Tag Archives: Kerava

Tikkuja silmät täynnä

Uuden vuoden kunniaksi tein pienen siivousoperaation blogini tekstiluonnoskansiossa ja oho, sieltähän löytyi vaikka mitä tosi vanhaa, mitä en ole muistanut/jaksanut/halunnut julkaista. Vanhimmat kuvat ovat aivan blogin alkuajoilta, ja koska en millään raaskinut heittää niitä roskakoriin, kokosin hylätyt kuvat yhteen postaukseen. Tältä siis näyttävät ruoat, jotka eivät ylittäneetkään postauskynnystä:

Keravan kiinalaisen ravintolan (en todellakaan muista sen nimeä) viikonloppubuffetissa kävimme vielä silloin kun Henkka asui Keravalla. Arvatkaapa vaan kenen alkoi tehdä mieli kiinalaista ruokaa juurikin nyt tällä sekunnilla tämän kuvan nähtyäni..?

Lihapullia, muussia ja kastiketta väkersi uunituore avopari vielä silloin kun arkilautasemme olivat keltaiset. Hmm, lihapulliakin voisi tehdä taas joskus..

Keittoja, salaatteja, kalaa, erilaisia riisi ja kana-aterioita sekä muuta terveellistä proteiinipitoista ruokaa vetelimme kolmen kuukauden P90X-kuntokuurimme aikana. Treenasimme tuolloin joka päivä alkuun jopa ihan oksennuksen partaalle ja voin kertoa, että näissäkin rimpulakäsissä oli tuolloin mahtavia möhkäleitä, joita kutsutaan kuulemma lihaksiksi. Vaan mihin ne ovat kadonneet nyt..?

Kuuri oli ehkä vähän liiankin rankka näin jälkikäteen ajateltuna, mutta se opetti tarkkoine ruokavalioineen ja hulluine lihaskuntotreeneineen paljon asioita, joita olen hyödyntänyt kuurin jälkeenkin. Voimatreeni (etenkin yläkropan vahvistaminen), riittävä proteiinin syönti sekä urheilijan lisäravinteet ovat nimittäin tulleet tämän tytön elämään jäädäkseen.

Esimerkiksi viime kesän helteisestä tehoratsastusviikosta en olisi millään selvinnyt ilman palautusjuomia (Gainomax on parasta!). Kuuden rankan ratsastuspäivän putki imi mehut aivan totaalisesti, niin että viimeisellä tunnilla olin aivan varma tipahtavani hevosen selästä pelkästään sen takia, etten vaan jaksa enää istua kyydissä. Minähän en tietenkään oppinut mitään tästä järjettömän rankasta ratsastusputkesta, vaan varasin ensi kesälle kaksi kurssia peräkkäisille viikoille, niin että saan taas pistää itseni koetukselle.

Oho, joku innostui taas höpöttämään hepoista ja ratsastuksesta, vaikka tarkoituksena oli esitellä wanhoja ruokakuvia. Palataan siis ruotuun ja esitellään vielä Henkan ottamat kuvat hänen valmistamastaan kurpitsakeitosta, jonka päästä heitetty resepti on kadonnut jo liian syvälle aivomuistisolujen unohdettuihin varastoihin. Kuvien perusteella keitossa on ainakin salottisipulia ja keltaista kurpitsaa, minkä lisäksi olen aika saletti siitä, että Henkka lisäsi siihen myös kasvislientä sekä lempparimaustettamme Chili Explosionia.
Kirjoita kommentti

”I’m loving valkosipuli instead..”

Vuoden odotetuinta ruokatapahtumaa Valkosipulifestivaaleja juhlittiin Keravalla lauantaina 22.8. Mukana poukkoilimme tietenkin myös minä ja ukkeli, sekä erinäisiä muita tuttuja ja ei-niin-tuttuja ihan ruuhkaksikin asti.

Oli valkosipulikojua sekä muita perinteisiä torikojuja hunajineen, tyrneineen ja muikkuineen. Oli ohjelmaa, bändejä, aurinkoa ja terasseja. Oli valkosipuliolutta, muutaman liikaa nauttineita miehiä (no okei, yhden vaan näin, ja ei, se ei ollut minun ukkelini) sekä järjestyksenvalvojia. Oli iloista mieltä, ampiaisia ja kesän viimeisiä helteisiä piknikkejä ja pussikaljoja. Sen sijaan ei ollut tarpeeksi valkosipulilla maustettuja ruokia. Mekin vetäisimme lopulta ihan tavallista kebabia ja makkaraperunat kun ainoalle kiinnostavalle kojulle (blinejä mm. valkosipulikastikkeella) oli aivan tuhottoman pitkä jono. Ja missä lymysi kuuluisa valkosipulijäätelö??


