Esittelyssä: Luksusristeilijä Azamara Journey

Se oli ihanaa se. Seisoa Allas Sea Poolin terassilla ja katsoa sumusta pilkottavaa Azamara Journeyn perää. Pienihän se oli megaristeilijöihin verrattuna, mutta niin kaunis, varsinkin kun se oli parkkeerattuna aivan Katajanokan maailmanpyörän viereen, parhaalle paikalle Helsingissä. Tuota laivan perää me tuijotimme miehen kanssa kahdestaan tyytyväisinä tietäen, että pian astuisimme kyseisen risteilijän sisuksiin katselemaan, miltä siellä hieman pienemmällä laivalla näyttääkään. Olisiko siellä tarpeeksi wow-juttuja megaristeilijöihin verrattuna, jotain sellaista syytä, minkä takia juuri Azamaralle kannattaisi mennä?

Tiedätteks mitä? Ihan kuin kotiinsa olis tullut. Henkilökunta otti vastaan meidät tuttuun tapaan, aivan samoin kuin muillakin risteilijöillä. Laukkujen läpivalaisu, moikat ja iloiset hymyt. Pienestihän se harmitti, että tiesi lystin olevan muutaman tunnin päästä ohi.

Azamara Journey on melkoisen oma laivansa markkinoilla. Melkein identtinen sisarlaiva Azamara Quest on ainoa kaveri Azamara Journeylle ja itse asiassa edellä mainitut alukset ovat ainoat alukset Azamara Club Cruisesilla, mutta ei anneta sen hämätä. Siinä vaiheessa kun takana on emovarustamona Royal Caribbean, voi mennä takuuseen, että homma toimii.

Azamara Journeyn/Questin etu on ehdottomasti sen koko. 181 metriä pituutta ja n. 25 metriä leveyttä takaa sen, että laivalla seilataan sellaisiin satamiin ja satamapaikkoihin, joihin ei isommilla risteilijöillä ole asiaa. Ja niinä kertoina kun aivan keskustaan ei Azamaran aluksella pääsekään, laivayhtiö tarjoaa ilmaisen kuljetuksen keskustaan. Matkustajia Azamara Journey ja sisarensa ottaa sisään vain alle 700 ja henkilökuntaakin on n. 390, joten palvelua laivalla saa varmasti. Huonepalvelu on ilmaista, sviiteissä tarjoilun hoitaa oma butler ja olo on leppoisampaa ja oman kullan kanssa romanttisempaa kuin isommilla laivoilla. Näin romantiikan nälkäisenä ihastuinkin laivayhtiön ideaan tarjota lisämaksusta upeaa iltaa/yötä rakastavaisille. Miten olisi Span ulkokansi omaan käyttöön illaksi/yöksi? Lillumista poreammeessa, butler tarjoamassa samppanjaa ja pieniä herkkuja, illallinen ja ihana yö tähtien alla, sekä aamulla maittava aamiainen, jälleen kerran butlerin tarjoamana. Kelpaisiko? Meikäläiselle ainakin, joskin omalla tuurillamme meille varmaan soitettaisiin keskellä yötä ja varoitettaisiin, että jostain ilmaantunut yllättävän laaja saderintama on lähestymässä kovaa vauhtia.

Juuri yllä olevissa kuvissa näkyvä Sanctum Span ulkoalue aluksen keulassa on varattavissa kahdenkeskiseen yöhön. Kyseinen alue on päiväsaikaankin maksullinen, mutta sisäänpääsy, kuten myös kahdenkeskinen yö siellä, kuuluu ylellisen Club Spa Suiten hintaan. 

Azamara Journey tarjoaa erityisesti pariskunnille ja rauhaa rakastaville lähes samoja risteilyelämyksiä kuin isommat risteilijät, mutta pienemmässä koossa ja hieman enemmänkin. Laivalla on span ja kuntosalin lisäksi mm. kahvila, pieni casino, teatteri, erikoisravintoloita, pääruokaravintola, buffet ja aina niin tykätty ja kaivattu grilli uima-allaskannella. Tottahan toki baareja löytyy useita ja hyttejä aina niin sisähyteistä upeisiin sviitteihin. Kaikkia yhdistää rauhallinen, hienostunut sisustus ja upea taide. Vähintään viikon kestävillä risteilyillä (muutama poikkeus lukuunottamatta) Azamara Club Cruises tarjoaa yhden ilmaisen AzAmazing illan, jolloin matkustajat viedään laivayhtiön kustantamana maihin kuuntelemaan vaikka konserttia Pietarissa. Voitte uskoa, että me miehen kanssa katsoimme toisiamme silmiin ja hymisimme miehen kanssa tyytyväisyyttämme. Vielä kun kuulimme, että risteilyhintaan kuuluu mm. pullovedet, virvoitusjuomat, erikoiskahvit, oluet ,viinit ja muut alkoholit sekä palvelumaksut, olimme myytyjä.

