Plitvicen lumoissa

Kroatiassa sijaitsevan Plitvicen kansallispuiston järvet ja vesiputoukset muodostavat satumaisen kokonaisuuden. Luonnonnähtävyys sijaitsee verrattain syrjässä lähellä Bosnian rajaa, mutta paikka on ehdottomasti vähintään päiväretken arvoinen.

Olen nähnyt upeita kuvia Plitvicen kansallispuistosta, mutta sinne on Istriassa sijaitsevalta vuokrataloltamme kolmen ja puolen tunnin ajomatka yhteen suuntaan. Luovumme jo melkein koko retkestä, kunnes isovanhemmat lupautuvat hoitamaan lapsia päivän ajan. Lähdemme vaimon ja vaimon siskon kanssa liikkeelle auringon noustessa Istrian kumpuilevien peltojen ylle. Kuusi kilometriä pitkä Učka-vuoren tunneli johdattaa meidät kohti Rijekan kaupunkia, jonka ohitamme korkeiden muurien reunustamaa valtatietä pitkin.

Viimeiset noin sata kilometriä taitetaan pienehköllä maalaistiellä. Tihkusade värjää maiseman sävyt tummiksi. Seudun melankolisessa tunnelmassa on jotain lämmintä ja koskettavaa. Villapaitoihin pukeutuneet vanhukset työntävät kottikärryillä perunasäkkejä ja kurpitsoita tien varteen myytäviksi. Käsin kirjoitetuissa kylteissä mainostetaan myös juustoa ja hunajaa. Paikallinen pappa käynnistelee mopoaan pihalla, jota koristavat halkopinot sekä ruostuneet maatalouskoneet. Maissi heiluu tuulessa ja ankat kaakattavat.

Seinissä näkyy paljon ammusten tekemiä reikiä. Monien hylättyjen talojen sisällä kasvaa jo horsmaa. Sodan jäljet erottuvat selvästi parinkymmenen vuoden jälkeenkin, enkä usko henkisten arpien vielä umpeutuneen. Tie kiemurtelee pienestä kylästä toiseen. Hiljaisten baarien punavalkoisissa päivänvarjoissa mainostetaan Karlovačko-olutta. Noiden kilometrien perusteella lähtisin mielelläni pidemmällekin roadtripille tutkimaan Balkanin aluetta.

Plitvice

Saavumme viimein Plitvicen kansallispuiston eteläisen sisäänkäynnin maksulliselle parkkipaikalle. Löydämme vapaata tilaa vasta kaukaa metsän siimeksestä. Huomaamme pääsylippuja jonottaessamme kyltin, jonka mukaan liput myydään tulvien vuoksi puoleen hintaan. Aikuiset pääsevät normaalisti sisään vuodenajasta riippuen 55–180 kunalla eli suunnilleen 8–25 eurolla. Tulvat paljastuvat onneksi melko harmittomiksi, eivätkä pilaa päiväämme. Parkkipaikan ruokailumahdollisuudet ovat vaatimattomia. Meille paistetaan kuivahkot hampurilaiset, joiden juusto isketään tarjottimelle erikseen muoviin pakattuna.

Plitvice

Kansallispuiston nettisivuilla on esitelty useita valmiita reittiehdotuksia karkeine aika-arvioineen. Selkeisiin karttoihin on merkitty kolme lauttalaituria (P1, P2, P3) sekä kolme bussiasemaa (St1, St2, St3). Pääsylipun hintaan sisältyvien kulkuvälineiden käyttö on suositeltavaa, jotta 16 pienen järven ja lukemattomien putousten kokonaisuudesta ehtii saada mahdollisimman paljon irti.

Plitvice

Järvet sijaitsevat eri tasoissa, joten vesi virtaa ylimmästä Prošćanskosta koko järviketjun halki aina Korana-jokeen saakka. Ainutlaatuinen kansallispuisto pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979. Vuoden 1991 Plitvicen veripääsiäinen oli puolestaan yksi merkittävimmistä Kroatian sodan alkuvaiheen tapahtumista. Kansallispuisto oli taistelujen kiihtyessä vaarassa tuhoutua kokonaan.

PlitviceEmme osaa tehdä valintaa valmiiden reittien välillä, mutta askeleemme johtavat aluksi kapealle Kozjak-järvelle, jonka vastarannalle pääsemme sähkölautalla. Sekä kalat että sorsat kärkkyvät makupaloja kirkkaassa vedessä. Muita eläinlajeja emme päivän aikana näekään. Luonnonpuiston karhut, sudet ja ilvekset liikkuvat kuulemma vasta hämärän laskeuduttua.

Plitvice

Lähdemme kävelemään puiselle polulle, joka kulkee suurimmaksi osaksi veden päällä. Turistien määrä hirvittää ja on oikeastaan pieni ihme, ettei kukaan molskahda veteen. Huomaamme tungoksen seassa myös muutaman lapsen sekä koiria. Ohitamme pari pientä järveä ja lukuisia erikokoisia putouksia.

