Tänä vuonna pääsiäisfiilis alkoi nostaa päätään suhteellisen myöhään, mutta sitten se kerran herättyään kohosikin oikein rytinällä korkeuksiin. Pari pääsiäistä edeltävää viikkoa oli niin täynnä touhua ja tohinaa, etten ehtinyt suoda ajatustakaan lähestyvälle pääsiäisviikonlopulle. Niin, eivätkä ne kylmät pakkasaamutkaan varsinaisesti saaneet lämpimiä pääsiäis- ja kevättunnelmia heräämään.
Mutta kiirastorstaina aloin vihdoin odottaa lähestyvää neljän päivän lomaa innolla. Vilkuilin vähän väliä ikkunasta ulos auringonpaisteeseen ja toivoin että kaunis sää jatkuisi koko pääsiäisen. Tämä tyttö haluaa nimittäin ulkoilla aurinkoisessa säässä nyt kun siihen vihdoin on pitkän talven jälkeen mahdollisuus.
Lounastauolla maistelin työkaverin tarjoamia suklaamunia ja mietin, että haluan ehkä sittenkin kotiin jotain kivoja keltaisia pääsiäiskukkia. Nekään eivät olleet kiinnostaneet minua ennen kiirastorstaita, mutta ehkä minä sittenkin veisin kotiin pari keltaista tulppaania.
Loppupäivän yritin tehdä kovasti töitä, jotta aika menisi nopeammin ja kello tulisi pian niin paljon, että voisin rynnätä ovesta ulos vapauteen. Pääsiäinen, sinä olet sittenkin kiva kaveri, vaikken meinannutkaan osata innostua sinusta tänä vuonna ollenkaan.
Kiireinen kevät ei valitettavasti hellittänyt pääsiäisenäkään, vaan minulla oli pitkä To do -lista vapaapäivilleni. Kirppiskamat pitäisi hinnoitella ja häkkivaraston siivous pitäisi saattaa päätökseen. Blogipostausaiheitakin on jonossa vaikka kuinka paljon. Nyt minulla olisi vihdoin aikaa takertua niihin oikein ajan kanssa. Kroppa paloi halusta urheilla, liikunta kun on jäänyt nyt jo parantuneen keuhkotulehduksen myötä hieman vähemmälle. Ja ulos on päästävä nyt kun aurinko vihdoin paistaa.
Pääsiäisen ruokia..
..reseptit saatte tuttuun tapaan hieman myöhemmin.
Kirjoja, lehtiä ja tv-ohjelmiakin on kasoittain niitä hetkiä varten, kun rojahdan sohvalle pitämään taukoa muusta touhuamisesta. Niin ja unohtamatta sitä tärkeintä, eli ruokaa. Kokeiltavien reseptien pino kun on kasvanut kasvamistaan ja olen odottanut innolla sitä, että pääsen taas hääräämään keittiöön kaikessa rauhassa viinilasi kädessä hyvän musiikin soidessa taustalla. Vaikka tekemistä pääsiäiselle riittääkin, olisi kaikki kuitenkin mieluista ja mukavaa. Aikaa vaan saisi olla vielä vähän enemmän, sillä pari päivää ei millään riittäisi tähän kaikkeen, varsinkin kun välillä olisi kiva vain olla ja möllöttää paikallaan.
Aloitin reippailun heti torstaina töistä lähdettyäni. Kävelin auringonpaisteessa 45 minuutin matkan keskustaan ja vielä Oulunkylän juna-asemalta 20 minuuttia kotiin. Kotona istahdin hetkeksi sohvalle fiilistelemään alkanutta pääsiäislomaa, söin ja katsoin hetken telkkaria. Sitten tartuin tuumasta toimeen ja aloin käydä läpi kirppiskasaani. Mitä enemmän saisin tylsiä hommia heti alta pois, sitä mukavammin kuluisi loppuaika.
Pääsiäisen eläinkaveri, osa 1: Harmaa karvainen kaveri
Pääsiäisen eläinkaveri, osa 2: Frasse-kissa
Perjantaiaamuna heräsin melko aikaisin ja kipaisin heti ulos lenkille. Koko maailma tuntui aivan tyhjältä. Missään ei liikkunut ketään ja kaikki paikat oli kiinni. Olin vain minä, hiekkaiset kävelytiet ja sulava lumi. Ja oli myös muutama koiranulkoiluttaja ja ohi ajava bussi, jotka varmistivat sen, että maailmassa on kuitenkin vielä muitakin, vaikkei juuri ketään näykään.
