Browsing Tag

Italia

Gardajärvi: Elämäni ehkä romanttisin illallinen ever

Alppireissu Day 5

Yksi romantiikan kaipuinen hörhö tässä, terve! Ah sitä lapsiperheen elämää, kun mahdollisuuksia rauhalliseen ja romanttiseen iltaan miehen kanssa ei vain ole. Kahdenkeskinen maukas ateria kynttilänvalossa toisia silmiin tuijottaen? Kolme sanaa: Tuhoon tuomittu ajatus.

Lastenhoitoapua pääkaupunkiseudulla ei yhdelle illalle oikeastaan ole. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät kyllä omillaan kotona, muttei se poista sitä tosiasiaa, että romanttinen päivällinen ravintolassa häiriintyy kelloon tuijottelusta ja pohdinnasta miten lapsilla menee kotona. Joskus meillä on mahdollisuus kutsua isovanhemmat hoitamaan lapsia pidemmäksikin aikaa, muttei missään ravintolassa ateriointi ole tuntunut romanttiselta. Ruokaa nenän eteen ravintolan hälinässä, kiva, kiitti, hei ja se oli sitten siinä.

Viikonloput on meillä niitä aikoja, jolloin voisi kenties keskittyä ateriointiin hieman pidemmän kaavan mukaan kotona. Aloitamme syömään koko perheenä, mutta lapsethan ovat hotkaisseet annoksensa kymmenessä minuutissa ja poistuvat pöydästä. Me aikuiset katsomme toisiamme rakastuneina silmiin ja aloitamme ”kahdenkeskisen” romanttisen aterioinnin kynttilänvalossa. So not.

Jotenkin mystisesti tenavien välille syntyy sanailua tai sitten ainakin ulko-ovi käy useaan otteeseen, kun ulos haetaan tavaraa jos toistakin. Jos ei ole tenavat haitaksi, niin sitten ainakin työasiat tulevat ruokapöytään, puhelin soi tai viimeistään innolla valmistettu ateria ei olekaan onnistunut. Minulla on hyvin vahva tunne, ettei kotona ole tullut koskaan nautittua romanttista ateriaa, tai sitten olen deletoinut moisen muiston ansiokkaasti aivonystyröistäni.

Minun unelmoima romanttinen illallinen on  k a h d e n k e s k i n e n.  Jos en pääse nauttimaan ihka oikeaa kahdenkeskistä illallista valkoisella hiekkarannalla auringon laskiessa horisonttiin, niin sitten unelmana on oma kabinetti ravintolassa ilman muita asiakkaita. Rauhaa, meihin keskittyvää henkilökuntaa ilman ylimääräisiä silmäpareja ja häiriötekijöitä. Helpommin sanottu kuin toteutettu? Ei välttämättä.

Me tiesimme Alppireissustamme, että Grand Hotel Kronehofin visiitti olisi liian lyhyt täyteen rauhoittumiseen ja toisiimme keskittymiseen, joten päätimme tehdä Gardajärven osuudestamme hieman romanttisemman. Tiedustelin Villa Nicolli Romantic Resortilta etukäteen erilaisia paketteja hääpäivän viettoon ja saimmekin mukavia tarjouksia, joista valitsimme mm. romanttisen illallisen hotellin Vecchio Pozzo-ravintolassa. Ja voi jösses, millainen ilta meille tulikaan, kiitos siitä hovimestari Mauriziolle ja baarimestari Renatolle.

Olimmehan me jo hieman saaneet esimakua hotellin erinomaisesta palvelusta edellisenä iltana, mutta toisena iltana olimme yhtä hymyä. Ilmoittauduimme vastaanottoon, josta paikalle hälytettiin iloinen hovimestari Maurizio. Maurizio ojensi minulle hotellin omistajien tekemän tervehdyksen ja johdatti meidät kellarikerroksessa olleeseen, pieneen huoneeseen. Kyseessä oli entinen viinikellari, josta oli rakennettu hyvin intiimi, neljän pöydän ravintola.  Ravintola oli koristeltu onnistuneen romanttisesti ja punaisista ruusun terälehdistä rakennettu polku johdatteli meidät pöytään, joka sijaitsi viinihyllyn vieressä. Henkilökunta oli valinnut kyseisen pöydän meille sen takia, että he tiesivät meidän olevan viinien ystäviä.

Villa Nicolli Lake Garda

Oih, kattokaa nyt. Tuohon pöytään Maurizio meidät johdatti. Lattialla ruusun terälehtiä, valaistus romanttisen hämyisä.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Siinäpä sitä toinen pöytä.

