Monthly Archives

joulukuu 2015

Oikein hyvää uutta vuotta ja missäs me sen tänä vuonna vietämme?

Niin taas mennyttä vuotta ollaan pistämässä komiasti pakettiin. Olen ottanut uutta vuotta vastaan niin ulkomailla, kotimaassa kuin merelläkin, ja tänä vuonna pystyn lisäämään listaan taas uuden paikan.

Vuosi 2015 on ollut minulle hyvin erilainen vuosi. Olen tavannut miellyttäviä ihmisiä ja päässyt osaksi kivoja tapahtumia, mutta myös oppinut paljon itsestäni ja joutunut punnitsemaan hyvin vakaviakin asioita. En voinut uskoakaan, millä tavalla elämä voisi muuttua muutaman pahan/ymmärtämättömän/kylmän ihmisen myötä, mutta toivottavasti nyt saamme miehen kanssa hengähtää hieman aikaa.

Niin, hieman aikaa. En uskalla katsoa asioita muutaman viikon päähän, iloita lähenevästä Meksikon-risteilystä, edes tämä päivä ei saa meikäläistä hehkuttamaan mitä tuleman pitää. Elämä on opettanut minut ehkä hieman ylivarovaiseksikin, joten siitä tunteesta poisoppiminen onkin minulle vuoden 2016 haaste.

Vielä on kuitenkin vuotta 2015 jäljellä pikkuinen rupeama. Siksi pysyn päätöksessäni olla hehkuttamatta sitä, missä vuodenvaihdetta juhlin. Kyllä se selviää Facesta tai Instagramista aikanaan, mutta kerron toki kuulumiset blogissa jälkikäteen.

Oikein hyvää, railakasta, rauhallista ja menestyksekästä uutta vuotta!

Pahoittelut siitä, etten muuta kuvaa kuplivasta juomasta tähän hätään löytänyt. Kuva otettu Norjan vuonoristeilyltämme (Geiranger, toukokuu 2015).

Se erilainen joulu tälle äidille

Heips! Nyt on sitten ne muutamat joulun päivät vietetty ja juhlittu, ja työt on aloitettu normaalisti. Lomaa ei siis ainakaan täällä päässä ole oikeastaan ollenkaan, sillä kaikki lomanrippeet on jätetty kiltisti tulevaa Meksikon-risteilyä varten. Tuttuun tapaan meidän perheen joulu oli autossa istumista, sillä ajoimme 23.12. Itä-Suomeen äitini luokse joulun viettoon ja 26.12. suuntasimme Länsi-Suomeen vuorokaudeksi. Anyway, ohessa meidän perheen joulutunnelmia (ja perässä jouluhörhön äidin surullista avautumista).

Yksi iso joulukuusihörhö tässä terve! Minulle joulukuusi on ollut aina hyvin erityinen, sillä jo ihan pienenä minulle oli hyvin tärkeää, että valot paloivat kuusessa kun heräsin ja saavuin huoneeseen jossa kuusi oli. Koristeissa pitää olla bling-blingiä ja ilokseni kuuseen on laitettavissa edelleen muutama sellainen koriste, joka on ollut myös minun lapsuudessani. Yleensä äitini on jättänyt perinteen mukaisesti kuusen koristelun meille lapsille, mutta tänä vuonna äiti koristeli sen valmiiksi. Harmi kun en voinut tehdä minulle kuuluvia asioita, on se vaan niin väärin että työt haittaavat vapaa-aikaa.

Jouluruokapöytä, toinen hyvin, hyvin tärkeä asia. Itse tehdyt laatikot, sienisalaatti, rosolli, kaikille on se tarkka paikkansa ”seisovassa pöydässä”. Jouluruokapöytä on niin pyhä, että sitähän ei muutella vaikka helpommastakin tavasta on keskusteltu. Minun tehtäväni tuossa kaikessa kokonaisuudessa on rosollin teko, hedelmien asettelu kinkkuvadille ja pöydän kattaminen. Niin juu, ja kynttilöiden sytyttäminen.

Nyt ei kyllä ihan onnistunut viinivalinta joulupöytään, mutta alas meni eikä ylös tullut.

