Monthly Archives: tammikuu 2012

Kana-kukkakaalicurry

Kirjoittanut Martina - maanantai, tammikuu 30, 2012 - klo 05:48



Tässäpä olisi lupaamani ohje mausteiseen kana-kukkakaalicurryyn, jolla herkuttelimme vuodenvaihteen makumatkallamme maapallon ympäri. Talvipakkasilla mausteinen ruoka tekee eetvarttia ja helppotekoiset curryt ovat hyvä vaihtoehto korvista ulos pursuileville talvisille keitoille. Allekirjoittanut on himoinnut intialaista tai nepalilaista ruokaa jo pitkään, ja koska en ole saanut aikaiseksi piipahtaa ravintolassa syömässä kyseistä ruokaa, oli sitä tehtävä itse.

Mainiona apuna kaikenlaisiin ruokahimotuksiin ja niihinkin hetkiin, kun ei meinaa keksiä mitä tänään syötäisiin, on jo tutuksi tullut Maku.fi -sivusto. Meikäkokki vierailee sivuilla useasti ihan vain selailemassa reseptejä ja esimerkiksi silloin, kun tekisi mieli vaikkapa kanaa, muttei tiedä miten sen valmistaisi. Reseptihausta voi etsiä reseptejä raaka-aineen, alkuperämaan, tilanteen (erilaiset juhlat yms.), ruokavalion ja monen muun kriteerin avulla. Valtavasta reseptipankista löytyy ruokia tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja suosittelenkin ehdottomasti tutustumaan sivustoon, mikäli se ei ole jo ennestään tuttu.

Tämäkin curryresepti on peräisin Maku.fi:stä ja se kuuluupi näin:

6 annosta:

- 500 g maustamattomia broilerin fileitä
- 2 rkl öljyä
- 1 purjo
- 2 valkosipulinkynttä
- 3 rkl currytahnaa
- 1 kg kukkakaalia
- 3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
- 0,5 dl makeaa chilikastiketta
- 1 rkl chilirouhetta (mä käytin chilijauhetta)
- 3 dl kanalientä
- 4 dl kookosmaitoa
- 0,5 tl suolaa
- 2 rkl tuoretta korianteria
- basmatiriisiä

Älä pelästy pitkähköä raaka-ainelistaa, sillä kuten huomaat, on osa listan tuotteista sellaisia, joita löytyy jo kotoasi. Homma on muutenkin helppo ja mukava toteuttaa, sillä tätä ruokaa kokatessa keittiö tulvii aivan ihania tuoksuja. Tiskiäkin tulee vain vähäsen, joten mikset kokeilisi kanacurrya jo tänään?

Aloita paloittelemalla broileri suikaleiksi ja ruskistamalla ne öljyssä. Pilko purjo, hienonna valkosipuli ja lisää ne pannulle. Pienennä lämpöä etteivät sipulit pala. Seuraavaksi voit heivata currytahnan mukaan sekä pienemmäksi paloittelemasi kukkakaalin.

Sekoittele hetki ja lisää pannulle sitten vielä mausteet, kanaliemi ja kookosmaito. Tuoksuttele herkullisia tuoksuja ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen kannen alla hetken pienoisen. Keitä riisi ja lisää korianterisilppu curryyn vasta juuri ennen tarjoilua. Nauti kaikessa rauhassa makumatkastasi Intiassa.

Kirjoita kommentti

Chez Dominique

Kirjoittanut Martina - torstai, tammikuu 26, 2012 - klo 06:06

Ukkeli, eli Henkka, täyttää tämän kuun lopulla pyöreitä (kyllä, arvasitte oikein: 50v! No ei vaan, 20…ai että mä olen hauska) ja päätimme juhlistaa sitä illallistamalla vähän hienommin tällä kertaa. Aivan oikein arvattu: Suuntasimme Chez Dominiqueen. Domppa lienee fiineimmän ravintolan maineessa täällä maamme pääkaupungissa, joten pukeuduimme parhaimpiimme, otimme meille synttärilahjayllätykseksi varaamastani hotellihuoneesta Kämpin logolla varustetun sateenvarjon mukaan (vaikkei edes satanut) ja kipitimme…ei vaan kävelimme arvokkaasti ravintolan hienosta ovesta sisään.