Plitvice

Kohinaa kuuluu joka puolelta. Huikeaa kokonaisuutta ei voi vangita valokuviin, sillä suurin elämys muodostuu kaikkialla virtaavan veden aistimisesta. Putouksia täytyy olla tuhansia. Voiko tällainen paikka olla ihan oikeasti olemassa?

Plitvice

Etenemme hitaasti väkijoukon mukana. Polku kiertää kahden putouskeskittymän halki, joten ihmeteltävää riittää. Mutkittelu putousten keskellä sekoittaa suuntavaiston, mutta eksymisen vaaraa ei onneksi ole. Galovac-järven rantapoluilla on jo sen verran väljempää, että kävelyn tahdin voi määritellä itse. Samalla tuntuu, että luonnonrauhastakin voi jo hieman nauttia. Väkijoukko harvenee entisestään ja ohitamme muutamia pieniä järviä näkemättä muita ihmisiä. Viileä vesi on tyyntä ja kirkasta.

Plitvice

Suunnittelemamme paluureitti on jäänyt tulvan alle, joten käännymme bussipysäkille (St3), josta saamme kyydin takaisin lähtöpisteeseemme (St2). Kierroksemme ylemmillä järvillä on nyt tehty, joten lähdemme alempien järvien suuntaan.

Plitvice

Ylitämme Kozjakin uudelleen samalla lautalla (P1->P2) kuin kierroksen alussakin. Vaihdamme hieman suurempaan paattiin, joka vie meidät alajuoksulle päin (P2->P3). Syyskuinen iltapäivä tuntuu viileältä, kun hiljainen sähkömoottori kuljettaa meitä pitkin tyyntä järveä. Sää pysyy harmittavan harmaana, joten kirkkaat valokuvat turkoosina kimaltavasta vedestä jäävät haaveeksi.

Plitvice

Kävelemme laiturilta päällystettyä tietä ylämäkeen kohti näköalapaikkoja. Reitti on huomattavasti metsäpolkuja tylsempi. Saamme kuitenkin ihailla useammastakin paikasta järvien ja vesiputousten muodostamaa maisemaa. Liikkeellä on enää vain muutamia ihmisiä, mutta omaa kuvausvuoroa joutuu silti välillä odottamaan. Näemme viimein edessämme tornimaisen näköalapaikan, joka tarjoaa luultavasti puiston vaikuttavimmat maisemat. Pari järveä ja leveä vesiputous näyttävät hienoilta kukkuloiden välissä. Samoilla kulmilla kuohuva Veliki Slap eli Suuri Putous on Plitvicen korkein, muttei missään tapauksessa näyttävin.

Plitvice

Palaamme päällystettyä tietä miltei lauttasatamaan saakka ja ylitämme järvet tulvalta turvassa olevaa reittiä pitkin. Kiipeämme lopuksi bussipysäkille (St1), josta saamme kyydin takaisin lähtöpaikallemme. Kansallispuistoa kierrellessä kului reilut viisi tuntia. Reittimme ei noudattanut tarkalleen mitään suositeltua ohjelmaa osittain tulvistakin johtuen, mutta saimme silti hyvän käsityksen alueesta. Suosittelen kokonaisen päivän varaamista ja käymistä sekä ylemmillä että alemmilla järvillä.

Plitvice

Alueelta löytyy myös hotelleja ja leirintäalueita, jotka mahdollistavat kahden päivän pääsylippujen hyödyntämisen. Kansallispuiston kokee luultavasti hiljaisimmillaan aamuvarhaisella tai illan pimetessä, jolloin valtaosa matkailijoista on poissa. Harva ehtii perille kukonlaulun aikaan, sillä ajomatkaa esimerkiksi Zagrebista kertyy yli kaksi tuntia ja Splitistä lähes kolme. Plitvicen suuri suosio ei ole ihme, sillä se on ehdottomasti yksi Euroopan mahtavimmista luonnonnähtävyyksistä.

Plitvice

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply katareissaa 10.12.2015 at 12:25

    En malta olla kommentoimatta noita hamppareita, näyttää tosiaan pikkasen kuivahkoilta… :’D Mutta upeita noi putoukset, tosi kaunis paikka!

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.12.2015 at 19:40

      Joo, ei tuonne hamppareiden takia kannata lähteä 😀 Plitvice on upea. Se harmittaa, ettei nämä pilvisen päivän harmaasävyiset kuvat tee täysin oikeutta paikan todelliselle kauneudelle.

