Ne perinteiset juhannuskuulumiset

No helouta vaan. Pikkuloma, kaksi päivää pois töistä, on nyt sitten lusittu ja meikä on takaisin töissä. Minen edes ymmärrä, miksi lomat tuli pilkottua tällä tavalla, mutta niin ne vaan nyt on pilkottu ja näillä mennään.

Huristelin Itä-Suomen suveen Onnibussin kyydillä keskiviikkona töiden jälkeen ja olipahan meikäläiselle melkoisen jännä matka. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen Onnibus-matka ja koko elämäni toinen pitkän matkan bussimatka. Siellä Kampin bussiterminaalisssa meikäläinen seisoi hölmönä ja paasasi puhelimeen elämän vaikeutta bussimatkustamisessa. Vannoin miehelle palaavani takaisin lentomatkustamiseen, sillä kyllä minä osaan lentokentän säännöt mennen tullen, mutta bussiterminaali se vasta kauhujen paikka oli. No, hengissä selvittiin bussireissusta ja Heinolassa rattiin hypännyt, savoa vääntävä bussikuski lämmitti suloisella murteellaan tämän Savossa rakennetun ja Helsingissä syntyneen naisen mieltä. 4,5 tuntia bussissa hintaan 8 euroa, ei nyt ihan huono hinta.

Järvimaisema

Aamuyön näkymiä laiturilta.

Säät suosi oikeastaan kaikkina päivinä, mutta itikat teki mieli noitua jonnekin toiselle planeetalle. Luottolaitteemme, itikka-ansa, teki tenät pari viikkoa ennen juhannusta ja sen törkeän kallis korjaus kesti sen parisen viikkoa. Voitte uskoa ettei sitä rauhassa rakentunutta itikkayhdyskuntaa saatu ihan helpolla kuriin, kun itikka-ansa pääsi takaisin hommiin juhannuksen alla. Sen verran kiitettävään tahtiin sinne laitteen pussukkaan niitä hirviöimijöitä kuitenkin ilmestyi, että ulkona olemisen sietokyky olisi ollut varmasti toista luokkaa, jos laitetta ei olisi ollut.

Juhannus meni totuttuun tapaan. Yltäkylläinen grilliateria, yhdessäoloa, juhannussauna koivuvihdan kera ja se oma kokko, jota mies joutui vahtimaan aamukuuteen. Meikäläiseltä loppui jaksaminen ja huumorintaju joskus kahden jälkeen, joten onneksi miehen isä oli vahtivuorossa mukana. Olihan molemmat miehet hiukkasen ryytyneitä seuraavana aamuna, mutta mitäs menivät rakentamaan kunnon kokon, kikkeliskokkelis.

Grilliruoka

Siinähän sitä, meidän grilliruokaa tänä juhannuksena.

Kuohuviini

Ja ei kun Suomen lippu tankoon tasan klo 18.00 Porilaisten marssin tahtiin ja skumppalasilla kilistäen.

Anyway, kuulumisia olisi kerrottavana vaikka kuinka, mutta duunit pitää meikäläisen melkoisen kiireisenä nämä seuraavat päivät. Jotain söpöä on sentään tiedossa viimeistään viikonloppuna, kun pistän maailmalle tarinan häistämme. Pakkohan sitä on alkaa pikkuhiljaa fiilistelemään ensi viikon hääpäivää, sillä sitä juhlitaan viikon verran Eurooppaa kiertäen. Kiitos siitä miehelleni, joka tykkää ajaa. Ja ajaa. Eipä tähän muuta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Siellä lepää: Youtube-videoni nro 2

Woohoo! Kyllä sitä kuulkaattes tahittiin ja urakalla uusimman Youtube-filmin tekemisen kanssa, sillä teknisiä ongelmia oli enemmän kuin tarpeeksi. Täytyy myöntää, että otsasuoni pullistui useamman kerran, muutama paha sanakin taisi päästä ilmoille ja vähäunisia öitäkin tuli nukuttua. Kaikki vaan yhden filminpätkän vuoksi. Ja pohdinpa semmoistakin välillä, että voiko siihen yhteen asiaan, jota en viitsi täällä mainita, kuolla.

