Asuntomurto Espanjassa, miten kävi?

Voi, onpa rauhallinen ja turvallisen oloinen alue! Korkeat aidat ja lukolliset portit. Lapsiperheitä ja kaikkea. Täällä on hyvä olla ja ei täällä kyllä voi mitään tapahtua. Klassiset, viimeiset sanat.

Niinpä niin, kaiken piti olla niin rauhallista ja turvallista, niin kuin koto-Suomessa konsanaan. Voi, kuinka märkä rätti naamalle röpsähtikään heti ensimmäisenä aamuna, kun heräsimme paratiisilta vaikuttavassa paikassamme.

Miraflores Beach & Country Club1 Miraflores Beach & Country Club turvallisuus

Näin kaunista korkeiden aitojen sisällä, lukittujen ovien takana.

Missä meidän tavarat?

Mies oli säilyttänyt hänelle tärkeitä lääkkeitään ja muita tavaroita isommassa laukussa, jonka paikka oli yöpöydän alla. Sieltä mies alkoi etsiä aamulla laukkuaan ja pyöri ihmeissään ympäri kämppää. Heräsin itsekin moiseen ihmettelyyn ja yritin rauhoitella. ”Kyllähän se nyt jossain on, et vain muista minne olit sen laittanut”. Pieni ihmetys minulla kuitenkin itselläni oli, sillä olin nähnyt kyseisen laukun nököttävän yöpöydän alla edellisenä iltana. Siinä sitten metsästettiin laukkua ja avasin makuuhuoneessamme olleen liukuovikaapiston. Kappas. Missäs onkaan minun Guessin käsilaukkuni? Se, jonka olin tuohon turvakaapin päälle laittanut?. Raivokas kiertely ympäri kämppää ja sitten minulla heräsi pieni epäilys, kun näin sohvalle asetellut pyyhkeet ja tyynyn.

Minä: Kulta, nukuitko sinä tuossa sohvalla viime yön?
Mies: Joo, mulla oli hirveän kuuma.  En vaan pystynyt nukkumaan makkarissa, joten menin tohon sohvalle nukkumaan keskellä yötä kun siinä oli vilposempaa.
Minä: Mites tuota tuo partsin ovi. Oliko se auki?
Mies: Ihan pienesti se vaan oli raollaan, että happi liikkui. Ei siitä kukaan ole voinut tulla kun se oli niin pienenä. Kyllä mä olisin herännyt.
Minä: ******. En kirjoita tähän auki sitä kirosanaa, joka suustani pääsi tuolloin.

Kaikki tietää tässä vaiheessa varmaan, mitä laukuillemme oli tapahtunut.

Soittorumba

Voitte uskoa, että järkytys oli valtava. Mies hihkui onnessaan, että turvakaappiin laitetut passit ja lompakko rahoineen, läppärit ja puhelimet oli tallella, mutta minä kiipesin seinille.  Minulle ei ollut tullut mieleenikään, että käsilaukkuni lähtisi varkaan matkaan keskellä yötä, joten laukussani oli mm. lompakkoni. Lompakossa oli puolestaan rahaa, luottokortteja, ajokorttini, pankkitunnukset ja HSL:n matkakortti. Kädet tärisi, itketti, vihastutti niin valtavasti, että yritin kaivella kykenemättömässä olotilassa kännykästäni kortinsulkunumeroa. Tuskaisen etsimisen jälkeen se löytyikin, ja puhelin tuntui ottavan tuskallisen hitaasti yhteyttä sulkupalveluun. Nuo sekunnit olivat varmasti elämäni pisimmät. Milloin varkaus oli tapahtunut? Kuinka monta tuntia korttiani oli pystyttykään vinguttamaan tässä välissä? Ja pyhät hyssykät, MIKSI ME EMME OLLEET HUOMANNEET YHTIKÄS MITÄÄN?!!!

Costa Del Sol Espanja

Sulkupalvelussa oli onneksi ymmärtäväistä ja rauhoittavaa porukkaa. Kait heidät on siihen koulutettu. Minä itkin, yritin pitää itseäni kasassa. Yritin muistella niitä luottokorttejani, mutta kait sitä olisi tiennyt niistä enemmän, jos olisi ollut lompakko nenän edessä! Pankkikortti, Visa, Diners Club ja joku muu. Mikä? Onneksi sopersin itkun välissä jotain K-kaupasta ja korttisulkupalvelun henkilö auttoi hieman ja kysyi, olisiko kyse kenties MasterCardista. Sen se oli pakko olla. Olo rauhoittui, kun mies puhelimen toisessa päässä vahvisti korttien olevan nyt suljettu ja uusien korttien tulevan sitten aikanaan postissa.

Me yritimme jäsennellä, mitä muuta matkaan oli lähtenyt. Mitä miehen laukussa olikaan ollut ja mitä muuta siellä käsilaukussani oli ollut. Meikkipussukka ja sitten siellä taisi olla se hätäpussukka. Niin juu, se hätäpussukka!

Meille kävi  pienoinen tapahtuma vuonna nakki ja miekka. Lentokone, jolla meidän piti matkustaa takaisin Suomeen, oli jouduttu vaihtamaan pienempään versioon jostain syystä. Niin vaan kävi, että pari meidän perheestä muutaman muunkin matkustajan lisäksi joutui jäämään yöksi lähtökaupunkiin ja reititettiin lentoyhtiön kustantamana toista kautta koti-Suomeen. Mies jäi toisen lapsen kanssa siis lähtökaupunkiin, taksimatkat maksettiin, lyhyt yöpyminen hotellissa ja lentomatka kiertokautta kotio. Minä sain kotiavaimet ja turvalukon avaimet itselleni ja pääsin kotiin, mutta tuolloin opimme yhden asian. Mikään ei ole koskaan varmaa, ja mukana on aina hyvä olla kahden kotiavaimet ja kaksi turvalukon avainta. Tänä päivänä minä kutsun tuota kotiavain/turvalukkoavain-pussukkaani ”hätäpussukaksi”, ja se kulkee mukanani matkoilla. Niin, että tuo pussukka taisi olla varkaan matkassa.

Jaa-a. Taloyhtiön säännöt sanoo, että kaikki avaimet on oltava tallella jos ja kun asunnosta muuttaa pois. Onhan se ymmärrettävää ja nyt ei näköjään kaikki ollut enää tallella. Mies kaiveli netistä numeroa vakuutusyhtiölle ja ei kun selvittämään, mitä kotivakuutukseemme kuuluukaan. Vakuutusyhtiö otti kaikki tiedot ylös vahingostamme, mutta lupasimme sitten selvittää myöhemmin loput, koska meillä ei ollut oikeasti vielä selvillä kaikkea vahinkoa. Vakuutusyhtiö oli siis hoidettu, kortit suljettu ja me rupesimme tutkimaan sitä, miten voisimme asiasta ilmoittaa Miraflores Beach & Country Clubin vastaanottoon. Se aukesi vasta kello 10.00, joten emme voineet muuta kuin ruveta syömään aamupalaa pienessä hiljaisuuden ja hämillisyyden vallassa. Lapset otti ihmeen rauhallisesti ja toisaalta myös mekin. Asia oli hoidettu varkaan puolelta niin siististi, ettei olo tuntunut törkeän (?)  rikoksen uhriksi joutuneelta. Miten kummassa näin kävi?