Villa Nicolli Romantic Dinner

Noin kauniisti pöytä oli katettu…

Villa Nicolli Romantic Dinner 2

Ja voi tuota sydäntä pienessä pyykkipojassa. Se oli merkki siitä, että sisältä löytyi kasvissyöjän menu.

xx

Sydän-teema jatkui muuallakin ravintolassa ja niin juu, mites se hotellin onnittelutervehdys?

Villa Nicolli Anniversary

Tervehdyksen takakannessa oli tulostettuna aika ja paikka. Miten suloista!

Tilasimme ruoat meille valmiiksi esille laitetuista menuista, baarimestari Renato tuli suosittelemaan ja tarjoilemaan viinimme, ja Maurizio hoiti ruokien tarjoilun. Annokset tarjoiltiin meidän pyytäminä aikoina, joten saimme olla täysin rauhassa ja keskittyä miehen kanssa toisiimme ravintolassa. Ei ketään muuta kuin me kaksi kynttilän valossa, ruusun terälehtien ympäröiminä. Vau, sanon minä.

Villa Nicolli starter

Tässähän sitä, pienoinen keittiön tervehdys ennen alkupaloja. Annokset tuotiin hopean värisen kuvun alla, hienosti nenän eteen pyöräytettynä.

Villa Nicolli Main Course

Meikäläisen kasvispääruoka.

Oli kerrassaan ihana keskittyä kerrankin täysin omaan rakkaaseen, meihin pariskuntana. Ensimmäisen tunnin saimme olla keskenämme, mutta sen jälkeen ravintolaan saapui italialainen pariskunta, josta oli kyllä jo varoitettu aterioinnin alussa. Hyi minua kun myönnän suoraan, että suurin romantiikan tappaja olisi ollut suomalaisen pariskunnan ilmestyminen naapuripöytään.

Ilta Villa Nicollin privaattiravintolassa oli jopa parempi kuin olin osannut kuvitella. Olin etukäteen pelännyt, että pöytämme ääreen ilmestyisi klassinen viulunsoittaja tai romanttisesta illallisesta olisi luvattu paljon enemmän kuin mitä se todellisuudessa olisi. Odotukseni ylittyivät positiivisesti ja kävelipä tuo oma armaanikin iso hymy kasvoilla ravintolasta ulos terassille. Erinomainen palvelu jatkui vielä illallisen jälkeenkin, sillä emme edes saaneet kantaa pientä loppua viinistä ulos. Maurizio vaati saada tuoda sen meille terassille, koska kyseessä oli meidän iltamme.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 2

Niinhän se ilta tosiaan oli meidän. On se vaan kumma, että täytyy lähteä toiseen maahan, jotta voi nauttia romanttisen illallisen oman kullan kanssa. Lapsiperheen elämä. Parhautta ja no, kuopiolainen Timo Kettunen sen kiteytti melkoisen hyvin.

Hotelliyöpymisemme sisälsi puolihoitopaketin hotellin pääravintolassa ja illallinen Vecchio Pozzossa kustansi lisää 25 euroa/henkilö. Ravintolassa on neljä pöytää, joten huonolla tuurilla muitakin pariskuntia aterioi samaan aikaan. Erikoisravintolan luulisi olevan varattavissa kokonaan itselle pariksi tunniksi. Näin blondin logiikalla 200 euroa saattaisi riittää moiseen.

Vahva suositus romantiikan kaipuisille.

No, onkos jollain antaa suosituksia muista romanttisista ateriointipaikoista maailmalla? Onko Suomesta saatavissa jotain tuommoista? Ideat ja vinkit otetaan kernaasti vastaan. Että terveisiä vaan ryytyneeltä perheenäidiltä, joka kaipaa niin maan kauhiasti jotain hömpötystä elämäänsä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Hotelliarvostelu: Villa Nicolli Romantic Resort (Gardajärvi)

Alppireissu Days 4 – 6

Olen laadukkaiden ketjuhotellien ystävä, sillä silloin voi yleisimmin mennä takuuseen siitä, että palvelu toimii ja mahdolliset virheet tai puutteet korjataan varmasti. Hääpäivän juhlamatkallemme sattui kuitenkin myös yksityinen perheomisteinen hotelli, Villa Nicolli Romantic Resort, joka yllätti todella positiivisesti erityisesti asiakaspalvelullaan.

