Maailman ympäri

Neljä kuukautta takana, enää rippeet jäljellä

16.5.2018

Jo viimeisessä reissun kuukausikatsauksessani tuskailin sitä, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt alkaa olla vähän kriisin paikka asian kanssa: reissua on jäljellä enää kaksi viikkoa, enkä mä olisi valmis lopettamaan.

Jos mulla olisi vielä rahaa jäljellä, sanoisin heipat vastuilleni Suomessa ja jatkaisin reissuelämää. Mutta nyt viimeiset pari viikkoa ovat oikeastaan menneet väistämättömän paluun surkutteluun, aina siis kun sitä on ehtinyt pysähtyä ajattelemaan.

Mun suosikkiohjelma on The Big Bang Theory. Kun tuli tilaisuus käydä syömässä sarjaan liittyvässä The Cheesecake Factoryssa, niin pitihän sitä!

Ruokapyramidi mun makuun!

Aika on mennyt viimeisinä viikkoina ihan luvattoman nopeasti. Tai oikeastaan viimeisen kuukauden ajan tahti on ollut ihan armotonta. Aivan kuin olisin vahingossa keksinyt aikamatkustuksen. Galapagossaarilla kahdeksan päivää vierähti aivan hujauksessa. Niin meni myös viimeinen viikko Ecuadorissa, vaikka mukaan mahtui pari laiskottelupäivääkin. Pari viikkoa USA:ssa on myös mennyt kuin siivillä.

Tätä vasten siis tuntuu siltä, että kotiinpaluu lähestyy aivan liian nopeasti. Välillä jopa pelottaa ajatus Suomeen palaamisesta ja arkeen sopeutumisesta. Ei näitä asioita vielä kannattaisi vatvoa, mutta mitäpä ihminen itselleen mahtaa…

Kun reissaa kahden kirjastotädin voimalla, saattaa eksyä paikallisiin kirjastoihin. Löydettiin yhdestä pienestä lähikirjastosta jopa yksi Suomen matkaopas, viime vuonna julkaistu! 

Yksi ärsytyksen aihekin on löytynyt loppureissua ilahduttamaan: en ole vieläkään saanut mitään tietoa vakuutusyhtiöstäni rikkoutuneen kamerani suhteen. Olen raportoinut sinne asiasta jo yli kolme viikkoa sitten. Harvemmin olen vakuutukseen joutunut turvautumaan reissatessani tai muutenkaan, joten en tiedä, onko näin pitkä odottelu normaalia. Jos sulla on kokemuksia vakuutusyhtiöistä ja rikkoutuneista kameroista, niin kerro, kuinka nopeasti sulla asia ratkesi!

Etelä-Amerikassa tuskailin välillä onnettoman espanjani kanssa ja vaikken vieläkään puhu kieltä muuta kuin auttavasti, oli silti hauska huomata, että kahdessa kuukaudessa tuli opittua jotain. Viimeisenä iltanani Quitossa istuin taksissa lentokentälle ja kuski jutteli mulle niitä näitä espanjaksi. Kerroin heti alkuun, että en pahemmin espanjaa osaa, mutta oli mukavaa huomata, että kuski puhui kärsivällisesti ja yksinkertaisesti ja mä ymmärsin oikeastaan kaiken mitä se sanoi!

Viimeisiä tunnelmia Ecuadorista. Ensin tällainen pörröinen söpöläinen.

Sitten tällainen tuulenpieksemä urpo, joka kävi vaeltelemassa tulivuoren rinteillä melkein 5 kilometrissä

Vastaaminen tosin edelleen rajoittui sanaan tai pariin, mutta ensimmäisinä kertoina paikallisten kanssa espanjaksi kommunikoidessa en yleensä ymmärtänyt edes yksinkertaisimpia lauseita. Tästä saa pontta opiskella lisää espanjaa tulevaisuudessa.

Vaikka en ole varsinaista koti-ikävää reissullani potenut, olen silti vähän kaivannut kahta asiaa: suosikkibändieni keikkoja ja suomalaista suklaata. Ensimmäiseen sain onneksi pari päivää sitten lievitystä Los Angelesissa, sillä pääsin näkemään pitkästä aikaa yhden lempibändini, Satyriconin. Nyt kaipaan akuutisti enää suklaata.

Satyricon!

Reissun viimeiset metrit jakautuvat viikkoon New Yorkissa, jota odotan jo kieli pitkällä, ja viikkoon Portugalissa. New York on onneksi jo vanha tuttu, joten sen suhteen suunnitelmissa on lähinnä rentoa hengailua ja kaupungin fiiliksestä nauttimista. Mutta Portugaliin olen suuntaamassa ensi kertaa, enkä ole sen varalle ehtinyt suunnitella mitään.