Ja jösses. Minä nukuin puolialasti sängyssä, jonka vieressä varas operoi. Oliko hän mies? Millainen? Katseliko hän minua, paljasta vartaloani? Tuskin tarvitsee enempää selitellä tuntemuksiani?

Miraflores Beach & Country Club kaapisto

Tuossa sängyssä minä nukuin puolialasti yöllä. Tuon yöpöydän alla oli mieheni laukku, joka vietiin ja tuossa liukovikaapiston luona murtovaras operoi.

Äiti, tuolla ulkona puhuttiin poliisista!

Olinhan minä kuullut melkoista mölinää ulkona, mutta ajettelin vain porukan olevan hieman eloisempia alakerran terassilla. Lapsi kuitenkin vannotti, että ulkona oli mainittu sana ”police”, joten menin parvekkeellemme ja näin ison porukan keskustelevan ympyrässä. Selvisi sitten, että emme olleet ainoita varkauden uhreja. Porukka pyysi meidät alas.

Menimme alas ja kävi ilmi, että saman talon neljässä eri asunnossa oli käyty yön aikana, eikä kukaan ollut huomannut mitään erikoista. Laukkuja oli hävinnyt, rahaa myös ja yhdeltä reppanalta ihka oikea Rolex. Keskustelu oli hieman hankalaa, sillä porukassa oli mm. hollantilaisia ja italialaisia, mutta sen verran saimme kuulla, että osa tavaroista oli löytynyt puutarhan alueilta leviteltynä ja niin myös löytyi meidän laukut, vajaana tosin. Tuon lisäksi naapurimme nainen ilmestyi kalmankalpeana huoneistomme ovelle myöhemmin. Hänen parvekkeeltaan oli löytynyt sinne kuulumaton pussukka, ja siellähän möllötti meikäläisen Ladyshaver. Enpä tiennyt senkin lähteneen varkaiden matkaan, mutta se oli hylätty ilmiselvästi melkoisen nopeasti naapurin puolella. Yksi parvekkeellamme kuivumassa ollut rantapyyhe jäi sille tielleen.

Mies sai lääkelaukkunsa takaisin ja varkaan matkaan, tai kadoksiin, jäi bluetooth-kuulokkeet. Minä sain käsilaukkuni takaisin lähestulkoon kaikkine sisältöineen, mutta lompakossa olleet 25 euroa lähtivät varkaan matkaan.  Hieman korupussukaltani näyttävää hätävarapussukkaani ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, joten lukkojen uusiminen oli edessä.

Asiointi lomakohteen ja espanjalaisen poliisin kanssa

Kymmenen maissa menimme kertomaan asuntomurrosta Miraflores Beach & Country Clubin vastaanottoon ja kyselemään neuvoja, miten edetä asiassa. Olimme saaneet jo vakuutusyhtiöltä neuvon tehdä ilmoituksen asiasta poliisille, sillä tarvitsimme sieltä todisteeksi poliisiraportin. Nainen vastaanotossa oli ymmärrettävästi järkyttynyt, mutta rauhoittelimme häntä ja kerroimme, ettei heidän toiminnassaan ollut mitään väärää ja emme epäilleet heitä mistään. Nainen otti tiedot ylös, soitti poliisille ja antoi meidän keskustella poliisin kanssa. Tapahtuma raportoitiin poliisin tietojärjestelmään puhelinkeskustelun välityksellä, ja meidän tehtäväksi jäi käydä hakemassa raportti Fuengirolan poliisiasemalta 24 tunnin sisällä. Vastaanotosta hälytettiin vielä alueen oma vartiointiyritys tarkistamaan huoneistomme ja tekemään omat tutkimuksensa, joten keskustelimme heidän kanssaan vielä ennen poliisiasemalle lähtöä.

Saimme Miraflores Beach & Country Clubin vastaanotosta kartan, jossa neuvottiin poliisiaseman paikka. Löysimme jonkin matkan päästä poliisiasemasta parkkihallin, johon jätimme auton ja talsimme poliisilaitokselle. Vuoronumero neuvosta kouraan ja ei kun odottamaan. Tuskallinen, pitkä tunti odottelua, jonka aikana elimme epätietoisuudessa. Oliko meidät unohdettu? Olimmeko sittenkään oikeassa paikassa? Ei muuta kuin odottelua ja muutama jätski sekä limu lähikaupasta.

Spanish Police

Vihdoin kävi kutsu huoneeseen, jossa odotti meitä nuori poliisi, jonka englannin kielen taito oli hieman vajavaista. Minä pelkäsin poliisia ja sitä, että passeissamme olisi jotain vikaa. Siellä huoneessa me yritimme keskustella jotain (poliisi oli kuulemma innoissaan tulossa Suomeen joulukuussa) ja minä pohdin lasten kanssa sitä, kuinka monta leimaa saisimmekaan papereihin poliisi toimesta. Niin juu, ja olimmeko sittenkään oikealla poliisiasemalla? Joutuisimmeko hirveään kuulusteluun, kun olimme nyt joutuneet rikoksen uhriksi? Löytyisikö meidän rikosilmoitusta sittenkään, kun poliisi oli niin hiljaa?

”Ok, here it is. I used google translator. Sorry.”

Ja me suomalaiset luimme silmät pyöreinä tietokoneella ollut raporttia. Pyhät hyssykät, me emme ymmärtäneet siitä oikeastaan mitään. Miehen nimi oli oikein ja se, että olimme Suomesta. Lomakohteenkin nimi oli oikein, mutta sitten translator antoi semmoista tarinaa, että ymmärsimme meiltä viedyn juuri ne tavarat, joita meiltä olikin viety. Ei siinä auttanut kuin nyökätä hämillisenä, sillä isompi kommunikointi poliisin kanssa olisi ollut hänen vajavaisen kielitaitonsa takia suoranainen mahdottomuus. Meillä oli käyty yön aikana ja meiltä oli viety tavaraa. Piste. Se sai tässä tapauksessa riittää.

Loppuloma meni useamman puhelun ja avainasian selvittämisen kanssa. Sovimme taloyhtiön isännöitsijän kanssa lukkojen uudelleensarjoituksesta ja turvalukon vaihtamisesta tiettynä päivänä ja nukuimme loppuyöt lomakohteessamme visusti ikkunat ja parvekkeen ovi kiinni. Niin juu, ja hemmottelimme itsejämme ihanilla parvekeaamiaisilla joka aamu.

