matkailu

Tansania: seikkailu bussivanhuksella

perjantai, kesäkuu 1, 2018
Tansania matkailu

Nepalin bussimatkaan verrattuna mikä tahansa tuleva matka tulee varmasti olemaan helppo, ajattelin, kun odotimme Dar Es Salaamin pääbussiasemalla 12 tunnin bussimatkaamme alkavaksi viikko sitten keskiviikkona kuuden aikoihin aamulla. Hetkeksi aikaa meidät lannisti valitettava tapahtuma, jossa päädyimme maksamaan 30 000 shillinkiä (12 euroa) ekstraa matkalaukuistamme miehelle, joka sitä tuli vaatimaan ja joka loppuen lopuksi paljastui täydeksi huijariksi. Tämä ikävä vastoinkäyminen kuitenkin höllensi oikeaa bussihenkilökuntaa siten, että he päättivät jättää oman matkalaukkuhuijauksensa toteuttamatta, emmekä joutuneet ”laillisen” ryöstön kohteeksi kahta kertaa. Tansaniassa ei siis kuulu maksaa matkalaukuista ekstraa kenellekään bussityöntekijälle.

Ilembula matkailu Tansania lääkis

Huvitimme toisiamme matkan alussa lyömällä vetoa, mihin aikaan bussimme oikeasti olisi Ilembulassa, vaikka molemmat salaa toivoimmekin matkan kestävän luvatut 12 tuntia. Kuten olemme useamman kerran reissullamme saaneet todeta, olisi joskus uskomattoman helppoa, jos asiat kestäisivät luvatun aikaa, alkaisivat sovitulla kellonlyömällä tai maksaisivat saman summan kaikille. Jälleen päädyimme miettimään kello 18 maissa, että olisipa ollut metkaa, jos olisimme nyt Ilembulassa. Tai edes lähellä sitä.

Sitä vastoin pimeä laskeutui kovaa vauhtia, takana oli 12 tuntia matkustamista ja perille vielä 230 kilometriä tai kuvaavammin viitisen tuntia. Emme olleet juuri syöneet tai juoneet mitään matkan aikana, sillä vessatauot olivat hyvin epämääräisen mittaisia sekä erittäin harvassa. Tilanne alkoi näyttää huolestuttavan tutulta ja mietin jo, että mitenhän tällä kertaa löytäisimme yöpaikan, kun ketään englantia puhuvaa rouvaakaan ei ollut ilmaantunut vielä näköpiiriin. Eräs englantia jutteleva mies oli, mutta hänen asenteensa oli välistä jopa hiukan hyökkäävä ja kyseenalaistava valintaamme tulla Ilembulaan (vai peräti koko Tansaniaan) kohtaan.

matkailu tansania

Tällä kertaa sairaalan henkilökunta oli kuitenkin kiitettävästi ajantasalla ja Mr. Bryceson alkoi kiivaan soittelun meille päin noin kuuden aikoihin. Hän soitti loppumatkan eli viiden tunnin aikana toistakymmentä kertaa, joten ainakin joku tiesi, missä olimme ja missä meidän piti hypätä pois.

Reissun muistorikkaimmaksi hetkiksi muodustuivat eräs hyvin pikainen pissatauko, jonka ansiosta olin hävittää kyytini sekä eräs pikaliimaepisodi, jonka oletamme olleen syynä matkamme jatkumiseen.

Ilembula matkailu Tansania lääkis

Matkaa oli siinä vaiheessa tehty 5-6 tuntia eikä vessataukoja oltu vielä pidetty. Minä olin hölmönä mennyt juomaan puolen litran vesipulloni tyhjäksi heti aamulla, joten kehossa olisi nestettä eritettäväksi. Erehdykseni tajuttuani olin pitäytynyt juomisesta, kunnes pääsisin pissalle. Saavuimme siis puolenpäivän tienoilla johonkin hieman isommalle bussiasemalle. Tilanne näytti siltä kuin tulisimme pysähtymään hetkeksi ja olin jo kiireen vilkkaa kapuamassa paljon kaivatulle rakon tyhjennykselle. Bussimiekkonen kuitenkin pysäytti minut ja sanoi, että tässä ei pysähdytä. Nähtyään ilmeisen epätoivoisen katseeni minun istuuduttuani takaisin penkilleni, heltyi hän hieman ja päästi kuin päästikin minut loikkaamaan ulos bussista. Taituroituani lattiassa olevan reiän kanssa ja maksettuani asiankuuluvat maksut päädyin kirkkaalle pihamaalle huomatakseni, ettei meidän bussi ollutkaan siinä, mihin se oli minut jättänyt.

