Välimeren risteily: Terkkuja Barcelonasta!

Moikkis! Täällä sitä vihdoin ollaan, Barcelonassa. Olo on jokseenkin hömelö, sillä en minä vielä muutama päivä sitten edes uskonut pääseväni tänne äidin jouduttua sairaalaan. Viimeisin viikko on tosiaan ollut minulle tunteiden vuoristorataa, isoja ja pieniä itkuja sekä menettämisen pelkoa. Sen siitä saa, kun meikäläisessä sattuu olemaan ennustajan vikaa.

Yli 17 vuotta sitten satuin ennustamaan oman isäni kuoleman, ja havahduin tämän tulevan Välimeren risteilyn varaushetkellä epämiellyttävään tunteeseen. Minä tunsin joka sielun sopukalla, että äitini joutuisi sairaalaan matkamme alla tai kuolisi meidän matkamme aikana. Niinhän se sitten kävi, että Varkauden aluesairaalassa hölmöiltiin isommalla kädellä yli viikko sitten ja äiti joutui kärsimään huonoista päätöksistä tosiaan tämän yli viikon ajan. Vajaassa viikossa äidin tilanne huononi jo niin pahasti, että vasta 6 päivää jalan toimintakyvyttömäksi tulemisesta hänet lähetettiin kunnon sairaalaan tutkittavaksi ja operoitavaksi.

Se hetki oli minulle musertava, kun äiti soitti ja ilmoitti veritulppaepäilystä sekä siirrosta ambulanssilla äidin tilan huonontumisen takia. Se tuska ja järkytys oli niin valtava, että tärisin ja pitelin oksennusta, huusin ja itkin töissä. Minä olin ennustanut rakkaan äitini sairaalaan joutumisen, mutta nyt pelkäsin jo kuolemaakin. Kohtalon sormi, tuo kirottu asia. Se oli jälleen löytänyt minut. Olinko omilla ajatuksillani aiheuttanut tapahtumat ja kutsunut kohtalon äidin luokse? Vai osaanko minä tosiaan ennustaa, kuten monina muinakin kertoina? Sen kun tietäisi.

Äiti operoitiin hyvässä (?) sairaalassa ja on nyt kotona toipilaana. Olen vihainen siitä, ettei Varkauden aluesairaalan lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka epäili äidillä olleen juuri se vaiva, joka sai hänet heikkoon kuntoon ja mikä olisi pitänyt myös alkuunsakin hoitaa pois. Useita kivuliaita öitä useammassa paikassa sekä useampi ambulanssikyyti + bonuksena verenmyrkytysepäily. Yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja suoranaista tunarointia. Surullisinta, ettei lääkäriä taideta saada vastuuseen omista hölmöilyistään, koska äitini ei kuollut.

Me siis katsoimme, että uskallamme lentää kaikesta huolimatta tänne Barcelonaan ja täällä me nyt olemme. Vihdoin ja viimeinen olemme päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä eli jostain semmoisesta, mitä emme ole nähneet ja kokeneet pitkään aikaan. Tilanne täällä Barcelonassa on ainakin tässä vaiheessa rauhallinen, ja uskaltauduimme jopa käymään ostoskeskuksessa shoppailemassa. Olen ihmeen vapautunut ja peloton, mutta se saattaa johtua yli viikon kestäneestä henkisestä myllytyksestä äidin takia. Minen huolehdi mellakoista ja turisteja inhoavista paikallisista. Normaalin varovaisuuden kanssa tässä liikutaan, joten otamme jalat alle jos ihmiset alkavat jossain kokoontua ja mölistä.

Hotellimme ei sijaitse keskustassa ja hyvä niin. Melkoinen työ meillä oli metsästää sellaista sopivan oloista hotellia perheellemme. Minulle oli tärkeää, että hotellimme sijaitsee mellakoitsijoille ja terroristeille ”ei niin kiinnostavalla” alueella, lapsemme nukkuvat samassa huoneessa kanssamme ja hotellin taso on hyvä, joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Hotelli Porta Firaan. Onhan tämä vähän hassun näköinen ulkoa ja näkymätkin on vähän semmoset ja tommoset, mutta palvelu toimii, huone on ok:n kokoinen ja siisti tämä on. Teen hotellista oman esittelypostauksen myöhemmin.

