Tag Archives: Muffinssit

Lakumuffinssit

Kirjoittanut Martina - keskiviikko, marraskuu 14, 2012 - klo 08:00

Kotileipurit huomio! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, nimittäin mustaa elintarvikeväriä. Keltainen keittiö vastaanotti ilahtuneena kyseisestä tuotteesta näytteen, ja pitihän sitä päästä heti testaamaan. Leipaisinkin eräänä iltana kasan lakritsimuffinsseja, joiden kuorrutteeseen lurautin mustaa väriä. Väri on hyvin riittoisaa, joten pienikin loraus riittää tuomaan leivonnaisiin syvän mustan sävyn.

Elintarvikevärillä voisi myös piirtää ja kirjoittaa vaikkapa kakkujen pintaan, ja sitä aionkin kokeilla seuraavaksi. Ties mitä taideteoksia (lue:sotkua) saan vielä aikaiseksi. Nyt tehdään kuitenkin niitä lakritsimuffinsseja seuraavanlaisella reseptillä:

- 4 Kick-patukkaa
- 150 g margariinia
- 1,5 dl sokeria
- 2 kananmunaa
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 3 rkl kaakaojauhetta
- 1,5 dl maitoa

Kuorrute:
- 200 g margariinia
- 100 g maitosuklaata
- 2,5 dl tomusokeria
- loraus mustaa elintarvikeväriä (Dr.Oetker)

- koristeeksi lakuja (BisBis, Minttu ja/tai Sukulaku)

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat ja vatkaa niiden rakenne kunnolla rikki. Lisää sitten vielä kuivat aineet ja maito. Sekoita hyvin. Pilko Kick-patukat pienemmiksi paloiksi ja sekoita ne taikinan joukkoon.

Jaa muffinssitaikina vuokiin ja yritä katsoa, että jokaiseen vuokaan tulee Kick-patukan palasia. Ne mokomat kun liimaantuvat mielellään kiinni toisiinsa ja tunkeutuvat kaikki joukolla yhteen vuokaan. Paista muffinsseja 200-asteisessa uunissa noin vartti ja anna sitten jäähtyä kunnolla ennen kuorruttamista.

Kun muffinssit ovat jäähtyneet voit alkaa valmistaa kuorrutetta. Sulata suklaa varovasti ja sekoita siihen huoneenlämpöinen margariini. Sekoita joukkoon tomusokeria niin paljon, että kuorrutteesta tulee paksua tahnamaista mömmöä. Voit halutessasi siivilöidä sokerin kuorruttemassaan, mutta mahdollisista kököistä pääsee eroon myös sekoittamalla massaa kunnolla. Värjää tahna elintarvikevärillä. Noin korkillinen riittää värjäämään koko kuorrutemassan mustaksi.

Levitä kuorrute muffinsseille vaikkapa ihan lusikan avulla, tai pursotinpussia käyttäen. Koristele BisBis-lakuilla, Minttulakuilla tai Sukulakuilla. Tai kaikilla niillä kuten minä, jos et osaa päättää mitä lakua käyttäisit.

Kirjoita kommentti

Tweettaa

Domino-muffinssit

Kirjoittanut Martina - keskiviikko, toukokuu 2, 2012 - klo 09:41

Pidemmittä puheitta mentäköön kerrankin suoraan asiaan, joka on tällä kertaa Domino-muffinssiresepti. Näitä makeita muffareita tein taannoisille vauvakutsuille, ja niin hyviltä ne maistuivat, että aion kokeilla samaa reseptiä myös muun makuisilla Dominoilla. Tällä kertaa käytin ihan niitä perinteisiä, mutta ainakin mintun makuisista Dominoista tehtyjä muffinsseja on vielä päästävä testaamaan.

