Kapeita kujia ja pastaostoksia Barissa

Tutkimme keväisellä matkallamme Italian saappaankorossa sijaitsevaa Puglian eli Apulian aluetta ja löysimme paljon mielenkiintoista nähtävää. Seudun suurin kaupunki on merellinen Bari.

Bari

Ollakseni rehellinen, en odota Barilta paljoa. Kuvittelen sen olevan jokseenkin sekava ja hieman rähjäinen eteläitalialainen satamakaupunki. Huono vaikutelma vain vahvistuu Fiatin ratin takana, kun autoja ja vespoja tunkee holtittomasti eteen sekä oikealta että vasemmalta. Kaistamerkinnät puuttuvat, enkä ole ihan varma paikallisten kuljettajien suhtautumisesta liikennevaloihin. Selviydymme kaikesta huolimatta rautatieaseman kupeessa sijaitsevalle parkkipaikalle ilman kolhuja.

bari_01

Kaupunkikuva paranee, kun pääsemme pakokaasunkatkuisilta kaduilta aseman lähellä sijaitsevaan puistoon. Tuulessa huojuvat suuret palmut luovat etelämaalaista tunnelmaa. Saavumme leveälle Via Sparanolle, joka on rauhoitettu kävelykaduksi. Tämä kaupungin suosituin ostosalue keventää taatusti himoshoppaajien kukkaroita. Suora väylä johdattaa meidät vanhankaupungin laidalle, jossa Bari alkaa näyttää parhaita puoliaan.

San Nicola

Eläväiset kujat ovat varsin kuvauksellisia. Syvennyksissä näkyy pieniä alttareita sekä kaupungin suojeluspyhimyksen San Nicolan kuvia.

Bari

Kierrämme välillä suuren linnoituksen ympäri. Porottava aurinko saa sään tuntumaan helteiseltä, joten palaamme varjoisille kujille.

Bari

Kapeat kadut vaikuttavat toimivan asukkaiden olohuoneena. Kirjavat pyykit roikkuvat ikkunoilla, aikuiset juttelevat ja lapset leikkivät. Miesjoukko särpii olutta pienistä muovimukeista. Avoimen oven yläpuolelle kiinnitetty juhlallinen kyltti kertoo kaljaporukan nimeksi ”Vanhan Barin ystävät”. Vespat tunkeutuvat kapeimmillekin kujille, mutta niitä tulee onneksi vastaan vain harvakseltaan.

Lungomare

Sytytämme kynttilän San Nicolan basilikassa ja käymme katsomassa alakerrassa sijaitsevaa pyhimyksen hautaa. Ehdimme ulos juuri sopivasti ennen messun alkamista. Suunnistamme rantakadulle, joka paljastuu yllättävän viihtyisäksi.

Bari

Karismaattinen haitarinsoittaja haluaa esittää lapsille serenadin. Tyttäret kuuntelevat onnellisen näköisinä ja ojentavat lopuksi miehen hattuun pari kolikkoa. Leveällä ja merentuoksuisella rantabulevardilla on mukava kävellä. Nälkä kuitenkin kurnii uhkaavasti, joten käännymme pian takaisin vanhaankaupunkiin. Huomaamme Cianna Cianne -nimisen ravintolan, joka onkin hyvä löytö.

bari_04

Ravintolassa näyttää olevan kaikki päällisin puolin kohdallaan. Pöytiä koristavat punavalkoruutuiset liinat ja tiiliseinillä roikkuu Campari-mainoksia. Kaikki muut asiakkaat puhuvat paikallista kieltä. Naapuripöydän seurue kuuluu arvelevan meitä saksalaisiksi risteilyturisteiksi. Puhun jonkin verran italiaa, joten selvennän kotimaamme ja kerron talosta, jonka olemme vuokranneet Monopolin liepeiltä. Seurueen sinitukkainen mummo innostuu aiheesta, sillä onhan hän Monopolin tyttöjä itsekin. Virbon pikkukylä kuulostaa hänestä oudolta, mutta hetken mietiskelyn jälkeen selviää, että majailemme Cozzanan kylän naapurissa. Meiltä on kymmenen kilometriä sinitukkaisen mummon kotiin.

Bari

Valitsemme 25 euron sunnuntaimenun, jota paikallisetkin tuntuvat suosivan. Lounas venähtää lopulta yli kahden tunnin mittaiseksi, sillä ruoasta nautiskeleminen kuuluu maan tapoihin. Haluamme maistaa meren herkkuja, satamakaupungissa kun ollaan. Runsaisiin alkupaloihin kuuluu täytettyjä simpukoita, papuja ja herkullista kasvispiirasta. Seuraavaksi saamme huikean hyvää oliiviöljyistä risottoa. Odotamme jo pääruokaa, mutta pöytään ilmestyykin vielä pastaa sienikastikkeella. Viimein eteemme kannetaan valtava lautasellinen rapuja ja mustekalaa. Jälkiruoaksi maistelemme etäisesti joulutorttua muistuttavia leivonnaisia, joiden täytteenä on kirsikkahilloa. Talo tarjoaisi myös limoncelloa, josta automiehen on valitettavasti kieltäydyttävä. Onnistuneen aterian hinta-laatusuhde on varsin hyvin kohdallaan.