Olisin minä voinut unohtaa koko homman, mutta halusin ylittää itseni, tulla kameran eteen ja puhua vierailla kielillä. Niin juu ja oppia tekniikan tumpelona uusia asioita tietokoneista, editoinnista sun muista. Esikoinen auttoi alkuun neuvomalla, mutta nyt Youtubessa nähtävissä oleva filmi on 100 % meikäläisen tekemä alusta loppuun (ja sen kyllä huomaa, valitettavasti).

Että olkaattes hyvät. Meikäläinen pölisemässä itseopittua englantia. Kyllähän minä opiskelin koulussa peräti kahdeksan vuoden ajan ne pakolliset tunnit, mutta viimeisimmästäkin koulutunnista on 20 vuotta aikaa. Sen jälkeen olenkin ollut jo omillani, joten televisiosta, netistä ja jonkin verran puhumalla olen kaiken oppinut. Niin että edellä mainittu kielioppipoliiseille tiedoksi, jottei tule niin paljoa sanomista.

Kesälomat alkaa pikkuhiljaa pukkaamaan täällä päälle, joten tänään meikä hyppää elämänsä ensimmäisen kerran Onnibussin kyytiin ja huristelee mökille juhannuksen viettoon. Olen yleensä suosinut lentämistä ”lähikaupunkiin”, mutta nyt liikkuvan Onnibussin myötä matka kulkuneuvolta mökille on pienentynyt huomattavasti. Kaiken kukkuraksi Onnibussin lähtöpysäkki on inhimillisen matkan päästä työpaikastani ja bussilippukin halpa, joten kaikkinensa onnistunut diili. Saas nähdä, mitä mieltä olen illalla kun bussimatka on ohi.

Oikein hyvää juhannusta kaikille ja nauttikeehan, missä sitten olettekaan. Meikäläisen mökki- ja juhannuskuulumisia voi seurailla alla olevista kanavista:

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Uudistunut Gabriella ja Gröna Lund

Olihan minulla pikkuisen äidillisen ylpeä olo, kun esittelin miehelleni huhtikuussa uudistettua Viking Linen Gabriellaa toissa viikonloppuna. Minulla oli ollut ilo päästä tutustumaan laivaan jo tuoreeltaan pian telakoinnin jälkeen, mutta tuolloin laiva oli hieman keskeneräinen ja katselinkin nyt laivaa aivan uudella innolla. Mm. Living Room oli saanut lisää kalusteita, mutta rappukäytävä Club Marin ja yläkerran Upstairs Pubin välillä oli edelleen suljettu.

Tällä kertaa perheemme hyttinä toimi LXA Seaside Premium Large, jonka keulaikkunan ääressä tuli seisottua tovi jos toinenkin. LXA-hyttihän oli saanut uuden, freesimmän ilmeen ennen uudistusta ja täytyypi myöntää, että uudistus oli mielestäni onnistunut. Poissa oli sininen kokolattiamatto ja tumma sisustus, tilalla oli vaaleita tekstiilejä ja muhkea sänky muhkein tyynyin. Tällainen selkä- ja niskavaivainen ei voinut olla kuin tyytyväinen sängystä.

Viking Gabriella LXAViking Gabriella LXA näkymä

Kyllä voi ihminen tulla pienestä iloiseksi! Tuollaisia näkymiä tuli tuijoteltua hyttimme ikkunasta useasti. Lapsillekin oli juhlaa, kun he saivat seurata Maarianhaminaan saapumista paluumatkalla.

Menomatkalla päätimme aterioida Grill-ravintolassa, vaikken olekaan mikään suuri grilliruoan ystävä. Hampurilaisesta saa harvoin kovin suurta elämystä aikaiseksi ja vaikka pidänkin punajuuresta, kasvishampurilaiseni välissä ollut punajuuripihvi hallitsi sen verran paljon, ettei himoitsemani vuohenjuusto maistunut lähes ollenkaan. Samaan katsantoon yhtyi miehenikin, joka oli tilannut saman annoksen. Palvelulle kuitenkin kiitosta, lapset tykkäsivät korkeista pöydistä ja minimittaisena nautin seurata korkealta kokkien työskentelyä avokeittiössä.

Viking Gabriella Grill

Perhematkalla varsinainen biletys jäi meiltä kokonaan pois. Sen verran halusin kuitenkin esitellä miehelle erityisesti lempipaikkaani Living Roomia, että kävimme maistamassa siellä drinkit. Tälle samppanjatytölle nykyinen drinkkimaailma on täysi mysteeri, joten en voinut sanoa drinkkejä väsäävälle tarjoilijalle oikeastaan mitään muuta kuin sen, että pidin happamista juomista. Hän loihti minulle raikkaan ja maukkaan, happaman juoman, jota lipittelin tyytyväisenä ihaillen ikkunasta avautuvia maisemia ja nauttien keskusteluhetkestä mieheni kanssa.

Gabriellan ravintolakansi koki huhtikuisessa uudistuksessa suurimmat mullistukset, ja arcade oli saanut lisää istumapaikkoja uusien ravintoloiden ja Wine Barin myötä. Viinejä, kuohuviinejä, samppanjaa ja drinkkejä tarjoava Wine Bar sekä arcaden isot ikkunat huusivat meikäläisen nimeä sen verran, että halusin vielä maistaa yhden lasillisen samppanjaa innokkaimpien ikkunasta ihastelijoiden siirryttyä jo muualle.

Viking Gabriella Wine Bar

Voiko sitä merimatkaa paremmin viettää kuin ohi lipuvia maisemia ihaillen? Kaveriksi hyvää ruokaa ja/tai juomaa, miellyttävää seuraa ja se on siinä.

Katsastimme vielä pikaisesti keskiyön shown, marssimme hyttiin ja köllähdimme iltatoimien jälkeen pehmoisiin vällyihin nukkumaan. Ihan hyvä niin, sillä tarvitsin kaiken energian Tukholman päässä, koska tiedossa oli tuhti buffet aamupala ja suoranainen huhkepäivä Gröna Lundissa.

Täytyy kyllä kehua Viking Linen satamapaikkaa Tukholmassa, sillä Södermalm ja Vanha kaupunki ovat kävelymatkan päässä, Gröna Lund ja mm. Abba-museo pienen lauttamatkan päässä. Meillä olisi ollut mahdollisuus tilata liput Gröna Lundiin ja kaupunkinlaiva Emelieen jo ennen matkaa Viking Linen myyntipalvelun tai online-varauksen kautta, mutta päätimme odottaa Tukholmaan saakka epävarman sääennusteen takia. Emelien liput hoituivat näppärästi laivan infosta ja kouraan saimme vielä kartan, johon oli piirretty ohjeet Emelien laituripaikalle. Gröna Lundin liput halusimme hankkia vasta huvipuiston portilta.

Kaupunkilaiva Emelie

Kaupunkilaiva Emelien laituripaikka oli lyhyehkön kävelymatkan päässä Viking Linen terminaalilta, ja päivän lippu kustansi meiltä aikuisilta 11 euroa (13-18-vuotiailta ja yli 65 vuotta täyttäneiltä 8 euroa, 0-12 vuotiaat matkustavat vanhempien kanssa ilmaiseksi). Lauttamatka kesti 10 minuuttia ja Gröna Lundin laiturilta oli hyvin lyhyt matka lipunostopisteelle.

Gröna LundGröna Lund laituri

Ihan juureen.

Gröna Lund InsaneGröna Lund Lustiga Huset

Vau, maailman mukavin Vekkula! (Lustiga Huset). Se on kuulkaattes niin, että Linnanmäen Vekkula häviää tälle talolle 0-6! Kiikkuvia siltoja, vinhemmin pyöriviä tynnyritunneleita, kaikkea kivaa ja jösses mikä loppuliukumäki! Koko perheeltämme pojot Lustiga Husetille. Ei meillä muuta.

Yksi laite oli kaivellut mieltäni jo useamman kerran Tukholmassa käydessäni, nimittäin maailman korkeimpiin ketjukaruselleihin lukeutuva Eclipse. Olin päättänyt yrittää karaista itseäni korkean paikan kammon suhteen ja mennä tuohon 121 metrin korkeuteen kohoavaan laitteeseen, ja melkoinen keikkahan siitä tuli…

Gröna Lund Eclipse

Se on kuulkaattes niin, etten voi missään muotoa suositella tuota kauheaa hökötystä niille, jotka pelkäävät korkeita paikkoja. Olen ketjukarusellien ystävä, mutta rajansa kaikella. Tuuli tarttui ylhäällä istuimeen ja siinä sitä sitten heiluttiin suuntaan jos toiseenkin ajoittain. Minä huusin ja itkin, kiroilinkin yhdellä sanalla kuin huonompikin ihminen. Kun sitten pääsimme vihdoin maahan, sain tehdä todella töitä pystyäkseni kävelemään laitteesta pois. Ei. koskaan. enää. Piste.

