Maailman ympäri Pohdinnat

Kolme kuukautta matkalla – nyt pitkin poikin Etelä-Amerikkaa

16.4.2018

Moi!

Taas olisi kuukausikatsauksen aika, maailmanympärimatkani on tällä päivämäärällä kestänyt kolme kuukautta. Viimeksi kun kirjoittelin kuulumisiani, oli takana vasta kaksi kuukautta, eli yli puolet reissusta vielä edessä. Eipä ole enää. Onhan 1,5 kuukautta vielä todella pitkä aika olla matkalla, mutta mieleeni on hiipinyt jo pieniä ahdistuksen haituvia siitä, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Mikä ei tietenkään ole hyvä, sillä pitäisi keskittyä siihen, mitä kaikkea ihanaa onkaan vielä tulossa!

Olen reissannut pitkin poikin Etelä-Amerikkaa nyt noin 1,5 kuukautta. 3.3. jätin taakseni Uuden-Seelannin. Sen jälkeen olen kolunnut Chileä usean kohteen verran, vieraillut pari täsmäiskua Argentiinassa ja hengannut nyt suunnilleen viikon verran Ecuadorissa, jonne saapumiseni ei ollut ihan reissuni suosikkipäiviä. Sen jälkeen kaikki on onneksi sujunut mainiosti.

Pääsiäissaarellä käynti oli aivan huikea kokemus!

Atacaman autioissa maisemissa

Chilessä etäisyydet ovat pitkiä ja siellä tuli pidettyä pitkälti Santiagoa tukikohtana ja sieltä tehtyä täsmäiskuja muualle maahan: Patagoniaan, Pääsiäissaarelle ja Atacamaan. Ja Patagoniasta vielä kahdesti Argentiinaan. Oma lokaatio on siis vaihtunut viime aikoina todella tiheään, mikä on aiheuttanut jopa pientä matkaväsymystä. Ei onneksi mitään pahempaa, ja ensimmäinen viikko Quitossa onkin tullut otettua todella lunkisti.

Asiaa on edesauttanut se, että Quito sijaitsee 2 800 metrissä, joten ensimmäiset pari päivää oli melkein pakkokin ottaa todella rauhallisesti, ettei ohut ilmanala aiheuta pahoja oireita. Ja rennosti ottaminen, vedenjuonti ja kevyesti ruokaileminen auttoikin. Alussa silloin tällöin kolottanut päänsärky on kadonnut, nyt korkeuden huomaa enää ylämäissä ja hostellin portaissa. Tietenkin huoneeni on ylimmässä, neljännessä, kerroksessa, ja dormissani on parvi, jonne vievät vielä yhdet portaat lisää. Arvatkaa kuka nukkuu parvella? Minä!

Reissun puolivälissä palkitsin itseäni parilla yöllä ihan hotellissa. Tosin huoneessa, jossa oli oma keittiö, jotta saisin myös hostellielämän parhaat puolet hyödynnettyä!

Sähkökatko illalla Atacamassa. Opin huonekaverilta, että otsalamppu valaisee paremmin, kun sen päälle laittaa vesipullon. Toimi!

Olen keskittynyt Quitoon vasta pieninä paloina ja nauttinut breikistä reissaajana. Onneksi täällä on tiedossa pidempiaikaisia majoituksia samoissa paikoissa. Nyt ennen Galapagosta viisi yötä, sieltä paluun jälkeen muistaakseni seitsemän.

Palaan tähän samaan ihanaan hostelliin, jota voisi melkein kutsua kodiksi täällä Ecuadorissa. Niin mukavaa täällä on. Ja on ihanaa tietää, että voin rojauttaa taas kohta viikoksi kaikki roinani yhteen ja samaan törkykasaan ilman että niitä tarvitsee olla joka päivä pakkaamassa ja purkamassa. Ecuadoria on toki tarkoitus nähdä muutenkin kuin Galapagosin ja Quiton verran, mutta ainoastaan päiväretkinä.

Santiagossa yksi hostelleistani sijaitsi ihan paraatipaikalla, suoraan kaupungin ytimessä. Paikan parvekkeella oli mukava hengailla ja ihmetellä kaupungin vilinää.

Rakastan Etelä-Amerikan hostellikissoja!