Villa Nicolli Romantic Resort

Se ensimmäinen tunne, kun astuimme hotellin ovesta sisään, oli tälle suomalaiselle naiselle hyvin hämillinen. Meidät otettiin lämpimästi ja luontevan tuttavallisesti vastaan, ihan kuin olisimme tulleet toistamiseen kylään. Asiointi front deskin kanssa sujui herttaisissa merkeissä ja front deskin naishenkilökunta auttoi jopa laukkujemme kanssa hissille.

Villa Nicolli Romantic Room

Huoneemme (Romantic Room parvekkeella) sijaitsi hotellin päärakennuksen ylimmän kerroksen päädyssä, joten huoneemme oli hyvin rauhallinen koska käytävällä ei ollut ohikulkuliikennettä. Kylpytakit ja -tossut rantapyyhkeiden kera odotti huoneessa, ja hygieniatuotteita täydennettiin päivittäin kylpyhuoneeseen. Huoneen ja koko hotellin kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi sisustuksessa ajoittain. Siisteydessä ei ollut moitittavaa. Huoneemme ilmastointi toimi melko hyvin, mutta superviileää huoneesta ei saanut.

Luulin jo hotellin unohtaneen huoneeseemme ”upon arrival” tilatun kuohuviinin ja hedelmätarjottimen, mutta oveen koputettiin ennen kuin ehdin edes reagoimaan suuremmalti asiaan. Front deskin henkilö toi mukanaan hienoa hedelmälautasta (suklaata mukana!) ja hotellin baarimestari toi meille valitsemansa kuohuviinin, sekä esitteli viinin. Tottahan toki hän myös avasi hyvin jäähdytetyn pullon ja tarjoili kuohuvan laseihin.

Villa Nicolli Fruits and bubblesRomantic Room view from balcony

Kippis! Yllä näkymä parvekkeeltamme.

Huoneemme hintaan kuului puolihoito, joten talsimme ensimmäisenä iltana innokkaina hotellin ravintolaan. Alkusalaatit oli noudettavista pienestä buffet-pöydästä, mutta muutoin pöydissä odotti menut, joista oli valittavissa alku- pää- ja jälkiruoka. Tämän lisäksi saimme joka illallisella ns. keittiön tervehdyksen. Keittiö suosi lähiruokaa ja mm. kasvissyöjät sekä keliaakikot oli huomioitu hyvin.  Ruoka oli onnistunutta ja maistuvaa, joskaan ruotsinlaivojen à la carte-tasoista ruoka ei ollut. Hotellilla oli tiedossa, että kyseessä oli 15-vuotis hääpäivämme juhlamatka, joten pöytämme oli sijoitettu rauhalliseen nurkkaukseen, mistä minä, ihmisten seuraamista rakastava nainen, nautin paljon.

Villa Nicolli Romantic Resort dinner menu

Aww, miten hellyttävää! Eihän illallismenu ollut nyt ihan täyttä suomea, mutta yritys hyvä kymmenen. Niin juu, ja miksi hotellilla oli tarjota suomenkielinen menu? Meidän aikanamme hotellilla oli suomalaisia asiakkaita yhteensä 50. Mm. Aurinkomatkat käyttää tätä hotellia ja on merkinnyt sen sivuillaan suomalaisten suosikiksi, enkä ihmettele yhtään. Helposti lähestyttävän henkilökunnan mutkaton, vilpitön ja ystävällinen palvelumentaliteetti sopii suomalaisille.

Palvelu ravintolassa oli kerrassaan erinomaista: Tyhjät lautaset hävisivät nopeasti pöydästä, uudet annokset tulivat kiitettävällä ripeydellä, palvelu oli henkilökohtaista, ystävällistä ja viiniä saapui suosittelemaan itse hotellin baarimestari. Buffet-aamupala tarjoiltiin samassa ravintolassa ja valikoima oli melkoisen riittävä. Vihanneksista tarjolla oli tomaattia ja kurkkua, juustoja oli kahdenlaista laatua, jugurtteja useita laatuja ja erilaisia muroja/myslejä. Aamiaisbuffetista löytyi ilokseni myös tummaa leipää ja muutamia luomutuotteita sekä miehen iloksi lämpimistä mm. munakasta ja pekonia. Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytään, ja sunnuntaiaamuna tarjolla oli myös ilmaista kuohuviiniä.

Villa Nicolli Romantic Messages 3

Villa Nicolli Romantic Resort oli juuri ihana romanttiseen lomailuun. Perla di Lago -ravintolan sisääntulon yhteydessä oli kippoja, joiden sisällä oli pieniä viestikääröjä. Minulla oli tapana ottaa aamuisin miehelle ja minulle pastaputkilon sisään käärityt englanninkieliset viestit.