Festarimätöt

Keravan Aurinkomäellä tuli vaihdettua myös harvinaisen myrkyllinen suudelma, kun ampiaisen pirulainen ehti väliimme ja pisti ukkelia huuleen. En ymmärrä mistä hitosta se siihen ilmestyi, varsinkin kun minä vahdin aina hysteerisenä lähistöllä lenteleviä ampiaisia niiden pistosten pelossa, mutta tällä kertaa SaiPan värinen lentelijä pääsi totaalisesti yllättämään. Oikeasti hei, millä tuurilla moista tapahtuu? Eikö enää saa pussatakaan rauhassa?

Onneksi illan mittaan tuli nautittua puuduketta niin piston aiheuttama kipu ja turvotus unohtui. Erään pienen puudukkeen olisi tosin voinut jättää väliin, nimittäin ihanalta kuulostavan valkosipuli-salmiakkisnapsin. Hyvältä se maistui joo ainakin muutaman ensimmäisen hetken ajan, kunnes armoton polte valtasi kurkkuputken aina mahalaukkuun saakka, tuskanhiki nousi pintaan ja katse alkoi etsiä vessaa siltä varalta että juoma tulee heti takaisin ylös. Hyi sentään! Oli vähän turhan tujua, ja usko pois, me olemme sentään tottuneet nauttimaan suuria määriä valkosipulia kerralla. Eikä se salmarikaan ihan uusi tuttavuus ole.. Tämä oli kuitenkin hieman liikaa jopa meille. No, kuolivatpahan ainakin kaikki väkijoukosta mahdollisesti tarttuneet possuflunssapöpöt!

Valkosipulilla maustettu olut sen sijaan upposi helposti, samoin metrilakumieheltä ostamani valkosipulilaku. Kotiintuomisiksi ostimme myös valkosipuli-chilimurskaa, jota työnsimme heti seuraavana päivänä pizzaan ja voin sanoa että hyvin toimi. Kaiken kaikkiaan oli oikein kivat festarit ja muutenkin kiva koko päivä, eikä vähiten upean sään ansiosta. Ensi vuoden valkosipulijuhlaa odotellessa..


Valkosipulilakua nätisti pussiin ryntättynä

Valkosipuli-chilimurska
”And through it all
it offers me protection

a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that garlic won’t brake me
when I come to call
it won’t forsake me
I’m loving valkosipuli instead..”
Siellä niitä kojuja on

4 kommenttia

Kuka on kingi?

Tein jälleen viikonloppumatkan, tällä kertaa niinkin eksoottiseen ja kaukaiseen maahan kuin Keravalle. Ja kuten kunnon turistin kuuluukin, etsin tietoa lomakohteestani etukäteen kaikkitietävän ystävämme Googlen avulla. Ranen kolleineen olinkin jo nähnyt telkkarissa, mutta muun muassa seuraavat faktat olivat uusia yllätyksiä minulle:

- Kerava on kaupunki.

- Kerava on perustettu 70-luvulla, mikä heijastuu hyvin Keravan eräistä kaupunginosista, kuten Saviosta. Siellä noin 50 % asukkaista on edelleen pilvenpolttajia, ja kuten keravalainen perimätieto kertoo, hipit harrastivat siellä ruohon polttamista jo kirjavalla 70-luvulla. Savio on huono turistikohde, vaikka siellä onkin oma juna-asema ja kaunis kebab-grilli.

- Keravan keskustan ja Savion välistä löytyy paikka nimeltä Kannisto. Kannisto on tyypillinen slummi, jossa on hielle haiseva koulu. Kannistossa ei ikinä tapahdu mitään ja siellä on illalla aivan hiljaista.

- Esihistoriallisella ajalla tarkoitetaan aikaa ennen luku- ja kirjoitustaitoa. Keravalla esihistoriallisen ajan katsotaan varsinaisesti päättyneen 1980-luvulla, kun järvenpääläiset saapuivat kaupunkiin ja toivat mukanaan kirjallisen ja sikäläisittäin melko sanarikkaan graffititaiteen. Esihistoriallisen ajan päättyminen tarkoitti monen asian muutosta keravalaisille. Makkaralla oli nyt hinta, joka voitiin teipata grillin ikkunaan niin, että monet osasivat sen lukea.


Tämän sivistävän Hikipedia-käynnin jälkeen pursuin matkakuumeista intoa enkä malttanut odottaa että pääsen kokemaan Keravan ihan itse, niin mahtavalta paikalta se vaikuttaa. Ja vihdoin koko päivän kelloon vilkuilun ja minuuttien laskemisen jälkeen tieni vei perjantai-iltana Kerava Cityyn. Oikeasti odotin ehkä enemmänkin herra Keravan näkemistä kuin paikassa nimeltä Kerava vierailua, mutta enpäs nyt taida sittenkään uskaltaa myöntää näin julkisesti mitään tuollaista..



