Se on kesäloma nyt! Kuulumisia tässä samalla

Helou helou! Minä en ihan oikeasti voi edes ymmärtää, miten voin kerrankin kertoa jotain tämmöistä. Minä olen hämilläni ja isosti.

Tiedättekö, en edes muista milloin olen viimeksi pitänyt neljän viikon pituisen kesäloman pötköön. Öö, en sitten varmaan vuoden 2006. Joka effen vuosi minä olen jäkättänyt miehelle loman jälkeen siitä, että hän on pakostikin (kiitosta vaan koulujen ja päiväkotien kesälomat) pilkkonut lomamme pieneen osiin ja nyt kun loma onkin yhtä pötköä, olen ihan ulapalla. Loma on buukattu täyteen menemisiä, mutta neljä viikkoa. Apua sanon minä.

Loma tuli kuin varkain, ja minä reppana havahduin hiukkasen liian myöhäisessä vaiheessa loman tulemiseen. Pari viikkoa sitten töissä katselin kuukausikalenteriani tavalliseen tapaan ja ihmettelin, kun punainen ympyrä alkoi lähestyä keltaiseksi merkittyä aluetta. Sitten se iski. En ollut edes ymmärtänyt varoittaa esimiehiä isommastakin sijaistarpeesta, joten korvat luimussa pistin anoen sijaiset muutamalle päivälle. Samalla katselin työpinkkaani ja oikeastaan kaikkea huoneessani. Ei näin. On se kumma, että nämä erikoispäiväyllärit on alkaneet siirtyä jo kesällekin. Jouluhan nyt on aina tullut yllärinä meikäläiselle.

Neljän viikon kesäloma loi ihan erilaiset paineetkin minulle. Lyhyiksi pilkotut lomat antoi aikoinaan turvallisen tunteen, kun tiesi, että hommia pystyy jatkamaan viikon loman jälkeen. Nyt piti hoitaa oma tontti kuntoon, briiffata sijaiset ja tehdä kaikki niin hyvin, ettei lomalla tuntuisi takaraivossa kaikki tekemättömät työt. Arvatkaa vaan, olenko tyytyväinen itseeni? En. Yhden päivän olin ollut virallisesti lomalla ja jo sen jälkeen pohdin, josko kävisin tekemässä yhden asian töissä. Ihan pikaseen.

Anyway, siitä kesälomasta. Odotan pienellä innolla hääpäivän juhlintaa Tallinnassa ja käyn ensimmäisen kerran elämässäni hemmoteltavana tallinnalaisessa kauneussalongissa. Suosituksesta päädyn Sinine Salong -nimiseen paikkaan, joten tulen kertomaan omat kokemukseni sitten myöhemmin. Tottahan toki arvostelua Hilton Tallinn Park-hotellista ja sen Executive sviitistä + Executive Loungesta seuraa myöskin aikanaan, sillä hotelliarvostelut ja Tallinna-jutut tuntuvan kiinnostavan teitä lukijoita.

Tallinnasta puheenollen, toissa perjantaina rahtasin duunikaverini Tallinnaan virkistyspäivää viettämään ja hyvinhän se meni. Siinä missä kotimaassa järjestettävä virkistyspäivä kustantaa melkoisen summan (jos haluaa muutakin kuin retken Suomenlinnaan), niin Viking Line tai muutkin laivayhtiöt järjestävät ihan hyvän hintaisen päivän Tallinnaan. Me nautimme Viking XPRS:n kokoustilojen rauhasta ja salaattibuffetista menomatkalla sekä osa Bistro Buffetin antimista paluumatkalla, joten sori vaan Suomi, Tallinna voittaa virkistyspäivä -skaban 6 – 0. Meillä kävi hyvä tuuri muutoinkin. Aurinko helli päiväämme ja paluumatkan kruunasi Kaivopuisto Air Show. Mikäs siinä oli seistessä laivan uusitulla aurinkokannella lipittämässä skumppaa, kun yllä lensi hävittäjä tehdessä komeita temppujaan.

