Browsing Tag

Viking Line

Syysloma m/s Gabriellalla: Testissä B4F Inside Comfort Family

Jahas. Nyt seuraa varoitus. Jos olet kiinnostunut kauniista ammattibloggaajatasoisista kuvista, jotka on otettu ruuasta, merimaisemista tai ihanista vaatteista, niin kannattaa hypätä tämän postauksen yli reippaasti. Se on nääs niin, että erinäisten juttujen takia asianmukainen kuvaaminen jäi puolitiehen ja meriloma oli, noh superryytynyt meriloma, jolloin keskityttiin olemiseen kuvaamisen sijasta. Jos taas kokemukset Comfort-luokan B4F-perhehytistä, Gabriellan uudesta À la carte & Seafood Barista, syyslomaristeilystä tai vaikkapa Viikkarin samppanjauutuudesta kiinnostaa, kannattaa lukaista tämä postaus.

Että nuin, mitä tapahtuu, kun parvekkeita ja ikkunasta näkyviä merimaisemia rakastava prinsessa pistetään ikkunattomaan ”koppiin” ja pöytäkin on varattu ravintolasta, jossa on nykyään merenantimiin keskittynyt avokeittiö sekä niitä meren örkkejä pursuva seisova pöytä? Eipä siinä ravintolassa muuta vikaa ole kuin ne meren örkit, sillä tällä prinsessalla on melkoisen paha mentaalinen allergia koskien merenantimia!

Juu, siitä syyslomasta. Monena kertana syysloman aikaan olemme suunnanneet Karibian lämpimille vesille risteilemään, mutta tällä kertaa jäimme koto-Suomeen syysloman ajaksi. Ihan matkatta emme sentään pystyneet syyslomalla olemaan, joten suunnistimme ruotsinristeilylle koko perheen kera viikon loppupuolella. Laivaksi valikoitui Viking Linen Gabriella ja hytiksi astetta isompi B4F, jossa oli pehmoinen comfort-luokan parisänky meille aikuisille.

Jos ollaan rehellisiä, niin risteilylle lähtöpäivä oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Tunsin sen sisuksissani oikeastaan jo aamulla, joten hämmentävän työpäivän ja sateessa sateenvarjotta tarpomisen jälkeen fiilarit terminaalissa eivät olleet kovin kummoiset. Siinä vaiheessa, kun mies ja minä huomasimme hytissä matkalaukkuja purkaessamme muutaman hyvin tärkeän asian unohtuneen kotiin, en voinut kuin istahtaa lattialle hämmästyneenä ja katsahtaa kohti yläkertaa. ”Ihanko oikeesti tämän vielä keksit?” pääsi meikäläisen suusta ja me molemmat miehen kanssa tiesimme, että tämä reissu olisi täyttä ryytymystä erään tärkeän pienen asian puuttumisen takia. Eipä siitä sen enempää, mutta matkan luonne muuttui sen jälkeen kokonaan. Kuinka sattuikin meidän perheelle. Taas.

Siinä teille Facessakin pyörähtänyt väkinäinen hymy. Tuon hymyn takana oli aikas kohtaloonsa närkästynyt nainen.

Syyslomaristeilyt on lapsiperheiden ja nuorison juhlaa

Me emme lähteneet laivalle nuorisolle suunnatun ohjelman perässä vaan ihan muuten vaan, mutta sen voin sanoa, että pienen pientä puuhaa pienemmille lapsille oli näköjään järjestetty myös kokouskannelle. Oma jälkikasvu on tullut äitiinsä ja enemmänkin ulkomaiset esiintyjät kiinnostavat, joten lapseni eivät myöskään korvaansa letkauttaneet Hesaäijän tai Lucaksen suuntaan ja nautimme laivasta muutoin. Muut alaikäiset matkustajat olivat sentään toista maata ja meno oli melkoisen eläväistä. Pienet lapset ja nuoret sinkoilivat innosta piukeina ja itse aloin jo hieman kaipaamaan rauhallisempaa menoa ympärilleni. Olimmekin miehen kanssa iloisia siitä, ettemme suunnanneet buffettiin ollenkaan matkan aikana ja vaikka lapsia löytyi à la cartenkin puolella, oli meno sentään varmasti rauhaisampaa kun keulaosastossa samalla kannella.

B4F Inside Comfort Family-hytti

Meille oli miehen kanssa tärkeää päästä nukkumaan hyvät yöunet comfort-luokan sänkyyn ja tilaakin halusimme, joten ryhdyimme katsomaan parempitasoisia hyttejä varaustilanteessa. Omat lapset ovat jo kuitenkin sen verran vanhoja, ettei heillä molemmilla ole enää asiaa nukkumaan luksusluokan hyttien sohvasängyillä, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi tilanteessamme jäi sviitti, kaksi luksusluokan hyttiä melkoiseen hintaan tai Comfort-luokan sisähytti B4F. Me päädyimme jälkimmäiseen.

Hiukkasenhan minä kohotin kulmiani ymmärtäessäni saaneemme hytin samasta kerroksesta kuin missä info sijaitsi. Ajatuksissa siinsi infon vieressä olevan hissiaulan mölinät ja mikä pahinta, kantta ylempänä sijaitsevan buffetin kolinat. Hyttikin sijaitsi niin keskellä laivaa monen kulman takana, että ahtaan paikan kammo meinasi ottaa valtaa. Tähänkö sitä oli tultu? Ikkunattomaan koppiin keskellä ei mitään, paikkaan, josta ei pääsisi hädässä ulos? Ja tähän perään syvä huokaus tältä prinsessalta. Taas.

Anyway, 13 m²:n kokoiset neljän hengen B4F Inside Comfort Family-hytit löytyvät kansilta 7 ja 9. Sisustus on miellyttävän vaalea, valaistus tunnelmallinen ja hytistä löytyy 160 cm leveä comfort-luokan sänky pehmein patjoin ja paksummin tyynyin. Kaksi muuta hytissä matkustavaa saavat tyytyä pullman-vuoteisiin (ylä- ja alasänky), joten vuodesohvaa ei hytissä ole. Oikeastaan ihan hyvä, sillä pullman-vuoteiden myötä tilaa hyttiin tulee ihan mukavasti. Puhelin löytyy parisängyn vierestä, televisio hytin ulko-oven vierestä seinältä, hiustenkuivaaja kuuluu hytin varustukseen ja pari USB-latauspistokettakin kampauspöydän luota. Kampauspöydän tuolin lisäksi hytistä löytyy myös nojatuoli ja WC/suihkutilat ovat samanlaiset, kuin muissakin perustason hyteissä.

Mitäpä mieltä olin hytistä kaiken kaikkiaan? Jos ollaan rehellisiä, niin ikkunattomuus haittasi ajoittain, mutta se johtui varmasti myös siitä, että hytin valaistus oli todellakin tunnelmallinen. Tunnelmavalaistus sopi hytin värimaailmaan, mutta haittasi ajoittain työkentelyä hytissä. Meikkaaminen kampauspöydän ääressä ei onnistunut ja muutamassa muussa ”työtilanteessa” kaipasin paljon enemmän valoa. Miellelläni olisinkin nähnyt hytissä säädettävän valaistuksen ja ainakin tässä vaiheessa en itse suosittele ko. hyttiä valoa kaipaaville. Itse hytissä ja sen varustuksessa ei ollut haukuttavaa, joskin jääkaappia, edes tyhjää sellaista, kaipailin hieman tämän tasoisessa hytissä. Laivan Wi-Fi pelasi silleen ja tolleen hytissä ja oma netti ei ollenkaan edes laivan ollessa satamassa, joten hyvin keskellä ”ei mitään” oltiin.