Aluksen uima-allaskansi ei koolla komeile, muttei tarvitsekaan. Poissa on vesiliukumäet ja kirkuvat lapset. Rauhaa, lepoa, palvelua ja mukavia tapahtumia, kuten white night party, jolloin uima-allaskannesta tehdään yksi iso ulkoilmaravintola elävällä musiikilla.

Luksusristeilijän aurinkotuolitkin ovat huomattavasti tasokkaammat (lue: ihanan unettavat), kuin tavallisilla risteilijöillä.

Uima-altaan lähettyviltä löytyy rento grilli The Patio, joka muuttuu illalla mukavaksi kynttilävalaistuksi ulkoilmaravintolaksi. Täällä sijaitsee myös Frozen Yogurt -jätskipiste, josta voi käydä hakemassa itselleen viilennystä.

Samalla kannella (kansi 9) sijaitsee myös aluksen buffet-ravintola Windows Café, jossa on mahdollisuus nauttia hyvästä ruoasta sisätiloissa tai mukavalla takaterassilla merimaisemia ihaillen.

Kuten jo aiemmin kehuin, pienellä aluksella pääsee ajoittain aivan paraatipaikalle kaupungin keskustaan. Ei pöllömmät maisemat aluksen takaterdeltä.

Kerrosta ylempänä, kannen 10 keulassa sijaitsee upea näköälabaari The Living Room, joka on nimensä mukaisesti miellyttävä oleskelupaikka.

Saman kannen perässä sijaitsee maksullinen, italialaistyylinen erikoisruokaravintola Aqualina, jossa mekin nautimme lounaamme.

Aqualinan seinän takana sijaitsee puolestaan aluksen toinen maksullinen erikoisruokaravintola, pihvejä ja mereneläviä tarjoava Prime C Restaurant.

Maksutonta ruokaa tarjoaa kannella 5 sijaitseva pääruokaravintola Discoveries Restaurant. Ravintolassa ei ole monelle risteilyaluksen pääravintolalle tuttuja määrättyjä kattausaikoja ja pöytäseurueita, vaan sinne saa mennä aukioloaikana aterioimaan silloin kun haluaa, omalla kokoonpanollaan. Hyvässä tapauksessa saattaa saada kapteenilta kutsun illallistaa hänen pöydässään.

Drinks anyone? Pääruokaravintolan sisäänkäynnin yhteydessä on Discoveries Bar, jossa on mukava nauttia coctail tai muu lempijuoma ennen illallista. Se on varmaa, että baarin viihdyttävät baarimestarit tietävät varmasti pian lempijuomasi, joten pelkkä nassun näyttäminen riittää lempijuoman saamiseen.

Samalla kannella sijaitsee myös aluksen casino ja sporttibaari Spirits.

Sekä hellyyttävän pieni teatteri Cabaret Lounge, jossa on luonnollisestikin juomatarjoilu.

Ja mites ne hytit?

Club Oceanview Stateroom. Me näimme jo miehen kanssa lapsemme istumassa ikkunalaudalla ihailemassa merimaisemia, mutta valitettavasti aluksella ei ole tarjota väliovellisia hyttejä taikka neljän hengen hyttejä.

Club Continent Suite. Hyttiluokkaan kuuluu mm. oma butler, kiikareiden ja sateenvarjon lainausmahdollisuus, ilmainen netti (235 minuuttia) ja ilmaiset erikoisruokaravintolat. En voinut myöskään olla huomaamatta, että hytin pöydällä oli kuplivan juhlajuoman lisäksi myös vahvoja alkoholipulloja, jotka kuuluivat hyttiluokkaan. Risteilyn hintaanhan tietty kuuluu myös tietyt alkoholijuomat, mutta joskus voi olla mukava tehdä se oma lempidrinkki ilman, että häiritsisee butleria juomatilauksella.

No, mikä on laivatytön tuomio?

Astuin vierailullani elämäni ensimmäisen kerran pieneen risteilijään, sillä matkustajakokemusta on vain 2.500 – 4.200 matkustajan risteilijöiltä. Azamara Journeyn pieni koko ei häirinnyt yhtään, vaan nautin tiloista valtavasti. Näin itseni nauttimassa juuri siitä henkilökohtaisesta palvelusta, mitä matkoiltani kaipaan. Kotoisasta tunnelmasta, niistä pienistä nautinnollisista ekstroista, mitä ei vaan isoilta laivoilta saa.

Minä koin aluksella kävellessäni rauhaa. Alus oli kuin iso koti/olohuone, ja poissa oli isojen laivojen ärsyttävät ruuhkat sekä rauhattomuus. Palvelua emme ehtineet testaamaan oikeastaan yhtään. Lounaalla tarjoilu pelasi normaalisti, emmekä miehen kanssa huomanneet mitään eroa muihin kokeilemiimme varustamoihin. Laivan etu oli ehdottomasti pidemmät satamassaoloajat, paremmat laituripaikat, AzAmazing -ilta, kuulemamme mukaan henkilökunnan paneutuminen asiakaspalvelutehtäviin ja heidän halunsa asiakkaan tuntevan olonsa kotoisaksi. Olin positiivisesti yllättynyt ikkunahytin koosta, mutta pettynyt hieman pieneen kylpyhuoneeseen ja siihen, että tämän tasoisessa laivassa sekä perushyteissä ja ainakin alimmassa sviittiluokassa oli kylpyhuoneessa suihkuseinän/-kaapin sijasta suihkuverho. Parvekkeet tuntuivat olevan kapoisia sinne laitettuihin huonekaluihin nähden ja vaikka parvekkeella ollut ruokapöytä oli plussaa, näkisin parvekkeen koon takia siellä mieluummin pienemmän ja matalamman parvekepöydän.

Aluksen ohjelmistoon en pysty ottamaan kantaa. Saimme kierroksella kouraamme kyseisen päivän risteilyohjelman ja melkoisen rauhalliseltahan se näytti. Isojen laivojen mahaplätsikilpailut ja bileet puuttuivat, mutta tarjolla oli mm. musiikin lisäksi show ja mikä parasta, isoilta aluksilta kaikonnut (ja kaivattu) suklaabuffet. Viimeisin ohjelmanumero näytti alkavan kello 22.30, mutta täytyy muistaa aina, että ohjelma määräytyy matkustajaprofiilin mukaan. Sen verran ehdin näkemään laivasta ulos tulevia vanhemman puoleisia matkustajia, ettei heille ole tuskin tarvetta järjestää railakkaita bileitä yömyöhäseen.

Lapsiperheille Azamara ei kovinkaan hyvin sovellu. Poissa ovat vesiliukumäet, leikkihuoneet ja peliluolat, joten vanhempien tehtävänä on kyseisellä laivalla keksiä omalle jälkikasvulle tekemiset. Rauhaa rakastaville ja palvelua arvostaville pariskunnille Azamara on oikein hyvä valinta, mutta pienessä laivassa joutuu melko varmasti keskustelemaan kanssamatkustajienkin kanssa. Laivan ehdoton etu on henkilökohtainen palvelu, pieni matkustajamäärä, pidemmät satamassaoloajat, paremmat satamapaikat ja ne pienet lisäjutut, mitä isommilla risteilijöillä ei ole. Voisinko kokeilla kultani kanssa? Kyllä. Lapsiperheenä matkustaessa testaisin mielelläni premium-varustamoa Celebrity Cruisesia.

Laivakierroksen tarjosi yhteistyönä Risteilykeskus, joka on nimenomaan erikoistunut risteilyihin. Heidän asiakaspalvelijansa käyvät tutustumassa myytäviin tuotteisiinsa risteilemällä eri varustamoilla vähintään kaksi kertaa vuodessa, minkä takia he tuntevat tuotteensa paremmin, kuin esim. laivayhtiön oman varauskeskuksen väki. Risteilyvarauksessa voi ensikertalainen mennä pieleen huonossa tapauksessa pahastikin, joten kannattaa joskus antaa toisen tahon, esim. juuri Risteilykeskuksen suositella sinulle sitä sopivaa varustamoa ja laivaa. Me olemme varanneet aikaisemmat risteilymme itsenäisesti netistä laivayhtiöiden sivuilta, mutta viimeisimmän risteilymme uskaltauduimme varaamaan Risteilykeskukselta juuri heidän tarjoamansa alemman hinnan vuoksi. Tähän mennessä ei ole pahaa sanottavaa heidän asiakaspalvelustaan, mutta kokemuksia kerron enemmän kun Välimeren risteilymme on tehty.

P.S.: Muistattekos muuten, kun kerroin postauksen alkupuolella Azamara Club Cruisesin maksullisesta, upeasta illasta rakastavaisille? En voi olla linkkaamatta ko. illan esittelyvideota teille, sillä se on aivan ihqu!

Ja alkoiko  muuten Azamara Club Cruises tai joku muu risteilyvarustamo kiinnostamaan? Siitä vaan plaraamaan Risteilykeskuksen laajaa tarjontaa, sillä tällä hetkellä heidän sivuillaan on vertailtavissa 16 eri varustamoa. Helpottuu vertaileminen kummasti.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Melkein matkaton (ja iloinen) matkabloggaaja tässä, terve!

Helouta vaan. Pahoittelut pikkuisesta kirjoitusviiveestä, mutta takana on kaksi melkoisen tiukkaa työviikkoa. Sanotaanko vaan, että duunipäivien jälkeen teki vain mieli hautautua sohvannurkkaan nollaamaan työpäivän aiheuttama aivomyrsky televisiota tuijottamalla. Sen siitä sai, kun piti kesälomansa melkoisen aikaisessa vaiheessa ja palasi töihin siihen aikaan, kun suurin osa henkilöstöstä oli lähtenyt lomilleen. Siinä sitä sitten sijaistettiin yhtä sun toista ja yritettiin pitää paletti kasassa. Jos jotain positiivista tuostakin pitää hakea niin se oli se, että onneksi virtaa löytyi mukavasti pitkän ja melko leppoisan loman takia. Vaikka loma koostui menemisistä ja remontoinnista, niin viimeinen lomaviikko pyörähti melkoisen leppoisissa jazz-tunnelmissa. Eipähän aloittanut työviikkoaan ryytyneenä lomailusta, mikä on meikäläiselle harvinaista herkkua.