Lomaosake aamiainen

Asiointi vakuutusyhtiön ja korttiyhtiöiden kanssa

Olimme siis tehneet alustavan vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle tuoreeltaan, mutta jäimme odottamaan lopullisia kustannuksia vahinkoilmoitukseen. S-Pankki veloitti pankkikortista ja Visa-kortista molemmista 10 euroa uusintakuluina. Diners Club veloitti ensin, mutta näytti poistaneen veloituksen hyvältä (?) asiakkaaltaan oma-aloitteisisesti muutaman päivän päästä. MasterCard ei veloittanut minulta mitään. Vahinko koostui siis 20 euron kortin uusimiskuluista, 25 euron käteisestä, bluetooth-kuulokkeista, lukkojen vaihdoista ja poliisilla käymisestä johtuneista parkkikuluista 3,50 euroa. Viikon lomailun jälkeen kodin postilaatikossa odotti jo pankkikortin ja luottokorttien uudet pin-koodit, itse kortit tupsahtivat postissa muutaman päivän päästä siitä. Ns. kortitonta ja rahatonta aikaa minulle ei tullut ollenkaan, joten elämäni ei hankaloitunut senkään puolesta paljoa. Meikkisudit ja tietyt meikit meni uusiksi, koska meikkipussin sisältöä oli levitelty, mutta niistä en viitsinyt ruveta vääntämään vakuutusyhtiön kanssa.

Teimme vakuutusilmoituksen netissä kaikkine kuitteineen ja poliisiraportteineen 11.9. Päätöksen saimme asiassa 21.9. Kaikki korvattiin täysmääräisenä, miinus omavastuuosuus 150 euroa.

Mijas

Mitä opimme?

Tapahtuma ei jättänyt minuun suurempaa traumaa kuin sen pohdinnan, mitä varas oli nähnyt minusta. Olen äärettömän onnellinen siitä, ettei kukaan meistä herännyt varkaan visiittiin sillä saattaa olla, että olisimme päässeet hengestämme tuona yönä. Turvalliseksi nähty aluekaan ei ole turvallinen, sillä varkaat voivat varata huoneiston loma-alueen sisältä ja operoida aivan rauhassa täsmäiskuna. Olen kantanut aina ihan vähäisen määrän käteistä lompakossa varkaiden takia, joten käteisen menetys tällä kertaa ei ollut kummoinen ja se pelasti suuremmalta mielipahalta. Murrosta lähtien olen laittanut lompakkoni turvasäilöön aina, kun sitä ei ole ollut tarvetta kuljettaa mukana. Ikkunoita ja parvekkeen oviakaan emme pidä auki edes raollaan yöaikaan, vaikka huoneisto/hotellihuone sijaitsisi kuinka korkealla tahansa ja alue vaikuttaisi turvalliselta. Kaikki tärkeät puhelinnumerot, myös vakuutusyhtiön puhelinnumero, pidetään kännykän muistissa ja mikä tärkeintä, myös se numero, johon pystyy soittamaan ulkomailta. Moisten numeroiden kaiveleminen netistä järkytyksen vallitessa ei ole maailman helpoin juttu, sanon minä.

Onko muita samanlaisen murron kohteina olleita? Muita rikoksen uhriksi ulkomailla joutuneita? Millaista oli poliisien/vakuutusyhtiöiden kanssa asioiminen?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Puhutaanpa viineistä ja viininjuomisesta(ni)

Hip hei, puhutaanpas viikonlopun kunniaksi viinistä, tuosta minun lempijuomastani. Se on nimittäin niin, että ihana viini saa minut ajoittain hymisemään parhaimmillaan tyytyväisyyttä. Luen puolimielelläni arvosteluja viineistä ja saatan ostella pulloja niiden mukaan, mutta välillä viiniarvostelut saavat tämän blondin siniset silmät pyörimään päässä.

Öööö, mikä mättää. Taas?

Paas lukien muutama netistä poimittu arviosana viineistä!

Jalohomeinen: Que? Onko jalohome hienompi home kuin se home, joka möllöttää yli viikon verran pussissa muhineen leivän päällä?
Terävä piiskansivallus nousee lasissa: Tarkoittaako tuo nyt sitä samaa, kun minä joskus irvistän maistaessani viiniä? Päätä puistattaa ja silmistä nousee vesi, kun juoma ei vain osu ja uppoa tai tärähtää suussa ensitöikseen?
Juuri jauhettua kahvia tammesta: Ööö, minen tiennytkään, että tammesta saa kahvia.
Hedonistinen tuoksu: No nyt rupes kiinnostamaan. Minen kyllä olisi keksinyt sanoa mistään viinistä noin, mutta kyllä pitää nostaa nenää pikkusen taivasta kohti ja hymistä tyytyväisyyttä, jos tuommoinen juoma tulee vastaan.
Lantaa: Mitäpä tuohon sanomaan. Olen puolicitytyttö, eikä navetan tuoksut ole se meikäläisen juttu. Alkoon tai taxfreehen jää, piste. Ja voisiko Alko vaikka laittaa ruskeat hintalaput näille lantaviineille, ettei tulisi erehdyksissä moista ostettua?
Nahkainen: Hmm. Minun on kyllä seuraavalla kerralla haettava laukkukaapista Furlan laukkuni viinilasin viereen ja nuuskuteltava laukkua sekä viiniä vuorotellen. Tämän nuuskuttelun kyllä teen visusti kotona. Eihän sitä kehtaa tuonne julkisille paikoille mennä moista tekemään.
Märkää villasukkaa: Tarviiko tuohon sanoa mitään?
Vielä vauva: Oih, minä niin tykkään vauvoista, mutta viini, joka on vielä vauva, taitaapi jäädä kaupan hyllylle.
Kotakalvo: Yksi sana.  Que?

Ja tähän loppuun yhteisesti muutama: Hillottu parfyymi, hillitty homeinen sienimäisyys ja hillitty makea kynsilakkainen volatiilisuus. Minä en vain voi lopettaa pohtimasta, mistä kummasta noita kuvauksia oikein tupsahtelee mieleen. Miettiikö joku muu samaa?

Kuis siellä?

Tassu ylös sinä, joka olet joskus maistellut viiniä nolona ja pohtinut, onko päässäsi jotain vikaa, kun et sitten millään saa samaa suutuntumaa ja tuoksua nenääsi mitä viiniarvostelu sanoo. Pohdit yleensäkin sitä, miltä kotakalvo tuoksuu ja mistä näitä selostuksia keksitään? Tunnetko lievää tavismaisuutta, kun koet viiniä nuuskutellessasi enemmän nenään ryöpsähtävän HK:n meetvurstin tuoksun? Tunnetko noloutta, kun viiniasiantuntija pyörittää viiniä lasissa kauniissa kaaressa ja itse saat viinin läikkymään säälittävästi puolelta toiselle?  Tsip, täällä nousi meikäläisen tassu ylös! Ja se on kuulkaattes niin, että mieheni valitsee minulle ravintolassa viinit (osuu myös aina oikeaan) ja maistelee tarjoilijan tuoman viinipullon sisällön. Minä istun korvat luimussa siinä samalla miehen hoitaessa ritarillisesti tehtäväänsä. Onneksi olen nainen, enkä tunne pistoa rinnassa moisen takia.

