Why I decided to move back to Finland

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Readingiin muuttaminen ja täällä opiskelu on ollut todella haastavaa – etenkin henkisesti. Brightonista poismuutto ja kaiken uudelleen aloittaminen uudessa kaupungissa on vienyt niin paljon voimia. Sitten vielä päätin aloittaa maisterin tutkinnon aiheesta, mistä mulla ei ollut oikein mitään hajuakaan. Unohtamatta sitä, että kaiken täällä olon jälkeen englanti on vieläkin toinen kieleni. Se tuo aina välillä omia haasteitaan enkä kiellä sitä ollenkaan. En voi vieläkään uskoa, että pääsin läpi kaikki tehtävät ja vielä on vaan lopputyö tekemättä. Ihan hullua, sillä tuntuu siltä kun olisin juuri muuttanut tänne.

Ennen kesäkuun puoliväliä mulla ei ollut mitään ideaa siitä mitä tulevan pitää. Halusin jäädä silloin kovasti Readingin alueelle (ja hain myös töitä Lontoon alueelta). Ei kuitenkaan tärpännyt ollenkaan, kunnes eräs todella mukava rekrytoija soitti ja kysyi jos vielä etsin töitä kesälle. Voitte vaan kuvitella reaktioni, kun hän kertoi miten hänellä on täydellinen rooli juuri minulle – kaksikielinen toimistohomma noin 25 minuutin junamatkan päässä Readingista. 36 tuntia ja 2 tapaamista myöhemmin päivitinkin jo LinkedIniin uutta rooliani. Vaikka kyseessä olikin ainoastaan kolmen kuukauden sopimus, niin sain jäädä Readingiin vielä hetkeksi ja nauttia ajastani siellä asuvien kavereideni kanssa. Suurin osa meistä muuttikin samaan kesäasuntolaan, joten on ollut hauska kesä (vaikka käynkin töissä, käytän 2,5 tuntia päivässä työmatkoihin ja yritän keskittyä lopputyöni kirjoittamiseen).

Kaikesta tästä huolimatta mulla alkoi pyörimään päässä se vanha kysymys; pitäisikö jäädä vai pitäisikö lähteä? Koti-ikäväkin on vahvistunut vuosien varrella kaikkea järkeä vastaan. Joskus se on ollut jopa niin paha, että olen vaan maannut sängyssä tekemättä mitään. En pystynyt enää ajattelemaan järkevästi ja tuntui useasti siltä, että pääni räjähtää kohta. Jälleen kerran mietin, että mitäs nyt kun opinnot ovat kohta ohi. Sitten yksi kaunis päivä tajusin, että nyt on aika palata Suomeen. Henkinen jaksamiseni ei ollut oikeassa jamassa vapaaehtoistyöhön ja peruutin suunnitelmani lopulta. Se oli todella raskas päätös, mutta en voisi olla onnellisempi siitä että myönsin itselleni kaiken ja tein oikean valinnan. Henkinen hyvinvointi kun on jotain mistä ei kannata joustaa ja välillä täytyy vaan ottaa aikaa. Sitä mä olen tekemässä. Siksi muutan Suomeen toistaiseksi.

En kuitenkaan yhtään tiedä mitä teen sitten, kun saan lopputyöni valmiiksi syyskuun 27. päivä… Tai no juhlin sitä, että opiskelut on ohi 18 vuoden koulussa olemisen jälkeen. Aika tulee kuitenkin näyttämään mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ainakin tulen asumaan samassa maassa perheeni ja monien ihanien ystävieni kanssa. Se on jotain sellaista mitä en enää koskaan pidä itsestäänselvyytenä.

It is time to be honest. Moving to Reading and studying here has been very challenging – especially mentally. Leaving Brighton and starting all over again in a new city took so much energy. Then I started a postgraduate degree in a subject that was new to me. Not to forget that English is still my second language! It still does challenge my learning every now and then – not going to lie. Who knows how I did it but I passed all my assignments and only have my dissertation left to do. Crazy as it feels like I only just moved here.