Loman loppumisen jälkeen havahduin myös siihen, että tämän vuoden matkasaldo näyttää tähän mennessä melkoisen pieneltä. Pakollisten kuvioiden myötä olemme pyörineet lähialueilla, joten seitsemän risteilyä, pari Tallinnan-keikkaa siihen päälle ja Pariisi tähän mennessä on suorastaan säälittävä määrä tältä matkabloggaajalta. Kroppa huutaa matkoja ja uusia kokemuksia, itsensä ylittämistäkin, mutta muutaman kuukauden sisällä on tulossa vain yksi 22-h bileristeily Tallinnaan ja Välimeren risteily.

Niin juu, ja siitä Välimeren risteilystä. Loppumaksu on maksettu. Lapsille emme ole viitsineet kertoa reissusta vieläkään mitään ja tulemme pitämään salaisuutena varsinkin sen, että laivalla odottaa ihan mukava sviitti parvekehytin sijaan. Matkaan pistetty raha mietityttää jonkin verran, sillä lähiaikoina on uutisoitu Barcelonan levottomuuksista ja turisteihin kohdistuneista iskuista. Vanhempina katselemme tilannetta melkoisen huolestuneena, koska risteilyä edeltävät pari yötä pitäisi majoittua Barcelonassa. Eikä siinä vielä kaikki. Näillä näkymin Katalonia järjestää kansanäänestyksen itsenäistymisestä lokakuun alussa, joten tilanne Barcelonassakin voi olla ihan erilainen kansanäänestyksen jälkeen. Worst case scenario näkee Barcelonassa poliitisia levottomuuksia (jos tulos on epätoivottu) ja rajua ”ulkomaalaiset ulos” -asennetta. Aivan noin pahaa tuskin on tiedossa, mutta pikkuisenhan tämä tilanne hymyilyttää kun vaihdoimme Karibian risteilyn Trumpin hölmöilyjen takia Barcelonasta lähtevään risteilyyn. Eipähän päästy mielenharmeja pakoon, mutta turha tässä on huolehtia ennakkoon lokakuun tapahtumia.

Anyway, ol mulla positiivista askaakin. Vakituiset lukijat tietävät, miten tärkeää hyvä ja nimenomaan henkilökohtainen palvelu on minulle. Juuri tuota henkilökohtaista palvelua minä ja mieheni haemme matkoiltamme, ja viimeisin Karibian-risteily olikin pienoinen pettymys juuri tuon spessumman palvelun puuttumisen takia. Mieli on halajanut kokeilemaan henkilökohtaisesta palvelusta kehuttuja varustamoita ja ensi viikolla pääsenkin Risteilykeskus Deluxen kutsumana katsastamaan, millaiselta Azamara Club Cruisesin Azamara Journey näyttää sisältä. Mariellaa muutaman metrin pidempi Azamara Journey ottaa sisäänsä vain hieman alle 700 matkustajaa ja henkilökuntaakin on yli 400, joten palvelu aluksella on varmasti toivomaamme. Esittelypostaus laivasta on tulossa päivävisiitin jälkeen ja Facebookiin päivitän kuvia suoraan laivalta.

Facesta ja somesta tulikin mieleen toinen ilahduttava asia. Se on nääs niin, että yli 10.000 yksittäistä kuukausittaista kävijää vahvistaa, ettei ne näkyvät seuraajaluvut ja pienet kommenttimäärät kerro totuutta siitä, mitä blogissa oikeasti tapahtuu. Kyllä kuukkelilla vaan on ihan mukava voima, varsinkin kun kaksi viimeisintä viikkoa on ollut postaukseton alussa mainitsemistani syistä. Maasta se ilmiselvästi pienikin ponnistaa, joten tästä on hyvä jatkaa. Että kiitoksia vaan teille kaikille blogiini eksyville. Ootte te sulosia!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Esittelyssä: Hilton Tallinn Park ja King Deluxe One Bedroom Suite

Kesäkuussa 2016 Tallinnassa toimintansa aloittanut Hilton Tallinn Park on tasokas lisä Tallinnan hotellitarjontaan. 13-kerroksinen hotelli sijaitsee keskustan läheisyydessä, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Viru-keskuksesta vehreän Politsei Parkin vieressä. Hotellissa on yhteensä 202 huonetta ja sviittiä, joista me varasimme hääpäivän juhlintaan King Deluxe One Bedroom Suiten. Meillä ei ollut aiempia kokemuksia Hilton Tallinn Parkista, mutta arvostelut Tripadvisorissa ja tuttujen kertomukset lupasivat hyvää hotellista.