15-20 kpl Domino-muffinsseja:

- 50g voita tai margariinia
- desi maitoa
- 2 kananmunaa
- 2 dl sokeria
- 3 dl vehnäjauhoja
- 0,5 dl kaakaojauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
- 1,5 tl leivinjauhetta
- paketti Domino-keksejä (sellainen isompi jotta leipomisen ohessa voi maistella muutaman keksin)

Paras hetki leipoessa: Loput taikinat menevät lusikalla Martinan suuhun. Nammm, tämä oli muuten ihan erityisen hyvää taikinaa.

Sulata voi tai margariini. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi ja lisää vaahtoon sulatettu voi sekä maito. Lisää taikinaan vehnäjauhot, kaakaojauhe, vaniljasokeri sekä leivinjauhe. Murskaa 8 Domino-keksiä veitsellä pieneksi mössöksi, ei haittaa jos rakenne jää rouheaksi, sillä muffinssista löytyvät pienet Domino-sattumat ovat vain tervetulleita. Laita pari Dominoa myös suoraan suuhusi, sillä mielesi tekee kuitenkin. Sekoita murskatut Dominot taikinaan.

Laita uuni lämpenemään 200-asteeseen ja asettele paperiset muffinssivuoat uunipellille, tai käytä muffinssipeltiä, mikäli omistat sellaisen. Annostele muffinssitaikinaa vuokiin kahdella lusikalla ja paina jokaisen muffinssin päälle vielä yksi kokonainen Domino-keksi. Syö loput taikinat hyvällä omatunnolla. Paista muffinsseja uunissa 12-15 minuuttia, tai kunnes ne näyttävät sopivan jähmettyneiltä.

Kirjoita kommentti

Mulla oli synttärit!

Kirjoittanut Martina - perjantai, lokakuu 28, 2011 - klo 06:11

Syntymäpäiväni oli tänä vuonna vaaleanpuna- ja pinkkisävytteinen. Vaaleanpunaisuus alkoi työpöydältäni, jonka päälle oli ilmestynyt heti aamulla ihana kukkakimppu. Kimppua ihasteltiin kovasti muun muassa sisustussuunnittelun kurssilla, jonne kipitin suoraan töistä kukkaset mukanani. Kurssin vetäjä muistaakin minut nyt sinä tyttönä, jolla oli se ihana kukkakimppu. Nimeäni hän ei muista (se onkin kyllä aika vaikea, terveisin Marina..Marita..Mar..no, se uusi/ruskeahiuksinen/pitkähiuksinen/tossa istuva tyttö), mutta kukat jäivät mieleen enkä yhtään ihmettele miksi.

Vaaleanpunaista oli myös leipomissani synttärimuffinsseissa, jotka kiikutin perinteiden mukaisesti työpaikalleni. Työpaikka vaihtuu, mutta synttärimuffinssit pysyvät! Muhvarit maustoin valkosuklaalla, mansikalla sekä vaniljalla, ja koristeeksi laitoin vaaleanpunaisen valkosuklaakuorrutteen lisäksi suklaisia syksyn lehtiä.

Kuten viime vuonnakin, synttäreihini kuului myös tänä vuonna heppailua viikottaisen ratsastustunnin merkeissä, ravintolaillallinen sekä Ukkelin valmistama herkkuaamiainen. Lahjojakin sain ja olin niistä kovin iloinen. Armotonta biletystä sen sijaan ei tänäkään vuonna nähty, sillä eihän nyt vanheneva ihminen jaksa rellestää yötä myöten. Ravintolaillan jälkeen kävimme sentään vielä sivistyneesti kuohuviinilasillisilla kunnes kipitimme bussipysäkille ja kotiin.

Aamupala (pekoni on parasta ja hilloleipä tuo mieleen etelän lomien aamiaiset)

Yhdestä lahjapaketista paljastui tuliaisia kaukaa Aasiasta (kyllä vain, namupussi on revitty jo auki allekirjoittaneen toimesta ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin)

Illallinen nautittiin tällä(kin) kertaa Cantina Westissä. Grande Fiesta -buffetin herkuilla sai jälleen mahan täyteen ja buffa oli uudistunut hieman sitten keväisen vierailumme entistäkin parempaan suuntaan. Lihoja ei tarvinnut jonottaa lihamieheltä/-naiselta, vaan homma sujui nopeammin nappaamalla hevosenlihat itse buffapöydästä. Toinen huomaamani uudistus koski jälkkäripöytää, jonka valikoima oli vielä parempi kuin viimeksi. Ruokapuoli siis kunnossa kuten aina.

