Matkahuolia ja yksityiselämän huolia pukkaa

Hah, tiedättekö sen tunteen, kun jostain vaan tulee haisu, ettei hommat tule menemään niinkun Strömsössä? Jonkinlainen kutina minulla on tulevasta Välimeren risteilystä ollut jo pidemmän aikaa, mutta en minä ihan tämmöistä härdelliä uskonut syntyvän. Kohtalon mielikuvituksella ei todellakaan näytä olevan rajaa.

Suuntana Barcelona, tai sitten ei

Tiedätteks mitä? Minulle on ihan sama, saako Katalonia itsenäisyyden vai ei, mutta Barcelonan hässäköiden ajankohta ei oikein ilahduta minua. Muutama otsanrypistys tässä on jo keretty nassulle vääntää, sillä meidän perheen pitäisi matkata Barcelonaan ensi viikolla. Me välttelimme tänä vuonna Yhdysvaltoihin matkustamista ennalta-arvaamattoman oranssin miehen takia ja päätimme jäädä Välimerelle pörräämään. Näyttääpi hieman siltä, että virhe tuli tehtyä.

Trump ja Pohjois-Korean Kim Jong-un ovat kyllä kuin kaksi hiekkalaatikolla toisiaan nokittelevaa poikaa huutelemassa toisilleen ”meidän iskällä on parempi auto kun teidän iskällä”. Katalonia ja Espanja puolestaan taistelevat hiekkalaatikolla jo hiekkalapiot tanassa ja potkiskelevat toistensa hiekkakakkuja siinä samassa. Voitte vaan kuvitella, kummalle hiekkalaatikolle pakon sanelemana suunnistaisin. Eihän siinä mitään, kyllä me pystymme välttelemään väkimassoja ja istumaan korvat luimussa hotellihuoneessa, mutta kaikki muu siinä ympärillä onkin ongelma. Jos ja kun touhu Barcelonassa alkaa mennä huonompaan suuntaan, miten käy meidän liikkumisten? Satamaan täytyisi päästä jollain liikkuvalla menopelillä, sillä tulevaan Välimeren risteilyyn on pistetty kiinni useampikin tonni. Rahoja kun ei saa takaisin, jos jättää menemättä laivalle jonkin muun kuin vakuutuksessa hyväksytyn syyn takia.

Jotenkin sitä on ottanut ihmeen ”whatever” asenteella koko meidän reissun. Huomattiin tuossa eilen, että lapsille tarttis varmaan tilata jotain parempaa Seppälää päälle, joten pantiin tilaus hovihankkijalle (H&M) sisään. Saas nähdä kerkeekö vaatteet tulla siten, että ne saa vielä pyöräytettyä pyykkikoneessa. On se vaan kumma, että joulun ja kesäloman lisäksi myös kaikki muutkin lomat tuntuu tulevan yllätyksenä. Hyvä me.

Eikä siinä vielä kaikki: Lääkärin hoitovirhettä odotellessa

Että nuin. Tuommoista turinoin aluksi ja jotain tuommoista piti maailmalle laittaa. Tulipa pienoinen yllätysmomentti tuohon kaupan päälle, ja tämä päivä onkin mennyt puhelin korvalla ja itkua vääntäessä.

Oma rakas äitini soitti tänään ja kuulin jo hänen äänestään puhelimessa, ettei ihan kuulumisia oltu kyselemässä. Äidin jalka oli turvonnut muutama päivä sitten todella pahasti niin, ettei sitä pystynyt taivuttamaan ja liikkuminen oli mahdotonta pahojen kipujen takia. Eilen äiti suunnisti jo päivystykseen kun terveysasemalla ei ollut tarjolla aikoja, mutta eihän siellä päivystyksessä tehty mitään. Jonottamista jonottamisen perään, kunnes neljän tunnin odottelun jälkeen lääkäri tuli paikalle, katsoi hieman jalkaa ja epäili, että polven tekonivelen takia jalan sisällä oli verenvuotoa. Että mitäs lekuri sitten siihen? Äidin polvi oli lääkärin mielestä liian kivulias tutkittavaksi, joten lääkäri määräsi kaksi kipulääkettä kouraan annettavaksi ja häipyi sanaakaan sanomatta. Takaisin lääkäri ei tullut, eikä myöskään määrännyt verikoetta. Ei yhtikäs mitään.

Äiti lähti kotiin ja soitti tänään aamulla uudestaan kysyäkseen tilannettaan, joka oli täysin auki. Tuloksena oli ilmoitus, ettei vapaita tutkimusaikoja ollut ja käskettiin soittamaan huomisaamuna uudestaan. Epäillyn sisäisen verenvuodon, kipujen, turvotuksen ja verikokeiden puuttumisen takia käskytimme äitiä ottamaan yhteyttä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. KYS puolestaan ilmoitti, etteivät he voi ottaa äitiä tutkimuksiin, ennen kuin äiti on saanut lähetteen Varkaudesta. Kaupungista, josta se ei irtoa. Yksityisellä ei ole tänään Varkaudessa aikoja, joten nämä tunnit huomisaamuun saakka on nyt kiinni siitä, kuinka hyvin äitini elämänkumppani, minun varaisi, äidin kuntoa seuraa.

Minä menetin oman rakkaan isäni yllättäen yli 17 vuotta sitten. Se surun raastama puhelu, mikä Varkauden sairaalasta äidiltäni tuli oli niin pahaa kuultavaa, etten halua enää koskaan kokea mitään sellaista. Minua ei hetkauttaisi nämä asiat pätkääkään, jos inhoaisin omaa äitiäni tai hän olisi minulle yhdentekevä. Minun äitini on kuitenkin äärettömän rakas ja maailman hyväsydämisimpiä ihmisiä, joten on hyvin tuskallista pelätä puhelua, jota en halua vielä kuulla.