Tuossapa kuvassa meidän hytin #7026 sijainti merkittynä vaaleansinisellä ympyrällä. Tuo sinisempi pallura taas on puolestaan ”olet tässä”-pallura.

Hytin sijainti oli loppujen lopuksi oikein oiva. Kyllähän se söi loppuun saakka tämän naisen mieltä, että hytti löytyi monen mutkan takaa, mutta meidän hytti oli kaikin puolin rauhallisessa paikassa. Mitään mölyjä sinne ei kuulunut ja yllämme olleesta The Buffetistakaan ei kuulunut kolinoita hyttiin. Minä nautin valtavasti siitä, että palvelut (lue: myymälät ja kahvila) oli ns. nurkan takana ja mikä parasta, ison matkalaukun rahtaaminen laivaan ja laivasta ulos oli äärettömän helppoa infon vieressä sijainneen uloskäynnin takia. Mies piti hytistä paljon, lapset taas ilmoittivat toisin.

Meidän perheen tuomio olikin seuraava: Mies arvosti sänkyä ja lisäneliöitä A4-hyttiä enemmän, joten B4F oli miehen valinta. Lapset rankkasivat kaikesta huolimatta perus A-luokan hytin paremmaksi ikkunan ja paremmin toimivan netin takia. Minä olin ja olen edelleen kahden vaiheilla. Ikkuna on melkeinpa must, mutta ihana parisänky ja lisäneliöt ovat kiva lisä. Hätään voisinkin matkustaa B4F-hytissä, jos valaistusta olisi hieman enemmän, mutta telkullinen ja ikkunallinen A4T Seaside Standard saattaisi tässä vaiheessa olla mieluisampi. Omat suosikkini Gabilla on kuitenkin keulanäkymien LXA Seaside Premium Large (kylmään vuodenaikaan) ja LUX Seaside Premium Balcony (lämpimään vuodenaikaan).

Pikku vinkki: Saman kokoinen ja muotoinen hytti perheille löytyy kannelta 6. Kyseinen B4L-hytti on ns. alkuperäisessä kunnossaan, eikä ole saanut uutta modernia ilmettä. Hinta on kuitenkin edullisempi ja itse asiassa samoissa hinnoissa nopeasti katsottuna kuin A-luokankin hytti. Muistathan kuitenkin, että hyttien hinnat ovat kelluvia lähtöajankohdan ja suosionsa mukaan, joten tarkkoja hintoja on tänne turha laitella.

Viking Linen oma samppanja maistelussa ja À la carte & Seafood Bar

Samppanjatalo Piper-Heidsieck on syventänyt yhteistyötään Viking Linen kanssa ja ihana Master of Wine Essi Avellan on suunnitellut Viikkarille ihan oman samppanjan, joka on luonnollisesti myynnissä vain punaisilla laivoilla. Niinpä minä astelin tyytyväisyyttä hymisten Gabin Wine Bariin ja tilasin menomatkalla lasillisen tuota herkkua maistiaisiksi, Sen vaan sanon, että olpahan melkoinen makupommi.

Essentiel by Essi -samppanja on upean paahteinen, täynnä tuoreiden ja kuivattujen hedelmien aromeja. Maku on kermaisen pehmeä, runsas ja eloisa.

-Master of Wine Essi Avellan

Mitäpäs itse olin mieltä uutuusjuomasta, jota on myynnissä vain tietty erä? Essi on valinnut samppanjaan liköörin, johon eleganssia ja herkullisuutta tuo ikääntynyt chardonnay. Itse haistoin ja maistoin liköörin samppanjassa, makujen tulva oli valtava ja koin oikeastaan samppanjan olevan enemmänkin ruokasamppanja kuin yksistään nautittava. Enemmän pidinkin paluumatkan ruokailussa alkumaljana nauttimastani Taittinger Prélude Grands Crus -samppanjasta, jota ostin pullon kotiin vietäväksi.

Niin, mites se meikäläisen mentaalinen allergia merenantimia kohtaan?  Olisihan sitä voinut varata pöydän rakastamastani No Namesta, mutta me halusimme syödä hieman nopeamman kaavan mukaan ja pitäydyimme alkuperäisesssä suunnitelmasta syödä à la carten puolella. Kävin varmuudelta ilmoittamassa ongelmastani ensimmäisenä iltana ravintolan ovella ja meidät sijoitettiin toisena iltana kauas kalapöydästä. Kaiken kukkuraksi olimme väliverhon takana, joten hirveästi ei tarvinnut seisovaa pöytää tuijotella. Tuoksuja ei paljoa tullut sieraimiini, mutta tässä ravintolassa ei merenantamilta voinut välttyä. Viereisiin pöytiin kannettiin minunkin silmiini upean näköisiä raputarjottimia ja kyllä näytti porukalle maistuvan. Sitä en ihmettele yhtään.

Meikkiksen alkuruoka: Herkkusienipuuroa, pikkelöityjä sieniä, chiliöljyä ja purjotuhkaa. Ai että, mikä ihanuus!

No hups, kuvaaminen oli toissijaista. Ravintola täynnä ihmisiä, ikkunapöytäkin oli tavoittamattomissa (puhinaa) ja valaistus sellainen, että olisi tarvittu apuvaloa annokselle. Minä en halunnut kiinnittää täydessä ravintolassa yhtään sen enempää huomiota. Siksi kerrassaan surkeita kuvia.

Pääruokana minulla oli järkyttävän kokoinen annos paistettua myskikurpitsaa, belugalinssejä, vegaanista juustoa, pikkelöityä inkivääriä ja kurpitsansiemenpestoa. Kaikkea en vaan kertakaikkisesti jaksanut. Annos oli melkoisen mausteinen ja maistui omaan suuhuni mausteiden (?) takia melko suolaiselta, joten pojot meni alkuruualle. Mies ei alkuruokaa nauttinut, mutta antoi täydet pisteet savustettulle häränfileeannokselle, jossa oli myös paistettuja suppilovahveroita, pikkelöityjä pikkusipuleita ja sienivaahtoa. Jälkkärit kävimme katsastamassa ja tilaamassa erillisestä jälkiruokakärrystä, jonka olisin suonut olevan hieman ”kauniimpi”. Nyt kyseinen vaunu näytti enemmänkin sairaalakaapilta, mutta lienee siihen oma syynsä.