Juomapuolikin oli kunnossa, sikäli mikäli tarjoilijamme muisti tuoda tilaamamme juomat pöytäämme. Tequilatyttökin vieraili pöydässämme useammin kuin oma tarjoilijamme, ja pirteältä tyttöseltä otimmekin tequilashotit perinteisten huutojen säestämänä.

Harmittaa kovasti, että joudun kirjoittamaan näin lemppariravintolastani, mutta palvelussa oli paljon parantamisen varaa nimenomaan tarjoilijamme osalta. Okei, hän oli ehkä uusi eikä suomenkielikään kuulostanut hänen äidinkieleltään, mutta siinä vaiheessa on aiheellista harmistua, kun laskuja joutuu odottamaan kohtuuttoman kauan (minä olen oikeasti hyvin kärsivällinen ihminen, mutta nyt minuakin alkoi ärsyttää) ja kun ne vihdoin tulivat, oli niissä käsittämättömän paljon virheitä. Ja kun laskut tuotiin pitkän ajan kuluttua korjattuna pöytään, oli niissä edelleen virheitä. Voivoi, ei näin..

Juomat sai nopeammin tiskiltä kuin tarjoilijalta, sillä tarjoilijamme ei jostain syystä löytänyt tietään pöytäämme, vaikka kuinka yritimme vinkata hänelle. Toivon ja uskon tämän olleen harvinainen moka Cantina Westiltä, sillä lukuisia kertoja ravintolassa syöneenä en ole aiemmin törmännyt näin surkeaan tapaukseen kuin tarjoilijamme oli. Harmillista vain, että osa seurueestamme vieraili ravintolassa ensimmäistä kertaa ja vannoi sen olleen myös viimeinen kerta, enkä yhtään ihmettele tämän kokemuksen jälkeen. Kieltämättä huono palvelu latisti tunnelmaa aika reippaasti, vaikka Cantina West tunnetaankin iloisena ja viikonloppuisin jopa riehakkaana ruokaravintolana. No mutta, kuten sanoin, ruoka oli sentään hyvää.

Jotta sain mässäillä buffetin herkut hyvällä omatunnolla, kulutin kalorit aikaisemmin päivällä ennakkoon seuraavissa merkeissä. Huomatkaa teeman mukainen vaaleanpunainen paita (eli nuo pienet vaaleat läntit kaiken pimeyden keskellä), jonka päälle eksyminen oli kylläkin vahinko, mutta joka sopi hyvin synttäriviikonloppuna vallinneisiin vaaleanpunaisiin sävyihin:

Jee, löysinpäs sopivan epäselvän kuvan, jotta ette näe totuutta taidoistani (tai naamaani, trust me, se vasta olisikin kauheaa!) vaan luulette minun olevan todella hyvä ja taitava lajissani (niin ja äärimmäisen kaunis toki myös). Alla oleva hevonen sen sijaan on oikeasti todella huikea estehepo ja saa tällaisen tunarinkin tuntemaan itsensä pienen hetken verran oikeaksi esteratsastajaksi, eikä vain hevosen harjassa kaksin käsin paniikissa roikkuvaksi häiriötekijäksi. Seuraavaa estetuntia odotellessa lähetänkin ratsastukseopettajalleni telepaattisen viestin, että saisin silloinkin tuon saman hepan alleni. Kuule mun toive, mä haluan Felian..

