Monthly Archives

lokakuu 2018

Alle kolme viikkoa Karibian risteilyyn ja ihka oikeita kuulumisia

Well helou helou! Ei tästä ihan pelkkää risteilyblogia kuulkaattes ole tulossa, vaikka tuo minun postauslistani melkoisen laivapainotteinen onkin. Sen siitä saa, kun perheemme tuppaa painumaan merille lomailemaan keskivertoa useammin. Vuodenvaihteen kuviot on vielä pahasti auki mutta lupaan, että ulkomaan kamaralla me möllötämme seuraavalla perhelomalla. Sitä ainakin kovasti toivon.


En minä kiellä sitä, etteikö Australia olisi haaveena/tähtäimessä vielä tämän vuoden puolella. Kaikki vaan riippuu niin isoista ja meistä riippumattomista asioista, ettemme vieläkään tiedä, onko reissu Ausseihin tänä vuonna tai ensi vuoden alkupuolella mahdollista. Aussikamu D:kin on muuttanut toisaalle, joten rannalle on matkaa julkisilla melkein tunti. Vähän jänskättää, millainen lomastamme tulisi, jos Ausseihin saakka päästäisiin.

Karibian risteily lähenee!

Juu, se Karibian risteily Celebrityllä koittaa vajaan kolmen viikon päästä ja olenhan minä hiukkasen hakusessa. Kyseessä on elämäni ensimmäinen ns. yksinmatka, sillä mieheni ei pystynyt osallistumaan töidensä takia kyseiselle risteilylle. Onhan se hiukkasen hämillistä myöntää, että minä, 45-vuotias nainen, en ole eläissäni matkustanut yksin vaan olen liikkunut aina jossain porukassa. Tällä kertaa kuitenkin lennän yksin Miamiin, rahtaan ypöyksin luuni hotelliin yhdeksi yöksi ja sieltä vielä yksinäni seuraavana päivänä laivaterminaaliin. Olenko tyytyväinen kohtalooni? En, sillä meikäläisen psyykkestä ei vaan ole yksinmatkaajaksi, piste. Onneksi tapaan muut ryhmäläiset laivaterminaalissa tai viimeistään laivalla, joten siellä olen varmasti rentoutuneempi ja loma voi oikeasti alkaa. Se on nääs niin, että vaikka liikkuisinkin yksin laivalla ja nukun yksinäni hytissä, se tieto, että en ole  niin sanotusti yksin laivalla helpottaa kummasti oloa.


Näin virkistävää juomaa nelisen vuotta sitten Miamista lähtiessä. Kiva oli jakaa lähtötunnelmat oman kullan kanssa, kattella maisemia ja toisiamme. Minä rakastan miestäni aivan valtavasti ja haluan jakaa reissuhetket hänen kanssaan. Se mieheni lämmin katse, silmiin saakka nouseva hymy, ne on niitä minun sydäntä sykähdyttäviä näkymiä. Pahalle tuntuu, ettei noihin hetkiin ole nyt mahdollisuutta seuraavalla matkalla.

Risteilyn läheneminen ei ole oikein iskenyt vielä tajuntaan. Online check-in on tehty, liput ja laput on jo ainakin pdf:nä koneella ja vaatepaniikki on melkoinen. Kattelin tuossa Instafeediä ja ymmärsin laivalla olevan sellaisen bileillan, jolloin porukka pukeutuu valkoiseen. Pakkohan sitä oli kiireellä ruveta metsästämään valkoisia vaatteita ja melkoinen ongelma meikkikselle siitäkin taas tuli. Minua miellyttäneet vaatteet lähtivät 300 eurosta ylöspäin ja eipä yhden illan takia innostanut moista rahaa ensimmäisenä yhteen hameeseen pistää. Pikkuisen edullisempi hamonen tuskaisen etsinnän jälkeen taisi löytyä, mutta sen sopivuus selviää aikanaan kun Zalandon paketti saapuu. Sen vaan sanon, että useampia satasia yks vaivanen risteily on vaatteiden sun muiden oheistuotteiden myötä imenyt ja tukkakin pitää vielä laittaa yli satasella kuntoon ennen matkaa. On se vaan välillä kiva olla nainen. Not.

Anyway, retkiä pitäis kattella varmaan sillä silmällä, mutta minen ole saanut sitä aikaiseksi. Kocostarin kuorintasukat ostin sentään Gabriellalta viime viikonloppuna ja tungin ne jalkaan keskiviikkona. Sanotaanko vaan, että seuraavana päivänä kirosin päätöstäni koska jalkapohjissa tuntui siltä, kuin ne olisivat olleet puutumassa. Nyt tuota tunnetta ei enää ole mutta saas nähdä, onko kuorintasukista meikäläisen jaloille hyötyä ja pysyykö jalkaterät nilkassa kiinni. Nyt nuo jalkapohjat näyttävät melko säälittäviltä tapauksilta.

