Käsi ylös kaikki, joille otsikosta tulee mieleen kravatti olalla ördäävä johtaja, mekko rutussa ja ripsivärit poskilla avautuva muutaman liikaa ottanut kollega tai mikä tahansa muu nolo mielikuva, mitä firman pikkujouluista usein tulee mieleen. En tiedä mitkä laput silmillä olen pikkujouluja juhlinut, kun en itse ole mielikuvia vastaaviin tapauksiin juurikaan törmännyt, mutta ilmeisesti huonosti käyttäytyviä pikkujoulutonttuja on olemassa, kun niistä niin kovasti puhutaan.

Tänäkään vuonna allekirjoittanut ei bongannut känniördääjiä pikkujouluista, mitä tosin saattoi edesauttaa bussipysäkille hipsiminen jo ennen yhtätoista. Flunssainen tyttö ei jaksanut valvoa sen pidempään, vaikka tanssijalkaa olisikin saattanut hieman vipattaa. Ehkä ensi kerralla sitten jaksan taas tanssia jalkani ruhjeille.

Firman pikkujoulut alkoivat osaltani sillä hetkellä, kun korkkasin hyvinkin epäilyttävältä kuulostavan piparilonkeron. Lonkero oli kuitenkin parempaa miltä kuulostaa, vaikka aiheuttikin työkaverille allergisen reaktion. Kohta nälkäinen tonttujoukkomme marssikin jo kohti Memphisiä ja toivoin kovasti Kluuvikadun Memphisin olevan parempi kuin pettymyksiä tarjoillut Kampin Memphis.

Mangoinen alkudrinkki oli namia.

Homma alkoikin lupaavasti kun tarjoilija kantoi pöytään pop cornia ja otti juomatilaukset vastaan. Juomapuoli toimi mainiosti koko illan ajan, mutta voi kamala mikä valittava akka minusta on tullut, sillä ruokapuolesta olisi jälleen kerran hieman huomautettavaa. Homma kusi jo ennen ravintolaan pääsyä, kun meille etukäteen ehdotetuista menuista toista ei voinutkaan toteuttaa ja kaikki lohta tilanneet joutuivat miettimään illan menunsa uudelleen.

Seuraava pettymys koitti kun alkuruoat kannettiin pöytään. Kuvista ei ehkä välity miten pieniä annokset olivat, mutta voin kertoa ettei pari katkarapua salaatinlehtien päällä riittänyt viemään valtavaksi kasvanutta nälkää juuri ollenkaan.

No mutta, ei se mitään, pääruoka tulee kohta. Paitsi että ei tule. Okei, isoa porukkaamme ei ole mahdollista palvella yhtä ripeästi kuin pienempiä pöytäseurueita, mutta muutkin olivat sitä mieltä, että palvelu oli hyyyvin hidasta ruoan osalta. Juomapuoli kyllä toimi, kuten jo mainitsinkin, ja se lienee pelastanut monelta pahalta mieleltä. Onhan ruokia toki mukavampi odotella täysinäinen viinilasi tai oluttuoppi kädessä.

Pääruoaksi syömäni pihviannos oli ihan ok. Ei mikään erikoinen, muttei pahaakaan. Työkaverin halloumikana sentään ansaitsi kehuja, samoin toisen työkaverin hampurilainen.

Jälkiruoaksi tarjoiltu juustokakku oli myös ihan ok. Voi tosin olla, että olen huono arvostelemaan juustokakkuja Nykissä syömieni ihanien juustokakkujen jälkeen, sillä harva juustokakku pääsee edes lähelle niitä herkkupakkauksia.

Lopuksi vielä kilistelyt irish coffeella (huomatkaa työkaverin ihana sormus, jonka kimaltelu ei tosin tule esiin tässä kuvassa) ja sitten pikkuhiljaa hipsimään kohti kotia. Memphis ei vakuuttanut allekirjoittanutta tälläkään kertaa, joten tuskin käyn kyseisen ketjun ravintoloissa jatkossakaan, paitsi ehkä drinkillä. Memphisin erilaiset mojito- ja caipiroskatyyppiset juomat ovat nimittäin hyviä, eikä talon viinissäkään ollut valittamista, mutta ruokarahani säästän jatkossakin muualle ja suosittelen samaa teillekin.