2 kommenttia

Makeita juttuja

Kirjoittanut Martina - perjantai, lokakuu 7, 2011 - klo 17:00

Nyt kun ollaan päästy mutakakun makuun, jatketaan vielä hetki makeilla suklaisilla asioilla. Tällä kertaa vuorossa ovat mutakakkumaiset vaahtokarkkimuffinssit, jotka ovat juuri niin övereitä miltä kuulostavatkin. Keskeltä hieman kosteaa vaahtokarkilla viimeisteltyä suklaamuffinssia päälle sulaneella vaahtokarkkikoristeella. Todella överiä ja juuri siksi niin ihanaa! Näitä mutustettiin hyvällä ruokahalulla viime kesän The Kesäpäivänä

Ennen kuin mennään muffinssien reseptiin, muistuttaisin, että vielä ehditte äänestää Keltaisen keittiön mutakakkua mango-mascarponevaahdolla Pauligin makuparit -kisassa. Äänestämään pääset tästä ja sähköpostiosoitteen jättämällä osallistut ihanan luksusherkutteluviikonlopun arvontaan.

Ja sitten leivotaan muhvinsseja!

- 100 g sulatettua voita
- 3 dl sokeria
- 2 kananmunaa
- 1,5 dl vehnäjauhoja
- 4 rkl kaakaojauhetta
- 50 g suklaata
- 1 tl vaniljasokeria
- vaahtokarkkeja

Sulata voi, rouhi suklaa ja pilko osa vaahtokarkeista pienemmiksi. Jätä osa kokonaiseksi koristelua varten ja työnnä osa suuhusi, sillä et kuitenkaan pysty vastustamaan kiusausta. Tai minä en ainakaan pystynyt.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kaikki ainekset munasokerivaahdon sekaan, paitsi ne koristeeksi tulevat vaahtokarkit. Jaa taikina muffinssivuokiin ja laita 175-asteiseen uuniin vartiksi. Älä pelästy vaahtokarkin aiheuttamaa kuohuntaa muhvareiden syövereissä. Se kuuluu asiaan ja on oikeastaan aika hauskaa seurattavaa.

Ota muhvarit uunista ulos, asettele jokaisen päälle vaahtokarkki koristeeksi ja laita uuniin vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Anna jäähtyä tarpeeksi, kuuma vaahtokarkki on petollinen kaveri, eikä palaneella kielellä ole kiva herkutella loppuja suklaa-vaahtokarkkimuffinsseja.

Kirjoita kommentti

Mikä ikäkriisi muka

Kirjoittanut Martina - sunnuntai, lokakuu 3, 2010 - klo 17:33

Taas on se aika vuodesta kun allekirjoittanut täyttää vuosia. Tein vanhenemiseni kunniaksi työkavereille banaani-kinuskimuffinsseja, mutta ensimmäisen kerran ikinä jätin kertomatta heille herkkuhetken syyn (vaikka kyllähän heistä moni sen tiesi silti..). Ennen olen maininnut syntymäpäiväni ja jopa täyttämäni ikävuodet ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta nyt olen jo niin vanha, ettei ikää pidä enää huudella pitkin kyliä.

Kolmekymppiä lähestyy hurjaa vauhtia, ja ensimmäiset rypytkin ovat ilmestyneet silmänurkkiin kuin huomaamatta, vaikkei kukaan muu olekaan niitä vielä huomannutkaan. Mukamas. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut myös muita vanhenemisen merkkejä, joista tein kauhistuneena listankin. Näistä tiedän olevani wanha mummo:

- Olen alkanut lotota säännöllisesti

- Käytän taksia useammin kuin ennen

- Välttelen baareja ja bileiden alotteluiden jälkeen suuntaan paljon mieluummin kotiin kuin yökerhoon

- Käytän sateenvarjoa useammin kuin ennen (en kuitenkaan vieläkään niin usein kuin pitäisi)

- Tilaan laivan pubissa viskiä ja terassilla lasin valkoviiniä sen sijaan että ottaisin Ville Vallattoman ja mansikkasiiderin

- Käytän nykyään myös ruskeita vaatteita

- Ostan pinkin kameran sijaan tyylikkään ja tylsän kultaisen kameran

- Hauska perjantai-ilta tarkoittaa juustoja, punaviiniä ja elokuvien katselua omalla kotisohvalla

- Käytän arkisin matalia kenkiä

- Aamuinen pillerimäärä kasvaa kasvamistaan (okei, suurin osa on sentään vitamiineja, mutta pillereitä kuitenkin)

- Olen ostanut kävelysauvat. Vielä puuttuvat ne samanlaiset kirjavat tuulipuvut, jotka päällä minä ja Ukkeli osottaisimme kuuluvamme samaan jengiin sivakoidessamme pitkin pitäjää.

