Browsing Tag

Road trip

Gardajärvi: Elämäni ehkä romanttisin illallinen ever

Alppireissu Day 5

Yksi romantiikan kaipuinen hörhö tässä, terve! Ah sitä lapsiperheen elämää, kun mahdollisuuksia rauhalliseen ja romanttiseen iltaan miehen kanssa ei vain ole. Kahdenkeskinen maukas ateria kynttilänvalossa toisia silmiin tuijottaen? Kolme sanaa: Tuhoon tuomittu ajatus.

Lastenhoitoapua pääkaupunkiseudulla ei yhdelle illalle oikeastaan ole. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät kyllä omillaan kotona, muttei se poista sitä tosiasiaa, että romanttinen päivällinen ravintolassa häiriintyy kelloon tuijottelusta ja pohdinnasta miten lapsilla menee kotona. Joskus meillä on mahdollisuus kutsua isovanhemmat hoitamaan lapsia pidemmäksikin aikaa, muttei missään ravintolassa ateriointi ole tuntunut romanttiselta. Ruokaa nenän eteen ravintolan hälinässä, kiva, kiitti, hei ja se oli sitten siinä.

Viikonloput on meillä niitä aikoja, jolloin voisi kenties keskittyä ateriointiin hieman pidemmän kaavan mukaan kotona. Aloitamme syömään koko perheenä, mutta lapsethan ovat hotkaisseet annoksensa kymmenessä minuutissa ja poistuvat pöydästä. Me aikuiset katsomme toisiamme rakastuneina silmiin ja aloitamme ”kahdenkeskisen” romanttisen aterioinnin kynttilänvalossa. So not.

Jotenkin mystisesti tenavien välille syntyy sanailua tai sitten ainakin ulko-ovi käy useaan otteeseen, kun ulos haetaan tavaraa jos toistakin. Jos ei ole tenavat haitaksi, niin sitten ainakin työasiat tulevat ruokapöytään, puhelin soi tai viimeistään innolla valmistettu ateria ei olekaan onnistunut. Minulla on hyvin vahva tunne, ettei kotona ole tullut koskaan nautittua romanttista ateriaa, tai sitten olen deletoinut moisen muiston ansiokkaasti aivonystyröistäni.

Minun unelmoima romanttinen illallinen on  k a h d e n k e s k i n e n.  Jos en pääse nauttimaan ihka oikeaa kahdenkeskistä illallista valkoisella hiekkarannalla auringon laskiessa horisonttiin, niin sitten unelmana on oma kabinetti ravintolassa ilman muita asiakkaita. Rauhaa, meihin keskittyvää henkilökuntaa ilman ylimääräisiä silmäpareja ja häiriötekijöitä. Helpommin sanottu kuin toteutettu? Ei välttämättä.

Me tiesimme Alppireissustamme, että Grand Hotel Kronehofin visiitti olisi liian lyhyt täyteen rauhoittumiseen ja toisiimme keskittymiseen, joten päätimme tehdä Gardajärven osuudestamme hieman romanttisemman. Tiedustelin Villa Nicolli Romantic Resortilta etukäteen erilaisia paketteja hääpäivän viettoon ja saimmekin mukavia tarjouksia, joista valitsimme mm. romanttisen illallisen hotellin Vecchio Pozzo-ravintolassa. Ja voi jösses, millainen ilta meille tulikaan, kiitos siitä hovimestari Mauriziolle ja baarimestari Renatolle.

Olimmehan me jo hieman saaneet esimakua hotellin erinomaisesta palvelusta edellisenä iltana, mutta toisena iltana olimme yhtä hymyä. Ilmoittauduimme vastaanottoon, josta paikalle hälytettiin iloinen hovimestari Maurizio. Maurizio ojensi minulle hotellin omistajien tekemän tervehdyksen ja johdatti meidät kellarikerroksessa olleeseen, pieneen huoneeseen. Kyseessä oli entinen viinikellari, josta oli rakennettu hyvin intiimi, neljän pöydän ravintola.  Ravintola oli koristeltu onnistuneen romanttisesti ja punaisista ruusun terälehdistä rakennettu polku johdatteli meidät pöytään, joka sijaitsi viinihyllyn vieressä. Henkilökunta oli valinnut kyseisen pöydän meille sen takia, että he tiesivät meidän olevan viinien ystäviä.

Villa Nicolli Lake Garda

Oih, kattokaa nyt. Tuohon pöytään Maurizio meidät johdatti. Lattialla ruusun terälehtiä, valaistus romanttisen hämyisä.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Siinäpä sitä toinen pöytä.

Villa Nicolli Romantic Dinner

Noin kauniisti pöytä oli katettu…

Villa Nicolli Romantic Dinner 2

Ja voi tuota sydäntä pienessä pyykkipojassa. Se oli merkki siitä, että sisältä löytyi kasvissyöjän menu.

xx

Sydän-teema jatkui muuallakin ravintolassa ja niin juu, mites se hotellin onnittelutervehdys?

Villa Nicolli Anniversary

Tervehdyksen takakannessa oli tulostettuna aika ja paikka. Miten suloista!

Tilasimme ruoat meille valmiiksi esille laitetuista menuista, baarimestari Renato tuli suosittelemaan ja tarjoilemaan viinimme, ja Maurizio hoiti ruokien tarjoilun. Annokset tarjoiltiin meidän pyytäminä aikoina, joten saimme olla täysin rauhassa ja keskittyä miehen kanssa toisiimme ravintolassa. Ei ketään muuta kuin me kaksi kynttilän valossa, ruusun terälehtien ympäröiminä. Vau, sanon minä.

Villa Nicolli starter

Tässähän sitä, pienoinen keittiön tervehdys ennen alkupaloja. Annokset tuotiin hopean värisen kuvun alla, hienosti nenän eteen pyöräytettynä.

Villa Nicolli Main Course

Meikäläisen kasvispääruoka.