Anyway, me aterioimme pitkän kaavan mukaan, joskin lapset lähtivät annokset hotkittuaan pois. Palvelu oli hyvää, tunnelma rauhaisa ja mitään muuta pahaa sanottavaa ei ollut kuin se, että pelkkään pöytävaraukseen ei saanut varaustilanteessa liitettyä ns. ikkunapöytävarausta. Mielelläni olisin ne muutamat eurot maksanut ikkunapöydästä, mutta omassa tilanteessamme tuntui suoranaisen turhalta ottaa koko perheelle aikuisten hintaiset À la carte arvonkupongit hintaan 152 euroa ilman ikkunapöytävaraustakin. Omat lapsemme ei todellakaan iästään huolimatta syö kuin aikuiset, joten tietynlainen lokerointi ja pakottaminen aikuisten ateriapakettiin ikkunapöydän saamiseksi tuntui hieman epämiellyttävälle. Onneksemme ravintolassa sentään ”yli-ikäiset” lapsemme sai valita ruokailunsa niin lasten seisovasta pöydästä, lastenmenusta kuin aikuisten menusta pienemmillä annoksilla. Siitä pojot Viikkarille.

Aluksen viihde syyslomalla

Lapsimatkustajat säntäilivät välillä melkoisesti ja tulipa scoottikin käytävällä vastaan. Lucas ja Hesaäijä jäi näkemättä, Euroboat -show ei säväyttänyt kun ei olla miehen kanssa Euroviisufaneja, mutta menomatkalla soittanut Elixir-band ja paluumatkalla soittanut De Sotos loksautti tämän naisen leuan. Mahtavia bändejä molemmat ja jösses, millaiset laulaäänet molempien bändien solisteilla oli. Aivan yön pikkutunneille ei miehen kanssa iltaa istuttu omasta huonosta onnesta johtuneen ryytymyksen ja lasten takia, mutta jotain pystyn sentään bilefiiliksestä sanomaan.

Torstaina meno oli hyvin rauhaisaa ja huomasi kyllä laivan olevan lapsiperheitä täynnä. Perjantaina laivaan tuli ruotsalaisia ja bilemeno oli hieman menevämpää tanssilattialla. Kyllä sitä olisi ollut kiva heittää muutama tanssimuuvi De Sotosin tahtiin, mutta saattuneesta syystä johtunut ryytymys voitti vallan ja suunnistimme miehen kanssa korvat luimussa hyttiin. Tarttee varmaan tehdä uus risteily piakkoin, sillä nyt ei kyllä mennyt parhaimman kaavan mukaan tämä reissu.

Siinäpä jo rennompi hymy Tukholman päässä. Rauhallinen laiva, eikä muita matkustajia oikeastaan mailla eikä halmeilla. Aurinko paistaa ja merimaisemiakin näkee, vaikka satamassa ollaan.

Kokemuksia Viking Line Clubista

Olin matkalle lähtiessä Member-tason jäsen Viking Line Clubissa. 24 venettä minulta taisi puuttua, joten innolla kirmasin laivalle tuhlaamaan muutamaa kymppiä. Jännästi Viking Linen kännysovelluksen kautta näin veneiden päivittymisen melko nopeasti ja mikä parasta, matkan päällä muutuin jo Plus-tason jäseneksi. Sain Plus-tason alennukset ja pisteet sen siliän tien risteilyllä, eikä tarvinnut odotella uutta korttia tai seuraavaa risteilyä saapuvaksi. Premium-aamupalat olin tilannut ennen matkaa ja maksanut osan veneillä, mutta veneitä tienasin aamupalasta niiden oikean määrän ennen ”venelyhennystä”. Nyt jään odottamaan sitä, millaisia Plus-tason tarjouksia ja hyttialennuksia uuden kortin myötä tuleepi, vai tuleeko mitään.

Niin juu, mites se silmänruokapalkinto?

Nyt ei ole antaa kulkaas yhtään nimeä, mutta muutaman kerran vilkaisin kävellessäni nurkkasilmällä Bistrotekin suuntaan. Pojot siis muutamalle Bistrotekissä häärännelle kokkiherralle, joskin ihan yhdellä nurkkasilmällä Bistorekin suuntaan vilkaisin. Sen siitä saa, kun kokonaisvaltainen ryytymys sai aivot pyörimään hitaalla. Kyllä vaan hyvillä yöunilla on iso merkitys näillä vuosikymmenillä.

Psst. Alkoiko merimatkat kiinnostamaan? Viikkarin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Viking Linen piknik-päiväristeily ja samppanjapiknik

Champagne is one of the elegant extras in life

-Charles Dickens

Ai että. Viime viikolla nautin ja kunnolla. Samppanja, hyvä sellainen, on vaan maailman paras juoma sanon minä. Tuon juoman kun vielä yhdistää korkeatasoiseen ja maukkaaseen ateriaan on sellainen kombo taattu, että aterian jälkeen on suorastaan euforinen olo. Mitäpä tuohon lisäämään.

Mies otti ja lähti meidän mökille isännöimään jalkapallon MM-kisaviikonloppua kavereilleen, lapset olivat isovanhemmillaan ja minä yksin kotona. Mikäpäs sen parempi tapa juhlia pienen pientä A-luokan vapaata kuin lähteä pienoiselle samppanjapiknik-risteilylle Viking Linen Mariellalla.

Kuuden tunnin piknikristeilyt ovat taas täällä!

16.6.- 12.8.2018 välisenä aikana Helsingin ja Tukholman väliä seilaavat Mariella ja Gabriella tekevät jälleen pienen keikan päiväsaikaan Tallinnaan, ja laivat täydentävätkin reittimatkustajien tarpeita sekä mahdollistavat pienen irtioton arjesta. Ei aikaista aamulähtöä tai myöhäistä kotiinpaluuta, vaan nopea kuuden tunnin risteily ja mahdollisuus shoppailla merimyymälässä siinä samalla. Vaikka kyseessä onkin ns. lahden ylitys, on ruotsinlaiva valjastettu hyvin matkustajien käyttöön. Aluksen kaikki ruokaravintolat ovat auki hieman muunnetuilla menuilla, yökerhossa on ohjelmaa matkan ajan ja tuon lisäksi DJ soittaa musiikkia ulkona tai sisällä kelien mukaan. Tuhdin aterian tai rankan shoppailukierroksen jälkeen onkin hyvä levähtää hytissä ja sehän onnistuu, sillä hyttejä on varattavissa jopa tuolle 6 tunnin merimatkalle.

Viking Linen piknikristeilyt ovat täällä nyt viidettä kesää ja suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Erityisesti auto parkkiin + Pre-order, jossa tilatut tuliaiset tuodaan suoraan autolle, ovat kasvattaneet suosiotaan sekä Muksupiknik-päiväristeilyt, jossa ei tarvitse olla säiden armoilla. Tekemistä löytyy kaiken ikäisille ja saman katon alta löytyy myös laaja valikoima ruokaravintoloita jokaiseen makuun.

Samppanjan ystävien samppanjapiknik, millainen kokemus se oli?

Mutta siihen samppanjapiknik-risteilyyn. Minulle se oli ensimmäinen laatuaan, eikä minulla ollut myöskään aikaisempaa kokemusta päiväpiknikristeilystä. Viime vuonna kävimme miehen kanssa Tallinnassa viikonloppureissulla ja tuolloin käytimme reittimatkaan Gabriella molempiin suuntiin, mutta eihän siitä saanut oikein kuvaa, millainen piknikristeily oikeasti on. Nyt sekin tuli koettua, hieman fiininpänä tosin maailman parhaan kuplajuoman takia.