Before mid-June I had no idea what I was going to do. I really wanted to stay in the Reading area (and applied for jobs in London too) but had no luck with my job hunting. Then this very lovely recruiter called me and asked if I was still looking for a job. You can only imagine my reaction when he continued saying how he has a perfect role for me – a Finnish speaking office job just 25 minutes train trip away from Reading. Well, less than 36 hours and two meeting later, I was updating my LinkedIn with my new job title. Even it is only a 3-month contract, I got to stay in Reading for a bit longer and enjoy more time with my mates here. Most of us moved to the same summer accommodation so it has been a fun summer (even I have to work, commute for 2,5 hours a day and try to focus on my dissertation writing).

However, I struggled with the same old question; should I stay or should I go? My homesickness was also getting stronger and stronger. Sometimes it has been so bad that I have stayed in bed and just didn’t want to do anything.  I couldn’t even think straight and was getting very anxious at times. Once again I was thinking what I will do after my studies are over…  Then one day I just realised that I need to go back to Finland. My head was not in the right place for volunteering abroad and I cancelled my plans. It was a tough decision but I couldn’t be happier that I admitted all that to myself and did what was right. Mental health is something that you should never joke about and sometimes you just need to take your time. That is what I am doing with my move to Finland for now.

To be honest, I have no idea what I will do after my dissertation is done on September 27 other than celebrating my freedom after 18 years in school (!!!). Anyway, time will show what happens. At least I will be living in the same country with my family and many amazing friends. It is something that I will never take for granted again.

Kuvissa mitä ikävöin eniten Suomessa: läheiset, meidän kissat ja luonto /

Pictured what I miss the most about Finland: my loved ones, our cats and nature 

Things I can’t wait to do/ have when back in Helsinki

Se, että tulen jättämään Readingin/ Englannin taakse tulee olemaan todella vaikeaa myöhemmin tänä vuonna. Yritänkin miettiä kaikkia asioita mitä en malta odottaa palatessani takaisin Helsinkiin sen sijasta, että miettisin asioita mitä tulen ikävöimään. Se oikeasti auttaa todella paljon enkä oikeastaan enää malta odottaa sitä, että pääsen takaisin. Alla muutamia suosikkejani listaltani;

♥ Kunnon yhteys kännykässä, sillä nykyinen liittymäni Three on älyttömän huono
♥ Kavereiden kanssa hengailu sen jälkeen, kun tulee lyhyellä varoitusajalla viestiä “hei, haluaako joku hengailla myöhemmin tänään?” (ja se etten suutu, kun olen jälleen se ainoa joka ei pääse näihin viime hetken tapaamisiin)
♥ Kaikkien uusien ravintoloiden ja baarien testaaminen, mitä eri kaverini ovat suositelleet pitkään (ei vaan ole ollut aikaa käydä niissä lomilla…)
♥ Kun voi mennä kauppaan ja ostaa kaikkia suosikkejaan kuten karjalanpiirakoita, voileipäpikkelssiä, maustekurkkuja (Myrttisen kurkut!)… Voisin jatkaa tätä listaa vielä pitkään.
♥  Yhet tai parit (eli siis viidet tai kuudet) Kallion eri baareissa ja jatkot kaverin kämpillä
♥ Kävelyt ympäri mun lempikatuja Ullanlinnassa ja Eirassa ihastellen kaikkia kauniita taloja
♥ Ratikassa istuminen, kun ulkona sataa lunta (tosin toivottavasti tätä saa odottaa vielä sinne marraskuun puoliväliin asti)
♥ Illallinen vanhempien kanssa sunnuntaisin
♥ Kaikki lisäaika mitä voin viettää kummityttöni ja kavereideni lasten kanssa
♥ Hengailu mun mummin luona ja kaikki viimeisimmät juorut
♥ Halvempi julkinen liikenne
♥ Lämmin huone/ kämppä ympäri vuoden

Saying goodbye to Reading/ England will be a tough one later this year. Instead of thinking what I will miss, I keep thinking all the things I can’t wait to do/have when back in Helsinki. It actually helps A LOT – I am even more pumped to go back now. Here is some of my favourites from the list;