Sen verran psyykkeen päälle tuo pelottavien laitteiden päivä Gröna Lundissa otti, että palkitsin laivalla itseni herkullisella täytetyllä croissantilla ja syntisen hyvällä mangosmoothiella. Sen vain sanon, että Coffee & Joyn tulo Gabriellalle oli yksi huippuratkaisuista, sillä kahvilatuotteiden laatu ja kahvilan sijainti parani uudistuksen myötä kummasti. Pikkulasten vanhemmat arvostavatkin varmasti sitä, että Coffee & Joy löytyy nykyään uudistetun leikkihuoneen vierestä.

Viking Gabriella Coffee & Joy 2 Viking Gabriella Coffee & Joy

Oih! Niin samettista ja niin tuhtia, suosittelen. Kipin kapin siis Gabriellan Coffee & Joy -kahvilaan ihan jo tällaisen herkun takia!

Matkamme jännittävin osuus (jos nyt unohdetaan tuo kauhujen Gröna Lund) oli paluumatkan illallinen uudessa, maistelumenuja tarjoavassa No Name-ravintolassa. Ruokarajoitteisina olin tilannut ennakkoon miehelleni merenelävättömän lihamenun ja minulle kasvismenun, joten ensimmäinen jännitys oli jo se, oliko erikoistilauksemme huomioitu. Onneksemme erikoismenut vahvistettiin vielä ennen pöytään siirtymistä, joten tyytyväisin mielin astelimme meille varattuun ikkunapöytäämme. Lapset saivat ruokansa lasten menusta ja hotkivat hampurilaisensa ja kana-annoksensa alta aikayksikön, me vanhemmat puolestaan nautimme aterioinnista pitkän kaavan mukaan. Mahtava ruokailu meille tulikin, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin.

Viking Gabriella No Name kasvismenu

Aidot, puhtaat maut. Rapsakkuutta, erilaisuutta ja yhteensopivaa. Tämä eväs tässä ei kovin kummoiselta näyttänyt, mutta jösses niitä makuja ja suutuntumaa!

Minä taisin tuossa jo aiemmin mainita siitä, että nautin happamista juomista. Olin jo pidemmän aikaa ihaillut somessa olevia kuvia Napue ginistä tehdystä drinkistä, joten halusin testata sitä nimenomaan karpaloiden takia. Living Room oli mitä mainioin testipaikka, sillä rauhallinen ympäristö sopi mainiosti meille aikuisille ja paikalla piipahtaneille lapsillemme. Ei hälinää, örinää ja melua vaan nautinnollista olemista merimaisemien äärellä. Latauspistokkeitakin löytyi sopivasti sohvan lähettyviltä kännyköidensä kimpussa istuneille tenaville.

No, mites kuuluisa Napue Gin Tonic? Pöh, sanon minä. Liian alkoholin makuinen, joten niin vaan siirsin juomani yhden siemaisun jälkeen miehelleni, joka joutui uhrautumaan. Karpalot sentään pyysin itselleni, mutta kuinkas kävikään?

Napue Gin

Ennen kuin ehdin pyytämään tarjoilijalta lusikkaa lasin pohjalle jääneille karpaloille, nappasi tarjoilija nesteettömän lasin ja lähti viemään sitä pois. Epätoivoisena kuikuilin lasin perään ja sainkin sen ja sen sisällön takaisin. En tosin ainoastaan sitä, vaan pienen hetken kuluttua tarjoilija tuli hymyillen takaisin.

Viking Gabriella Living Room

Minä se vaan jaksan paasata palvelusta. Minä se vaan jaksan paasata siitä, että palvelun pitää olla personoitua ja samaan aikaan luonnollista. Mitäpä tuohon kuvaan lisäämään. Ainoa mitä pyysin, oli lusikka miehen juoman pohjalle jääneille karpaloille. Entisen pääministeri sanoin, ihan yllättäen ja pyytämättä nuo tuli. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Living Room on The paikka, jossa kannattaa käydä nauttimassa lasillinen (jos toinenkin). Ja pikku vinkkinä vielä se, että vaikka drinkkivalikoima onkin suppeampi kuin mitä yökerhon puolella, ovat raaka-aineet laadukkaampia. Mm. mehut ovat tuorepuristettuja, toisin kuin yökerhon puolella olevat mehut.