Että nuin. Kesäloma on virallisesti alkanut ja se aloitettiin Silja Linen ruotsinristeilyllä. Otimme todella iisisti koko reissun, joten mukaan pakkaamani järjestelmäkamerakin pysyi visusti laukussaan. Tukholman päässä jäimme laivalle nauttimaan upeasta kelistä ja sehän kostautui. Puolisen tuntia suorassa auringossa ilman aurinkovoidetta piti huolen siitä, että illalla peilistä katsoi punanahkainen nainen. Niin sitä pitää. Vaaleaihoisena ja herkästi palavana melanoomariski kannattaisi ottaa vakavasti, eikä sitä yhtäkään ”ei nyt yksi puolituntinen merkkaa mitään” lausetta saisi päästää suustaan. Koskaan.

Minä muuten esittelin ja arvioin Tallink Siljan uusimman buffetvalikoiman vegaaneille tuossa taannoin, kun kävin Tallink Siljan tarjoamalla kesälounaalla, mutta nyt pääsin testaamaan Grande Buffetin valikoiman ”livenä”. Melkoisen ryppyotsaisena minä siellä buffetissa pyörin, sillä tämän kasvissyöjän elämä näytti tehdyn hankalaksi. Minä voin syödä mm. maitotuotteita ja kananmunaa sisältäviä tuotteita, joten ateriointi on hieman helpompaa tuolla maailmalla liikkuessa. Ihastuin Tallink Siljan ideaan merkitä vegaaniruoat vihreällä lapulla, mutta kasvissyöjänä törmäsin juuri siihen ongelmaan, jota hieman epäilinkin kesälounaalla käydessäni. Useampi kasvisruoalta näyttävä/kasvissyöjälle sopiva ruoka oli merkitty punaisella nimilapulla selittämättä asiaa sen enempää. Palloilin epätoivoisena, muutaman kerran kyselinkin tuotteiden perään ja loppuvaiheessa luovutin. Osa tuotteista jäi tiskiin ja osan poimin ulkonän perusteella lautaselle. Kyllä minä vatsan täyteen sain, mutta tatin otalle siinä samassa. Yksi pieni asia, vaikkapa ohut vihreä viiva ruoan punaisessa nimilapussa, jonka lisäksi esim. maitopullon kuva antaisi selvyyden siitä, että tuote sopii kasvissyöjille joilla ei ole estettä nauttia maitotuotteita. Että nuin, oman mielipiteeni olen nyt asiasta antanut.

Testattuani rehellisesti molemmat buffetit, Tallink Siljan ja Viking Linen, muutan kantaani ja sanon. että molemmat ovat ihan yhtä tasavahvoja. Viikkarin versio on helpommin tulkittavissa meille kasvissyöjille.

Paljoa emme ehtineetkään kotona nauttimaan, sillä seuraavana päivänä suuntasimme tänne mökille nauttimaan rakkaiden ihmisten seurasta. Mikäs näitä maisemia on ihaillessa, eiks vaan? Oikein mahtavaa juhannusta kaikille!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tallink Silja hemmottelee kasvissyöjiä ja vegaaneja

Tallink Silja kutsui lehdistöä ja somevaikuttajia kesäiselle lounaalle m/s Silja Symphonylle maistelemaan Suomi 100-kesäbuffetin antia eilen. Tottahan toki minä pistin ilmottautuen heti ihan jo siitä syystäkin, että kasvissyöjänä olin erittäin kiinnostunut pääsemään maistelemaan uudistettua tarjontaa.

Moni kasvissyöjä voinee yhtyä niihin haukkuihin, ettei Tallink Silja ole aiemmin ollut innostunut tarjoamaan maittavaa kasvisruokaa meille ”ruokarajoitteisille” ja vegaanit ovat olleet laivalla hätää kärsimässä. Iso haukku varustamolle on tullut erityisesti à la carte -tarjonnasta, sillä esimerkiksi Bon Vivantiin meillä ei ole ollut mitään asiaa. Nyt siihenkin on tulossa muutos.

Tallink Silja löi hynttyyt yhteen PING Helsingin ja somevaikuttajien kanssa vastatakseen vegaani- ja kasvisruokailijoiden tarpeisiin. Pikkuhiljaa menujen vaihtumisen myötä jopa Bon Vivantiin tulee vegaanisia annoksia, joten syyskuussa pitäisi pystyä astumaan huoletta tuohonkin ravintolaan. Grande Buffetissa vegaanit ovat jo onnensa kukkuloilla, El Capitánissa ensi viikonloppuna ja eiköhän Tavolátassakin jossain vaiheessa.

Kesän myötä viihdettä ja tekemistä lapsille ja nuorille

Kesän myötä Helsinki-Tukholma -reitin viihdetarjonta muuttuu nuorisoystävällisemmälsi. Näin teini-ikäisten vanhempana täytyypi kehua, että laivalta löytyy muutakin kuin se muumi perheen pienimmille. Unkarin Talent-kisan finaalissa ollut Quantum XXL-poikaryhmä pistää tanssien humoristisen shown myötä mm. rap- ja katutanssia, joten alkuillan show uponnee nuoremmallekin väelle. Quantum XXL- ryhmä vetää tanssitunteja teineille ja 12.6. – 10.8. 2017 väliseksi ajaksi aluksen kokoutilat muuttuvat jälleen Summer Center -maailmaksi. On seikkailurataa ja pomppulinnaa, karuselliakin, joten lapsia hemmotellaan kesäisellä merimatkalla varmasti.

Tallink Silja juhlii tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan Itämerellä. Juhlavuoden kunniaksi drinkkilistallekin on tuotu mukavan oloisia drinkkejä. Tällä kertaa emme päässeet maistelemaan ko. juomia, mutta mistä sitä tietää, vaikka joku tulisi ostettua baarista ensi viikonloppuna.

Ihan hyvin pojat tuntuivat vetävän shown.

Vegepaatti on täällä!

Anyway, viihdyttävän shown jälkeen suuntasimme Grande Buffetiin katsastamaan Suomi 100 -kesäbuffetin ja meikähän hihkui innoissaan. Itse asiassa kylmien ruokien kuvaamisen jälkeen meikäläinen keskittyi siihen malliin syömiseen, että kuvaaminen unohtui kokonaan. Sen siitä saa, kun laivayhtiö lappaa tiskiin sellaista ruokaa, että oksat pois!

Vihreä merkki ruokien ohessa olevissa lapuissa kertoi niiden olevan täysin vegaanisia. Erinomaista!

No. Mikäs on kasvissyöjän tuomio? Kumpi voittaa buffetpöydän kasvistarjonnan, Tallink Silja vai Viking Line?

Minun täytyy myöntää, että Viking Line on mielestäni aiemmin ollut niskan päällä buffet-tarjonnassa. Tallink Silja on tuonut #vegepaatti -projektinsa myötä buffetin tarjontaan todella maukkaita ruokia, jotka uppoavat varmasti sekasyöjillekin ja sille raavaimmalle lihansyöjälle. Kasvissyöjänä en karsasta maitotuotteita taikka munia, mutta niiden puuttuminen vegaanitarjonnasta ei haittaa ollenkaan. Kylmissä alkuruoissa molemmilta varustamoilta löytyy ihan hyvä tarjonta, mutta lämpimien ruokien osalta Tallink Silja vetää tarjonnallaan Viking Linestä pidemmän korren. Vegaaniruokana maukkaita ruokia ei ollut kyllästetty esim. juustolla, jolloin maut tulevat enemmän esiin ja ruoka tuntuu kevyemmältä.

Buffalinjaston vegaaniset ruokalajit on merkitty vihreillä lapuilla, joten ruoan valitseminen on helppoa ja nopeaa. Tarjoiluastioissa osa kasvisruoilta näyttävistä ruoista on merkitty kuitenkin punaisella lapulla selittämättä sitä sen enempää, mikä saattaa aiheuttaa pientä hämmennystä. Itse jouduin esimerkiksi kyselemään asiaa kokeilta eräästä punaisella merkitystä ruoasta. Kysymässäni tapauksessa vegetarian-nimen sisältävään ruokaan oli käytetty kalakastiketta, joten esim. kalan kuva lapussa olisi selventänyt heti kaikenkielisille, että tuotteessa on nimestään/ulkonäöstään huolimatta kalaa. Minulta jäi kyseinen tuote ottamatta, mutta pelkkä juuston/maitopullon kuva lapussa ei olisi ollut este ottaa tuotetta lautaselle. Pikku ehdotus siis Tallink Siljalle merkintöjen osalta. Edellä mainitut lisämerkinnät helpottavat niin asiakasta kuin henkilökunnan työmäärääkin, kun ei tarvitse selvitellä tuotteen sisältöä.