Helouta vaan Swarovskin bling-blingit! Tänä jouluna meillä oli pienoisempi budjetti miehen kanssa keskenämme vaihdetuille lahjoillemme, joten tällainen ihana käsikoru tupsahti paketistani. Korun lisäksi sain puolukka-karpalo suklaasuukkoja ja ah, niin kauniita alusvaatteita, jotka mies antoi myöhemmin illalla. Täytyy kyllä kehua tuota omaa rakastani, jolla on makua ja täysi ymmärrys vaimonsa mitoista. Pisteet siitä. Tämä vaimo puolestaan hankki miehelleen Elämyslahjojen kautta lahjakortin lentosimulaattoriin, joka yllätti miehen täysin. Hän oli erittäin tyytyväinen lahjaansa ja mikä parasta, lahjakortti on voimassa kokonaisen vuoden, joten se sopii erittäin hyvin kiireiselle miehelleni.

Joulutraditioihimme kuuluu myös isäni haudalla käynti. Yleensä olemme käyneet haudalla jouluaattona, mutta äidin töiden takia visiitti siirrettiin tänä vuonna joulupäivälle. Lumen sijaan taivaalta satoi vettä ja maisema näytti syksyiseltä. Joulufiilistä ei kyllä tuohon hetkeen saanut yhtään.

Paljon oli siis erilaista tässä joulussamme, kun jouluun valmistautumiseen ei töiden ja loman puuttumisen takia ollut aikaa. Luntakaan ei ollut ja kaiken kukkuraksi muutama muukin asia oli toisin.

Tänä vuonna pikkuveljeni ei pystynyt töiden takia tulemaan ollenkaan lastensa kanssa äitini luokse. Omat lapsemme ovat aina nauttineet kovasti niin serkkujensa kuin pikkuveljenikin seurasta, sillä nauru on raikanut, eikä huumoria ja iloista mieltä ole todellakaan porukalta puuttunut. Vielä viime vuonna joulupukki ja joulutonttu-tarinat oli voimissaan pienimpien lasten takia, joten joulussa oli erityistä tunnelmaa. Minulle jouluhörhönä ja äitinä oli suorastaan surullista huomata, että joulun taika oli tänä vuonna kadonnut lähes kokonaan. Ai miksikö? Kääk, lapset ovat kasvaneet!

Ei sitä lapsen kuumeista joulupukin odotusta, kirkkaita tähtisilmiä tapittamassa ikkunasta ulos. Ei tontuille laitettua eväslautasta 23.12. päivän iltana ulos laitettuna, eikä aikaisin nukkumaan meneviä lapsukaisia vaan yömyöhäseen kukkuvia tenavia, jotka sotkevat ne viimeisimmätkin jouluhörhön traditiot. Ai mitkä traditiot? Sehän on niin, että lahjat paketoidaan takkahuoneessa 23.12. lasten mentyä nukkumaan, ei yhtään sitä ennen. Tänä vuonna me miehen kanssa sinnittelimme silmät sikkurassa olohuoneen sohvalla vielä 1.15 a.m. koska toinen lapsista oli vielä hereillä! 1.30 jälkeen me jo luovutimme, suuntasimme lapsen hereillä olosta huolimatta takkahuoneeseen ja paketoimme lahjoja aina aamukolmeen saakka. Voitte uskoa, että meikäläinen surkutteli vallitsevaa tilannetta useammankin kerran miehelle, sillä tälle äidille lapsenomaisen joulun taian katoaminen on todella kova juttu.

Että näin. Säälikää, ihmetelkää, haukkukaa, myötäeläkää tämän äidin mitättömän kuuloista tuskaa. Minulla ei ole enää pikkuisia palleroisia!

P.S.: Onneksi lastemme silmät loistivat vanhaan tyyliin onnea, kun lahjapaketit haettiin piilopaikasta näkyville. Minun täytyy kyllä nyt kehua omia lapsiani, sillä tämän kaiken muuttuvan maailman keskellä lapsemme vaikuttavat hyvin tyytyväisille elämäänsä. He keskustelevat päivän tapahtumista ja elämästään vanhempiensa kanssa, ovat empaattisia ja tuntevia olentoja. Hymyjä he eivät todellakaan säästele, eivätkä halauksia. Toivon mukaan se, mitä olemme heille viljelleet koko heidän olemassaolonsa aikana kantaa pitkälle ja hyvä lähtee kiertämään. Sitä minä vain äitinä toivon.

Nauttikaahan te lomailijat vapaapäivistänne ja jaksuja teille töissäolijoille!

Hups, näin sitä risteiltiin ja reissattiin vuonna 2015!