Ilta loppui lyhyeen ihan jo seuraavan päivän työpäivän takia, mutta saimme paljon irti matkastamme. Uudistukset ja palvelu saivat kehuja niin minulta kuin mieheltäkin, joten kokemus oli kaikkinensa positiivinen.

Mitäpä mieltä olen Gröna Lundista?

Kaupunkilaiva Emelie ja Gröna Lund on oiva yhdistelmä Viking Linellä matkustettaessa. Kaupunkilaivan aikataulu on sen verran harva, ettei meno-paluulipulla jää kovin paljoa aikaa Gröna Lundissa jos haluaa ottaa laivalle paluun varman päälle. Gröna Lund on ajoittain ahdas, mutta hellyyttävän ”pikkuamerikkalainen” paikka. Laitteisiin merkitty 140 cm raja on ehdoton, joten sitä lyhyemmillä ei ole laitteisiin mitään asiaa edes vanhempien kanssa. Esim. 120 cm pituisille yksinään käytettäväksi hyväksytyt laitteet ovat melkoisen rajuja verrattuna vaikkapa Linnanmäen härpäkkeisiin, joten rauhallisimmista laitteista pitävien kannattaa tarkistaa huvipuiston sivuilta, löytyykö sopivia laitteita tarpeeksi huvirannekkeen hintaan nähden. Pelkkä sisäänpääsy on jo 110 kruunua ja huviranneke puolestaan 320 kruunua (Viking Linen myyntipalvelun/laivan infon kautta yhteishinta 45 euroa) seitsemänvuotiaasta ylöspäin. Pelkillä lipukkeillakin pärjää, mutta jo viidellä laitejaelulla on maksanut 320 kruunun arvoisen rannekkeen takaisin. Tukholmalainen hintahan se on, mutta mielestäni aivan liian korkea käytettyyn aikaan verrattuna. Jonot visiittimme aikana oli osittain lähempänä 40 minuuttia, joten töitä sai tehtyä ja hieman pohtia, minne kannatti mennä jotta ehti mahdollisimman moneen laitteeseen.

Omat tenavat rankkasivat Gröna Lundin kakkoseksi heti Särkänniemen jälkeen, me vanhemmat, jotka lystin maksoimme, suosimme Särkänniemeä ja Linnanmäkeä hinnan takia. Muutaman tunnin keikka Gröna Lundiin (lautta Gröna Lundiin klo 10.28 ja Gröna Lundista 14.58, me tosin hyppäsimme lauttaan about 20 minuuttia aiemmin) kustansi perheeltämme lauttamatkoineen yli 200 euroa ja vaikka tuo keikka ei ollut rahasta kiinni, kehtaan sanoa ihan suoraan, että suorastaan törkeä hinta muutamasta tunnista jonojen takia. Gröna Lundin sivuille pääset suoraan tästä. Samaisilla sivuilla voit hakea näppärästi laitteita pituusrajojen tai mieltymystesi mukaan, joten etukäteistutkiminen on suotavaa kalliin hinnan takia. Itse olin sen verran pelokas, että sain hikisesti käytyä viidessä eri laitteessa. Siinä oli kolme laitetta tälle pelkurille liikaa. Pojot siis meikäläiseltä Gröna Lundin Vekkulalle (Lustiga Huset) ja ihan normaalille ketjukarusellille (Kättningflygaren).

Gröna Lund Kättingflygaren

P.S.: Kesä-heinäkuun risteilyt oli nyt sitten tässä. Seuraavaksi tiedossa niin mökkijuhannusta kuin ihanaa hotellielämää, messevää Alppireissua ja Espanjan aurinkorannikkoa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Elossa ollaan, tai sitten ei…

Syvät pahoittelut hiljaiselosta. Ei, blogi ei ole unohtunut eikä lopettanut, mutta joskus on vain ollut pakko priorisoida tekemisiä.

Työpaikalla työt tuntuu kasaantuvan, sillä mikään asia ei ole enää sellainen ”normaali”, vaan kaiken kanssa joutuu nykyään säätämään yhtä sun toista. Työtunteja tarvitsisi lisää, mutta perhe-elämä vaatii oman osansa ihan pakostikin, joten jonkinlaisessa aikatauluelämässä tässä taas mennään. Blogille on jäänyt kohtuuttoman vähän aikaa ja kun sitä himoitsemaani filmiäkin pitäisi väsätä, sen vaan sanon, että meikäläisen kroppa käy ylikierroksilla. Rakastamani jumppa on täytynyt pistää monena iltana jäihin ihan jo sen takia, että ruokaa on saanut nassuunsa vasta iltaseitsemän jälkeen, tai sitten on vain ollut yksinkertaisesti muuta menoa/tekemistä.