Oli kerrassaan ihana keskittyä kerrankin täysin omaan rakkaaseen, meihin pariskuntana. Ensimmäisen tunnin saimme olla keskenämme, mutta sen jälkeen ravintolaan saapui italialainen pariskunta, josta oli kyllä jo varoitettu aterioinnin alussa. Hyi minua kun myönnän suoraan, että suurin romantiikan tappaja olisi ollut suomalaisen pariskunnan ilmestyminen naapuripöytään.

Ilta Villa Nicollin privaattiravintolassa oli jopa parempi kuin olin osannut kuvitella. Olin etukäteen pelännyt, että pöytämme ääreen ilmestyisi klassinen viulunsoittaja tai romanttisesta illallisesta olisi luvattu paljon enemmän kuin mitä se todellisuudessa olisi. Odotukseni ylittyivät positiivisesti ja kävelipä tuo oma armaanikin iso hymy kasvoilla ravintolasta ulos terassille. Erinomainen palvelu jatkui vielä illallisen jälkeenkin, sillä emme edes saaneet kantaa pientä loppua viinistä ulos. Maurizio vaati saada tuoda sen meille terassille, koska kyseessä oli meidän iltamme.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 2

Niinhän se ilta tosiaan oli meidän. On se vaan kumma, että täytyy lähteä toiseen maahan, jotta voi nauttia romanttisen illallisen oman kullan kanssa. Lapsiperheen elämä. Parhautta ja no, kuopiolainen Timo Kettunen sen kiteytti melkoisen hyvin.

Hotelliyöpymisemme sisälsi puolihoitopaketin hotellin pääravintolassa ja illallinen Vecchio Pozzossa kustansi lisää 25 euroa/henkilö. Ravintolassa on neljä pöytää, joten huonolla tuurilla muitakin pariskuntia aterioi samaan aikaan. Erikoisravintolan luulisi olevan varattavissa kokonaan itselle pariksi tunniksi. Näin blondin logiikalla 200 euroa saattaisi riittää moiseen.

Vahva suositus romantiikan kaipuisille.

No, onkos jollain antaa suosituksia muista romanttisista ateriointipaikoista maailmalla? Onko Suomesta saatavissa jotain tuommoista? Ideat ja vinkit otetaan kernaasti vastaan. Että terveisiä vaan ryytyneeltä perheenäidiltä, joka kaipaa niin maan kauhiasti jotain hömpötystä elämäänsä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Vaellus Alpeilla, Muottas Muragl

Alppireissu Day 3

Halusimme miehen kanssa tehdä jotain kevyttä ympäristöön tutustumista Pontresinassa, joten päädyimme kävelemään upean maisemareitin Muottas Muragl-vuorella. Maisemareitti ”Panoramaweg” oli juuri sopiva meille, sillä sen kestoksi oli arvioitu noin pari tuntia, sen luvattiin sisältävän kauniita maisemia eikä reitti ollut myöskään kovin vaativa. Puolivälissä reittiä oli terassiravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita ja pientä evästä. Ravintolan lähellä oli myös siisti ja hyvin hoidettu ulko-wc, jonka vieressä oli käsienpesuallas ja juoksevaa vettä käsien pesua varten.

Grand Hotel Kronenhofin majoituspakettiin kuuluneet köysirataliput oli kiva etu, sillä pelkästään Muottas Muraglille suuntautuva funikulaari ja Languardin asemalta alas Pontresinaan tuonut hiihtohissi olisi maksanut meiltä yhteensä 113,80 CHF.

Muottas Muragl Cable Car 1

Huhheijaa. Noilla Grand Hotel Kronenhofin antamilla lipuilla olisimme voineet huristella tosiaan niin paljon kuin sielu sietää. Melkoinen etu, jos on kovin liikkuvaista sorttia.

Muottas Muragl Mountain Cable car 2

Tässä sitä huristellaan funikulaarilla kohti huippua.

Romantik Hotel Muottas Muragl

Muottas Muraglin huipulla, funikulaarin pääteasemalla meitä matkailijoita ilahdutti Romantik Hotel Muottas Muragl, jonka kutsuvan näköinen terassi suorastaan huusi istumaan sinne viinilasillisen kanssa. Viini sai kuitenkin jäädä, sillä me reippaat ulkoilijat lähdimme jatkamaan matkaamme sen siliän tien.

Romantik Hotel Muottas Muragl Terrace

Mikäs tuossa olisi tosiaan ollut istuessa…

2 454 metriä korkealla Muottas Muraglilla olisi ollut tarjolla meille muutakin. Hotellin lähellä oli maailman tarkin aurinkokello, jota olisin käynyt varmasti ihmettelemässä jos olisin sen olemassaolosta tiennyt. Romantiikan kaipuisena olisin myös hankkiutunut terassille auringonlaskun aikaan ihailemaan maisemia ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin patikoinut myös ihanan Lej Muragl -reitillä sijainneen kirkkaan järven äärelle.

Muottas Muragl St Moritz

Oih. Kattokaa nyt noita maisemia! Alla järviä ja mm. St. Moritz. Täytyypi myöntää, että hiukkasen meikkistä jäi kaivelemaan, kun Romantik Hotel Muottas Muraglin terassille ei tullut palattua iltahämärissä. Auringonlasku terdeltä katsottuna olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Alp MuottasMuottas Muragl hikeMuottas Muragl viewMuottas Muragl Panoramaweg

Reitti ei tosiaankaan ollut haastava, mutta muutaman kerran jouduin hieman hakemaan astumiskohtaa kivisellä polulla.

Muottas Muragl PanoramaMuottas Muragl hikingMuottas Muragl vaellus

Saanen esitellä meikäläisen lempparin. Ylläoleva karu polku vaan ihastutti jotenkin. Niin juu ja jos meikä pohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla sitä, kieriikö vuorenrinnettä alas koskaan harhaan astuneita/unissaan kääntyneitä lampaita, niin tuossa ylläolevalla polulla pohdin sitä, miten kivet oli saatu niin hienoon järjestykseen. Ja kuka jaksaa tota hommaa? .

Muottas Muragl Panoramic RouteCaland Beer

Tadaah! Kyllä kuulkaattes maistui yksi kylmä olut (n. 9 CHF) hyvälle puolivälissä matkaa.