Taitaapi taas olla se aika vuodesta, kun useampi matkabloggaaja tekee yhteenvedon vuonna 2015 tehdyistä matkoista. Se on varmaa, että tällä laivatytöllä risteilyjä tuli tehtyä melkoinen määrä, mutta kyllä vuoteen mahtui ihan oikeita ulkomaitakin. Että näin sitä meikäläinen tuli ja meni tänä vuonna!

Tammikuu

Uskomatonta, että tämä vuodesta 1977 risteilyjä tehnyt nainen eksyi ensimmäisen kerran juhlimaan uutta vuotta laivalle vasta vuosien 2014-2015 vaihteessa. Lomattomuuden ja juhlahumun takia teimme 22-tunnin risteilyn Tallinkin Baltic Queenilla miehen kanssa ihan kahdestaan.

On muuten hienoa, että Tallink Siljalta löytyy näitä parisängyllisiä kohtuuhintaisia hyttejä. Me emme ole onnistuneet koskaan saamaan DeLuxe hyttiä tältä alussarjalta, mutta onneksi edes tällainen on ollut tarjolla pieneen romantiikankaipuuseen. Pikkuista lisäluksusta perushyttiin muuten saa tilaamalla esimerkiksi hyttitervehdyksen. Hyttiin on mahdollista tilata vaikkapa hedelmiä, suklaata, virvoitusjuomia ja viinejä/samppanjaa, joten kannattaa kurkata laivayhtiön sivuilta, josko sieltä löytyisi joku kiva tervehdys.

Lapset pääsivät jälleen mukaan matkaamme tammikuun loppupuolella, kun suunnistimme Turusta seilaavalle Viking Gracelle. Viking Line oli avannut laivalle toivotun uutukaisuuden, Victoria’s Secret myymälän, ja eihän sieltä voinut kävellä ulos ilman pinkkiä kassia. Ei edes toisella kerrallakaan.

Helmikuu

Muutaman viikon jaksoimme pysyä kuivalla maalla, mutta helmikuun puolessa välissä oli jo vuorossa päivä Tukholmassa-risteily Mariellalla. Vaikka laiva on minulle hyvin tuttu, pääsin vasta tuolloin ensimmäistä kertaa matkustamaan A2L-hytissä.

Se oli sitten hyttirakkautta ensisilmäyksellä. Tuota hyttiä ei muuten löydy Mariellalta kuin viisi kappaletta, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä jos haluaa saada ko. hytin risteilylleen.

Maaliskuu

Maaliskuussa tuli risteiltyä taas urakalla, kun tutustuin Rantapallolaisten kanssa pikaisesti Eckerön Finlandian uudistuksiin 12.3. Viikon päästä siitä astuin ison ryhmän kanssa Viking Gracen sisuksiin, ja hieman yli viikon päästä siitä oli puolestaan vuorossa Viking XPRS ja visiitti Tallinnassa sijaitsevaan Energian oivalluskeskukseen. Lapsiperheen näkökulmasta Energian oivalluskeskus on miellyttävä ja helposti tavoitettavissa oleva tutustumiskohde, joten suosittelen lukemaan postaukseni omasta käynnistämme. Maaliskuun kiireitä kävimme kuitenkin vielä pakenemassa Eckerön Finlandian ja Viking Gracen välissä Madridissa. Lomaa ei paljoa ollut, joten kahden päivän aikana tuli kierrettyä ainoastaan kenties ne tärkeimmät nähtävyydet. Tuosta Madridin keikasta voit lukea täältä.

Huhtikuu

Huhtikuussa otimme muutoin rauhallisesti, mutta pääsin minä sentään pitämään Solo Sokos Hotel Aleksanterin hämyisässä Rock’N’Rose sviitissä sviibit. Jaa että mitkä sviibit? Lukaisepas se täältä.

Siinäpä minä, nassu muikeana hyvän sviibbi-illan päätteeksi.

Niin juu, ja järkkäsin itselleni tutustumisen uudistuneeseen Mariellaan sen ollessa Katajanokan satamassa. 30-vuotiasta rautarouvaa uudistettiin tämän vuoden huhtikuussa isommaltikin, jolloin laiva sai mm. uusia Comfort-hyttejä ja ravintoloita.

Näitä pikkuisia, mutt ah, niin pehmoisen sängyn omaavia Comfort-hyttejä löytyy Mariellalta myös ikkunallisina. Itse pääsen testaamaan tuollaisen Comfort-hytin sängyn vasta helmikuussa. Näin selkä- ja niskavaivaisena odotan pötköttämistä kyseisessä sängyssä kuin kuuta nousevaa, ja tulen varmasti kertomaan omat mielipiteeni ko. sängystä myöhemmin blogissani.

