Life is what happens while you are busy making other plans

Kun muutin Suomeen, kirjoitin ylös suunnitelmia tämän blogin jatkosta. No, ne ei ihan mennyt niin kuin ajattelin. Rehellisesti sanottuna unohdin koko blogin kuukausien ajaksi, kunnes sain eilen kommentin. Siitä se ajatus sitten lähti ja nyt on aika puhua. On nimittäin älyttömästi kaikkea pään sisällä eikä sitä kaikkea kannata pitää vaan siellä. Niin monta ajatusta, ideaa ja tunnetta. Kaikki ihan sekaisin mun pienessä pääkopassa.

Voin rehellisesti sanoa, että Suomeen takaisin muuttaminen on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Tarvitsin tätä paljon enemmän kun edes osasin kuvitella heinäkuussa. Ei ole oikein sanoja kuvailemaan tätä tunnetta. On ihanaa olla lähellä perhettäni ja ystäviäni, kun tietää ettei tarvitse sanoa taas hyvästejä pian. Tavallaan tuntuu siltä, että olisi jäljellä kaikki aika heidän kanssaan. Söpö ajatus sinänsä, vaikka ei ehkä ihan realistinen. Kuitenkin pointti on se, että rakastan olla takaisin Suomessa.

Ikävöin tietty myös Englantia. Miksen ikävöisi? Asuinhan siellä 5 vuotta, mikä on noin yksi viidesosa mun elämästä tähän mennessä. Se on todella pitkä aika, kun alun perin suunnitelmana oli vaan 3 vuotta. Ikävöin erityisesti mun ystäviä siellä, brittihuumoria, aksentteja, ruokaa, kulttuuria, pubeja, kauppoja, ravintoloita… Itseasiassa ikävä on niin kova, että mulla on jo lennot sinne pääsiäiseksi. Palaan vihdoinkin muutamaksi päiväksi Brightoniin ensimmäistä kertaa syyskuun 2016 jälkeen. En vaan ole henkisesti pystynyt palaamaan sinne aiemmin. Ikävöin sitä paikkaa ihan liikaa. Joskus jopa ajattelen, että voisinpa vaan muuttaa takaisin. Mutta se ei vaan ole niin helppoa.

En vaan voi saada kaikkea haluamaani juuri nyt. Ehkä tulevaisuudessa saankin jonkun uuden idean, mikä vie mut takaisin ulkomaille. Juuri nyt kuitenkin olen jäämässä Suomeen. Aloitin hyvän työn, löysin kämpän ja sain kaiken muunkin selvitettyä. No, puuttuuhan tästä yhtälöstä poikaystävä (haha), mutta se ei ole ihan siellä listan ykkösenä kuitenkaan. Nyt on aika pitää huoli itsestäni – niin henkisesti kuin fyysisesti. Aloitin viime toukokuussa terveempi elämäntapa-projektin minkä aikana olen onnistunut pudottamaan jonkin verran painoa sekä lisäämään aktiivisuutta elämääni. Nyt onkin aika jatkaa siitä mihin jäin ennen valmistujaisiani joulukuun alussa. Tällainen breikki painonpudotuksesta on itseasiassa ollut hyvä kokemus. Tosin on sellainen fiilis, että on paras jatkaa ennen kuin kaikki motivaatio katoaa!

Viimeiseksi vielä yksi juttu. Tämä postaus tulee olemaan viimeinen tässä blogissa. Kyllä, luit juuri oikein. Olen päättänyt lopettaa bloggaamisen toistaiseksi. Se oli aina sellainen juttu mitä tein ulkomailla ollessa. Nyt kun olen palannut Suomeen, niin se ei vaan tunnu oikealta enää. En tiedä miksi tuntuu tältä, mutta tein päätöksen aiemmin tässä kuussa. Pidän kuitenkin blogini täällä, sillä se on täynnä muistoja ja aiemmat postaukseni voivat auttaa muita. Se myös näyttää elämäni tarinaa tietyltä aikakaudelta.