Täytyy myöntää, että ilolla astelen Siljan sisuksiin ensi viikonloppuna ja syön vatsani varmasti täyteen maittavaa ruokaa. Bon Vivantin syksyllä tulevaa menua odotan erityisellä mielenkiinnolla. Vihdoin meilläkin kasvissyöjillä on mahdollisuus päästä nauttimaan maittavista, taidokkaasti ja kauniisti rakennetuista annoksista hyvän palvelun (tähän kysymysmerkki, kun en ole ko. paikassa käynyt) ravintolassa.

P.S: Päästiin muuten maistelemaan uusia talon viinejä, mukaan lukien samppanjaa. Samppanjalle kiitos, on parempaa kuin edellinen, valkoviini sopivan helposti lähestyttävä ja kesäinen (ohutta yläpilvee) -viini, ja punkku sellainen ok. Ei pöllömpiä, joten alas menee, eikä ylös tuu.

P.P.S.: Iskikö näiden ruoka- ja merikuvien myötä matkakuume? Tallink Siljan sivuille pääset suoraan tästä.

Yhteistyössä Tallink Silja. Tarjotusta lounaasta, ohjelmasta ja juomasta huolimatta mielipiteet ihan omia.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

Hääpäivävinkkejä Tallinnaan kaivataan!

Vau! Enpä ihan kuulkaattes uskonut tästä naisesta, joka on aina halunnut ulkomaille hääpäivää juhlimaan, että päätyisin juhlimaan hääpäivää Tallinnaan. Ei Tallinnassa mitään vikaa ole, ei todellakaan. Kaunis kaupunki, mutta minä en vain ole laskenut mielessäni Tallinnaa ulkomaiksi. Pääkaupunkiseutulaisena Tallinnaan pääseminen on erittäin vaivatonta, joten matkamielessä olo on kuin menisi hääpäivää viettämään vaikkapa Hämeenlinnaan. Itse asiassa Hämeenlinnakin taitaapi olla hankalammin tavoitettavissa kuin Tallinna, joten se siitä.

Kuva: Pixabay

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Meidän kesä näyttää pahalle siinä mielessä, että loma menee lasten huoneita tuunatessa ja talon X ulkokuorta laittaessa. Minulla oli haaveena lähteä Berliiniin ja majoittua siellä Ritz-Carltoniin, mutta siinä vaiheessa kun Club-tason huoneet eivät pelmahtaneet varauslistassa näkyviin eikä pienimpien sviittienkään kohdalla lukenut mitään sisäänpääsystä loungeen, pisti meikä varaussivuston kiinni ja rupesi katsomaan toista kohdetta. Ei. Minä en lähde Berliiniin, ellen pääse Ritz-Carltoniin yöpymään ja vielä isompi ei, jos huonehintaan ei kuulu sisäänpääsyä loungeen. Se on sellainen palvelu hotellissa, joka kannattaa ottaa.

Mites sitten vajaa viikko haaveilemassani kohteessa, Seychelleillä? Ei ole tarpeeksi aikaa käytettävänä. Italia tai Espanja muutamaksi päiväksi/pitkäksi viikonlopuksi? Ah, niitä hotellien kesähintoja, kun tasoakin pitäisi löytyä. Olimme jälleen sen niin useasti eteen tulleen ongelman äärellä. Rahoille vastinetta, kiitos, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kuva: Pixabay

Juuri noiden lastenhuoneprojektien ja talon X ulkovuorausprojektin takia hotelli mahdollisimman lyhyen matkan päästä tuntui sopivimmalle ratkaisulle. Tallinna rupesi kutsumaan helppoutensa ja kauneutensa takia, ja kun eräs hotellikin oli herättänyt aiemmin kiinnostukseni, avasin varovaisen innostuneena Hilton Tallinn Park -hotellin sivut. Sieltä se sitten pelmahti esiin juuri sopivaan hintaan, Executive-tason sviitti upein ikkunoin.

Kuva: Pixabay

Että nuin. Olemme molemmat miehen kanssa innoissamme suuntaamassa Tallinnaan heinäkuun alussa juhlimaan hääpäiväämme. Ihan viralliselle hääpäivälle matkamme ei osu, sillä erityisesti talon ulkovuorausprojekti osuu hääpäivällemme. Nyt on siis otettava ilo irti ennen virallista päivää, mutta eiköhän se onnistu. On ihanaa jäädä kaupunkiin, kun suomalaiset päivämatkailijat poistuvat illalla takaisin kotimaahan ja Tallinnan tunnelma muuttuu kansainvälisemmäksi, alkaa tuntua ulkomailta. Se on varmaa, että käymme syömässä Vegan Restoran V:ssä maittavaa ruokaa ja nautimme hotellin palveluista, mutta kaikki muu on auki.