Mutta hei, tarviiko sen viininmaistelun olla niin vakavaa ja viinihetkien suoranaista pönötystä? Eikö siitä viinistä voisi vaan nauttia hyvässä seurassa tai itsekseen lököverkkarit päällä, villasukat jalassa ja silti ottaa ilon irti kaikesta maistelusta? Todeta pelkästään sen, onko viini hyvää vai pahaa ilman suurempia selittelyjä? Ja se on kuulkaattes niin, että Alkon hyllyltä poimittu kaunisetikettinen tai isoin alkoholiprosenttinen pullo ei välttämättä olekaan se paras viini ruoallesi taikka tilanteeseen. Minä olen paasannut varmaan aiemminkin ja teen sen nyt.

Ruoan ohessa nautittu, juuri kyseiselle ruoalle valittu viini muodostaa sellaisen kombinaation, että oksat pois. The viini täydentää aterian, luo viimeisen silauksen onnistuneeseen iltaan ja no, on vaan paras ruokajuoma tietyillä aterioilla.

Että nuin, nyt olen sen sanonut. Olen viini-/skumppa- ja samppanjatyttö. Joskus hipsimme miehen kanssa lauantaina Alkoon kysymään myyjän suositusta suunnittelemallemme aterialle ja ostamme kyseisen viinin. Osa viinistä menee aterialla, mutta illalle jätämme tuolloin loput viinistä ja nautimme sen hedelmien, marjojen ja juustojen kera. Jos Alkosta ei tartu matkaan viiniä aterialle, niin sitten hankimme jonkun kuohuviinin tai samppanjan maisteltavaksi lauantai-illalle. Siellä me sitten miehen kanssa istua nökötämme telkun ääressä ja arvostelemme viiniä innoissamme. Kola-Ollin sanoin, joskus kuohuva on vaan liian hapokasta ja ilta menee lipittäessä ja röyhtäillessä. Ah, niin romanttista. So not.

Hedelmätarjotin

Siinähän niitä, skumpan kyytipoikia yhdellä kertaa lauantaina. Skumppa tosin kannattaa maistella ennen marja/hedelmäsatsia.

VicarageViinilinna 2

Anyway, pääsin viime keskiviikkona kutsuttuna käymään Viinilinnan tiloissa maistelemassa viinejä ja olipahan keikka. Viinilinna haluaa tarjota uusia kokemuksia ja elämyksiä meille suomalaisille metsästämällä laadukkaita sekä kiinnostavia viinejä maailmalta, ja totta vie se sopi tälle kokeilunhaluiselle naiselle. Melkoinen taivas siis aukeni keskiviikkona tälle viininautiskelijalle ja mikä parasta, maistelussa sai olla oma itsensä. Puhuttiin asioista tavanomaisesti, ilman kotakalvoja ja jalohomeita. Opimme sen, miten viiniä pitää maistella. Vaikka siinä edessäsi seisoisi maailman ihanin mies tai nainen, suloisin koira, kissa tai lisko, niin simmut kiinni, nenä lasia kohti ja nuuskuttelua suu auki. Niin se vaan kuules on, että paljon enemmän siitä viinistä sai irti tuolla tavalla. Juu ja opimme myös tavan, jolla pullon voi avata näyttävämmin eikä viiniä ole todellakaan etikettiin katsominen. Jos yksi viini ei maistunut, niin mikäs siinä, pois vain ja uutta maistelemaan. Illan tarjonta oli monipuolinen ja melkoinen makupaletti, joten muutama mukava uutuus sieltä sitten löytyikin Alkosta metsästettäväksi.

Viinilinna

Viinilinnan maistiaisissa. Nanna viini ja auringonlasku. Toimii. Aina.

Meikäläisen suosikki?

Tähän loppuun on ihan pakko mainostaa uutta lempparikuohuviiniäni, Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (Alkossa 11,69 euroa). Kyseinen kuohuviini kuuluu Viinilinnan valikoimiin (ei maisteltu viinimaistelussa) ja tulee Uudesta-Seelannista. Marlboroughn alueella sijaitsevan viinitilan omistavan pariskunnan toinen osapuoli on muuten suomalainen Satu Lappalainen ja kaunis etikettikin on suomalaisen taiteilijan, Sirpa Ala-Lääkkölän käsialaa. Huippua!

Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc

Viinilehti kuvailee lemppariskumppaani seuraavasti:

”Avoin ja aromikas tuoksu muistuttaa voimakkaasti karviaisesta, herukkapensaasta ja vihreästä omenasta. Kuiva maku on sekin tuoksun mukaisesti erittäin aromikas. Sen kesäisistä vivahteista voi erottaa yrttisyyttä ja raparperia. Terhakkaat kuplat yhdessä raikkaan hapokkuuden kanssa tekevät kokonaisuudesta hyvin napakan. Viini jättää pitkään maistuvan, veden kielelle nostattavan jälkivaikutelman.”

Mitäs mieltä itse olen? Hyvin aromikas, monivivahteinen juoma, jonka maku pyörii pitkään suussa. Mikä messevintä, mukaan tupsahtaa passionhedelmän makua ja juoma sopii nautittavaksi myös yksinään. Minä olen erittäin kuivien kuohuviinien ystävä, ja Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut tuo ihanaa pirteyttä meikäläisen skumppavalikoimaan olematta liian ”passionhedelmäinen” ja kesäinen.  Kipin kapin Alkoon, jos viini alkoi kiinnostamaan, sillä kyseessä on (kausiluontoinen?) poistuva tuote.

Ekstrapojot osasuomalaisuudesta. Niin juu, ja pakkohan sitä on matkabloggaajana tunnustaa. Kyseinen viini aiheutti sen, että Uusi-Seelanti kohosi bucket listillämme ja mukaan sisällytettiin vierailu Vicarage Lanen viinitilalla. Jonain päivänä. Jonain.

Hyvää viikonloppua muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Perheloma Espanjassa: Miraflores Beach & Country Club (Mijas)

Minä olen hotellityttö. Se vaan nyt on niin, ettei mikään ole mukavampaa kuin majoittua hotelliin, jossa kaikki toimii. Palvelu on huippua, aamiainen runsas ja maittava, huonepalvelu toimii ja hyvä illallisravintola tai erillinen lounge löytyy saman katon alta. Helppoa elämää ja ah, niin nautinnollista.

Mukavuusalueen ulkopuolelle?

Kyselimme lapsiltamme talvella hiukan kesälomatoiveita ja heidän toiveenaan oli se, että pääsisi ulkomaille lomailemaan mahdollisimman leppoisasti. Paljon uimista ja aurinkoa eikä mitään menemisiä ja aikatauluja, ei välttämättä edes aamiaiselle herättämistä. Alkoi kuumeinen helpon lomakohteen etsintä ja lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen, tylsähköön (?) Costa del Solin Mijakseen. Matkavuotemme 2016 sisälsi ja sisältää kalliimpia matkoja kiitettävästi, joten Mijaksen majoituksen hintaa katselimme melkoisen tiukalla silmällä. Siitä se ajatus sitten lähti liikkeelle, ja päädyimme varaamaan elämämme ensimmäisen lomaosakehuoneiston viikoksi. Se oli varmaa, että tällä helppoon lomailuun tottuneella prinsessalla oli hieman totuttelemista uuteen lomailukuvioon, mutta mitäs me tykkäsimmekään?