Kiitos kaikki näistä vuosista ja ihanista kommenteista. Tämä on kyllä ollut mahtava kokemus. Jännä nähdä minne tulevaisuus vie meitä kaikkia.

Rakkaudella,

Kiira

I had all these amazing plans to continue my blog once I got back to Finland. Well, guess what… It didn’t happen. I honestly just forgot it for months. Then I got a comment yesterday… And now it is time to talk. I have too much on my mind to only keep it there. So many thoughts, ideas and feelings. All mixed up in this little head of mine.

Honestly, I can say that moving back to Finland has been one of the best decisions I have made in my life. I needed this more than I knew back in July. There are no words to describe it. Being close to my family and friends feels great when I don’t have to think about going back. It actually feels like I have all the time in the world to be with them… Such a lovely thought even it really isn’t the reality. Still, I love to be back.

I do also miss England. Why wouldn’t I? I lived there for 5 years, which is like one-fifth of my life so far. It is a long time considering that I was supposed to be there for 3 years. I miss my friends there, the British humour, accents, food, culture, pubs, shops, restaurants… Funny enough, I miss it so much that I already booked my next trip there during Easter time. I will finally go back to Brighton after being away since September 2016. I just couldn’t go back there before. I miss it too much. Sometimes I wish I could just move back… But it is complicated.

Can’t have it all right now. I might come up with an idea later in the future. For now, I am staying here. I have a job, my own (rental) place and everything sorted. Well, still missing a boyfriend (haha) but it is not my top priority. Right now it is time to take care of myself – both mentally and physically. I started a healthier lifestyle “project” last May and have managed to lose some weight and add more fitness to my lifestyle. It is time to continue where I left things before my graduation in December. Having a break from losing weight has actually turned out to be a good experience… Yet, I feel like I need to continue before I lose all the motivation!

Lastly, this will be my last blog post on this blog. Yes, you read it right. I have decided to stop blogging for now. It was always something I did while abroad and now that I have settled back to Finland, it just doesn’t feel right anymore. I have no idea why I feel like this but I made my decision earlier this month. However, I will keep my blog here as it has many memories and posts that can help others. It also shows my story from certain year.

Thank you, everyone, for all the years and lovely comments. It has been a great experience. Let’s see where the future takes us.

With all love,
Kiira

The ways I know I have lived in the UK

Seuraavaksi asioita mistä tiedän, että olen asunut Iso-Britanniassa englanniksi…

*****

I started thinking the ways I know I have lived in the UK after my dad and best mate both made fun of my British ways last week. The list could go on and on… But here is some examples;

♥ I understand the British banter… At least most of the time.
♥ Going for a pint after work or lecture in the middle of the week is normal.
♥ Ordering/ eating curry has became a weekly tradition.
♥ I keep saying sorry all the time. For example, I once told the bus driver that I was sorry for not having any change. Only a 5 pound note. The bus ticket was £4,70.
♥ I don’t mind washing dishes with a sponge.
♥ … or washing my hands with cold water as the hot water tap is way too hot.
♥ Wearing my winter coat inside is normal during the winter.
♥ I love salt and vinegar crisps and sometimes have my chips with some vinegar as well.
♥ Marmite crumpets are great.
♥ I drink more tea than coffee.
♥ Walking outside in the rain is not a big deal anymore. Yet, I still prefer staying all dry.
♥ I could eat gravy with everything.
♥ Sunday Roast is one of my favourite meals.
♥ I know my weight in stones.
♥ A slight obsession with celebrity culture… I don’t admit it often but I know too much about the latest celebrity gossips. It is my guilty pleasure. Please don’t judge me!
♥ I call my loved ones with nicknames.
♥ Waiting for a green light to cross a road is boring.
♥ The Finnish monopoly of alcohol beverage distribution seems like a joke. It is way better to buy your drinks whenever you want!
♥ I use British words such as Autumn, trousers, fiver, chunder, mate and quid.
♥ It is hard to find a better hangover cure than a full English breakfast.
♥ “Oh well” is my most used saying after “sorry”.
♥ I don’t rush to the upstairs front seats of a double-decker bus anymore.
♥ I can read the tube map easily when visiting London.

