No huh & huh nimittäin, mitkä fiilikset. Pahoittelemme, että tarinamme matkastamme ovat harventuneet harventumistaan, mutta Kuuba todellakin kaikessa bizarriudessaan oli maailma, joka vei mukanaan ja josta ei muualle paljoa huudeltu. Nyt kuitenkin hyvät ihmiset ja ihmisten kaverit on se tilanne, että olemme LONDON, it´s fish & chips and maailman epäselvintä englantia puhuvia ihmisiä Olo muutaman kymmenen tunnin lentokone surffailujen jälkeen on hyvin kummallisen pysähtynyt ja utuisa. Päätimmekin ottaa ensimmäisen päivän iisisti ja turvallisesti nukkuessa ja omassa paikallisessa pubissa hengailtaessa. Kohta ehkä taas vähän nukkumaan. Nukkuminen on aika mukavaa. Huomenna kuitenkin suuntaamme energiat ja aurat osoittamaan Lontoota  ja sen meille suomia mahdollisuuksia. Viimeisiä päiviä viedään, olot ovat haikeat, helpottuneet, ikävöivät, innostuneet ja onnelliset.

• Tweettaa
• 

Hola!

Long time, lots of sea but no writing. Ensiksi haluamme pahoitella hiljaisuuttamme, mutta matkallamme Cubassa kohtasimme todellisuuden ja se todellisuus taalla on se, etta internet kuuluu niin sanottuihin yleellisyyshyodykkeisiin, josta on maksettava ja joka toimii sitten kun se toimii ja siella missa se toimii.

Lyhyesti sanottuna Kuuba tahan mennessa on ollut monipuolisesti tunteita herattava maa, joka todella on hyvin toisenlainen kulttuuriymparisto mihin Suomessa tai Euroopassa yleensa on totuttu. Onnistuimme kuitenkin saamaan kasiimme hieman internetaikaa ja halusimme kirjoittaa teille, etta we are still rolling! Tanaan alkaa viikon pituinen exkursio syvalle lansi-kuubaan, kuubalaiseen kulttuuriin ja elamaan. Odotamme bussia innostuneesti ja toiveikkaina Viivymme talla matkalla noin viikon, joten nahdaan silloin jos nahdaan!

Ai niin, meidan piti vie

Olá!

Toulouse ja Pau ovat jääneet taaksemme ja nyt olemme antaneet Portugalille mahdollisuuden valloittaa sielumme. Niin Toulouse kuin Paukin olivat kaupunkina itsessään kovin ihastuttavia ja mielenkiintoisia. Pienempiä kaupunkeja, näin ollen myös tunnelmaltaa erilaisia ja ehkä herkemmin aistittavia. Toulousesssa ja Paussa kyse oli kuitenkin ennen kaikkea ystävistä. Vaikka molemmissa kaupungeissa ystävämme olivat kohtuullisen tiukasti työn tiimellyksessä, saimme kuitenkin järjestettyä hyvin aikaa kohtaamisille ja keskusteluille. Viimeiset päivät Ranskassa pitivät sisällään muun muassa hulppean kolme tuntia kestäneen illallisen rankalaiseen tyyliin (mikä parasta aidon ranskalaisen keittiön suomin nautinnoin), autoseikkailun Pyreneiden lipeillä sijaitsevaan vuoristokylään, yhden “Tet-päivän” promootiokuvauksia tehdessä ja entisten paikallisten huippuartistien playback-esityksiä kuunnellessa. So, brilliantti jälkimaku kihelmöi vieläkin sielumme kielen makunystyröissä. Tosin, kauan himoitsemamme visiitti ranskalaisessa chocolateriessa jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa.

Koska Montpellierissä tapaamamme sohvasurffaa kertoi mielenkiitoa herättäviä tarinoita Lagosin aalloista, päätimme ottaa Pausta yöjunan kohti Lissabonia. Kuudentoista tunnin junamatkaa voisi kuvailla muun muassa termeillä, etovat vessat, niskakipu, hyytävän jäätävät konduktöörit, öiset passitarkastukset ja “joko ollaan perillä”. Päivä Lissabonissa vierähti mukavasti lepäillessä ja illalla järjestetyssä sohvasurffaajien miittingissä, jossa tarjolla oli muun muassa seuraa ympäri maailmaa, brazilialaisentanssin workshop, caipirinhaa muovipullosta sekä rennot musiikkijamit vanhan kaupungin pikku “pubissa”.