Viime yönä nukkumistunteja tuli kiitettävät neljä. Rakensin onnessani Youtube-filmiä ja jösses sitä voittajatunnetta kaiken tahimisen jälkeen, kun pääsin siihen vaiheeseen, että oli aika tallentaa filmi valmiina koneelle. Pelokkaana filmin katoamisesta päätin hoitaa homman loppuun samantien, mutta tekniikan tumpelona ei tullut mieleen sellainen ajatus, että filmin tallentaminen haluttuun muotoon veisi niin pitkään.

Siellä minä sitten istuin olohuoneessa puolenyön jälkeen. Istuin, istuin ja istuin. Olisin palkinnut kyllä itseni hedelmätarjottimella filmin suurimman osion valmistuttua, ellei kello olisi ollut 01.33. Että nuin. Iltatoimien jälkeen nukkumaan, pienoista ylikierrosta pääkopasssa havaittavissa ja herätys klo 05.50.

Sanotaanko vaan, että pääni on kipiä. Poskia kiristää, turvottaa, iho on eloton ja ajatus ei juokse. Minä inhoan tätä olotilaa, sillä nämä pari tulevaa päivää on aikatauluja täynnä. Ainoa mitä haluaisin olisi se, että pääsisin normaalin rutiiniin. Säännölliseen ruokarytmiin, säännölliseen elämänrytmiin, liikuntaan ja nauttimiseen, lepoon sekä blogirytmiin. Minulla on kamala ikävä tätä, teitä ja muita blogeja.

Virtuaalihalit. Isot sellaiset.

Kyllä tämä tästä.

P.S.: Viking Linen m/s Gabriellaa ja Gröna Lundia koskeva arvostelupostaus on työn alla. Perään edes yksi kuva Tukholmasta, ettei ihan kuvattomaksi jää tämä postaus. Selfietä en viittinyt laittaa, sillä se ei ole julkaisukelpoista tavaraa.

Tukholma

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

#IGTravelThursday: Se minun ainoa oikea kesäni

Monia teitä on saattanut huvittaa Lidlin ”Elä, kuin viimeistä kesäpäivää” -mainos, jossa nautitaan muutamasta kymmenestä kesäpäivästä täysillä. Mainos osuu ja uppoaa meikäläiseen kyllä ihan kybällä, sillä tästä naisesta kuoriutuu sellainen kesätyttö ettei tosikaan. Minulle kesä on ennen kaikkea nautintoa, yhdessäoloa ja lepoa, must-juttuja ja makuja, joita ei tietystikään muulloin pääse nauttimaan. Saanenkin siis esitellä IGTravel Thursdayn kunniaksi meikäläisen kesämuistoja ja ehtoja fiiliksiä välittämättä siitä, kuinka monta tykkäystä kuva on Instagramin puolella saanut.

Saunavihta

Mökki, tuo monen suomalaisen rakkaus, ihanuus ja vihastus. Minulle mökki merkitsee rentoutumista ja lomailua, yhdessäoloa ja perinteitä, jotka ovat minulle tärkeitä. Juhannus kuuluu niihin juhliin, jonka ainoa oikea viettopaikka on se oma mökki. Juhannukseen kuuluu rakkaitten ihmisten lisäksi eräs must-juttu, saunavihta. Ja se on kuulkaattees niin, että minä hakkaan itseäni saunassa sellaisella vimmalla, että siinä on lehtiä lauteet ja seinät täynnä.

Niin juu, ja järven rannalla sen mökin pitää sijaita ja olenkin onnellinen, että pääsen mökilläni ihailemaan alla olevia näkymiä laiturilta.