Villa Nicolli love messagesVilla Nicolli Romantic Messages 2

Olimme valinneet lisämaksusta (25 euroa/hlö puolihoidon lisäksi) romanttisen erikoisillallisen toiselle illalle. Ilmoittauduimme hotellin vastaanottoon, josta paikalle kutsuttiin aina iloinen ja ystävällinen hovimestari Maurizio. Maurizio antoi meille hotellin omistajaperheen tekemän henkilökohtaisen onnittelutervehdyksen ja johdatti meidät hotellin pohjakerrokseen. Sieltä löytyi hyvin intiimi ja romanttisesti sisustettu Vecchio Pozzo- ravintola, jossa oli ainoastaan neljä pöytää. Me saimme nauttia illallisesta miehen kanssa kahdestaan ensimmäisen tunnin ajan, jonka jälkeen toiseen pöytään tuli italialaisen pariskunta. Tarjoilun tuona iltana hoiti Maurizio, viinit tuli jälleen suosittelemaan ja tarjoilemaan hotellin baarimestari Renato. Maurizio tiedusteli aina annosten välillä sitä, kuinka pitkään halusimme olla keskenämme ennen seuraavan annoksen tuomista, mikä oli hieno ele. En voi muuta kuin suositella ateriointia Vecchio Pozzo-ravintolassa pariskunnille. Lisää tarinaa tuosta äärettömän romanttisesta ja palvelualttiista illasta tulee myöhemmin, kunhan pääsen hääpäiväreissumme tarinoissa pidemmälle.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Kuumuudesta kärsivät arvostavat varmasti Vecchio Pozzon lämpötilaa, sillä kellariravintola oli illallisellamme ihanan viileä verrattuna hotellin pääruokaravintolaan Perla di Lagoon.

Villa Nicolli Romantic DinnerVilla Nicolli Romantic Dinner 2

Kaikki oli tarkkaan harkittua. Lattialle asetetut ruusun terälehdet johdattivat meidät pöytään ja minä, kasvissyöjä, tiesin oman menuni siitä, että siihen oli laitettu pieni pyykkipoika sydämellä.

Huonehintaamme kuului myös yksi kuorintahoito hotellin Spa-tiloissa (Plein Air Spa), ja käytin kyseisen hoidon kolmantena päivänä. Hoidon tehnyt henkilö ei puhunut kovinkaan montaa sanaa englantia, mutta pystyimme kuitenkin kommunikoimaan muutamilla sanoilla ja elekielellä hoidon ajan. Kuorinta oli melkoisen voimakas ja se tehtiin jopa kainaloille ja rinnoille. Mies tarttui puolestaan päivän tarjoukseen yläselän hieronnasta ja se oli hänen mielestään ”ihan ok”. Hotellin Spa-tiloista löytyi hoitotilojen lisäksi mm. uima-allas, poreallas, pari saunaa ja suolahuone. Rakastavaisille hotellilla on tarjolla myös oma privaatti spa-tila, jossa rakastavaiset voivat nauttia hoidoista ja kahdenkeskisestä ajasta. Hotellin järjestämän romanttisen illallisen takia en yhtään epäile, etteikö Privaatti Spa olisi koristeltu yhtä miellyttävästi kuin Vecchio Pozzo-ravintola.

Uima-allasalue oli miellyttävä, aurinkotuoleja löytyi sopivasti niin uima-altaan viereltä kuin omalta rauhalliselta alueeltaan. Altaan lähellä oli myös hotellin katettu ulkoilmaravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita.

Villa Nicolli Romantic Resort Pool areaVilla Nisolli Romantic Resort Pool 2

No, mikä on arvioni hotellista? Hotelli sopii erityisesti pariskunnille ja vielä erityisemmin esim. häämatkalaisille/hääpäiväänsä viettäville. Asiakaspalvelu oli hotellilla majoittuessamme kerrassaan huippua, tunsimme olevamme erityisen tervetulleita ja osa italialaista perhettä, heidän luonaan kylässä. Erityiset pisteet hotellilla sai superystävällinen hovimestari Maurizio ja baarimestari Renato, jolta löytyi selkeä intohimo ammattiinsa ja rakkaus tehdä erilaisia Gin & Tonic drinkkejä. Mieheni itse asiassa ihastui erääseen japanilaiseen toniciin ja kyseli Renatolta, mistä sitä oli mahdollista hankkia kotiin viemisiksi. Renato tulosti meille ohjeet tonicia myyvään liikkeeseen, mutta tarkisti mieheltäni kellonajan, jolloin kirjautuisimme hotellilta ulos. Kun sen aika tuli, odotti Renato vapaapäivänään hotellin aulassa ja ilmoitti johdattavansa meidät omalla autollaan liikkeeseen. Renato toimi tulkkinamme liikkeessä ja jutteli vielä pienen alennuksen meille.