Miraflores Beach & Country Club kokemuksia

Miraflores Beach & Country Club (4,5 palluraa Tripadvisorissa)

Miraflores on tunnettu, useasti palkittu ja laadukas loma(osake)kohde Espanjan aurinkorannikolla. Nimi Miraflores tulee kahdesta eri sanasta, Mira (katso) ja Flores (kukkia), jonka kyllä ymmärsi, kun alueelle saapui. Kaikkialla alueella, myös julkisten teiden varsilla, oli hienosti hoidettuja kasveja ja puutarhoja. Ison alueen huoneistoja oli varattavissa myös normaalisti huoneistohotellina, ja löysimmekin hyvän diilin negatiivisessa julkisuudessa olleen hotels.comin kautta. Nykyään tosin hotels.com on meidän perheessä nou nou listalla, sillä meitä on alkanut epäilyttää, että myös meidän luottokorttitiedot päätyi vääriin käsiin sieltä pari vuotta sitten.

Miraflores Beach & Country Club sijaitsee mukavasti A7-tien varrella, n. 40 kilometrin päässä Malagan lentoasemalta. Koska kyseessä on lomaosakkeista koostuva lomakohde, on vastaanotto vaihtelevasti auki rajallisen ajan vuorokaudesta (päivästä riippuen 8-21 h/vrk). Meidän visiitin aikana vastaanottorakennuksen läheltä löytyi sopivasti parkkipaikkoja ja palvelu vastaanotossa oli ystävällistä. Vastaanottovirkailijan englannin kielen taito oli melkoisen hyvää, joskin muutaman kerran tuli vaikeuksia virkailijan puheen ymmärtämisessä.

Alueen suuren koon ja mäkisyyden takia auto on lähes välttämätön, eikä lomaosakealue sovi muutenkaan liikuntaesteisille. Oma huoneistomme sijaitsi mäen päällä, n. 1,5 kilometrin päässä vastaanotosta, ja autolle löytyi parkkipaikka suljetun alueen ulkopuolella. Laukkujen rahtaaminen olikin melkoinen projekti meille, sillä asunnollemme pääsi vasta useampien rappusten kautta.

2 Bedroom 1 Bathroom Apartment

Kodikas n. 70-neliöinen huoneistomme sijaitsi kolmikerroksisen talon toisessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Huoneistossamme oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, ruokailutila ja kylpyhuone. Mukavan kokoiselta parvekkeelta löytyi viiden hengen ruokailuryhmän lisäksi kuivausteline sekä kaksi auringonottopetiä. Huoneiston kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi ajoittain ja sisustus oli melkoisen ”paikallista”. Siivous oli tehty hyvin, mutta sisätossuja (esim. kylpytossut) kannatti käyttää ja astiat pesimme kertaalleen ennen käyttöä. Huoneistosta löytyi lähes kaikki tarvittava silityslauta ja -rauta mukaan lukien, ainoastaan imuri ja astianpesukone puuttui.

Miraflores Beach & Country Resort Living RoomMiraflores Beach & Country Club Resort

Olohuoneessa oli tarjolla jopa tuikkukynttilät tunnelman luontiin. Televisiosta löytyi mukavasti kanavia (myös Yle) ja viihdykkeenä toimi DVD-soitin, musiikkisoitin (ei mp3-toistoa) sekä oma, hyvin toimiva maksuton WiFi. Olohuoneesta oli käynti isohkolle parvekkeelle, josta oli hyvät näkymät merelle.

Miraflores Beach & Country Club Balcony

Ei nyt ihan meidän perheen suosikkeja nuo muovikalusteet, mutta huoneistosta löytyneellä vaaleanpunaisella pöytäliinalla olisi voinut laittaa pöytää hieman koreaksi. Sen verran komeakankaisen pöytäliinan väri hyppi silmään, että laatikkoonsa jäi.

Miraflores Beach & Country Club

Ah, noita vehreitä maisemia!

Huoneiston keittiö oli hyvin varusteltu, joskaan astianpesukonetta siellä ei ollut. Astioita ja ruoantekovälineitä oli tarpeeksi ja hanasta tuleva vesi oli ilmoituksen mukaan juotavaa, mutta lomakohdekin suositteli juomaan pullotettua vettä. Talon puolesta tuli ”hotellimaisesti” pikakahvi- ja teepusseja, sokeria sekä pienet maidot, mutta muita elintarviketuotteita ei talon puolesta ollut. Aivan kaikkea ei sentään tarvinnut keittiöön hankkia, sillä astianpesuaine, liedenpuhdistusaine, täysin uusi tiskisieni ja -rätti sekä puhdas astiapyyhe odotti valmiina. Roskien vienti oli hoidettava itse ja sääntöjen mukaan talousjätteet sai viedä vasta iltamyöhäisellä taikka yöllä, kun lämpötila oli tarpeeksi laskenut.

Miraflores Beach & Country Club MijasMiraflores Beach & Country Resort Dinind AreaMiraflores Beach & Country Resort Kitchen

Huoneiston hintaan kuulunut kevyt siivous lomaviikon puolivälissä yllätti positiivisesti. Meille tuotiin keittiöön uusi tiskisieni ja tiskirätti, kuivat roskat vietiin ja astiat tiskattiin poissa ollessamme.

Miraflores Beach & Country Resort Kitchen pic 2Miraflores Beach & Country Resort View from Kitchen

Näkymä keittiön ikkunasta.

Niin kuin mainitsin aiemmin, makuuhuoneita huoneistossamme oli kaksi kappaletta. Molemmat olivat yhtä suuria, joista toisen ikkunat oli suunnattu merelle päin ja toisen vuorille. Toisen makuuhuoneen sängyt oli eroteltavissa toisistaan, mutta sänkyjen erottaminen olisi vienyt makuuhuoneesta liikaa tilaa.

Miraflores Beach & Country Club Bedroom

Vanhempien makuuhuone, näkymä merelle päin. Makuuhuoneen liukuovikaapiston sisältä löytyi sekä vaatetankopuoli että hyllypuoli, ja hyllypuolelta iso turvakaappi.

Miraflores Beach & Country Club Two Bedroom Apartment

Näkymä aikuisten makuuhuoneesta lasten makuuhuoneeseen, makuuhuoneiden välissä sijaitsi kylpyhuone.

Miraflores Beach & Country Club second bedroom

Lasten makuuhuone, josta näkymä vuorille päin. Lasten makuuhuoneesta löytyi myös samanlainen liukuovikaapisto kuin aikuistenkin huoneesta, mutta turvakaappia siellä ei ollut.

Kylpyhuone oli siisti, joskin ikä näkyi siinä ehkä parhaiten. Talon puolesta tuli kylpy- ja käsipyyhkeet, sekä muutama peseytymistuote.

Miraflores Beach & Country Club BathtubMiraflores Beach & Country Club Bathroom

Huoneistosta löytyi uuden oloinen pesukone, eikä pyykinpesuainettakaan tarvinnut itse hankkia, sillä mukana tuli paketillinen pyykinpesutabletteja. Viikkomme puolessa välissä tehdyssä kevyessä siivouksessa siivoojat lisäsivät paketillisen pesutabletteja.

