Terrorismipelkoa

Huhheijaa. Tiiätteks mitä? Täällä sitä ollaan sunnuntaiaamuna pinkeenä kahdeksan maissa olohuoneen sohvalla kirjoittelemassa postausta. Enpä ihan tätä kuvitellut, mutta onpahan ainakin rauha kirjoittaa.

Pariisiin matkaan on alle pari viikkoa. Siinä kaupunki, joka on pistänyt meikäläisen pohtimaan asioita monelta kantilta ja jotkut ehkä muistavat, että hotellin valitsemisessa alkoi pikkuisen käämit palaa aikaisemmin. Pelkästään huoneen koko ja sisustus ei ollut ongelmallinen, vaan myöskin valitettavasti sijainti. Se on nimittäin sellainen juttu, että juttuun liittyy mukaan nuo pahat pahat terroristit, jotka ovat valitettavasti vaikuttaneet meikäläisen majoitussuunnitelmiin.

Kuva: Pixabay

Minä halusin hotellin, joka ei sijaitse keskustassa, varsinkaan suosittujen turistinähtävyyksien lähettyvillä. Minä halusin nukkua ja viettää aikaani hotellissa, jonka ulkopuolella tuskin innostuttaisiin pyssyhippasille tai parkkeerattaisiin räjähteitä täynnä oleva auto. Nyt minä tulen varmasti nukkumaan yöni kuin tukki, mutta päivät. Ne vasta muodostuvat murheenkryyniksi.

Sitä pauhataan siitä, ettei pelolle saa antaa sijaa. Tottahan se tiettyyn pisteeseen saakka on. Elämistä ja matkustamista ei voi, eikä pidä, lopettaa ja siksi mekin suuntaamme Pariisiin. Yhtään suomalaisia ei ole terrori-iskuissa menehtynyt ainakaan 2000-luvulla, joten iskun osuminen omalle kohdalle ei ole kovin todennnäköistä. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö ne pirulaiset, anteeksi paha sanani, vaikuttaisi minuun henkisesti ja sitä myöten myös matkakohde- ja hotellivalintoihini.

Pariisin viimeisin poliisi-isku oli vimonen niitti näihin fiilareihin. En tiedä osaanko nauttia matkasta, sillä mitä vaan voi tapahtua, milloin vain lemmenlomallamme. Liikkuessa paikan A ja B välissä jollain kulkuvälineellä, kävellen, ihastellessa jotain nähtävyyttä. Tämä maailma on yksi iso ihmislotto. Joko jotain tapahtuu kohdallesi, tai sitten ei, mutta kotiinkaan ei kannata jäädä.

Kuva: Pixabay

Minä en ole enää huoleton matkailija. Hääpäiväkohdetta tutkailtaessa olemme tutkailleet Ulkoasiainministeriön matkustustiedotteita tiukalla silmällä ja siitä onkin ollut hyvä apu. Minun matkailuni alkaa kuitenkin jo kodista töihin lähtiessä, sillä olen vahvasti sitä mieltä, etteikö maailmassa tapahtuneet asiat voisivat tapahtua myös meidän lintukodostamme.

Työmatkani sisältää kaikenlaisia julkisia. On junaa, metroa, bussia ja töihin/kotiin kuljen keskustan kautta. Juuri oiva paikka ilkeille tapahtumille ja erityisesti junissa katselen ihmisiä hieman tarkemmin. Onko se kuitenkaan oikein, olenko antanut pelolle liikaa valtaa?

Erään kerran viereeni tuli ulkomaalainen mies, juuri ”sen” näköinen, että potentiaalia johonkin tapahtumaan olisi voinut olla. Hän asetti viereeni muutaman kassin, joissa toisessa oli elektroniikkaa, ja lähti pois jättäen kassit yksinään viereeni. Mies käveli ovien luokse leimalaitteelle, mutta jäi sinne seisomaan. Minä ihmettelin. Katselin kanssaistuvia kysyvästi ja kurkkailin useaan otteeseen, mitä kassit jättänyt mies meinasi. Siinä useamman pysäkin välillä pohdin, avaanko suuni, ohjeistan miestä olemaan jättämättä vahtimatta kassejaan vai siirrynkö toiseen vaunuun ”turvaan”. Olinko hölmö, kun edes ajattelen tuota Suomessa, joten kävin hyvin suurta kamppailua pääni sisällä nuo pysäkin välit.

Tässä minä kirjoitan tätä tarinaa, joten kyllä mies tuli sitten hakemaan kassejaan myöhemmin. Minä pidin tyypillisenä suomalaisena suuni visusti kiinni, mutta syvän huokaisun, sen tyypillisen suomalaisen, minä huulieni välistä päästin. Ja soimasin samalla itseäni siitä, että olin lokeroinut tietyn ihmisen toiminnan päässäni tietynlaiseksi uhaksi. Olisinko ajatellut samoin kantasuomalaisen näköisestä ihmisestä? En. Maailma on täynnä rehellisiä, hyväsydämisiä ihmisiä kansalaisuuteen, ulkonäköön ja uskontoon katsomatta. Julmaa, että yksi pieni ryhmä saa sotkettua kuviot niin pahasti, että viattomat kärsivät.