Sokerikoukussa vai ei?

Juu, kovasti täällä yritetään siirtyä takaisin terveelliseen ruokavalioon ja ajoittain olenkin ollut tyytyväinen ruokalautaseeni. Avokadoja, pähkinöitä, hedelmiä ja niin pois päin on mennyt melko mukava määrä, mutta perjantaina kävelin naama muikeana 145 gramman irtokarkkipussin kanssa ulos paikallisesta Äässistä (S-Market meidän perheessä). Mites siinä nyt niin kävi, kun ennen meikkiksen lauantaipussi on painanut 80 grammaa? Pirskatin täydet karkkilaarit ja muutama uusi karkkilaji. Piti ottaa muutama karkki jokaista nimeäni huutavaa karkkia ja siitä se 145 grammaa sitten nopeasti tuli. Ei näin.

Juu ja kuvaakaan en kerinnyt ostoksestani ottaa, sillä se möllöttää masussa vimosta karkkia myöten. Jaoin sentään kahdelle päivälle saaliini, ettei ihan hirveää överiä tullut.

Yllä kuva leivoksesta, jonka ostin Bangokissa viime keväänä. Sen siitä saa, kun hotellimme (esittely ja suositus tässä) yhteydessä oli aivan mieletön ostoskeskus. Mitä sitä tuommosta herkkua kauppaan jättämään. Eikä ollut muuten ollut ainoa herkku, joka tarttui kaupasta mukaan. Hyi minua.

Tylsääkin tylsempi arki

Kotona ei ole tapahtunut oikeastaan yhtikäs mitään ja elämäni kohokohta on ollut tyyliin Harryn ja Meghanin kiertomatkan seuraaminen Instassa. Tyypillinen koti-työ-kauppa kuvio on taasen menossa ja arki rullaa tavalliseen tapaan, joten turha sitä on ollut sitä samaa vanhaa päivitellä Instastoriesiinkaan. Viinimessuillekaan oli turha mennä pyörähtämään, sillä mies on ollut hoitamassa vanhempiensa asioita tämän viikonlopun toisaalla ja minä olen ollut ”lastenvahtina” täällä kotona. Kyllähän nuo teinit pärjää, mutta olis ollut jotekin hölmöä käydä viinimessuilla maistelemassa ihania juomia. Olis saattanut käydä samalla tavalla kuin Äässin karkkilaarinkin kanssa, eikä se olis ollut ihan viisaimmasta päästä se.

Pstt, olenko ainoa, joka on hurahtanut Harryn ja Meghanin seuraamiseen Instassa? Mun mielestä Meghanin asut on ollut kerrassaan upeita ja on ne vaan niin suloinen pari!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Syysloma m/s Gabriellalla: Testissä B4F Inside Comfort Family

Jahas. Nyt seuraa varoitus. Jos olet kiinnostunut kauniista ammattibloggaajatasoisista kuvista, jotka on otettu ruuasta, merimaisemista tai ihanista vaatteista, niin kannattaa hypätä tämän postauksen yli reippaasti. Se on nääs niin, että erinäisten juttujen takia asianmukainen kuvaaminen jäi puolitiehen ja meriloma oli, noh superryytynyt meriloma, jolloin keskityttiin olemiseen kuvaamisen sijasta. Jos taas kokemukset Comfort-luokan B4F-perhehytistä, Gabriellan uudesta À la carte & Seafood Barista, syyslomaristeilystä tai vaikkapa Viikkarin samppanjauutuudesta kiinnostaa, kannattaa lukaista tämä postaus.

Että nuin, mitä tapahtuu, kun parvekkeita ja ikkunasta näkyviä merimaisemia rakastava prinsessa pistetään ikkunattomaan ”koppiin” ja pöytäkin on varattu ravintolasta, jossa on nykyään merenantimiin keskittynyt avokeittiö sekä niitä meren örkkejä pursuva seisova pöytä? Eipä siinä ravintolassa muuta vikaa ole kuin ne meren örkit, sillä tällä prinsessalla on melkoisen paha mentaalinen allergia koskien merenantimia!

Juu, siitä syyslomasta. Monena kertana syysloman aikaan olemme suunnanneet Karibian lämpimille vesille risteilemään, mutta tällä kertaa jäimme koto-Suomeen syysloman ajaksi. Ihan matkatta emme sentään pystyneet syyslomalla olemaan, joten suunnistimme ruotsinristeilylle koko perheen kera viikon loppupuolella. Laivaksi valikoitui Viking Linen Gabriella ja hytiksi astetta isompi B4F, jossa oli pehmoinen comfort-luokan parisänky meille aikuisille.

Jos ollaan rehellisiä, niin risteilylle lähtöpäivä oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Tunsin sen sisuksissani oikeastaan jo aamulla, joten hämmentävän työpäivän ja sateessa sateenvarjotta tarpomisen jälkeen fiilarit terminaalissa eivät olleet kovin kummoiset. Siinä vaiheessa, kun mies ja minä huomasimme hytissä matkalaukkuja purkaessamme muutaman hyvin tärkeän asian unohtuneen kotiin, en voinut kuin istahtaa lattialle hämmästyneenä ja katsahtaa kohti yläkertaa. ”Ihanko oikeesti tämän vielä keksit?” pääsi meikäläisen suusta ja me molemmat miehen kanssa tiesimme, että tämä reissu olisi täyttä ryytymystä erään tärkeän pienen asian puuttumisen takia. Eipä siitä sen enempää, mutta matkan luonne muuttui sen jälkeen kokonaan. Kuinka sattuikin meidän perheelle. Taas.

Siinä teille Facessakin pyörähtänyt väkinäinen hymy. Tuon hymyn takana oli aikas kohtaloonsa närkästynyt nainen.

Syyslomaristeilyt on lapsiperheiden ja nuorison juhlaa

Me emme lähteneet laivalle nuorisolle suunnatun ohjelman perässä vaan ihan muuten vaan, mutta sen voin sanoa, että pienen pientä puuhaa pienemmille lapsille oli näköjään järjestetty myös kokouskannelle. Oma jälkikasvu on tullut äitiinsä ja enemmänkin ulkomaiset esiintyjät kiinnostavat, joten lapseni eivät myöskään korvaansa letkauttaneet Hesaäijän tai Lucaksen suuntaan ja nautimme laivasta muutoin. Muut alaikäiset matkustajat olivat sentään toista maata ja meno oli melkoisen eläväistä. Pienet lapset ja nuoret sinkoilivat innosta piukeina ja itse aloin jo hieman kaipaamaan rauhallisempaa menoa ympärilleni. Olimmekin miehen kanssa iloisia siitä, ettemme suunnanneet buffettiin ollenkaan matkan aikana ja vaikka lapsia löytyi à la cartenkin puolella, oli meno sentään varmasti rauhaisampaa kun keulaosastossa samalla kannella.

B4F Inside Comfort Family-hytti

Meille oli miehen kanssa tärkeää päästä nukkumaan hyvät yöunet comfort-luokan sänkyyn ja tilaakin halusimme, joten ryhdyimme katsomaan parempitasoisia hyttejä varaustilanteessa. Omat lapset ovat jo kuitenkin sen verran vanhoja, ettei heillä molemmilla ole enää asiaa nukkumaan luksusluokan hyttien sohvasängyillä, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi tilanteessamme jäi sviitti, kaksi luksusluokan hyttiä melkoiseen hintaan tai Comfort-luokan sisähytti B4F. Me päädyimme jälkimmäiseen.

Hiukkasenhan minä kohotin kulmiani ymmärtäessäni saaneemme hytin samasta kerroksesta kuin missä info sijaitsi. Ajatuksissa siinsi infon vieressä olevan hissiaulan mölinät ja mikä pahinta, kantta ylempänä sijaitsevan buffetin kolinat. Hyttikin sijaitsi niin keskellä laivaa monen kulman takana, että ahtaan paikan kammo meinasi ottaa valtaa. Tähänkö sitä oli tultu? Ikkunattomaan koppiin keskellä ei mitään, paikkaan, josta ei pääsisi hädässä ulos? Ja tähän perään syvä huokaus tältä prinsessalta. Taas.

Anyway, 13 m²:n kokoiset neljän hengen B4F Inside Comfort Family-hytit löytyvät kansilta 7 ja 9. Sisustus on miellyttävän vaalea, valaistus tunnelmallinen ja hytistä löytyy 160 cm leveä comfort-luokan sänky pehmein patjoin ja paksummin tyynyin. Kaksi muuta hytissä matkustavaa saavat tyytyä pullman-vuoteisiin (ylä- ja alasänky), joten vuodesohvaa ei hytissä ole. Oikeastaan ihan hyvä, sillä pullman-vuoteiden myötä tilaa hyttiin tulee ihan mukavasti. Puhelin löytyy parisängyn vierestä, televisio hytin ulko-oven vierestä seinältä, hiustenkuivaaja kuuluu hytin varustukseen ja pari USB-latauspistokettakin kampauspöydän luota. Kampauspöydän tuolin lisäksi hytistä löytyy myös nojatuoli ja WC/suihkutilat ovat samanlaiset, kuin muissakin perustason hyteissä.

Mitäpä mieltä olin hytistä kaiken kaikkiaan? Jos ollaan rehellisiä, niin ikkunattomuus haittasi ajoittain, mutta se johtui varmasti myös siitä, että hytin valaistus oli todellakin tunnelmallinen. Tunnelmavalaistus sopi hytin värimaailmaan, mutta haittasi ajoittain työkentelyä hytissä. Meikkaaminen kampauspöydän ääressä ei onnistunut ja muutamassa muussa ”työtilanteessa” kaipasin paljon enemmän valoa. Miellelläni olisinkin nähnyt hytissä säädettävän valaistuksen ja ainakin tässä vaiheessa en itse suosittele ko. hyttiä valoa kaipaaville. Itse hytissä ja sen varustuksessa ei ollut haukuttavaa, joskin jääkaappia, edes tyhjää sellaista, kaipailin hieman tämän tasoisessa hytissä. Laivan Wi-Fi pelasi silleen ja tolleen hytissä ja oma netti ei ollenkaan edes laivan ollessa satamassa, joten hyvin keskellä ”ei mitään” oltiin.

Tuossapa kuvassa meidän hytin #7026 sijainti merkittynä vaaleansinisellä ympyrällä. Tuo sinisempi pallura taas on puolestaan ”olet tässä”-pallura.

Hytin sijainti oli loppujen lopuksi oikein oiva. Kyllähän se söi loppuun saakka tämän naisen mieltä, että hytti löytyi monen mutkan takaa, mutta meidän hytti oli kaikin puolin rauhallisessa paikassa. Mitään mölyjä sinne ei kuulunut ja yllämme olleesta The Buffetistakaan ei kuulunut kolinoita hyttiin. Minä nautin valtavasti siitä, että palvelut (lue: myymälät ja kahvila) oli ns. nurkan takana ja mikä parasta, ison matkalaukun rahtaaminen laivaan ja laivasta ulos oli äärettömän helppoa infon vieressä sijainneen uloskäynnin takia. Mies piti hytistä paljon, lapset taas ilmoittivat toisin.

Meidän perheen tuomio olikin seuraava: Mies arvosti sänkyä ja lisäneliöitä A4-hyttiä enemmän, joten B4F oli miehen valinta. Lapset rankkasivat kaikesta huolimatta perus A-luokan hytin paremmaksi ikkunan ja paremmin toimivan netin takia. Minä olin ja olen edelleen kahden vaiheilla. Ikkuna on melkeinpa must, mutta ihana parisänky ja lisäneliöt ovat kiva lisä. Hätään voisinkin matkustaa B4F-hytissä, jos valaistusta olisi hieman enemmän, mutta telkullinen ja ikkunallinen A4T Seaside Standard saattaisi tässä vaiheessa olla mieluisampi. Omat suosikkini Gabilla on kuitenkin keulanäkymien LXA Seaside Premium Large (kylmään vuodenaikaan) ja LUX Seaside Premium Balcony (lämpimään vuodenaikaan).

Pikku vinkki: Saman kokoinen ja muotoinen hytti perheille löytyy kannelta 6. Kyseinen B4L-hytti on ns. alkuperäisessä kunnossaan, eikä ole saanut uutta modernia ilmettä. Hinta on kuitenkin edullisempi ja itse asiassa samoissa hinnoissa nopeasti katsottuna kuin A-luokankin hytti. Muistathan kuitenkin, että hyttien hinnat ovat kelluvia lähtöajankohdan ja suosionsa mukaan, joten tarkkoja hintoja on tänne turha laitella.

Viking Linen oma samppanja maistelussa ja À la carte & Seafood Bar

Samppanjatalo Piper-Heidsieck on syventänyt yhteistyötään Viking Linen kanssa ja ihana Master of Wine Essi Avellan on suunnitellut Viikkarille ihan oman samppanjan, joka on luonnollisesti myynnissä vain punaisilla laivoilla. Niinpä minä astelin tyytyväisyyttä hymisten Gabin Wine Bariin ja tilasin menomatkalla lasillisen tuota herkkua maistiaisiksi, Sen vaan sanon, että olpahan melkoinen makupommi.

Essentiel by Essi -samppanja on upean paahteinen, täynnä tuoreiden ja kuivattujen hedelmien aromeja. Maku on kermaisen pehmeä, runsas ja eloisa.

-Master of Wine Essi Avellan

Mitäpäs itse olin mieltä uutuusjuomasta, jota on myynnissä vain tietty erä? Essi on valinnut samppanjaan liköörin, johon eleganssia ja herkullisuutta tuo ikääntynyt chardonnay. Itse haistoin ja maistoin liköörin samppanjassa, makujen tulva oli valtava ja koin oikeastaan samppanjan olevan enemmänkin ruokasamppanja kuin yksistään nautittava. Enemmän pidinkin paluumatkan ruokailussa alkumaljana nauttimastani Taittinger Prélude Grands Crus -samppanjasta, jota ostin pullon kotiin vietäväksi.

