Surprise! Karibian risteilylle suuntaan mä!

Siis iik ja superisosti! Tämän tulevan matkan paljastamista olen pantannut heinäkuusta saakka, mutta kait sitä on jo uskottava, että tämä nainen ihan oikeasti on lähdössä kuukauden päästä Karibian risteilylle We Love Cruisesin kutsumana.

Juu, olhan meikäläinen lentää peffalleen eräänä heinäkuisena päivänä, kun sain yllärisähköpostia We Love Cruisesilta. Tekemäni postaus Karibian / Välimeren risteily: Vinkkejä hyvän hytin valintaan oli kiinnittänyt huomion ja minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua Celebrity Cruisesiin yhteistyön merkeissä. Mitäpä tämä Karibian risteilijöihin hurahtanut tyttö olisi voinut muuta sanoa kuin että juu, ja siitä se sitten koko juttu lähti liikkeelle.

Kuva: Pixabay.com

Osallistun siis kahdeksan yön pituiselle Kaunis Minä Karibian risteilylle Celebrity Equinoxilla ja paikkoja on muuten vielä vapaana, vink vink. Premiumtasoinen varustamo Celebrity Cruises on minulle ainoastaan luetun ja kuullun kautta tuttu, joskin kesällä kävin tutustumassa Celebrity Eclipseen sen ollessa Helsingissä. Isolla jännityksellä odottelenkin risteilyäni, sillä melkoisen tiukalla silmällä tulen katselemaan aluksen tunnelmaa ja palvelutasoa. Olen aina saanut hyvää palvelua perustason varustamolla Royal Caribbeanilla, joten kiinnostaakin nähdä, onko palvelu Celebrityllä vielä tasokkaampaa ja henkilökohtaisempaa kuin Royal Caribbeanilla.

Miamiin lennän vasta päivää ennen risteilyä, sillä lomapäiviä on säästeltävä joulun tienoolle ja ensi helmikuun Karibian risteilylle, milläs muulla kuin Celebrityn samaisella laivalla. Onneksi ensimmäinen kokonainen päivä laivalla on meripäivä, joten pystyn hieman tasoittelemaan aikaeron tuottamaa rasitusta. Meripäivän jälkeen alkaakin ahkera saarien kiertely, sillä laiva pysähtyy Puerto Ricon San Juanissa, St. Maartenin Philipsburgissa, St. Thomasin Charlotte-Amaliessa, Dominikaanisen tasavallan Punta Canassa ja yhden meripäivän jälkeen vielä Bahamasaarten Nassaussa. Ai että sanon minä, ja josko tällä kertaa pääsisin sentään käymään laskeutuvista lentokoneista tunnetulla Maho Beachillä.

Kuva vuonna 2016 tekemältämme Karibian risteilyltä. Magens Bay, St. Thomas

Millaisia kokemuksia We Love Cruisesista tähän mennessä?

Varausprosessista en pysty paljoa sanomaan, sillä minun yhteistyötapauksessa varsinainen varaus tehtiin We Love Cruisesin puolella naputeltuani omat henkilötietoni heille. He valitsivat puolestani hyttini ja ainakaan googlettamalla en nähnyt mitään pahaa hytin sijainnissa. Viestittelykin on ollut pääsääntöisesti yhteistyöhön liittyviä juttuja, mutta ns. tavalliselle matkustajalle kuuluvian meilejä ja vähän muutakin olen saanut. Nyt tuleekin kehuja.

Minulla on tällä hetkellä 11 risteilyä takana ja kahden muun varustamon online check-in systeemit on sitä myöten tuttuja. Kyllähän tsekkauksen osaa jo tarvittaessa muillekin varustamoille, mutta We Love Cruisesin infomeili yllätti minut positiivisesti. Pelkän tsekkauslinkin sijaan meilissä oli selostettu rautalangasta vääntäen suomeksi kuvien kera, mitä online check-inissä pitää tehdä ja ilahduin. Oma kielitaitoni riittää hyvin englanninkielisissä jutuissa, mutta kaikilla niin ei ole tai online check-in voi olla entuudestaan tuntematon. Pojot siis selkeistä ohjeista We Love Cruisesille.