Tähänkö on tultu? Minä myönnän, että maailman tapahtumat ovat vaikuttaneet matkustuskäyttäytymiseeni ja mietteisiini. Hieman mielenkiinnolla ja pelonsekaisin tuntein minä Pariisiinkin lähden. Matkasta on tulossa varmasti minulle mukavuusalueeni ulkopuolelle suuntautuva matka, eikä  lemmenlomasta taida olla tietoa. Tässä vaiheessa Pariisi ei näytä minulle romanttisuuttaan, vaan se on yksi surullinen, rampautunut kaupunki, joka taistelee terroristeja vastaan. Se, että iskut kohdistettiin poliiseihin, tekee teosta vielä jotenkin raakalaisempaa. Mikään ei ole pyhää. Mikään.

Onko terrorismi vaikuttanut matkasuunnitelmiisi tai valintoihisi hotellien sijaintien suhteen? Juu ja onko vinkata mukavan romanttista piknikpaikkaa ei niin keskustasta?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia ja esittelyssä: Viking FSTR ja Club Lounge

Myönnän. Minulla kesti jonkin aikaa uskoa uutinen todeksi, kun Facebookiin alkoi aikoinaan tihkua ensimmäiset uutiset Viking Linen suunnitelmista ottaa katamaraani Helsinki-Tallinna -välin lisävahvistukseksi ajalle 10.4. – 22.10.2017. Tottahan moinen uutinen oli, ja torstaina sitten kävin minäkin pressimatkalaisena katsastamassa Itämeren uusimman tulokkaan, tai lainakkaan, Viking FSTR:n. Aivan pikkuisesta aluksesta ei ole kyse, sillä se ottaa sisäänsä jopa 830 matkustajaa ja 120 henkilöautoa, kaikki tuo laitettuna yhteensä kolmelle kannelle.

Kuva: Viking Line

Matkustajat saavat nauttia olostaan aluksen kahdella ylimmällä kannella. Ylemmältä kannelta löytyy istuinosasto, jonka yhteydessä on matkatavaroiden säilytyshuone. Ikkunanpuoleisten istuinten vieressä on pistokkeet sähkölaitteiden lataamista varten ja ulkoilmaihmisiä muistetaan pienoisella, tuulisella aurinkokannella. Tupakointi on sallittua ainoastaan ulkokannen tietyllä alueella, mikä kannattaa ottaa huomioon.

Katamaraanilla ei ole tarjota leikkitilaa lapsille. Värikkäitä penkkejä löytyy yläkannen keulaosastosta, mutta siinä kaikki. Suosittelenkin käyttämään isompia laivoja ylimenoon, jos lapsilla on kova tarve leikkimiseen. Hieman viihdykettä laivalta sentään löytyy, jos haluaa katsella aluksen peräikkunasta ulos. Tavallisten potkureiden sijaan alus liikkuu neljän vesijetin avulla, joten peräsuihku on ihan komeata katseltavaa.


Aijai, mikä onnenpäivä jälleen. Laivan komentosillat ja lentokoneen ohjaamot. Siinäpä meikäläisen lempipaikkoja. Ei mulla muuta.

Ateriointi laivalla,  Café Fork & Knife

Samassa kerroksessa sijaitsee myös Café Fork & Knife, jossa on tarjolla aamuisin pikkupurtavaa ja muilla vuoroilla pikkupurtavan lisäksi myös lämmintä ruokaa. Vaikka kaikkea on saatavissa paikan päältä, suosittelen tekemään ennakkotilauksen, sillä silloin aterian saa edullisemmin. Ennakkotilattuna lämmin ateria maksaa 10,50 euroa/hlö ja tarjolla on seuraavat vaihtoehdot: yksi ”punainen liha”, yksi kana, yksi kala ja yksi kasvisvaihtoehto (sis. 0,5 l vesipullo).

Kuva: Viking Line

Kiinnostaako menu? Tällä hetkellä perusvalikoimassa on päivän annoksissa mm. seuraavat annokset:

Liha: Lihamurekepihvit, kermaperunaa, puolukkahilloa
Kana: Grillattua kananrintaa, curryvihanneksia, dippikastiketta
Kala: Paahdettua uunilohta, tilli-perunagratiini, perinteistä mummonkurkkua
Kasvis: Kasvispihvit, Sweet Chili kastiketta, vihanneksia.

Menu saattaa hieman vaihdella, joten kannattaa varautua muutoksiin.

Juomien ja laivabaaritunnelman ystäville

Kerrosta alempana, aluksen sisääntulokannella sijaitsee Bar First. Baari on pieni, noin 50-paikkainen, mutta mukavan oloinen ja kutsuvan näköinen. Minua harmittaa, etten ehtinyt käymään Bar Firstissä ollenkaan, joten se täytyy ottaa vielä projektiksi joku päivä.

Kuva: Viking Line

Eihän laiva ole mikään, jos ei pääse shoppailemaan!

Nou hätä. Bar Firstin vierestä, söpön pikkupikku-infon takaa löytyy  FSTR Shop, jonka pieni valikoima sisältää makeisia, juomia ja kosmetiikkaa. Kauppa ei ole mikään suuri, mutta perustarpeet löytyy. Suosittelen kuitenkin ennakkotilauksen tekemistä kotona, jos haikailee tietyn tuotteen perään.