Niin, mites se meikäläisen mentaalinen allergia merenantimia kohtaan?  Olisihan sitä voinut varata pöydän rakastamastani No Namesta, mutta me halusimme syödä hieman nopeamman kaavan mukaan ja pitäydyimme alkuperäisesssä suunnitelmasta syödä à la carten puolella. Kävin varmuudelta ilmoittamassa ongelmastani ensimmäisenä iltana ravintolan ovella ja meidät sijoitettiin toisena iltana kauas kalapöydästä. Kaiken kukkuraksi olimme väliverhon takana, joten hirveästi ei tarvinnut seisovaa pöytää tuijotella. Tuoksuja ei paljoa tullut sieraimiini, mutta tässä ravintolassa ei merenantamilta voinut välttyä. Viereisiin pöytiin kannettiin minunkin silmiini upean näköisiä raputarjottimia ja kyllä näytti porukalle maistuvan. Sitä en ihmettele yhtään.

Meikkiksen alkuruoka: Herkkusienipuuroa, pikkelöityjä sieniä, chiliöljyä ja purjotuhkaa. Ai että, mikä ihanuus!

No hups, kuvaaminen oli toissijaista. Ravintola täynnä ihmisiä, ikkunapöytäkin oli tavoittamattomissa (puhinaa) ja valaistus sellainen, että olisi tarvittu apuvaloa annokselle. Minä en halunnut kiinnittää täydessä ravintolassa yhtään sen enempää huomiota. Siksi kerrassaan surkeita kuvia.

Pääruokana minulla oli järkyttävän kokoinen annos paistettua myskikurpitsaa, belugalinssejä, vegaanista juustoa, pikkelöityä inkivääriä ja kurpitsansiemenpestoa. Kaikkea en vaan kertakaikkisesti jaksanut. Annos oli melkoisen mausteinen ja maistui omaan suuhuni mausteiden (?) takia melko suolaiselta, joten pojot meni alkuruualle. Mies ei alkuruokaa nauttinut, mutta antoi täydet pisteet savustettulle häränfileeannokselle, jossa oli myös paistettuja suppilovahveroita, pikkelöityjä pikkusipuleita ja sienivaahtoa. Jälkkärit kävimme katsastamassa ja tilaamassa erillisestä jälkiruokakärrystä, jonka olisin suonut olevan hieman ”kauniimpi”. Nyt kyseinen vaunu näytti enemmänkin sairaalakaapilta, mutta lienee siihen oma syynsä.

Anyway, me aterioimme pitkän kaavan mukaan, joskin lapset lähtivät annokset hotkittuaan pois. Palvelu oli hyvää, tunnelma rauhaisa ja mitään muuta pahaa sanottavaa ei ollut kuin se, että pelkkään pöytävaraukseen ei saanut varaustilanteessa liitettyä ns. ikkunapöytävarausta. Mielelläni olisin ne muutamat eurot maksanut ikkunapöydästä, mutta omassa tilanteessamme tuntui suoranaisen turhalta ottaa koko perheelle aikuisten hintaiset À la carte arvonkupongit hintaan 152 euroa ilman ikkunapöytävaraustakin. Omat lapsemme ei todellakaan iästään huolimatta syö kuin aikuiset, joten tietynlainen lokerointi ja pakottaminen aikuisten ateriapakettiin ikkunapöydän saamiseksi tuntui hieman epämiellyttävälle. Onneksemme ravintolassa sentään ”yli-ikäiset” lapsemme sai valita ruokailunsa niin lasten seisovasta pöydästä, lastenmenusta kuin aikuisten menusta pienemmillä annoksilla. Siitä pojot Viikkarille.

Aluksen viihde syyslomalla

Lapsimatkustajat säntäilivät välillä melkoisesti ja tulipa scoottikin käytävällä vastaan. Lucas ja Hesaäijä jäi näkemättä, Euroboat -show ei säväyttänyt kun ei olla miehen kanssa Euroviisufaneja, mutta menomatkalla soittanut Elixir-band ja paluumatkalla soittanut De Sotos loksautti tämän naisen leuan. Mahtavia bändejä molemmat ja jösses, millaiset laulaäänet molempien bändien solisteilla oli. Aivan yön pikkutunneille ei miehen kanssa iltaa istuttu omasta huonosta onnesta johtuneen ryytymyksen ja lasten takia, mutta jotain pystyn sentään bilefiiliksestä sanomaan.

Torstaina meno oli hyvin rauhaisaa ja huomasi kyllä laivan olevan lapsiperheitä täynnä. Perjantaina laivaan tuli ruotsalaisia ja bilemeno oli hieman menevämpää tanssilattialla. Kyllä sitä olisi ollut kiva heittää muutama tanssimuuvi De Sotosin tahtiin, mutta saattuneesta syystä johtunut ryytymys voitti vallan ja suunnistimme miehen kanssa korvat luimussa hyttiin. Tarttee varmaan tehdä uus risteily piakkoin, sillä nyt ei kyllä mennyt parhaimman kaavan mukaan tämä reissu.

Siinäpä jo rennompi hymy Tukholman päässä. Rauhallinen laiva, eikä muita matkustajia oikeastaan mailla eikä halmeilla. Aurinko paistaa ja merimaisemiakin näkee, vaikka satamassa ollaan.

Kokemuksia Viking Line Clubista

Olin matkalle lähtiessä Member-tason jäsen Viking Line Clubissa. 24 venettä minulta taisi puuttua, joten innolla kirmasin laivalle tuhlaamaan muutamaa kymppiä. Jännästi Viking Linen kännysovelluksen kautta näin veneiden päivittymisen melko nopeasti ja mikä parasta, matkan päällä muutuin jo Plus-tason jäseneksi. Sain Plus-tason alennukset ja pisteet sen siliän tien risteilyllä, eikä tarvinnut odotella uutta korttia tai seuraavaa risteilyä saapuvaksi. Premium-aamupalat olin tilannut ennen matkaa ja maksanut osan veneillä, mutta veneitä tienasin aamupalasta niiden oikean määrän ennen ”venelyhennystä”. Nyt jään odottamaan sitä, millaisia Plus-tason tarjouksia ja hyttialennuksia uuden kortin myötä tuleepi, vai tuleeko mitään.

Niin juu, mites se silmänruokapalkinto?

Nyt ei ole antaa kulkaas yhtään nimeä, mutta muutaman kerran vilkaisin kävellessäni nurkkasilmällä Bistrotekin suuntaan. Pojot siis muutamalle Bistrotekissä häärännelle kokkiherralle, joskin ihan yhdellä nurkkasilmällä Bistorekin suuntaan vilkaisin. Sen siitä saa, kun kokonaisvaltainen ryytymys sai aivot pyörimään hitaalla. Kyllä vaan hyvillä yöunilla on iso merkitys näillä vuosikymmenillä.

Psst. Alkoiko merimatkat kiinnostamaan? Viikkarin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Surprise! Karibian risteilylle suuntaan mä!

Siis iik ja superisosti! Tämän tulevan matkan paljastamista olen pantannut heinäkuusta saakka, mutta kait sitä on jo uskottava, että tämä nainen ihan oikeasti on lähdössä kuukauden päästä Karibian risteilylle We Love Cruisesin kutsumana.

Juu, olhan meikäläinen lentää peffalleen eräänä heinäkuisena päivänä, kun sain yllärisähköpostia We Love Cruisesilta. Tekemäni postaus Karibian / Välimeren risteily: Vinkkejä hyvän hytin valintaan oli kiinnittänyt huomion ja minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua Celebrity Cruisesiin yhteistyön merkeissä. Mitäpä tämä Karibian risteilijöihin hurahtanut tyttö olisi voinut muuta sanoa kuin että juu, ja siitä se sitten koko juttu lähti liikkeelle.

Kuva: Pixabay.com

Osallistun siis kahdeksan yön pituiselle Kaunis Minä Karibian risteilylle Celebrity Equinoxilla ja paikkoja on muuten vielä vapaana, vink vink. Premiumtasoinen varustamo Celebrity Cruises on minulle ainoastaan luetun ja kuullun kautta tuttu, joskin kesällä kävin tutustumassa Celebrity Eclipseen sen ollessa Helsingissä. Isolla jännityksellä odottelenkin risteilyäni, sillä melkoisen tiukalla silmällä tulen katselemaan aluksen tunnelmaa ja palvelutasoa. Olen aina saanut hyvää palvelua perustason varustamolla Royal Caribbeanilla, joten kiinnostaakin nähdä, onko palvelu Celebrityllä vielä tasokkaampaa ja henkilökohtaisempaa kuin Royal Caribbeanilla.

Miamiin lennän vasta päivää ennen risteilyä, sillä lomapäiviä on säästeltävä joulun tienoolle ja ensi helmikuun Karibian risteilylle, milläs muulla kuin Celebrityn samaisella laivalla. Onneksi ensimmäinen kokonainen päivä laivalla on meripäivä, joten pystyn hieman tasoittelemaan aikaeron tuottamaa rasitusta. Meripäivän jälkeen alkaakin ahkera saarien kiertely, sillä laiva pysähtyy Puerto Ricon San Juanissa, St. Maartenin Philipsburgissa, St. Thomasin Charlotte-Amaliessa, Dominikaanisen tasavallan Punta Canassa ja yhden meripäivän jälkeen vielä Bahamasaarten Nassaussa. Ai että sanon minä, ja josko tällä kertaa pääsisin sentään käymään laskeutuvista lentokoneista tunnetulla Maho Beachillä.