Toukokuu

Vappupäivänä suuntasimme perheen kanssa Silja Serenadella Tukholmaan ja merimatkalla pääsimme nauttimaan Fame-musikaalin tunnelmasta.

Pitkäaikainen haaveeni toteutui toukokuussa, kun teimme mieheni kanssa Norjan vuonoristeilyn Royal Caribbeanin Serenade of the Seas-aluksella 9.-16.5.2015. Upeinta matkassa oli ehdottomasti Geirangerin vuono, jossa teimme myös kajakkiretken. Norjan vuonoristeilystämme voit lukea täältä.

Mahtavat maisemat kajakkimelonnalle, eikö vain?

Eipä Norjan eteläisemmilläkään vuonoilla huonoja näkymiä ollut.

Kesäkuu

Kesäkuu alkoi pikkuisella kuunarireissulla ja visiitillä Suomenlinnaan sekä Lonnaan, kiitos Visit Helsinki loves Bloggers -tapahtuman.

Kesäkuun alussa kävin myös tekemässä pikkuisen päiväristeilyn skumppakamuni kanssa Viking XPRS:llä, mutta siihen loppuikin merelliset reissut siltä kuulta. Tampere kutsui yhden yön verran kesäkuun puolessa välissä ja majapaikkanamme toimi Sokos Hotel Torni Tampere.

Juhannuksen vietimme tuttuun tapaan mökillämme, ja seuraavana viikonloppuna suunnistimme Latvian maaseudulle Aussikamu D:tä ja hänen lähimpiä sukulaisiaan tapaamaan. Samalla vierailimme kauniissa linnoituskaupunki Cēsiksessä, josta voit lukea täältä.

Heinäkuu

Hääpäiväämme juhlimme mieheni kanssa Prahassa 3.-6.7. Praha oli jo nähty ja koettu aiemmin, joten keskityimme hotellistamme nauttimiseen, sekä piipahdimme historiallisessa Kutná Horassa ja kuuluisassa Sedlecin luukirkossa. Päiväreissustamme voit lukea täältä.

Heinäkuuhun kuului ehdottomana must-tapahtumana Pori Jazzit ja lapset käytimme vielä ennen koulua Viking Gracella 31.7.

Elokuu

Hupsistaheijaa, merelle suuntasimme taas, kun kevensimme lasten kouluunpaluujärkytystä Silja Symphonyllä 14.8. Annoimme ison hyväksynnän uusitulle Silja Landille ja Tavolatan erinomaiselle ruoalle ja palvelulle.

Syyskuu

Syyskuu meni laivaillessa oikein olan takaa. Tein viisi laivaa 89 tunnissa turneen 17.-21.9. sisältäen visiitin Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlille ja Pietariin.

Yksi sana Ahvenanmaalle: Ihastuin.

Toinen sana Pietarille: Ihastuin.

Vielä yhden merimatkan me ehdimme tehdä syyskuussa, kun kävimme rentoutumassa Silja Serenadella syyskuun loppupuolella.

Lokakuu

Vain yksi reissu ja laiva, m/s Mariella 15.-17.10. Matkasta teki erityisen se, että perheemme pääsi tutustumaan Mariellan komentosiltaan. Eihän se reissu mennyt niin kuin Strömsössä, mutta syy oli ihan minussa itsessäni. Komentosiltavisiitistämme voit lukea täältä.

Marraskuu

Marraskuu vietettiin kuivalla maalla, mutta pääsin minä sentään tutustumaan St. Peter Linen Princess Mariaan 13.11. laivan ollessa Länsisatamassa.

Tämän kuvassa näkyvän Princess Marian DeLuxe-hytin etuja on mm. kahteen suuntaan osoittavat ikkunat. Näkymät ovat sekä keulaan että aluksen sivulle. Sen verran mukavan oloinen hytti on, että kannattaa pistää harkintaan jos on suunnittelemassa merimatkaa Pietariin.

Sitä minulle harvinaisempaa Suomi-retkeilyä tuli tehtyä blogimatkalla Fiskarsin ruukkiin 14.11. Yllätyin paikasta positiivisesti ja pistin suositeltavien listalle, joten kannattaa käydä lukaisemassa postaus jos pikku irtautuminen hektisestä arjesta kiinnostaa.