Kuva: Viking Line

Tasokkaampaa matkantekoa Club Lounge -luokassa, että lounge-tyttö tässä taas, terve!

Sopivasti sisääntulokannen perällä, lähellä ulko-ovia sijaitsee Club Lounge, jossa on penkkejä sekä miellyttäviä sohvaryhmiä ison maisemaikkunan luona. Vaikka autokannen ramppi peittääkin merellä melkoisesti näkyvyyttä, tulvii ikkunoista mukavasti luonnonvaloa. WiFi pelaa jokseenkin (taisi toimia ympäri alusta), ja ainakin peräikkunoiden juuressa näin muutaman sähköpistokkeen sähkölaitteiden lataamista varten. Ruokien ja juomien osalta tämän naisen nassulle nousee kuulkaattes hymy, kun ruvetaan ajattelemaan loungen hintaa ja mitä maksetulla rahalla saa. Saanen esitellä menut:

Aamiainen:

Kahvia/teetä, mehuja, smoothieta, jogurttia, mysliä, puuroa, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä, hedelmäsalaattia, graavilohta, savukinkkua, kalkkunaa, emmentaljuustoa, briejuustoa, aurajuustoa, sämpylöitä, leivosvalikoima. Lämpiminä ruokina: munakokkelia, pekonia, röstiperunaa, gratinoitu kanaa, kasvispihvejä, grillattuja uunitomaatteja, kasvis- ja lihapiirakkaa. Skumppaa saa lipittää niin paljon kuin kunto kestää, mutta omakohtainen toiveeni on, ettei lipittäminen menisi kellään örvellykseksi.

Tarjonta muina aikoina:

Club Loungessa on päiväsaikaan tarjolla lämpimien ruokien (kalaa, lihaa + kasvisvaihtoehto) ohella mm. vihanneksia, pikkuleivonnaisia, juustoja, leipää sekä kolmea erilaista smoothieta. Edellä mainittujen lisäksi hintaan kuuluu alkoholittomat juomat, olut, siideri sekä puna- ja valkoviini. Väkevämmät juomat on ostettavissa erilliseen hintaan Club Loungen baarista.

Nam nam noita smoothieita!

Kuva: Viking Line

Kuva: Viking Line

Hinta Viking Line Club- kortilla on 25 euroa/suunta (ilman korttia 30 euroa/suunta), joten hinta-laatusuhde on mielestäni erittäin kohdallaan, kun verrataan Itämerta ylittävien pika-alusten loungeja.

No, mikäs on laivatytön tuomio?

Täytyy muistaa, että Viking FSTR on katamaraani, eikä ns. tavallinen laiva, joten pika-alus on tarkoitettu ensisijaisesti nopeaan ylimenoon. Ei viihdeohjelmaa, notkuvia buffetpöytiä, leikkihuonetta, aurinkokansia tai isoa merimyymälää. Itselläni oli hieman vaikeuksia totutella kyseiseen matkamuotoon, sillä olen ennen kaikkea perinteinen laivatyttö. Mennessä alus heilahteli melkoisesti merenkäynnissä, joka ei olisi välttämättä isommilla laivoilla tuntunut, joten helposti merisairastuville suosittelen pahoinvointilääkkeen ottamista taikka muulla laivalla liikkumista.

Viking FSTR on valmistunut vuonna 1998. P & O Ferries pisti sisustuksen uusiksi vuonna 2013 ja pieniä muutoksia on tehty sen jälkeen, mutta kovin suuria muutoksia ulkomaalauksen lisäksi ei Viking Line käsityksen mukaan ole tehnyt. Ikä näkyi, mutta kaikkialla oli siistiä. Vilpoinen meri-ilma ja tiuhaan käynyt ulko-ovi aurinkokannelle piti huolen siitä, että aluksen etuosassa sijainnut istuinosasto ja yleinen wc oli viileämmän puoleinen.

Ylimenoon FSTR toimii kuitenkin hyvin. Istuinpaikkoja katamaraanilla on enemmän kuin sinne otetaan matkustajia, joten erityisesti meitä suomalaisia hemmotellaan varustamon tarjoamilla ”hajuraoilla”. Sama koskee myös Club Loungea, joten rauha on taattu. Minulla ei ole kokemusta Linda Linesta, mutta nopeasti tutkittuna Viking FSTR voittaa kilpailevan katamaraanin erityisesti tarjoamallaan Club Loungella mennen tullen. Jos lahden ylitys on vain välttämätön paha ja lounge kiinnostaa, voittaa FSTR:n lounge myös muiden pika-alusten lounget. Tilat eivät ole todellakaan kummoiset, mutta tarjonnan hinta onkin sitten Viking Linen vahvuus. Asiakaspalvelu oli matkallamme erittäin hyvää (ja suomenkielistä) Club Loungessa ja FSTR Shopissa, muissa palvelupisteissä en ehtinyt matkan aikana asioimaan.

