Terveisiä Madeiralta!

Palasimme viikko sitten Madeiralta. Reissu Portugalin paratiisisaarelle oli jo toinen vajaan kahden vuoden kuluessa. Mikä kumma sai maailmanmatkaajan ihastumaan eläkeläisten lomaonnelaksi miellettyyn paikkaan?

Tarkennetaan heti alkuun, että vaikka Madeiralla lomaileekin paljon kaiken ikäisiä ihmisiä, saari ei näytä turismin pilaamalta. Suuret hotellit sijaitsevat Lidon alueella Funchalin länsilaidalla, mutta kaikkialla muualla perinteinen arkkitehtuuri on voimissaan, eikä kerrostaloja juuri näy. Maaseudulla odottavat villit ja suorastaan dramaattiset maisemat. Korkeimmat vuorenhuiput kohoavat lähes kahteen kilometriin ja rannikon jyrkänteet syöksyvät pystysuorina valtameren aaltoihin. Pienelle ja kompaktille saarelle mahtuu yllättävän monipuolisia näkymiä, joten Madeira onkin maailman parhaita luontokohteita. Maisemien vehreys on vertaansa vailla ja ilma tuntuu raikkaalta hengittää. Valkohiekkaisia uimarantoja tai vilkasta yöelämää Madeiralta ei kuitenkaan kannata lähteä etsimään.

madeira_06

Satamasta pilviin kohoava pääkaupunki Funchal on mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta. Pittoreskia katukuvaa värittävät ränsistyneet autiotalot, mutta yleisvaikutelma on silti silmiinpistävän turvallinen. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungista löytyy paljon huolella hoidettuja puistoja, joissa saa maistiaiset Madeiran monimuotoisesta luonnosta ja kukkaloistosta.

madeira_09

Funchalin ravintolatarjonta on turismin ansiosta runsasta. Suosituimmilla alueilla riittää sisäänheittäjiä riesaksi asti, mutta meno ei onneksi ole liian aggressiivista. Atlantin keskellä tarjotaan tietenkin runsaasti kalaa. Maistamisen arvoisia ovat muun muassa kultaotsa-ahven (dourada), tonnikala sekä paikallinen erikoisuus espada, jota syödään yleensä banaanin kera. Lihan ystäviä hemmotellaan runsailla espetada-vartailla. Alkupaloiksi suosittelen valkosipulivoilla höystettyä bolo do caco -leipää sekä mukavasti lämmittävää açorda-keittoa. Arjen kiireet unohtuvat viimeistään lasillisella suurten jakarandapuiden varjossa. Saaren kuuluisasta nimikkoviinistä löytyy niin makeita kuin kuiviakin versioita.

madeira_03

Olen ihastunut Madeiraan ennen kaikkea loistavien patikointimahdollisuuksien ansiosta. Saari tunnetaan levadoiksi kutsutuista kastelukanavista, joiden varsilla kulkevista poluista on tullut suosittuja retkeilyreittejä. Ainutlaatuisen kanavaverkoston rakentaminen oli käsittämättömän rankka urakka ja vaati useiden rotkoihin pudonneiden miesten hengen. Reiteillä ei ole käytännössä lainkaan ylä- tai alamäkiä, mutta ne vievät huimille jyrkänteille ja muihin poikkeuksellisen kauniisiin paikkoihin.

madeira_04

Levadojen seuraaminen tekee suunnistamisesta huolettoman helppoa. Huomasin myös vieressä virtaavan veden tarjoavan jonkinlaista mielenrauhaa. Muutamat reiteistä ovat äärimmäisen suosittuja ja joissakin paikoissa joutuu suorastaan jonottamaan. Levadoita sanotaan kuitenkin olevan noin parituhatta kilometriä, joten hiljaisiakin polkuja löytyy. Kävelimme parina päivänä useamman tunnin kohtaamatta ketään. Käyttämässäni Rotherin vaellusoppaan (Karttakeskus 2013) suomeksi käännetyssä versiossa on esitelty 50 patikointireittiä, jotka on jaoteltu kolmeen eri vaikeustasoon. Osalla reiteistä on huomattava huimauksen vaara, mutta opaskirja valistaa mahdollisista suojakaiteista. Omista vaelluspäivistämme kertyi niin paljon kerrottavaa, että aion jakaa kokemukseni tässä blogissa tarkemmin tulevan talven aikana.

madeira_01

Lapsiperheen patikointiloman onnistumisen mahdollisti isovanhempien mukanaolo. Hoidimme tyttöjä vuorotellen, eli kaikki aikuiset pääsivät levadoille joka toisena päivänä. Lapsille jäi siis aikaa nauttia Funchalin leikkipuistoista ja jäätelöbaareista. Madeiralta ei löydy juurikaan teemapuistojen tyyppisiä lapsille suunniteltuja aktiviteetteja, mutta ajan saa silti kulumaan mukavasti. Köysiratakyyti Funchalista Monteen sekä ajelu kaksikerroksisella turistibussilla jäivät lasten mieleen erityisen mukavina kokemuksina. Majoituimme itsellemme tuttuun tapaan vuokratalossa, joka sijaitsi tällä kertaa kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Funchalin pääkadulta Avenida Arriagalta. Olisimme saaneet käyttää läheisen kerrostalon pihassa sijainnutta uima-allasta, mutta oikukas sää ei juuri houkutellut pulikoimaan.

madeira_06

Viisi- ja kolmevuotiaat tyttäremme olisivat mielellään kokeilleet metsäretkeilyä itsekin. Tiesimme tutun yhteensä kolmen kilometrin taipaleen Ribeiro Friosta Balcõesin näköalapaikalle olevan turvallinen myös pikkulapsille. Matka jäi kuitenkin rankkasateen vuoksi kesken. Polku oli suurelta osin veden vallassa, emmekä uskoneet sen kuivuvan seuraavinakaan päivinä.

madeira_07

Madeiran maisemiin tutustuminen on helpointa autoillen, jolloin tärkeimmät kohteet ehtii nähdä muutamassa päivässä. Ajaminen sujuu Madeiralla siinä missä muuallakin, mutta poikkeuksellisen jyrkkiin ja mutkikkaisiin mäkiin on syytä tottua nopeasti. Muutamat kadut nousevat niin käsittämättömässä kulmassa, etten ole törmännyt vastaavaan missään muualla. Autokoulusta tuttu mäkilähtö kannattaa siis muistutella mieliin, vaikkei sitä olisi juuri kotimaassa tarvinnutkaan. Madeiran hyväkuntoisia teitä huolletaan jatkuvasti. EU:n tarjoamilla tukimiljoonilla on rakennettu moottoriteitä, joiden sillat ja tunnelit helpottavat matkantekoa huomattavasti. Osa kallionkielekkeillä tasapainoilevista vanhoista väylistä on samalla jäämässä pois käytöstä. Kivivyöryt ovat arkipäivää, joten tälläkin kerralla eräs melko suuri tie oli jouduttu sulkemaan liikenteeltä kokonaan.

madeira_02

Madeiran valttina mainitaan usein ympärivuotisesti lämmin ilmasto. Kuukausittainen sademäärä vaihtelee sen sijaan huomattavasti. Kesät ovat yleensä kuivia, mutta nyt lokakuussa satoi jo harmittavan paljon. Kauniita viikkoja saattaa toki osua mihin aikaan vuodesta tahansa, joten olimme tällä kertaa huono-onnisia. Vaellusretkille pitää tietenkin varustautua asianmukaisesti, mutta rankkasateet vesittivät silti pari kävelyä kirjaimellisesti. Matka katkesi, kun polun ylittänyt puro oli muuttunut vuolaasti virtaavaksi koskeksi. Paikan kiertäminen ei tullut haastavassa maastossa kuuloonkaan. Myös osa reiteille louhituista tunneleista oli sateiden jäljiltä veden vallassa.

Madeiralle lentää Helsingistä alle kuudessa tunnissa. Sain paluumatkan kuluessa valmiiksi hyvän suunnitelman seuraavaa matkaamme varten. Kiinnostavia patikointireittejä riittää pitkäksi listaksi asti ja muutama muukin käyntikohde on jo mielessä. Tuo matka ajoittunee touko-kesäkuuhun, sillä haluaisimme nähdä saaren parhaassa kukkaloistossaan ja nauttia sateettomista päivistä. Vuotta ei ole vielä lopullisesti päätetty, mutta paluu Madeiralle on siis jälleen edessä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply