Maailman ympäri Majoitukset

Hippi Hiltonissa, eli tarina viiden tähden hotellista Quitossa

15.4.2018

Ne jotka tietävät mut hyvin, tietävät myös sen, että yövyn mielelläni hostelleissa. Oikeasti mielelläni. Vaikka välillä niissä sattuu vastaan joku huti, yleensä niissä oleilu on oikein mukavaa. Varsinkin yksin matkustaessa niissä tapaa helposti uusia ihmisiä, mikä on mukavaa. Lisäksi pidän hostellien yleensä hyvistä kokkausmahdollisuuksista ja harvoin unen laadussakaan on valittamista.

Joskus yövyn myös hotelleissa, yleensä jonkun kaverin seurassa. Hotellit on mun mielestä yleensä vähän turhan kliinisiä, ja yksinmatkustavalle niissä ei ole helppo tavata ketään ja jakaa reissuvinkkejä ja matkakokemuksia. Lisäksi hotellit lähestulkoon aina pakottavat syömään ulkona, mikä on tällaiselle budjettimatkaajalle vähän tuskallista. On hotelleissa myös ihan kivaa, myönnän sen, mutta jotenkin olen enemmän kotonani hostelleissa, varsinkin yksin matkustaessani.

Mutta mitä sitten tapahtui, miten mä päädyin viiden tähden hotelliin Quitoon?

Osaksi maailmanympärireissuani varasin G Adventuresin kautta retken Galapagossaarille. Retken alussa ja lopussa hintaan sisältyy yksi yö hotellissa Quitossa, jossa ryhmä kerätään kasaan ja josta suunnataan kohteeseen. Ja johon myös ryhmänä palataan.

Olin tehnyt saman rumban jo Puerto Natalesissa, mistä lähdimme viime kuussa Torres del Paineen vaeltamaan. Retkeen kuulunut hotelli oli ihan ok, fasiliteeteissa ei mitenkään säväyttävä, mutta maisemissa sentään riitti. Aamupalakin oli vähän sinnepäin. Jotain sellaista odotin myös Quitossa. Ihan ok hotellia, jossa jakaisin huoneen jonkun tulevan retkeläisen kanssa ja jota käyttäisin lähinnä nukkumiseen ja tulevan fiilistelyyn.

Yllätys olikin varsin suuri, kun eilen tsekkasin G Adventuresin sovelluksesta, minne tänään pitäisi suunnata ja vastauksena oli Hilton. Naureskelin tätä mun senhetkisen hostellin omistajalle joka jo tarjoutui menemään Hiltoniin mun puolesta. Olin aivan varma, että ne heittää tällaisen säänpieksemän hipin sieltä kaaressa ulos.

Todiste siitä, että olen oikeasti täällä!

Saavuin tänään paikalle, sentään tyylikkäästi taksilla, ja sain kyllä todella ystävällistä palvelua, vaikka hiukset oli vähän likaiset ja hapsottivat, kannoin mukanani tyylikkään matkalaukun sijaan rinkkaa kuljetussäkissä ja olin pukeutuneena auringon haalistamiin shortseihin.

Lisäksi respa ilmoitti mulle ystävällisesti, että saan tulevan huoneen kokonaan itselleni. Kun saavuin huoneeseeni, laukunkantajan saattamana, olin vähän pyörällä päästäni. Huone on suunnilleen yhtä iso tai jopa isompi kuin vuokrakämppäni Tampereella. Sängyssä mahtuisi nukkumaan mun lisäksi pari kaveria (oikeasti, tämä on ehkä leveämpi kuin meidän Uuden-Seelannin campervanin sänky) ja huonekalujakin täällä on varmasti enemmän kuin mitä mä omistan.

Tilassa ja palveluissa riittää ja henkilökunta on (yli)ystävällistä, mutta mulla on vähän orpo olo. Enkä ole kyllä ihan varma, että tällaisesta lystistä lähtisin koskaan omalla rahalla maksamaan.

Tilaa on vaikka kuinka, mutta mitä mä sillä kaikella teen? Asetan vaatteeni letkaksi huoneen päästä toiseen? Teen kärrynpyöriä? Pidän sukanheittokilpailut? Palveluitakin löytyy vaikka millä mitalla ja kostoksi päätin tilata ruokaa huoneeseeni, ihan vaan siksi koska voin. No, ei ollut mitenkään erityisen ihmeellistä ruokaa. Telkkari on isompi kuin kaikki mun joskus omistamat telkkarit yhteensä, mutta ei mua kiinnosta katsoa sieltä mitään. Huoneessa on kaksi tuolia ja mä istun sängyllä. Täällä on ihan liikaa kaikkea.

On tässä huoneessa jotain hyvääkin: ilmaisia hiustuotteita ja vettä. Ecuadorissa hanavesi ei ole juomakelpoista. Mutta toisaalta mun tätä edellisessä hostellissa oli myös jatkuvasti tarjolla ilmaista juomakelpoista vettä ja ilmaista shampoota. Sänky on toki suurempi kuin hostellissa, mutta mun pitäisi nukkua tässä poikittain tai herätä tunnin välein kääntymään eri suuntaan, että siitä saisi kaiken hyödyn irti. En pahemmin nukkuessani pyöri tai harrasta meritähteilyä.

Kaiken muun hyvän lisäksi unohdin avainkorttini huoneeseen heti ensimmäisen tunnin aikana. Ja kun kävin aulassa kysymässä henkilökunnalta, missä on lähin ruokakauppa, piti mun kertoa tarkemmin tyypille, mitä olisin kaupasta vailla. No suklaatahan teki mieli ja vähän tuntui, että tyyppi pyöritteli mulle silmiään. Sitten se ohjasi mut kadun toiselle puolelle apteekkiin. No, sieltä sai lääkkeiden lisäksi suklaata ja muuta pientä naposteltavaa, mutta jäi vähän sellainen fiilis että se tyyppi toivoi että vetäisin jotain, mistä tulisi normaalimmaksi.

Kaiken kaikkiaan tämä hotellikokemus on toistaiseksi ollut varsin hämmentävä. Enkä oikein koe, että tämä on mun juttu. Ainakaan yksin matkustaessa. Kaipaan niitä hyviä keskusteluja ja yhteisöllisyyttä, mitä mulla oli hostellissa tarjolla. Ja sitä rentoa ja huoletonta fiilistä. Todella ystävällistä palvelua sain myös hostellissani, josta maksoin reilu 8 euroa per yö. Täällä satunnaisesti valitun yön hinta oli 133 euroa, kun mielenkiinnosta tarkistin, enkä koe että palvelu on yhtään sen parempaa.

Täällä päällimmäisin tunne on lähinnä se, että olen ihan väärässä paikassa. Onneksi en varsinaisesti ole itse tähän majoitusvalintaan vaikuttanut. Jos olisin, niin en kokisi saavani rahoilleni vastinetta. Ei tässä sinänsä mikään ole pielessä, mutta tällaiset isot, kolkot huoneet jotka kaikuvat hiljaisuutta, eivät taida olla ihan se mun juttu.

Onneksi Galapagos-reissun jälkeen palaan vielä noin viikoksi takaisin tuohon ihanaan hostelliin, josta tänne hämmennyksen sekaan saavuin. En malta odottaa!

Tiedän olevani vähän hullu, kun marmatan siitä että joudun yöpymään viiden tähden hotellissa ja kaipaan takaisin hostelliini. Mutta haluaisin ihan aidosti kuulla miksi tosi moni teistä tykkää yöpyä laadukkaissa hotelleissa? Mistä mä nyt en saa kiinni? Vai onko vika siinä, että reissaan yksinäni?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Matkaaja 15.4.2018 at 11:57

    Minä reissaan yksinäni, mutta yövyn aina 2-3 tähden hotelleissa ja aina pitää olla oma vessa ja suihku. En pidä juurikaan ihmisistä, joten en myöskään halua kauheasti tutustua keneenkään. Isot hotellikompleksit, joissa on kymmeniä uima-altaita, älyttömästi palveluja ja palvelijoita mua oikeastaan karmii. En ymmärrä, kun blogeissa ja muualla jengi hehkuttaa jostain uima-altaan reunalta. Menisivät aitoon mereen uimaan.

  • Reply Sini 15.4.2018 at 12:02

    Mäkin tykkään hostelleista, kun matkustan soolona. Kaverinkin kanssa valitsisin hotelleistakin halvimman kelvollisen. Mutta…
    Vietetään avopuolison kanssa satunnaisesti lapsivapaata ihan omassa kotikaupungissa, Helsingissä ja testaillaan eri hotelleja. Sillon uppoo Hilton tai muut ns paremmat paikat, kun ollaan kaksin.