Nyt minä tarvitsen teidän lukijoiden apua.

Ette te viisaat ja kokeneet viittis kertoa, mitä kaikkea romanttista/kivaa Tallinnassa voisi pariskuntana tehdä? Onko suositella jotain kivaa piknik-paikkaa, kun Pariisin piknik-hetki ei onnistunut toukokuussa? Mitä muuta rakastuneet voisivat Tallinnassa tehdä? Kaikki ideat ja suositukset otetaan kiitollisena vastaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia liikkumisesta Pariisissa: Metrojen turvallisuus

Huhheijaa. Voitte uskoa, että minua hieman pelotti, kun kuulin muutamalta ihmiseltä kauhistelua Pariisin metroista. Ihmisten puheista sai sellaisen käsityksen, ettei normaalit ihmiset käyttäisi metroa ollenkaan. Likaisia vaunuja epämääräisten ihmisten kansoittamana ja omaisuudestaankin pääsisi melko varmasti eroon.

Ulkoasiainministeriön julkaisema Ranskan matkustustiedote ei paljoa positiivisemmin kertonut:

Pariisiin Charles de Gaullen lentokentältä tullessa kannattaa valita juna, joka pysähtyy seuraavan kerran vasta Gare du Nord -asemalla. Monet väliasemista sijaitsevat melko huonomaineisilla alueilla, ja junissa on tapahtunut varkauksia.

Passi, rahat, luottokortit kannattaa pitää erillään toisistaan. Jätä osa rahoista esimerkiksi hotellin tallelokeroon.

Kun liikut autolla, pidä ovet lukittuina ja käsimatkatavarat auton lattiatilassa. Liikennevaloissa varkaat saattavat pysähtyä auton rinnalle ja varastaa näkyvissä olevat tavarat – jopa rikkomalla ikkunalasin. Pysäköityyn autoon ei kannata jättää mitään arvotavaroita, ei edes tavaratilaan. Asuntoautolla tai asuntovaunun kanssa matkustavia kehotetaan välttämään yöpymistä vartioimattomilla tienvarsi- tai levähdyspaikoilla.

Että nuin. Lentokentän ja hotellin väliset privaattikuljetukset tilasimme hotellista, mutta muutoin pitäydyimme päätöksessä käyttää julkisia Pariisin visiittimme aikana. Ulkoasiainministeriön  matkustustiedote kannattaa ottaa vakavasti tuon metron suhteen, sillä me näimme matkallamme hotellille autosta niitä alueita, joista varoitettiin. Sanotaanko vaan, että itse olin tyytyväinen istuessani mukavassa autossa matkalla kohti hotelliamme.

Meliã Paris La Défensen Level Loungen henkilökunnalta tiedustelin metrojen turvallisuudesta ja he rauhoittelivat minua, ettei mitään hätää olisi. Normaali varovaisuus riittäisi. Mikäs on sitten omakohtainen kokemukseni?

Torstai: Ilta-ajelu metrolla jazzia kuuntelemaan, La Défense – Porte Maillot

Valitsimme metron ihan siitä syystä, että se oli helppo ja nopea tapa päästä kuuntelemaan jazzia. Me marssimme La Défensen metroasemalle illalla vähän ennen yhdeksää ja kaikkialla oli rauhallista. Metro oli siisti ja kyydissä oli ihan normaaleja, siististi pukeutuneita ihmisiä, osa jopa töistä lähteviä ihmisiä. Kertalipun hinta oli 1,90 euroa. Palasimme hotellille taksilla, sillä metrolinja oli suljettu loppuillasta korjaustöiden takia.

Lippu Le Méridien-hotellin Jazz Club Etoileen kustansi noin 28 euroa palvelumaksuineen. Lipun hinta sisälsi yhden drinkin, jonka lisäksi lipun ostaneet saivat juomien listahinnoista oman alennuksensa.

Perjantai: Palloilua ja sekoilua välillä La Défense – Versailles’n palatsi, tosin Montparnassen kautta.