Reippaan aamulenkin jälkeen keittelin aamupuuron ja sen hotkaistuani kipitin häkkivarastoon touhuamaan. Kannoin ylös pari laatikollista kirppiskamaa ja suljin varaston oven tyytyväisenä sen taakse jäävään näkyyn. Laatikot nököttävät siellä siistissä pinoissa ja etualalle mahtuu vielä monta muuttolaatikkoa, joita pakkailen tässä pikkuhiljaa kunhan saan kirppishommat hoidettua pois alta.
Häkkivarastosta löytyi lukemista
Projekti häkkivaraston tultua valmiiksi tein vielä rankan jalka- ja selkälihastreenin, jonka jälkeen palkitsin itseni istahtamalla parvekkeelle pienen lehtipinon kanssa. Siellä oli jopa ihan lämmin kun istahti lattialle lämpimän pehmusteen päälle ja käänsi kasvot aurinkoon. Parvekkeen lattialle tuuli ei ylety ja siinä istuskellessani tunsin kesän lähestyvän. Auringon lämpö kasvoilla ja tutut parvekkeen tuoksut toivat mieleen kaikki ne kesäiset päivät, joita olen viettänyt oman parvekkeen rauhassa kirjoja lukien, musiikkia kuunnellen tai hyvässä seurassa höpötellen.
Idyllistä pitkäperjantain tunnelmaa ei onnistunut rikkomaan edes se seikka, että kaikki tekniikka oli minua vastaan. Digiboksi veteli viimeisiään enkä meinannut saada sitä lainkaan auki. Myös molemmat tietokoneet ryttyilivät minulle minkä ehtivät ja uusi puhelinkin tuntui vielä kummajaiselta.
Homma ei jatkunut illallakaan kovin onnistuneesti, sillä onnistuin ruokaa laittaessani sekä leikkamaan veitsellä kynteni poikki, tekemään samaisella veitsellä haavan toiseen sormeen ja suklaasydämenä Kingiksen sisällä poltin vielä vasemman kämmeneni tulikuumalla fenkolikeitolla. Hyvä minä. Oli hieman tumpelompi päivä tänään, mutten antanut sen häiritä. Kaadoin lasiin viiniä, hengitin syvään ja jatkoin keväälle hymyilemistä.
Tämä kirja näytteli pääosaa pääsiäisen ruoanlaitossa.
Illalla raksalta kotiin tullutta Henkkaa odotti lämmin sauna sekä keittiössä hääräävä avovaimo. Myös digiboksi alkoi toimia sillä samalla sekunnilla kun Henkka koski kaukosäätimeen, joten illan Voice of Finland -tuokio oli taattu. Ihastelimme lauluesityksiä italialaisen fenkolikeiton sekä pippuripihvin ja salviaperunoiden kera. Lasissa oli tietysti hyvää viiniä.
Seuraavana päivänä reippailu jatkui aamulenkillä, jonka aikana kipaisin kaupasta muun muassa lammasta, jota arvelin saavani pääsiäislauantaina halvemmalla. Karitsan kruunukyljysten lisäksi myös muihin lihoihin oli tyrkätty punaisia ale-tarroja, joten pakastin sai täytettä ainakin lehtipihvien muodossa.
Kauppareissu oli muutenkin varsin onnistunut, sillä lähi-Alepa onnistui yllättämään myös sillä, että hyllystä löytyi kuin löytyikin granaattiomenia, joita olin kaavaillut illan sahramirisoton kaveriksi Tony’s Delin ihanan klassikkorisoton innoittamana. Olin ihan varma, ettei mitään niin eksoottista voi löytyä meidän pikkukaupasta, mutta ilokseni olin väärässä. Taputin itseäni selkään myös siksi, että onnistuin kävelemään kaupasta ulos ilman pääsiäismunia ja jäätelöä, joita molempia katselin sillä silmällä.
Kotosalla jatkoin kirppiskamojen hinnoittelua, leivoin suolapähkinä-toffeepaloja viemisiksi iskälle ja tein vähän blogihommia nyt kun tietokonekin oli taas yhteistyökykyinen. Huikkasin heipat automessuille lähtevälle Henkalle ja iloitsin vapaaillastani kotona. Laitoin valkoviinin kylmään, napsautin saunan päälle ja keitin itselleni kanelilla ja chilillä maustettua kahvia. Tämä ilta on omistettu vain minulle.
Sunnuntaina söimme aamiaiseksi eiliseltä jääneitä jämiä ja minua alkoi pikkuhiljaa jännittää tuleva koitos. Kohta minun pitäisi nimittäin ajaa toistaiseksi pisin matka Azipodilla, kun suuntaisimme iskän luokse Pohjaan. Hui, jännää..
Paniikki
Pääsiäissunnuntaina teillä oli onneksi hiljaista ja ajokelikin oli mitä parhain. Testasin ensimmäistä kertaa vakionopeudensäädintä, ja innostuin lopulta jopa ohittelemaan muita autoja kun ne menivät niin hiljaa. Ihan hyvin siis meni, vaikka kaulaliinaa pois ottaessani koukkasinkin hieman naapurin kaistan puolelle kun keskittyminen herpaantui hetkeksi.