Muottas Muragl

Heip hei, ei kun matkaa jatkamaan ja Alp Languardin asemalta hiihtohissillä noin 500 metrin päähän meidän hotellista.

Alp Languard Switzerland

Tiedoksi vaan, että nälkäisille ja/tai janoisille Alp Languardin hiihtohissiasemalta löytyypi ravintola isohkolla terassilla.

No, mitäs me ”not so vaeltajat” olimme mieltä?

Reitti oli oikein mukava, joskin koin Muottas Muraglin korkeuden hieman hankaloittavan olotilaani reitin alkupäässä. Joudun allergiani takia joskus käyttämään astmapiippua, joten ”pikkuastmani” saattoi olla syyllinen hankalaan olotilaani. Reitillä meni enemmän kuin luvatut kaksi tuntia, mutta me pysähdyimmekin ottamaan kuvia ja huilaamaan puolivälin ravintolassa. Matkan varrelta löytyi penkkejä joille istahtaa ja osassa vaellusreittiä oli sen verran tuuhea puusto, että puiden suojaan pystyin pakenemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Ja tähän loppuun vielä pikku vinkki samaa vaellusta suunnitteleville: Mikäli haluat nauttia samoista maisemista mutta haet hieman haastetta, lähde talsimaan Panoramaweg Alp Languardista ylempänä olevan Muottas Muraglin suuntaan.  Mikäs sen oivempi päättäjäinen alppivaellukselle kuin maittava ateria tai lasillinen lempijuomaa Romantik Hotel Muottas Muraglin terassilla.

Me molemmat todella pidimme pienestä patikkareissustamme ja enpä pistäisi pahakseni, jos päätyisin joskus tekemään jotain vastaavanlaista. Onko kenties suositella jotain kivaa, muutaman tunnin helppoa vaellusreittiä mahtavin maisemin Euroopasta?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Grand Hotel Kronenhof ***** (Pontresina)

Alppireissu Day 2 (ja 3)

”Hei, tervetuloa Grand Hotel Kronenhofiin. Älkää välittäkö autosta, minä hoidan sen ja matkalaukut”, huikkasi hotellivahtimestari iloisesti ja se oli sitten siinä, kaksi yötä ja kolme päivää takuuvarmaa nautintoa luksushotelli Grand Hotel Kronenhofissa. Automme ei tosiaankaan ollut kaikkein parhaimmassa paikassa hotellin etupihalla, mutta veikkaan, ettei hotellivahtimestaria olisi haitannut vaikka auton olisi jättänyt poikittain etuoven eteen.

(Ja tähän väliin pahoittelut kuvakokojen vaihtelusta. Otin Kronenhofin visiitin sen verran lomailun kannalta, että järjestelmäkamera pysyi melko useasti laukussa. Pyrin myös kuvaamaan mahdollisimman huomaamattomasti ja välttelemään muita asiakkaita, joten kuvat ovat mitä ovat. Tsorppa!)

Grang Hotel Kronenhof exterior

Hotelli

Viiden tähden Grand Hotel Kronenhof on toiminut vuodesta 1898 saakka ja kantaa arvokkaasti historiaansa. Hotellin julkisissa tiloissa voi astia hienostuneisuuden ja ihanan vanhan ajan, mutta hotellien huoneet on sisustettu modernimmin ja vanhaa kunnioittaen. En nyt selittele hotellista enempää tässä postauksessa, joten tarkempi esittelyni ja lisäkuvia hotellista kiinnostuneille löytyy täältä. Kyseinen postaus on pari vuotta vanha, mutta muutoksia hotellin tiloissa tai palveluissa ei ole tapahtunut.

Grand Hotel Kronenhof lobbyGrand Hotel Kronenhof Lobby 2Grand Hotel Kronenhof interior

Hotelli oli siis meille tuttu jo kahden vuoden takaa ja sen hienostunut tunnelma jäi tuon visiitin jälkeen kummittelemaan mielessä sen verran vahvasti, että suuntasimme sinne jälleen tänä vuonna. Tällä kertaa sää suosi meitä ihan eri lailla, sillä edellisellä kerralla olimme hytisseet koleassa ja sateisessa säässä. Sisäänkirjautuminen hotellilla oli jälleen miellyttävä tilanne. Edellinen vierailumme oli painettu hotellilla muistiin, ja iloksemme meidät upgreidattiin historiallisen päärakennuksen vaatehuoneelliseen Comfort-huoneeseen.

Grand Hotel Kronenhof key

Ne pienet asiat, jotka saavat asiakkaan tuntemaan olonsa tärkeäksi

Emme ehtineet kävellä kovinkaan montaa metriä huoneeseemme saattajamme kanssa, kun hotellinjohtaja tuli tervehtimään meitä. Hän toivotti meidät jälleen tervetulleeksi ja iloitsi siitä, että saimme tällä kertaa paremman sään verrattuna edelliseen kertaan. Pieni asia tosiaan tuo sään muistaminen, mutta herra hotellinjohtaja oli nähnyt ilmiselvästi hieman vaivaa kaivaakseen jotain sellaista keskusteltavaa, joka koski juuri meitä ja tuntui henkilökohtaisemmalta. Itse asiassa sama herra oli myös painanut mieleemme aiemman road trippimme, joten lähtöpäivänä meidät hyvästellessään hän kysyi, minne päin jatkaisimme tällä kertaa matkaamme. Kaikki keskustelut, joita kävimme henkilökunnan kanssa vierailumme aikana laitettiin ilmiselvästi muistiin hotellilla, sillä yhdelle työntekijälle mainittu asia otettiin muutaman päivän päästä esille eri työtehtävässä toimineen palveluhenkilön toimesta. Juuri nuo asiat ovat niitä, joista tuntee tasokkaamman hotellin. Henkilökohtainen palvelu, sitä minä jaksan peräänkuuluttaa.