Mitäs muuta? We Love Cruisesin kautta risteilyn varanneet saavat postitse erityisen Hyvä Tietää Risteilystä -kirjasen ja omani kolahti postilaatikkoon eilen. Jopa tälle risteilykonkarille Celebrityä ja nimenomaan laivaani koskeva tietopaketti on todella hyödyllinen. Kirjasta löytyy oman erikoisristeilymme matkaohjelman lisäksi hyvin kattavat ohjeet aina satamaan menosta laivan toimintoihin sekä faktaa eri satamakohteista. Sen vaan sanon, että mikään ei tuntunut eilen mahtavammalta kuin lueskella kattavaa infopakettia sohvannurkassa ja takuuvarmasti kirjanen lähtee myös matkalle mukaan.

Ai että. Juuri omaa matkaa ja laivaa koskeva kirjanen omalla nimellä ja hyttinumerolla (nimi ja hyttinumero peitetty kuvasta), sekä muutamalla muulla tärkeällä tiedolla. Siinäpä mukava muisto matkan jälkeenkin. Eikä muuten siinä vielä kaikki, sillä paksussa kirjeessä tuli mukana retkisuosituksia kohteisiin ja spessu kaulanauha kotelon kera (yksi / matkustaja). Meikäläisellä tuo oman miehen tasku on yleensä toiminut hyttikortin säilytyspaikkana reissuilla, joten kaulanauha tulee tällä risteilyllä varmasti tarpeeseen. 

We Love Cruises – Parempia risteilylomia. Kyllä se siltä kuulkaas tässä vaiheessa vahvasti vaikuttaa.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ihana mentaalinen lepoloma ja pikkuisen gaalatunnelmia

Helou muruset! Juu, hiljaa ollaan oltu, mutta melkoisen matkaton syksy on aiheuttanut sen, ettei ole ollut oikeastaan mitään kerrottavaa matkablogin puolella. Kotonakaan ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, joten on ollut kerrassaan turha kertoa 5.20 aamuherätyksistä, perustyöpäivistä ja työmatkoista neljällä kulkuvälineellä suuntaansa. Tasapaksu elämä lienee ne ainoat ja oikeat sanat, joilla kuvata tämän hetkistä meininkiä täällä puolen ruutua. Vois kuitenkin sanoa, että olen nauttinut valtavasti tasapaksusta elämästäni, ihan oikeesti. Kodissa olen pakollisten toimien jälkeen kääriytynyt sohvan nurkkaan torkkupeiton alle ja katsellut Netflixiä tai jotain muuta. On tuntunut turhalta piipahtaa blogin puolella siinä tilanteessa tai edes päivitellä pikakuulumisia Faceen. Mentaalista lepolomaa tää siis on ollut, ja on tehnyt hyvää. Ehkä pienessä matkattomuudessa onkin omat puolensa.

Anyway, onhan tässä tulossa muutama reissu ja hyvä niin. Syyslomalla suunnataan tutun Karibian sijasta tällä kertaa ihan näille lähivesille, kun teemme ruotsinristeilyn Viikkarin Gabriellalla. Tällä prinsessalla on pikkuisen enemmän totuttelemista reissuun, sillä ikkunallisen hytin sijaan reissaamme perheen kanssa sisähytissä. Me olemme perheenä nautiskelevaista sorttia ja hytillä on aina merimatkoilla iso merkitys, sillä vietämme siellä yleisimmin melko paljon aikaa, joten tuo ikkunan puuttuminen suorastaan karmii tämän naisen selkäpiitä tässä vaiheessa. Sen vaan sanon, että toivottavasti keulakamera toimii laivalla ja pääsee kattelemaan televisiosta merimaisemia edes valoisaan aikaan.

Peukku merinäkymille.

Että nuin. Oishan sitä toki voinut reissata A-luokan hytissä ja nauttia merimaisemista, mutta tällä kertaa hytin isompi koko ja Comfort-luokan sänky vei voiton ikkunasta, vaikka ahistaa ja pahasti jo nyt. Ensimmäisen kerran siis menee testiin Gabriellan B4F-hytti, joten arvostelu ja esittely tulee sitten aikanaan blogin puolelle.

Ai niin juu, onhan tuossa näillä näkymin tulossa eräs toinen erityisen mukava reissu marraskuussa, jos kaikki menee hyvin. Palailen siihen matkaan hiukkasen myöhemmin, kun postiluukusta kolahtaa jotain mustaa valkoisella. Jännän äärellä siis ollaan, mutta äärettömän onnellinen matkasta olen jo nyt.