Miraflores Beach & Country Club Washing Machine

Lomaosakealueen miellyttävyyttä lisäsi hyvin hoidetut puutarha-alueet. Alueella hyöri useita puutarhanhoitajia päivittäin pitämässä kasveista huolta.

Miraflores Beach & Country Club Garden 6Miraflores Beach & Country Club Garden 3Miraflores Beach & Country Club Garden 2Miraflores Beach & Country Garden Garden 5

Alueellamme oli kaksi eri uima-allasta, joista toinen oli rauhallisempi ja enemmän aikuisten suosiossa. Molemmilta uima-allasalueilta löytyi pukukopin lisäksi wc, suihku, aurinkovuoteita ja aikuisten altaan lisäksi lastenallas.

Miraflores Beach & Country Resort Pool 1Miraflores Beach & Country Club QuietMiraflores Beach & Country Resort Quiet Pool Area

Toinen, suositumpi allas oli talorivistön toisella puolella (kuva alla). Kyseiseltä alueelta löytyi myös baari, jonka äärellä järjestetään tapahtumia kerran viikossa. Meidän majoitusviikon aikana baarin luona pidettiin grillijuhlat, jotka jätimme käytännön syistä väliin. Sen verran ehdin kuitenkin näkemään, että grillitapahtuma oli suosittu.

Miraflores Beach & Country Club Pool with Bar
Mitäpä perheemme tykkäsi?

Kokemus oli hyvä. Huoneistomme oli oikein oiva perhelomailuun ja nautimme lomastamme todella paljon. Alueen ison koon takia kauppaan lähteminen oli oma projektinsa, vaikka pari kauppaa ja muutama ravintola olivatkin melko lähellä. Auto oli siis enemmän kuin suotava kyseisellä alueella, mikä tietty lisäsi lomailun hintaa. Aidattu alue, johon vain asukkailla oli pääsy oli rauhallinen ja turvallinen, mutta ovet ja ikkunat kannatti pitää lukittuina yöaikaan ja päiväsaikaan silloin, kun huoneistossa ei oleskeltu.  Nautimme kodikkaasta tunnelmasta ja tunsimme olevamme kaikesta huolimatta lomalla, vaikka tiskaamiseksi, pyykkäämiseksi ja ruokarumbaksi osa lomasta menikin. Huoneiston hintaan kuulunut kevyt siivous puolessa välissä lomaamme auttoi mukavasti tuntemaan olon leppoisaksi, eikä meikäläiselläkään noussut tatti otsaan. Ilmastointia ei huoneistossamme ollut, mutta pärjäsimme ihmeen hyvin huoneissa olleilla kattotuulettimilla ja yhdellä voimakkaalla lattiatuulettimella. Kylpyhuoneen olematon ilmastointi tosin häiritsi, joskin iltasuihkujen jälkeen tehty huoneiston läpituuletus hoiti asiansa melko hyvin.

Sisustukselta on turha odottaa luksusta, mutta hinta-laatu on mielestämme kohdillaan, sillä maksoimme majoituksestamme n. 102,50 euroa/vrk. Huoneistoja löytyy eri kokoisina ja tasoisina (myös astianpesukoneen kera) sekä haluttaessa rannan tuntumasta. Suosittelen pyytämään majoitusta korkeammasta kerroksesta, mikäli haluaa enemmän yksityisyyttä. Aktiviteeteista mm. golfkenttä ja tenniskenttä on tarjolla ihan lähettyviltä, rannalle on ajomatkaa n. 5 minuuttia ja vesipuisto Parque Acuático Mijakseen n. 15 minuuttia. Miraflores Beach & Country Clubin sivuille pääset suoraan tästä.

No, miltäs vaikuttaa? Onko jollain lukijalla kenties kokemusta ko. kohteesta?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Siljalla on salaisuus: Iso Promenade-hytti!

Päivä Tukholmassa risteily 2

Toissaviikonloppuinen risteilymme Siljalla oli kaikkea muuta, kuin mihin olimme tottuneet. Kustansimme merimatkan lastemme serkuille, joille risteilyt ovat harvinaista herkkua. Kaiken kukkuraksi risteily oli serkkulapsille ensimmäinen Siljalla, joten ilmassa oli ihanaa jännitystä ja juhlan tuntua. Juuri sellaista, jota omat lapsemmekin tunsivat vuonna nakki ja miekka.

Anyway, lauantainen mielenosoitus sai meikäläisen otsalle ison tatin, kun totuus sen vaikutuksesta liikenteeseen selvisi minulle. Olimme sopineet miehen kanssa niin, että menisin julkisilla omia aikojani Olympiaterminaaliin ja mies tulisi lasten kanssa autolla Helsinkiin, jättäisi auton Velodromille ja jatkaisi lasten kanssa julkisilla terminaaliin. Eihän siitä tullut mitään, sillä päädyimme kaikki kävelemään Olympiaterminaaliin, minä Rautatieasemalta ja mies lasten kanssa jostain Tehtaankadun tienoilta, vesisateessa tietty. Omat fiilarini oli melkoisen väsähtäneet tarpomisen jälkeen, joten oli mahtavaa kurvata tyhjälle Club One Gold-luukulle ja noukkia maihinnousukortit sieltä.

Oi niitä ihmetyksestä pyöreitä silmiä, kun serkkulapset astuivat ensimmäistä kertaa Silja Symphonyn Promenadelle ja oi sitä ihmetystä meillä kaikilla myös silloin, kun avasimme Promenade-hyttimme oven. Se on kuulkaattes niin, ettei hytti muistuttanut tavallista Promenade-hyttiä ollenkaan.

Silja Symphony Promenade hyttiSilja Symphony Promenade-hytti

Että nuin. Tämä kannella 11, aivan aluksen perässä sijainnut 18 m²:n suuruinen Promenade-hytti on entinen Romantica-hytti, jota myytiin Silja Linellä aina vuoteen 1997 asti. Romantica-hytin erikoisuutena oli mm. pyöreä sänky ja poreallas, jonka takia kylpyhuone oli ja on huomattavasti isompi kuin perushytissä. Silja-luokan hintaan myydyillä Romantica-hyteillä taisi olla hieman vaisumpi kysyntä, sillä kyseiset hytit muutettiin Family- ja Promenade-hyteiksi vuonna 1997. Meille osui Silja Symphonyllä tuo Promenade-hytti 11829, jonka lisäksi seurueemme käytössä oli muutaman hytin päässä sijainnut A-luokan hytti.

Syvennyksessä, jossa sijaitsi aikoinaan pyöreä sänky, oli nyt kaksi erillistä liikuteltavaa sänkyä. Toiselta seinustalta löytyi lisäksi liikutettava alasänky ja seinällä oleva yläsänky. Promenadelle suuntautuneesta ikkunasta näki avonaiseen Old Port Pubiin sekä melkoisen hyvin ulos perän isoista ikkunoista.