♥ Having a great mobile network coverage (hello Three – you suck!)
♥ Seeing my friends after they text “oh want to hang out tonight?” (and not be pissed off that you are the only person who can’t attend these last minute get-togethers)
♥ Trying all the new restaurants and bars that my mates keep talking about (I don’t have much time to try new things on my holidays…)
♥ Going to a shop and buying all my favourite products like Karelian pasties, voileipäpikkelssi, my favourite pickled cucumbers called Myrttisen kurkku… The list goes on and on.
♥ Having a drink or two (most likely around 5 or 6) in one of the bars in Kallio (neighbourhood) and staying at my mate’s place afterwards
♥ Walking around my favourite streets admiring the beautiful buildings (Ullanlinna and Eira are perfect neighbourhoods for this!)
♥ Sitting on a tram when it is snowing outside (hopefully I will have to wait until like mid-November for this though)
♥ Having a Sunday dinner with my parent
♥ Spending more time together with my goddaughter and my friends’ kids in general
♥ Going to my nan’s place to hang out and hearing the latest gossips
♥ Paying less for public transportation
♥ Having a warm room/ apartment during winter months

Parasta ulkosuomalaisuudessa (Finnish only)

Kuten ihan kaikessa, niin myös ulkosuomalaisena olemisessa on omat parhaat ja huonot puolensa. Niitä parhaita tulee kuitenkin mieleen paljon enemmän kuin huonoja. Siksi ajattelinkin kirjoitella aiheesta omasta näkökulmastani, vaikka monetkin meistä ulkosuomalaisista mainitsee samoja asioita näissä “Parasta ulkosuomalaisuudessa”-postauksissa mitä tulee aina välillä vastaan. Joku voisi myös sanoa, että on vähän outoa kirjoitella aiheesta kun muutan takaisin Suomeen pian. Haluan kuitenkin jakaa ajatuksiani ulkosuomalaisuudesta nyt useamman vuoden kokemuksen perusteella ennen kuin minusta tulee paluumuuttaja.

Kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille, olin 17-vuotias lukiolainen pohjois-Helsingin lähiöstä. Kävin ala-asteen, yläasteen ja lukion kouluissa, mitkä ovat vierekkäin. Mulla oli pääasiassa suomalaisia ystäviä ja kavereita, joista suurimman osan olin tuntunut junnusta asti. Pari kertaa vuodessa tuli käytyä ulkomailla ja mietittyä, että olisipa kiva asua jossain muualla. Elämäni oli pitkälti sellaista tavallista ja turvallista. En kuitenkaan yhtään vähättele sellaista elämää – itselleni se ei kuitenkaan sopinut. Sitten muutin Nebraskaan keskelle maissipeltoja alle tuhannen asukkaan kylään vuodeksi. Voitte vaan kuvitella miten iso muutos se olikaan. Koko elämä meni uusiksi sen 11,5 kuukauden aikana tietyllä tavalla.

Vaikka vaihtarivuoteni olikin täynnä koti-ikävää, kasvukipuja, kulttuurishokkia ja kunnon vuoristorataa, niin se silti opetti mulle tärkeän asian; unelmien perään täytyy mennä ja niiden eteen tulee tehdä töitä. Jälkikäteen päin olen tajuttoman kiitollinen, että tuossa iässä koin jotain tollaista. Se muutti mun elämän ja miten näen maailman ympärilläni. Suomeen palaaminen oli kuitenkin pahempi shokki kuin Jenkkeihin muutto. Mikään ei oikeen napannut. Oli ihanaa olla läheisten luona taas, mutta en vaan tiennyt mitä seuraavaksi. Halusin nähdä lisää maailmaa ja mahdollisimman pian.

Yksi kylmä talvipäivä meidän lukiolle tulikin yhden firman edustaja puhumaan ulkomailla opiskelusta. Innostuin siitä todella paljon ja aloin etsimään itselleni täydellistä yliopistoa Englannista. Jälleen kerran löysin itseni muuttamassa maahan ja kaupunkiin, missä en tuntenut ketään. Monet illat mietin, että onko tämä nyt varmasti se oikea valinta. Tajusin kuitenkin, että haluan muuttaa ulkomaille taas ja on vaan pakko hypätä pää edellä tuntemattomaan. Ensimmäinen kertani Brightonissa olikin samalla ensimmäinen kertani Englannissa. Ulkomailla asuessa onkin tullut huomattua miten kokeilee paljon helpommin kaikkea uutta.