Yksi asia, josta olin vähän huolissani ennen tänne tuloa, oli miten täällä pärjää ilman kunnollista espanjan taitoa. Onneksi yllättävän hyvin. Varsinkin hostelleissa henkilökunta on ollut pääsääntöisesti todella kielitaitoista ja muuallakin englanti aina välillä paikallisilta taipuu.

Mutta olen espanjaakin joutunut käyttämään. Muun muassa yhdellä taksimatkalla lentokentälle. Yleisimmät fraansini ovat silti edelleen sí ja no comprendo, mutta vähän uutta olen silti oppinut. Viime yönä puoliunessa osasin jopa muodostaa oikein mainion lauseen päässäni espanjaksi. Harmi, etten enää yhtään muista mikä tuo elähdyttävä lause oli… Välillä kahden vieraan kielen käyttö silti väsyttää, varsinkin jos joudun pinnistelemään espanjan kanssa saman päivän aikana useamman kerran. Englanti onneksi sujuu suhteellisen vaivattomasti.

Lisää eläinbongauksia. Tämä flamingo oli Atacamassa.

Santiagosta bongasin yhden todella mielenkiintoisen museon! Vietin siellä aikaa koko rahan edestä, eli yli kolme tuntia.

Vaikka Chile ja Argentiina olivat aivan mahtavia maita, yhtä asiaa niistä en sen suuremmin kaipaa. Nimittäin paikalliset valuutat. Argentiinassa ruokaostokset liikkuivat satasissa, Chilessä taas tuhansissa pesoissa. Kyllä valuuttoihin varsin nopsaan pääsi sisälle, mutta mun numerotaidot espanjaksi rajoittuivat aika hyvin lukuihin 0-11.

Siinä ei paljon auttanut,  jos ruokakauppaan meni 5 400 pesoa ja summa sanottiin ääneen, eikä sitä pystynyt kuikuilemaan mistään. Kymppitonnin seteli oli kaveri, sillä onneksi pärjäsi yleensä, jos muuten meinasi tulla hämminkiä. Noita tuhatlukujakin aloin onneksi hahmottaa viikon-parin jälkeen, ainakin jos niiden perässä ei seurannut kovin montaa muuta numeroa. Ecuadorissa valuuttana on onneksi USA:n dollari ja hinnat sen verran edulliset, että tuolla mun vaillinaisella numerohaarukalla pärjää täällä varsin hyvin.

Ensimmäisen, vähän huonon yön jälkeen Quito otti mut vastaan kauniilla auringonlaskulla

Quiton kaupunkisiluetti on aika makee! Tuo vuori, jonka laki siirtää horisontissa, on aika hypnoottinen. Tuijotin sitä yksi ilta aika pitkään.

Vaikka Etelä-Amerikka on ollut mulle hyvä ja olen tavannut täällä vaikka kuinka paljon mahtavia ihmisiä, odotan silti jo hieman sitä, että pääsen USA:an. Siellä ei tarvitse yrittää selvitä päivistään espanjaksi ja saan sinne taas reissukaverin.

Olen jo pelotellut Raijaa sillä, että en ole keskustellut kenenkään kanssa suomeksi 3.3. jälkeen ja vähän pelottaa, miten tuo armas äidinkieli taipuu mahdollisesti jopa kahden kuukauden paussin jälkeen. Huomaan nykyään kirjoittaessani viljeleväni anglismeja enkä aina löydä hyvää, täysin suomenkielistä ilmaisua jollekin sanalle. Lisäksi huolestuttaa toinen täällä piintynyt tapa, vessapapereiden heittely roskakoriin vessanpöntön sijaan. No, eiköhän sitä pikku hiljaa palaile normaaliin arkeen tämän suuren asian kanssa.

Tällaista tällä kertaa. Hyvin siis menee, mutta menköön!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Seppo (nimi muutettu) 17.4.2018 at 18:16

    Dios mio, el pollo diablo!

    Matkalla ollessasi paljon on muuttunut, mutta onneksi saamme uudesta kassasta jo ulos rahakuitin. Voimme sitten neuvoa sinuakin, ettet ole pihalla kuin susi kuussa.

    Yst.terv.tos.tark. Laura & Pentti

  • Leave a Reply