosittelen ottamaan eväät mukaan.

Ylläs

Lapsille yöjuna on mieluisa kokemus, jota on odotettu jo kauan Ellan ja Aleksin Yöjuna Rovaniemelle -kappaleen tahdissa. Tytöt myös nukkuvat sikeästi koko yön. Hytin kolme sänkyä on sijoitettu päällekkäin, joten ylin niistä sijaitsee aivan katonrajassa. En saa heti unen päästä kiinni, joten jään kuuntelemaan kiskojen laulua. Tasainen kolina tuntuu jotenkin rauhoittavalta ja kertoo pienimuotoisesta seikkailusta, sillä reissu on lentämiseen tottuneelle perheellemme melko eksoottinen kokemus. Olen pitänyt aina junista ja nukahdankin lopulta kaukaisiin interrail-muistoihini. Vaunussa on hiljaista. Naapurihytin venäläiset juovat vodkansa maltillisesti, eikä makuuvaunuissa ole kuulutuksia lainkaan.

Ylläs

Meitä odottaa Kolarin asemalla kaunis aamurusko ja kirpeä pakkanen. Lumi narisee mukavasti kenkien alla. Pääsemme puoleksi tunniksi odotusaulaan, kunnes autot ovat valmiina noudettaviksi. Haluaisin joskus kokeilla myös uudenaikaisia InterCity-yöjunia, joilla pääsee esimerkiksi Kemijärvelle. Sieltä voisi jatkaa sujuvasti ainakin Pyhätunturille tai miksei vaikka reilun kahdensadan kilometrin päähän Saariselälle. Kolariin johtavat raiteet eivät ilmeisesti ole yhteensopivia modernin kaluston kanssa.

Ylläs

Saamme vuokraamamme mökin avaimet vasta myöhemmin iltapäivällä, joten suuntaamme aluksi Äkäslompolossa sijaitsevaan Jounin kauppaan. Suomen suurimmalla K-marketilla lienee Facebookissa pian puoli miljoonaa tykkääjää, joten siitä on tullut paikallinen nähtävyys. Kaupan omaa fanituoteosastoa lukuunottamatta kyseessä on kaikesta huolimatta melko tavallinen ruokakauppa. Teemme tästä seudun suurimmasta marketista runsaat ostokset tulevaa viikkoa varten. Saman katon alla toimivat myös Alko ja apteekki.

Ylläs

Parkkipaikan toiselta puolelta löytyy suuri poroaitaus, joten pääsemme ihmettelemään sarvipäitä heti lähietäisyydeltä. Katselemme söpöjä sorkkaeläimiä hetken aikaa, kunnes jatkamme matkaamme kohti Yllästunturia.

Ylläs

Osuvasti Maisematieksi nimetty reitti kulkee tunturin länsireunaa. Tykkylumen peittämät puut ja paikoitellen aukeavat Lapin maisemat herättävät ihastusta.

Ylläs

Perillä meitä odottaa mukava vuokramökki, jossa on sopivasti tilaa kaikille matkalaisille. Saunassa kelpaa lämmitellä pakkaspäivien jälkeen ja takkatuli luo tunnelmaa pimeisiin iltoihin. Itse asiassa Ylläksen korkeudella on pimeää tähän aikaan vuodesta melkein jatkuvasti. Auringonnousun ja -laskun välinen aika tosin tuplaantuu vuodenvaihteen tienoilla puolestatoista kolmeen tuntiin vain parin viikon aikana.

Ylläs

Vietämme aikaamme enimmäkseen hiihtämällä. Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto, josta löytyy myös valaistuja reittejä 38 kilometrin verran. Säästän nyt kuitenkin hiihtojutut omaan erilliseen julkaisuunsa.