Pakko kertoa sateenvarjosta vielä sen verran, että unohdimme sen ruokailun jälkeen ravintolaan, kunnes hoksasin pari metriä käveltyämme, että nyt sataa räntää ja meidän sateenvarjomme on Dompan narikassa. Pakkohan se oli hakea sieltä tunnusmerkeillä ”Se Kämpin sateenvarjo”, nokka pystyssä arvokkaasti tuhisten tietenkin. Hahaa, ei me oikeasti osata olla (yli)hienoja ihmisiä vaikka kuinka yrittäisimme, vaan hihittelimme eliittisateenvarjollemme ja otimme siitä kuvia kuin urpoimmat japanilaisturistit konsanaan.

Mutta takaisin oleelliseen, eli Chez Dominiqueen. Varauksemme kanssa oli käynyt pieni kämmi, jonka ravintolan väki korjasi kuitenkin käden käänteessä ja tarjosi hyvitykseksi vielä lasilliset shampanjaa. Olihan mielipahamme jo vallan äärettömissä mittakaavoissa seistyämme aulassa ehkä noin sekunnin ylimääräistä, mikä sekin oli vain tervetullut tauko, jolloin katsoa ihmeissään ympärilleen. Kyllähän nyt moisesta ajanhukasta ottaa mielellään lasillisen shampanjaa korvaukseksi. Täydet pointsit siis jo tässä vaiheessa.

Jossain vaiheessa illallista vasta suunnitellessamme minua jännitti hieman, onko tunnelma hienossa ravintolassa liian pröystäilevä. Tunnenko oloni vaivaantuneeksi vai osaanko kuitenkin rentoutua niin fiinissä ympäristössä. Niin ja osaanko ylipäätään käyttäytyä, vai muistutanko kömpelöä porsasta siirtäessäni lautasella olevia taideteoksia mahdollisimman korrektisti suuhuni. Nämä lienevät aivan normaaleja ajatuksia ensimmäistä, tai vaikka toistakin kertaa oikein hienossa ravintolassa ruokailevalle.

Jännittäminen, joka onnekseni kuitenkin kaikkosi ennen illallista, oli aivan turhaa, sillä homma sujui oikein mukavasti. En jaksanut hämmentyä lautasliinan syliini taittelevasta tarjoilijasta, vaikeista viinien nimistä tai valkoisista pöytäliinoista. Ihmeellisimpien ruokien kanssa tarjoilija opasti luontevasti sivulauseessa, mihin kangastaskuista tarjoillut pallerot voi asettaa (leipälautaselle) ja mitkä kaikki ruoat voi syödä sormin.

Neuvot tulivat sujuvasti ennen kuin niitä ehti edes miettiä, joten epävarmalle ruokailijalle ei ehdi tulla paniikkia. Hienolle ruokailijallekaan tulee tuskin oloa, että häntä ja hänen etikettitietouttaan jotenkin väheksyttäisiin, niin hienovaraisesti opastus tapahtui. Tarjoilijat olivat muutenkin erittäin mukavia ja jopa huumorintajuisia, mikä yllätti robottitarjoilijoita odottaneen ruokabloggaajan.


Ja sitten pitäisi varmaan kertoa myös siitä ruokapuolesta. Mutta kun en osaa. Näitä annoksia ei vaan pysty mitenkään kuvailemaan, sillä ylistyssanat loppuisivat kesken. Annokset olivat aivan mielettömiä taideteoksia, makuyhdistelmät uskomattomia elämyksiä ja niin viimeiseen asti mietittyjä, että tuijotimme välillä Henkan kanssa toisiamme sanattomina ja silmät ympyröinä, kun maistelimme toinen toistaan upeampia ruokia.

Annokset eivät olleet ihan niin pieniä piperryksiä kuin ennakkoluuloinen mieleni odotti ja vatsa tuli todellakin täyteen kuuden ruokalajin illallisesta. Kuuden ruokalajin lisäksi eteemme kannettiin lukuisia keittiömestarin tervehdyksiä, suunpuhdistussorbetteja ja muita yllätyksiä, ja allekirjoittanut meni heti laskuissa sekaisin kun yritin laskea annosten lukumäärää. Onneksi on kamera, joka tallensi herkut teidän alamaistenkin nähtäväksi, sillä te maan matoset pääsette tuskin koskaan maistamaan näitä (muahahahaaaa!):



Illallinen Dompassa oli ainutkertainen kokemus ja suosittelen sitä oikeastaan ihan kaikille, jotka osaavat pitää veistä oikeassa ja haarukkaa vasemmassa kädessä. Tartu siis ihmeessä tilaisuuteen jos illallinen Chez Dominiquessa tulee eteesi, tai tee vaikka vähän työtä sen eteen. Hinta ei nimittäin ollut ihan halvimmasta päästä (ylläri!) ja pöytävarauskin piti tehdä todella hyvissä ajoin.