Ilembula matkailu Tansania lääkis

Epätoivo valtasi epäilemättä jälleen kasvoni, kun huomasin tuijottavani kymmeniä busseja ihmisten huutaessa ja juostessa edestakaisin.En edes muistanut, minkä värinen meidän kulkuneuvomme oli saatika tunnistanut bussimiekkosiamme. Siinä ei sitten auttanut muu kuin pälyillä ympärilleen ja lähteä seuraamaan nuorta poikasta, joka osoitti elekielellä tietävänsä kyllä, missä minun pitäisi sillä hetkellä olla. Lähdimme rivakkaan puikkelehtimaan bussien ja ihmisten välissä, otimme loppuspurtin juosten ja viimein seisoin aivan vieraan näköisen bussin ovella. Vaihtoehtoni olivat hyvin rajatut, joten nappasin kaiteesta kiinni ja ponnistin sisälle nähdäkseni Tommin helpottuneet kasvot etupenkissä. Tästä lähtien painoin mieleeni, että bussimme todella oli vihreä eikä sininen kuten se oli pimeässä Darissa näyttänyt.

Aurinko oli painunut jo mailleen ja teimme matkaa kolmenkympin tuntivauhtia. Osasyynä tähän hitaaseen keskinopeuteen oli puolen tunnin varikkopysähdyksemme noin 100 kilometrin päässä Ilembulasta. Vanha linjurimme oli kaivannut useampia levähdystaukoja tällä 600 kilometrin matkallaan, ja on vaikea kuvitella, miten matka jatkui vielä lähemmäs 200 kilometriä meidän pois hyppäämisen jälkeen. Nyt oli kuitenkin selkeästi vakavampi hetki. Pysähdyimme kunnollisesti huoltoaseman pihaan edellisistä tienvarsistopeista poiketen ja koko miehistömme puuhaili auton vasemman eturenkaan luona. Välistä haettiin jakoavain bussin sisältä, toisinaan taas heiluteltiin machete-veistä auton sisällä. Lopullisen ratkaisun tilanne kuitenkin sai, kun joku kävi ostamassa huoltsikalta neljä purkkia pikaliimaa, miehistö kävi lyhyen keskustelun aiheesta ja he painuivat liimojen kanssa renkaan pariin. Mehän emme tietenkään tiedä, mikä oli liiman osuus tuosta renkaasta episodin jälkeen, mutta pian miehistö hyppäsi kyytiin ja matka sai jatkua verkkaisella tahdillaan.

Ilembula matkailu Tansania lääkis

Pimeyden syvetessä ja matkan lyhentyessä hyvin hitaasti, alkoi mieleni käydä yhä levottomammaksi. Vaikka Nepalin bussimatkakin oli lopulta kääntynyt parhain päin, emme olleet tulleet ryöstetyksi ja saimme nukkua katto pään päällä, oli se aiheuttanut huomattavasti harmaita hiuksia sekä ahdistavaa mieltä. En ollut vieläkään hyvä päästämään irti ohjaksista, vaikka luulen parantuneeni tässä suhteessa hieman. Mr. Bryceson Ilembulasta alkoi ilmeisesti itsekin käydä levottomaksi, sillä noin puoli kymmenen aikaan illalla hän soitti helpottavan puhelun ja kertoi kyydin tulevan meitä vastaan jo kolmekymmentä kilometriä lähemmäs, sillä alkoi näyttää siltä, että bussimme jäisi jonnekin matkan varrelle.

Niinpä matkamme tuon bussivanhuksen kyydissä päättyi noin 17 tunnin jälkeen ja siirryimme onnellisina pienen Toyotan kyytiin. Kuskimme Mr. Mexon ajoi ihanan rauhallisesti, vaikka meikän makuun hiukan liian keskellä tietä vastaantuleviin autoihin nähden ja saattoi meidät puolen tunnin jälkeen perille Ilembulan vierastaloon. Bryceson esitteli meille talon ja pääsimme vihdoin syömään ja juomaan. Sittemmin olemme tulleet Brycesonin kanssa siihen tulokseen, että valitsemamme bussiyhtiö ei ollut se kaikista luotettavin, uusin, nopein tai läheskään halvin. Liekö tuo syynä siihen, että bussin penkit olivat epäilyttävän tyhjät, kun taasen Nepalissa käytäväpaikatkin olivat varattuja. Mikäli siis suunnittelee yhtään pidempää matkaa maateitse taitettavaksi, voi olla kohtalaisen hyvä idea selvittää etukäteen, mitkä bussiyhtiöt ovat toisia parempia. Sellaista yhtiötä kuin Sutco
suositeltiin meille, mutta ne eivät tätä reittiä matkanneet. Niinpä päädyimme ostamaan ensimmäisestä kopista, jonka sisäänheittäjä tuli parkkipaikalta hakemaan, ei välttämättä suositeltava ratkaisu tämäkään.

Ilembula matkailu Tansania lääkis

Tällä hetkellä voi tapahtuneelle jo nauraa, mutta kyllä minä olen onnellinen siitä, että näillä näkymin ei tarvitse täällä enää paikallisbussia käyttää. Ilembulassa tullaan olemaan vielä reilu viikko ja joitain tarinoita toivon, että ehdin vielä tämän viikon aikana julkaisemaan. Tänään pidämme lääkärimeetingissä esitelmän kohonneesta verenpaineesta, mistä puhuminen huoneelliselle terveydenhuollon ammattilaisia tuntuu tällä hetkellä aika naiivilta. Mutta kyllähän siitäkin selvitään!

Tämä reissu on aiheuttanut paljon mielenkiintoa etenkin Instagramin puolella, mikä on ollut huippua huomata. Vastailen yhä erittäin mielelläni kysymyksiin sairaalaa tai reissua ylipäänsä koskien!  Mikäli tällainen kokemus kiinnostaa, voi minuun olla yhteydessä sähköpostilla [email protected]tai vaikka siellä instassa. Ja hei, jakakaa ihmeessä parhaita bussireissujanne! Tuntuu, että monella on näitä seikkailuita takataskussa ja on aina hauska kuulla vertaistukitarinoita

matkailu

Tansania odottaa! – Ensimmäinen seikkailu Afrikassa

Mitähän seikkailustamme oikein tulee? Emme oikein tiedä, minne olemme menossa tai onko meitä kukaan toivottamassa tervetulleeksi, hyvin epämukava tilanne siis kahdelle suomalaiselle. Istumme Helsinki-Vantaan lentokentällä ja odotamme lentoamme lähteväksi. Reittimme kulkee Tukholman ja Dohan kautta Dar Es Salaamiin, josta matka toivottavasti vie kohti Ilembulan…

maanantai, toukokuu 21, 2018
Coron hylkysukellus
Yleinen

Filippiinit: Hylkysukellusta Coronissa

Näitä hetkiä olisin toivonut kavereillekin. Tämä on kuitenkin Maltalta 2016. Kuvaaja: Mikko Paasi   Kuten meille myöhemmin selvisi, Coron Town on monelle matkailijalle portti, joka johdattaa joko pinnan alle tai rauhallisemmille rannoille Busuangalla tai lähisaarilla. Meidän järkytyksemme oli siis todellinen, kun lentokoneesta näkemämme vihreän…

maanantai, toukokuu 14, 2018
lääkis opiskelu
Lääkis

Lääkis: nelosvuosi pulkassa

Tänään napsahti viimeinen suoritus korttiin nelosvuoden osalta ja on aika kääntää nokka kohti ekan työkesän seikkailuita. Meidän kesämme ei tule olemaan ihan sieltä perinteisimmästä päästä, mutta tulee kuitenkin sisältämään myös niitä oikeita töitä. Ennen kesälaitumille kirmaamista (töiden aloittamista) halusin kerrata, mitä tämä kouluvuosi onkaan…

torstai, toukokuu 10, 2018