Mitäs muuta? Kävin perjantaina pyörähtämässä Finnish Travel Galassa ja kivaa oli, vaikkakin jatkot jäi julkisten kulkuneuvojen takia juhlimatta. Mukana juhlahumussa Rantapallon kutsumana oli myös suloinen Pöndekengissä-blogin Mira, jonka kanssa ei aika kyllä käy pitkäksi. Ajateltiin mennä Miran kanssa lasillisille Casa Largoon, mutta käännyttiin pian pois, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Suunnistettiin sitten viinilasillille Leonardo Bar & Ristoranteen ja ihan vakuuttunut minä en paikasta ollut, sillä palvelun saamisessa oli pienoisia ongelmia. Lasillisille ei ko. ravintolaan omasta mielestäni kannatakaan suunnistaa, joskin ruokailun suhteen rafla on täysi mysteeri.

Anyway, viinilasillisen jälkeen suunnistettiin Helsingin Clarionissa pidettävään gaalaan ja ilta oli oikein mukava. Hyvää ruokaa, ihana Rantapallon porukka ja muutoinkin rento tunnelma. Palkintoja ropisi mm. Rantapallolle (vuoden matkailuvaikuttaja), Viking Linen Viking Gracen roottoripurjeelle (vuoden vastuullinen matkailuteko) ja risteilyjä myyvälle We Love Cruises Oy:lle (vuoden matkailuyritys), eikä palkinnot olisi voineet oikeampiin osoitteisiin mennä. Clarion Helsinki oli juhlapaikkana oikein oiva, henkilökunta ystävällistä ja hymyileväistä, mutta pikkuinen otsanrypistys meikäläiselle kyllä Unisex-vessoista tuli. Plussaa siitä, että WC-kopeissa on peseytymispiste ja peili, mutta kyllä vaan lattialla olleet tahmean näköiset läntit wc-pöntön tienoilla sattui tämän naisen sieluun. Oishan se kiva, jos jotkut vessat voisi osoittaa vain naisille. Semmossiin en kuitenkaan itse juhlailtana törmännyt.

Mites se meikäläisen illan jatko? Harvoin/ei ollenkaan liikkuvat julkiset ja useampi kuin kaksi lasia viiniä. Hyppäsin miehen ehdottamaan junaan ja matkasin pysäkille, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Hyppäsin junasta oikealla pysäkillä, mutta jotenkin mielsin sen toiseksi pysäkiksi viinilasillisten jälkeen ja kävelin tuttuun tapaan tietystä kohtaa asemalta pois. Iso virhe. Mies autossa paikassa X, minä paikassa Y ja toisiamme emme ihan heti löytäneet. Sanailuksihan se meni, kun miehen mielestä minä olen ko. juna-asemalle tullut monasti ja kielsin ja kiellän edelleen moisen täysin. Pikkuisen jäätävät tunnelmat loppumatkan autossa, mutta kotiovella jo naurettiin ja kunnolla.

Ollaan me vaan suloinen pari. Kaksi niin samanmoista skorpparia. Ei käy elämä pitkäksi, vaikka tasapaksua tämä meidän arki onkin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Esittelyssä Finnlinesin harvinaisempi LUX-hytti (L4)

Pääsin kesällä testaamaan kaupallisen yhteistyön turvin Naantali-Långnäs-Kapellskär -reitille tullutta Finnlinesin Finnswania ja kirjoitinkin blogiini aiemmin omat kokemukseni tuosta merimatkasta. Tuolloin jäi kuitenkin esittelemättä tarkemmin meidän hyttimme, jossa majoituin lapseni kanssa kahdestaan. LUX-hyttejä löytyy Finnswanin lisäksi muiltakin Star-luokan aluksilta (Finnlady, Finnmaid, Finnstar ja Europalink), joten tämä esittely sopinee myös ko. laivoihin.

Hyttejä jokaiseen makuun ja jokaiselle budjetille

Finnswanilla on erilaisia hyttejä aina edullisista 10 m²:n kokoisista sisähyteistä jopa 38 m²:n kokoisiin sviitteihin. Sisähyttien lisäksi laivalta löytyy muutamaa erilaista ikkunallista A-luokan hyttiä, joissa pärjää ihan hyvin, mutta pientä luksusta merimatkaansa saa varaamalla astetta isomman ikkunallisen LUX-hytin (L4), Junior Suiten (JS4) tai hulppean Owner’s Suiten (OS4). Majoituin lapseni kanssa LUX-hytissä, joskin hiukkasen paremmassa ja harvinaisessa sellaisessa, sillä oma hyttimme oli keulassa sijaitseva kulmahytti ja saattoi siten olla hieman isompi kuin muut LUX-hytit.