Auringonlasku no filter

Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät maaseudulla, joten tunnen syvää rakkautta erityisesti Itä-Suomea kohtaan, josta vanhempani ovat/olivat kotoisin. Yksityisyrittäjävanhempani joutuivat viettämään kesälomansa erikseen, joten me lapset aloitimme maaseutukesämme isän kanssa juhannuksen tienoilla. Kutsuimme pikkuveljen kanssa kyseistä pariviikkoista hengissäselviämisleiriksi, sillä kesäloman vietimme pienoisessa vanhassa mökissä keskellä ei mitään. Mökillä oli ulkovessa, rantaa ei ollut lähelläkään ja kauppaankin oli yli 30 kilometrin matka. Myöhempinä vuosina, mökin isännän siirtyessä palvelutaloon, heinä tontilla sai kasvaa juhannukseen saakka rauhassa. Siinä sitä menikin ensimmäiset päivät heinää niittäessä, kun pienen mökkipahasen pihaankin päästiin vasta kunnon viikatteella huhkimisen jälkeen. Onneksi me lapset saimme istua autossa ja nauttia musiikista. 

Anyway, oli noissa hengissäselviämisleirilomissa jotain mukavaakin. Pappa-Tunturi, marjapensaat, raparperit, mansikkapelto, ahomansikat ja/tai mustikat heinässä. Niin juu ja lossimatkat! Ihan harmittaa, ettei moisia kapistuksia ole enää niin paljoa kuin ennen, sillä lapsena minua ihan harmitti kun piti poistua lossista. Laivatyttö indeed.

Tappuvirran lossi

Hei, voisko tommosen muuten ostaa? Huristelisin sillä ympäri mökkijärveä. Pistäisin juhannuskoivut joka nurkkaan ja huristelisin luu ulkona. Tai no joo, minä seisoisin kannella ja ihastelisin maisemia kun mieheni huristelisi ympäri järveä. Hän kun tykkää ajaa. Ja ajaa.

Laivoista puheenollen, kesäinen risteily Itämerellä on must. Tänä vuonna menemme katsastamaan m/s Gabriellan uudistukset koko perheen kera tässä kuussa, pari vuotta sitten nautin elämäni herkullisimman smoothien Viking Gracen Spa&Wellness -osastolla.

Viking Grace Smoothie

Aitoon oikeaan kesääni siis kuuluu nautinnot, sillä olen nautiskelija isolla N-kirjaimella.  Messevät näkymät, pehmoiset vällyt, tuoksuteltavat, kuultavat ja maistelttavat asiat. Että aistien nainen tässä vaan, terve!

mökkijärvi

Kyllä. Tämäkin on minulle näkymä. Mitätön kukka, mutta niin suloinen. Ekstrasuloinen itse asiassa, sillä omat lapset kävivät sen soutaen poimimassa.

Sipulimaito

Hah! Kukas on maistanut leipäressua taikka yllä olevaa makuyhdistelmää, tummaa leipää, voita ja sipulimaitoa? Sen vaan sanon, että nannaa on!

Jos kesäkuu menee Suomessa matkaillessa, heinäkuussa suuntaamme ulkomaille. Se on sellainen kesän must-juttu jo ihan senkin takia, että hääpäivä osuu heinäkuulle. Yleisimmin jäämme reissaamaan Euroopan sisällä, sillä lyhyet lennot mahdollistavat lyhyetkin pyrähdykset.

Vercana Italia

Ai näitä maisemia alppireissumme kohteessa, Italian Vercanassa, pari vuotta sitten. Maisemat oli ok, mutta jösses mikä pettymys majapaikka oli.

Alpit2

Samaiselta alppireissulta löytyi parempiakin majapaikkoja, eikä nämäkään näkymät Itävallassa olleet pöllömmät.

Kutna Hora

Viime kesänä nautimme miehen kanssa hääpäivästämme Tšekeissä. Praha oli jo aiemmin koluttu, joten päädyimme pienellä visiitillämme käymään Kutná Horassa. Suosittelen.

Se on varmaa, etten halua viettää hääpäivääni Suomessa, mutta Suomessa on juhannuksen lisäksi toinen tapahtuma, jolloin on vain pakko olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan.

Pori Jazz

Pori Jazzit! Jos joku olisi sanonut parikymmentä vuotta sitten tälle diskohileelle, että lempimusiikkini tulee olemaan Jazz, olisin nauranut ja pitkään.

P.S.: Jos joku jäi siellä pohtimaan, miten lapsuuden kesälomat meni äidin kanssa niin voi kertoa, että aivan toisenlaisesti: Hengissäselviämisleiristä ei ollut tietoakaan.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou-matkablogi.