Ylläs

Laskettelua en ole koskaan harrastanut, vaikka rinteet tällä kertaa melkein houkuttelevatkin kokeilemaan. Tyydymme pulkkamäkeen, missä lapset viihtyvät moneen kertaan. Sport Resort Ylläs sijaitsee tunturin etelärinteellä Ylläsjärven puolella. Pienille lapsille varatulla alueella voi laskea pulkalla tai millä tahansa muulla välineellä. Jos ei jaksa kävellä, pääsee mäen ylös ilmaisella mattohissillä. Paikalta löytyy myös kiipeilyteline, keinut sekä makkaranpaistoon sopiva laavu. Tunturin vastakkaisella puolella sijaitsevaan Ylläs Ski Resort Äkäslompoloon emme tutustu tällä matkalla lainkaan. Hiihtokeskusten ympäristössä on tarjolla monenlaisia aktiviteetteja moottorikelkkailusta lumikenkäilyyn.

Ylläs

Pakkanen pysyttelee enimmäkseen siedettävissä lukemissa. Noin kymmenen asteen tyyni pakkassää on erinomainen ulkoilukeli ja hieman kylmemmässäkin pärjää vielä hyvin. Kahtena päivänä päästään kuitenkin kolmenkymmenen pakkasasteen tienoille ja hiihtämisen voi unohtaa. Lämpötilassa on huomattavia paikallisia eroja. Alavilla mailla saattaa olla yli kymmenen astetta kylmempää kuin muutaman kilometrin päässä tunturin reunamilla. Ensimmäisenä paukkupakkaspäivänä tutustumme Lainion Snow Villageen.

Ylläs

Seuraavana päivänä lähdemme gondolihissillä Yllästunturin huipulle. Ei liene kenellekään yllätys, että huipulla tuulee hyytävästi. Laskettelijoita riittää silti jonkin verran. Ylläkseltä löytyy 63 rinnettä ja erityisesti lumilautailijat pitävät sitä paratiisinaan. Sää on ilahduttavan kirkas. Punertava aurinko pilkistää taivaanrannan takaa ja ympäröivä luonto näyttäytyy kauneimmillaan.

Ylläs

Haemme tuulensuojaa rakennusten seinustoilta ja nautimme maisemista, kunnes siirrymme Suomen korkeimmalla sijaitsevaan ravintolaan Ylläskammi 718:aan kuumalle mehulle. Pieni talo on täysin lumen ja jään peitossa.

Ylläs

Syömme enimmäkseen vuokramökillämme, sillä hikisten hiihtopäivien jälkeen ei tee enää mieli lähteä ravintolaan. Seudun ruokapaikkojen hintatasokin on melko korkea. Ehdimme kuitenkin testata kolme ravintolaa, jotka kaikki ansaitsevat kehuja.

y04

Päädymme Napapiirin sankarit -elokuvan jalanjäljillä laskettelurinteiden juurella sijaitsevaan Lapland Hotel Saagaan. Hotellin à la carte -ravintola on iltapäivällä suljettu, emmekä kaipaa buffettia. Päädymme siis hotellin Bistroon. Mehevä hampurilainen on tehty erinomaisista raaka-aineista, enkä ole oikeastaan syönyt parempaa edes New Yorkissa. Täällä välistä löytyy häränlihapihvin lisäksi myös hieman kylmäsavuporoa. Tarjoilija huomauttaa, että purilainen on valittu jossain kilpailussa Suomen parhaaksi. Palkinto on taatusti ansaittu. Jos annoksen saisi edes hieman halvemmalla kuin 19 eurolla, olisin voinut tulla syömään samanlaisen toisenakin päivänä. Napapiirin sankareiden ystävät muuten löytävät Tapio Räihäsen keltaisen Ford Sierran läheisen Bar Kaapin edustalta.

Ylläs

Toinen ravintolakokemuksemme on Ylläsjärven kylässä sijaitseva Pihvikeisari. Muutaman ravintolan ja matkamuistoliikkeen ryhmä näyttää ulkoapäin jotenkin nuhruiselta, eikä herätä suurta innostusta. Pihvikeisari on kuitenkin saanut kehuja, joten astumme sisään. Se kannattaa, sillä palvelu on ystävällistä, tunnelma kodikas ja ruoat erinomaisia. Sisustukseen kuuluvat täytetyt linnut sekä karhuntalja viittaavat siihen, että kannattaa tilata riistaa. Suussa sulava poronfile on hintansa arvoista. Lapinjuusto, makea lakkahillo ja espresso viimeistelevät upean aterian.