Hienoa ravintolaa on aivan turha jännittää ja asukin tuntui olevan melko vapaa. Jos haluat voit pukeutua parhaimpiisi ilman, että tunnet olevasi ylipukeutunut, mutta myös siisteissä arkivaatteissa olevia ruokailijoita istui naapuripöydissämme ja he sulautuivat oikein hyvin joukkoon.

Itse tuskin tulen menemään ravintolaan toista kertaa ainakaan omakustanteisesti tai ainakaan ihan heti, sillä uskon ettei kokemus ole toisella kerralla enää niin mieleenpainuva ja yllättävä kuin ensikertalaisen silmin ja suin. Jos ravintolan hinnat olisivat halvemmat veisin sinne mielelläni ystäviä ja perheenjäseniä, mutta koska ravintolan hurjat hinnat eivät ole köyhän talonrakentajan lompakon ystäviä, jäänee seuraava kerta Chez Dominiquessa jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

12 kommenttia

"Sul oli suu ja kieli mustikassa.."

Kirjoittanut Martina - tiistai, tammikuu 24, 2012 - klo 06:33

Tätä saan nyt oikeutetusti vähän kehua, sillä kuvassa keimaileva kaunotar on ensimmäinen kääretorttuni ikinä ja katsokaa nyt miten hieno se on! Mami on kovin kovin ylpeä pikku pötkylästään. Onnistuneesta lopputuloksesta on kiittäminen ilmiömäisten leipomistaitojeni (jotka on todistettu muun muassa täällä ja täällä) lisäksi Kinuskikissaa, sillä mustikkainen vaniljakääretorttu on toteutettu hänen reseptillään ja lusikoitu naamariin aikoja sitten peli-illassa.


Kääretortun leipomisen voi aloittaa jo päiviä etukäteen mustikkatahnan valmistamisella. Viimeistään tahna kannattaa tehdä muutamaa tuntia ennen leipomista, sillä sen on hyvä jäähtyä kunnolla ennen käyttöä. Kinuskikissan mustikkatahna syntyypi näin helposti:

- n. 2 dl mustikkaa
- 1,5 dl hillosokeria
- 3 keltuaista
- 75 g voita



Sörsssää mustikat soseeksi sauvasekoittimella ja kiehauta sose, hillo sekä keltuaiset kattilassa ja jatka keittämistä hiljalleen noin 5-10 minuuttia eli kunnes seos sakenee. Jäähdytä seos vesihauteessa ja vatkaa jäähtyneeseen mustikkamössöön voi pieninä nokareina. Jatka vatkaamista kunnes seos on vaahtomaista, ja hylkää homma sitten jääkaappiin jäähtymään vähintään pariksi tunniksi. Älä ihmeessä maista tahnaa lusikalla suoraan purkista, sillä takaan ettei lusikallinen jää yhteen, ja koko tahna saattaa olla kadonnut parempiin suihin sitten kun sitä tarvittaisiin leipomiseen.

Valmista kääretorttu Kinuskikissan reseptillä, joka löytyy havainnolistavine kuvineen tämän linkin takaa. Muista koristella torttu vasta juuri ennen tarjoilua, sillä kerma saattaa lörähtää pois leivonnaisen päältä ja sokeroidut mustikat menettävät helposti huurteisen efektinsä kostean kerman päällä. Jos et löydä mustikan varpuja (tai jos olet yhtä laiska edes yrittämään löytää niitä kuin minä, sitäpaitsi nyt lumen alta niitä voikin olla melko haasteellista kaivaa), voit korvata varvut sitruunamelissan lehdillä. Siitä tulee ihan yhtä hieno niin, kuten kuvasta näkyypi.

Kirjoita kommentti

New York Cheesecake. Parasta.

Kirjoittanut Martina - perjantai, tammikuu 20, 2012 - klo 06:28


Olen syönyt koko pienen elämäni ehdottomasti parhaat juustokakut (ja ylipäätään mitkään kakut) New Yorkissa. Kuola alkaa valua suusta välittömästi kakkupaloja ajatellessani ja sormi yrittää klikata salaa lentoja Atlantin yli, että pääsisin taas käsiksi tuohon mielettömään herkkuun. Muistan miettineeni jo ensimmäisen lusikallisen sulaessa suussani, osaisinko tehdä itse tätä ihanaa samettisen täyteläistä herkkua, mutta luovuin ajatuksesta, sillä muistin olevani huippuleipurin sijaan tumpeloääliö, joka ei osaa kokata.