Double Room Comfort

Huoneemme oli tällä kertaa vaaleampisävytteinen kuin edellisellä kerralla. Näkymät ikkunasta oli samanlaiset kuin viimeksi ja peitotkin olivat jälleen yhtä muhkeita. Huoneessa odotti etukäteen tilaamani kuohuviini (halvin pullo n. 59 euroa) ja laukutkin tuli melko pian huoneeseemme. Huoneessamme ollut tilava vaatehuone oli varsinainen etu meille, sillä matkatavaraa oli kiitettävästi.

Grand Hotel Kronenhof Double Room Comfort

Oih! Kattokaa nyt noita peittoja, joskin puolipäiväpeittoa ei sängyllä näkynyt. Liekö ollut pesussa. Hedelmät kuuluivat huoneen hintaan.

Grand Hotel Kronenhof personal message

Jälleen henkilökohtainen tervehdys. Pieni asia, mutta tuota sen pitääkin olla tämän tasoisessa hotellissa.

Grand Hotel Kronenhof view from room

Näkymät huoneemme ikkunasta.

Marmorinen kylpyhuone oli tilava, sieltä löytyi kylpyamme ja suihku, käsienpesualtaat ja hoitotuotteet tuplana. Ainoastaan huulirasvaa ja silmänympärysgeeliä sekä puhdistusliinaa oli yksi kappale, mutta toisaalta en viitsinyt testata, olisiko edellä mainittuja tuotteita lisätty niiden poistuttua pullorivistöstä. Muita tuotteita lisättiin kiitettävästi vierailumme aikana.

Grand Hotel Kronenhof Double Room Comfort BathroomGrand Hotel Kronenhof BathroomGrand Hotel Kronenhof Bathroom products

Kylpyhuoneesta löytyi brittiläisen luksusmerkin Aspreyn tuotteita.

Ateriointi hotellilla, aamiainen

Olimme ottaneet pieneen lisähintaan (35 euroa/hlö/pv) puolihoidon, joka kannatti kyllä ottaa. Aamiainen oli jälleen yltäkylläinen, henkilökunta keräsi lautaset ripeästi ja kaikki toimi erinomaisesti. Tee ja kahvi tuotiin pöytään, halutessa myös mehut. Ainoa miinus oli esillä olevien ruokien tarjoiluottimet buffet-pöydässä, sillä ne oli sijoitettu muutamille lautasille ruokien eteen. Samalla alueella sijaitsi sekä kasvikset että kalatuotteet, joten pikkuisenhan minä jouduin arpomaan, millä ottimilla ei oltu koskettu kalatuotteisiin.

Grand Hotel Kronenhof Breakfast

Tuoreita, muhkeita ja lämpimiä croissantteja, ihania mehuja, jopa hotellin omaa puristamaa monivitamiinimehua. Vihanneksista oli tarjolla oli vain kurkkua ja tomaattia, mikä oli hiukan tiukka pala tälle naiselle. Saattaa olla, että jotain olisi löytynyt, jos vain olisin viitsinyt kysyä. Hyi minua tuppisuuta suomalaista.

Grand Hotel Kronenhof Breakfast 2

Mieheni ihastui hotellilla tarjottuun Sirocco-teehen. Katsokaa nyt tuota kangaspussiakin!

Ateriointi hotellilla, illallinen

Ensimmäisenä iltana alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka tilattiin menusta, toisena iltana alkuruoka puolestaan noudettiin buffet-pöydästä. Kasvissyöjille oli hieman vähän tarjontaa buffetin puolella (tuotteiden kuva alla), mutta keittiö teki minulle erillisen alkuruoka-annoksen buffetin tarjonnan lisäksi. Ruoka oli hyvälaatuista ja maittavaa, joskaan huippu gourmeeta se ei ollut. Ravintolan pelkkä viinilista oli 22-sivuinen, mutta hinnat olivat Suomen ravintolahintoihin verrattuna sen verran korkeita, että tyydyimme yksiin lasillisiin viiniä/ilta. Rahasta se ei ollut kiinni, vaan periaatteesta.

Grand Hotel Kronenhof BuffetGrand Hotel Kronenhof Dinner

Pääruoka.

Arvioni

Grand Hotel Kronenhof sopii nautintoa ja rauhaa, arvokasta ympäristöä hakevalle ihmiselle. Hotellin Spa ja sen palvelut ovat erinomaiset, enkä yhtään ihmettele sitä, että kyseinen Spa on saanut palkintoja. Meitä suomalaisia saunaintoilijoita ilahduttaa varmasti se tieto, että hotellista löytyy kunnon suomalainen sauna (alaston alue, 80 – 90° C). Spassa on tarjolla myös ilmaista pikkupurtavaa ja juotavaa, uima-allasalueelta on mukavasti uloskäynti pienelle auringonottoalueelle.

Palvelu on ensiluokkaista ja hotellin historiallisuutta henkivää, eli kannattaa tottua siihen, että henkilökunta on tikkana auttamassa sinulta vaikkapa takkia päältä. Hotellin arvokkuuden takia illallisella on pukukoodi, mutta aivan iltapukuihin ja smokkeihin ei sentään tarvitse pukeutua. Perustavikselle en siis hotellia suosittele, jos hienostunut ympäristö ja palvelu ei ole se ”sinun juttusi”. Omasta mielestäni hotelli ei ole kuitenkaan liian jäykkä, sillä vastaus oli melkoisen leppoisa tiedusteltuamme julkisten aikataulua patikointireittimme suuntaan. ”Busseja menee näinä kellonaikoina, mutta jos jaksatte odottaa hieman niin hotellivahtimestari voi heittää teidät sinne. Otatteko vettä mukaan?”. Tottahan toki meille kuljetus kelpasi, ja rento juttuhetki hotellin espanjalaisen työntekijän kanssa oli ikimuistoinen. Kyseinen työntekijä itse asiassa vannotti meitä soittamaan hänet myös hakemaan meidät kun vaelluksemme olisi loppu, mutta me emme viitsineet. Tuntui kerrassaan hölmöltä pyytää meille kuljetus 500 metrin matkalle.

