Monthly Archives: kesäkuu 2011

"Life’s like a box of chocolates.."


”…You never know what you’re gonna get.”



Minä voin varmaan sanoa olevani Forrest Gump -fani, sillä olen nähnyt kyseisen elokuvan aivan julmetun monta kertaa lapsena. Osaamme vieläkin Insinöörin, Vilukissan ja muiden meillä aikaa viettäneiden mukuloiden kanssa tietyt kohtaukset ulkoa, mutten siltikään ole kyllästynyt tuohon hyväntahtoiseen idioottiin. Jaksoinkin katsoa elokuvan pitkästä aikaa uudestaan tänä keväänä Ukkelin kanssa ilman minkäänlaista kyllästymisongelmaa. Elokuvan syynäämiselle oli ihan oikea syykin, nimittäin Miamissa sijaitseva Bubba Gump Shrimp Co -ravintola, jonne meidän (=minun) oli ihan pakko päästä!

”My name is Forrest, Forrest Gump. People call me Forrest Gump.”

Eräänä aurinkoisena päivänä Miami Beachilla istahdimmekin vuokra-autoomme päämääränä Bayside Marketplace, jossa kyseinen Bubban ja Forrestin katkarapuravintola sijaitsee. Ja jippii, pian näimmekin Bubba Gump Shrimp -kyltin kohoavan rakennusten yläpuolella houkutellen meidät luokseen. Nyt syödään katkarapuja!

”I gotta find Bubba!”

”Stupid is as stupid does.”


Ruokalistalla oli toinen toistaan herkullisemman kuuloisia annoksia, mutta lopulta valintamme oli aika helppo. Shrimper’s Heaven- nimisessä annoksessa oli katkarapuja neljällä eri tavalla valmistettuna, ranskalaiset, salaattia ja kolme eri dippiä. Se me otetaan! Ja niin otti muuten moni muukin, sillä kyseinen annos kannettiin arvioni mukaan noin joka toiseen pöytään.

”I think you should go home to Greenbow, Alabama!”


Ravintolassa oli paljon hauskaa elokuvaan liittyvää ihmeteltävää. Drinkkilista oli kiinnitetty Forrestin pinkiponkimailaan, seinällä oli kehystettynä Jennyn kuva ja joka paikassa luki erilaisia elokuvasta tuttuja lauseita. Jokaisessa pöydässä oli teline, josta voi kääntää esiin punaisen Stop Forrest Stop -kyltin, jolloin tarjoilija pysähtyy pöytänne luona. Jos taas pitää esillä sinistä Run Forrest Run -kylttiä, kulkee tarjoilija pöytänne ohi. Hauskan idean lisäksi tosi kätevääkin!

”I gotta pee.”
”Lieutenant Dan I got you some ice cream. Lieutenant Daaan, iiice creaaam!”


Ravintolan yhteydessä oli myös matkamuistokauppa, joka meinasi koitua turmioksemme. Kaupasta lähti mukaan ainakin tarroja, suklaakonvehtirasia, pari postikorttia sekä jääkaappimagneetti, joiden lisäksi himoitsimme myös hauskaa essua, lippistä ja muuta erittäin tarpeellista krääsää. Bubba Gump Shrimpejä löytyy muualtakin Jenkkilästä kuin Miamista, ja jos törmään ravintolaan vielä matkallani, aion varmasti poiketa sisällä katkarapusilla! Voin tehdä vaikka pienen mutkan matkaani päästäkseni Bubba Gump Shrimpiin, sillä hauskan ravintolaidean lisäksi itse ruokakin oli kehumisen arvoista.

”Anyway, like I was sayin’, shrimp is the fruit of the sea. You can barbecue it, boil it, broil it, bake it, saute it. Dey’s uh, shrimp-kabobs, shrimp creole, shrimp gumbo. Pan fried, deep fried, stir-fried. There’s pineapple shrimp, lemon shrimp, coconut shrimp, pepper shrimp, shrimp soup, shrimp stew, shrimp salad, shrimp and potatoes, shrimp burger, shrimp sandwich. That- that’s about it.”

2 kommenttia

Grande Fiesta!


Perjantai- ja lauantai-iltaisin kello 18 alkaen Cantina Westissä vietetään Grande Fiestaa, jolloin samassa vankkurissa on tarjolla kaikki ravintolan parhaat annokset legendaarisista ribseistä meikäläisen kovasti hehkuttamaan heppaan asti ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Tulisuutta voi säädellä itse lisäämällä annoksiin oman maun mukaan eri vahvuisia chilitahnoja. Ihan loistava buffa siis, voin kertoa.

