Eurooppa Kaupunkilomat

Mitä tehdä Tartossa? Neljä ihanaa vinkkiä kaupunkiin

4.7.2017

Vaikken olekaan täällä blogin puolella ehtinyt kovasti käsittelemään kesäkuista reissuailuani Virossa, niin eiköhän näin heinäkuun puolella jo ole aika. Viiden päivän reissuun etelänaapurissa mahtui tuttuun tapaan Tallinnaa, mutta päätin myös, että on aika kokea jotain uutta, ja suuntasin pariksi päiväksi Tarttoon.

Miksi mennä Tarttoon?

Tartto valikoitui kohteekseni paristakin syystä. Googlen kuvahaun perusteella siellä näytti kauniilta. Sieltä löytyi kohtuuhintaista majoitusta. Lisäksi sinne pääsi Tallinnasta bussilla hyvin edullisesti, meno-paluu kustansi huimat kuusi euroa! Eikä Tartto ollut huono valinta. Pari leppoista päivää soljui siellä ohi ihan huomaamatta.

Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki, asukkaita siellä on vajaa satatuhatta. Kaupunki ei ole mikään metropoli vaan oikein helposti lähestyttävä ja tunnelmallinen paikka. Sinne hurauttaa Tallinnasta parissa tunnissa.

Kovin pitkäksi aikaa Tartto ei tekemistä tarjoa, tai ainakin itse en harmitellut parin päivän jälkeen, että homma olisi jäänyt kesken. Toki lähiseudut olisivat tarjonneet potentiaalisia päiväretkikohteita vaikka Peipsijärven rannoille, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Mitä Tartossa kannattaa tehdä?

Tartto on varsin kompakti kaupunki ja siellä on helppo kävellä ympäriinsä. Mielestäni Tarton kiinnostavimmat nähtävyydet olivat kaikki lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Tässä omia suosikkejani Tartosta:

Tarton vanhakaupunki

Tarton vanhakaupunki ei ole suurensuuri, vain muutaman korttelin kokoinen. Mutta se on silti varsin sympaattinen. Siellä on heleän värisiä taloja, mutta on silti myös sopivasti rosoa tuomassa kontrastia alueeseen. Lisäksi katujen varsilla on paljon kutsuvia penkkejä, joille istahtaa nauttimaan tunnelmasta.

Viehätyin kovasti vanhankaupungin betoniporsaista, ajoliikenteen torppaajina toimi muun muassa isoja puukenkiä ja tynnyreitä. Jokaisella kaupungilla on ne tietyt omat juttunsa, Tartolla ne olivat selkeästi nämä hauskat esteet.

Suutelevat opiskelijat, taustalla raatihuone

Vanhankaupungin kupeesta löytyy Tarton raatihuone ja raatihuoneentori. Mun hostelli oli raatihuoneentorin laitamilla, keskellä kaikkea. Paikka oli enemmän kuin ideaali, vaikka etäisyydet eivät missään pitkiä olleetkaan. Oli hauska syödä hostellilla aamiaista ja tuijotella ikkunasta aukion vilinää. Raatihuoneen edestä löytyy kuuluisa suutelevia opiskelijoita esittävä suihkulähde.

Toomemäen puisto

Tarton vanhankaupungin kaduilta pääsee melkein huomaamattaan livahtamaan viereiseen Toomemäen puistoon.  Tosin siinä vaiheessa kun huomaa tarpovansa ylämäkeen, tietää poistuneensa kaupungin katujen sykkeestä. Mä olen ihan hulluna puistoihin, niissä tulee heti tyyni ja rauhallinen oli. Eikä Toomemägi tehnyt poikkeusta. Puistossa voi joko vain istua ja nauttia tai tutustua sen monipuoliseen antiin.

Nuo rauniot on niin upeat!

Mä ihastuin puistossa palavasti Tarton tuomiokirkon raunioihin. Vaikka paikka onkin varjo entisestään, henkii se silti goottilaista mahtavuutta. Pörräsin valtavien seinien lomassa vaikka kuinka kauan, tuijotin yläilmoihin niin että niskat kipeytyivät.

Upeiden raunioiden lisäksi puistosta löytyy näköalapaikkoja, siltoja, patsaita ja Tarton yliopiston rakennuksia. Taisin seikkailla puistoa ristiin rastiin parin tunnin verran, siellä oli niin ihastuttavaa.

Emajoen joenvarsimaisemat

Jos puistot vetävät mua puoleensa, niin tekevät myös vesialueet. Tarton vanhastakaupungista ei tarvitse mennä kauas, kun on jo kaupunkia halkovan Emajoen rannoilla. Vaikka joki ei ole suuri, se on tunnelmallinen. Joen yli menee useampi silta, niistä kuuluisimpana Kaarisild, joka oli valitettavasti käyntini aikana remontissa.

Parastaan Emajoki antoi mielestäni silti hieman keskustan ulkopuolella. Kävelin sen vartta pitkin Supilinnin kaupunginosan suuntaan, aina kaupunginosaa rajaavalle Kauna-nimiselle kadulle, tai enemmänkin polulle asti. Joenvartta reunustavat kauniit, valtavat puut. Niiden lomaan on ripoteltu myös pieniä keinuvia penkkejä. Jos asuisin Tartossa, mut löytäisi varmasti päivittäin tuolta. Jos mulla olisi ollut kirja mukana, olisin varmasti jäänyt lukemaan sitä noihin maisemiin.

 Supilinnin puutaloalue

Jos innostuu kävelemään Emajoen vartta Kauna-kadulle asti, kannattaa takaisin tulla hieman eri reittiä. Emajoen vieressä komeilee ihastuttava Supilinnin puutaloalue. Supilinn on vähän kuin Tarton Pispala, paikka jossa mulla oli heti kotoisa olo. Siellä on ihanan värikkäitä ja särmikkäitä taloja korttelikaupalla.

Supilinn tarkoittaa suomeksi keittokaupunkia ja sen kaduilla komeileekin melkein koko salaattipöytä. Sieltä löytyy niin Herne, Meloni kuin Sellerikin, muutamia mainitakseni. Itse en vetänyt hernettä nenään, mutta kuljin ihastuksissani pitkän pätkän muun muassa Hernettä ja nautin kaupunginosan tunnelmasta.

Visiittini Tarttoon oli varsin onnistunut. Suuren osan ajasta sää suosi ja kaupunki oli ihastuttava. Nähtävää oli juuri sopivasti suhteessa sinne mitoitettuun aikaan, kaikkialle oli helppo kulkea ja kiinnostavat jutut olivat lähellä toisiaan. Jos haluat nähdä Virosta jotain muuta kuin Tallinnaa, täältä lähtee vahva suositus Tartolle!

Oletko sä käynyt Tartossa? Entä mitä Viron kohdetta voisit suositella mulle seuraavaksi?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 4.7.2017 at 19:50

    Voi vitsi, hassua miten samalta ja toisaalta erilaiselta Tartto näyttää sun kuvissa! :D http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/08/27/tartto-kuudessa-tunnissa/

    Mä en muista tollaisia puukenkäesteitä, onkohan ne tulleet sinne vuoden sisällä? Supilinn oli mustakin aivan mainio ja ne kadunnimet aivan mahtavia! Mä pidin ehdottomasti Tartosta enemmän kuin Pärnusta, vaikka yhden yön vierailu riitti Tartossa kuitenkin oikein hyvin.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 5.7.2017 at 19:53

      Pitääkin käydä tutustumassa sun postaukseen! Muistelin että joku täällä oli Tartosta kirjoittanut, mutta en jostain syystä reissun päällä onnistunut sun postaukseen törmäämään tuolla blogihaussa. Hyvä että tulit linkkaamaan sen nyt, niin pääsin pohdinnoistani :)

      En kyllä noista stoppareista tiedä, että koska ovat tulleet. Nuo puukengät olivat muistaakseni siitä raatihuoneentorilta Supilinnin suuntaan lähtevän pääkadun esteenä, joten siitä ne olisivat varmasti silmään osuneet siellä pyöriessä. Hauskat olivat joka tapauksessa! Tartossa päiväkin olisi varmasti riittänyt, ainakin tehokäytettynä. Nyt oli ihanaa kun ei ollut kiire minnekään ja sai aina pysähdellä nauttimaan maisemista ja kesästä :)

  • Reply Johanna @ Out of Office 9.8.2017 at 16:41

    Tässä on hyvä postaus malliksi siitä, miten luontoa löytyy myös kaupunkilomilta – jos sitä haluaa etsiä :)

    Tuo Kauna-kadun puukuja ja tuo joki heijastuksineen ovat erittäin kauniita. Ne on pakko nähdä jos suinkin Tartossa aikaa on.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 9.8.2017 at 21:22

      Kiitos! Luontoa löytyy ihanan paljon myös kaupungeista, mikä on mahtavaa. Pienet puistot, puukujat, lammet ja joet tekevät jo paljon kaupungille. Itse viihdyn parhaiten kaupungeissa, joissa luontoa ei ole jyrätty kaiken muun tieltä.

      Toivottavasti Tartossa löytyy sen verran aikaa, että noita kulmia ehtii katsomaan! Tartto on onneksi varsin kompakti kaupunki, joten paikasta toiseen siirtymiseen ei mene paljoakaan aikaa :)

    Leave a Reply