Sormusten herran maisemissa

Mt. Doom lymyää edessä, ympärillä punaiset kraatterit sylkevät kitkerää savua ja kaukaisuudessa säteilevät smaragdinsiniset järvet. Yhtäläisyydet valkokankaalla nähtyjen ja todellisten maisemien välillä saattavat ajoittain olla hämmästyttävän suuria. Ihmekö siis, että mieli palaa Taru sormusten herrasta -elokuvan eeppisiin kohtauksiin.

Kun Peter Jackson alun perin alkoi suunnitella Sormusten herran kuvauskohteita, tuli hänelle luonnostaan mieleen Uusi Seelanti. Suostuteltuaan tuottajat idean toimivuudesta, pääsivät Jacksonin kotimaan monet alueet osaksi elokuvahistoriaa. Pohjoissaarella sijaitsevan Matamatan kaareutuvista kukkuloista muodostui Hobbiton, Tongariron kansallispuiston vulkaaninen maaperä muuntautui Mordoriksi ja Queenstownin alue esitti roolia lukuisille kohtauksille, kuten Eregionin kukkuloille ja Argonathin pilareille. Uuden Seelannin upea luonto ja istuvuus trilogian kuvauskohteeksi ovatkin innoittaneet paikallisia kutsumaan Uutta Seelantia ”parhaan sivuosan valtioksi”.

Kaikkinensa elokuvaa kuvattiin 274 päivänä yli 2000 näyttelijän voimin ja noin 150 eri paikassa. Koska kuvausryhmiä oli samanaikaisesti seitsemän ja jotkin toimivat etäisissä kohteissa, jouduttiin joillekin kuvausryhmille jopa lähettämään helikopterilla ylimääräisiä ruoka-avustuspakkauksia, kun heitä ei olosuhteiden takia saatu evakuoitua pois. Uuden Seelannin kansa omi elokuvan täysin ja auttoi tuotantoa niin lavasteiden rakentamisessa kuin näyttelijäsuorituksissa. Kansallisaktiivisuus nousi niinkin korkealle, että Uuden Seelannin armeija osallistui taistelukohtauksiin örkeiksi pukeutuneena.

Päiväretkiä ja taisteluita

Kuten arvata saattaa, Taru Sormusten Herrasta oli merkittävä projekti Uudelle Seelannille taloudellisesti. Näin ollen elokuvan ympärille on luotu kokonainen tuotteistus opastetuista retkistä kuvauskohteisiin aina alkuperäisessä puvustuksessa taistelemiseen. Elokuvatrilogian päiväretket ovat keskittyneet lähtökohtaisesti elokuvastudioiden läheisyyteen Wellingtoniin sekä vuoristoisen Queenstownin seudulle. Retkiin kuuluu kiertoajelua useisiin yksityisessä omistuksessa oleviin kuvauskohteisiin, minne ei ilman järjestäjää pääsisi. Suuri osa retkistä on myös elokuvan taustojen läpikäymistä.

Viranomaisten säännösten takia lähes kaikki lavasteet ovat Hobbitonia pois lukien purettu, mutta toisaalta näkymät antavat vahvan vihjeen elokuvan eri paikoista. Parhaassa tapauksessa osana retkeä pääsee tapaamaan henkilöitä, jotka olivat tuotannossa mukana ja joilta löytyy todellista ensikäden tietoa elokuvasaagan valmistuksesta. Todellinen fani tietysti hankkii GPS koordinaateilla höystetyn kartan kuvauskohteista ja osallistuu kahden viikon järjestetylle tutkimusretkelle Keski-maahan, missä matkataan Aucklandin urbaanista ympäristöstä aina Queenstownin lumisiin maisemiin.

Uudessa Seelannissa on toki myös paljon muuta kokemista Sormusten Herrojen ohella, onhan maa kuuluisa aktiviteettien ja monipuolisen kulttuurin kehtona. Ja mikä parasta: minne tahansa saarilla matkaa, on varmaa, että Sormusten Herrojen henki on aina käsin kosketeltavissa.

Enemmän elokuvasta ja retkistä kiinnostuneelle:
www.lordoftherings.net
www.lordoftheringstours.co.nz
www.redcarpet-tours.com

Mielenkiintoisia faktoja elokuvatrilogiasta

- Muiden näyttelijöiden ohella Viggo Mortensen (esitti elokuvassa Aragornia) innostui lainelautailusta, mutta onnistui touhussa ruhjomaan toisen puolen naamastaan. Näin ollen osa kohtauksista on kuvattu vain yhdeltä puolelta kasvoja.
- Rajoitetun saatavuuden takia osa puvustuksen peruukeista tilattiin Venäjältä, missä halukkaat naiset leikkasivat hiuksensa ja myivät ne elokuvantekijöille.
- Uuden Seelannin hallitus meni niinkin pitkälle, että nimitti oman Taru Sormusten Herran ministerinviran. Viranhaltijan työnä oli kehittää elokuvasaagan taloudellisia hyötyjä valtiolle.
- Uuden Seelannin armeijakin osallistui talkoisiin mm. rakentamalla Hobbitonin sillan.
- Mt. Ruapehu, jota toimii elokuvassa Mt. Doomina on itse asiassa semi-aktiivinen tulivuori, viimeisin purkaus koettiin vuonna 2007.
- Tuotantoa varten valmistettiin 1800 hobitin jalkaa.