Viking FSTR:n matka-aika Helsingistä Tallinnaan on 1 tunti ja 45 minuuttia. Erinomainen juttu siis kiireisille ja niille, joilla lahden ylitys on vain välttämätön toimenpide matkalla upeaan Tallinnaan. Tällä hetkellä FSTR:n aisaparina toimii Viking XPRS, ja tuosta uusitusta suomalaisten suosikista voit lukea täältä. Mariella ja Gabriella liittyvät mukaan 1.7 – 6.8.2017 väliseksi ajaksi, jolloin punaisen varustamon lähtöjä Helsingistä on kello 8.00, 10.30, 11.30, 13.00, 18.00, 20.00 ja 21.30. Mukavia nopeita ja hitaampia aluksia on siis tarjolla jos milläkin aikataululla, joten siitä vaan suunnittelemaan sinulle sopiva merimatka. Mikäs sitä estää lähtemästä Tallinnaan vaikka tänään? Mahtava kaupunki ja ah, niin nätti.

Ai niin juu, onkos minulla ollut tapana antaa se silmänilo-palkinto näiltä laivareissuiltani?

Naisille ilmoitan, ettei varsinaista silmänruokaa ollut ihan mielestäni tarjolla, mutta silmänilo (jonka voi saada nainen, mies tai lapsi ikään katsomatta) löytyi.

Club Loungen Marco ja hänen kasvonsa, niitä katselin ilolla. Niissä säihkyi ilo tehdä työtä, aurinkoisuus. Silmät toi mieleen rakkaan edesmenneen isäni. Isäni, joka piti kädestäni kiinni kun astuin esimmäisen kerran Viking 5:lle. Taitaapi isi katsella minua samoin kirkkain silmin pilven päältä ja hymyillä, että melkoisen laivatytön hän väkersi.

P.S. Iskikö himo lähteä Tallinnaan? Viikkarin kotisivuille pääset suoraan tästä.

Yhteistyössä Viking Line. Mielipiteet maksetusta merimatkasta huolimatta ihka omia. Erityiskiitokset Viking Linen Helsinki-Tallinna -välin linjapäällikkö Jaakko Ahdille kuvista ja menutiedoista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ummikot Karibian risteilyllä. Näin meillä.

No morjentes! Joku saattoi huomata meikäläisen haastattelun eilisestä Iltalehdestä (linkki tässä, jos juttu ei ole tuttu). En tunne tarvetta kehua itseäni risteilemisen ammattilaiseksi, mutta jonkin verran kokemuksia Karibian risteilyistä on tässä vuosien saatossa kertynyt ja risteilemisen maailma tullut tutuksi. Anyway, jokaiselle se ensimmäinen matka on ensimmäinen. Kuviot ei ole välttämättä kovin tuttuja ja jos ei viitsi tai ymmärrä paneutua matkakohteen saloihin, niin sitten saattaa tulla yllätyksiä matkalla. Saanenkin kertoa pienen tarinan meidän kaikkien aikojen ensimmäisestä Karibian risteilystä. Laivana meillä oli Royal Caribbeanin Navigator of the Seas, vuosi oli 2010 ja ymmärrys matkojen tutkimisesta hieman vajaata. Kyllähän me ahkerat Itämerellä risteilleet osaamme Karibiallakin risteillä. Ei se nyt ole sen kummoisempaa. Vai?

Siinähän se, Navigator of the Seas, Suomen Turkkusessa rakennettu ja vuonna 2002 valmistunut alus. Pituutta laivalla on 311 metriä ja matkustajia se ottaa maksimissaan 3 114. Ei pöllömmän kokoinen laiva ensimmäiseksi Karibian risteilijäksi. Ja suomalaisuudesta tietty plussaa.

Meikäläinen onnesta muikeena Cozumelin satamassa.

Hip hei, säästetääs lennoissa ja majoituksessa

Meillä oli lento Miamiin New Yorkin kautta ja lennot hankittiin mahdollisimman edullisesti. Lento Helsingistä New Yorkiin, lyhyt yöpyminen Nykin lentokenttähotellissa ja aikainen aamulento Miamiin. Ei ihan viisaimmasta päästä tuo homma.

Hotellia emme ymmärtäneet tutkia kovin tarkasti. Hotelli oli siisti ja henkilökunta ystävällistä, mutta äänieristys oli hyvin heikko. Telkusta mm. lännenleffaa yömyöhään katsova naapurihuoneen asukas pitikin huolen siitä, että yritys saada nukuttua hyvät yöunet ennen aamukolmen herätystä ei onnistunut. Meillä oli tosiaan jatkolento Miamiin sinä aamuna, jolloin laivakin lähti Miamista. Sanotaanko vaan, että laivaan asteli hyvin ryytynyt pariskunta, mutta pahempi juttu olisi ollut se, jos jatkolennon kanssa olisi ollut ongelmia.

Ummikkovirhe 1: Älä jätä lentoja viime tinkaan. Mahdolliset viivästykset, taikka United Airlinesin ihana palveluasenne saattaa aiheuttaa sen, ettet ehdikään laivaan. Erityisesti Yhdysvaltoihin tai Aasiaan lennettäessä kannattaa ottaa myös aikaero huomioon. Jet Lagia onkin hyvä tasata muutama päivä ennen laivaan astumista. Niin juu ja Tripadvisor. Tutkikaa nyt pyhät hyssykät ne hotelliarvostelut tarkkaan!