Vaikka tulinkin tänne hyvällä mielellä, niin Englantiin muuttaessa olin ihan pihalla kaikesta. Jotenkin tämä maa tuntui vaan todella oudolta. Olin taas maailmalla yksin ilman tukiverkostoa. Vähitellen kuitenkin aloin luomaan omaa elämääni tänne. Nyt melkein viiden vuoden jälkeen mulla on kandin tutkinto paketissa, maisterin opinnot loppusuoralla, hyvä työ ja todella laaja sosiaalinen verkosto maassa, mikä ei ole alun perin mun kotimaa. On vaikeaa laittaa sanoiksi miten ylpeä olen itsestäni. Olenkin ulkomailla ollessa alkanut arvostamaan itseäni eri tavalla kuin Suomessa. Tuntuu myös siltä, että kuulun useampaan kuin yhteen paikkaan. Pystyn sanomaan, että mulla on koti kolmessa eri maassa. Kaikki kolme niin erilaisia ja silti tärkeitä mulle.

Vaikka puhunkin Suomesta välillä negatiiviseen sävyyn, niin silti se on mulle se kaikista rakkain paikka. Olenkin oppinut arvostamaan omia juuriani ihan eri tavalla ulkomailla asuessa. Ylpeänä kerron olevani suomalainen ja vastailen kysymyksiin mielelläni. Vaikka välillä tuntuukin, että kaikki on perseestä Suomessa niin silti haluan palata sinne. Valitettavasti mua kuitenkin pelottaa, että Suomessa ei vaan ole niin monia mahdollisuuksia tehdä niitä asioita mitä haluan tehdä elämässäni. Ulkosuomalaisena mahdollisuuksien määrä kun on rajaton. Päätin kuitenkin ottaa sen riskin ja testata Suomessa asumista vähintään vuoden pari tässä vaiheessa. Pitää tosiaan vähän saada ajatuksia kasaan ennen kuin lähden uudelleen maailmalle pidemmäksi aikaa.

Myös meidän Interraililla huomasin, että ulkomailla asuminen on auttanut siihen miten kohtaan ja kohtelen muualta tulleita. On vaikea selittää sitä fiksusti, mutta kuitenkin tuntuu, että on paljon enemmän yhteistä muiden kanssa vaikka he olisivat ihan eri maista kotoisin. On siis tullut sellaista yhteenkuuluvuutta eri maalaisten kanssa. Etenkin brittien ja jenkkien kanssa, kun heidän kanssaan voi keskustella tietäen kulttuurieroista ja minkälaisesta kulttuurista he ovat kotoisin. Tietty eivät kaikki ole samanlaisia, mutta siinä sitten oppii itsekin lisää. Oppiminen on ehkä lopulta se paras juttu ulkomailla asumisessa. On tullut opittua paljon itsestään, maailmasta ja ihmisistä vuosien varrella.

Oon tullutkin siihen lopputulokseen, että oli se sitten Australia, Thaimaa, Kiina, Kenia, Brasilia tai mikä tahansa muu maa minne päädyn joku kaunis päivä, niin tiedän että pystyn luomaan elämän sinne. Nyt kuitenkin hetkeksi laitan nämä unelmat jäihin ja palaan Suomeen, missä olen varmaan itse jäässä 95% talvesta. Se kylmyys ja pimeys varmasti tulee olemaan yksi vaikeimmista asioista paluumuutossa. Onneksi kuitenkin on paljon ihania ihmisiä odottamassa!

*****

Kuvat Lontoon merimieskirkon juhannusjuhlilta

Pictures from the Finnish Church Midsummer celebrations

 

Kiira K.

Tervetuloa päivitettyyn blogiini. Päätin vihdoinkin vaihtaa nimen From 60 Degrees:tä omaan nimeeni. Olin miettinyt tätä jo pidempään ja tuntui oikealta tehdä muutos juuri nyt. Olisin itseasiassa halunnut blogini nimeksi ”Kiira Koo”, mutta se on ehkä vähän liian lähellä Kaija Koota.

On aika jatkaa siitä mihin jätin bloggaamisen jo jokunen aika sitten. Tiedän, että en ole ollut aktiivinen viimeiseen kahteen vuoteen. Olen tosiaan postannut 5 kertaa viimeisen 12 kuukauden aikana. 5 kertaa! Hyvä vitsi taas… Kuitenkin maisterin opintoni ovat kohta paketissa (vielä 6 viikkoa niin graduni aiheesta Kreikan hallinto ja sen ihmisoikeusvelvoitteet meripelastuksessa on valmiina), joten on aika tuoda blogi taas elävien kirjoihin. Myös tapaaminen yhden suosikkibloggaajani Oton (mies Otto Lilja-blogin takana) kanssa vahvisti tätä tunnetta.

Joten tässä sitä ollaan, yritän parhaani löytää aikaa blogilleni ja päivittää tänne mitä elämässäni on menossa milloinkin. On varmaan miljoona juttua mitä haluaisin jakaa teille alkaen eri reissuistani, Readingissa asumisesta ja päättyen siihen miten olen onnistunut pudottamaan 15 kiloa toukokuun 1. päivän jälkeen.  Olen tosiaan tehnyt isoja muutoksia elämääni ja tiedossa on vielä lisää. Siksi vaihdoinkin blogini aiheiksi Suomen, matkailun ja terveyden – kolme erittäin tärkeää asiaa elämässäni juuri nyt.

Nyt kun päästiin puhumaan isoista muutoksista, niin MUUTAN TAKAISIN SUOMEEN SYYSKUUSSA! Kyllä, luit ihan oikein. Näin viiden Englannissa vietetyn vuoden jälkeen on aika mennä takaisin kotiin Helsinkiin ja miettiä uudelleen mitä haluan elämältäni. Uskokaa tai älkää, niin suunnitelmani ovat vielä enemmän sekaisin nyt kun olen opiskellut enemmän. Kuulostaa varmaan todella hassulta, kun sanon tämän mutta mulla on juuri nyt liian monta vaihtoehtoa mitä haluan tehdä enkä osaa päättää mitä teen. Seuraavan yhden tai kahden vuoden aikana tulee siis olemaan paljon pohdintaa tulevasta ja uusien asioiden testailua. Tuntui siltä, että on parasta tehdä se koti-Suomessa missä perheeni ja pitkäaikainen tukiverkostoni on.

Toivottavasti olette siis valmiita, sillä tulen jakamaan eri vaiheita matkallani terveellisempään ja tasapainoisempaan elämään. Katsotaan kuitenkin ensin jos pääsen yli kolmen uuden postauksen rajan tällä kertaa…

Welcome to my updated blog. I finally decided to drop the name “From 60 Degrees” and go with my own name. It has been something I have been thinking of doing for a long time. I really wanted to go with Kiira Koo but it is a bit too close to the Finnish singer Kaija Koo.

Anyway, it is time to continue where I left things some time ago. I know that I haven’t been active for the past two years or so. I have posted 5 times in the past 12 months. 5 times! Give me a break… Now that my postgraduate studies are almost done (6 more weeks until I hand in my dissertation on Greek government and its human rights obligations in search and rescue missions), I decided that it is time to bring my blog back to life. After meeting with Otto (the guy behind Otto Lilja, one of my favourite blogs), the feeling got even stronger.

So here I am, trying my best to find time to blog and update you on what is going on. There are a million things I want to tell you starting from my travels, going through my time in Reading and ending to the point where I have lost 15 kilos/ 33 pounds since May 1. I know – I have made big changes to my life and will do even more. That is why I have changed my topics to “Finland, travel and health” – three very important things in my life right now.

Talking about big changes,  I AM MOVING BACK TO FINLAND IN SEPTEMBER! Yes, you read it right. After 5 years in England, it is time for me to go home to Helsinki and rethink what I want from my life. Believe it or not, my plans have got even more unclear after doing my postgraduate studies. It sounds very silly when I say this but I have way too many options what I want to do and can’t decide. There will be a lot of thinking and trying out new things in the next year or so. I thought it would be best to make it back home where I have my family and long term support network.