*there’s

Why I decided to move back to Finland

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Readingiin muuttaminen ja täällä opiskelu on ollut todella haastavaa – etenkin henkisesti. Brightonista poismuutto ja kaiken uudelleen aloittaminen uudessa kaupungissa on vienyt niin paljon voimia. Sitten vielä päätin aloittaa maisterin tutkinnon aiheesta, mistä mulla ei ollut oikein mitään hajuakaan. Unohtamatta sitä, että kaiken täällä olon jälkeen englanti on vieläkin toinen kieleni. Se tuo aina välillä omia haasteitaan enkä kiellä sitä ollenkaan. En voi vieläkään uskoa, että pääsin läpi kaikki tehtävät ja vielä on vaan lopputyö tekemättä. Ihan hullua, sillä tuntuu siltä kun olisin juuri muuttanut tänne.

Ennen kesäkuun puoliväliä mulla ei ollut mitään ideaa siitä mitä tulevan pitää. Halusin jäädä silloin kovasti Readingin alueelle (ja hain myös töitä Lontoon alueelta). Ei kuitenkaan tärpännyt ollenkaan, kunnes eräs todella mukava rekrytoija soitti ja kysyi jos vielä etsin töitä kesälle. Voitte vaan kuvitella reaktioni, kun hän kertoi miten hänellä on täydellinen rooli juuri minulle – kaksikielinen toimistohomma noin 25 minuutin junamatkan päässä Readingista. 36 tuntia ja 2 tapaamista myöhemmin päivitinkin jo LinkedIniin uutta rooliani. Vaikka kyseessä olikin ainoastaan kolmen kuukauden sopimus, niin sain jäädä Readingiin vielä hetkeksi ja nauttia ajastani siellä asuvien kavereideni kanssa. Suurin osa meistä muuttikin samaan kesäasuntolaan, joten on ollut hauska kesä (vaikka käynkin töissä, käytän 2,5 tuntia päivässä työmatkoihin ja yritän keskittyä lopputyöni kirjoittamiseen).

Kaikesta tästä huolimatta mulla alkoi pyörimään päässä se vanha kysymys; pitäisikö jäädä vai pitäisikö lähteä? Koti-ikäväkin on vahvistunut vuosien varrella kaikkea järkeä vastaan. Joskus se on ollut jopa niin paha, että olen vaan maannut sängyssä tekemättä mitään. En pystynyt enää ajattelemaan järkevästi ja tuntui useasti siltä, että pääni räjähtää kohta. Jälleen kerran mietin, että mitäs nyt kun opinnot ovat kohta ohi. Sitten yksi kaunis päivä tajusin, että nyt on aika palata Suomeen. Henkinen jaksamiseni ei ollut oikeassa jamassa vapaaehtoistyöhön ja peruutin suunnitelmani lopulta. Se oli todella raskas päätös, mutta en voisi olla onnellisempi siitä että myönsin itselleni kaiken ja tein oikean valinnan. Henkinen hyvinvointi kun on jotain mistä ei kannata joustaa ja välillä täytyy vaan ottaa aikaa. Sitä mä olen tekemässä. Siksi muutan Suomeen toistaiseksi.

En kuitenkaan yhtään tiedä mitä teen sitten, kun saan lopputyöni valmiiksi syyskuun 27. päivä… Tai no juhlin sitä, että opiskelut on ohi 18 vuoden koulussa olemisen jälkeen. Aika tulee kuitenkin näyttämään mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ainakin tulen asumaan samassa maassa perheeni ja monien ihanien ystävieni kanssa. Se on jotain sellaista mitä en enää koskaan pidä itsestäänselvyytenä.

It is time to be honest. Moving to Reading and studying here has been very challenging – especially mentally. Leaving Brighton and starting all over again in a new city took so much energy. Then I started a postgraduate degree in a subject that was new to me. Not to forget that English is still my second language! It still does challenge my learning every now and then – not going to lie. Who knows how I did it but I passed all my assignments and only have my dissertation left to do. Crazy as it feels like I only just moved here.