Mutta siitä se ajatus sitten lähti uudelleen kehitteille, kun löysin Terhin keittiössä -blogista ohjeen, jonka lopputuloksen luvattiin olevan lähes täydellisesti samanlainen juustokakku kuin Nykistä saatavat herkkupläjäykset. Pakkohan sitä oli kokeilla, josko minä kuitenkin osaisin..

Ja osasinhan minä, ainakin melkein. Kakku oli mielettömän hyvää ja erittäin lähellä sitä mitä maistoimme Atlantin takana. Mutta yllättäen jotain jäi kuitenkin puuttumaan: nimittäin New Yorkin tunnelma. Eihän se nyt maistu samalta täällä Suomessa kuin isossa kaupungissa, mutta muuten tämä kakku oli kyllä hyvinhyvin samankaltainen kuin Nykin juustokakut. Etenkin leipomista seuraavana päivänä nautittuna.

Ja tässä tuleepi ohje:

Pohja:
- puoli paketillista Digestive-keksejä
- 125 g voita
- 2 rkl sokeria

Täyte:
- 3 pakettia Philadelphiaa
- 3 dl sokeria
- 2 rkl vehnäjauhoja
- 4 kananmunaa
- purkki ranskankermaa
- 3 tl vaniljasokeria
- 2 tl sitruunamehua

Murskaa Digestive-keksit ja sekoita murska voihin ja sokeriin. Painele seos leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle ja paista sitä 165-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia. Anna jäähtyä sillä aikaa kun valmistat täytteen.

Vaahdota tuorejuusto, sokeri ja jauhot. Lisää yksi kananmuna kerrallaan taikinaan ja sekoita hyvin. Lisää täytteeseen loput aineet, sekoita ja kaada se aiemmin valmistamasi pohjan päälle irtopohjavuokaan. Paista 165-asteisessa uunissa noin tunti ja anna kakun sen jälkeen jäähtyä rauhassa ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa.

Nauti mieluummin vasta seuraavana päivänä. Me syötiin aamulla leivottu kakku saman päivän iltana, eikä se ollut ihan yhtä hyvää silloin kuin mitä se oli seuraavana päivänä, jolloin kakku suorastaan suli suuhun. Enää tarvittaisiin se New York. Viittiskö joku lähettää edes palasen tänne mulle?
5 kommenttia

Onni suosii rohkeaa

Kirjoittanut Martina - torstai, tammikuu 19, 2012 - klo 06:08


Nimittäin arpaonni! Minulla on paha tapa tunkea sähköpostiosoitettani kaikenmaailman kilpailuihin ja arvontoihin sen toivossa, että voittaisin joskus oikeasti sen matkan maailman ympäri, ison tukun rahaa tai arvokkaita lahjakortteja. Ikävä kyllä nämä huippuvoitot ovat menneet toistaiseksi muihin osoitteisiin.

En minäkään kuitenkaan ihan ilman voittoja ole jäänyt. Voitin aikoinaan Tikkurin kauppakeskuksen arvonnassa liput Karhuveljeni Koda -elokuvaan, ja muistan vieläkin miten salillinen pikkumuksuja kuolasi minun ja Vilukissan jättimäisten irtokarkkipussien perään. Toinen mieleenpainuva arvontavoitto on ollut liput Juha Tapion konserttiin, jota menimme katsomaan niinkin kauas kuin Järvenpäähän asti. Mietin tuolloin miten kukaan järvenpääläinen jaksaa käydä Helsingissä asti töissä tai koulussa, sillä tämä paikkahan on aivan kuusessa. Vähänpä tiesin, sanoo Helsingissä työskentelevä tuleva järvenpääläinen..


Sarjamme ”Mahtavia arvontapalkintoja” sai pari viikkoa sitten jatkoa, kun postiluukusta kolahti lupaavan pullea kuori. Onnea onnea onnea -sanojen toivottamana totesin voittaneeni paketin Hau-Hau – kanafileherkkuja koirille! Jee, eikä minulla ole edes koiraa! Toivottavasti täyslihapötkäleet maistuvat helmikuussa meille hoitoon tulevalle Hulin ja herra Longfieldin (eli Kälyn ja Insinöörin) harmaalle kaverille. Muussa tapauksessa Henkka saa syötäväkseen tällaisia tosi hyviä, vähän niin kuin beef jerkyjä, mutta paksumpia ja kanasta, ilman pakettia tietenkin..

Että edelleenkin niitä rahapalkintoja odotellessa.
2 kommenttia