Hotellista näki, että sisustuksen suunnittelusta oli vastannut dSign Vertti Kivi & Co:n sisustusarkkitehtitoimisto. Juuri se sama, joka on vastannut myös Viking Gracen ja Megastarin sisustuksesta. Hotellissa oli kaunista, värit lämpimiä ja yksityiskohdat tarkkaan harkittuja sekä katseen kiinnittäviä, mutta ajoittain tuntui siltä, että Vertti Kiven toimistossa ollaan liian rakastuneita tähtikuvioihin ja samoja ideoita käytetään kohteesta toiseen. Niin tai näin, hotelli oli silti iso ilo silmälle, jonka täydensi Hilton hotelleille tuttu hyvä ja ystävällinen palvelu kauttaaltaan.

King Deluxe One Bedroom Suite

Pohdimme varausta tehdessämme kahden sviitin, King One Bedroom Suiten ja King Deluxe One Bedroom Suiten välillä. Vaikka kyseiset sviitit ovat melkoisen samanlaisia, löytyy niistä pienoisia eroja. King One Bedroom Suite on kooltaan n. 53 m² ja ikkunoista avautuu näkymät Lasnamäen suuntaan, kun 65 m²:n King Deluxe One Bedroom Suitesta on puolestaan näkymät mm. Tallinnan satamaan ja vanhaankaupunkiin. Juuri tuosta kyseisestä syystä päädyimme isompaan Deluxe-sviittiin, ja viimeinen silaus päätökselle oli ihastumiseni makuuhuoneen komeaan kulmaikkunaan.

Meidän sviittimme #821 sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa, hotellin kulmassa. Sisääntulon lähellä oli vaatetangollinen kaapisto ja kaapistosta löytyi silitysvälineiden lisäksi housuprässi. Tilava, kaakeloitu wc sijaitsi myöskin sisääntulon yhteydessä.

Olohuone oli miellyttävän kokoinen, joskin hotellin rakenteen vuoksi olohuonetta halkoi iso tukipylväs. Kulmaikkunasta oli näkymät satamaan ja Lasnamäen suuntaan, ja sviitin kulmasijainnin myötä pääsi myös katselemaan halutessaan muiden huoneiden ikkunoihin. Aivan kaikkea ei peilaavat ikkunat peittäneet, joten tiettyihin huoneisiin näki jonkin verran sisälle.

Makuuhuone jatkoi miellyttävää sisustusta ja siitä tuli oikeastaan meidän lemppari isojen ikkunoidensa johdosta. Sänky oli yllätykseksemme hieman kovahko ja mies sai jonkin verran selkävaivoja sängyn takia, mikä oli nukkumillemme hotellisängyille harvinaista. Pimennysverhot pitivät maakuuhuoneen muutoin pimeänä, mutta kulman takia verhot eivät pystyneet kohtaamaan aivan täysin ja minäkin onnistuin heräämään aikaisin aamulla pilkistäneeseen valonsäteeseen. Iso plussa tuli hyvin toimivalle ilmastoinnille, joka oli säädettävissä erikseen molemmissa huoneissa.

Makuuhuoneesta oli käynti kylpyhuoneeseen pukeutumisalueen/vaatehuoneen kautta. Vaatekaappi sisälsi vaatetankopuolen sekä hyllypuolen, jossa oli myös turvalokero. Iso matkalaukku sujahti kätevästi silmiltä piiloon makuuhuoneen ja pukeutumisalueen välimaastossa olleen tukipylvään taakse.

Tilava kylpyhuone oli onnistuneesti suunniteltu. Lasinen vedettävä väliovi ei vienyt tilaa huoneesta ja maitolasi toi yksityisyyden wc:n puolelle. Tupla-allas oli luonnollisestikin käytännöllinen, kuten myös valaistu meikkipeili. Kylpyhuoneen ison koon takia suihkukaapissa oli tilaa isommallekin suihkuttelijalle, varustukseen kuului sadesuihku ja käsisuihku, eikä vesikään eksynyt kylpyhuoneen puolelle hyvän suunnittelun ansiosta. Miellyttävän kylpyhuonekokonaisuuden kruunasi syvä kylpyamme suihkulla, Peter Thomas Rothin peseytymistuotteet (sekä meikäläiselle niin tärkeä kylpynuttu ja kylpytossut).

Executive Lounge

Huoneluokkaan kuuluva Executive Lounge sijaitsi 11. kerroksessa. Sisälle pääsi kätevästi huonekortilla ja yksityisyys oli taattu, kun omaa huonenumeroaan ei tarvinnut kertoa loungeen saavuttaessa. Intiimiyttä ja tunnelmaa suureen tilaan toi väliverhot, jotka jakoivat tilan sopivasti kolmeen osaan. Sohva- ja istuinryhmien lisäksi loungesta löytyi ruokapöytiä, joista muutama kahden hengen ruokapöytä oli sijoitettu myös isojen ikkunoiden ääreen.