Before mid-June I had no idea what I was going to do. I really wanted to stay in the Reading area (and applied for jobs in London too) but had no luck with my job hunting. Then this very lovely recruiter called me and asked if I was still looking for a job. You can only imagine my reaction when he continued saying how he has a perfect role for me – a Finnish speaking office job just 25 minutes train trip away from Reading. Well, less than 36 hours and two meeting later, I was updating my LinkedIn with my new job title. Even it is only a 3-month contract, I got to stay in Reading for a bit longer and enjoy more time with my mates here. Most of us moved to the same summer accommodation so it has been a fun summer (even I have to work, commute for 2,5 hours a day and try to focus on my dissertation writing).

However, I struggled with the same old question; should I stay or should I go? My homesickness was also getting stronger and stronger. Sometimes it has been so bad that I have stayed in bed and just didn’t want to do anything.  I couldn’t even think straight and was getting very anxious at times. Once again I was thinking what I will do after my studies are over…  Then one day I just realised that I need to go back to Finland. My head was not in the right place for volunteering abroad and I cancelled my plans. It was a tough decision but I couldn’t be happier that I admitted all that to myself and did what was right. Mental health is something that you should never joke about and sometimes you just need to take your time. That is what I am doing with my move to Finland for now.

To be honest, I have no idea what I will do after my dissertation is done on September 27 other than celebrating my freedom after 18 years in school (!!!). Anyway, time will show what happens. At least I will be living in the same country with my family and many amazing friends. It is something that I will never take for granted again.

Kuvissa mitä ikävöin eniten Suomessa: läheiset, meidän kissat ja luonto /

Pictured what I miss the most about Finland: my loved ones, our cats and nature 

Things I can’t wait to do/ have when back in Helsinki

Se, että tulen jättämään Readingin/ Englannin taakse tulee olemaan todella vaikeaa myöhemmin tänä vuonna. Yritänkin miettiä kaikkia asioita mitä en malta odottaa palatessani takaisin Helsinkiin sen sijasta, että miettisin asioita mitä tulen ikävöimään. Se oikeasti auttaa todella paljon enkä oikeastaan enää malta odottaa sitä, että pääsen takaisin. Alla muutamia suosikkejani listaltani;

♥ Kunnon yhteys kännykässä, sillä nykyinen liittymäni Three on älyttömän huono
♥ Kavereiden kanssa hengailu sen jälkeen, kun tulee lyhyellä varoitusajalla viestiä “hei, haluaako joku hengailla myöhemmin tänään?” (ja se etten suutu, kun olen jälleen se ainoa joka ei pääse näihin viime hetken tapaamisiin)
♥ Kaikkien uusien ravintoloiden ja baarien testaaminen, mitä eri kaverini ovat suositelleet pitkään (ei vaan ole ollut aikaa käydä niissä lomilla…)
♥ Kun voi mennä kauppaan ja ostaa kaikkia suosikkejaan kuten karjalanpiirakoita, voileipäpikkelssiä, maustekurkkuja (Myrttisen kurkut!)… Voisin jatkaa tätä listaa vielä pitkään.
♥  Yhet tai parit (eli siis viidet tai kuudet) Kallion eri baareissa ja jatkot kaverin kämpillä
♥ Kävelyt ympäri mun lempikatuja Ullanlinnassa ja Eirassa ihastellen kaikkia kauniita taloja
♥ Ratikassa istuminen, kun ulkona sataa lunta (tosin toivottavasti tätä saa odottaa vielä sinne marraskuun puoliväliin asti)
♥ Illallinen vanhempien kanssa sunnuntaisin
♥ Kaikki lisäaika mitä voin viettää kummityttöni ja kavereideni lasten kanssa
♥ Hengailu mun mummin luona ja kaikki viimeisimmät juorut
♥ Halvempi julkinen liikenne
♥ Lämmin huone/ kämppä ympäri vuoden

Saying goodbye to Reading/ England will be a tough one later this year. Instead of thinking what I will miss, I keep thinking all the things I can’t wait to do/have when back in Helsinki. It actually helps A LOT – I am even more pumped to go back now. Here is some of my favourites from the list;