Huonehinnat alk. n. 360 euroa/yö (Standard-huone) ja 430 euroa/yö (Comfort-huone). Hotellilla on erilaisia tarjouskampanjoita, joten kannattaa katsella sillä silmällä. Meidän diiliimme kuului myös köysirata ym. hissiliput, joilla saimme huristella mielin määrin vierailumme ajan.

Suosittelen!

Hotellin kotisivuille pääset tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Hotelliarvostelu: Villa Nicolli Romantic Resort (Gardajärvi)

Alppireissu Days 4 – 6

Olen laadukkaiden ketjuhotellien ystävä, sillä silloin voi yleisimmin mennä takuuseen siitä, että palvelu toimii ja mahdolliset virheet tai puutteet korjataan varmasti. Hääpäivän juhlamatkallemme sattui kuitenkin myös yksityinen perheomisteinen hotelli, Villa Nicolli Romantic Resort, joka yllätti todella positiivisesti erityisesti asiakaspalvelullaan.

Villa Nicolli Romantic Resort

Se ensimmäinen tunne, kun astuimme hotellin ovesta sisään, oli tälle suomalaiselle naiselle hyvin hämillinen. Meidät otettiin lämpimästi ja luontevan tuttavallisesti vastaan, ihan kuin olisimme tulleet toistamiseen kylään. Asiointi front deskin kanssa sujui herttaisissa merkeissä ja front deskin naishenkilökunta auttoi jopa laukkujemme kanssa hissille.

Villa Nicolli Romantic Room

Huoneemme (Romantic Room parvekkeella) sijaitsi hotellin päärakennuksen ylimmän kerroksen päädyssä, joten huoneemme oli hyvin rauhallinen koska käytävällä ei ollut ohikulkuliikennettä. Kylpytakit ja -tossut rantapyyhkeiden kera odotti huoneessa, ja hygieniatuotteita täydennettiin päivittäin kylpyhuoneeseen. Huoneen ja koko hotellin kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi sisustuksessa ajoittain. Siisteydessä ei ollut moitittavaa. Huoneemme ilmastointi toimi melko hyvin, mutta superviileää huoneesta ei saanut.

Luulin jo hotellin unohtaneen huoneeseemme ”upon arrival” tilatun kuohuviinin ja hedelmätarjottimen, mutta oveen koputettiin ennen kuin ehdin edes reagoimaan suuremmalti asiaan. Front deskin henkilö toi mukanaan hienoa hedelmälautasta (suklaata mukana!) ja hotellin baarimestari toi meille valitsemansa kuohuviinin, sekä esitteli viinin. Tottahan toki hän myös avasi hyvin jäähdytetyn pullon ja tarjoili kuohuvan laseihin.

Villa Nicolli Fruits and bubblesRomantic Room view from balcony

Kippis! Yllä näkymä parvekkeeltamme.

Huoneemme hintaan kuului puolihoito, joten talsimme ensimmäisenä iltana innokkaina hotellin ravintolaan. Alkusalaatit oli noudettavista pienestä buffet-pöydästä, mutta muutoin pöydissä odotti menut, joista oli valittavissa alku- pää- ja jälkiruoka. Tämän lisäksi saimme joka illallisella ns. keittiön tervehdyksen. Keittiö suosi lähiruokaa ja mm. kasvissyöjät sekä keliaakikot oli huomioitu hyvin.  Ruoka oli onnistunutta ja maistuvaa, joskaan ruotsinlaivojen à la carte-tasoista ruoka ei ollut. Hotellilla oli tiedossa, että kyseessä oli 15-vuotis hääpäivämme juhlamatka, joten pöytämme oli sijoitettu rauhalliseen nurkkaukseen, mistä minä, ihmisten seuraamista rakastava nainen, nautin paljon.

Villa Nicolli Romantic Resort dinner menu

Aww, miten hellyttävää! Eihän illallismenu ollut nyt ihan täyttä suomea, mutta yritys hyvä kymmenen. Niin juu, ja miksi hotellilla oli tarjota suomenkielinen menu? Meidän aikanamme hotellilla oli suomalaisia asiakkaita yhteensä 50. Mm. Aurinkomatkat käyttää tätä hotellia ja on merkinnyt sen sivuillaan suomalaisten suosikiksi, enkä ihmettele yhtään. Helposti lähestyttävän henkilökunnan mutkaton, vilpitön ja ystävällinen palvelumentaliteetti sopii suomalaisille.

Palvelu ravintolassa oli kerrassaan erinomaista: Tyhjät lautaset hävisivät nopeasti pöydästä, uudet annokset tulivat kiitettävällä ripeydellä, palvelu oli henkilökohtaista, ystävällistä ja viiniä saapui suosittelemaan itse hotellin baarimestari. Buffet-aamupala tarjoiltiin samassa ravintolassa ja valikoima oli melkoisen riittävä. Vihanneksista tarjolla oli tomaattia ja kurkkua, juustoja oli kahdenlaista laatua, jugurtteja useita laatuja ja erilaisia muroja/myslejä. Aamiaisbuffetista löytyi ilokseni myös tummaa leipää ja muutamia luomutuotteita sekä miehen iloksi lämpimistä mm. munakasta ja pekonia. Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytään, ja sunnuntaiaamuna tarjolla oli myös ilmaista kuohuviiniä.

Villa Nicolli Romantic Messages 3

Villa Nicolli Romantic Resort oli juuri ihana romanttiseen lomailuun. Perla di Lago -ravintolan sisääntulon yhteydessä oli kippoja, joiden sisällä oli pieniä viestikääröjä. Minulla oli tapana ottaa aamuisin miehelle ja minulle pastaputkilon sisään käärityt englanninkieliset viestit.