Joulukuu

Joulukuussa meidän olikin jo hiljennettävä hieman tahtia, sillä tiedossa oli suuria maksuja muutaman tulevan matkan takia. Onneksi työnantajani tarjosi pikkujoulut Eckerö Linen Finlandialla 11.12. miniristeilyn muodossa.

Kippis ja kulaus pikkujouluille!

Nopeasti laskeskelin tuossa, että risteilyjä tai merimatkoja tein vuoden aikana 18 kappaletta. Edellä mainittujen lisäksi kävin tutustumassa kolmeen laivaan niiden ollessa satamassa ja kävin seitsemässä eri maassa. Uusi tuleva vuosi tuo uudet kujeet varmasti, mutta melkoisen merellisissä tunnelmissa sitä ainakin mennään ensi vuoden alkupuolella. Näillä näkymin pääsette mm. seuraamaan Meksikon-risteilyämme sviittimatkustajan näkökulmasta melko ajantasaisesti Facebook sivuillani, joten kannattaa käydä tykkäämässä sivusta jos matka kiinnostaa. Sitä ennen saatan kuitenkin käydä pikkuisen muualla lämpimässä mutta siitä kerron myöhemmin, sillä minulla on henkilökohtaiset syyt pitää asia salattuna.

 

 

 

Suup, melkein kuin keittojen Subway!

Raksujen vihannesten ystävä ja 99 % kasvissyöjä tässä terve! Täytyypi myöntää, että monesti joudun kärsimään siitä, että suosin aterioissani kasvisruokavaliota. Ravintoloiden valikoima on suppea tai sitä ei ole ollenkaan, joten pienoisella mielenkiinnolla astelin Helsingin Citykäytävällä sijaitsevaan keittobistro Suupiin. Kerrankin valinnanvapaus päättää itse, millaisen keittoaterian suuhunsa laittaa ja ah, siitä ei tarvitse huolehtia millaisessa kunnossa haluamani vihannekset ovat.

Kuten jo alussa kerroin, olen raksujen vihannesten ystävä. Lämpimissäkin ruuissa nautin vihanneksissa siitä, ettei niitä ole kypsennetty liikaa. Onkin hienoa, että Suupin keitot aloitetaan rakentamaan vapaasti esillä olevista raaka-aineista. Pohjalle vaikkapa hieman perunoita, riisiä tai nuudeleita, sekä perään erilaisia tuoreita ja kypsentämättömiä vihanneksia. Itse ladoin innolla suoranaisen salaatin lautaselleni, jonka jälkeen valitsin mieleiseni lämpimän liemen siihen päälle. Proteiinia kasviskeittooni olisin saanut lisäksi tofusta, mutta jätin sen ottamatta. Valitsin vain mukaan vielä tuoretta leipää ja mieleisiäni mausteita, ja oma suunnittelemani keitto oli valmis.

Mitäpäs tykkäsin, mikä on kasvissyöjän tuomio?

Idea on nerokas. Jokainen saa vaikuttaa keittonsa sisältöön, sen tulisuuteen ja vihannekset ovat ihanan tuoreita. Keitto on erinomainen ja kevyt vaihtoehto tylsälle pikaruoalle, silloin kun sitä aikaa aterioinnille ei vain ole riittävästi. Käytin saamani Suup-lahjakortit kahteen eri keittoon, joista toisen aterioin paikan päällä keittobistrossa ja toisen vein take away-lounaaksi töihin. Ensimmäiseen keittooni valitsin siitakesieni-liemen ja täytyypi myöntää, että omaan makuuni liemi oli liian suolaista. Toisella kerralla valitsinkin take away keittooni laksa-liemen ja olin hyvin tyytyväinen valintaani. Siinä rapsakkaa, ihanan kevyttä keittoa syödessäni en voinut kuin ajatella, miten mukavaa olisi ollut nauttia höyryävää keittoa pakkaspäivän ulkoilun päätteeksi. Niin että sitä lunta ja tomeraa pakkasta odotellessa, taitaapi olla melkoisen suuret toiveet tällä naisella.

Hieman hitaasti minä olen syttynyt Food Labin olemassaololle, sillä vasta Tötterön myötä huomasin itsekin, että SOK:n ja HOK-Elannon yhteinen kehitysprojekti sijaitsee työmatkani varrella, on helposti saavutettavissa ja kerrassaan hauska keksintö. Minäkin, ruokarajoitteinen, pääsen nauttimaan kehittelyjen tuloksista ja voisin myös esittää omia ehdotelmia uusiksi mauiksi. Luonnollisesti Suupista löytyy myös kala- ja lihavaihtoehtoja, joten eiköhän kaikille löydy se mieluisa keitto. Kannattaakin visiteerata Suupissa jos satutte olemaan kulmilla. Kevyt ja kiva uutuus tuo keittojen Subway!