Kuva vuonna 2016 tekemältämme Karibian risteilyltä. Magens Bay, St. Thomas

Millaisia kokemuksia We Love Cruisesista tähän mennessä?

Varausprosessista en pysty paljoa sanomaan, sillä minun yhteistyötapauksessa varsinainen varaus tehtiin We Love Cruisesin puolella naputeltuani omat henkilötietoni heille. He valitsivat puolestani hyttini ja ainakaan googlettamalla en nähnyt mitään pahaa hytin sijainnissa. Viestittelykin on ollut pääsääntöisesti yhteistyöhön liittyviä juttuja, mutta ns. tavalliselle matkustajalle kuuluvian meilejä ja vähän muutakin olen saanut. Nyt tuleekin kehuja.

Minulla on tällä hetkellä 11 risteilyä takana ja kahden muun varustamon online check-in systeemit on sitä myöten tuttuja. Kyllähän tsekkauksen osaa jo tarvittaessa muillekin varustamoille, mutta We Love Cruisesin infomeili yllätti minut positiivisesti. Pelkän tsekkauslinkin sijaan meilissä oli selostettu rautalangasta vääntäen suomeksi kuvien kera, mitä online check-inissä pitää tehdä ja ilahduin. Oma kielitaitoni riittää hyvin englanninkielisissä jutuissa, mutta kaikilla niin ei ole tai online check-in voi olla entuudestaan tuntematon. Pojot siis selkeistä ohjeista We Love Cruisesille.

Mitäs muuta? We Love Cruisesin kautta risteilyn varanneet saavat postitse erityisen Hyvä Tietää Risteilystä -kirjasen ja omani kolahti postilaatikkoon eilen. Jopa tälle risteilykonkarille Celebrityä ja nimenomaan laivaani koskeva tietopaketti on todella hyödyllinen. Kirjasta löytyy oman erikoisristeilymme matkaohjelman lisäksi hyvin kattavat ohjeet aina satamaan menosta laivan toimintoihin sekä faktaa eri satamakohteista. Sen vaan sanon, että mikään ei tuntunut eilen mahtavammalta kuin lueskella kattavaa infopakettia sohvannurkassa ja takuuvarmasti kirjanen lähtee myös matkalle mukaan.

Ai että. Juuri omaa matkaa ja laivaa koskeva kirjanen omalla nimellä ja hyttinumerolla (nimi ja hyttinumero peitetty kuvasta), sekä muutamalla muulla tärkeällä tiedolla. Siinäpä mukava muisto matkan jälkeenkin. Eikä muuten siinä vielä kaikki, sillä paksussa kirjeessä tuli mukana retkisuosituksia kohteisiin ja spessu kaulanauha kotelon kera (yksi / matkustaja). Meikäläisellä tuo oman miehen tasku on yleensä toiminut hyttikortin säilytyspaikkana reissuilla, joten kaulanauha tulee tällä risteilyllä varmasti tarpeeseen. 

We Love Cruises – Parempia risteilylomia. Kyllä se siltä kuulkaas tässä vaiheessa vahvasti vaikuttaa.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ihana mentaalinen lepoloma ja pikkuisen gaalatunnelmia

Helou muruset! Juu, hiljaa ollaan oltu, mutta melkoisen matkaton syksy on aiheuttanut sen, ettei ole ollut oikeastaan mitään kerrottavaa matkablogin puolella. Kotonakaan ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, joten on ollut kerrassaan turha kertoa 5.20 aamuherätyksistä, perustyöpäivistä ja työmatkoista neljällä kulkuvälineellä suuntaansa. Tasapaksu elämä lienee ne ainoat ja oikeat sanat, joilla kuvata tämän hetkistä meininkiä täällä puolen ruutua. Vois kuitenkin sanoa, että olen nauttinut valtavasti tasapaksusta elämästäni, ihan oikeesti. Kodissa olen pakollisten toimien jälkeen kääriytynyt sohvan nurkkaan torkkupeiton alle ja katsellut Netflixiä tai jotain muuta. On tuntunut turhalta piipahtaa blogin puolella siinä tilanteessa tai edes päivitellä pikakuulumisia Faceen. Mentaalista lepolomaa tää siis on ollut, ja on tehnyt hyvää. Ehkä pienessä matkattomuudessa onkin omat puolensa.