Silja Line Promenade

Kampauspöytä oli tilava, hytistä löytyi avonaulakko ja normaaliin Promenade-hyttiin verrattuna myös televisio, joka oli isompi kuin A-luokan hyteissä. Hytin sisustusta ei oltu uusittu muutoin, mutta kylpyhuone oli käynyt läpi isohkon remontin. Remontti lienee ollut kuitenkin keskeneräinen, sillä sieltä puuttui mm. pyyhekoukut.

Silja Symphony Promenade hytti televisio

No nyt on telkku oikealla kohdalla (vrt. edellinen postaukseni). Pakkasimme varmuudelta mukaan pari elokuvaa ja läppärin HDMI-piuhan kera. Pistimme leffan pyörimään läppäristä telkkuun silloin, kun lapsilla oli tarve hieman rauhoittua hytissä. Ei muuta kuin oikeassa alakulmassa näkyvä sänky poikittain telkun eteen ja tenavat siihen istumaan. Laivaherkkuja ja limut/vedet/mehut kouraan, niin rauhoittumishetki oli taattu. Aina ei vain jaksa mennä tuulispäänä.

Niin juu ja se kylppäri...

Silja Symphony uusittu Promenade hyttiSilja Symphony wc

Ei pöllömpi, vai mitä? Pyyhekoukut vaan seinälle ja vessapaperi telineeseensä vessaharjan sijaan, niin kyllä kelpaa.

Hytin sijainnissa aluksen perässä oli sekä hyvää että huonoa. Alla sijainneesta Pubista kantautui vain vähäisesti musiikkia ja käytävä oli rauhallinen, mutta tärinä aluksen perässä oli ajoittain melkoisen voimakasta. Mies, minä ja yksi lapsista koki tärinän aluksen perässä haittaavaan yöunia useaan otteeseen (itse sekosin jo laskuista), mutta kolme muuta seurueestamme ei häiriintynyt tärinästä ollenkaan. Suosittelenkin herkkäunisille hyttejä muualta.

Jos perän tärinät tai hytin vanhahko sisustus ei haittaa, on Silja Symphonyn Promenade-hytti 11829 ihanan tilava ja kerrassaan mainio hytti perheille. Kannattaa laittaa toivomus kyseisestä hytistä varaukseen ja kysellä sen perään vielä satamassa, sillä tätä Promenade-hyttiä on tasan 1 kappale Silja Symphonyllä.  Promenaden toisella puolella vastapäätä sijaitsee saman kokoinen Family-hytti 11629 vuodesohvalla, jossa on myös normaalia isompi kylpyhuone. Kyseisen hytin kunnosta minulla ei ole tietoa, joten jos joku tietää siitä enemmän niin toivoisin kommenttia postauksen alle. Pyydän myös huomioimaan, että tämä hyttiesittely koskee Silja Symphonyä, joten samaiset hytit Silja Serenadella saattavat olla joko Promenadea tai Family Promenadea, taikka sitten molempia. Se, kummin päin ne Silja Serenadella ovat on pieni mysteeri, joten sekin tieto otetaan kiitollisna vastaan.

EDIT 14.9.2016: Olen saanut tietooni, että Silja Serenadella hytti 11829 on uusittu  Promenaden puoleinen Family-hytti.

Anyway, merimatkat ovat olleet perheellemme monesti jo peruskauraa, emmekä ole intoutuneet tutkailemaan aluksen ohjelmistoa sillä silmällä. Serkkulasten tulo mukaan matkalle toi oivan piristysruiskeen, ja tulipahan sitä katsastettua akrobaattiesityskin menomatkalla.  Tukholmassa jalkauduimme ihan lähelle Finlandsparkeniin, jossa lapset intoutuivat useampaankin leikkiin. Tunti hillumista puistossa, toinen tunti lähes tyhjässä leikkihuoneessa ja sen jälkeen mies nappasi lapset mukaansa ja vei heidät kylpylän poreisiin pariksi tunniksi. Minä käytin tilanteen hyväkseni ja hilpaisin Sushi & Co. -ravintolaan nauttimaan kasvis -sushivalikoiman ja lasin viiniä.

Silja Symphony Sushi & Co

Menomatkan eväkset noukimme Mundon puolelta, mutta paluussa aterioimme mukavasti Tavolàtassa. Täytyypi myöntää, että olimme iloisia, kun Tavolàtasta löytyi suosittu lastenpöytä poikkeuksellisesti myös sunnuntaina. Se oli suoranainen pelastus, sillä olisimme olleet pakotettuja siirtymään muualle syömään lastenpöydän puuttuessa. Lapset nauttivat tarjonnasta ja lastenpöydästä noukittiin perusranskisten, lihapullien sun muiden lisäksi mm. katkarapuja. Tyytyväisyys oli taattu ja täysi hyväksyntä siis täältä suunnasta.

Pikkuinen kehitysehdotelma minun on kyllä heitettävä Siljalle. Olisi nääs melkoisen kiva, jos El Capitánista tuttu Kid’s menu olisi tarjolla myös Tavolàtan puolella perusmenun ohessa silloin, kun lastenpöytää ei ole. Lapset ovat kuitenkin erilaisia ja osalle ei maistu hienot annokset, joten lastenpöydän puuttuessa useampi perhe saattaa luopua aterioinnistaan Tavolàtassa. Harmi sinänsä, sillä ruoka siellä on aterioinnin arvoista ja ravintolakin on rauhallisempi kuin buffet.

Silja Symphony Tavolata

Meikäläisen suosikkialkuruoka Tavolàtassa. Oi tuota buffalomozzarellaa!

Silja Symphony Tavolata pääruoka

Ja vauh, nyt oli sitruunan maku kohillaan! Paccheri-pastaa, tuoretta (sopivan rapsakkaa) parsaa, tomaattia, parmesanjuustoa ja sitruunakastiketta.

Vaikka Tavolàtan eväkset ovat hyviä, olen kuitenkin kaivannut jo useamman kerran Siljalla Bon Vivantin puolelle. Ongelma on ruokarajoitteeni, sillä olen kasvissyöjä. Bongasin uusimmalta listalta jo onneksi pääruista kasvisvaihtoehdon, mutta alkuruokiinkin toivoisi tulevan pelkkää kasvista. Mistä sitä tietää, josko alkuruoista olisi mahdollisuus saada hieman riisuttu/muunneltu versio.

P.S: Isot kiitokset postauksessa mainitun hytin historiikista ja muusta hyttitietoudesta Valkeat Laivat -blogin Samille. Siinä on muuten sellainen henkilö, jolta löytyy uskomaton tietomäärä Silja Linen historiasta. Sami kävi myöskin äsken maistelemassa Siljan syksyn uutukaisuuden Menu Nordicin, joten käykääs kurkkaamassa Samin blogi jos merenelävät kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Lapsiperheen testissä: Silja Serenade Family-hytti

Voi ei ihmiset, nyt se tuli! Totaalinen risteilyryytymys, mutta jatkettava on. Meillä on ollut yleensä vain muutama risteily varattuna per vuosi, mutta jotenkin niitä on tullut varattua lisää, kun kohdalle on sattunut hyvä diili tai kyseessä on ollut jonkinlainen erikoislähtö. Toissa viikonloppuinen risteily Silja Serenadella kuului sarjaan ”hyvä diili”, kun saimme Family-hytin edulliseen hintaan. Niin tai miten sen nyt ottaa, sillä kun edulliseen hyttiin lisää kaikki ateriat ja ostokset laivalla, niin laivayhtiöt kiittää monesti ja pankkitili ei. Hyvä me.