Huomenna me sitten astumme Norwegian Epicin sisuksiin ja aloitamme viikon mittaissen Välimeren risteilyn. Hemmottelua, nautintoa ja hyvää viihdettä on varmasti tiedossa, mutta kaikkein eniten odotan matkalta lämpöä/helteitä ja aurinkoa. Päivittelen kuulumisia matkan varrelta erityisesti Facebookin puolelle, joten pistäkees seuraten, jos Välimeren risteily & Norwegian Epic kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Matkahuolia ja yksityiselämän huolia pukkaa

Hah, tiedättekö sen tunteen, kun jostain vaan tulee haisu, ettei hommat tule menemään niinkun Strömsössä? Jonkinlainen kutina minulla on tulevasta Välimeren risteilystä ollut jo pidemmän aikaa, mutta en minä ihan tämmöistä härdelliä uskonut syntyvän. Kohtalon mielikuvituksella ei todellakaan näytä olevan rajaa.

Suuntana Barcelona, tai sitten ei

Tiedätteks mitä? Minulle on ihan sama, saako Katalonia itsenäisyyden vai ei, mutta Barcelonan hässäköiden ajankohta ei oikein ilahduta minua. Muutama otsanrypistys tässä on jo keretty nassulle vääntää, sillä meidän perheen pitäisi matkata Barcelonaan ensi viikolla. Me välttelimme tänä vuonna Yhdysvaltoihin matkustamista ennalta-arvaamattoman oranssin miehen takia ja päätimme jäädä Välimerelle pörräämään. Näyttääpi hieman siltä, että virhe tuli tehtyä.

Trump ja Pohjois-Korean Kim Jong-un ovat kyllä kuin kaksi hiekkalaatikolla toisiaan nokittelevaa poikaa huutelemassa toisilleen ”meidän iskällä on parempi auto kun teidän iskällä”. Katalonia ja Espanja puolestaan taistelevat hiekkalaatikolla jo hiekkalapiot tanassa ja potkiskelevat toistensa hiekkakakkuja siinä samassa. Voitte vaan kuvitella, kummalle hiekkalaatikolle pakon sanelemana suunnistaisin. Eihän siinä mitään, kyllä me pystymme välttelemään väkimassoja ja istumaan korvat luimussa hotellihuoneessa, mutta kaikki muu siinä ympärillä onkin ongelma. Jos ja kun touhu Barcelonassa alkaa mennä huonompaan suuntaan, miten käy meidän liikkumisten? Satamaan täytyisi päästä jollain liikkuvalla menopelillä, sillä tulevaan Välimeren risteilyyn on pistetty kiinni useampikin tonni. Rahoja kun ei saa takaisin, jos jättää menemättä laivalle jonkin muun kuin vakuutuksessa hyväksytyn syyn takia.

Jotenkin sitä on ottanut ihmeen ”whatever” asenteella koko meidän reissun. Huomattiin tuossa eilen, että lapsille tarttis varmaan tilata jotain parempaa Seppälää päälle, joten pantiin tilaus hovihankkijalle (H&M) sisään. Saas nähdä kerkeekö vaatteet tulla siten, että ne saa vielä pyöräytettyä pyykkikoneessa. On se vaan kumma, että joulun ja kesäloman lisäksi myös kaikki muutkin lomat tuntuu tulevan yllätyksenä. Hyvä me.

Eikä siinä vielä kaikki: Lääkärin hoitovirhettä odotellessa

Että nuin. Tuommoista turinoin aluksi ja jotain tuommoista piti maailmalle laittaa. Tulipa pienoinen yllätysmomentti tuohon kaupan päälle, ja tämä päivä onkin mennyt puhelin korvalla ja itkua vääntäessä.

Oma rakas äitini soitti tänään ja kuulin jo hänen äänestään puhelimessa, ettei ihan kuulumisia oltu kyselemässä. Äidin jalka oli turvonnut muutama päivä sitten todella pahasti niin, ettei sitä pystynyt taivuttamaan ja liikkuminen oli mahdotonta pahojen kipujen takia. Eilen äiti suunnisti jo päivystykseen kun terveysasemalla ei ollut tarjolla aikoja, mutta eihän siellä päivystyksessä tehty mitään. Jonottamista jonottamisen perään, kunnes neljän tunnin odottelun jälkeen lääkäri tuli paikalle, katsoi hieman jalkaa ja epäili, että polven tekonivelen takia jalan sisällä oli verenvuotoa. Että mitäs lekuri sitten siihen? Äidin polvi oli lääkärin mielestä liian kivulias tutkittavaksi, joten lääkäri määräsi kaksi kipulääkettä kouraan annettavaksi ja häipyi sanaakaan sanomatta. Takaisin lääkäri ei tullut, eikä myöskään määrännyt verikoetta. Ei yhtikäs mitään.