Viking XPRS:llä näitä samppanjaristeilyjä on ollut jo vuodesta 2010 lähtien ja välillä on tehty myös mm. ”Viini & suklaa” sekä Viini & juusto -risteilyjä. Viking Gracella samppanjasta on päässyt erityisesti nauttimaan teemaviikon tai -risteilyn muodossa vuodesta 2013 lähtien ja vaikka samppanjaristeily kestäisi pidempään kyseisellä laivalla, niin kyllä tätä pääkaupunkilaista palvelee matkallisesti paremmin Helsingistä lähtevien laivojen häppeninkit. Siitä syystä suuntasinkin pikaiselle samppisluennolle ja herkkuaterialle retrokuningatar Mariellalle viime sunnuntaina, enkä olisi voinut tyytyväisempi valintaani olla. Mitäs siellä sitten tapahtui, ja oliko samppanjapiknik hintansa väärti?

Mariellan samppanjapiknikin ohjelma oli seuraava:

10.30 Mariella lähtee Helsingin Katajanokalta

11.00–11.45 Essi Avellanin vuosikertasamppanjaluento ravintola Food Gardenissa, kansi 7

Tastingin juomat:

Moet&Chandon 2008
Piper Heidsieck 2008
Charles Heidsieck Rose 2006
Henriot Rose 2008

12.30–13.15 Samppanjashoppailua Essin johdolla laivan myymälässä, kansi 6

13.30–16.00 Kolmen ruokalajin ja neljän samppanjan à la carte -päivällinen Food Garden -ravintolassa, kansi 7

Aperitiivi: Henriot Blanc de Blanc

Perusmenu / kasvismenu 

Kylmäsavulohta, fenkolia, härkäpapua ja granaattiomenavinaigrette / Vihreää parsaa ja appelsiinihollandaisea
Piper Heidsieck Essentiel

Grillattua maissikananrintaa, kantarellejä, varhaiskaalia ja kirvelipyreetä / Paistettuja kantarellejä ja parmesanrisottoa
Charles Heidsieck Rose

Kotimaisia juustoja: vuohenjuustoa, valkohomejuustoa ja kypsytettyä juustoa
Pol Roger Vintage 2008

16.50 Mariella saapuu takaisin Helsinkiin

Matka aloitettiin tosiaan samppanjatastingluennolla ja luento alkoi sopivasti vasta puoli tuntia lähdön jälkeen, jolloin ehti hieman rauhoittua ennen luennolle menemistä. Itse luento tapahtui Mariellan keulassa sijaitsevassa kokoustila Horizonissa, kaukana lasten Seikkailusaareksi muutetulta kokousalueelta, joten leikkivien lasten äänistä ei ollut haittaa.

Essi Avellanin samppanjaluento oli täyttä asiaa ja muistiinpanoihin olisi ollut mahdollisuus, mutta jotenkin sitä vain intoutui istumaan ja ahnehtimaan korvien ja silmien kautta kaikkea. Siellä minä istuin, nassu kohti keulaikkunoita ja merimaisemia, aistit täyttävää samppanjaa suussani, enkä enempää olisi voinut tilanteesta enää nauttia.

Essin luennon jälkeen meillä osallistujilla oli mahdollisuus nauttia samppanjamme loppuun ja tutustua toisiimme ennen samppanjashoppailuhetkeä aluksen merimyymälässä. Essin johdolla pääsimme merimyymälässä valitsemaan itseämme miellyttäviä samppanjoita, ja tarttuipa minullekin matkaan pari pulloa maailman parasta juomaa muutaman skumppapullon lisäksi. Sen vaan sanon, että Viikkarin merimyymälöiden samppanjavalikoima on erinomainen, eikä hinnoissakaan ole valittamista samppanjoiden ja tiettyjen viinien osalta. 

Mutta mitäpä sitä pelkän juoman ääressä olemaan. Matkan puolessa välissä koitti kolmen ruokalajin ja neljän samppanjan à la carte -päivällinen Food Garden -ravintolassa. Varsinainen menu olisi sisältänyt niin kalaa kuin lihaakin, mutta erityistoiveesta oma menuni oli lakto-ovo -kasvismenu.

Lähtöhinnat sampanjaristeilylle oli 110 euroa (Viking Club-asiakashinta). Kyseinen reilun kuuden tunnin risteily sisälsi B-hytin (väh 2 matkustajaa), edellä mainitun luennon, kolmen ruokalajin aterian ja kahdeksan lasia samppanjaa loppulirujen kera. Samppanjat olivat astetta parempia ja laivojen viinibaareissakin samppanjalasillisesta olisi joutunut maksamaan vähintäänkin 10-15 euroa, joten kaikkinensa rahoille sai vastinetta huomattavasti.

Ja hei, mites usein sitä oikeasti saa apuja samppanja-ammattilaiselta sitä The samppanjaa” valitessa? Samppanjaristeily on sellainen, joka kannattaa pistää varaten kun sellainen osuu kohdalle.

Millainen kokemus piknikristeily oli?

Samppanjan huuruista huolimatta katselin menoa sillä silmällä ns. samppanjaristeilyn välitunnilla, kun meillä ei ollut jotain tapahtumaa. Kuusi tuntia oli lyhyt aika, mutta jo tuossa ajassa pääsi enemmän kuin tunnelmaan. Laivalla oli todellakin ravintolat auki erilaisilla menuilla siten, että The Buffetissa oli tarjolla maittava lounasmenu, Mariellan Platessa pitaleipiä/Gabriellan Bistrotekissä Meksiko-teeman ruokia ja Food Garden/À la carte & Seafood Barissa salaattibuffet + rentoja kotiruoka-annoksia. Kun noihin ruokaravintoloiden istuinpaikkoihin lisättiin yökerhon, baarien ja ulkokannen istuinpaikat, löytyi ylimenijöille ja piknikristeilijöille varmastikin istuinpaikkoja ympäri laivaa.

Baarit oli auki ja aurinkokannella menoa sään mukaan. Merimyymälästä sai osteltua lähestulkoon kaikkea tarvittavaa (jotkut tuotteet oli huputettu tai no-no) ja tunnelma oli mukava. Lapsiperheille löytyi todella paljon tekemistä kokoustiloissa ja menoa oli sopivasti aikuisillekin. Sen vaan sanon, että Viikkarin piknikristeily on erinomainen ohjelmanumero kesäpäivälle, oli sää mikä tahansa ja kyllä vaan terassipäivä merellä voittaa korkeahintaiset terassit Helsingin keskustassa.

Kiinnostuitko? Siitä vaan kattelemaan Viikkarin omilta sivuilta pikkuista irtiottoa piknikristeilyn muodossa. Piknikit alkaen 10 euroa/hlö.

Psst. Iso kiitos Viking Linen Helsinki-Tallinna -välin linjapäällikko Jaakko Ahdille, joka ystävällisesti vastasi sähköpostilla muutamaan minua askartaneeseen kysymykseen. Aivan kaikkea en sentään minäkään, risteilyammattilainen, tuosta vain tiedä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tasokkaampi Tukholman risteily: Luksusristeily m/s Gabriellalla

Että nuin. Niin me taas löysimme viime viikonloppuna itsemme tyytyväisinä laivalta, kiitos joululahjana saadun risteilyn. Eikä muuten ollut ihan mikä tahansa risteily, sillä hytteinä meillä oli LUX Seaside Premium -parvekehytit ja yhdistimme risteilyyn vielä astetta paremmat ruokailut sekä tervetulolahjat. Mikäs sen mukavampaa kuin matkustaa tilavammassa hytissä, josta pääsi nopeasti ulos nauttimaan aurinkoisesta meri-ilmasta ja ah, niistä komeista auringonlaskuista.