So be ready as I will be sharing my journey to healthier and more balanced life here on my blog! Let’s see if I can last more than 3 posts this time.

The truth behind my travel photos

Sosiaalisessa mediassa ei kovin useasti odota näkevänsä “behind the scenes” kuvia. Ainakaan itselläni ei ole tullut niitä useasti vastaan… Silti voin sanoa rakastavani niitä, sillä ne tuovat esille juuri niitä satunnaisia hetkiä matkailuun liittyen.

Totuushan on, että matkailun ei aina tarvitse olla luksusta ja jotain todella hienoa. Kuulostaa pahalta, kun sanon sen näin mutta toivottavasti tajuatte mitä meinaan. Rakastan kuitenkin matkailua enemmän kuin mitkään sanat voivat koskaan kuvailla. Kuitenkin matkoillani on ollut monia hetkiä, jolloin asiat eivät ole ihan menneet niin kuin haluaisin. Esimerkkinä meidän viime vuoden reissu ja päätös ottaa rinkat mukaan Firenzen city tourille +32 asteen auringonpaisteessa, kun tavaroiden säilytykseen tarkoitetulle pisteelle oli ainakin puolen tunnin jono. En ole koskaan hikoillut elämässäni niin paljon (tai no, Versailles ja +36 C voittaa tässä… Hello memories!). Nyt yli puoli vuotta myöhemmin olen tyytyväinen, että teimme sen vaikka se olikin todella raskas kokemus. Ehdittiin kuitenkin näkemään juuri ne paikat mitä haluttiin ympäri kaupunkia 4 tunnissa.

Toivottavasti tämä postaus ei muuten kuulosta liian negatiiviselta. Loppujen lopuksi nämä ovat juuri niitä hetkiä, mitkä loivat meidän matkan. Ei ainoastaan ne meidän Instagram-kuvat, joiden muokkauksiin meillä meni tunteja… Mun kännykästä löytyy tosiaan lähes 3,000 kuvaa meidän reissulta ja ainoastaan noin 150 kuvaa niistä on mun sosiaalisen median tileillä. Se on ainoastaan noin 5% kaikista kuvista! Luku kertoo hyvin siitä, miten paljon onkaan sitä materiaalia mikä ei koskaan päädy nettiin.

Alla siis totuus siitä mitä meidän Interrail piti oikeasti sisällään… Sen kaiken muun lisäksi mitä on ollut jo esillä. Tekisin tämän kaiken uudestaan jos voisin!

IMG_7866

Useiden kilometrien matkat rinkkani kanssa / Walking miles with my backpack 

IMG_9815

Junassa istuminen kerta toisensa jälkeen / Sitting on the train time after time

IMG_0070

Aikaiset hostellista lähtemiset valvottujen öiden jälkeen / Early check outs after late nights 

IMG_0546

Randomit nokoset / Random naps

IMG_1681

IMG_3081

Sadat (tai no tuhannet) poistetut kuvat / Hundreds (well thousands) of deleted pictures

In the world of social media, you don’t expect to see many behind the scenes photos. At least I don’t… I still love those type of photos as they capture random travel moments.

The fact is that travelling doesn’t always have to be glorious. It sounds awful when I say it like that but hopefully you get my point. I still love travelling more than words can describe. Yet, there has been many moments during my travels when things have not been like I would have wanted them to be. Like when we decided to take our backpacks with us on Florence city tour in +32 C weather. I have never been sweating so much in my life (well, maybe in Versailles when it was +36 C… Hello memories!). Now over 6 months later I am happy that we did it even it was tough. We managed to explore the city and see what we wanted in 4 hours.

I hope I don’t come across being too negative. After all, these were the moments that created most of our trip. Not only our Instagram photos that we spent hours editing… I actually have close to 3,000 photos from our trip and only around 150 of those can be found on my different social media accounts. That is around 5% of all the photos! It tells you how much material doesn’t find its way to the internet.

Like you saw above, our Interrail had many other moments in addition to the ones already shared here and on my other social media accounts. I would still do it all over again if I could!