Äiti lähti kotiin ja soitti tänään aamulla uudestaan kysyäkseen tilannettaan, joka oli täysin auki. Tuloksena oli ilmoitus, ettei vapaita tutkimusaikoja ollut ja käskettiin soittamaan huomisaamuna uudestaan. Epäillyn sisäisen verenvuodon, kipujen, turvotuksen ja verikokeiden puuttumisen takia käskytimme äitiä ottamaan yhteyttä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. KYS puolestaan ilmoitti, etteivät he voi ottaa äitiä tutkimuksiin, ennen kuin äiti on saanut lähetteen Varkaudesta. Kaupungista, josta se ei irtoa. Yksityisellä ei ole tänään Varkaudessa aikoja, joten nämä tunnit huomisaamuun saakka on nyt kiinni siitä, kuinka hyvin äitini elämänkumppani, minun varaisi, äidin kuntoa seuraa.

Minä menetin oman rakkaan isäni yllättäen yli 17 vuotta sitten. Se surun raastama puhelu, mikä Varkauden sairaalasta äidiltäni tuli oli niin pahaa kuultavaa, etten halua enää koskaan kokea mitään sellaista. Minua ei hetkauttaisi nämä asiat pätkääkään, jos inhoaisin omaa äitiäni tai hän olisi minulle yhdentekevä. Minun äitini on kuitenkin äärettömän rakas ja maailman hyväsydämisimpiä ihmisiä, joten on hyvin tuskallista pelätä puhelua, jota en halua vielä kuulla.

Päässäni on vain yksi iso kysymys. Miksi lääkäri ei määrännyt edes verikoetta poissulkeakseen tiettyjä asioita?

P.S.: Minun piti ottaa muutama iloinen kuva teille itsestäni tähän postaukseen. Taidan jättää väliin, sillä nämä itkusta turvonneet silmät ei ihan muutamaan hetkeen asetu. Eipä turvonneiden silmien laskeuduttuakaan tule mitään tuoretta kuvaa, sillä olen päättänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käydä katsomassa Se -elokuvan. Eipä se kauhusta kankea naamakaan sen nätimpi ole.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

HSL, VR ja koristekonduktöörit = kyllä minä mieleni pahoitin

Tadaah. Se on kuulkaattes jälleen kerran niin, että kiva ja kiltti K has left the building. Että ei muuta kuin sormet korviin, kädet silmille tai poistuminen blogista nopeasti, jos et näe VR:n ja HSL:n nykyisissä toimissa mitään haukuttavaa. Se on nääs niin, että nuo kaksi matkustajaliikennettä hoitavaa whatever laitosta saa osakseen tämän kipakan naisen muutaman vahvan sanan.

Hip hei, järjestyshäiriöt ja lähijunat ne yhteen soppii!

On se vaan jännä, miten joillakin alkoholia/muita humaltavia aineita nauttineilla ihmisillä se järjenjuoksu hieman hidastuu. Sitä elellään kuin maailmanomistajat ja siitähän muut ihmiset saattavat kärsiä. Voitte uskoa millaiset fiilikset meikäläisellä oli, kun lähijunassa seuraavalle penkkiriville istahti örkkimörkkiseurue mölytoosansa kanssa. Ja ei, mistään pienistä desibeleistä ei ollut kyse. Matkarauha työpäivän päätteeksi oli rikottu.

Siinä minä kuuntelin tuskissani örinää ja mölytoosaa. Katselin ympärilleni, josko paikalla olisi konduktöörejä tai vartijoita ulkona laiturilla. Ei ollut, ei, eikä henkilökuntaa näkynyt luonnollisestikaan missään Rautatieasemalta lähdön jälkeenkään. Otsapanta kiristyi ja sitten oli jo pakko puhista hieman. Tuntematon miesmatkustaja, minua minimittaista narukätistä naista huomattavasti isompi, päätti toimia puolestani ja pyysi örkkejä hiljentämään musiikkia, mutta eihän se meininki muuttunut mitenkään.

Minulla kasvoi tatti otalla sitä vauhtia, että ryhdyin selvittämään netistä numeroa, josta tavoitella örkkimörkkien poistajia/junan konduktöörejä. Menin VR:n nettisivuille, mutta sieltä ei löytynyt vastausta, eikä myöskään somen puolelta. Onneksi örkit jäivät muutaman pysäkin jälkeen pois, mutta minä en tilanteesta enää rauhoittunut.

Voi niitä konduktööriparkoja, jotka saapuivat hymyssä suin useamman pysäkin päästä örkkien poistumisesta. Minä rupesin kysymään puhelinnumeron perään, johon soitella hätätilanteissa ja sieltä se sitten tuli. Mitäpä sitä enempää selittämään, vaan paan pistäen tänne tekstin, jonka kirjoitin raivon vallassa VR:n Facebook-sivuille junassa istuessani.