La Defénsen juna-asemalta pääsi Versaillesiin kolmella eri metrolla/junalla, hinta 11,80 euroa /hlö/meno ja about 6 euroa/hlö/paluu (?). Matkustimme La Défensestä Versailles-Chantiersin asemalle U-linjalla, Versailles-Chantiersilta N-linjalla Viroflay-Rive Gauchen asemalle ja sieltä RER C-junaan, joka vei pääteasemalle nimeltä Versailles Chateau. Hieman kiireessä me hyppäsimme kuitenkin Viroflayn asemalla väärään junaan, joka veikin meidät suoraan Gare Montparnassen asemalle pysähtymättä väliasemilla.

La Défensen asemalla näkyi yksi paikallinen (?) kerjäläinen lapsensa kanssa, jonka lisäksi yksi epämääräisen näköinen ihminen kävi ostamassa lipun ja katosi jonnekin. Siinä kaikki paha La Défensen asemalla. U-linja: Metro oli kyllä nähnyt elämää, sellainen normaali suurkaupungin metro, mutta siisti se silti oli. Yksi siisti kerjäläinen vilahti metrossa. Hän käveli nopeasti ohi, jätti anomuslapun tyhjälle penkille ja kävi kohta hakemassa lapun huomaamattomasti pois.

Vaihto Viroflayn asemalla meni tosiaan surkeasti. Päädyimme hyvin siistillä junalla Montparnassen asemalle, joka oli ihan normaali asema. Siistillä, mutta elämää nähneellä junalla taasen Viroflaylle ja sieltä RER-junalla Versailles Chateaun päättärille. Ainoa huomion arvoinen oli haitaria junaan soittamaan tullut kerjäläinen. Ei häirinnyt sen koommin.

Versailles’n palatsi. Olihan se mahtipontinen. Mielettömän mahtipontinen ja meni kaiken ymmärryksen yli. Mutta… Täytyy kyllä sanoa, että Madridin kuninkaanlinna vei voiton meikäläisen ja miehen mielestä.

Versailles’n palatsin puutarhasta me tykkäsimme ja olisimme viettäneet mielellämme enemmän aikaa siellä, ellei miehen polvi olisi ruvennut kenkkuilemaan.

Paluussa sekoilimme jälleen pysäkkien kanssa, joten hyppäsimme jossain välissä raitiovaunuun, joka vei suoraan La Défenseen. 12 pysäkkiä ja ihan siisti raitiovaunu normaalein matkalaisin.

Lauantai: liikkumista ristiin rastiin Pariisissa

Ostimme päivälipun käyttöömme ja huristelimme nähtävyydestä toiseen; Moulin Rouge, Sacre Coeur, Notre Dame, Eiffel-torni, Champs-Elysees ja Riemukaari. Matkallamme oli siistejä asemia, joista ainoastaan yhdellä asemalla näimme kahdessa eri nurkassa asunnottomia/laitapuolen kulkijoita nukkumassa. Yksi haisematon laitapuolen kulkija (?) nukkui yhdessä junassa.

Olisipa ollut ihana ottaa enemmän kuvia Pariisin Eiffel-tornista ja viettää aikaa alueella. No, vettä tuli taivaalta ja afrikkalaiset kaupustelijat parveilivat heti ympärillä, jos pysähtyi ottamaan pidemmäksi aikaa kuvia. Ymmärtämättömät turistit intoutuivat lyömään vetoa ”minkä kipon alla pallo on” -arvuuttelupelissä.

Moulin Rouge. Tuota, nyt on käyty ottamassa kuva siitä, mutta mikä tässä paikassa oikein vetoaa? Ehkä olisi pitänyt käydä katsastamassa paikka illalla?

Sacre Coeur ja sitä populaa oli paljon! Afrikkalaiset kaupustelijat vetivät nopeaan tahtiin miestä hihasta ja olivat pistämässä ystävyysranneketta käden ympärille. Minä huusin kuin hyeena ja taistelin mieheni kädestä kaupustelijan kanssa. Voitte uskoa, että pieni oppitunti turistihuijauksista miehelleni tuon jälkeen oli paikallaan.

Notre Dame ja jösses, mitkä jonot siellä oli. Onneksi olimme käyneet aiemmalla kerralla Notre Damen sisällä, joten jatkoimme matkaamme tyytyväisin mielin muualle.

No, kannattaako Pariisin metroa välttää?