Viking Line-sovellus uudistui ja vau, sanon minä!

Viikkari uudisti sovellustaan ja tuntuipa muuten hyvälle plarata sitä kännyllä. Lähtöpäivän aamuna menin kurkkaamaan sovelluksesta matkani tietoja ja pääsin näkemään perheellemme määrätyt hytit. Suorastaan erinomainen asia, sillä mahdollisen epämieluisan hytin osuessa kohdalle olisi varmaan voinut vielä yrittää vaikuttaa jotenkin hytin sijaintiin. Meillä sitä tarvetta ei ollut, sillä lapset ilmoittivat haluavansa laivayhtiön määräämän hytin.

Helppoa lähtöselvitystä en voinut lahjana saadun risteilyn takia tehdä, mutta sovellus oli matkalla ihanan helppo. Olisin voinut seurata siitä risteilyohjelmaa, ravintoloiden aukioloaikoja, pohtia täksäriostoksia sun muita, mutta erityisesti rakastuin sovelluksessa siihen, että laivan Wi-Fiin kytkeytyminen oli tehty helpoksi. Ei ärsyttävää tunnusten metsästystä ja naputtelemista.

Juu ja pisteitä sovellukselle ropisi lisää siinäkin vaiheessa, kun näin ajantasaisesti kertyneen venesaldon. Pikkuisenhan tuo minun mieheni kohotteli kulmiaan poistuessamme laivasta, kun vihdoin näytin hänelle kertyneet pisteet. Edullinen merimatka oli kaikkea muuta kuin edullinen, mutta tulipahan vingutettua korttia täksärissä ja kävelin muuten ihanien kenkien kanssa laivasta ulos. Kuva postauksen loppupuolella, sillä joitakin lukijoita saattaa uusimmat kenkäni hieman hämmentää. Omalla vastuulla sitten.

Kaksi erilaista LUX Seaside Premium Balcony -hyttiä, vinkkejä hytin valintaan

LUX Seaside Premium -parvekehyttejä Gabriellalta löytyy 14 kappaletta, joista 4 hyttiä (11100, 11101, 11112 ja 11113) ovat sijaintinsa puolesta hieman erilaisia verrattuna muihin parvekehytteihin. Suurin ero erikoisemmissa hyteissä on parvekkeelle päin kapeneva hytti, sivuikkuna sekä pienempi parveke, josta on näkymä myös joko menosuuntaan tai perään pelastusveneille päin. Meidän lapsille osui tuo keulan suuntaan osoittava pienemmän parvekkeen päätyhytti 11112 (pinta-ala 22 m²).

Juu, ja tässä alla vielä se meidän 25 m²:n kokoinen hytti 11110. Esittelyni samanlaisesta hytistä numerolla 11106 on luettavissa täältä.

Parvekehytit, jotka eivät sijaitse parvehyttialueen päädyissä ovat isompia. Samalla myöskin parveke on kyseisissä hyteissä isompi ja yksityisyyttä on enemmän. Päädyissä sijaitsevissa parvekehyteissä on luonnollisti muotonsa takia vähemmän neliöitä, eikä parvekkeella ole samalla tavalla yksityisyyttä kuin isommissa parvekehyteissä. Ulkokannella liikkuvat matkustajat näkevät suoraan päätyhyttien parvekkeille, eikä näkymät sivuikkunasta myöskään ole kovin kummoiset.

Siinäpä se, näkymä lastemme hytin hieman likaisesta ikkunasta. Kuvassa vasemmalla näkyvät parvekkeet kuuluvat parvekkeellisille juniorsveitille (SUM Junior Suite), ja huomatkaa esteellinen näkymä parvekkeelta. Sama ongelma ei ole kaikissa juniorsviiteissä, joten kannattaa esittää hyttitoive varauksen yhteydessä.

Kannattaa myöskin huomioida se, että keulan suuntaan osoittavat parvekkeet ovat tuulelle alttiimpia, kun laiva liikkuu merellä. Tupakoitsijoita oli useamman kerran ulkokannella hytin 11112 lähettyvillä, joten tupakanhaju kantautui ajoittain sekä hytin 11112 että 11110 parvekkeille.

Meidän hytit sijaitsivat perästä katsottuna aluksen oikealla puolella ja saimme nauttia Helsinki-Tukholma -välillä toukokuisista auringonlaskuista. Aurinko porotti Tukholman päässä parvekkeellemme aamupäivästä lähdön hetkille. Ihan mukava puoli siis auringosta nauttiville, mutta vastaantulevien laivojen katsomisesta tykkäävien kannattaa pyytää hyttinsä perästä katsottuna aluksen vasemmalta puolelta.

Lisäluksusta matkaan tervetulolahjan myötä

Kuohuviiniä tai samppanjaa en meidän aikuisten hyttiin tilannut, sillä luksushyttiemme jääkaapeista löytyi alkoholittomien virvokkeiden lisäksi kaksi piccoloskumppaa ja kaksi olutta. Me aikuiset tietty hymisimme tyytyväisyyttä rahdatessamme lasten hytistä piccoloskumpat ja oluet omaan jääkaappimme ja parempiin suihin. Jotain pientä kivaa juomien oheen oli kuitenkin kiva saada, joten tilasin lasten hyttiin Fazerin Sininen -konvehtirasian ja meidän aikuisten hyttiin suklaakuorrutetut mansikat. Muutamat macarons -leivokset oli miellyttävä lisä mansikoiden rinnalle.

Lisäluksusta matkaan ravintoloiden myötä

Tassu ylös, jos buffetin ryysis sekä vapaan ja siistin pöydän metsästäminen aamuisin EI ole se sinun juttusi. Ei myöskään meillä, joten varasimme ennakkoon Food Gardenin erikoisaamupalan ja emmepä olisi voineet olla tyytyväisempiä valintaamme. Vaikka ravintolassa olikin matkustajia, kaikki oli vain paljon rauhallisempaa kuin buffetin puolella. Kahvi ja tee tuotiin pöytään, tarjonta oli tasokkaampaa, välimatkat ruokien hakupisteelle paljon lyhyempiä ja kyllä vaan se lasillinen kuohuvaa oli sellainen piste ii:n päälle koko aamupalassa. Eikä muuten haitannut sekään, että tarjoilijalla oli aikaa keskustella pöytämme ääressä muutamaan otteeseen. Henkilökohtainen asiakaspalvelu, sitä minä jaksan peräänkuuluttaa.