”VR, minä olen valtavan VIHAINEN teille! Täällä me istuimme K-junassa häiriköiden häirittävänä ja mistään ei edes löytynyt hätään numeroa, josta saada apua tilanteeseen. Häiriköitä pyydettiin olemaan hiljaa, mutta köniin olisi pyytäjä saanut, ellei olisi jättänyt häiriköijiä rauhaan. Meidän tuuri oli, että häiriköt lähtivät pois muutaman pysäkin päästä, mutta nuo hetket oli tuskallisia.

Vasta useamman pysäkin päästä ilmestyi vaunuumme konduktöörit, jotka kertoivat, että vaunun päästä löytyy numero johon soittaa hätätilanteessa. Miksi tieto on niin piilossa? Miksi junan paikoilta ei saa samaa tietoa, tai neuvoa mistä numeron voi hakea? Ja ohjeenne ”soita hätäkeskukseen” oli myös uusi. Eipä tullut mieleen soittaa 112 -numeroon, kun örvelöt soittaa musiikkia mölytoosasta täysillä ja örisee/uhkailee.

Olkaa nyt VR:llä kilttejä ja tiedottakaa junissa kunnolla, mitä tehdä hätätilanteissa ja numerot kunnolla näkyville. Kun kerran henkilökunnastanne ei ole enää apua ja joudumme olemaan yksin, niin numero myös etusivullenne nettiin. Ajattelemattomia te siellä VR:llä olette, kun ulkoistatte turvallisuudesta ja yleisestä järjestyksestä huolehtimisen meille matkustajille! Terveisin katkera, vihainen lähijunalainen.

Ei näin, VR!”

Jos ei homma toimi junassa, niin ainakin somessa sitten. VR vastasi nopeasti kommenttiini, mutta iloiseksi he eivät minua kommentillaan saaneet:

”Hei Kirsi, kyse on HSL:n junista, mutta asia on yhteinen kaikissa lähijunissa. Ymmärrän tilanteen pelottavuuden . Laitan palautteesi eteenpäin käsittelyyn, ja pahoittelen tilannetta. Toivon että saamme asiaan ratkaisua, jotta junamatkoista tulee oikeasti [email protected]_HST/Anne”

Tuota noin. Mitä kohtaa minä en nyt ymmärtänyt?

Kovasti te siellä VR- Yhteisellä matkalla Facebook-sivustoilla tiedottelette lähijunaliikenteen ongelmista ja myöskin luonnollisesti niistä, jotka koskevat HSL:n matkustusalueen junia. Sanallakaan ette sivuillanne sano, ettei kyseiset junat ole VR:n, vaan HSL:n. Se, että junan kyljessä paistaa pienellä HSL:n logo ei oikein informoi junamatkustajaa siitä, ettei kyseessä ole viestinne mukaan edes VR:n kulkuväline.

Parahin VR, kysymykseni kuuluu seuraavasti: Jos kerran pesette kätenne lähijunista sanoen niiden olevan HSL:n junia, miksi pidätte junassa VR:n konduktöörejä? Miksi juniin ei saada niitä henkilöitä (kauhutarkastajia), jotka voisivat sakottaa liputta matkustavia ja pistää tai pistättää tarpeen tullen niska-peffa -otteella ovesta ulos? VR, miksi lähijunissanne on koristekonduktöörejä keltaisten liivien kanssa harvakseltaan tarkistamassa lippuja, vaikkeivat he voi tehdä liputtomalle muuta kuin pyytää poistumaan/poistaa liputta matkustava seuraavalla pysäkillä?

Dear VR. Pyydän anteeksi että olen tyhmä, mutta…

Tilanne lähijunassa oli ahdistava kaikin puolin. Se oli uusi tieto minulle, että HSL:n lippu-uudistuksessa menetitte HSL:lle lipunmyyntioikeuden lisäksi kokonaisia junia. Se on mielestäni väärin, ettei nettisivuillanne ole tarpeeksi hyvin tietoa tästä ja linkkiä HSL:n sivuille ”perushäiriötapauksissa”. Minä olin tyhmä ja ymmärtämätön, kun en ymmärtänyt hämmentävässä tilanteessa lähteä kiertelemään junavaunua puhelinnumeron toivossa. Minä olin tyhmä, kun luulin saavani jotenkin yhteyden junassa olevaan konduktööriin ja supertyhmä, kun luulin junan kuuluvan VR:lle. Lupaan, etten häiritse teitä enää koskaan ongelmallisten matkustajien takia. Olen pahoillani hätäkeskus jo nyt, jos joskus soitan teille ja pyydän apuanne kun haluan matkustusrauhan.

On se vaan mielestäni hieman väärin häiritä hätäkeskusta (puhelinnumero 112) örkkimörkkien mölytoosan takia. Luulisi olevan hätäisempiäkin asioita.