Villa Nicolli Romantic Resort barman Renato

Siinähän se, mieheni lempi Gin & Tonic. Minä en noista drinkeistä ymmärrä mitään, joten pyysin vain Renatoa tekemään minulle happaman drinkin, jossa alkoholi ei hallitse liikaa makua. Tuommoisen oikealla näkyvän drinkin hän sitten minulle loihti. Ja oli muuten nannaa.

Villa Nicolli Romantic Resort Renato

Huomasin muuten yhtenä päivänä, etten ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään ja vointini oli melkoisen heikko 15.30 aikaan iltapäivällä. Kyselin vastaanottovirkailijalta, oliko hotellissa huonepalvelua, mutta he ilmoittivat pahoitellen, ettei heillä ollut huonepalvelua eikä ravintolakaan ollut auki. He pyysivät kuitenkin minua odottamaan hetkisen, koska baarimestari Renato oli tulossa pian töihin ja hän varmasti ”järjestäisi jotain”. Renato kyselikin hieman mieltymyksiäni, hävisi jonnekin ja palasi pian tuollaisen alla näkyvän lautasen kanssa. Olisiko tuommoinen onnistunut Suomessa? Syytä epäillä että ei.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia

Niin juu, ja kattelkaas alta mitä antoivat hotellilta matkaevääksi vesipullojen kera kotimatkalle.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 3

Nom nom. Rakkautta ja lämpöä, välittämistä viimeiseen saakka.

Minä olen tasokkaiden hotellien ja asiakaspalvelun ystävä. Homman pitää vain toimia hotelleissa, piste. Minua miellyttävän asiakaspalvelun pitää olla ystävällistä, tasokasta ja aitoa, ei näyteltyä. Eipä siis ihme, että hotelli on suomalaisten suosima ja kuuleman mukaan puolet hotellin kaikista asiakkaista on kanta-asiakkaita. Siitä olemme miehen kanssa varmoja, ettei yöpyminen jää tässä hotellissa yhteen kertaan. Otamme myös lapset varmasti mukaan seuraavalla kerralla, sillä tiedämme, että heidät huomioidaan hotellilla erityisen hyvin. Villa Nicolli Romantic Resort ei ole puitteiltaan hulppea ja hieno luksushotelli, mutta sen henkilökunta tekee hotellista sellaisen, että hotelli on paljon enemmän kuin moni puitteiltaan tasokkaampi hotelli.

Niin juu ja kiinnostaako hotellin sijainti? Villa Nicolli sijaitsee rauhallisella asuinalueella, viinitarhan vieressä. Matkaa Piazza 3 Novembrelle, eli ns. vanhan kaupungin keskusaukiolle, on hotellilta vain n. kilometri. Jos tuonkin matkan käveleminen tuntuu hankalalta tai mielii kauemmas, on hotellilta lainattavissa polkupyöriä 50 euron panttimaksulla.

Vahva suositus!

Villa Nicolli Romantic Resortin sivuillle pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

 

Wihii, hääpäivän Alppireissu tehty!

Helouta vaan, kotimaassa ollaan ja ryytyneenä kaikin puolin. Viikon reissu tuntui siltä kuin olisi ollut kaksi viikkoa reissussa, sillä ei me kyllä kovin paljoa möllötetty viikon aikana. Työviikosta ja muista kiireistä johtuen postausten työstäminen vie varmasti aikaa, joten alla pikaiset ensitunnelmat matkalta. Kuvat ovat otettu kännykällä (Samsung Galaxy J5), sillä järjestelmäkameran kuvia on plarattavana valtava määrä, eikä meikäläiseltä kertakaikkiaan löydy nyt energiaa käydä järkkärin kuvia läpi. Pahoittelut siis kuvakoosta ja kuvien laadusta.