Bari

Merituuli puhaltaa pilvistyneeltä taivaalta, kun palaamme ulkoilmaan. Paikalliset kaivavat jo toppatakkeja esiin, mutta suomalainen pärjää edelleen t-paidalla. Ohitamme melko nopeasti keskeiset Mercantile- ja Ferrarese-aukiot. Haluan käydä vielä Arco Basso -kujalla, jossa myydään kuulemani mukaan pastaa suoraan kadulta. Arco Basso näyttää aluksi samanlaiselta kuin muutkin näkemämme värikkäät kujat.

Pastaostoksilla

Hieman ennen matalaa holvikaarta huomaamme viimein tädit, jotka näpertävät pastaa kotiensa ulkopuolelle kannettujen pöytien ääressä. Sormet toimivat näppärästi vuosikymmenten tuomalla kokemuksella. Pugliassa suositaan perinteistä orecchiette-pastaa, joka on nimensä mukaisesti pienen korvan muotoista. Ostan pussillisen vuokratalolla keitettäväksi. Käteni alkavat heilua kuin itsestään, kun kyselen keittoaikasuositusta italiaksi. Viiden euron kilohinta ei kuulosta kohtuuttomalta, sillä laatu on huippuluokkaa.

Orecchiette-pastaa

Käännymme tyytyväisinä paluumatkalle kohti rautatieaseman parkkipaikkaa. Barista löytyi lopulta kaikkea muuta kuin vastenmielistä rähjäisyyttä. Värikäs vanhakaupunki oli varsin mainio kokemus, joka tarjosi erinomaisen mahdollisuuden tutustua paikalliseen elämänmenoon. Välillä melkein tuntui, kuin olisimme joutuneet keskelle Etelä-Italiasta kertovan elokuvan kliseisiä kulisseja.

Bari

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 14.11.2015 at 16:48

    Ah, Bari! Sieltä on lämpimiä muistoja, mutta olin siellä edustusmatkalla eikä aikaa omatoimiseen kiertelyyn juuri jäänyt. Se mitä ehdin nähdä sai minut kuitenkin haluamaan sinne takaisin vielä joskus. Nuo tunnelmalliset pikkukujat, loistavat ravintolat ja puistossa kaikessa rauhassa korttia pelaavat vanhat herrat oli kaikki jotenkin niin kovin…italialaista 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 15.11.2015 at 12:22

      Pugliasta tuli kertaheitolla yksi suosikkialueistani, aitoa ja eläväistä Italiaa parhaimmillaan. Bari oli kiva, kuten myös monet ympäristön kylät ja pikkukaupungit. Juuri kuten mainitsit, sellaista millaiseksi Italian yleensä kuvitteleekin 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka 17.11.2015 at 12:15

    Bari taitaakin olla aika suosittu risteilysatama. Meilläkin muutama ystävä on siellä pysähtynyt, risteilyllä, kait muutamaankin kertaan ja tapaavat ylistää ruokaa. Kuulemma kaupunki, jossa kannattaa syödä lounas, vaikka se risteilyn hintaan kuuluisikin (laivalla)!

    • Reply Mika / Lähtöportti 17.11.2015 at 15:07

      Ainakin paikallisten kanssa jutellessa tuli sellainen kuva, että valtaosa kaupungissa käyvistä ulkomaalaisista on risteilyturisteja. Uskon Barin olevan hyvä ruokakaupunki, kuten Italian muutkin kaupungit. Ravintolaa valitessa täytyy vain muistaa välttää surkeita turistisyöttölöitä, sillä sellaisiinkin voi Italiassa joutua.

  • Reply Marimente 11.7.2017 at 12:17

    Ah, oldie is goldie! 🙂 Tulin kaivelemaan sinun blogiin Etelä-Italian postauksia, kun olemme viikonloppuna suuntaamassa Apuliaan päin. Lennot on Bariin ja sieltä jatkamme Ostunin kaupunkiin ja majoitumme Villanovassa lähellä merenrantaa.
    ”Käteni alkavat heilua kuin itsestään..”, heheh, niinpä! 🙂 Italia tarttuu ja valloittaa – kiitos näistä reissuvinkeistä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 11.7.2017 at 16:17

      Kiitos kommentista ja hyvää matkaa Apuliaan! Mun on pitänyt kirjoittaa tuosta matkasta muutama postaus lisää, mutta ne on vaan jääneet muiden aiheiden jalkoihin. Me tehtiin myös retki Ostuniin. Tykkäsin Ostunista paljonkin, oli mukava vaellella valkoiseksi kalkittujen talojen välissä kapeita kujia pitkin. Villanovassa ei käyty, mutta tuolla seudulla riittää kiinnostavia kyliä ja kaupunkeja. Esimerkiksi Martina Franca oli kiva, Alberobello sitten jo aika turistinen. Italia tosiaan valloittaa! Onneksi seuraava, vaikkakin lyhyt Italian-matka odottaa puolentoista kuukauden päässä 🙂

    Leave a Reply