Loungen sisustus miellytti silmääni, mutta tarjonta sai hieman risuja. Päivisin loungessa oli tarjolla mm. olutta, virvoitusjuomia, vettä, mehua, kahvia ja teetä pienten snacksien ja hedelmien kera.  Illalla oli kaksi tuntia kestävä cocktail-tilaisuus, jolloin esillä oli puna- ja valkoviiniä, vahvempia alkoholeja, kahta erilaista lämmintä ruokaa, muutamia salaatteja, leikkeleitä, hedelmiä, juustoja sekä pientä makeaa. Ruoka oli hyvin lihapainotteista ja valitettavasti minä kasvissyöjänä kärsin ruokarajoitteestani melko paljon. Ensimmäisenä iltana kasvisvaihtoehtona oli pelkästään omena-sellerisalaattia. Kun kyselin asiasta, esille tuotiin myös punajuurisalaattia. Toisena iltana loungen noutopöydästä löytyi jälleen vain omena-sellerisalaattia, mutta kyselyni jälkeen noutopöytään ilmestyi sentään vihersalaatti. Mitään pientä lämpimää oli aivan turha olettaakaan saavansa koko yöpymisajanjakson aikana, vaikka jonkinlainen lämmin kasvisvaihtoehto olisi varmasti uponnut lihasyöjillekin.

Eipä lihaa syövä miehenikään ollut aivan tyytyväinen loungetarjontaan. Tiettyä mielikuvituksen puuttumista oli havaittavissa erityisesti ensimmäisenä iltana, kun lihaisan pastasalaatin ohessa tarjolla oli lämpimissä ruoissa joko kanaa tai pastaa lihaisalla kastikkeella.

Saanen esitellä ensimmäisen illan tarjonnan kasvissyöjälle. Alunperin tarjolla olleelle omena-sellerisalaatille sain kaveriksi kyselyni jälkeen punajuurisalaattia. Kiitosta kuitenkin henkilökunnalle siitä, että tulivat tarjonnan lisäämisestä minulle henkilökohtaisesti ilmoittamaan (nassumuisti).

Näkymät loungesta oli suoraan Politseiparkin ja vanhankaupungin suuntaan.

Aamupala The Able Bucher -ravintolassa

Söimme aamiaisen Executive Loungen sijaan hotellin pihviravintolassa, joka toimii hotellin buffetaamiaisravintolana. Sortimenttia oli riittävästi myös meille kasvissyöjille, miehen pekonit ja paistettavat munakkaat olivat ihan ok, mutta sekä mies että minä jäimme kaipaamaan marjoja aamupalalla. Osa kasviksista näytti olleen pilkotun ”jo aikoja sitten”, joten täyttä pisteytystä en aamupalalle pystynyt antamaan. Eräs työntekijä ilahdutti aamuamme toivottamalla huomenet ja kiitokset suomeksi.

Yhteenveto

Hotellin palvelu oli kauttaaltaan hyvää. Ystävällistä, hymyilevää, taattua Hiltonin laatua ja henkilökunnan kielitaito (englanti) oli ymmärrettävää, kansainvälistä tasoa. Henkilökohtainen palvelu jäi kuitenkin puuttumaan, eli juuri se, mitä matkoillamme nykyään kaipaamme. Koimme sijainnin aluksi hieman kaukaisena, mutta huomasimme vertailevamme Hiltonin sijaintia useaan otteeseen Sokos Hotel Viruun. Pidemmän päälle 10 minuutin kävely Virun kulmalle ei ollut mitenkään ongelmallinen ja Stockmannillekin oli miellyttävän lyhyt matka. Sviittimme oli erinomainen hääpäivän viettoon ja ikkunoista avautuvat näkymät verrattuna pienempään sviittiin oli juuri se ”the juttu”, minkä takia tässä postauksessa esittelemäni sviitti kannattaa varata. Executive Loungen tarjonta oli heikkoa näin kasvissyöjän näkökulmasta ja kuohuviiniä jäimme molemmat kaipaamaan loungessa, mutta palvelu oli hyvää. Hotellin Cafe and Bar Linnuteeta taikka kaunista Spa-osastoa emme ehtineet harmiksemme testaamaan.

Menisinkö uudelleen?

Hilton lähetti kyselyn vierailuni jälkeen, jossa kerroin rehellisesti juuri Executive Loungen tarjonnan heikkoudesta ja nimenomaan siitä, ettei erikoisruokavaliotani oltu otettu täysipainoisesti huomioon. Hilton Tallinn Park otti minuun yhteyttä, kertoi selvittäneensä asiaa ja lupasi, että seuraavalla kerralla yöpyessäni erikoisruokavalioni huomioitaisiin paremmin. Olin ennen tuota yhteydenottoa tehnyt päätöksen testata seuraavalla kerralla toista loungellista hotellia Tallinnassa, mutta nyt koen ainakin, ettei minulla ole mitään estettä majoittua Hilton Tallinn Parkissa uudelleen. Tavallisissa huoneissa majoittuvat ihmiset pitävät varmasti Hiltonin tasosta, joten voin suositella hotellia. Loungellisissa huoneissa majoittuville suosittelen etukäteistä asennoitumista hieman suppeampaan loungetarjontaan.