Ikkunallinen LUX-hytti (L4)

Ikkunalliset LUX-hytit sijaitsevat aluksen keulassa kansilla 7,8 ja 9. Oma hyttimme #7007 sijaitsi matkustajien sisääntulokannella perästä katsottuna vasemmalla puolella keulaa ja aluksen kulmassa, joten hytistämme oli näkymät niin eteen kuin sivullekin. Tällaiset LUX-luokan kulmahytit (2 kpl) löytyy ainoastaan kannelta 7, sillä kannella 8 kulmissa sijaitsee Owner’s Suitet ja niin ikään kulmissa kannella 9 puolestaan Junior Suitet. Yksi LUX-hyteistä soveltuu lemmikkien kanssa matkustaville ja vahva veikkaukseni on, että juuri kannella 7 sijainnut toinen kulmallisista LUX-hyteistä on se lemmikkien kanssa matkustaville osoitettu.

Niin, mites me meidän hytti? Kokolattiamatto loisti poissaolollaan ja hyvä niin. Hytissä oli parivuode, yhden hengen vuodesohva ja ylävuode, satelliitti-tv, suihku/wc, hiustenkuivain, housuprässi, jääkaappi, tangollinen vaatekaappi tallelokeron kera, erillinen vaatelaatikosto, kirjoituspöytä, pikkupöytä ja muutama tuoli. Omassa hytissämme olleet kylpytossut sekä hygieniatuotepussukat tuli ylimääräisenä yllätyksenä, sillä ainakaan Finnswanin hyttejä koskevalla infosivulla niistä ei ole mainintaa. Kyseiset tuotteet löytyvät Helsinki-Travemünde -välillä Junior Pet Suite -hyttiluokasta ylöspäin.

Ja ah niitä keulanäkymiä, joskin kansirakennelmista tuli minimaalinen haitta. Pieni henkilökunnan ”huoltoalue” kaiteineen löytyi myös sivuikkunan kohdalta, mutta yhtään työntekijää en hytissä ollessamme nähnyt ikkunoiden luona hiippaamassa. 

Finnlinesin Star-luokan aluksien parempia hyttejä on uusittu hieman tekstiileiltään ja hyttien tietyt seinätkin ovat saaneet merellisen printin. Niin myös meidänkin hytti, mikä teki hytistä hieman tumman, vaikkakin printti sopi rahtilaivatunnelmaan. Hyttimme sisustus oli sekoitus vanhaa ja uutta sekä hytti oli kaikin puolin siisti, mutta ikä/aikakausi näkyi kalusteissa ja esimerkiksi tangollisesta vaatekaapista puuttui vetimet ainakin vielä kesäkuussa. Jääkaappia ei tullut käytettyä, joskaan meidän reissulla se ei myöskään ollut päällä.  Kylpyhuone oli hyväkuntoinen, siisti ja ekstrapiste napsahti suihkukaapille. Parisängyssä sai makeat yöunet, eikä selkää tai niskaa jomotellut aamulla. Lyhyellä reissulla emme ehtineet hytistä paljon nauttimaan, mutta jo nuo pienet hetket olivat oikein miellyttäviä hytissä ja teinikin muistelee merimatkaa vieläkin lämmöllä. Miksi?

Hytin koko ja varustus oli hyvä. Sijainti kulmassa oli aivan huippu, sillä vaihtelimme lapsen kanssa paikkojamme ikkunoiden luona maisemien mukaan, keulan ikkunalaudalle mahtui todella helposti ja lapsikin sai aseteltua itsensä sivussa olevalle ikkunalaudalle. Pieni kylmänhiki minulle nousi ymmärtäessäni olevani samassa kerroksessa lemmikkien kanssa (haukuntaa lähikäytävällä), mutta yöksi laivalla laitettiin palo-ovet kiinni eikä lemmikkikäytävältä kuulunut pihaustakaan. Oma osansa hiljaisuudelle antoi tietysti yö ja se, että koiratkin nukkuvat, mutta tuolla pienellä eleellä (ovien sulkemisella) oli varmistettu rauha.

Tykkäsimmekö suloisen teinin kanssa hytistämme? Todella paljon. Kulmasijainti oli ehdottomasti plussaa, joten suosittelut meiltä molemmilta ja juuri tuota tuollaista kulmahyttiä kannattaa toivoa myyntipalvelulta varausta tehdessä.

Psst. Astetta isommissa Junior Suiteissa ja Owner’s Suiteissa ei ole kerrossänkyjä, vaan siellä kolmas ja neljäs majoittuja nukkuu kahdelle tarkoitetussa sohvasängyssä. Tämä kannattaa huomioida parempia hyttejä varatessa. Lähes samanmoisesta hytistä, kuin mikä meillä oli, pääsee nauttimaan varatessa A4-hytin. Kyseisiä hyttejä ei ole välttämättä uusittu samalla tavalla kuin LUX-hyttejä tai Junior/Owner’s Suiteja, eikä ikkunasta avaudu keulanäkymiä, mutta perheille tilaa löytyy mukavasti (16 m²) ja vanhemmille on mukava parisänky.

Niin juu, ja mites ne hinnat? Kaksi aikuista + auto Naantalista Ruotsiin nyt alimmillaan 49 euroa suunta ja hintaan kuuluu jopa ateriat. LUX-hytti maksaa siihen päälle 80 euroa (esimerkkilähtö lauantaina 6.10.2018), joten Jorma Uotisen sanoin, ei huono.

Kiinnostuitko? Finnlinesin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

8 (+ 1) mehukasta ja salaista faktaa minusta

Juu, sen siitä saa, kun reissuja ei ole tässä lähiakoina ollut. Netissä on kiertänyt jonkin sortin paljastushaaste ja ajattelin sitten aikani kuluksi myös kertoa paljastuksia omasta elämästäni. Muhevaa (?) faktaa siis teille pienestä tytöstä isolta kylältä.

Minut on pahoinpidelty ja olen sen takia myös päätynyt käräjäoikeuteen

Siitä on jo lähes 20 vuotta, kun minulle tuntematon henkilö kävi minuun käsiksi aiheuttaen sellaisen vamman, joka vaati useiden viikkojen hoidon. Tein asiasta luonnollisestikin rikosilmoituksen ja asia päätyi aikanaan käräjäoikeuteen. Olihan koko juttu aikamoinen kokemus. Poliisikuulustelut, useat lääkärikäynnit, selvittelyt vakuutusyhtiön kanssa, käräjäoikeuden kutsun odottelu ja itse oikeuskäsittely. Vaikka olinkin asianomistajana jutussa ja käräjätuomari oli mukavan oloinen, en voinut olla panikoimatta koko tilannetta. Siellä minä istuin samassa salissa minut pahoinpidelleen kanssa, henkilön, joka valehteli ja ainoa mitä mietin oli se, uskooko käräjätuomari minua vai tuota vastaajaa.

Kuva: Pixabay

Hyvin kävi. Minua pahoinpidellyt sai sakkoja ja hänet tuomittiin korvaamaan minulle pyytämäni määrä. Eihän kyseinen henkilö sitäkään vapaaehtoisesti maksanut, vaan jouduin laittamaan kaiken ulosottoon. Onneksi vastaaja oli ihan hyvin tienaava henkilö ja sain rahani ulosoton kautta.

Olisin voinut kuolla synnyttäessäni toista lastani

Alle kahden vuoden päästä esikoisestani lähdin synnyttämään toista lastani ja tuo synnytys päätyi ensimmäisen tapaan kiireiseen sektioon. Sektion jälkeen minua leikannut lääkäri tuli perhehuoneeseemme ja kertoi, kuinka helpolla hän oli kohtuni leikkaussalissa ensiksi avannut. Siihen ei ollut tarvittu edes terävää, vaan jo pelkkä kohtua koskenut sormi oli puhkaissut kohtuni.

