Sankaritarinoita lasimaalauksissa

Heinolalainen Jorma Judén on kiertänyt Suomea jo usean vuoden ajan keräten tietoa lasimaalauksista. Nämä Tiekirkkojen kalleudet kätkevät kauneuteensa niin surua kuin sankaritarinoitakin.

- Lasimaalaukset ovat kuin muutkin kirkkojen aarteet: ne eivät tarvitse sanoja. Kiehtovinta niissä on yksityiskohtien runsaus ja hiljainen sanoma. Yksikään lasimaalaus ei jätä kylmäksi, väittää Jorma Judén. Hän on valokuvannut kirkkojen lasimaalauksia jo monen vuoden ajan.

- Lasimaalauksia ja niiden historiaa ei ole erikseen Suomessa juurikaan tutkittu. Syynä tähän on ehkä se, että ne on mielletty mieluummin kirkkoarkkitehtuurin osaksi kuin taiteeksi.

Harrastus vei eläkkeellä olevan lentäjän mennessään. Tehtävä osoittautui oletettua laajemmaksi ja urakkaa on vielä runsaasti jäljellä.

- Olin hämmästynyt, että Suomessa on piilossa tällainen aarteisto. Usein kirkkoherratkaan eivät osaa heti kertoa oman kirkon lasimaalauksen aiheistosta. Niihin ei ole kiinnitetty huomiota, koska ne ovat monesti niin oleellinen osa työympäristöä.

Judén ei ole laskenut tiedonkeruuseen ja valokuvaamiseen käyttämiään työtunteja.

- Kun löytää tällaisen kiinnostuksen kohteen, se vie mennessään. Turha lähteä etsimään ulkomailta vaikutteita, kun oma maa on tutkimatta.

Enkeleitä ja ihmeitä

Tärkeintä lasimaalauksissa on aina ollut auringonvalon siilautuminen teoksen läpi. Pohjan kirkon vahtimestari kertoi, ettei mikään ole hienompaa kuin tulla kesäaamuna siivoamaan kirkkoa, kun aurinko paistaa itäseinällä olevan lasimaalauksen läpi. Hänen mielestään jumalanpalvelusten pitäisikin alkaa jo kuudelta aamulla.

Judén kehottaa tiekirkkovieraita istahtamaan hetkeksi ja ihailemaan näkemäänsä.

- Oppailta voi kysyä teoksen historiasta, sillä mitä lähemmäs tekijää pääsee, sitä enemmän teoksesta aukeaa. Monia lasimaalauksia on piirretty sydänverellä kuten muitakin taideteoksia ja niiden valmistus on vaatinut paljon ihmisenergiaa.

Lasimaalausten taustalta löytyy monta mielenkiintoista tarinaa. Esimerkiksi Vantaan Pyhän Laurin kirkon lasimaalauksen enkeleiksi on ikuistettu lahjoittajan sukulaistytöt, jotka hukkuivat Vantaanjokeen.

- 1800-luvun loppupuolella lasimaalausten valmistus oli lähes tehdasmaista. Saksalaisilla rakentajilla oli katalogeja, joista asiakas pystyi valitsemaan mieleisensä teoksen ja siihen omat yksityiskohtansa, esimerkiksi suomalaiset tekstit tai – kuten Vantaalla – enkeleiden kasvonpiirteet.

Judén tietää lasimaalauksista myös sankaritarinoita.

- Kun Kalajoen kirkko 1930-luvun alussa paloi, pystyi seurakunta kuin ihmeen kaupalla pelastamaan kirkon kuorin eli alttariosan ikkunoissa olleet kaksi isoa lasimaalausta, jotka löytyvät kirkosta edelleen.

Mäntymetsä palasina

Judénin mielestä kirkkojemme lasimaalauksia kelpaa esitellä millä foorumilla tahansa.

- Omintakeisella tyylillä toteutetut suomalaiset teokset pärjäävät vertailussa hyvin. Luterilaisuus on ehkä vaikuttanut osaltaan siihen, ettei värikäs lasi ole kaikissa teoksissa ollut suosittua. Päättäjät eivät ole halunneet “mitään sirkusta”. Myös rahaa on ollut vähemmän käytössä kuin katolisella kirkolla Keski-Euroopassa.

Toisin kuin Keski-Euroopassa, Suomen kirkkojen lasimaalaukset eivät piiloudu myyttisten tarinoiden taakse. Yleisin aihe on Jeesuksen elämä ja opetukset.

- Useissa lasimaalauksissa on myös viittauksia paikalliseen elämään ja Suomen historiaan. Esimerkiksi 1870-luvulla tehdyistä Turun tuomiokirkon lasimaalausteoksista löytyy Kristuksen lisäksi Kustaa II Aadolf ja Kaarina Maununtytär.

Judénin oma suosikki on Turun Mikaelin kirkko.

- Alun perin kirkon kuoriosan ikkunoissa oli kuvattuna suomalainen mäntymetsä, mutta teos tuhoutui talvisodassa. Palaset ovat hyvässä järjestyksessä laatikoissa kirkon kellarissa. Myös Mäntän kirkossa on hienot luontoaiheiset teokset. Niiden vetovoima on siinä, ettei aina tarvitse tyrkyttää valmista, vaan ajatuksia voi herättää myös ympärillämme olevan luonnon kautta.

Hanna Korpijärvi