1.6. jälkeen varattuihin luksushytteihin kuuluu erikoisaamiaiset (nyk. Premium-aamiainen), joten me maksoimme vielä itse omat aamupalamme ennen muutosta. Premium-aamiainen on varattavissa maksua vastaan muissakin hyttiluokissa matkustettaessa ja tällä hetkellä hinta etukäteen ostettuna on 17 euroa/aikuinen. Hintaeroa perusaamiaiseen buffetin puolella on kuusi euroa, joten mielellään tuon À la carte & Seafood Barissa (ent. Food Garden) tarjottavan aamiaisen maksaa huomattavasti rauhallisemmasta tunnelmasta. Suosittelen.

Food Gardenista puheen ollen, illallistimme paluumatkalla samaisessa ravintolassa aikataulusyistä, sillä ateriointi ykkösehdokkaassamme No Namessa olisi saattanut viedä enemmän aikaa. Eipä Food Gardeninkaan ruuissa ollut nipotettavaa ja palvelukin pelasi. Nirsot lapset tilasivat Ville Viking -menusta omat annoksensa ja me aikuiset nautimme pidemmän kaavan mukaan päivällisemme merimaisemia ihaillen.

Se toisenlainen ruotsinristeily?

Ymmärrän, että monet näkevät ruotsinristeilyn niin nähtynä ja koettuna. Matkustetaan siinä pienessä hytissä, ehkä jopa ikkunallisesssa, käydään buffetissa illalla ja aamulla, piipahdetaan toki merimyymälässä hakemassa ne ”tavalliset” ja nautitaan yökerhon iltaohjelmasta. Viikonloppuna ainakin saattaa olla matkustajia siihen malliin, että ruotsinristeily on buffetjonoja, paikan metsästystä yökerhossa ja, no, niin nähty ja koettu, suorastaan yllätyksetöntä. Matkastaan voi kuitenkin tehdä toisenlaisen ja kanta-asiakashinnoilla onnistuu säästämään isosti parempien hyttienkin hinnoissa.

Aluksen viihde on muutakin kuin tähtiesiintyjä yökerhossa ja trubaduuri pubissa. Rauhallista musiikkia voi kuunnella aluksen arcadella sijaitsevassa Wine Barissa, jossa mekin viihdyimme miehen kanssa molempina iltoina pienen hetken samppanja-/viinilasillisen ääressä.

Eikä siinä vielä kaikki. Loungemainen tunnelma veti meitä puoleensa Living Roomissa, jossa ei ole varsinaista baaritiskiä. Henkilökunta oli ystävällistä, palvelu henkilökohtaista ja drinkit oikein maittavia. Listan ulkopuoleltakin sai juomaa, eikä viinin/samppanjan ystäviä ollut myöskään unohdettu. Minä en mieluisaa juomaa listalta löytänyt, joten kerroin mieltymyksistäni suoraan baarihenkilökunnalle. Pidän hedelmistä ja marjoista valtavasti, makea juoma ei saa olla ja passionhedelmääkin olisi kiva juomassa olla. Mitäpäs nenäni eteen tuotiin? 

Täysi kymppi ja tyytyväinen asiakas oli taattu.

Gabriella uudistui jälleen, mitäs uutta tällä kertaa?

Alus kävi Naantalin telakalla huhtikuussa 2018 ja sai jo hiukkasen uutta sisäänsä tuolloin. Loput uudistukset tehtiin aluksen ollessa liikenteessä ja 1.6. valmistui loputkin muutokset. A-luokan hytit saivat uuden värityksen jo telakalla ja itse ainakin pidin muutosta todella onnistuneena.

Uusi sisustus, uudet patjat sängyissä ja siihen päälle vielä televisio, kyllä kelpaa. Kylpyhuonetta katselin pienesti sillä silmällä ja pikkuiseksi mysteeriksi sen uudistus jäi. Sen verran varmaa ainakin on, että wc-pönttö ja kaakelit olivat vanhaa tuttua roosan väristä. Vanhasta hyttityylistä oli muistona myös hytin ovi.

Hyttien lisäksi mm. ravintolamaailma sekä sauna- ja allasosasto uudistui ja tuli matkustajien iloksi kesäkuun alusta. Pikkuinen harmitushan minulle tuli, kun en päässyt omalla toukokuisella matkallani testaamaan uusia spa-elämyksiä uuden hoitohuoneen myötä, mutta seuraavalla kerralla menee varmasti testaukseen. Kukapa ei nauttisi täydellisestä hemmottelusta?

Juu ja se ruoka, yksi parhaimpia asioita risteilyissä. Uuden ravintolamaailman myötä à la carte -ravintola Food Garden ja mereneläviin keskittynyt Bistrotek ovat historiaa ja tilalla on À la carte & Seafood Bar. Seafood Bar on ymmärrettävästikin keskittynyt mereneläviin, kun taas à la carten puolella saa vanhoja, tuttuja Food Gardenin annoksia. Se on kuitenkin uutta, että ravintolassa kiertelee juusto- ja jälkiruokavaunu, josta voi valita mieleisiään herkkuja. Pidänkö ajatuksesta? Kyllä, sillä täällä ruudun toisessa päässä on laiva-, hotelli-, lentokone-, sampanja-, hedelmä-/marjatytön lisäksi yksi juustotyttö.

Mites se Bistrotek, jos kerran uudistuksen myötä tuli kuvioihin Seafood Bar? Bistrotek on nykyään mukavan rento pop up -ravintola, jossa ruokien teemamaa vaihtuu useamman kerran vuodessa. Nyt on tarjolla ruokia Meksikosta ja kyseisiä mausteisia eväksiä voi nauttia syyskuun loppuun saakka. Parin viikon päästä Gabriella (kuten myös Mariella) rupeaa tekemään picnic-päiväristeilyjä Tallinnaan, jolloin Bistrotekissä on tarjolla päiväsaikaan hieman suppeampi menu. 

Mitäs tykkäsimme reissusta?

Helteen takia unohdimme päiväkävelyn Södermalmilla/Gamla Stanissa ja jäimme laivalle. Otimme koko matkan rennosti ja nautimme hyteistämme. Yökerhossa piipahdimme miehen kanssa ensimmäisenä iltana kuuntelemassa Sania, mutta kyllä vaan rankka työviikko painoi sen verran takaraivossa, että vetäydyimme hyttiin lepäämään. Paluumatkalla emme tainneet käydä yökerhossa ollenkaan, vaan nautimme hiukan aikaa olostamme juuri Wine Barissa musiikkia kuunnellen ja testasimme palvelun Living Roomissa.

Palvelu oli hyvää kaikkialla, eikä huomauttamista ollut. Pieneen aamuyön järjestyshäiriöön törmäsin ensimmäistä kertaa sitten vuoden nakki ja miekka, kun jossain hytissä oli jonkin sortin älämölöjuhlat. Kyseinen kovaääninen ölinä herätti minut, aikani sitä kuuntelin ja sitten oli jo pakko soittaa infoon ja pyytää toimia. Ihan mielenkiinnosta hipsin ovelle kuuntelemaan käytävän tapahtumia ja eipä mennyt aikaakaan, kun järjestysmies/-miehet tulivat paimentamaan älämölöporukkaa. Kiitosta vaan mölisijöille, jotka uskoivat kerrasta ja kiitosta vaan järjestysmiehille, jotka hoitivat tilanteen ripeästi ja kaikin puolin asiallisesti.