Laivalle meno

Me äkkäsimme lentokentällä Royal Caribbeanin työntekijöitä ja heidän kauttaan järjestyi bussikuljetus satamaan. Maksu onnistui laittaa mukavasti saman tien hyttitilille, joten käteistäkään ei tarvittu. Laukut otettiin laivayhtiön haltuun, mutta me olimme hädissämme, kun pelkäsimme niiden katoavan matkalla hyttiimme. Voi, jos olisimme tienneet silloin sen, minkä nyt, niin olisimme olleet varmasti rauhallisemmilla mielillä. Juu ja voi, kun olisimme ymmärtäneet pakata ”lentolaukkuun” varavaatteet ja uimavarusteet. Siinä oli turha mennä aurinkokannelle sunikasta nauttimaan embarkation-päivänä.

Ummikkovirhe 2: Karibian risteilyjä ei voi verrata ruotsinristeilyihin. Ja sinne itse laivalle kannettavaan laukkuun kannattaa tosiaan pakata uimapukukin, jos on lämmin päivä. Loman kun voi aloittaa heti.

Room steward. Niinkun mikä?

Jet Lagista ryytynyt pariskunta, ihanan pehmeä sänky ja normaali, häiriötön laivan hytti, ihan niinkuin Itämerelläkin. Unihan siinä tuli, mutta koputus keskeytti makoisat päiväunet. Sen verran unenpöpperössä minä olin, että hyökkäsin ovelle pelkkä peitto ympärilläni ja avasin oven. Miespuolinen room stewardhan se siinä seisoi pyydellen anteeksi häiriötä, koska hänellä oli ollut tarkoitus tulla esittäytymään.

Hyttimme, Superior Ocean View Stateroom with Balcony. Laivalta löytyy myös hieman pienempiä Deluxe Ocean View Stateroom with Balcony -hyttejä. Suosittelen ottamaan Superior Balconyn.

Eipä tullut uni sen jälkeen, joten päädyimme miehen kanssa nauttimaan hieman toisistamme ja pakollinen turvallisuusharjoituskin melkein unohtui. Pikkuinen kiire meille tuli lähteä turvallisuusharjoitukseen myöhemmin, joten nappasimme mukaamme pelastusliivit, kun emme olleet kuunnelleet televisiossa pyörineitä ohjeita tarkkaan. Room steward pysäytti meidät ovella ja ohjeisti jättämään pelastusliivit hyttiin, joten me heitimme ne nopeasti hytin lattialle ja juoksimme harjoitukseen. Mitäs teki room steward? Korjasi pelastusliivit takaisin kaappiin ja petasi sängyn uudelleen poissaollessamme. Hyttiimme palattuamme näin hempeät pikkuhousuni nätisti laitettuna yöpöydälle. Ja jos joku pohtii kovasti, meninkö pelastautumisharjoitukseen ilman pikkuhousuja niin vastaus on ”en”.

Ummikkovirhe 3: Room stewardit siivoavat hyttejä pari kertaa päivässä ja saattavat kenties piipahtaa siellä jonkin asian takia muulloinkin. Do Not Disturb kannattaa todellakin olla ovenpielessä, jos haluaa välttyä ovenkoputuksilta tai siltä, että hyttiisi mennään ollessasi poissa sieltä.

Täällä laivallahan saa ruokaa ja onko noitten ihmisten kanssa pakko aterioida?

Niinhän se on, että kun laivalle päästään niin sitten on mentävä syömään. Me astuimme Windjammer -buffetin ovesta sisään ja huokaisimme haltioituneina. Mikä määrä ruokaa ja ihan just silloin, kun itse haluaa syödä! Me keräsimme ruokaa lautaselle ja söimme innoissamme. Ei siinä muuta, mutta ravintola olikin isompi. Seisovan pöydän antimia oli paljon ja me hölmöt pyörimme vain lähimpien tarjoilulinjastojen ympärillä olettaen, että muissa pisteissä on samaa ruokaa. Seuravana päivänä opimme, että tarjoilulinjastoja ja valikoimaa onkin enemmän, kunhan vaan kävelee ympäri ravintolaa.

Suomalainen on opetettu buffettikäyttäytymiseen. Siellähän syödään niin, että napa ruskaa ja melkein kaikkea on maistettava. Ajattele vetäväsi täysi satsi kerran, pari päivässä ja sen jälkeen vielä illallinen pääruokaravintolassa ja kenties keskiyön buffet siihen päälle (juu, sellaisia oli ennen).

Ummikkovirhe 4: Viikon ahkeran syömisen jälkeen paluulento oli suoranaista tuskaa. Suola ja nesteturvotus oli jotain niin järkyttävää, että luulin kuolevani mannertenvälisellä lennolla. Vettä kannattaa lipittää laivalla. Ja paljon.