Niin sitä pitää. Ulkoistakaamme kaikki jutskat muille kun VR:lle. Ja jatkakaa te koristekonduktöörit hymyssä suin. Mietittiin tuossa miehen kanssa, että halvaksi tulee nykyään liikkuminen lähijunissa, kun lippuakaan ei tarvitse ostaa. Jää vain seuraavalla pysäkillä pois ja odottaa seuraavaa junaa. Yksi vapaamatkustuksen ammattilainen totesikin lippua tarkastaneelle konnarille tuossa viikko sitten, että ”ei oo lippua, en sellaista myöskään osta ja jään seuraavalla pysäkillä pois”. Ei tainnut olla eka liputon kerta se.

Kyllä minä säälin teitä koristekonduktöörit. On se niin väärin, että teiltä on teidän oikeat hommat viety. Ikävä minulla on konduktöörejä tullut. Siis niitä aikuisten oikeita konduktöörejä.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen. Satuin huomaamaan moisen matkustustavan eräänä aamuna silloin, kun kaikki junat oli vielä VR:n hallussa. Nopeasti tuli vartijat noukkimaan poikkeavasti istuvat miekkoset pois, kiitos läsnä olleen junahenkilökunnan. Oi niitä aikoja.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tallinkin asiakaspalvelu testissä Silja Europalla, kuis sujui?

”Ei ole!”

Tuo surullisen kuuluisa, melkeinpä Tallinkin tunnuslausahdukseksi muodostunut sana-asetelma. Nuo kaksi sanaa, jotka saivat aikoinaan miehen ja minutkin vetämään eräällä risteilyllä herneen nenän syövereihin niin pahasti, että päätimme olla käyttämättä kyseisen yhtiön aluksia hyvin pitkään aikaan.

Kyllähän me jatkoimme matkaamista Tallinkin aluksilla myöhemmin, mutta vasta nyt me saimme raivattua miehen kanssa kalentereistamme tilaa 22 -tunnin risteilylle laajasti uudistetulla Silja Europalla. Hyttinä meillä oli ihanan, ison ikkunan Deluxe minibaarilla ja erikoisaamiaisilla, mukavasti hintaan 35 euroa/perjantailähtö. Kyseisen lähdön me valitsimme juuri aluksen erinomaisen viihteen takia, sillä esiintyjänä oli Itämeren paras bilebändi Disco Inferno.

Tehän tiedätte, että minä olen tällainen asiakaspalvelua rakastava ja vaativa nainen. Olen ystävällinen asiakaspalvelijoille, arvostan heidän työtään ja kohtelen kaikin puolin asiallisesti, mutta samalla myöskin oletan, että asiakaspalvelija on ystävällinen ja tekee työnsä halulla. Voitte arvatakin, että astuin Länsiterminaaliin mielenkiinnolla ja asetin TallinkSiljan henkilökunnan salaiseen testiin koko matkan ajaksi aina terminaalista lähtien. Kuis kävi?

Lähtöselvitys

Mies oli vasta matkalla terminaaliin, joten yritin vältellä tiskillä asioimista tekemällä lähtöselvityksen automaatilla. Lähtöselvitysautomaatti ei suostunut yhteistyöhön kanssani, vaikka paikalla ollut virkailijakin yritti saada automaattia toimimaan. Virkailija pyyteli tapahtunutta anteeksi ja ohjasi minut Gold-asiakkaiden tiskille, jossa palvelu oli kaikin puolin yhtä hymyä ja ystävällistä. Oman, varausvaiheessa tehdyn virheen johdosta Gold-asiakkaiden juomakuponkeja tuli vain yhdelle henkilölle, joten jouduin palaamaan mieheni kanssa myöhemmin uudestaan lähtöselvitystiskille selvittämään asiaa. Jälleen kerran asiakaspalvelutilanne oli oikein positiivinen ja tulpahan samalla opittua myös se, että varausta tehdessä kannattaa laittaa kaikkien klubilaisten korttinumerot mukaan etujen saamiseksi.

Deluxe-hytti

Hyttimme oli kaunis ja asiallisesti siivottu, eikä matkustajien bilettäminen ollut saanut paikkoja vielä huonoon kuntoon. Tallinkin kuuluisat kovat patjat oli muutoksen myötä vaihtuneet pehmeämpiin, joskin tyynyt ja peitot olivat edelleen ohuita. Minibaarista löytyi kaksi piccoloskumppaa, kaksi olutta, kaksi cokista, kaksi Spriteä ja kaksi 0,5 litran vettä, toinen kuplilla ja toinen ilman.

Hytin kokovartalopeilistä plussaa.

