Tapaturma laivalla, laivan sairaanhoitopalvelut testissä

Että nuin, sehän meni hienosti se minun vimosin Retroristeily Vol 4. Tällä kertaa kipeänä ei ollut ainostaan jalat tanssimisesta, vaan oman osuutensa tähän ryytyneeseen olotilaan antoi pienoinen isku takaraivoon ensimmäisenä iltana. Sen verran kuitenkin tömähti, että nyt parannellaan olotilaa sairasloman turvin muutama päivä ja pistetään poskeen kahta eri lääkettä siinä samassa.

Tuossapa ”before” -kuva meikäläisestä. Vielä on fiilikset korkealla ja päällä maailman osuvin paita. Cruise Chick.

Tapaturma ja kokemuksia vartijan sekä sairaanhoitajan palveluista

Kyllä ne Mariellan yökerhon tuolit on hieman vinkeitä. Joku suunnittelun kukkanen niissä kyllä on, kun tuolin jalat tulevat enemmän ulos kuin varsinainen istuinosa. Usemman kerran olen ihan ilman alkoholiakin meinannut niihin jalkoihin kompastella, mutta nyt sitten tanssin tuoksinassa kävikin hieman köpömmin. Tanssilattian ollessa täynnä osa meistä innokkaista tanssijoista pisti jalalla koreaksi tanssilattian ulkopuolella ja niin minäkin. Pieni virheaskel aiheutti sen, että kompastuin tuolin jalkaan ja lensin suorilta jaloiltani taakse päin niin, että matkalla maahan kalautin takaraivoni pöydänkulmaan.

Juu, prinsessa olen. Kyllähän tuommoinen nolostutti, joten ei muuta kuin nopeasti ylös ja tanssiaskeleilta ottamaan. Eipä siitä tanssista mitään tullut, kun olo oli vähän ilkeä ja päätin lähteä hyttiin potemaan. Ei tullut hyttikeikkaa siitä, sillä siinä matkalla huomasinkin käteni olevan ihan veressä ja ymmärsin, että hieman pahemminkin taisi takaraivolle käydä. Suunnistin infoon selittämään asiani ja sieltä paikalle hälytettiin vartija viemään minut paikattavaksi.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minussa on joku jännä valuvika. Vaikka olenkin ihan kiltti ihminen enkä tee pahoja, niin silti minä pelkään jotenkin mm. vartijoita, poliiseja ja tullivirkailijoita. Esimerkiksi tullin ohi kävellessäni oloni on aina rikollinen, vaikka laukussa ei olisi yhtikäs mitään joten tietänette miltä minusta tuntui, kun luokseni hälytettiin vartija. Sitä noloutta ja tuskaa herran minua viedessä sairaanhoitajalle ja jäädessä vielä seuraamaan tilannettani on vaikea kuvailla. Siinä ei vartijan lohduttavat ja ystävälliset sanat auttaneet sitten yhtään.

Anyway, sairaanhoitaja otti vastaan, tutki haavan ja ryhtyi hommiin. Vartija autteli putsaustilanteessa ja pelkkä liimaus riitti tapauksessani, joskin kaupan päälle tuli perjantaipipo (verkkomyssy) kompressin kera sekä muutama kylmäpussi. Tajuttomuutta ei koskaan ollut ja olin ihan hyvin kartalla koko ajan, joten skumppakamu sai ohjeet herätellä yöllä minua ja omia Ibumaxejakin sain popsia. Aivan heti en sentään saanut lähteä hyttiin, sillä henkkarit oli näytettävä vielä läksiäisiksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla incognitona tuo keikka, mutta näillä mentiin.

Voitte uskoa, että yö meni nukkuma-asentoa kipujen takia hakiessa ja suloinen skumppakamunikin jaksoi herätellä meikäläistä kiitettävällä tarkkuudella. Pipo lensi aamulla roskikseen ja pääsin käymään suihkussa pesemässä veret pois. Siitä iso kiitos, kun liimaus oli sen sorttista päässä, että päätä sai kastella normaalisti ilman saippuaa.

Ja ”after” -kuva. Fiilikset sen mukaiset. Olin nöyryytetty nainen.

Mites tuo minun oma rakas mieheni kotona? Kiipesi tietty seinille, sillä meillä olisi tuossa muutaman päivän päästä jotain isompaa kenties tapahtumassa. Epikriisi oli saatava varmuuden varalta, joten minä talsin infoon selittämään tilanteen ja pääsinkin tapaamaan uudelleen sairaanhoitajaa paluumatkalla. Sairaanhoitaja tarkisti haavani kunnon, meillä oli kaikkinensa hyvä keskusteluhetki ja epikriisikin tulla tupsahti nätisti koneelta. Kaikkinensa asiakaspalvelu niin vartijan kuin sairaanhoitajankin puolelta oli oikein miellyttävää niin illalla kuin seuraavana päivänäkin, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Eikä muuten lystin hintakaan kirpaissut. Tasan nolla euroa.

Kuis Retroristeily Vol 4 sujui muuten?

Meillä on nyt skumppakamun kanssa kokemuksia yhteensä kolmesta Radio Novan Retroristeilystä, joista ainoastaan ensimmäinen jäi välistä. Bilettää osattiin tälläkin kertaa, eikä järjestyshäiriötä näyttänyt omiin silmiin olevan paljoakaan. Hyttimme sijainti oli onnistunut, sillä jäistä koituvaa haittamelua ei viidennen kannen peräportaikon lähettyvillä ollut ja hytistämme oli helppo päästä yöherhoon. Ainoa haitta sijainnissamme oli hyttimme molemmin puolin lähettyvillä olleet bilehytit, joiden asukkaat pistivät käytäväbileet pystyyn päiväsaikaan, mutta onneksi ymmärsivät nukkua yöt. Aivan hiirulaisille, rauhaa rakastaville ja absolutisteille en risteilyä suosittele, sillä alkoholi on suuressa osassa laivalla ja joillakin jo matkalla terminaalille.

Me aloitimme juhlat vasta hytissä, kun olin tilannut sinne odottamaan laivan kuohuviinin. Viikkari on vaihtanut laivojen juomansa tälle vuodelle ja sen vaan sanon, ettei tämä(kään) skumppa, italialainen Mezza di Mezzacorona, kolahtanut tähän naiseen. Tämänvuotinen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel voittaakin kuohuvien juomien kisan, muttei se ole mielestäni yhtä hyvää kuin edellisvuoden Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut. Laivan valkoviini, australialainen Astronomer Chardonnay miellytti jokseenkin.

Kyllä sitä vaan pitää kerran vuodessa repäistä ja palata vanhaan nuoruuteen. Siihen meillä kuului aina hytin oven koristelu ja niin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä iltana ovesta hävisi yksi mies ja Helsingin päässä jäljellä oli vaan enää muutama kuva.

Bileet oli siis jälleen huippuja, tanssia sai sydämensä kyllyydestä ja parasta oli se, että menoa oli päivälläkin sellaisesta tykkääville. Ensimmäisenä iltana illallistimme Ocean Grillissä, aamupalan ja lounaan nautimme Coffee & Joyssa ja toisena iltana söimme maittavat pitaleivät Platessa. Palvelu oli kaikkialla hyvää, ruoka maittoi ja vaikka laivayhtiön järkkäämällä brunssilla olisi ehkä rahallisesti päässyt halvemmalla, nautimme me skumppakamun kanssa siitä, ettei ryysistä ollut ja ateriointi oli nopeampaa.

Yksi sana Platen pitaleiville. Nam.

Hyvä risteily tapaturmasta huolimatta. Se on varmaa, että Retroristeily Vol 5 menee aikanaan varaukseen, sillä fiilis laivalla on aina ollut uskomaton ja tuommoiseen tapahtumaan kaksi yötä on juuri sopiva. Kyseessä on ehdottomasti Itämeren parhaat bileet, joten kyllä vaan Radio Nova, Oku ja Viikkari osaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply Tero keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 19:22

    Eka kerta oli mulla näissä bileissä.Täytyy sanoa että hauskaa oli ja porukka oli mahtavasti meiningissä mukana myös mie hieman flunssaisena.

  • Reply Tero keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 16:00

    Mulla oli ensimmäinen retroristeily ja täytyy sanoa että tosi hauskaa oli ja porukka aivan mahtavaa.Tuli lähettyä vaik pikku flunssa päällä!

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 19:17

      Aivan mahtavaa Tero, että tykkäsit. Kannattaa tosiaan ottaa tavaks tuo Retroristeily, jos vaan aika ja rahkeet riittää. On meinaans sen verran messevät bileet! Kiitti viestistä.

  • Reply Lasse tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 20:33

    Kuvia skumppakamusta?

    • Reply Kthetraveller tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 21:08

      No heippa Lasse, kyllä skumppakamu pysyypi piilossa. Arvostan hänen yksityisyyttään, enkä tuo häntä tähän blogiin näytille 🙂

  • Reply alex tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 19:22

    Autsch…risteilyyn tuli hieman ylimääräisiä kokemuksia, onneksi ei käynyt pahemmin. Laivojen sairaanhoitajat ovat kyllä rautaisia ammattilaisia ja tottuneita jos jonkinlaisiin tilanteisiin.
    Pikaista paranemista!

    • Reply Kthetraveller tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 21:06

      Kiiros Alex ja juu, kokemus tämäkin. Paraneminen otti hieman takapakkia, kun sain allergiakohtauksen toisesta lääkkeestä, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa. Laivan sairaanhoitajat tosiaan ovat nähneet varmasti urallaan yhtä sun toista, eikä voi muuta kun nostaa hattua heille. Hyviä ovat!

  • Reply Christa tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 08:01

    Ymmärrän, että tuntui nololta vartioiden seurassa joutua paikattavaksi. Mutta onneksi ei känyt pahemmin. Kaikki ainekset tuossa kuitenkin sellaiseen oli.

    • Reply Kthetraveller tiistai, maaliskuu 13, 2018 at 08:59

      Totta. Ajattelin itsekin myöhemmin, että paljon huonommin olisi voinut käydä. Isku olisi voinut osua herkempään kohtaan tai sitten minä olisin voinut pudota lasinsiruihin lattialla. Onneksi lasinsiruja ei tällä kertaa ollut, sillä Viikkari oli muuttanut juomalasinsa muovimukeiksi tälle bileristeilylle. Oikein hyvä veto, sillä jos onnettomuuteni olisi tapahtunut vuosi sitten, olisi minua paikkailtu myös muilta kohdin lasinsirujen takia Kauhistuttaakin koko ajatus.

    Leave a Reply