Silja Serenade Family hytti

Silja Serenaden merenpuoleiset Family-hytit sijaitsevat aluksen perässä, kansilla 8, 9 ja 10, eikä kyseisessä hyttiluokassa ole mahdollisuutta vierekkäisiin hytteihin. Hytin koko on mukavat 18 m², mikä on 7 m² enemmän kuin neljän hengen A-hyteissä ja 4 m² enemmän kuin Promenaden puoleisissa Family-hyteissä tai Muumi-perhehyteissä. Hyttiin majoittuu korkeintaan kuusi henkilöä, joskin sohvasängyn koko rajoittanee hiukan hyttiin majoittuvien määrää perheissä, joissa on paljon isompia lapsia. Uusitun hytin yleisilme on miellyttävän raikas, kokolattiamatto on vaihtunut vinyylimattoon ja vanhat kaapit korvattu avonaulakolla.

Silja Line Family hytti

Tuota noin, näin äitinä en voi olla pohtimatta sitä, millainen projekti minulla olisi majoittua täällä jos perheessämme olisi pikkutaapero. Tuo televisio tuossa on aivan liian alhaalla ja piuhat niin mukavasti esillä, että pieni muutos olisi paikallaan. Tottahan toki piuhat saa aseteltua itsekin television taakse, mutta kyllähän tuon television voisi nostaa siististi seinälle tai korkeamman, kiinteän hyllyn päälle. Tuolloin kuvassa näkyvä pikkupöytä vapautuisi muuhun käyttöön. Että pienoinen ystävällismielinen kehitysehdotus Tallink Siljalle.

Silja Serenade Family Seaside

Family-hyttiin kuuluu television lisäksi jääkaappi, josta löytyy pullo vettä, pullo kivennäisvettä, kaksi Fantaa, kaksi Coca Colaa ja kaksi olutta. Piccolo-skumppia ei tässä hyttiluokassa ole, mutta hyttipalvelun kautta on tilattavissa vaikka pullollinen alkoholitonta tai alkoholillista kuohuvaa sekä muita herkkuja. Kylpyhuone on samaa kokoa kuin perushyteissä, mutta ainakin meidän hytissä (#8842) mukitelineitä sekä pyyhekoukkuja on enemmän ja mikä parasta, suihkuverho on korvattu suihkukaapilla.

Mitäs perheemme tykkäsi hytistä?

Hytin sijainti aivan aluksen perässä, käytävän päässä oli miellyttävä, joskin perän värinä satamaan tultaessa tai tietyissä tilanteissa tuntui vahvasti. Hyttimme sijainti oli muutoin rauhallinen, sillä käytävällä oli hyvin vähän ohikulkuliikennettä ja mikä parasta, hyttimme ovelta oli pari askelta peräkannelle johtavalle ovelle. Emme uskaltaneet käyttää kyseistä ”crew only” merkittyä ovea menomatkalla, mutta paluumatkalla rohkaistuimme käyttämään sitä, sillä lukitsematon ovi tuntui olevan matkustajien käytössä avoimesti. Kerroksemme takakansi oli niin rauhallinen, että se tuntui suorastaan omalta parvekkeelta ja mahdollisti ”pienen luksuksen” matkaan. Säilytystilaa oli hytissämme mielestämme rajallisesti, ja kaipasimmekin edes jonkinlaista kaapistoa television alle. Olisipa televisio voinut myös olla hiukkasen isompi.

Hytin koko oli nelihenkiselle perheellemme hyvä ja tilaa liikkua oli hyvin senkin jälkeen, kun olimme siirtäneet sohvaa ja liittäneet alasängyt parisängyksi. Television alla ollut pikkupöytä sopi oivasti yöpöydäksi, mutta television kohtalo oli päätyä lattialle. A-luokan hyttien tyylinen, uuteen sisustukseen sopiva alakaappi olisikin ratkaissut ongelman kokonaan.

Silja Serenade perhehytti

Pahoittelut kerrassaan rumasta kuvasta, sillä se on otettu kiireessä juuri ennen hytin luovutusta. Kuvasta saa kuitenkin hyvän idean siitä, miten paljon tilaa jää alasänkyjen ollessa laitettuna yhteen.

Silja Serenade Family parisänky

No, mites matka meni muutoin?

Tiedän lukijoina olevan myös laivafaneja, joten lyhyt selostus lienee paikallaan. Perhematkan takia iltariekkumiset jäi pois. Sinnittelimme miehen kanssa molempina iltoina keskiyöhän saakka (pakko katsoa showt), mutta uni maittoi molempina iltoina. Ravintolavarauksiin heräsimme liian myöhään, joten vapaita paikkoja haluamiimme aikoihin ei ollut enää ennakkovarattavissa. Päädyinkin syömään menomatkalla Fast Lanen kasvisburgerin ja paluussa söimme koko perhe El Capitánissa.

Silja Serenade El Capitán kasvispääruoka

Jösses minkä kokoisen Falafel-annoksen sain El Capitánissa….

Silja Serenade El Capitán jälkiruoka

Ja ai nom nom tuota raparperijälkkäriä! Minä olen kritisoinut monesti raparperijälkkäreitä ja leivonnaisia, sillä useimmiten raparperi ei joko maistu, tai sitten se on kyllästetty sokerilla. El Capitánin raparperijälkkärissä maistui mukavasti raparperi, joten pojot sille.

Skumppalasi

Keli helli meitä hieman paluumatkalla ja pääsimme myös nauttimaan lämpimän aurinkoisesta illasta sundeckillä. Matkustajien iloksi laivayhtiö oli hankkinut sohvaryhmiä kannelle, joten mikäs siinä oli istuessa ja nauttiessa piccolokuohuvaa ilta-auringossa.

Silja Serenade Baltic Sea SunsetSilja Serenade Baltic cruise Baltic Sea

Nautinnollinen, levollinen risteily siis jälleen kerran, ja tällä kertaa kiitokset lähtee erityisesti Wine Barin henkilökunnalle. Ammattitaitoinen, hauska ja ystävällinen henkilökunta sai meille aikuisille hymyn huulille ja harmi, kun Wine Barissa ei voinut istuskella pidempäänkin. Promenaden vilinä ja vilske, hyvä musiikki ja harvinaisempi viini/samppanja lasissa. Kyllä kelpaa. Aina.

P.S.: Eipä tässä kerkiä kuivalla maalla paljoa oleskelemaan. Tulevana viikonloppuna suunnistamme hieman isommalla porukalla laivalle, kun viemme perheellemme rakkaita ihmisiä nauttimaan heille hyvin harvinaisesta merimatkasta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.