Me emme ymmärtäneet risteilyvarausta tehdessämme, että olisimme voineet varata My Time Diningin. Meidät sijoitettiin tiettyyn kattaukseen ja saimme pöytäseurueeksi mm. sellaisen itseään täynnä olevan pariskunnan, jonka kanssa meillä ei ollut kerrassaan mitään keskusteltavaa. Olo oli vaivautunut heidän kanssaan ja voitte uskoa, että olimme helpottuneita, kun he jäivät yhtenä iltana saapumatta pöytään. Onneksi toisen pariskunnan kanssa tuli juteltua.

Ummikkovirhe 5: Kiinteätä kattausta ei ole pakko ottaa Royal Caribbeanillakaan. My Time Dining on erinomainen tapa aterioida pääruokaravintolassa mieluisassa seurassaan, ja halutessaan vaikka joka ilta samassa pöydässä/saman tarjoilijan palveltavana.

Tämmöisiä herkkuja yhtenä yönä laivan uima-allaskannella.

Ja hah, kun me keksimme, että hyttiin voikin tilata ruokaa. Ei muuta kuin soittamaan juuri oppimallemme henkilölle, room stewardille!

Ummikkovirhe 6: Room steward huolehtii hytin siisteydestä, room service toimittaa ruoat.

Olimme muuten tilanneet ennakkoon juusto-/hedelmäkorin skumpalla hyttiimme. Maksoimme yhden juuston sisältävästä hedelmäkoristakin pienoisen summan.

Ummikkovirhe 7: Buffetista saa niitä hedelmiä ja juustoja kannettua hyttiin miten paljon huvittaa, ihan kuulkaattes ilmaiseksi.

Mikä risteilyohjelma?

Edelleen jet lagin kourissa oleva pariskunta ja ihmeellinen lappunen sängyn päällä. Masentavan pitkä risteilyohjelma, jossa selostetaan kaikki ohjelma minuutin tarkasti. Liikaa tekstiä, ei jaksa.

Ummikkovirhe 8: Kannattaa lukaista se risteilyohjelma, jos haluaa saada matkastaan irti paljon enemmän. Me missasimme ensimmäisellä risteilyllämme TODELLA paljon.

Mites se meidän matka muutoin meni? Risteilyn piti olla once in a lifetime -reissu. Kun näin mieheni nauttivan ilmeen hyttimme parvekkeella lähtiessämme Belizestä ymmärsin, että Karibian risteilyjä tulee vielä lisää.

En ollut väärässä.

Tässä sitä kattellaan lähtöä Belizen edustalta ja juuri noina hetkinä huomasin miehen ilmeestä, että me tulemme tekemään näitä reissuja lisää. Naureskeltiin muuten miehen kanssa merellä möllöttäneelle Norwegian Cruise Linen värikkäälle ja ”pikkuruiselle” alukselle. Eipä tiedetty tuolloin, että seuraava risteilymme tehtäisiinkin NCL:n värikkäällä ja ”pikkuruisella” laivalla.

No, kuis siellä? Mites se kaikkien aikojen eka teikäläisen Karibian/Välimeren risteily meni? Löytyykö mukavia tai vähemmän mukavia ummikkomuistoja?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hupsistaheijaa, johan on kerrankin elämä tällä naisella!

Helou helou taasen. Minä en ihan oikeasti jaksa muistaa, kuinka miljoonasti olen pahoitellut hiljaiseloa blogissa. Tarvitsin vain hyggeillä, ajaa vapaalla, antaa suhista kaislikossa vähän aikaa. Teki kuulkaattes hyvää.

Anyway, tämä vimosin viikko on ollut suorastaan hämmentävä meikäläiselle. Se on nimittäin niin, että meikäläisen viikko koostui mm. kirahvin peffasta putoavien lukemattomien kakkapökäleiden tuijottamisesta, matkaihmetyksistä ja sellaisesta määrästä viiniä, että seitinohuet vaihtui kunnon hiprakkaan. Hyi minua ja hah, kaiken tämän tasapaksun elämän ohella kunnon aktiiviviikko tuntui siltä, kun olisin kerrankin elänyt. Sen siitä saa, kun sahaa työpaikan ja kodin väliä viikosta toiseen. Mutta mistäs sitä aloittaisi?

Case kirahvin peräpää

Facebook, tuon kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri. Yhdysvaltalaisten FB-kamujen sivut alkoivat täyttyä tuossa vajaa kuukausi sitten eräästä kirahvista, joka oli ilmiselvästikin pieniin päin. Uutta tulokasta odotettiin kovasti saapuvaksi ja kyseistä kirahvia seurattiinkin Livestreamin kautta. Useampikin tuntui olevan innoissaan tapauksesta, joten päätin sitten minäkin katsoa, mikä siinä nyt on niin jännää. Ei olisi kannattanut.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minä, täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva nainen, jäin koukkuun. Lähes kolmen viikon ajan olen pyörittänyt tietsikan taustalla livelähetystä kirahvista, joka kävelee ympäri karsinaansa ja pissii sekä kakkaa järkyttävän paljon. Joka ikinen kerta, kun kirahvi nostaa häntäänsä odotan kavioita tulevaksi ja eihän sieltä peräpäästä tule muuta kuin kakkaa.  Eikä siinä vielä kaikki. Nyt Animal Adventure Park on perustanut synnytystä odottaville pienesti maksullisen tekstiviestipalvelun, mutta siihen hommaan minä en kyllä lähde. Että Livestream pyöriköön taustalla ja kakkapökäleet pudotkoon kirahvin takalistosta. Minen maksa siitä, että saisin kännyyni hälytyksen synnytyksen alkamisesta.