Villa Nicolli love messagesVilla Nicolli Romantic Messages 2

Olimme valinneet lisämaksusta (25 euroa/hlö puolihoidon lisäksi) romanttisen erikoisillallisen toiselle illalle. Ilmoittauduimme hotellin vastaanottoon, josta paikalle kutsuttiin aina iloinen ja ystävällinen hovimestari Maurizio. Maurizio antoi meille hotellin omistajaperheen tekemän henkilökohtaisen onnittelutervehdyksen ja johdatti meidät hotellin pohjakerrokseen. Sieltä löytyi hyvin intiimi ja romanttisesti sisustettu Vecchio Pozzo- ravintola, jossa oli ainoastaan neljä pöytää. Me saimme nauttia illallisesta miehen kanssa kahdestaan ensimmäisen tunnin ajan, jonka jälkeen toiseen pöytään tuli italialaisen pariskunta. Tarjoilun tuona iltana hoiti Maurizio, viinit tuli jälleen suosittelemaan ja tarjoilemaan hotellin baarimestari Renato. Maurizio tiedusteli aina annosten välillä sitä, kuinka pitkään halusimme olla keskenämme ennen seuraavan annoksen tuomista, mikä oli hieno ele. En voi muuta kuin suositella ateriointia Vecchio Pozzo-ravintolassa pariskunnille. Lisää tarinaa tuosta äärettömän romanttisesta ja palvelualttiista illasta tulee myöhemmin, kunhan pääsen hääpäiväreissumme tarinoissa pidemmälle.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Kuumuudesta kärsivät arvostavat varmasti Vecchio Pozzon lämpötilaa, sillä kellariravintola oli illallisellamme ihanan viileä verrattuna hotellin pääruokaravintolaan Perla di Lagoon.

Villa Nicolli Romantic DinnerVilla Nicolli Romantic Dinner 2

Kaikki oli tarkkaan harkittua. Lattialle asetetut ruusun terälehdet johdattivat meidät pöytään ja minä, kasvissyöjä, tiesin oman menuni siitä, että siihen oli laitettu pieni pyykkipoika sydämellä.

Huonehintaamme kuului myös yksi kuorintahoito hotellin Spa-tiloissa (Plein Air Spa), ja käytin kyseisen hoidon kolmantena päivänä. Hoidon tehnyt henkilö ei puhunut kovinkaan montaa sanaa englantia, mutta pystyimme kuitenkin kommunikoimaan muutamilla sanoilla ja elekielellä hoidon ajan. Kuorinta oli melkoisen voimakas ja se tehtiin jopa kainaloille ja rinnoille. Mies tarttui puolestaan päivän tarjoukseen yläselän hieronnasta ja se oli hänen mielestään ”ihan ok”. Hotellin Spa-tiloista löytyi hoitotilojen lisäksi mm. uima-allas, poreallas, pari saunaa ja suolahuone. Rakastavaisille hotellilla on tarjolla myös oma privaatti spa-tila, jossa rakastavaiset voivat nauttia hoidoista ja kahdenkeskisestä ajasta. Hotellin järjestämän romanttisen illallisen takia en yhtään epäile, etteikö Privaatti Spa olisi koristeltu yhtä miellyttävästi kuin Vecchio Pozzo-ravintola.

Uima-allasalue oli miellyttävä, aurinkotuoleja löytyi sopivasti niin uima-altaan viereltä kuin omalta rauhalliselta alueeltaan. Altaan lähellä oli myös hotellin katettu ulkoilmaravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita.

Villa Nicolli Romantic Resort Pool areaVilla Nisolli Romantic Resort Pool 2

No, mikä on arvioni hotellista? Hotelli sopii erityisesti pariskunnille ja vielä erityisemmin esim. häämatkalaisille/hääpäiväänsä viettäville. Asiakaspalvelu oli hotellilla majoittuessamme kerrassaan huippua, tunsimme olevamme erityisen tervetulleita ja osa italialaista perhettä, heidän luonaan kylässä. Erityiset pisteet hotellilla sai superystävällinen hovimestari Maurizio ja baarimestari Renato, jolta löytyi selkeä intohimo ammattiinsa ja rakkaus tehdä erilaisia Gin & Tonic drinkkejä. Mieheni itse asiassa ihastui erääseen japanilaiseen toniciin ja kyseli Renatolta, mistä sitä oli mahdollista hankkia kotiin viemisiksi. Renato tulosti meille ohjeet tonicia myyvään liikkeeseen, mutta tarkisti mieheltäni kellonajan, jolloin kirjautuisimme hotellilta ulos. Kun sen aika tuli, odotti Renato vapaapäivänään hotellin aulassa ja ilmoitti johdattavansa meidät omalla autollaan liikkeeseen. Renato toimi tulkkinamme liikkeessä ja jutteli vielä pienen alennuksen meille.

Villa Nicolli Romantic Resort barman Renato

Siinähän se, mieheni lempi Gin & Tonic. Minä en noista drinkeistä ymmärrä mitään, joten pyysin vain Renatoa tekemään minulle happaman drinkin, jossa alkoholi ei hallitse liikaa makua. Tuommoisen oikealla näkyvän drinkin hän sitten minulle loihti. Ja oli muuten nannaa.

Villa Nicolli Romantic Resort Renato

Huomasin muuten yhtenä päivänä, etten ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään ja vointini oli melkoisen heikko 15.30 aikaan iltapäivällä. Kyselin vastaanottovirkailijalta, oliko hotellissa huonepalvelua, mutta he ilmoittivat pahoitellen, ettei heillä ollut huonepalvelua eikä ravintolakaan ollut auki. He pyysivät kuitenkin minua odottamaan hetkisen, koska baarimestari Renato oli tulossa pian töihin ja hän varmasti ”järjestäisi jotain”. Renato kyselikin hieman mieltymyksiäni, hävisi jonnekin ja palasi pian tuollaisen alla näkyvän lautasen kanssa. Olisiko tuommoinen onnistunut Suomessa? Syytä epäillä että ei.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia

Niin juu, ja kattelkaas alta mitä antoivat hotellilta matkaevääksi vesipullojen kera kotimatkalle.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 3

Nom nom. Rakkautta ja lämpöä, välittämistä viimeiseen saakka.