Jos ja kun tuona iltana ei  minua olisi kiidätetty kiirelliseeen sektioon vaan olisin kärvistellyt supistusteni kanssa pidempään ja tai yrittänyt vielä alakautta, olisi kohtuni revennyt. Tuosta olisi aiheutunut tälle pikkuiselle naiselle sellainen verenvuoto, että siinä terveydenhuoltohenkilökunta olisi saanut tehdä töitä ja kunnolla. Ehkä olisin kuollut tai sitten en, mutta lääkärin puheista ja katseista ymmärsimme, ettei kohtuni kunto ollut enää mikään hyvä ja iltatähti ei olisi viisas ratkaisu.

Kummini oli yksi suomen tunnetuimpia kirjailijoita

Voi että, kun uskaltaisin kertoa kuka, mutta haluan säilyttää jonkinlaisen yksityisyyteni ja en oikeasti tiedä, mitä kaikkea ko. tiedon avulla voisi kaivella. Minun on siis vaikea luottaa ihmisiin, sillä pahoja ja ilkeitä ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Sen vaan sanon, että kummini oli todellakin kuuluisa ja tunnettu, mutta hänen kirjansa ei minua säväytä tänä päivänäkään. Hyi minua.

Olen esiintynyt lehdessä ensimmäisen kerran pienenä vauvana ja siitä se sitten lähti

Perheestämme tehtiin artikkeli suureen suomalaiseen sanomalehteen ja tietysti minä olin mukana siinä samalla. Eipä ”julkinen urani” siihen jäänyt, vaan osallistuin luokkani kanssa ala-asteella elokuvan tekoon avustavana näyttelijänä, olinpa myös eräässä mainoskuvassa mukana toisella kertaa. Lehdessä ja televisiossa olen vilahdellut aikuisiällä monasti ja onpa minun ympärille rakennuttu aikoinaan myös mainoskampanja.

Minä joskus 70-luvulla.

Vanhempani olivat yksityisyrittäjiä, mutta en halunnut, enkä halua ryhtyä sellaiseksi itse

Kyllä, yksityisyrittäjyyttä on varmasti erilaista. On niitä rankempia tapoja hankkia palkkansa ja sitten sellaisia, missä ei tarvitse paljoa hikikarpaloita vuodatella ja kaikki on vaan niin pirskatin ihanaa.

Minulle vanhempieni yksityisyrittäjyys näkyi vajaana yhteisenä aikana ja yksinäisinä päivinä. Meillä esimerkiksi joulu alkoi vasta sitten, kun kaikki tarpeellinen oli hoidettu ja muut olivat päässeet joulun viettoon. Peruuntuneita menoja yllättävien tapahtumien myötä, jaettuja lomia, vanhempien kiristyneitä välejä. Kärsinkö moisesta? Kyllä ja ei. Normaaliksi ihmiseksi kasvoin, mutta yrittäjäksi en ryhdy koskaan ja se minulle suotakoon. Jännä miten on ihmisiä, jotka vähättelevät tavallista työtä tekeviä. Eikö olekin hienoa, että tästä maailmasta löytyy tekijöitä jokaiseen ammattiin?

Inhoan aivan valtavasti tiettyjä ihmisiä

Ai että. Toisiin pahaa oloaan purkavat, elämäänsä kyllästyneet ihmiset saavat karvani pystyyn ja itseänsä jotenkin parempana pitävät siinä samalla. Minulle on tuommoisten ihmisten turha tulla juttelemaan. Piste.

Raiskausyritys vai ei?

Se oli sitä aikaa se, kun bileasuna oli hyvin lyhyt minimekko ja pikkupikkutoppi. Eihän tuo oikeuta ketään miestä käymään käsiksi, mutta jotkut vain olettavat, että ko. vaatetuksen omaava nainen on helppo nakki. Toisin kävi.

Palasin laivalla iltabiletykseltä hyttiin, jossa jo kaksi muuta kaveriani oli nukkumassa. Hyttikäytävällä vastaani tuli mies, joka halusi tehdä läheisempää tuttavuutta. Minua ei kiinnostanut, vaan kerroin meneväni nukkumaan ihan yksinäni ja sanoin heipat. Avasin hyttini oven, mutta en huomannutkaan miehen tulleen perässäni. Siitä alkoi elämäni pelottavimmat sekunnit.

Mies yritti työntyä ovesta sisään. Minä työnsin ovea kiinni ja huusin kavereitani apuun. Siellä me, kolme naista työnsimme ovea minkä jaksoimme, mutta vaikeaa se oli. Onneksi ymmärsin ottaa kampauspöydältä ison hiuslakkapullon, jolla ryhdyin hakkaamaan miehen kättä. Useamman kerran sain niin tehdä, kunnes mies luovutti ja lähti pois.