Lisätietoja Suupista ja Food Labista täällä.

 

 

Mitäs pääkopalleni kuuluu, ihan oikeasti?

Heipsistä! Reissuja on tulossa tasaiseen tahtiin, joten kyllä niitä muheviakin matkapostauksia pukkaa varmasti tulevaisuudessa. Tähän väliin on kuitenkin ihan pakko kertoa, mitä minulle ihan oikeasti kuuluu.

Useammat menneet viikot ovat olleet olleet minulle henkisesti todella rankkoja. Tämä ihmisten hyvyyteen liikaakin luottavainen nainen on saanut melkoisen kolauksen. Olen ajattellut aina, että kun itse elää asiallisesti eikä tee muille ihmisille pahaa, saa elää rauhassa ja onnellisesti sitä omaa elämäänsä. Viimeisten viikkojen tapahtumat ovatkin olleet jotain ihan muuta, joten minulta on mennyt luotto hyvin moneen asiaan ja uskomus sen hyvän ja oikean voittamiseen lähes kokonaan.  Olen joutunut taistelemaan eri asioista, huutanut ja raivonnut puhelimessa, tukenut ja ollut tuettavana, mutta pahinta tässä kaikessa tilanteessa on ollut se, että on ollut pakko joutua punnitsemaan kahdesta välttämättömästä pahasta, mikä on se pienempi paha. Olen hyvin onnellinen siitä, etten ole joutunutkaan viemään valintojani loppuun saakka, sillä asiat ovat tällä hetkellä ratkenneet edes vähäksi aikaa. Suvantovaihe on siis menossa monella tapaa täällä, mutta asiat jatkuvat varmasti jossain vaiheessa. Voisi kait sanoa, että elämme elämässämme määräpäivästä toiseen ja odotamme, milloin joku tapahtuma tulee taas ”nurkan takaa”. Surullista mutta totta.

Minulle maailma on ollut viimeisinä viikkoina todella harmaa, ja ihmiset ovat olleet minulle sieluttomia vaeltelijoita tuolla kadulla. Olen keskustellut, nauranutkin ehkä, mutten ole tuntenut mitään ketään kohtaan. Miksi olisi pitänytkään, sillä pääsääntöisesti ihmisillä ei ole ollut mielestäni sydäntä vaan he ovat olleet kylmiä, oman edun tavoittelijoita, minäminä-ihmisiä. Tiedän, ettei kyseessä ole mikään muu kuin stressireaktio tapahtuneisiin, mutta ne vahvat tunteet ovat pitäneet meikäläisen kiitettävästi otteessaan pidemmän aikaa.

Tämä kuluva viikko yhdistettynä tapahtumien suvantovaiheeseen on ollut kaiken koetun jälkeen suoranainen onnenviikko psyykkeelleni. Olen päässyt osallistumaan muutamaan tapahtumaan, jossa olen tavannut uusia ja tuttujakin ihmisiä. Olen nähnyt tapaamissani ihmisissä sitä ystävällisyyttä, sydämellisyyttä ja aitoutta mitä meissä suomalaisissa parhaimmillaan on.  Niin juu, ja eipä voisi miehenikään kanssa paremmin mennä. Keskustelimmekin eilen isot tovit elämästämme ja avioliitostamme, ja totesimme miten ihanaa oli olla parisuhteessa jossa voi olla rauhallisesti oma itsensä. Tämä kaikki tapahtunut on vahvistanut ymmärrystämme parisuhteeseemme vielä entisestään, sillä mikään ei ole ollut hienompaa kuin tulla rauhalliseen ja rakastavaan kotiin, kun maailma myllertää kodin oven ulkopuolella.

Olen onnellinen ja kiitollinen ympärilläni olevista ihmisistä. Rakastunut.

Cabo San Lucas, Meksiko. Kuva Pixabay.com

P.S.: Uhmaan kaikkia todennäköisyyksiä ja kohtalon julmaa sormea kertomalla teille, että maksoimme juuri Meksikon risteilyn kokonaan. Minua paremmin tuntevat tietävät, että tästähän se soppa mielestäni saattaa syntyä. Kostoa odotellessa. Ja tähän perään se silmäniskuhymiö jota en postauksissani suosi.