And now: Hieman unta ja aamupalaa nautittu, laukut pakattu. Aika siirtyä junalla Lagosiin, jossa meitä odottaa kolmen päivän surffausmeiningit alan gurujen opastuksella.

Tchau!

Totally travellers

Nain matkamma jatkuu Espanjan lampoisen auringon alta takaisin Ranskaan, taiteilijoiden luvattuun maahan. Seuraava laaskeutuminen siis Ranskan Toulousen kaupunkiin. Majoituksen saamme lampoisesti meita vastaanottavalta tuttavalta. Sylvain ja Tatu ovat aikaisemmin tutustuneet koulutuksen merkeissa ja nain ollen saamme viettaa seuraavat kolme yota (tai nyt seuraavat kaksi yota) paikallisessa “perheessa”. Majoitus on pienen matkan paassa keskustasta, mukavan boheemi paritalo, jossa asustaa papereissa nelja, mutta milloin mikakin maara taiteilijoita ja muusikkoja. Saimme tanaan Sylvainilta mukavan “turistikierroksen” Toulousen keskustassa ja meille sopivan maaran paikallisia nahtavyyksia. Koska emme juurikaan ole turisti turisteja, jotka kiertavat kamera kaulassa hirvealla kiireella monumentteja ja museoita, yksi hieno kirkko ja muutamat arkkitehtuurisesti tarkeat rakennukset olivat meille riittavasti. Naiden lisaksi saimme kierroksen paikkoihin, joissa paikalliset viettavat vapaa-aikaansa, mika taas tayttaa enemman matkamme tarkoitusta. Paasemme tutustumaan ihmisiin ja heidan eliymparistoonsa. Tanaan lisaa paikallista menoa Toulousen yossa. Aurevoir!

Buenos diaz!

Marseille ja Monpellier ovat nyt koettujen listalla ja matkaamme tällä hetkellä Barcelona-cityssä. Marseillessa kauniista merimaisemasta ja satamasta huolimatta viihdyimme vain päivän. Lepoa, ravintoa ja lepoa energiaa kuluttavan Lyonin jälkeen. Kaupunki oli meille ehkä liian ahdas ja tukahduttavalla tavalla hektinen. Käynti Marseillessa nousi kuitenkin merkitykselliseksi sen vuoksi, että koimme yhden onnistuneimmista shoppailumometumista siellä. Isojen ja kalliiden huippusuunnitteljoiden myymälöiden lisäksi myös Marseillesta löytyi pieniä, kauniita ja laadukkaita luomuksia sisältäviä putiikkeja, joista myös low-budget travelleritkin voivat nauttia vapaasti.

Suuntasimme Marseillesta Montpellieriin, josta saimme myös ensimmäisen sohvasurffaus-paikkamme! Keski-ikäinen joogi toivotti meidät hyvin vieraanvaraisesti tervetulleeksi kotiinsa, jossa viihdyimme erittäin hyvin. Montpellierissä seikkailimme St. Guillermont desertin vuoristokylässä, joka kauneudellaan ja upealla kanotointi reitillään teki todella hyväää antean loistavaa vastapainoa kaupunkielämälle. Toisen päivän aloitimme niin sielullisesti kuin ruumiillisesti tasapainossa, sillä meitä houstaava joogi ohjasi tunnin yogan kello kahdeksan aamulla. We were So in balance after that! Joogailun ja hyvästien jälkeen suuntasimme Monpellier liepeillä sijaitsevalle Chateulle (Sellainen tosi siisti Linna), jossa meille tarjottiin tilan omista viineistä maukas viini-tasting. Tosin kun olimme juoneet kaikki lasit tyhjiksi, oppaamme ystävällisesti valisti meitä, että maistellessa viini tulisi sylkeä pois, eikä juoda loppuun. “Mutta Tehän olettekin nauttimassa matkasta täällä” hän tokaisi Vielä hieman kahvittelua ja kitarointia ja sitten olikin jo aika jättää ranskalaiset maisemat hetkeksi ja nyt siis -Barcelona! Vamos tai jotain!

St. Guillermont desert

Tatu harjottelee yogamista