Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon, Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply