• Matkatarjoukset:
Valikko

Pekingin reggaekissat

Viime viikonloppu tuli vietettyä vanhoilla kotikulmilla Pekingissä. Pitihän sitä pyörähtää myös reggaepoikaa moikkaamassa, ja voi elämä mitä siellä oli!!

Viime vuotisille kavereille kävi lopulta vähän kehnosti, joten saanko esitellä, uudet reggaekissat:

Sähkölaskuja ikävä Part 2

Kun Kiinassa ollaan, niin säätämistä ei vaan pysty välttämään.
Eli eihän se sähkötilanne nyt ihan helposti selvinnyt.

Eilen meidän assari kävi sen sirukortin kanssa kolme kertaa pyörimässä siellä latausliikkeessä. Kahdella ekalla kerralla laitteisto oli rikki, mutta kolmas kerta toden sanoi ja kortti ladattiin.

Me kipiteltiin sitten kortti kädessä isännöintitoimistoon, jotta lykkäisivät sen lukijaan ja sähkö siirtyisi meidän asuntoon. Siellä sihteeri vaan viittilöi että ’menkääpäs siitä’ ja antoi ymmärtää, että joku on tulossa hoitamaan homman.

Taisi kulua melkein tunti, että joku sitten viimein saapui. Kaveri otti kortin, käveli lukijan luo, tuikkasi kortin reikään..vain todetakseen että kortti ei toimi. Virheilmoitus.

Asiaa ryhdyttiin selvittämään ja kävi ilmi, että meille on annettu alun perin isännöitsijän toimesta väärän asunnon kortti. Ja sittenpä selviteltiin, että kuinkas meille nyt sitten saataisiin sitä sähköä. Siellä me istuskeltiin pimeässä, kokattiin taskulampun avulla (kaasu ei onneksi ollut loppunut) ja syötiin romanttisesti kynttilän valossa. Tunnelmavalaistus, vain tunnelma puuttui!!

Joskus kymmenen jälkeen illalla joku tyyppi saapui ja tilanne oli lähestulkoon ratkaistu!
Meille siis syttyi valot ja saatiin lämmintä vettä!! Tosin meille ilmoitettiin, että sähköä on nyt tosi vähän, eli ei saa laittaa jääkaappia eikä ilmastointia päälle ollenkaan…
Onneksi oltiin kaupassa käydessä tarpeeksi skeptisiä tästä tilanteen ratkeamisesta ja ostettiin vain se mitä illalla syötiin.

Samalla hetkellä soittikin suomalainen naapuri alakerrasta ja kyseli onko meillä sähköä, koska heiltä näytti juuri loppuneen. Ohjastettiin se meidän tilanteen ratkaissut kaveri heille, mutta ilmeisesti oli jo niin myöhä, ettei asialle enää voitu mitään. Paitsi pakastimen sisältö vietiin toiseen naapuriin.

Tässä siis ilmeisesti kävi niin hienosti, että taloyhtiö suoritti sähkökorttiuudistuksen postpaideista prepaid-kortteihin. Vaihto tehtiin maanantaina ja jokaiselle taloudelle ladattiin 50 RMB (n. 5 euroa) arvosta sähköä. Ihmisille vaan unohdettiin ilmoittaa tästä uudistuksesta ja huolehtia, että kaikille tulisi edes se uudenlainen kortti.

Innolla odottelen tätä iltaa. Meillä on edelleen väärä kortti ja tosi vähän sitä sähköä, joten en ole yhtään yllättynyt jos tästä aiheesta pitää vielä Part 3 kirjoitella. Tosin toivon, ettei tarvitse.

Sähkölaskuja ikävä

On joka kerta yhtä mukavaa tulla kotiin reissusta yöllä ja painaa valokatkaisijaa vain huomatakseen, että sähkö on lopussa.

On myös ihanaa tajuta, että kaikki jääkaapissa ja pakastimessa ollut ruoka on muuttunut vihertäväksi, haisevaksi liejuksi. Kerrankin sitä ruokaa oli sitäpaitsi paljon, pakastettuja kanan fileitä, naudan filepihvejä, jauhelihaa..ja viimeinen paketti ruisleipää!!!

Onneksi myös suihkusta tulee vain jääkylmää vettä, koska olishan se ollut melkein liian mukavaa käydä suihkussa helteessä matkustamisen jälkeen ennen seuraavan aamun töihinmenoa.

Täällä tosiaan sähkö ja kaasu maksetaan kuukausittain, ladataan sirukorteille joista ne siirretään taloyhtiön systeemiin. Ei tämä sinänsä meille uusi asia ollut (eikä varsinkaan ensimmäinen kerta), mutta tänne muutettaessa meille kerrottiin, että riittää kun laskun maksaa kuukauden 25. päivä. Joka on siis tänään!! Ei siis eilen eikä toissapäivänä eikä sinä päivänä jolloin sähkö on katkaistu!! Illalla päästään selvittelemään asiaa ja toivon mukaan suihkuunkin.

Jos nyt jotain hyvää pitää tästä hakea, niin onneksi viime päivinä on ollut vähän viileämpää, joten ilmaistointia ei välttämättä tarvita. Olis voinut olla mukavan nahkea yö (ja tämä päivä töissä – ilman suihkua siis edelleen), jos kämpässä olis +30C tai enemmän!!!

Mulla on ikävä sähkölaskuja.