Anyway, onhan tässä tulossa muutama reissu ja hyvä niin. Syyslomalla suunnataan tutun Karibian sijasta tällä kertaa ihan näille lähivesille, kun teemme ruotsinristeilyn Viikkarin Gabriellalla. Tällä prinsessalla on pikkuisen enemmän totuttelemista reissuun, sillä ikkunallisen hytin sijaan reissaamme perheen kanssa sisähytissä. Me olemme perheenä nautiskelevaista sorttia ja hytillä on aina merimatkoilla iso merkitys, sillä vietämme siellä yleisimmin melko paljon aikaa, joten tuo ikkunan puuttuminen suorastaan karmii tämän naisen selkäpiitä tässä vaiheessa. Sen vaan sanon, että toivottavasti keulakamera toimii laivalla ja pääsee kattelemaan televisiosta merimaisemia edes valoisaan aikaan.

Peukku merinäkymille.

Että nuin. Oishan sitä toki voinut reissata A-luokan hytissä ja nauttia merimaisemista, mutta tällä kertaa hytin isompi koko ja Comfort-luokan sänky vei voiton ikkunasta, vaikka ahistaa ja pahasti jo nyt. Ensimmäisen kerran siis menee testiin Gabriellan B4F-hytti, joten arvostelu ja esittely tulee sitten aikanaan blogin puolelle.

Ai niin juu, onhan tuossa näillä näkymin tulossa eräs toinen erityisen mukava reissu marraskuussa, jos kaikki menee hyvin. Palailen siihen matkaan hiukkasen myöhemmin, kun postiluukusta kolahtaa jotain mustaa valkoisella. Jännän äärellä siis ollaan, mutta äärettömän onnellinen matkasta olen jo nyt.

Mitäs muuta? Kävin perjantaina pyörähtämässä Finnish Travel Galassa ja kivaa oli, vaikkakin jatkot jäi julkisten kulkuneuvojen takia juhlimatta. Mukana juhlahumussa Rantapallon kutsumana oli myös suloinen Pöndekengissä-blogin Mira, jonka kanssa ei aika kyllä käy pitkäksi. Ajateltiin mennä Miran kanssa lasillisille Casa Largoon, mutta käännyttiin pian pois, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Suunnistettiin sitten viinilasillille Leonardo Bar & Ristoranteen ja ihan vakuuttunut minä en paikasta ollut, sillä palvelun saamisessa oli pienoisia ongelmia. Lasillisille ei ko. ravintolaan omasta mielestäni kannatakaan suunnistaa, joskin ruokailun suhteen rafla on täysi mysteeri.

Anyway, viinilasillisen jälkeen suunnistettiin Helsingin Clarionissa pidettävään gaalaan ja ilta oli oikein mukava. Hyvää ruokaa, ihana Rantapallon porukka ja muutoinkin rento tunnelma. Palkintoja ropisi mm. Rantapallolle (vuoden matkailuvaikuttaja), Viking Linen Viking Gracen roottoripurjeelle (vuoden vastuullinen matkailuteko) ja risteilyjä myyvälle We Love Cruises Oy:lle (vuoden matkailuyritys), eikä palkinnot olisi voineet oikeampiin osoitteisiin mennä. Clarion Helsinki oli juhlapaikkana oikein oiva, henkilökunta ystävällistä ja hymyileväistä, mutta pikkuinen otsanrypistys meikäläiselle kyllä Unisex-vessoista tuli. Plussaa siitä, että WC-kopeissa on peseytymispiste ja peili, mutta kyllä vaan lattialla olleet tahmean näköiset läntit wc-pöntön tienoilla sattui tämän naisen sieluun. Oishan se kiva, jos jotkut vessat voisi osoittaa vain naisille. Semmossiin en kuitenkaan itse juhlailtana törmännyt.

Mites se meikäläisen illan jatko? Harvoin/ei ollenkaan liikkuvat julkiset ja useampi kuin kaksi lasia viiniä. Hyppäsin miehen ehdottamaan junaan ja matkasin pysäkille, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Hyppäsin junasta oikealla pysäkillä, mutta jotenkin mielsin sen toiseksi pysäkiksi viinilasillisten jälkeen ja kävelin tuttuun tapaan tietystä kohtaa asemalta pois. Iso virhe. Mies autossa paikassa X, minä paikassa Y ja toisiamme emme ihan heti löytäneet. Sanailuksihan se meni, kun miehen mielestä minä olen ko. juna-asemalle tullut monasti ja kielsin ja kiellän edelleen moisen täysin. Pikkuisen jäätävät tunnelmat loppumatkan autossa, mutta kotiovella jo naurettiin ja kunnolla.

Ollaan me vaan suloinen pari. Kaksi niin samanmoista skorpparia. Ei käy elämä pitkäksi, vaikka tasapaksua tämä meidän arki onkin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.