Sen minä vaan sanon, että paljon melua tyhjästä. Pariisin metro on normaali suurkaupungin metro, jossa normaali varovaisuus on suotavaa. Ei avonaisia, helposti napattavia/avattavia laukkuja eikä lompakkoja takataskussa roikkumassa. Googlettamallakin selviää, mille alueille ei kannata mennä, joten omasta mielestäni Pariisin metroa ei kannata karsastaa. Ihan samanlaista menoa, ehkä äänekkäämpiä örisijöitä, löytyy meidän omista julkisista oleskelemasta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että me liikuimme metrolla päiväsaikaan, joten iltamenosta Pariisin metrossa en osaa sanoa mitään ensimmäisen illan reissua lukuunottamatta.

Onko sinulla omakohtaisia kokemuksia metrolla matkustamisesta Pariisissa? Kenties samanlaisia tai pahempia? Paas kertoen, sillä niistä on hyötyä Pariisin metroista tietoa hakeville lukijoille.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Radio Novan Retroristeily Mariellalla taas biletetty!

Siis voi äiti! Jälleen kerran tanssimisesta kipeät jalat ja järkyttävä väsymys jo toista päivää, sekä muutaman limupullon korkkien kääntämisestä hiertyneet sormet. Olo on niin räjähtänyt, ettei oikein ymmärrä, miten tähän tilanteeseen taas joutui. Sen siitä sai, kun kaksi äityliä päästettiin vapaalle kerran vuodessa. Ai että.

Kehuskelin jo edellisellä kerralla Mariellaa parhaimpana bilelaivana ja eipä muuttunut mieleni tälläkään kertaa. Aluksen ”kompakti” koko ja ravintoloiden sijoittelu mahdollistaa ravintolakannen valjastamisen bilekäyttöön mitä parhaimmin. Me vaeltelimme skumppakamun kanssa paikasta toiseen ja nautimme tunnelmasta täysillä, joten ei muuta kun kuvia näytille siitä, kuinka Retroristeily Vol 3 sujui. Järjestelmäkamera jäi taasen kotio, sillä matkan pääasiallinen tarkoitus oli täydellinen irrottautuminen arjen kuvioista.

Mikä mahtava tapa aloittaa risteily: Kylmä huurteinen aurinkoisella takakannella. Totuus kuvan takana oli kuitenkin toinen. Meikä päätti pukeutua farkkujen kanssa olkaimettomaan raitapaitaan, mutta eihän sellaisen kanssa tarjennut ollenkaan. Ei auttanut päälle vedetty neule, ei sitten yhtään (kiittistä Mother Nature), joten päädyttiin korvat luimussa sisälle nauttimaan muovituopin sisältö. Nuorena sitä oltaisiin irvistelty kylmässä ilmassa miniminivaatteissa, mutta nykyään tuo mukavuus menee näyttäytymisen edelle. Saas nähdä, millon korkkarit vaihtuu Ainoihin. Never.

Dagens outfit: Vanha hame vuodelta nakki ja miekka sekä paita vuodelta nakki ja miekka. Ei ihan ysäriä, mutta ei pysty, ei taivu.

Ruokaa nassuun Ocean Grillissä, Porto BRGR. Paluussa muuten oli ihanan valkosipulinen kastike tuolla välissä, kokille kiitoksia.

Päivän koristeet. Meillä muuten kävi hytin sijainnin suhteen mieletön mäihä, emmekä olisi voineet skumppakamun kanssa olla tyytyväisempiä. Hyttimme sijaitsi samassa kerroksessa kuin missä on myös uloskäynti, joten matkalaukkua ei tarvinnut rahdata toiseen kerrokseen. Kaiken kukkuraksi hytti sijaitsi aivan käytävän päässä, eikä vastapäätä ollut hyttiä, joten rauha oli taattu. Parasta.

Ja ei kun radalle! Tuo paita muuten tuossa kuvassa on monia vuosia vanha. On se vaan kumma, ettei meikäläiselle löydy edes bilepaitaa netistä eikä maista. Väriä pitäisi löytyä, pienesti jotain jujua siihen myös. Ei avonaista selkää, napaan asti ulottuvaa kaula-aukkoa taikka paljaita vatsalihaksia, koska se ei vaan tunnu yli nelikymppisenä naisena omalta jutulta. Olkaimetonkin saa olla, nou problemos, mutta jotenkin sellainen kauniin elegantti ja edustava. Juu ja koko 32/34. Ei tästä valtiosta/nettikaupoista! 