Anyway, lensimme tiistaina Zürichiin, josta huristelimme vuokra-autolla katsastamaan Reinin putoukset. Hyi minua kun sanon suoraan, etten saanut Euroopan suurimmaksi vesiputoukseksi tituleeratusta putouksesta mitään irti. Paljon enemmän sainkin seuraavasta kohteesta, kun kiipesimme katsastamaan kallionrinteeseen rakennetun majatalon, Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin.

Berggasthaus Aescher

Hah, meikäläinen oli melkoisen koominen näky tuolla rinteillä ja taisipa joku ottaa minusta salakuvankin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisen yön yövyimme Itävallan puolella Dornbirnissä, mutta toisena päivänä suuntasimme takaisin Sveitsiin ja yövyimme kaksi yötä historiallisessa viiden tähden hotellissa Grand Hotel Kronenhofissa. Pelkäksi Spa-osastolla lillumiseksi ja syömiseksi lomamme ei sentään mennyt, sillä innostuimme vaeltelemaan vuorilla yhtenä päivänä.

Grand Hotel Kronenhof

Grand Hotel Kronenhof, takuuvarmaa palvelukonseptia.

Grand Hotel Kronenhof Comfort Room

Ja ne ihanan pehmeät peitot!

Muottas Muragl

Jösses noita maisemia vaelluksellamme.

Kaksi päivää Pontresinassa meni hujauksessa ja sen jälkeen suuntasimmekin Gardajärvelle, jossa vietimme seuraavat kolme yötä aivan herttaisessa hotellissa. Palaan tuohon suomalaistenkin suosimaan ja mm. Aurinkomatkojen käyttämään hotelliin myöhemmin, sillä kyseinen hotelli ansaitsee aivan oman postauksensa. Miksikö? Joskus vaan jonkun hotellin palvelut osuu ja uppoaa tähän personoitua palvelua rakastavaan pariskuntaan niin kovasti, että hotellin ovista kävelee ulos hyvin hämmästyneitä ihmisiä.

Villa Nicolli 2

Miellyttävä uima-allasalue ulkona ja Spa + uima-allas sisällä. Kerrassaan mahtava henkilökunta, hymyjä ja… olen sanaton.

Villa Nicolli Romantic Room

Gardajärven kuuma ilmasto haittasi meitä sen verran, että kovin suuria aktiviteetteja emme pystyneet kolmen päivän lomallamme tekemään. Pyöräilimme yhtenä päivänä Arcoon, ja toisena päivänä kiipesimme katsastamaan Bastionin. Noistakin päivistä ja reissuista lisää myöhemmin, mutta kuten sanoin jo postauksen alussa, kiirettä pukkaa.

Muutama päivä töitä ja viikonlopuksi Pori Jazzeille. Ensi viikolla suuntaammekin jo Espanjaan, joten ei sitä ehdi paljoa kotona homehtumaan. Naurettiin tuossa miehen kanssa eilen, että aina me vain näitä menoja täynnä olevia lomia järkkäämme. Oma vika ja lomaryytymys on takuuvarmasti taattu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Alppireissu Day 6: Pikkuisen huijauksen kohteena

Ihme kyllä elämää suuremman matosen jälkeen nukuin erinomaiset yöunet pienoisessa hotellissamme ja oikealla asenteella piipahdin ruskeanaruisessa vessassakin, kiitos hyvien yöunien. Pikkuisen kauhullahan minä aamupalalle suuntasin kun muistelin edellisen illan karmaisevia tuoksuja mutta yllätyspä oli melkoinen, kuten kuvista saattaa huomata.

Aamupala oli kerrassaan herttainen. Siitä vain itse paistelemaan munia (jos olisi tehnyt mieli), leipä oli aivan tuoretta ja vielä lämmintä, juustoja oli vaikka minkälaisia ja kaikki oli vain niin herkullista. Tee ja kahvi tuotiin pöytään ja palvelu pelasi. Siellä me ihastellen popsimme tuhdin aamupalan ennen kuin oli aika jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseemme, Alppien yli Luganoon.

Niin ja kun kerran juuston makuun päästiin, niin alla esiteltynä verisuonia tukkeuttava lämmin voileipä jonka mieheni osti matkalla Luganoon. Meillä kaikilla oli hyvin hauskaa kun tutkimme lämpimän voileivän sisältöä, ja kyllä miehelläkin oli nauru herkässä kun hän leipäänsä suuhun lappasi. Viimeiset palaset meni herralta jo hiukkasen hitaasti suuhun sillä leipä oli hyvin tuhti, mutta periksi mies ei antanut.