Uskaltauduin siis viime viikonloppuna poistumaan omasta rakkaasta keltaisesta keittiöstäni, sillä seurauksella että löysin itseni pyörimästä neuvottomana toisen keittiöstä. Vaikeaa kun ei tiedä mistä mitäkin löytyy, löytyykö ollenkaan tai löytyykö jotain muutakin. Raastinkin oli niin pelottavan näköinen etten uskaltanut koskea siihen, vaan annoin suosiolla keittiön isännän raastaa juustoa minunkin tortillaani.

Yritä nyt sitten saada tämä vielä rullallekin.. Itse en olisi onnistunut, mutta kyseisen tortillan kokoojalla tuntui olevan kummallinen taito tehdä aivan liian täydestäkin tortillasta siisti rulla.
Teimme siis tortilloja. Helppoa ja hyvää viikonloppuruokaa, jonka kanssa olut maistuu hyvälle. Paitsi ei timanttiolut, jota erehdyin nappaamaan yhden (ja onneksi vain yhden) pullon mukaani kaupan hyllyltä sen kivan etiketin takia. Eihän mikään noin nätti voi maistua pahalle? Voi se, vaikka loppua kohti omituiseen makuun ehtikin hieman tottua, ja sain kuin sainkin juotua koko pullollisen loppuun. Okei myönnetään, kaadoin juomaa välillä viereiseenkin suuhun, joten en ansaitse itselleni ihan koko kunniaa pahan timanttioluen tuhoamisesta.

Niin kaunista ja niin pahaa

Tortillojen teko on helppoa. Osta kaupasta tarvitsemasi määrä valmiita tortillalättyjä ja haluamiasi täytteitä. Me otimme suosiolla perhepakkauksen tortilloja, sillä olemmehan kovia syömään ja aioimme työntää rullia suuhumme vielä seuraavanakin päivänä. Lärpäköiden lisäksi ostimme kanasuikaleita ja niille maustesekoitusta, salaattia, kurkkua, paprikaa, sipulia, jalapenoja, juustoa sekä valkosipulimaustekurkkua. Kaiken kruunasi neljä eri dippiä, joista valkosipuliseen puristimme hieman ekstravalkosipulia, sillä on se vaan niiiin hyvää tuo valkoinen sipuliystävämme.

Dippivalikoima

Sitten ei muuta kuin lämpimän tortillaletun päälle täytteitä, rullaksi ja suuhun. Välillä joutui pysähtymään ja pyyhkimään leualle ja syliin valunutta tortillantäytettä sekä hörppäämään olutta ja höröttämään yhden tähden leffan typerääkin typerämmälle huumorille. Siinä vaiheessa kun alat epäröidä mahtuuko vielä yksi tortilla mahaasi, suosittelen lopettamaan, sillä muuten olet kohta niin ähkyssä ettei mikään enää onnistu.


Rehuosasto


Nyt maistuis Chicken tonight! Chicken tonight..!

Minä onnistuin kerrankin täydellisistä ahmimislähtökohdista huolimatta välttämään ähkyn, niin tuoreessa muistissa oli vielä valkosipuliviikonloppuna hankkimani liian täysi maha, joka meinasi hieman häiritä Linnanmäellä huvitteluakin. Ja se ei ollut kivaa se, sillä kyllä Lintsillä pitää olla skarppina, alkuverrytelleenä, lämmitelleenä ja venytelleenä, jotta jaksaa temmeltää kaikki uudetkin vuoristoradat läpi.

Ja eksyinpähän taas hieman sivuraiteelle, mutta pitäähän nyt Linnanmäki mainita jos siellä on kerran käynyt. Siellä oli sitäpaitsi ennen muinoin laite, jossa soi nonstoppina biisi, jonka yhden version laitan tähän loppuun. Voitte uskoa että oli hieman hermoja raastava kokemus jäädä jumiin laitteen sisuksiin kuuntelemaan ikuisiksi ajoiksi epävireeseen mennyttä musiikkinauhaa. Paras Lintsi-muistoni ikinä..!

”Matkustan ympäri maailmaa
laukussa tortillaa ja kaljaa vaan
jos mua hiukkasen onnistaa
niin uuden ystävän saan.
Saavunpa keskelle Keravan maan
laukussa tortillaa ja kaljaa vaan
yksin ei tarvitse ollakaan
kun uuden ystävän saan.
Kun sanon päivää
hän sanoo ”Asiaa! Asiaa!”
Kun sanon päivää
hän potkii seinää.”

Terveisiä Ranelle! Rane on kingi!
Kirjoita kommentti