Kippis ja kulaus, nannaa oli!

Niin nannaa tosiaan, että seuraava aamu menikin hitaasti heräillessä. Hytistä rahtauduimme ulos vasta puoli kahden jälkeen metsästämään ruokaa, jonka jälkeen piipahdimme pienoisella happihyppelyllä Södermalmilla.

Hah! Se on kuulkaattes niin, että minua ihan kutkutti ajatus voida nauttia piccoloskumppa keskellä päivää. Ihan vaan, koska mä voin. Oli aivan pakko käydä hakemassa sellainen maukkaan hedelmäsalaatin kera. Hiukkasenhan minua epäilytti keittiön tekemän hedelmäsalaatin liemi, muttei se ollutkaan mikään supermakea. Suosittelen.

No, kuis ilta?

Aivan huippu! Ensimmäisenä iltana painoi hieman pohjalla ollut rankka työpäivä, joten toisena iltana fiilaritkin oli lenteliäämmällä tuulella. Burgeriannokset taasen nopeasti nassuun ja ei kun menoksi. Pakkohan sitä reikääkin oli käydä katsomassa ja ottamassa kuva.

Tadaah, tässä mää nyt oon. Reikäkin oli paikallaan.

Aijai, ihan eturiviin pääsin seisomaan. La Bouche veti hyvän keikan, mutta hiemanhan tuo minun katseeni eksyi äimistelemään taustatanssijana heilunutta Henna Peltosta. Muutama sana minulla olisi sanottavana, mutta jätän tämän vain nyt tähän.

Että nuin. Kaikkinensa aivan huippuristeily jälleen kerran, jonka kruunasi Oku Luukkaisen mahtava show.

Kiitämme:

  • Ravintoloiden aukioloaikoja. Juomaa ja ruokaa sai mukavasti eri pisteistä ja hienoa, että Tukholman satamassaoloaikana oli paikat mukavasti auki. Oli siis otettu huomioon se, ettei kaikki todellakaan poistu/kykene poistumaan laivalta maihin.
  • ”Mummotunnelia”, eli arcadelle illalla pistettyä diskoa. Pössis tuntui olevan kohillaan, vaikka itse viiletin vaan kävellä ohi.
  •  Järkkäreitä, jotka tuntuivat pitävän homman kasassa, vaikka meno tuntui olevan välillä vähän hmm…. villiä.

Haukumme:

  • Kylmää keliä.

Miksi Radio Novan Retroristeily on The Risteily ja kannattaa varata?

Haloo te ysärinä bailanneet! Me vanhenemme ja niin vanhenee artistitkin. Tulee päivä, jolloin diggaamamme esiintyjät ovat vaihtaneet hiippakuntaa ja me jäämme rollaattoriemme kanssa ihan yksin muistelemaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja. Nyt kun jalka vielä nousee ja jaksaa jokseenkin mennä kaksi päivää, niin nyt on se oikea hetki vielä kokea Itämeren messevimmät ysäribileet. Kaksi iltaa ja yötä, päivä siinä välissä, aikaa bailata ja nauttia tunnelmasta. 22-tunnin risteilyt ovat vain aivan liian lyhyitä tällaisiin spektaakkeleihin, sanon minä. Ja jos ei 90-luvun musa kolahda ihan täysillä, mutta korvat ei vuoda vertakaan, niin Retroristeily on kuitenkin kuin 22-tunnin bileristeily tuplana. Takuuvarmaa menoa ja meininkiä on tarjolla, joten tunnelma on katossa. Muistattehan kuitenkin bilettää nätisti ja muita matkailijoita kunnioittaen, joohan?

Ja tähän loppuun vielä pikkuinen  pyyntö Mariellan  kapteenille. Kuules, jos tämmöinen risteily järjestetään jälleen lämpimänä aikana ja satamassa on samaan aikaan Karibian-risteilijä, niin et viittis parkkeerata Mariellan perää Karibian-risteilijään päin? Siinä olis Karibian-risteilijän matkustajilla ihmettelemistä, kun pikkuisen laivan peräkannella bilettää iso kasa ihmisiä tuulipuvuissaan, kreppitukan ja vyökaukkujen kera. Näytetääns vähän isommille, miten homma hoidetaan. Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksessani.

Kiitos Radio Nova ja Viking Line. Retroristeily nelosta odotellessa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.