Ja pisteet myös isosta, ihanasta erkkeri-ikkunasta. Tartteeko enempää selitellä kun ikkunoista avautuu upeat merimaisemat ja kätösessä on lasi skumppaa? Juu, pienet on pienen ihmisen ilot!

Grill House, päivällinen ja aamupala

Halusimme syödä nopeammalla kaavalla, mutta nauttia samalla rauhasta ja palvelusta, joten päädyimme aterioimaan Grill House -ravintolaan heti sen avauduttua. Paikkavarausta emme tarvinneet, joskin ravintola täyttyi nopeaan tahtiin saavuttuamme sinne. Kannattaakin kiltisti tehdä pöytävaraus ravintolaan ennen matkaa.

Saanen esitellä 16 euron hintaisen Veggie -annoksen: Grillattua kesä- ja myskikurpitsaa, kikhernepyrettä, herkkusieniä, pinaattia ja maalaisranskalaisia.

Annos oli maittava, joskin melko suolaisen makuinen. Ravintoloiden portobello-sienien ahkeran käytön takia herkkusienet ovat edelleen minulle kauhistus, mutta innostuin aivan valtavasti lautasellani olleista chili- ja valkosipuliöljyssä paistetuista herkkusienistä. Menusta olisi ollut mahdollista tilata myös alku- ja jälkiruoka, tai noutaa ne tuttuun tapaan erillisestä alku- ja jälkiruokapöydästä. Palvelu ravintolassa oli hyvää ja mikä parasta, suomen kielellä pärjäsi koko aterioinnin ajan.

Deluxe-hytin hintaan kuuluva erikoisaamiainen skumppalasin kera nautittiin myös Grill Housessa. Kaikki tarvittava löytyi, joskaan marjoja en tuntunut löytävän tarjottavista. Palvelu aamupalalla oli ihan yhtä hyvää ja tyhjät lautaset hävisivät sopivaan tahtiin pöydästämme.

Erityiskiitos lese- ja siemenvalikoimasta!

Corner Bar, Ocean Club ja ihqu Disco Inferno

Bileilta alkoi maittavilla drinkeillä Corner Barissa. Miehellä oli negatiivinen muistikuva tiskillä olleesta asiakaspalvelijasta edelliseltä risteilyltä, mutta tällä kertaa ei niin asiakaspalvelijaksi syntyneellä asiakaspalvelijalla oli vahva yritys palvella vaikkei kielitaito ollut parhaimmasta päästä. Pisteet siitä.

Ocean Club oli jälleen iloista bileporukkaa täynnä. Löysimme miehen kanssa hieman rauhallisemman alueen läheltä casinoa, josta oli hyvä katsella muita ihmisiä ilman, että olisi ollut tarvetta pelätä niskaan kaatuvia juomia. Positiiviseksi yllätykseksi pöytiimme pelasi tarjoilu, joten saimme sinne juomamme ilman jonottelua palvelutiskillä. ”Kiitos ja ole hyvä” tulla tupsahti henkilökunnalta ihan luonnostaan.

Jösses, kattokaas tuota. Tarjoilija toi ihka oikean juoman pöytään!

Disco Inferno pisti taas hyvän shown pystyyn puolen yön maissa soittaen yhteensä kolme settiä. Ensimmäisen osion me katselimme kiltisti paikoiltamme, mutta kaksi muuta tanssimme itsemme läkähdyksiin saakka. Ei mitään haukuttavaa pojista ja bändi sopi erinomaisesti niin miehistä tykkääville naisille kuin miehillekin, huumorista nauttiville ja 1970 – 2000 -luvun musiikista tykkääville bilehileille.

Siivous ja yleinen järjestys laivalla

Alus oli siisti, bilettäminen ei ollut aiheuttanut näkemäni mukaan vielä kovin näkyviä vaurioita, vessat toimivat ja ”Ei tööta” -lappuja ei näkynyt missään. Länsiterminaalissa osa porukasta oli juhlakunnossa jo ennen matkaa ja raakaa viinaa tunnuttiin vedettävän taskumatista jopa laivan ovesta sisään astuttuessa. Hyttikäytävällämme soi bilemusiikki alkuillasta kymmenisen minuuttia ja keskustelua kuului ajoittain alkuillasta/päiväsaikaan joko naapurihytistä tai käytävältä, mutta suuntaa en osannut sanoa. Yleisesti ottaen bilettäminen oli huomattavasti asiallisempaa/rauhallisempaa, ja järjestysmiehiä näkyi erityisesti yökerhossa ihan mukavasti. Yksi nainen näytti saavan puolen yön maissa passituksen hyttiinsä ja ryhtyi hankalaksi, mutta järjestysmiehet hoitivat tilanteen ammattilaisen rauhallisesti.

Isoin miinus risteilyltämme tuli siivouksen ajankohdalle. Siivooja ilmestyi koputtelemaan hytin ovelle jo 8.30 haluten siivota vessamme ja kysyi, voisiko hän laittaa sängyn kuntoon kello 14.00. Annoimme luvan, mutta siivooja yritti tulla hyttiimme jo 13.30. Me puolestamme olimme miehen kanssa nauttimassa sängystä viimeisen puolituntisen ajan, joten pikkuinen närkästys siivoojan omavaltaisesta aikataulun muutoksesta meille tuli. Ihan pikku vinkki Tallinkin suuntaan. Sovituista ajoista kannattaa pitää huolta, sillä mekin miehen kanssa tykkäämme vielä toisistamme lähes 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Se on vaan mukava päästä olemaan ilman lapsia keskenään keskellä kirkasta päivääkin, kun kotona siihen ei ole lasten takia samanlainen mahdollisuus.

Ja oliko muuten vessan siivouksesta aikaisin aamulla mitään hyötyä tuleville matkustajille? Ei. Me käytimme vessanpönttöä ja laitoimme roskia roskikseen ihan yhtä ahkerasti kuin ennenkin, sekä kärsimme siivoojan mukaan lähteneestä yhdestä isosta pyyhkeestä. Sen me opimme reissullamme, että pyyhkeet kannattaa jättää kylpyhuoneen telineeseen roikkumaan, sillä vaatekaapin ovessa roikkunut pyyhe päätyi pesusäkkiin. Siivoojan saldo oli siis yksi vaatekaapin ovesta korjattu kylpypyyhe ja kylpyhuoneen lattialla ollut käsipyyhe. Että nuin, tämä hyttimatkustaja voitti kisan siivoojaa vastaan.

Ostokset, Tax Free Superstore

Mitäpä merimatka olisi ilman täksärissä käyntiä? Ei mitään. Niinpä mekin suunnistimme miehen kanssa Tax Freehen kiertelemään ja ostimme yhtä sun toista kotiin ja hyttiin. Henkilökunnan palvelua emme tarvinneet visiittimme aikana, mutta nurkkasilmällä katselin kun eräs juomaa nauttinut herra kaatoi esittelypöydällä olleen muutaman punaviinipullon rikkinäiseksi lattialle. Olisihan siitä saattanut pikku närkästystä henkilökunnalta tulla, mutta mitään haloota tilanteesta ei syntynyt. Surullista, että noin yleensä käy. Minulta ei riittäisi huumorintaju palvella kännisiä asiakkaita kovinkaan pitkään.

No, mikä on laivatytön tuomio uudistetun Silja Europan 22-h bileristeilystä?

Tallink on todellakin ottanut vihdoin onkeensa matkustajien nurinat asiakaspalvelusta. Silja Europan viimeisin uudistus on nostanut laivan profiilia ja yhdessä parantuneen asiakaspalvelun kanssa laiva on ihan mukava paikka viettää 22-tuntinen merellä/satamassa. Vaikka asiakaspalvelu on vielä virolaisen varautuneen hymyistä/ajoittain hymytöntä, niin sanoja ”ei ole” ei kuulunut kertaakaan. Pieni mahdollisuus siitä olisi ollut Grill Housessa, kun kyselemäämme viiniä ei ollut enää tarjolla, mutta ”ei ole” sanojen sijaan tarjoilija pahoitteli tilannetta sanoilla ”se on valitettavasti nyt loppu”, ja jatkoi pohtimalla vaihtoehtoisija viinejä kanssamme.

Enää matkustaja ei ole Tallinkin laivalla se välttämätön paha, mikä on hienoa. Muistakaahamme me matkustajat myöskin kohdella asiakaspalvelijoita ystävällisesti, sillä silloin matkasta tulee mukava kaikille.

Tallinkilla on tosiaan alkanut puhaltaa uudet tuulet. Vihdoin. Erinomaista!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Maistelussa Viking Linen uusi pohjoismainen Buffet-menu

Tassu ylös, jos ruotsinlaivan seisova pöytä on tuttu vuosien takaa tai vaikkapa viime viikolta. Tassu uudelleen ylös, jos olet kävellyt laivan buffetista ulos ähkyn valtaamana ja manannut sitä, että tuli syötyä liikaa. Kenties rahdannut itsesi hyttiin päivällisen jälkeen pötköttämään ja herännyt sängystä muutaman tunnin päästä. Kaikki vain yhden buffetin takia.