  • Reply Maarit Johanna 10.12.2015 at 16:06

    Oooh Plitvice! Tuo on sellainen paikka, mikä pitäis päästä ihan itse näkemään. Vesi on muutenkin sellainen elementti, ettei se vain kuvista välity niin kauniisti kuin livenä. Voin vain kuvitella juuri tällaisessa paikassa…

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.12.2015 at 19:48

      Juuri näin! Plitvicessä on käsittämätön määrä vesiputouksia, ja kun kävelee puusiltaa pitkin niiden keskellä, niin ei sitä tunnetta voi kokea kuin paikan päällä. Lähde ihmeessä Plitviceen 🙂

  • Reply Henna /suurin onni 10.12.2015 at 23:52

    Kroatiasta täällä vasta haaveillaan! Naapurimaa Bosnian kauneudesta vaikuttuneena on joskus tuonne päästävä. Plitvice kuuluu ehdottomasti listalle ja kiva onkin lukea tällaista postausta, jossa on ihan oikeaa käytännön tietoa pelkän fiilistelyn sijaan 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 11.12.2015 at 21:24

      Kiitos tästä palautteesta! Olen taipuvainen fiilistelyyn, mutta yritän jatkossakin lisätä mukaan tietoa mahdollista matkaa suunnitteleville. Bosnia ja kaikki muutkin Balkanin maat kiinnostavat, oma kokemus rajoittuu toistaiseksi Plitvicen lisäksi Istriaan ja Sloveniaan.

  • Reply Heidi / Maailman äärellä 30.3.2017 at 12:16

    Olipa ihana (kesken työpäivän) eksyä tähän juttuusi. Olen jo alkanut uskoa, että suosituksissasi voi olla jotain perää :D. Tämä tuleva kesä on aikalailla jo buukattu mutta korvan taakse tämä jää muhimaan. Sen verran upealta paikalta vaikuttaa!

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.3.2017 at 13:43

      Kiitos päivän piristyksestä! Eihän parempaa kehua voi saada, kuin että suositukset alkaa olla uskottavia 😀 Plitvice on ihan käsittämätön paikka. Ainoa haittapuoli on ruuhka, mutta sekin näytti onneksi koskevan vain suosituimpia polkuja. Mukavaa, jos paikan vetovoima välittyi pilvisen harmaista kuvista huolimatta. Sun tuleva kesä islanteineen ja sisilioineen kuulostaa ihan mahtavalta. Suosituksista puheen ollen, julkaisen kevään aikana Irlanti-postauksen, jossa on valmis matkaohjelma mukana… 😉

  • Reply Marja 7.4.2017 at 14:19

    Näyttääpä hienolta! Kävittekö tuolla kesällä/syksyllä? Meillä on syyslomareissu mietinnässä ja Sloveniaa jo harkittu, mutta tuokin näyttäisi kiinnostavalta☺

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.4.2017 at 23:01

      Plitvice on uskomattoman hieno! Me käytiin syyskuun puolivälissä. Suosittelen todella lämpimästi Sloveniaa, siitä tuli hetkessä yksi suosikkimaistani. Välimatkat varsinkin Sloveniassa on lyhyitä, joten samalla reissulla ehtii halutessaan paljon. Ljubljanasta ajaa reilussa kolmessa tunnissa Plitviceen, joten uskon että ehditte hyvin samalla reissulla molempiin 🙂

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu 7.4.2017 at 15:37

    Ihmettelin, miksi en itse ollut ihan niin haltioissani, kunnes muistin, että se johtui juurikin siitä ihmispaljoudesta. Mutta sen muistan selvästi, kun täytin vesipulloni yhden joen vedellä ja muut katsoivat minua pitkään ja hitaasti 😀 Suomalainen matkailee 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.4.2017 at 23:07

      Ruuhkaan joutuu Plitvicessä tosiaan varautumaan ja se latistaa varmasti tunnelmaa. Me onneksi löydettiin vilkkaimpien polkujen ulkopuolelta myös rauhaa ja hiljaisuutta. Vesi kyllä näytti hyvinkin kirkkaalta, joten ei muuta kuin pullo täyteen 😀

  • Reply Johanna @ Out of Office 7.4.2017 at 16:38

    Opa todella huikean näköistä! Tuo ihmispaljous kyllä ahdistaisi, etenkin se ellei pääse kävelemään eteenpäin omassa vauhdissaan.

    Hassua että tulvan takia saa lipuista alennusta, jotenkin voisi ajatella että päinvastoin, hintaa pitäisi nostaa 🙂 Vesiputoukset olivat varmasti runsaan veden takia normaalia näyttävämpiä, joskin tietty ymmärrän että osa reiteistä olikin jäänyt tulvaveden alle ja sikäli kulkeminen oli hankalampaa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 7.4.2017 at 23:14

      Tietyissä paikoissa joutui etenemään massan mukana ja varautumaan siihen, että ihmiset pysähtelee yllättäen ottamaan valokuvia. Halusin tuoda tämän totuudenmukaisesti esiin. Mutta toisaalta juuri niissä paikoissa ympärillä virtaavan veden solina oli niin uskomaton, etten vaihtaisi tuotakaan kokemusta mistään hinnasta pois. Toki käveleminen syrjemmällä oli nautinnollisempaa, eikä Plitvicen maisemaonnellisuus onneksi rajoitu ruuhkaisimmille paikoille.

      Kyllä vesi varmaan virtasi tulvien vuoksi tavallista vuolaammin, mutta kiitollisina otettiin alennus vastaan 🙂

    Leave a Reply