Että nuin. Kolme naista ja hiuslakkapullo tarvittiin poistamaan hyttiin tunkeutuja. Minun onnekseni kaverini olivat jo hytissä, sillä yksin en olisi missään muotoa pärjännyt pikkuisena naisena tilanteessa. Jo miehen puheet ja hyttiin tunkeutuminen kertoo sitä, että tuskin ko. henkilö olisi halunnut kanssani keskustella henkeviä tuona iltana hytissäni.

Tänä päivänäkin, yli 20 vuotta tapahtuneesta pohdin sitä, taistelinko liian vähän tilanteessa. Olen loukkaantunut henkisesti ja mietin, olisiko pitänyt hakata korkokengällä oveamme työntänyttä kättä. Tehdä jotain sellaista, jolla olisin saanut tilanteen loppumaan nopeammin. Nuo sekunnit, minuutti kenties oli todella kamalia.

Kuvan hytti ja vaatetus ei liity tapaukseen. Kuvan nainen kylläkin.

Olen ollut poliisien naurun aiheena ja keskeyttänyt nopeusratsian

Juu, sellainen mukava aamuhan se kerran oli. Tuttu tie opinahjoon ja hyvää musiikkia autoradiosta. Mitäs muuta kuin ajelemaan iloisella mielellä, mutta mikäs kumma mies se tuolla sillalla seisoo ja osoittaa autoja kohti sellaisella pömpelillä? Eiköhän kaikki tiedä, miten siinä kävi. Tämä pikkuinen  hurjastelija ohjattiin pian tien sivuun ja pyydettiin siirtymään autosta ulos ja poliisiauton takapenkille. Ajokortti ja rekisteriote mukaan sekä auton ovet lukkoon, naps. Missäs ne avaimet sitten? Sanotaanko vaan, että ilmeeni kertoi poliisille kaiken.

Hain kiltisti sakon ja palasin autoni luokse. Siellä poliisi ehdotti minulle, josko soittaisin vanhempani tuomaan vara-avaimet minulle, mutta heitä ei saatu siihen hätään kiinni. Paikalle tuli toinen poliisi, joka yritti avata ovea ”vanhanaikaisesti”. Tulipa yksi poliisi lisää availemaan toista ovea ja loppujen lopuksi kolmas poliisi, se sivuun ohjaaja, yrittämään samaa temppua. Siellä sitä autoni ympärillä hääri kolme poliisia neljännen naureskellessa ja kuvatessa koko tapahtumaa videokameralle. Voiko enää nolompaa olla. Tänä päivänäkään en halua tietää, kuinka moni poliisi ko. filmin näki ja toivottavasti tukkani oli hyvin.

Pstt: Jos et jo tiennyt, niin rakastan aivan valtavasti kylpynuttuja. Kotona niitä on kolme kappaletta ja lisääkin haluaisin. Mieheni ei ole kylpynuttumiehiä, joten matkoilla saan käyttööni hänenkin kylpynuttunsa. Yksi kylpynutuista on pyhitetty suihkun/kylvyn jälkeiseen käyttöön ja toinen sitten muuhun oleskeluun. Tiedän, olen vähän hassu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Heippa täältä arjen keskeltä!

Hupsistaheijaa, niin vaan on jo yli pari viikkoa kulunut edellisestä postauksesta. Ei, ei tässä olla unohdettu bloggaamista, mutta into tarttua yhteenkään matkapostaukseen on ollut tasan nolla. Olen halunnut ottaa lomaa kaikesta, elää ja tuntea oikeasti tämän kaiken arjen keskellä. Oma juttunsa on tietty ollut lasten kouluvuoden aloitus ja palaaminen Wilman orjaksi. Siinäpä ohjelma, jota täytyy olla koko ajan kyttäämässä ja siltikään kaikkea tarvittavaa tietoa sieltä ei saa. Että nuin. Pari valittua sanaa olisi, mutta vaikenen moisesta. Ensi vuonna kouluvuoden päättyessä aion kyllä korkata samppanjapullon ja skoolata Wilma-vapaudelle, että hyi vaan minua.