Ylläs

Ravintola Rouheen valot loistavat kutsuvasti hämärtyvässä Äkäslompolon iltapäivässä. Pari vuotta sitten avattu tyylikäs ravintola on ilman muuta seudun kärkikastia. Kokeilen perinteistä poronkäristystä, enkä joudu pettymään. Myös lasten tilaamat pizzat vaikuttavat onnistuneilta. Pohjat saisivat toki olla aina hieman rapeampia, mutta annettakoon se anteeksi täällä reilun kolmentuhannen kilometrin päässä Napolista. Suosittelen vilpittömästi Rouhetta, jos haluat syödä Äkäslompolossa hyvin.

Ylläs

Koemme matkamme aikana huippusesongin valitettavan lyhyyden. Vielä vuodenvaihteessa kaikki vuokramökit ovat täynnä, kaupoissa ja kahviloissa riittää vilskettä ja ihmisiä tulee vastaan kaikkialla. Kansa kuitenkin kaikkoaa nopeasti. Vietämme Ylläksellä vielä pari päivää loppiaisen jälkeen ja huomaamme, kuinka mökkikylä autioituu täysin ja jopa hiihtokeskuksessa on hiljaista. Juttelen asiasta parin paikallisen yrittäjän kanssa. Lyhyt huippusesonki on haaste, sillä esimerkiksi kausityöntekijöiden palkkaaminen tuottaa päänvaivaa. Halukkaita on vaikea löytää, kun hommia on vain pari viikkoa kerrallaan. Ilman apuvoimia ei kuitenkaan pärjää. Aiemmin hiljaisia aikoja piristäneitä yritysvieraitakaan ei kuulemma käy enää entiseen malliin. Eräs paikallinen tosin naurahtaa, että pohjoisen kansa on kyllä tottunut kärsimään. Haluan joka tapauksessa rohkaista käymään hiihtokeskuksissa myös muulloin kuin joulu- tai hiihtolomilla, jos se vain suinkin on mahdollista. Siinä voittavat kaikki.

Ylläs

Lapissa todellakin kannatti käydä. Matka oli raikas ja inspiroiva kokemus. Pohjoisen puhtaassa luonnossa ja valtavissa erämaissa on jotain taianomaista. Napapiiri on kuin oma maailmansa. Lienee hyvin kuvaavaa, ettei viisivuotiaamme meinannut millään uskoa, että olemme koko ajan Suomen rajojen sisäpuolella. Kiitos Lappi, nähdään toivottavasti pian uudelleen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna 17.1.2016 at 10:45

    Olipa tosi hauska postaus 😀 Oon kuullut niin monta kertaa miten junalla Lappiin saapuminen on paljon suurempi elämys kuin tänne lentokoneella tupsahtaminen.
    Matkustan itse pitkästä aikaa viikon päästä matkamessuille junalla ja odotan kyllä mielenkiinnolla. Opiskeluaikana tuli käytettyä viimeksi junaa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.1.2016 at 22:42

      Kiitos 🙂 Arvelinkin, että ainakin Lapin suunnalla tämä postaus kiinnostaa. Ehkä messuilla nähdään!

  • Reply Anna / Muuttolintu 21.1.2016 at 00:54

    Junalla matkustamisessa on tunnelmaa! Tosi kaunista, nyt tammikuussa on näkynyt blogeissa tosi paljon nättejä lumikuvia, Suomi-ikävähän tässä tulee. Lappi on parasta Suomea.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.1.2016 at 16:57

      Lappi oli kyllä huikea kokemus, tuon reissun jälkeen tekee mieli palata pian uudestaan! Ja onhan tämä talvi nättiä, mutta moni kyllä mielellään pakenisi edes hetkeksi jonnekin sinne lämpimään 🙂

    Leave a Reply