Matka Luganoon ei olisi voinut enempää saada tätä naista paniikin partaalle, sillä päädyimme ajelemaan kiemuraista tietä melkein 2,5 kilometrin korkeuteen ja lämpötila laski nollaan. Lunta tuprutti komeasti viistoon ja minä näin jälleen sieluni silmin kuinka auton renkaat eivät pidä ja me lennämme kuin leppäkeihäät vuoren rinteeltä alas. Korkeanpaikankammoisena tämä reitti sai kyllä meikäläisen sen verran heikkoon kuntoon, että jalat tärisi vielä pitkän aikaa selvitettyämme pahimmat haasteet.

Lugano oli kaunis ja kallis, Montreuxin kaltainen Posh-paikka. Kiertelimme oman aikamme kaupunkia ja tyydyimme nauttimaan mäkkäriateriat kaikista kauneimmassa McDonaldissa missä koskaan olimme käyneet. Hintataso oli suhteellisen ok, joten ravintolan designiin ja kaupunkiin verrattuna enemmänkin olisi varmaan voinut pyytää.

Luganon kukkaloistosta myöhemmin hieman lisää.

 

Luganon kiertely lyssähti piakkoin kovaan sadekuuroon, joten päätimme jatkaa matkaa Italian majapaikkaamme kaupan kautta. Ostimme kaikki tuotteet huomattavasti halvemman Italian puolelta, minkä johdosta intouduimme kaupassa hieman enemmänkin. Kärryyn sujahti herkkua jos toistakin joita oli tarkoitus napsia samppanjan ohessa. Tiedossa oli siis mahtava ilta komeita näkymiä tuijotellen upealla terassilla, uuden karheassa huoneistossa.

TomTom teki taas työtä käskettyä ja ohjasi meitä nätisti kohti majapaikkaamme Italian Vercanassa. Pikkuisen mies nielaisi kun saavuimme alueen porteille. Jyrkkä ylämäki, kapea tie tiukkoine käännöksineen ja pienikoneinen Opel Mokka ei ollut kovin sopiva yhdistelmä, mutta kolhuitta selvittiin talon eteen. Omistajanainen otti vastaan, puhui heikkoa englantia ja ohjasi meidät asuntoomme, jossa piti olla täyskalustettu terassi. Enhän minä sitten millään saisi yleistää mutta nyt on pakko sanoa täällä ja suututtaa ehkä joitakin.

Olisihan se pitänyt arvata että hommat ei mene niinkuin pitäisi kun ollaan Italiassa ja pikkuisenhan meiltä kaikilta laski mielialat kun totuus selvisi:

Keittiön ruokapöytänä ja tuoleina muoviset terassikalusteet. Savuton huone mutta silti tuhkakuppi keskellä ruokapöytää. No mutta katsos, huoneisto suoraan autotallissa. Eipä ollut asiasta mitään mainintaa varauksessa. Niin juu, ja kalustettu terassi… Miten sen nyt ottaa. Onneksi oli myöhäinen ilta niin trafiikkia ei ollut kovinkaan paljoa selkämme takana. Toisaalta eipä meitä oikein innostanut istua siinä ”autotiellä” muiden katseltavana. Pyyheteline. Maksuttoman hygieniatuotteet kolmelle ihmiselle. Eipä meitä tosin innostanutkaan käyttää talon tarjoamia. Jotain tällaista me luulimme saavamme, kyseessä muita saman omistajan huoneistoja.

Istuimme hetken hiljaa muovisen puutarhapöydän ääressä keittiössämme ja yritimme kehitellä positiivista mieltä. Miestä ja minua häiritsi valtavasti se, että huoneistomme olikin väsätty kellariin/autotalliin ja että kalustettu terassi olikin oikeasti muovikalusteet autotallin autotiellä. Jopa toisella huono-onnisella pariskunnalla toisessa kellariasunnossa oli sentään jonkin sortin kyhätty terassi, joten olin valmis tulikiven katkuiseen palautteeseen Tripadvisorissa sen siliän tien.

D:n positiivisuus pelasti illan sanon minä. Hän rupesi väsäämään ruokaa meille koska tiesi meidän olevan nälkäisiä. Salaatti tarvitsi kuitenkin suolaa, joten D ilmoitti hakevansa sitä omistajalta. Me suomalaiset olimme aivan kauhuissamme ja estelimme, mutta niin vain neiti nappasi salaattikulhon mukaansa ja häipyi omille teilleen. Jonkin tovin neito oli reissuillaan, mutta palasi sitten hymy naamallaan takaisin. Suolaa oli saatu ja kaikkea oli tullut keskusteltua omistajan kanssa siinä samassa, niin Italian taloudellisesta tilanteesta kuin politiikastakin, ja olipa lapsetkin esitelty siinä samassa.