Et ole yksin. Vuosittain Viking Line myy 1,6 miljoonaa buffet-päivällistä, joten kohtalotovereita ultimaattisen ähkyn ja venyneiden ruokapäikkäreiden omistajille löytyy. Paljon on kuitenkin tapahtunut sitten entisaikojen, jolloin seisovat pöydät notkuivat ruokaa pursuavine tarjottimineen ja juomat tilattiin eri maksusta tarjoilijalta pöytään. Se on loppujen lopuksi aina itsestä kiinni, kuinka paljon sitä ruokaa vatsaansa ahtaa.

Nykyään seisovassa pöydässä olevat tuotteet on laitettu esille pienempinä ”maisteluannoksina”, joten jokainen voi ottaa sen pienen maistiaisen ensin ja käydä hakemassa hyväksi havaittua ruokalajiketta vaikka uudestaan. Hävikki pienenee ja luonto kiittää. Vatsasta en ole edelleenkään varma, sillä useamman maisteluannoksen nauttimisen jälkeen tuloksena voi olla jälleen se aiemmin manaamani ähky.

Ruotsinlaivojen buffettiin kuuluu ruokia, joita ei passaa uudistusten myötä jättää missään nimessä pois. Kuorelliset katkaravut, tietyt kalat ja lihapullat lienee niitä vakituisia, mutta muutoin on enemmän kuin kiva, että buffettia uudistetaan väliajoin. Kasvissyöjänä täytyy kehua, että meidät kasvissyöjät ja vegaanit on otettu huomattavasti enemmän nykypäivänä huomioon ja niin nytkin, kun Viking Line esitteli uuden pohjoismaisen buffet-menunsa.

Ruotsalaisia kokkeja, muttei Muppet Showsta

Minä olen aina pitänyt pohjoismaista ruokaa hyvänä ja nimenomaan arvostanut aitoja, oikeita ja puhtaita makuja. Onkin hienoa, että Viking Line on lyönyt hynttyyt yhteen Ruotsin kokkimaajoukkueen kanssa ja kehitellyt buffettiin uuden menukokonaisuuden, jossa maut on kokonaan pohjoismaisia aina yrttejä ja mausteita myöten. Esimerkiksi sitruuna- ja limemehu on korvattu etikalla ja uuden menun tärpeiksi voisi vaikkapa sanoa pohjoismaisen peston, kanttarelli-herkkusienipiiraan ja akvaviittisilakan etikkamajoneesin, paistetun rukiin ja ruohosipulin kera. Ensi kesänä puolestaan lapset pääsevät noukkimaan buffetin lastenpöydästä Ruotsin juniorikokkimaajoukkueen kehittelemiä ruokia. Paljon muutakin mukavaa meidän matkustajien iloksi on kuulemma suunnitteilla, mutta niistä Viking Line ei enempää paljastanut pressitilaisuudessaan.

No, miltäs se buffet-pöytä näytti?












Oma mielipide, hitti vai huti?

Esillepanolle (ennen ahnaita ruokailijoita) annan täyden kympin. Erityisesti kalatiski näytti suorastaan herkulliselta, vaikkakin kasvissyöjänä jätin kaikki liha- ja kalatuotteet ottamatta. Kasvisyöjien kylmät ruoat saivat minulta sataprosenttisen hyväksynnän, mutta lämpimien ruokien punajuurihampurilaiset olivat pieni harmistus, sillä hampurilaissämpylä oli muuttunut kovaksi lämpölamppujen alla. Paljon jäi jälleen lämpimistä ruuista testaamatta, joten täyttä arviota en pysty antamaan. Ehdottomaksi suosikiksi itsellä nousi seuraavat:

Paahdettuja hunajajuureksia, Dalsspiran vuohenjuustoa sekä karamellisoituja auringonkukansiemeniä. Vuohenjuusto ja siemenet toimii aina!

Omena-  ja kanelisorbetti, porkkanakakku sekä juustot.

Ruotsinlaivojen buffetit oli se matkan juhlajuttu, kun olin pieni ja nuori. Iän karttuessa olemme siirtyneet miehen kanssa enemmänkin aterioimaan laivojen erikoisruokaravintoloihin, sillä poissa ovat ryysikset ja jonot, ruoka on erinomaista ja henkilökohtaista palveluakin löytyy. Buffet on kuitenkin muuttunut parempaan suuntaan menujen vaihtelun ja tuotekehittelyn myötä, joten buffetin ruuhkat pystyy ajoittain kestämään ihan maittavan ruuan takia.

P.S.: Iskikö nälkä kuvia kattellessa? Maukasta menua pääset katselemaan tätä kautta ja samalta Viikkarin alasivulta pääset luotsaamaan itsesi matkavarauspuolelle.

 

Yhteistyössä Viking Line. Mielipiteet ruoasta ja hyvästä pössiksestä huolimatta ihka omia.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.