Kirahvivauvoista ihka oikeisiin vauvoihin ja pikkuiseen vauvakuumeeseen

Auts. Tunnustus numero kaksi. Pienoinen vauvakuume on nostanut päätään, mutta ei, minen väsää enää vauvoja. En edes unissani. FB on näyttänyt newsfeedissä yhden jos toisenkin suloisen vauvan kuvia ja voi jösses kun ne on söpöjä! Omat lapset on jo isoja. Pääsisäinen on tulossa. Minä en saa hömpsöttää ja huijata pääsiäispupulla pientä lasta tai kannella pikkuista maailman ihmettelijää sylissä, ihailla pikkuista vaippapyllyä. Niin juu, ja minulla on ilmiselvästi joku vaippafetissi. Aina kun katson vauvojen kuvia katsastan ensin nassun ja sitten heti pöksyistä pullottavan vaipan. Se on kuulkaattes niin, että äiti (ja jossain perheissä myös isä) tunnistaa kuvasta saman tien, onko vaippa täynnä pissiä vai ei. Ja voi ihanuus sitä kuvaa, jossa on tyhjä, tuore vaippa. Äiti minussa huokaa tuolloin tyytyväisyyttään. Että juu, oudot on meikäläisen ilot, kirahvin peräpää ja tuntemattoman tenavan kuiva vaippa.

Hip hei, juodaans oikeen kahdella kädellä!

Minä rakastan Rantapallon porukkaa. Minä rakastan sitä hyvää pössistä, joka meidän Rantapallolaisten välillä on. Eipä siis ollut ihme, että pistin ilmoittautuen koulutukseen ja pieneen viinihetkeen, joka järjestettiin Punavuoren Ahven -nimisessä ravintolassa perjantaina. Siellä me kouluttauduimme skumppaa lipittäen, mansikoita napsien ja maisteltiin lopuksi vielä viinejä. Pieni tyttö, useampi lasi viiniä ja a vot, olihan erilainen (ja hauska) ilta.

Kotiin päädyin pidemmän kaavan kautta, kun palloiltiin muutaman bloggaajan kanssa Ruttopuiston alueen rakennustyömaan nurkalla ja julkisetkin oli jo pidentäneet liikkumisvälejään. Junalla perähikiän pikkuiselle juna-asemalle X ja sieltä taksitolpalle. Ei takseja tiedossa tolpalla eikä muutenkaan pidempään aikaan, joten ei muuta kuin takaisin juna-asemalle ja junalla asemalle Y, josta löytyikin takseja useampi kappale tolpalta. Rankka työviikko pohjalle, viiden tunnin yöunet edellisenä yönä ja kotimatka yhden pämppi-illan jälkeen sellaiset 2 tuntia. Sanotaanko vaan, että pikkuisen ryytynyt nainen olin seuraavana aamuna, pankaas kattoen noita silmänseutuja.

Muistaakos joku muuten meikäläisen taksikuski-avautumisen muutama kuukausi sitten? Arvatkaas, miten taksimatka kotio meni? Tämän vuoden puhdas Mersu ja kaupanpäällisenä siisti sekä asiallinen kuski. Erinomaista!

Kutsuvieraana LeasePlan koeajopäivällä, voi että taas tuota meikäläisen miestä…

Sen minä vaan sanon, että olen todella iloinen ettei meidän työsuhdeauto ole menossa vielä vaihtoon. Pystyin siis kaikessa rauhassa keskittymään autojen ihailuun, eikä tarvinnut taivastella miehen autovalintoja. Monesta asiasta olemme miehen kanssa samaa mieltä, mutta jösses, joku valuvika tuossa minun miehessäni on autojen suhteen. Siinä missä minä ihailen edelleen isoja Audeja, Volvoja ja Bemareita, mies rakastaa hämärän näköisiä autoja. Juu ja isoja takakontteja. Lexus NX:n ja Opel Insignian ympärillä se pyöri pidemmän aikaa, ja minähän löysin valitettavaa molemmista. Ulkonäöt molemmissa oli melko ok, mutta Lexuksen takapenkkiläisille ei ole muuta ekstraa tarjolla kuin kallistuvat selkänojat ja Opel taas… No, sanotaanko vaan, että romantiikka on kaukana siinä autossa, kun oman miehen polvelle ei pääse kättään laskemaan. Kyseinen auto karsinoi etupenkkiläiset niin omiin koloihinsa, ettei sovi meikäläiselle tuommoinen. Piste.

Ja voi äitee tämänkin auton ulkonäköä. Tämänkin ympärillä mies pyöri. Onneksi auto oli aivan liian pieni.

Autoihmetyksestä ultimaattiseen kauhuun. Mikä lauantai!