Sviittihinnat Hilton Tallinn Parkiiin lähtevät n. 200 eurosta/yö. Me maksoimme omasta sviitistämme 212,42 euroa/yö, joten kyseinen hinta pärjää enemmän kuin hyvin vertailussa suomalaisiin ja kansainvälisiin hotelleihin.

Kiinnostuitko? Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Loma kotimaassa, ilo vai pettymys?

Hola! Tässä sitä ollaan kuulkaattes takaisin töissä neljän viikon lomaputken jälkeen. Blogiani seuranneet ovatkin tietoisia siitä, että käytännön syistä vietimme lomamme kokonaan koto-Suomessa kahden yön Tallinnan-keikkaa lukuun ottamatta, mutta hei, eikös Tallinna lasketa Etelä-Helsingiksi?

Meidän perheeseen/parisuhteeseen on kuulunut joka kesälomalla se, että suuntaamme vähintäänkin Keski-Eurooppaan tai toiselle puolelle maailmaa ihan vain siksi, että pääsemme irtautumaan ”arjesta” eli Suomesta. Haemme matkoiltamme aurinkoa ja lämpöä sekä rahoille vastinetta, joka ei välttämättä osu kohdalle täällä kotimaassa. Että nuin. Olen sen nyt sanonut. Minulla on viha-rakkaussuhde Suomi-lomiin ja mitkäs nyt onkaan tunnelmat vietetyn kotimaanloman jälkeen?

Ah tätä Suomen suvea!


Myönnetään. Kelit ei suosineet meitä lomailijoita oikeastaan yhtään. Neljä päivää taisi olla meillä sen verran lämpimiä, että pystyimme oleskelemaan ulkona hieman kevyemmissä vaatteissa. Tatti meikäläisen otalla kasvoi sitä mukaa, kun heräsin aamuisin pilviseen ja kylmään keliin, enkä voinut haaveillakaan biitsipäivästä. Odotin ja odotin kiltisti kuumaa kesäpäivää, jolloin olisin voinut talsia jätskikiskalle ostamaan tötteröjätskin mutta pah, sitä päivää ei tullut. Sanomattakin selvää, että Suomi-lomalle tuli plussat ja miinukset -listaan niin iso miinus, ettei Suomi-kuvani toivu siitä koskaan. Tänä päivänäkin yritän tsempata itseäni sen suhteen, ettei Suomi voi säälleen mitään, mutta kyllä eteläisemmästä sijainnista olisi apua. Veikkaan, että pelkkä siirtyminen naapurimaamme Ruotsin kohdalle saattaisi auttaa merkittävästi. Pojot ulkomaanlomille.

Hotelliloma Suomessa vs. ulkomailla


Majoittuminen, tuo meidän lempijuttu. Me rakastamme hotelleita, tykkäämme nauttia huoneesta, vaadimme tasoa ja asiakaspalvelua. Kaikki tuo siten, että hinta-laatusuhde on kohdallaan ja olemme valmiita maksamaan useamman satasen/yö, kun se oikea hotelli osuu kohdalle. Cumuluksen kaltaiset hotellit ei vaan säväytä meitä ja minikokoa oleva huone saa olon ahdistuneeksi. Siinä vaiheessa kun huoneen hinta huitelee melko reippaissa lukemissa Suomessa ja toisesta maasta saa isomman huoneen tai huoneen tasokkaasta hotellista samaan hintaan, rupeaa ulkomaat taasen huutelemaan meidän perheen nimeä. Ettekö usko? Panin hakea heinäkuun viimeiselle lauantaille yhden yön aamupalallista hintaa kahdelle hengelle suurin piirtein samantasoisesta ja -kokoisesta sviitistä loungeoikeudella, ja seuraava saldo tuli: Hilton Helsinki Strandin King-sviitti 472,50 euroa/yö, Radisson Blu Plazan Executive Suite 462 euroa/yö ja Hilton Tallinn Parkin King Deluxe One Bedroom Suite 228,75 euroa/yö. Vielä kun tuohon lisää vaikkapa Cumulus City Centre Kuopion puolta pienemmän ja loungeoikeudettoman huoneen samalle ajankohdalle hintaan 256 euroa/yö, niin tämä nainen rahtaa kapsäkkinsä ymmärrettävistä syistä vaikkapa Tallinnaan. Pojot ulkomaanlomille.

Siirtyminen paikasta toiseen

Matkustaminen, se välttämätön paha. Suomen etuna on se, että autollakin pärjää liikkumisen suhteen. Lentokoneella ei ole pakko matkustaa ja Onni-bussit kulkee edullisesti. VR on yksi iso mysteeri minulle kesähintojensa puolesta, mutta kyllä sieltäkin varmaan jotain edullisia lippuja kesällä saa. Matkustaminen Suomessa paikasta toiseen voi olla edullista tai kallista, mutta parhaassa tapauksessa samaan hintaan pääsee lentämään Euroopan metropoliin ja ottamaan sen edellä mainitsemani laadukkaan hotellihuoneen. Pojoissa tasapeli Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Kyllähän sitä nyt pitää saada syödä maittavasti ja nauttia sen kanssa lasi viiniä/olut


Suomen suurista kaupungeista löytyy varmasti upeaa ruokaa. Hintakin voi olla sen mukainen. Pienemmissä kaupungeissa saat tyytyä Rossoon ja muihin ketjuravintoloihin, mutta kyllä hintaa aterioinnille silti tulee melko mukavasti, kun kaksi tai useampi nauttii kolmen ruokalajin illallisen juomineen. Me kävimme miehen kanssa Tallinnassa syömässä laadukkaan aterian Vegan Restoran V:ssä. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka sekä lasi viiniä ja pullo erikoisolutta kustansi n. 46 euroa. Meikäläisen pojot menee jälleen ulkomaanlomille.