Minä olen tasokkaiden hotellien ja asiakaspalvelun ystävä. Homman pitää vain toimia hotelleissa, piste. Minua miellyttävän asiakaspalvelun pitää olla ystävällistä, tasokasta ja aitoa, ei näyteltyä. Eipä siis ihme, että hotelli on suomalaisten suosima ja kuuleman mukaan puolet hotellin kaikista asiakkaista on kanta-asiakkaita. Siitä olemme miehen kanssa varmoja, ettei yöpyminen jää tässä hotellissa yhteen kertaan. Otamme myös lapset varmasti mukaan seuraavalla kerralla, sillä tiedämme, että heidät huomioidaan hotellilla erityisen hyvin. Villa Nicolli Romantic Resort ei ole puitteiltaan hulppea ja hieno luksushotelli, mutta sen henkilökunta tekee hotellista sellaisen, että hotelli on paljon enemmän kuin moni puitteiltaan tasokkaampi hotelli.

Niin juu ja kiinnostaako hotellin sijainti? Villa Nicolli sijaitsee rauhallisella asuinalueella, viinitarhan vieressä. Matkaa Piazza 3 Novembrelle, eli ns. vanhan kaupungin keskusaukiolle, on hotellilta vain n. kilometri. Jos tuonkin matkan käveleminen tuntuu hankalalta tai mielii kauemmas, on hotellilta lainattavissa polkupyöriä 50 euron panttimaksulla.

Vahva suositus!

Villa Nicolli Romantic Resortin sivuillle pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

 

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli ja Reinin putoukset

Alppireissu, day 1

Se on kuulkaattes niin, että tähän alkuun on pakko lausua muutama mäkättävä sana eräästä lentomatkustajasta. Oikeastaan tämä koskee kaikkia meitä matkustajia, sillä haluaisin puhua hieman lentomatkustamisen kirjoittamattomista säännöistä, niistä pienistä asioista, joilla huomioidaan muut matkustajat. Ei minä en puhu niistä tyypillisistä känniääliöistä, selkänojaan potkivista tenavista tai lastensa vapaista kasvattajista vaan jostain muusta. Meillä oli nääs miehen kanssa käytävä- ja keskipaikka, kun vierustoveriksemme ikkunapaikalle sattui menomatkalla henkilö, jolla oli kyllä lentomatkustamisen pelisilmä hukassa ja pahasti.

Täytyy myöntää, että sorruimme miehen kanssa pyörittelemään silmiämme hiukkasen tälle naiselle, kun hän innostui haluamaan vessaan aivan väärään aikaan. Kun turvavöiden merkkivalo oli sammutettu, mieheni nousi käytäväpaikaltaan ylös ja kaivoi hattuhyllyltä läppärin, niskatuen ja vastamelukuulokkeet. Siinä mies operoi aikansa ja nainen kyllä näki tilanteen, muttei reagoinut yhtään. No, mies istuutui paikoilleen, asetteli niskatuen, laittoi kuulokkeet kiinni kännyyn, avasi läppärin ja näpytteli salasanan. Siinä vaiheessa nainen havahtui vasta haluamaan vessaan. Missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?!

Noh, eipä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavan mainoksissa tupataan sanomaan. Lentoemännät hoitivat tarjoilunsa, nainen tilasi mustikkamehua, joi sen ja tilasi santsikupin. Juomisen sijaan hän jätti pöydälleen täyden mukin mustikkamehua, juuri sille puolelle, jossa minä istuin ja rupesi nukkumaan. Että hyvästi vaan meikäläisen kauneusunet, matka menikin vahtiessa naisen mustikkamehukippoa, joka oli harmillisen lähellä meikäläistä. Yksi vaivainen ilmapomppu ja sitä olisi saanut puhdistella meikäläisen lentovaatteita. Niin että toistamiseen kysymys: missä lentomatkustajan pelisilmä ja normaali huomioiminen?! Pah, sanon minä. Nyt siellä joku tietty ajattelee, että olisin voinut itse siirtää kyseistä mukia, mutten uskaltanut. En ollut ihan oikeasti varma, miten syvässä unessa henkilö on (oli rätti silmillä), joten siinä olisi ollut selittelemistä, jos hän olisi äkännyt meikäläisen sormeilemassa naisen mukia.

Anyway, edellisestä Zürichin lentokentän visiitistä viisastuneena osasimme tällä kertaa suunnistaa nopeammin autovuokraamoon, joskin pientä säheltämistä siinä vieläkin oli. Meiltä ei kyllä heru kehuja kyseiselle lentokentälle miehen kanssa yhtään. Europcarin palvelu oli taasen näppärää ja pian suuntasimmekin jo tarkistamaan vuokra-automme. Muutama lisähuomautus lommuista piti käydä vielä merkkauttamassa paperiin, ennen kuin pääsimme aloittamaan matkamme kohti Euroopan suurimmaksi mainittuja Reinin putouksia. Pysäköinnin hinta putouksilla oli 5 CHF ensimmäiseltä tunnilta, seuraavat tunnit 2 CHF/tunti ja illalla pysäköinti olisi ollut ilmainen.

Reinin putoukset 1

Siellähän ne kohisee. Tuonne mäen päälle sitä olisi varmaan täytynyt rahdata luunsa, jos olisi halunnut saada kenties jonkun ”wau-elämyksen”.

Reinin putoukset 2

Niin tai sitten vaan veneen kyytiin ja tyrskyjä päin. Ei ehkä meikäläisen juttu tuo, pelkuri kun olen.

Niinkuin aiemmassa postauksessa mainitsin, en saanut kyseisestä putouksista oikein mitään irti, muttemme me myöskään pyrkineet hakeutumaan kenties vaikuttavampiin kohtiin putousta. Kävimme popsimassa putousten äärellä sijaitsevassa ravintolassa pienoisen lounaan yhteishintaan n. 22 frangia ja jatkoimme melko nopeasti matkaamme seuraavaan kohteeseen.