Conjunction 2. Minen ole kauhuleffatyttöjä sitten yhtään. Kun on varustettu pelkääjän hermoilla, niin sitten on. Minä huusin, kiipesin sohvan selkänojaa pitkin, taputtelin kauhussa miehen polvea. Ja mikä on todennäköisyys sille, että kauhuleffaa katsoessa koeajopäiviltä kotiin tuotu ilmapallo pamahtaa yksinään olohuoneen lattialla? Meidän perheessä se on kuulkaattes tasan 100 %. Ei mulla muuta.

Ja last but not least, uusia matkasuunnitelmia pukkaa. Tai sitten ei.

Jah, kalenteri senkun täyttyy. Sanotaanko vaan, että hääpäivämatkakuviot taisi mennä uusiksi, tai sitten ei. Suurta pöhinää on kalenterissa ja osaa pistetään uusiksi, mutta minen uskalla tässä vaiheessa sanoa mitään. Jännästi kuitenkin vanhus saakin virtaa, kun tiedossa on matkojen suunnittelua.

Tiedättekö mitä? Pienet asiat, kuten aurinko, tekee minut äärettömän iloiseksi. Jotenkin tämä viikko oli kerrassaan erinomainen, joten päätin hauskuuttaa työpaikkamme atk:n porukkaa. Onko kukaan muuten pohtinut samoja asioita? Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksissani.

Mahtavaa sunnuntaita muruset, täällä syödään tänään parsahodareita!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tämän vuoden lomasuunnitelmia ja kuulumisia

Morjentes! Anteeksi hiljaiselo, mutta ei ole ollut kerrassaan mitään kerrottavaa suuntaan eikä toiseen. Yritä siitä sitten repäistä blogiin jotain, kun pää kumisee tyhjyyttään. Elämä täällä on ollut sitä yhtä ja samaa työssä käyvän äidin elämää. Koti, työ, (ehkäpä kauppa matkalla kotiin, woohoo tai välttämätön paha) ja koti. Joka vaivainen arkipäivä. Mutta hei, ostettiin me sentään uus telkku yläkerran makkariin, joten nyt päästään töllöttämään miehen kanssa Netflixistä Frendejä sängyssä pötköttäen. Pienet on ihmisen ilot tässä perheessä, sanon minä.

Juu ja kevätaurinko, tuo ihanainen. Viime viikonloppuna paistoi sunikka niin ihanasti, että teki mieli laittaa istuinryhmä takapihan terassille ja istahtaa siihen Zero -lasillisen kera. Mutta hah, takapihan terden sijaan meikä istui miehen kanssa autossa matkalla kauppaan se ja se, viettäen koko aurinkoisen ajan hoitaessa erinäisiä ostosasioita. Tämmöstä se meidän elämä on. Eläkepäiviä odotellessa, kun siihen lottovoiton tulemiseen ei näköjään voi luottaa. Alkaa kyllä huomaamaan, että edellinen kunnon loma on ollut lokakuussa. En tykkää. En.

Anyway, ilolla ilmoitan, että matkakuviot alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Huhtikuussa katsastetaan uutukainen Viking FSTR ja risteillään loppukuusta taas Ruotsiin, toukokuussa suunnataan lemmenlomalle (?) Pariisiin ja biletään Retroristeilyllä. Kesäkuussa rahtaan työporukan Tallinnaan ja heinäkuussa olisi tiedossa hääpäivämatka ja Pori Jazzit. Ulkomaille emme taida kesällä sen enempää suunnata, sillä Välimeren risteilyn loppumaksu osuu heinäkuulle ja erään talon ulkovuoraus haukannee kesälomasta oman osansa. Äitinä tunnen suunnatonta tuskaa meidän vanhempien viedessä lapsilta ulkomailla lomailemisen ilon, mutta näillä mennään poikkeuksellisesti tänä kesänä. Säästetäänkin Välimeren risteilystä kertomista niille hetkille, kun kaksi katkeraa alahuulta lerpattavaa tenavaa kyselee sinisillä silmillään, miksi me emme käy ulkomailla kesäloman aikana.

Miraflores Beach & Country Club

Tämmöisiä maisemia tuli ihailtua lasten kanssa heinäkuussa 2016 Espanjan Mijaksessa. Oikein rentouttava loma meille tuli, vaikka rosmo kävikin kylässä heti ensimmäisenä iltana.

Muottas Muragl St Moritz

Näin komeita maisemia puolestaan hääpäivämatkalla heinäkuussa 2016.

Finland Lake

Kyllä koto-Suomestakin nättiä löytyy. Tämmöisiä maisemia tulee ihailtua oman mökin laiturilta juhannuksena.

Viking Gabriella LXA

Tulevalla Ruotsin risteilyllä ei päästä nauttimaan keulamaisemista, mutta eiköhän parveke korvaa menetetyt keulanäkymät. Nyt vaan toivotaan hyviä kelejä vapun tienoille.

Norwegian Jewel suite perks 5

Sviittielämää tiedossa Välimeren risteilyllä lokakuussa.

Mutta hei, eikä siinä vielä kaikki. Miehen haaveissa siintää Australia vuoden loppupuolella ja ehkä kenties joku ”muutaman päivän lepokohde” matkalla tuohon meidän lempimaahan. Saas nähdä, onnistuuko suunnitelmat. Uusivuosi Sydneyn liepeillä? Ei pöllömpi ajatus.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.