Kuva: Pixabay.com

Juu, täällä on ollut oikeastaan hyviä päiviä, kiitos blogiloman. Takaraivossa ei ole kolkutellut postauspakko ja töissäkin on ollut mukavan rauhallista, lasten koulu mukaan lukien. Semmoista pikkuista arkielämän honeymoonia täällä on ollut ja nassulla on ollut onnenhymy ihan vaan huvin vuoksi. Pikkuisen harvinaista meikäläiselle tämä kiireetön olotila ja olenkin ottanut siitä ilon irti.

Mitäpäs muuta? Meidän perheen Visa pistettiin S-pankin puolesta poikki tossa kesällä, kiitos Ticketmasterin tietovuodon ja moinen tapahtui tietty juuri meidän ollessa ulkomailla. Se oli sitten meidän kahdes kerta, kun kortti poikkastaan tuosta vaan ja tuon lisäksi yhden kerran kortti on oikeasti kopioitu. Sen verran tympi koko juttu, että päätin ottaa kolmannen luottokortin pelkkiin nettiostoksiin. Päädyin sitten ottamaan vuosimaksuttoman Bank Norwegianin Visa-kortin ja saas nähdä, miten CashPoint-pisteitä alkaa kertymään. Voishan sitä keskittää kaikki päivittäisetkin ostokset ko. kortille, mutta tässä vaiheessa en sitä kuitenkaan tee. Juu, tyhmä minä.

Psst, mitäs tykkäätte uudesta mekostani? Nellyltä tilasin.

Kuva: Nelly.com

Ensi viikon Tallinnan reissua lukuun ottamatta ollaan matkojen suhteen vielä odotustilassa. Mukavia säätöjä on ja kyllähän tuo minun mieheni on ihanan hassu tapaus. Meillä on nääs parikin lahjakorttia S-ryhmän ravintoloihin ja pohdittiin, josko oltaisiin jonain päivänä käyty syömässä vaikkapa VENN’ssä ja sen jälkeen menty kuuntelemaan Ricky Tick Big Bandia Savoy-teatteriin. No, siitä se ajatus sitten lähti ja mies rupes kattelemaan, mitä muuta ohjelmaa Helsingistä lyöytyisi. Ajatus siirtyi enemmänkin muutamaan meidän tykkäämään esiintyjään ja mies ryhtyi hakemaan niiden esiintymispaikkoja. Noh, eihän kukaan ollut tulossa Helsinkiin päinkään, joten yks kaks mies oli jo kattelemassa Berliiniä ja pikkuista miniminilomaa siellä kera Umbilical Brothers -esityksen. Alkoi kiivastahtinen The hotellin metsästys, kaikki vaan alunperin kahden S-ryhmän lahjakortin takia. Oltiin jo melkein iskemässä reissua kiinni, mutta onneksi muistettiin pari sellaista menoa, että parempi jäädä Suomen kamaralle lokakuussa. Jotain jännää ja erilaista olis kuitenkin kiva tehdä syksyn ja tasapaksun arjen lisäksi, mutta näillä näkymin palataan alkuperäiseen suunnitelmaan ja suunnataan isolle kirkolle syömään. Harvinaista herkkua sekin.

Tasapaksusta arjesta puheen ollen, vois tosiaan sanoa, ettei täällä ole tapahtunut yhtikäs mitään. Arki rullaa taasen uomissaan, kesän menot on juostu ja kynttilät on kaiveltu kaapista iltoja ilahduttamaan. Olo on seesteinen, mutta pieni lämpötilan nostattaja lehdistössä ollut koulukiusaustapaus kyllä on. Jotain täytyy olla pahasti vialla kotikasvatuksessa, kun kiusaajat pakottaa kiusatun pitämään vuotavia paristoja suussaan. Entisenä koulukiusattuna en hyväksy kiusaajien hyysäämistä pätkääkään ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei koulut puutu tänä päivänäkään tarpeeksi kiusaamistapauksiin. Nyt vaan toivotaan, että tekijät ovat tarpeeksi vanhoja joutuakseen rikosoikeudelliseen vastuuseen ja koulun toimet tutkitaan siinä samassa, kotioloista puhumattakaan. Mahtaa olla pienten ”kullannuppujen” vanhemmat ylpeitä kasvatustuloksestaan.

Omasta koulukiusatun taustasta voi lukea täältä. Huomioithan, että juttu on muutaman vuoden vanha ja blogiteksti sen näköistä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.