Jännä miten D:n tekemä herkullinen salaatti ja herkut kera Finnairin koneesta ostetun samppanjan sai miehen ja minunkin huulet vääntymään pikkuhiljaa hymyyn. Katselimme jalkapalloa, nauroimme sydämen kyllyydestä kaikelle kokemallemme ja unohdimme sen, ettei meillä mitään terassia ollutkaan. Samalle samppanja maistui muovituoliltakin kellarissa nautittuna, ja totta vieköön olihan siinäkin jotain eksotiikkaa. Jälleen ihan vinkeä ja onnistunut päivä, jonka positiivisuutta hihkuva D oli pelastanut.

Niin juu, ja emme olleet ainoita samaan majapaikkaan pettyneitä. Hotels.comissa (samaisesta mekin huoneemme varasimme) valitettiin samasta ylläristä ja kas kummaa, nyt sana terassi on poistunut ja huoneistokuvauksiin on ilmestynyt sana ”pohjakerros”. Joko me maksoimme terassisesta yläkerroksen huoneesta mutta meille annettiin pohjakerroksen läävä, taikka sitten huoneistoamme oltiin kaunisteltu liikaa Hotels.comin sivuilla. Unohtakaa siis Residence Le Azalee, sillä pohjakerroksen asunnon suhteen on suuria ongelmia Hotels.comiin ilmestyneen arvostelun mukaan.

 

 

Voi äitee tuon mieheni kanssa!

Niinpä niin, siitä se ajatus sitten lähti. Viitaten edelliseen postaukseen suunnitelmista tuon Amalfin rannikon suhteen, oma rakas aviomieheni sai kuningasidean joka vain kaikessa kiireessä unohtui mainita vaimolle, tai sanotaanko näin että vaimo, eli minä, unohdin lukea sähköpostini. Voitte uskoa että olin hiukkasen pihalla kaikesta kun Aussiystäväni pisti iloisena lyhyen viestin tänä aamuna. ”Yes, let’s book it all!”. Tuo lause sai pienen kylmänhien nousemaan otsalleni kun ymmärsin mennä lukemaan sähköpostini ja siellähän se oli, mieheni ”Master Plan”:

Treffit ystäväni kanssa Münchenissä, auton vuokraus ja ajo Alppien yli Dubrovnikiin. Dubrovnikistä lautalla Italian Bariin, ajo lähelle Amalfin rannikkoa, yöpyminen ja seuraavana päivänä tutustumista alueeseen. Ajo Firenzeen, siellä oleilua ja siirtyminen Garda-järven alueelle. Sitten Sveitsin Luganoon ja sieltä Feldkirchiin (what?), Liechtensteiniin tai Zurichiin. Takaisin Müncheniin parin viikon päästä matkan alkamisesta ja Suomeen, mitäs muuta kuin ajelemaan sinne ja tänne.

Öhöm. Viestiäni sen enempää tänne laittamatta pistin (edelleen) rakkaalle miehelleni hiukkasen napakan tekstiviestin koskien matkaa. Millä kumman rahalla, millä kokoonpanolla, millä aikataululla ja millä ihmeen jaksamisella, sillä muistan erittäin hyvin aiemmat autoseikkailumme Euroopassa ja muualla. Jätän nyt kertomatta tarkemmin noista automatkoistamme, mutta sanotaanko vain että liian tiukka aikataulu EI sovi meille ja esimerkkiä ”onnistuneesta” ajelustamme löytyy vaikkapa viime vuoden marraskuulta olevasta postauksestani http://www.rantapallo.fi/kthetraveller/2013/11/06/pisa-ja-bad-bad-roadtrip/

Olen sataprosenttisen varma että mainittu ”Master Plan” kutistuu vielä. Tätä kirjoittaessanikin olo alkaa olla aika tasoittunut mutta ystäväni puolestaan on onnensa kukkuloilla. Miten saada tulevasta turneesta kaikille mieluisa? Mieheni tykkää ajaa ajaa ja ajaa. Ystäväni tykkää koluta paikkoja ja tutustua ihmisiin, eikä sillä majapaikalla ole niin suurta merkitystä. Minä puolestani nauttisin hyvästä ruoasta ja juomasta sekä kiireettömästä menosta hieman parempitasoisessa paikassa.

Yksi sana. Huoh.