Niin juu, onkos minulla ollut tapana antaa näitä silmänilo-pisteitä näihin laivapostausten loppuihin? Tällä kertaa pojot saakin nainen! Nainen, joka työskenteli alkuillasta Grill-ravintolassa ja palveli minua. Hänen ripeytensä ja energiansa oli omaa luokkaansa, eikä asiakaspalvelussakaan ollut vikaa. Sama henkilö työskenteli loppuillasta/yöstä Club Marin baarissa ja hänen nopeutensa drinkkejä tehdessä oli sellaista, että miehenikin hämmästeli ja yhtyi katsantokantaani.

Tarjoilija/baarimestari Katja, hämmästytit meitä energisyydelläsi ja vauhdillasi niin paljon, että sinua katsoessa tuli ihan hiki. Jaksoit palvella iloisesti vauhdista huolimatta ja jösses, kun sinä jaksat!

Silmänilopalkinto ansaitusti Katjalle.

P.S.: Jäitkö pohtimaan niitä hieman erikoisempia kenkiäni, jotka ostin hytistä bongatulla Viking Club -asiakkaan erikoisalennuksella?

Saanko esitellä Karl Lagerfeldin Karl Iconicit. Aivan ihqut!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

Tapaturma laivalla, laivan sairaanhoitopalvelut testissä

Että nuin, sehän meni hienosti se minun vimosin Retroristeily Vol 4. Tällä kertaa kipeänä ei ollut ainostaan jalat tanssimisesta, vaan oman osuutensa tähän ryytyneeseen olotilaan antoi pienoinen isku takaraivoon ensimmäisenä iltana. Sen verran kuitenkin tömähti, että nyt parannellaan olotilaa sairasloman turvin muutama päivä ja pistetään poskeen kahta eri lääkettä siinä samassa.

Tuossapa ”before” -kuva meikäläisestä. Vielä on fiilikset korkealla ja päällä maailman osuvin paita. Cruise Chick.

Tapaturma ja kokemuksia vartijan sekä sairaanhoitajan palveluista

Kyllä ne Mariellan yökerhon tuolit on hieman vinkeitä. Joku suunnittelun kukkanen niissä kyllä on, kun tuolin jalat tulevat enemmän ulos kuin varsinainen istuinosa. Usemman kerran olen ihan ilman alkoholiakin meinannut niihin jalkoihin kompastella, mutta nyt sitten tanssin tuoksinassa kävikin hieman köpömmin. Tanssilattian ollessa täynnä osa meistä innokkaista tanssijoista pisti jalalla koreaksi tanssilattian ulkopuolella ja niin minäkin. Pieni virheaskel aiheutti sen, että kompastuin tuolin jalkaan ja lensin suorilta jaloiltani taakse päin niin, että matkalla maahan kalautin takaraivoni pöydänkulmaan.

Juu, prinsessa olen. Kyllähän tuommoinen nolostutti, joten ei muuta kuin nopeasti ylös ja tanssiaskeleilta ottamaan. Eipä siitä tanssista mitään tullut, kun olo oli vähän ilkeä ja päätin lähteä hyttiin potemaan. Ei tullut hyttikeikkaa siitä, sillä siinä matkalla huomasinkin käteni olevan ihan veressä ja ymmärsin, että hieman pahemminkin taisi takaraivolle käydä. Suunnistin infoon selittämään asiani ja sieltä paikalle hälytettiin vartija viemään minut paikattavaksi.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minussa on joku jännä valuvika. Vaikka olenkin ihan kiltti ihminen enkä tee pahoja, niin silti minä pelkään jotenkin mm. vartijoita, poliiseja ja tullivirkailijoita. Esimerkiksi tullin ohi kävellessäni oloni on aina rikollinen, vaikka laukussa ei olisi yhtikäs mitään joten tietänette miltä minusta tuntui, kun luokseni hälytettiin vartija. Sitä noloutta ja tuskaa herran minua viedessä sairaanhoitajalle ja jäädessä vielä seuraamaan tilannettani on vaikea kuvailla. Siinä ei vartijan lohduttavat ja ystävälliset sanat auttaneet sitten yhtään.

Anyway, sairaanhoitaja otti vastaan, tutki haavan ja ryhtyi hommiin. Vartija autteli putsaustilanteessa ja pelkkä liimaus riitti tapauksessani, joskin kaupan päälle tuli perjantaipipo (verkkomyssy) kompressin kera sekä muutama kylmäpussi. Tajuttomuutta ei koskaan ollut ja olin ihan hyvin kartalla koko ajan, joten skumppakamu sai ohjeet herätellä yöllä minua ja omia Ibumaxejakin sain popsia. Aivan heti en sentään saanut lähteä hyttiin, sillä henkkarit oli näytettävä vielä läksiäisiksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla incognitona tuo keikka, mutta näillä mentiin.

Voitte uskoa, että yö meni nukkuma-asentoa kipujen takia hakiessa ja suloinen skumppakamunikin jaksoi herätellä meikäläistä kiitettävällä tarkkuudella. Pipo lensi aamulla roskikseen ja pääsin käymään suihkussa pesemässä veret pois. Siitä iso kiitos, kun liimaus oli sen sorttista päässä, että päätä sai kastella normaalisti ilman saippuaa.

Ja ”after” -kuva. Fiilikset sen mukaiset. Olin nöyryytetty nainen.

Mites tuo minun oma rakas mieheni kotona? Kiipesi tietty seinille, sillä meillä olisi tuossa muutaman päivän päästä jotain isompaa kenties tapahtumassa. Epikriisi oli saatava varmuuden varalta, joten minä talsin infoon selittämään tilanteen ja pääsinkin tapaamaan uudelleen sairaanhoitajaa paluumatkalla. Sairaanhoitaja tarkisti haavani kunnon, meillä oli kaikkinensa hyvä keskusteluhetki ja epikriisikin tulla tupsahti nätisti koneelta. Kaikkinensa asiakaspalvelu niin vartijan kuin sairaanhoitajankin puolelta oli oikein miellyttävää niin illalla kuin seuraavana päivänäkin, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Eikä muuten lystin hintakaan kirpaissut. Tasan nolla euroa.

Kuis Retroristeily Vol 4 sujui muuten?

Meillä on nyt skumppakamun kanssa kokemuksia yhteensä kolmesta Radio Novan Retroristeilystä, joista ainoastaan ensimmäinen jäi välistä. Bilettää osattiin tälläkin kertaa, eikä järjestyshäiriötä näyttänyt omiin silmiin olevan paljoakaan. Hyttimme sijainti oli onnistunut, sillä jäistä koituvaa haittamelua ei viidennen kannen peräportaikon lähettyvillä ollut ja hytistämme oli helppo päästä yöherhoon. Ainoa haitta sijainnissamme oli hyttimme molemmin puolin lähettyvillä olleet bilehytit, joiden asukkaat pistivät käytäväbileet pystyyn päiväsaikaan, mutta onneksi ymmärsivät nukkua yöt. Aivan hiirulaisille, rauhaa rakastaville ja absolutisteille en risteilyä suosittele, sillä alkoholi on suuressa osassa laivalla ja joillakin jo matkalla terminaalille.