  • Reply Kthetraveller 15.4.2018 at 12:07

    Hei Noora, ihmiset on erilaisia ja hyvä niin. Jokaiselle palveluntarjoajalle löytyy asiakkaita ja asiakkaille löytyy niitä omia haluamiaan palveluita. Minua ei saisi hostelliin millään ja olenkin juuri noiden viiden tähden hotellien ystävä. Niissäkin on tosin vaihteluita, eli ei kaikki viiden tähden hotellit säväytä. Tuo Hilton kuuluu valitettavasti niihin, enkä menisi sitä varaamaan. Olet siis onneksesi saanut melkoisen tavallisen viiden tähden hotellin, sillä paljon tasokkaampia viiden tähden hotelleita. Pahemminkin sinulle olisi voinut käydä. ;) Hyvää matkanjatkoa!

  • Reply Travelloverin Annika 15.4.2018 at 12:28

    Tämä oli ihana! Näkisin itseni kirjoittamassa samanlaisen – jos jostain syystä ikinä päätyisin hostelliin. :) Näyttää perus-Hiltonilta, kliiniseltä, ystävälliseltä, juuri sellaiselta, että hotellissa ollessaan ei oikein tiedä, missä päin maailmaa edes on. Uskon, että varsinkin työmatkalaiset nimeomaan arvostavat sitä vaivattomuutta ja säätämisestä vapaata ilmapiiriä. Kyllä minä yksin reissussa olessani majoitun 4-5 tähden paikoissa, jos vain rahat riittävät. Pitkillä reissuilla on pakko välillä tinkiä. On totta, että seuran ja yhteisöllisyyden vuoksi hostellit olisivat varmasti parempi vaihtoehto, mutta olen varmaan vähän outo, kun oikeastaan viihdyn yksin.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 15.4.2018 at 17:22

    Voi Noora. Tää postaus oli niin hauska :) Komppaan Annikaa tuossa edellä. Olisin varmaan hostellissa yhtä pihalla kuin sä nyt. Kirjoitin itse vastikään postauksen, jossa suitsutin yhtä viiden tähden hotellia Singaporessa. Kuten hosteillessakin niin on viiden tähden hoteleissakin. eroja. Ne parhaat kokemukset syntyy siitä, että sä voit astua miljööseen, joka vie sut ainakin puoli metriä arjen yläpuolelle. Hetkeksi sellaiseen nautiskelukuplaan, jossa ei olla köyhiä eikä kipeitä.

    Nauratti toi sen kauppajuttu. Ilmeisesti respa on tottunut vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, että jengi haluaa ostaa jotain tiettyä spesifikoitua tavaraa. Että nyt ihan tavallinen supermarketti :) :)

  • Reply Maarit Johanna 16.4.2018 at 08:59

    Olipa sympaattinen teksti :) Mulla oli tällainen fiilis vähän Hotel Kämpissä Helsingissä, mutta believe me, se meni ohi :D Nuorempana harrastin itekin vain halvimpia mahdollisia, vaikka rotankoloon verrattavia majoituksia, kunhan reissuun vain pääsi. Nyt kun voi jo sanoa ”harrastavansa” hotellimatkailua se antaa jo omalta osaltaan paljon sille reissulle kun on tiedossa kiva majapaikka. Ootan, että pääsen kirjoittamaan paikasta juttua tai muuten kokemaan jotain juuri sille paikalle ominaista. Tykkään kyllä Hiltoneista! Tuo näyttää aika samalta kuin missä olin kerran Madridin lentokentällä yötä.

  • Reply Seppo (nimi muutettu) 18.4.2018 at 14:17

    Hitsi, mitkä menetetyt mahdollisuudet. Luulen, että henkilökunta tahtoi varmistaa suosittelevansa kauppaa, jonka valikoimaan haluamasi erikoistuote varmasti kuuluu. Olisit kokeillut, mitä kaikkea spesiaalikauppoja respa löytää, jos pyydät vaikka suuntavinkkejä sianpääostoksille :)

    Pomon holvissa ruplia tunkaten,
    Seppo

  • Leave a Reply