Miehen ja minun haaveena oli ollut jo pidempään Rantapallon artikkelissakin esitelty, kallionrinteeseen kiinni rakennettu Berggasthaus Aescher-Wildkirchli. Mitään hinkua majoittua tuonne meillä ei ollut, mutta pakkohan sitä oli päästä katsomaan. Pikkuinen amatöörimatkailija ja prinsessa minussa otti jälleen vallan, kun oletin kyseisen majan olevan kaapelihissin välittömässä läheisyydessä. Minulla oli pelkkä hellemekko päällä, joten päädyin pukemaan mekon alle varmuudelta housut jalkaan. Siihen se varustautuminen villatakin lisäksi sitten jäi. Ei muuta kuin slipareilla matkaan. Jah, niin sitä pitää.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli EbenalpBerggasthaus Aescher-Wildkirchli 0

Kaapelihissi (meno-paluu) Ebenalpin huipulle kustansi meiltä 31 CHF/hlö. Ylhäältä avautui kerrassaan komeat näkymät, mutta ympärillä ruohoa jatkuvasti popsineet lehmät sai meikäläiseltä hieman kritiikkiä. Isojen lehmikellojen kilkatus joka suunnalta alkoi pikku hiljaa häiritsemään tätä puolicitytyttöä ja olinkin oikeastaan iloinen, kun lähdimme talsimaan kohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchliä. Juu, ja talsimme (about 20 minuuttia reipasta kävelyä suuntaansa). Ajoittain epätasainen, kurainenkin maasto, pimeä ja kostea luola sekä sellainen alamäki, joka tuntui varpaiden välissä kun jalka tuppasi liukumaan slipareissa mäkeä alas, mutta sliparit pysyi hyvin paikoillaan. Kuran takia meikä käveli reittiä maksihame puoliksi korviin vedettynä, pöksyt jalassa ja sliparit jalassa. Siinä oli vaelluskenkiin ja -asuihin pukeutuneilla turisteilla katsomista ja huomasinpa joidenkin ottavan kuvia kovin paljon minun suuntaani. Eikä ollut muuten mitään tönöä siinä lähettyvillä, joka olisi selittänyt moisen kuvaamisen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hikimg 3

Nuin. Hyvin toimi. Melkein. Housut oli komiasti kurassa talsimisen jälkeen.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 1

Ihan suloisen näköinenhän tuo oli ja ymmärrän, että tuolla vuorilla on parempi kun noilla otuksilla on kilkattimet kaulassa, mutta jösses kun sitä kilkatusta oli AIVAN liikaa. Luulisi reppanoiden kuulon heikentyvän moisesta. Ja eikö ne koskaan lopeta syömistä?!.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 0Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 1Berggasthaus Aescher-Wildkirchli hiking 2

Voitte uskoa, että nieleskelin ajoittain melkoisen isosti ja pitelin vuoren seinämästä kiinni, kun talsin korkean paikan kammoisena kohti kuuluisaa majataloa.

1.454 metriä merenpinnasta sijaitseva Berggasthaus Aescher-Wildkirchli oli juuri yhtä vaikuttava kuin epäilinkin sen olevan. Nautimme täysin siemauksin komeista maisemista ja tunnelmasta, joka meidät vallitsi. Meikä tunsi taas olevansa hyvin pieni ihminen maapallolla ja eipä kyllä ympärillä näkynyt yhtään ihmistä, joka olisi ollut suupielet alaspäin.

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 2 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 3 Berggasthaus Aescher-Wildkirchli 4

Yksi ainoa käsky teille: Käykää!

Berggasthaus Aescher-Wildkirchli menu

Siinäpä joku leipä, jonka mies tilasi Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla. Autoilevana hän ei ottanut kuin muutaman siemaisun oluesta, joka minun täytyi sitten uhrautua juomaan.

Oikeastaan hieman harmitti lähteä sieltä pois, mutta väsy alkoi painaa ja hotelliinkin oli päästävä. Mies oli katsellut meidän reittisuunnitelmaa ennen matkaa ja oli varannut matkan varrelta ihan oivan hotellin, Four Points By Sheraton Panoramahaus Dornbirnin. Hotelli oli luotettava ketjuhotelli, sijaitsi sopivasti kauppakeskuksen vieressä, arvosteltu ihan hyvin Tripadvisorissakin eikä hintakaan ihan huonoin ollut (ilman aamupalaa 108 euroa/yö). Ystävällinen asiakaspalvelu, siistit huoneet ja tasokas kylpyhuone piti huolen, ettemme pettyneet valintaan. Meidän aikana superkallista aamiaista emme ottaneet, sillä tarkoitus oli rahdata aamulla luut mahdollisimman pian tien päälle ja aterioida Liechensteinin puolella. Ja ei, ei kallis hotellibrekkari ollut rahasta kiinni, vaan periaatteesta.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 1 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Business Room 2

Perustason huone (Business Room). Executive Room olisi ollut ainoastaan muutaman neliön isompi ja tietysti kalliimpi, muttemme ottaneet sitä, sillä mitään lounge-etuja siihen ei olisi kuulunut.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Free Water

Ilmaiset vesipullot oli plussaa. Kaikissa hotelleissa vesipullot eivät ole ilmaisia perustason huoneissa.

Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn 4 Four Points by Sheraton Panoramahaus Dornbirn Bathroom

Meikäläisen silmää miellyttävä kylppäri.

Siinähän se, meidän ensimmäinen Alppireissun päivä. Sen verran olimme reissustamme ryytyneitä miehen kanssa, että päätimme jäädä huoneeseen, tai hyttiin, niin kuin minä sanon, ja tilasimme huonepalvelusta ruokaa. Miehen Sandwich-ateria ja meikäläisen kasvispasta kustansi palvelumaksuineen yhteensä noin 30 euroa, emmekä katuneet. Ateriat olivat maittavia ja sopivan isoja, eikä mitään moitittavaa löytynyt.

Ei pöllömpi päivä.

Kuis muuten on, onko joku käynyt Reinin putouksilla ja/tai tuolla Berggasthaus Aescher-Wildkirchlissä, kenties vaellellut alueella enemmänkin? Tiedän, että teitä lukjoita on, joten kaikenlaiset vinkit ja suositukset otetaan kommenteissa ilolla vastaan. Niistä on apua muille, jotka suunnittelevat visiittiä kohteeseen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.