Me aloitimme juhlat vasta hytissä, kun olin tilannut sinne odottamaan laivan kuohuviinin. Viikkari on vaihtanut laivojen juomansa tälle vuodelle ja sen vaan sanon, ettei tämä(kään) skumppa, italialainen Mezza di Mezzacorona, kolahtanut tähän naiseen. Tämänvuotinen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel voittaakin kuohuvien juomien kisan, muttei se ole mielestäni yhtä hyvää kuin edellisvuoden Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut. Laivan valkoviini, australialainen Astronomer Chardonnay miellytti jokseenkin.

Kyllä sitä vaan pitää kerran vuodessa repäistä ja palata vanhaan nuoruuteen. Siihen meillä kuului aina hytin oven koristelu ja niin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä iltana ovesta hävisi yksi mies ja Helsingin päässä jäljellä oli vaan enää muutama kuva.

Bileet oli siis jälleen huippuja, tanssia sai sydämensä kyllyydestä ja parasta oli se, että menoa oli päivälläkin sellaisesta tykkääville. Ensimmäisenä iltana illallistimme Ocean Grillissä, aamupalan ja lounaan nautimme Coffee & Joyssa ja toisena iltana söimme maittavat pitaleivät Platessa. Palvelu oli kaikkialla hyvää, ruoka maittoi ja vaikka laivayhtiön järkkäämällä brunssilla olisi ehkä rahallisesti päässyt halvemmalla, nautimme me skumppakamun kanssa siitä, ettei ryysistä ollut ja ateriointi oli nopeampaa.

Yksi sana Platen pitaleiville. Nam.

Hyvä risteily tapaturmasta huolimatta. Se on varmaa, että Retroristeily Vol 5 menee aikanaan varaukseen, sillä fiilis laivalla on aina ollut uskomaton ja tuommoiseen tapahtumaan kaksi yötä on juuri sopiva. Kyseessä on ehdottomasti Itämeren parhaat bileet, joten kyllä vaan Radio Nova, Oku ja Viikkari osaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Maistelussa Viking Linen uusi pohjoismainen Buffet-menu

Tassu ylös, jos ruotsinlaivan seisova pöytä on tuttu vuosien takaa tai vaikkapa viime viikolta. Tassu uudelleen ylös, jos olet kävellyt laivan buffetista ulos ähkyn valtaamana ja manannut sitä, että tuli syötyä liikaa. Kenties rahdannut itsesi hyttiin päivällisen jälkeen pötköttämään ja herännyt sängystä muutaman tunnin päästä. Kaikki vain yhden buffetin takia.

Et ole yksin. Vuosittain Viking Line myy 1,6 miljoonaa buffet-päivällistä, joten kohtalotovereita ultimaattisen ähkyn ja venyneiden ruokapäikkäreiden omistajille löytyy. Paljon on kuitenkin tapahtunut sitten entisaikojen, jolloin seisovat pöydät notkuivat ruokaa pursuavine tarjottimineen ja juomat tilattiin eri maksusta tarjoilijalta pöytään. Se on loppujen lopuksi aina itsestä kiinni, kuinka paljon sitä ruokaa vatsaansa ahtaa.

Nykyään seisovassa pöydässä olevat tuotteet on laitettu esille pienempinä ”maisteluannoksina”, joten jokainen voi ottaa sen pienen maistiaisen ensin ja käydä hakemassa hyväksi havaittua ruokalajiketta vaikka uudestaan. Hävikki pienenee ja luonto kiittää. Vatsasta en ole edelleenkään varma, sillä useamman maisteluannoksen nauttimisen jälkeen tuloksena voi olla jälleen se aiemmin manaamani ähky.

Ruotsinlaivojen buffettiin kuuluu ruokia, joita ei passaa uudistusten myötä jättää missään nimessä pois. Kuorelliset katkaravut, tietyt kalat ja lihapullat lienee niitä vakituisia, mutta muutoin on enemmän kuin kiva, että buffettia uudistetaan väliajoin. Kasvissyöjänä täytyy kehua, että meidät kasvissyöjät ja vegaanit on otettu huomattavasti enemmän nykypäivänä huomioon ja niin nytkin, kun Viking Line esitteli uuden pohjoismaisen buffet-menunsa.

Ruotsalaisia kokkeja, muttei Muppet Showsta

Minä olen aina pitänyt pohjoismaista ruokaa hyvänä ja nimenomaan arvostanut aitoja, oikeita ja puhtaita makuja. Onkin hienoa, että Viking Line on lyönyt hynttyyt yhteen Ruotsin kokkimaajoukkueen kanssa ja kehitellyt buffettiin uuden menukokonaisuuden, jossa maut on kokonaan pohjoismaisia aina yrttejä ja mausteita myöten. Esimerkiksi sitruuna- ja limemehu on korvattu etikalla ja uuden menun tärpeiksi voisi vaikkapa sanoa pohjoismaisen peston, kanttarelli-herkkusienipiiraan ja akvaviittisilakan etikkamajoneesin, paistetun rukiin ja ruohosipulin kera. Ensi kesänä puolestaan lapset pääsevät noukkimaan buffetin lastenpöydästä Ruotsin juniorikokkimaajoukkueen kehittelemiä ruokia. Paljon muutakin mukavaa meidän matkustajien iloksi on kuulemma suunnitteilla, mutta niistä Viking Line ei enempää paljastanut pressitilaisuudessaan.

No, miltäs se buffet-pöytä näytti?












Oma mielipide, hitti vai huti?

Esillepanolle (ennen ahnaita ruokailijoita) annan täyden kympin. Erityisesti kalatiski näytti suorastaan herkulliselta, vaikkakin kasvissyöjänä jätin kaikki liha- ja kalatuotteet ottamatta. Kasvisyöjien kylmät ruoat saivat minulta sataprosenttisen hyväksynnän, mutta lämpimien ruokien punajuurihampurilaiset olivat pieni harmistus, sillä hampurilaissämpylä oli muuttunut kovaksi lämpölamppujen alla. Paljon jäi jälleen lämpimistä ruuista testaamatta, joten täyttä arviota en pysty antamaan. Ehdottomaksi suosikiksi itsellä nousi seuraavat:

Paahdettuja hunajajuureksia, Dalsspiran vuohenjuustoa sekä karamellisoituja auringonkukansiemeniä. Vuohenjuusto ja siemenet toimii aina!

Omena-  ja kanelisorbetti, porkkanakakku sekä juustot.

Ruotsinlaivojen buffetit oli se matkan juhlajuttu, kun olin pieni ja nuori. Iän karttuessa olemme siirtyneet miehen kanssa enemmänkin aterioimaan laivojen erikoisruokaravintoloihin, sillä poissa ovat ryysikset ja jonot, ruoka on erinomaista ja henkilökohtaista palveluakin löytyy. Buffet on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan menujen vaihtelun ja tuotekehittelyn myötä, joten buffetin ruuhkat pystyy ajoittain kestämään ihan maittavan ruuan takia.

P.S.: Iskikö nälkä kuvia kattellessa? Maukasta menua pääset katselemaan tätä kautta ja samalta Viikkarin alasivulta pääset luotsaamaan itsesi matkavarauspuolelle.

 

Yhteistyössä Viking Line. Mielipiteet ruoasta ja hyvästä pössiksestä huolimatta ihka omia.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.