Sen verran tiedän, että tulen viettämään aikaa Lissabonissa ja Portossa, mutta siitä ei vielä aktiivista viikkoa rakenneta kasaan. Jos sulla on mitään vinkkejä noihin kohteisiin, kerro ne mulle! Sintraa ei tarvitse vinkata. Sinne en todennäköisesti tällä kertaa lähde vaikka se kiinnostaa kovasti, mutta haluaisin joskus ehtiä sinne ihan ajan kanssa ihmettelemään.

Tällaista siis tänne tällä kertaa. Lähettäkää mulle rahaa, en halua vielä takaisin Suomeen!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Katja/historiadeviajes 17.5.2018 at 18:24

    Aika on menny kyllä ihan hurjaa vauhtia. Justhan sää lähdit :D! Mutta hei älä ajattele paluuta vaan nauti joka päivästä :) Lissabon ja Porto on ihania kaupunkeja päättää reissu. Kumpaakin löytyy mun blogista.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 23.5.2018 at 23:18

      Aika on kyllä mennyt niin vinhaa vauhtia, että hirvittää. Toisaalta tuntuu, että lähdin ihan äsken, mutta toisaalta taas tuntuu, että siitä on vielä paljon kauemmin kuin reilu 4 kuukautta. Hassua, miten aika vääristyy :D Käyn lukemassa sun vinkkejä tänne Portugaliin. Tänään saavuin Lissaboniin, mutta nuppi on niin sekaisin aikaerosta, ettei tässä ole vielä oikein mitään jaksanut tehdä :)

  • Reply Sunna 17.5.2018 at 20:38

    Minä olen laittanut kameran kahdesti vakuutuksen piikkiin, koska reissuilla niitä näyttää hajoavan. Tai sitten olen vain armoton töhö. Ensimmäisellä kerralla meni kelpo väännöksi, mutta toisella kerralla rahat kilahtivat tilille kolmessa päivässä. Eli reippaasti vaan yhteydenottoa vakuutusyhtiöön ja kysymään, millä mallilla tapaus on ja tarvitsevatko he sinulta lisädokumentteja.

    Ihanaa loppureissua! :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 23.5.2018 at 23:22

      Tää vakuutusjuttu alkaa olla aikamoinen farssi. Lähetin sinne vähän aikaa sitten viestin, että kuinka kauan tässä pitäisi odotella. Ensin sain vastauksen, että asia on käsittelyssä paikassa x. Tänään, pari päivää edellisestä, sain viestin, että päätös on tehty 8.5., ja lähetetty mulle postitse. Mikä on aika erikoista, sillä kaikki muut viestit sieltä tulevat tuonne verkkopalveluun, missä ilmoituksenkin tein. Rahoja ei ole tilillä näkynyt, joten päätös on ilmeisesti kielteinen, mutta mistään päätöksestä en tiedä mitään. Tai no, lupasivat lähettää sen myös verkossa, sillä en ole postilaatikon äärellä, mutta mitään viestiä en sieltä löytänyt… Vakuutusyhtiö menee kyllä vaihtoon kun pääsen kotiin. En tällaisesta pelleilystä ole valmis maksamaan.

      Muuten on kyllä mennyt aivan mainiosti, kiitos toivotuksesta :)

  • Reply lyricpoet 19.5.2018 at 04:51

    hei mää annoin sulle pandasuklaata ;)

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 22.5.2018 at 20:30

    Jep, niin se aika rientää. Mä kuvittelin, että oman reissun 8 kuukautta olisi jo melko pitkältä tuntuva aika, mutta niin vain sekin hupeni älytöntä vauhtia. (Tosin olisin kyllä jo lähtökohtaisesti halunnut olla reissussa ainakin vuoden, koska arvelin, että mitä pidempään, sen parempi. En ollut väärässä.) Onneksi reissuja voi kuitenkin tehdä myöhemmin lisää!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 23.5.2018 at 23:25

      Jep, onneksi aina voi matkustella lisää. Koska etukäteen en yhtään tiennyt, miten tulisin reissussa viihtymään näinkin pitkään, en viitsinyt aloittaa kokeilua vielä pidemmällä rupeamalla. Mutta jos ja kun lähden jatkossakin pidemmille reissuille, tiedän että puoli vuotta voisi olla seuraava minimi. Vuosikin voisi olla kiva! Tosin nyt pitää mennä säästämään taas rahaa tulevia seikkailuja varten :)

    Leave a Reply