♥ Having a great mobile network coverage (hello Three – you suck!)
♥ Seeing my friends after they text “oh want to hang out tonight?” (and not be pissed off that you are the only person who can’t attend these last minute get-togethers)
♥ Trying all the new restaurants and bars that my mates keep talking about (I don’t have much time to try new things on my holidays…)
♥ Going to a shop and buying all my favourite products like Karelian pasties, voileipäpikkelssi, my favourite pickled cucumbers called Myrttisen kurkku… The list goes on and on.
♥ Having a drink or two (most likely around 5 or 6) in one of the bars in Kallio (neighbourhood) and staying at my mate’s place afterwards
♥ Walking around my favourite streets admiring the beautiful buildings (Ullanlinna and Eira are perfect neighbourhoods for this!)
♥ Sitting on a tram when it is snowing outside (hopefully I will have to wait until like mid-November for this though)
♥ Having a Sunday dinner with my parent
♥ Spending more time together with my goddaughter and my friends’ kids in general
♥ Going to my nan’s place to hang out and hearing the latest gossips
♥ Paying less for public transportation
♥ Having a warm room/ apartment during winter months

Parasta ulkosuomalaisuudessa (Finnish only)

Kuten ihan kaikessa, niin myös ulkosuomalaisena olemisessa on omat parhaat ja huonot puolensa. Niitä parhaita tulee kuitenkin mieleen paljon enemmän kuin huonoja. Siksi ajattelinkin kirjoitella aiheesta omasta näkökulmastani, vaikka monetkin meistä ulkosuomalaisista mainitsee samoja asioita näissä “Parasta ulkosuomalaisuudessa”-postauksissa mitä tulee aina välillä vastaan. Joku voisi myös sanoa, että on vähän outoa kirjoitella aiheesta kun muutan takaisin Suomeen pian. Haluan kuitenkin jakaa ajatuksiani ulkosuomalaisuudesta nyt useamman vuoden kokemuksen perusteella ennen kuin minusta tulee paluumuuttaja.

Kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille, olin 17-vuotias lukiolainen pohjois-Helsingin lähiöstä. Kävin ala-asteen, yläasteen ja lukion kouluissa, mitkä ovat vierekkäin. Mulla oli pääasiassa suomalaisia ystäviä ja kavereita, joista suurimman osan olin tuntunut junnusta asti. Pari kertaa vuodessa tuli käytyä ulkomailla ja mietittyä, että olisipa kiva asua jossain muualla. Elämäni oli pitkälti sellaista tavallista ja turvallista. En kuitenkaan yhtään vähättele sellaista elämää – itselleni se ei kuitenkaan sopinut. Sitten muutin Nebraskaan keskelle maissipeltoja alle tuhannen asukkaan kylään vuodeksi. Voitte vaan kuvitella miten iso muutos se olikaan. Koko elämä meni uusiksi sen 11,5 kuukauden aikana tietyllä tavalla.

Vaikka vaihtarivuoteni olikin täynnä koti-ikävää, kasvukipuja, kulttuurishokkia ja kunnon vuoristorataa, niin se silti opetti mulle tärkeän asian; unelmien perään täytyy mennä ja niiden eteen tulee tehdä töitä. Jälkikäteen päin olen tajuttoman kiitollinen, että tuossa iässä koin jotain tollaista. Se muutti mun elämän ja miten näen maailman ympärilläni. Suomeen palaaminen oli kuitenkin pahempi shokki kuin Jenkkeihin muutto. Mikään ei oikeen napannut. Oli ihanaa olla läheisten luona taas, mutta en vaan tiennyt mitä seuraavaksi. Halusin nähdä lisää maailmaa ja mahdollisimman pian.