Tapahtumat ja tekemiset

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Täältä löytyy yhtä sun toista koettavaa ja liikkuminen autolla tapahtumakaupunkeihin on tarpeen tullen helppoa ja edullista. Rahaa saattaa palaakin sitten majoittumiseen ja muihin oheistuotteisiin. En vain voi olla mainitsematta sitä, että tölkki (0,33) olutta maksoi Pori Jazzien Jazzkadun baarissa 6 euroa. Gigantin sanoin: Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Ja me maksoimme.

Olimme me sentään viisaitakin. Mietimme keväällä ostavamme liput Pori Jazzien Kirjurinluodolle, mutta pelkäsimme ailahtelevaa kesäsäätä. Ajatus kylmässä tai sateessa värjöttelemisestä tuntui sen verran vastenmieliseltä, että päätimme jättää lipun oston paljon myöhemmälle. Suomen suvihan näytti parhaat puolensa jälleen, joten otimme ilon irti Pori Jazzien maksuttomasta tarjonnasta. Ilmaisista Jazz-tuokioista Jazzkadun Cafe Jazzissa, Porin Kauppatorin kulmalla olleessa Korona Barissa ja Kirjurinluodon musiikista nautimme päälavan läheisyydessa joen toisella puolella. Piknik auringon hellimällä nurmikentällä ilmaisin eväin ja juomin, sellaisinkin, joita ei Kirjurinluodolle saa viedä, sai miehen ja minut hymistelemään tyytyväisyyttä. Kirjurinluodolla bailannut perhetuttu pisti puolestaan samaan aikaan harmistunutta kommenttia siitä, että piccolosamppanja oli maksanut Kirjurinluodolla 19 euroa. Mites se Gigantin lausahdus menikään?

On ihanaa nähdä, miten Suomi herää eloon kesällä. Ihmiset ovat iloisia, tekemistä riittää ja mikä parasta, sitä ilmaistakin/edullista, jotta hiukan tiukemmalla budjetilla elävätkin voivat nauttia tapahtumista. Ulkomailtakin löytää varmasti yhtä sun toista, joten pojot tasapuolisesti Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Ihmiset

Kävin ostoksilla Leppävirran S-Marketissa juhannuksen alla ja näin jotain niin suloista, että muistelen visiittiäni vieläkin lämmöllä. S-Market oli täynnä vanhuksia parhaimpiinsa tälläytyneenä, suut hymyssä ja mieli ilmiselvästi korkealla. Siinä minä katselin heitä ostosten lomassa ja iloitsin siitä, että niin moni vanhus oli kerääntynytt kirkolle hoitamaan juhannusjuhlaostokset. Tuossa S-Market -hetkessä oli jotain sellaista, joka lämmitti mieltäni kovasti. Maalla sijaitsevissa kylissä ja pikkukaupungeissa vaan on tunnelmaa ja sellaisia leppoisia ihmisiä, joita ei pääkaupunkiseudulta tai isoista kaupungeista löydy. Pipo löystyy ihan kummasti, kun maalle pääsee. Pankaas testaten ja tähän väliin en voi olla mainostamatta Savoa oivana matkailukohteena. Pojot Suomi-lomille.

Jos laskette tarkkaan, niin kyllä minä rankkaan ulkomaanlomat tässä listauksessani korkeammalle. Me jäimme tänä vuonna pakon sanelemana Suomeen lomailemaan, mutta ensi vuonna tilanne on toivottavasti erilainen. Me suuntaamme Suomen rajojen ulkopuolelle jättäen kotomaamme lasi-iglut ulkomaisille turisteille ja ministeri Lintilälle. Ennen ensi kesää odotan kuitenkin tänä syksynä koittavaa Välimeren risteilyä ja olen samaan aikaan onnellinen siitä, ettei minun tarvitse lomailla tässä vastenmielisessä, kylmässä kesäkelissä. Myönnän ihan suoraan, että fiilarini tästä maasta lomailukohteena olisi saanut tänä kesänä paremmat pojot, jos aurinko olisi paistanut lomallamme lämpimästi tai kuumasti. On se vaan kumma, ettei sitä iloa suoda meille.

Kehtaako joku vielä veikata, että saadaan tänä kesänä kunnon lämpökelit tai jopa helteet vähintään viikoksi?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon, Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.