Päässäni on vain yksi iso kysymys. Miksi lääkäri ei määrännyt edes verikoetta poissulkeakseen tiettyjä asioita?

P.S.: Minun piti ottaa muutama iloinen kuva teille itsestäni tähän postaukseen. Taidan jättää väliin, sillä nämä itkusta turvonneet silmät ei ihan muutamaan hetkeen asetu. Eipä turvonneiden silmien laskeuduttuakaan tule mitään tuoretta kuvaa, sillä olen päättänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käydä katsomassa Se -elokuvan. Eipä se kauhusta kankea naamakaan sen nätimpi ole.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty maanantai, lokakuu 9, 2017 at 17:52

    Aika harmillisesti politiikka seuraa teitä, vaikka kuinka yritätte paeta. Toivotaan, että tilanne Barcelonassa rauhoittuu teidän matkaan mennessä. Sentään satama on Barcelonassa hyvin kätevässä paikassa, joten uskoisin teidän sinne pääsevän jollain opilla. Risteilijät tuovat kuitenkin kaupunkiin sen verran rahaa, että uskoisin ainakin satamabussin kulkevan.

    • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 9, 2017 at 18:21

      Thanks. Onneksi tilanne tuntuu olevan rauhallinen tällä hetkellä Barcelonassa ja toivotaan, että jatkuu myös samanmoisena. Tuota satamabussia en ajatellutkaan, täytyypi ruveta kurkkaamaan tarkemmin varuilta. Ollaan näitä taksi-immeisiä nääs. Kiitti vinkistä!

  • Reply Susannastravels lauantai, lokakuu 7, 2017 at 23:01

    Kyllä Barcelonassa kannattaa silti käydä, Barcelona on jotenkin rosoinen ja rähjäinen tietyiltä alueilta mutta silti upea, värikäs, persoonallinen ja käymisen arvoinen kaupunki! tai miksette mene johonkin rantakohteeseen Barcelonan lähellä esim. Sitges josta pääsee junalla+lautalla Barcelonan satamaan myöskin ilmeisesti noin tunnissa, tai parissa. Barcelonassa on Gaudin hienoa arkkitehtuuria, josta tykkäsin. Myös Parc Güellissa olisi ollut mahtava käydä, mutta en jaksanut 3 tunnin jonotusaikaa, mutta siitä huolimatta kurkkaamassa aidan raoista näki puistoa lippu oli hintava muistaakseni olisi maksanut 15e.

    Jostain syystä lääkärit ovat nykyisin aika kiireisiä ja ihmeen piittaamattomia. Kävin kerran pakkasella angiinan takia lääkärillä ja hoitaja ei uskonut että oli angiina niin jouduin odottamaan koko viikonlopun tuskaisen kurkkukivun kanssa ilman mitään lääkettä. Italiassa sairastuin kovaan flunssaan kesken matkan vuosi sitten ja apteekissa ei uskottu että lääkettä tarvitsee, työntekijä oli erittäin epäasiallinen ja myi karkki pillereitä. Saksassa erehdyin myös kerran menemään lääkärille ja vieläpä sairaalassa, niin (ei paikallinen) lääkäri kehtasi kysyä onko varaa maksaa (kun minulla ei ollut paikallista sairasvakuutusta) ja käski ostaa silmätippoja joihin olisi tarvinnut reseptin, jota ei annettu. Niin olen nykyään sitä mieltä että jos vaan pystyy ja saa ajan paras olisi mennä yksityiselle ja mielellään sellaiselle joka välittää ja kuuntelee. Empatiakykyä kyllä kaivattaisiin noille aloille, harva turhaan menee lääkäriin tai kyllähän sellaisiakin on mutta vähemmän

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 8, 2017 at 12:17

      Me olemme onneksi käyneet Barcelonassa lasten kanssa neljä vuotta sitten ja olivat jo tuolloin sen verran isoja, että muistavat reissustakin jotain. Tutustuimme tuolloin mm. Gaudin arkkitehtuuriin. Aivan hirveästi ei siis tarvitse liikkua tällä kertaa, vaikkakin Barcelona on nätti ja ihanan rosoinen kaupunki.

      Äiti pääsis sitten seuraavana päivänä tutkimuksiin ja todettiin, ettei tukkoksia ole. Jalka on vaan todella pahana tällä hetkellä, mutta Varkauden aluesairaala ei pysty asiaa hoitamaan. KYS:n sijaan äiti lähetettiin autolla Joroisiin. Ei siis ambulanssilla edes kiireettömänä, vaikka jalka on niin pahana, ettei se taivu ja äiti on tuskissaan. Ei lääkkeitä, ei mitään. Taidan suuttua nyt toden teolla Varkauden aluesairaalalle ja katsoa, mihin toimiin voimme äidin kanssa ryhtyä.

      Olen pahoillani, mitä kaikkea olet joutunut kohtaamaan terveydenhuollon saralla. Näyttää siltä, ettei asiat ole julkisella puolella yhtään sen paremmin kuin täällä Suomessakaan.

  • Reply Ananas2go / Popot pogoillen perjantai, lokakuu 6, 2017 at 08:02

    No voi surku, ikävää kuulla! Haleja!

    • Reply Kthetraveller perjantai, lokakuu 6, 2017 at 15:19

      Kiitos. Sain juuri tuossa äsken tietää, ettei äidillä ole mitään tukoksia. Röntgen on otettu ja tuloksia odotellaan.

    Leave a Reply