Kuten huomaatte, tilanteeni on kovin vakava. Syntymäpäivän iltaakin vietin pienellä porukalla sivistyneesti ravintolassa ruokaillen, vaikka lauantai-iltana olisi voinut myös rellestää baarissa isolla porukalla. Martina 21v olisikin varmasti pomppinut yökerhossa pilkkuun asti, mutta vanhus-Martina suuntasi ajoissa kotiin ulkoiluttamaan hoitokoiraa ja ihmettelemään miksi vuodet kuluvat nykyään niin kamalan nopeasti.

Mun tassu ja hoitokoiran tassu (kumpi on kumpi?).

Nyt kuitenkin se muffinssiohje ennen kuin alan etsiä harmaita hiuksia päästäni ja varaan ajan keinojuuriklinikalle syrjäyttääkseni sen pihvimummon ”Mulla on uudet hampaat!” -mainoksesta.

24 tsipaleeseen munattomia banaani-kinuskimuffinsseja tarvitset:

- 4 banskua

- 7 dl vehnäjauhoja

- 2 tl leivinjauhetta

- 2 tl ruokasoodaa

- 1 tl kanelia

- 2 dl fariinisokrua

- 2 dl rypsiöljyä

- 2 dl kinuskikastiketta

Kuorrutetta varten tarvitset:

- 400 g maustamatonta tuorejuustoa

- 2 dl kinuskikastiketta

- 1 dl tomusokrua

Puolita toki määrät jos sinulla on vain 12 työkaveria tai muffinssivuokasi ovat niitä pienempiä versioita. Nimimerkillä ”Tein tällä ohjeella 37 pientä muffinssia. Se on liikaa.”

Sörssää banaanit sellaiseksi vauvanruokamössöksi, jota pikkuveljesi purskautteli ulos suustaan ollessaan syöttötuoli-ikäinen (voi että, nyt hän on jo 18-vuotias ja kasvanut ihan kamalasti sitten viime näkemän, joten sinun täytyy itse olla tooodella vanha!). Sekoita banaanimössöön jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja kaneli. Vaikka muffinssien nimi onkin banaani-kinuski -etupäätteinen, voisin lisätä nimeen myös kanelin, sillä sen maistaa valmiissa muffinssissa jopa kaltaiseni makuaistin menettänyt vanhus. Ihan tuli joulu ja riisipuuro mieleen.

Mittaa seuraavaksi taikinaan fariinisokeri, öljy ja kinuskikastike ja surrauta sähkövatkaimella tasaiseksi (sillä eiväthän vanhan ihmisen kihtiset kädet jaksa enää vatkata taikinaa vispilällä). Jaa taikina muffinssivuokiin ja tyrkkää 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Laita munakello hälyttämään, sillä unohdat muffinssit kuitenkin uuniin keskittyessäsi ristikon täyttämiseen ja uusien villasukkien kutomiseen.

Sekoita kuorrutteen ainekset sekaisin, edelleen sillä sähkövatkaimella säästääksesi suonikohjuisia ja kurttuisia käpälöitäsi. Hylkää kuorrute jääkaappiin viilentymään ja anna myös muffareiden jäähtyä hieman uunista tultuaan. Tarkista lotto. Silmälasit löydät omalta otsaltasi. Tyrkkää sitten kuorrutetta muffinssien päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla tai wienernougat- murskalla. Kun et osaa päättää kummalla, käytä molempia. Säilytä muffinsseja viileässä lounastauon jälkeiseen makean himoon ja kahvihampaan kolotukseen asti.