Iskällä herkuttelimme ihanalla pähkinällä maustetulla lampaalla, kahvikastikkeella sekä tosi valkosipulisilla perunoilla. Minä ja pikkuveljeni kävimme napsimassa herkullisia perunoita pannulta pitkin päivää silloinkin kun ne olivat jo jäähtyneet. Jälkkäriksi Lordi keitti meille pannukahvia, jonka kaverina mutustimme leipomiani suolapähkinä-toffeepaloja.
Tosiaan, iskä on tätä nykyä Lordi, mikä tekee minusta siis Lordin tyttären. Kumartakaa alamaiset! Ostimme iskälle syntymäpäivälahjaksi pienen pläntin erään Skotlannissa sijaitsevan linnan maita, ja koska kaikki, jotka omistavat maata Skotlannissa ovat automaattisesti Lordeja (tai Leidejä), on meidänkin iskällä nyt tuo hieno arvonimi. Viis siitä, että maapläntti on juuri ja juuri sen kokoinen, että siihen mahtuu yksi ihminen seisomaan. Maata se on silti, ja koska se on Skotlannissa, on meidän iskä nyt hänen korkeutensa linnan maita omistava Lordi. Että sellainen synttärilahja tällä kertaa.
Jossain vaiheessa iskällä hengailua Henkka ehdotti, että katsoisimme illalla kotona leffan ja kävisimme hakemassa irtokarkkeja läheisestä videovuokraamosta. Tämän jälkeen meikäläinen ei millään malttanut enää olla paikallaan, sillä irtokarkkihimo kasvoi kasvamistaan. Kun pääsimme lopulta irtokarkkilaareille, tuli säkistä niin iso, että vaikka napostelimme paljon nameja leffan aikana, näytti siltä, ettei karkkikasa olisi pienentynyt juuri lainkaan. Tästä jäi siis seuraavaankin kertaan..
Pääsiäismaanantai valkeni lämpimänä ja meikätyttö kipaisi heti aamusta juoksulenkille. Kylläpä tuntuikin mukavalta kipittää asvaltilla, vaikka sen päällä olikin vielä ärsyttävä hiekoitushiekkakerros. Askel rullasi mukavasti ja kotona suihkussa tuumasin, että on tämä vaan paras tapa aloittaa aamu.
Aamiaisen jälkeen piti alkaa taas valmistautua henkisesti autoiluun, sillä tällä kertaa suuntaisimme äipän luokse Vantaalle. Vaikka matka oli paljon lyhyempi kuin iskän luokse mentäessä, oli äidin luokse paljon vaikeampi ajaa. Erilaisille moottoriteille piti liittyä vaikka kuinka monta kertaa, ja teillä oli niin paljon muitakin autoja, että nyt piti oikeasti tarkkailla mihin väliin pääsee pujahtamaan.
Niin, tai voi myös kiihdyttää täyteen vauhtiin, laittaa vilkun ajoissa päälle, kääntää rattia ja toivoa että muut väistää.. Ja sitten voi nauraa hekottaa tyytyväisenä kun kukaan ei jäänyt alle. Huoh, kyllä tässä vielä hetki menee ennen kuin minut voi päästää yksin liikenteeseen.. Parkkeerauskin meni taas niin penkin alle ettei tosikaan, mutta harjoitus tekee mestarin. Tekeehän?
Äipällä söimme taas herkkuruokia, minkä jälkeen pelasimme hölmöä lautapeliä, jonka säännöt opimme vasta noin puolessa välissä peliä. Homma oli hieman turhan monimutkainen meille ja kysymyksetkin liian vaikeita, joten tästä ei tullut meidän lempipeliä. Tai ainakin iKnow-peli vaatii vielä uusintakierroksen ennen kuin voin kertoa mielipiteeni siitä.
Illalla kotiin tultuamme mietin, että nytkö se pääsiäinen jo meni. Joo-o, huomenna on töitä ja pitää taas herätä aikaisin. Mukavaa oli, mutta olisin voinut osata olla hieman enemmän paikallani tekemättä mitään. No, ensi viikonloppuna sitten aion vain möllöttää kotona, pestä pyykkiä, pakata pari muuttolaatikkoa ja talvivaatteita varastoon, käydä ratsastustunnilla, lenkillä ja jotain hyvää ruokaakin voisi tehdä. Hmm, eli todennäköisesti en ehdi taaskaan vain olla aloillani. Mutta ehtiihän sitä sitten lomalla! Ja ihan viimeistään sitten kun talo on valmis.