Yksi kylmä talvipäivä meidän lukiolle tulikin yhden firman edustaja puhumaan ulkomailla opiskelusta. Innostuin siitä todella paljon ja aloin etsimään itselleni täydellistä yliopistoa Englannista. Jälleen kerran löysin itseni muuttamassa maahan ja kaupunkiin, missä en tuntenut ketään. Monet illat mietin, että onko tämä nyt varmasti se oikea valinta. Tajusin kuitenkin, että haluan muuttaa ulkomaille taas ja on vaan pakko hypätä pää edellä tuntemattomaan. Ensimmäinen kertani Brightonissa olikin samalla ensimmäinen kertani Englannissa. Ulkomailla asuessa onkin tullut huomattua miten kokeilee paljon helpommin kaikkea uutta.

Vaikka tulinkin tänne hyvällä mielellä, niin Englantiin muuttaessa olin ihan pihalla kaikesta. Jotenkin tämä maa tuntui vaan todella oudolta. Olin taas maailmalla yksin ilman tukiverkostoa. Vähitellen kuitenkin aloin luomaan omaa elämääni tänne. Nyt melkein viiden vuoden jälkeen mulla on kandin tutkinto paketissa, maisterin opinnot loppusuoralla, hyvä työ ja todella laaja sosiaalinen verkosto maassa, mikä ei ole alun perin mun kotimaa. On vaikeaa laittaa sanoiksi miten ylpeä olen itsestäni. Olenkin ulkomailla ollessa alkanut arvostamaan itseäni eri tavalla kuin Suomessa. Tuntuu myös siltä, että kuulun useampaan kuin yhteen paikkaan. Pystyn sanomaan, että mulla on koti kolmessa eri maassa. Kaikki kolme niin erilaisia ja silti tärkeitä mulle.

Vaikka puhunkin Suomesta välillä negatiiviseen sävyyn, niin silti se on mulle se kaikista rakkain paikka. Olenkin oppinut arvostamaan omia juuriani ihan eri tavalla ulkomailla asuessa. Ylpeänä kerron olevani suomalainen ja vastailen kysymyksiin mielelläni. Vaikka välillä tuntuukin, että kaikki on perseestä Suomessa niin silti haluan palata sinne. Valitettavasti mua kuitenkin pelottaa, että Suomessa ei vaan ole niin monia mahdollisuuksia tehdä niitä asioita mitä haluan tehdä elämässäni. Ulkosuomalaisena mahdollisuuksien määrä kun on rajaton. Päätin kuitenkin ottaa sen riskin ja testata Suomessa asumista vähintään vuoden pari tässä vaiheessa. Pitää tosiaan vähän saada ajatuksia kasaan ennen kuin lähden uudelleen maailmalle pidemmäksi aikaa.

Myös meidän Interraililla huomasin, että ulkomailla asuminen on auttanut siihen miten kohtaan ja kohtelen muualta tulleita. On vaikea selittää sitä fiksusti, mutta kuitenkin tuntuu, että on paljon enemmän yhteistä muiden kanssa vaikka he olisivat ihan eri maista kotoisin. On siis tullut sellaista yhteenkuuluvuutta eri maalaisten kanssa. Etenkin brittien ja jenkkien kanssa, kun heidän kanssaan voi keskustella tietäen kulttuurieroista ja minkälaisesta kulttuurista he ovat kotoisin. Tietty eivät kaikki ole samanlaisia, mutta siinä sitten oppii itsekin lisää. Oppiminen on ehkä lopulta se paras juttu ulkomailla asumisessa. On tullut opittua paljon itsestään, maailmasta ja ihmisistä vuosien varrella.

Oon tullutkin siihen lopputulokseen, että oli se sitten Australia, Thaimaa, Kiina, Kenia, Brasilia tai mikä tahansa muu maa minne päädyn joku kaunis päivä, niin tiedän että pystyn luomaan elämän sinne. Nyt kuitenkin hetkeksi laitan nämä unelmat jäihin ja palaan Suomeen, missä olen varmaan itse jäässä 95% talvesta. Se kylmyys ja pimeys varmasti tulee olemaan yksi vaikeimmista asioista paluumuutossa. Onneksi kuitenkin on paljon ihania ihmisiä odottamassa!

*****

Kuvat Lontoon merimieskirkon juhannusjuhlilta

Pictures from the Finnish Church Midsummer celebrations