Me testasimme buffetin eräänä perjantai-iltana ravintolan meikäbloggaajalle lähettämällä lahjakortilla, josta ilahduin luonnollisesti aivan valtavasti. Samanlainen lahjakortti arvottiin myös lukijoideni kesken; Onkohan sen voittanut Anna käyttänyt jo omansa? Kamerani oli tuolloin vielä rikki, joten illallisella napsimamme kuvat ovat niin huonolaatuisia että ihan nolottaa, mutta uskokaa kun kerron että herkulliselta näytti. Ja herkulliselta myös maistui. Yritimme maistaa kaikkea mitä vankkurista löytyi ja onnistuimmekin siinä hyvin, vaikka ihan kaikista annoksistamme emme kuvaa ottaneetkaan.

Salaatti- ja alkupalavalikoima oli kattava. Ukkeli piti erityisesti katkaravunpyrstöistä kun taas minä ihastuin ihanan valkosipulisiin oliiveihin. Pitihän meidän tehdä myös perinteinen Cantinan nachoannos juustokastikkeineen kaikkineen ja Ukkeli väsäsi myös yhden täytetyn tortillan itselleen. Minä ihastuin hieman yllättäen perunaan, sillä vankkureista löytyneet cajun-lohkoperunat oli ihan mielettömän hyvin maustettu. Heppaa söimme luonnollisesti myös erittäin hyvällä ruokahalulla.

Jälkkäripöydästä löytyi ihania raikkaita hedelmiä ja pehmeää valkosuklaa-kahluakakkua, jotka kruunasivat Grande Fiestan. Ja niin siinä taas kävi, että jälleen kerran kohtaloksemme koitui vyöryä palleroina alas Kasarmikatua. Miten sitä ei ikinä osaa lopettaa ajoissa kun on tarjolla herkkuruokia, vaan napa pitää vetää niin täyteen, että koko loppuilta kuluu paisunutta vatsaa taputellessa.
2 kommenttia

Grillit kuumaksi kansalaiset!

Helteet on täällä taas! Miten sopivasti sattuikaan juuri nyt, kun iso osa maamme työläisistä on aloittanut kesälomansa juhannuksesta. Niin siis minkä kesäloman? Olisiko jollakin yksi ylimääräinen sellainen, sillä mä tahdon kanssa? Sanoo hän, joka lomaili vasta muutama kuukausi sitten Jenkeissä ja Karibialla, mutta joka on niin raukkaparka nollan kesälomapäivänsä kanssa, että luulis säälivän jo. Nojoo, onneksi rentoutua voi viikonloppunakin ja iltaisin töiden jälkeen.

Yksi parhaista tavoista viettää kesäpäivää on pistää grilli kuumaksi ja valmistaa ihania kesäisiä herkkuja. Eli toisin sanoen antaa Ukkelin pistää isänsä kanssa grilli kuumaksi ja istahtaa Ukkelin äidin kanssa aurinkoon odottamaan ruoan valmistumista. Sen verran sentään osallistuin, että ideoin meille uuden grilliherkun, josta tuli heti menestys. Kokeilkaapa vaikka seuraavaa:


Ota mitä tahansa lihaa (me kokeilimme niin possua kuin nautaakin ja itseasiassa myös ihan ilman lihaakin) ja grillaa siitä normaalisti pihvejä. Ota myös munakoiso ja leikkaa siitä sentin tai parin paksuisia kiekkoja. Grillaa myös ne. Kun munakoisot ovat melkein valmiita, asettele niiden päälle vuohenjuustoviipale lämpiämään ja sulamaan silleen sopivan ihanasti. Asettele pihvin päälle munakoiso-vuohenjuustokombinaatio ja lorauta hieman hunajaa päälle mausteeksi. Taivaallista.

Vuohenjuusto-munakoisopihvien lisäksi grillissä paistui aina yhtä iiihaanaaa halloumijuustoa sekä sibalia ja tomskua. Lisukkeena oli tavallista vihersalaattia sekä Ukkelin isän keittämiä uusia perunoita, joiden keittoaika on just eikä melkein se joku minuuttimäärä, jonka ehdin jo unohtaa.

Helteinen lauantaipäivä jatkui kotiin päästyämme omalla parvekkeella kuohuviinin ja mansikoiden kera. Päätimme viettää Ukkelin kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan, sillä tuleva rakennusprojektimme tulee varmasti olemaan stressaava ja aikaavievä, joten jokainen vapaailta on käytettävä hyväksi ennen kuin pahin raksakiire iskee ja mäsäyttää hermomme tuusannuuskaksi.

Tosiaan, en ehkä olekaan maininnut sitä vielä täällä, mutta alamme rakentaa ihan ikiomaa taloa Järvenpäähän. Jeee! Keltainen keittiökin muuttaa siis joskus tulevaisuudessa isompiin tiloihin, ja arvatkaapa kuka on suunnitellut jo lähes tulkoon jokaisen kaapin ja vetimen, vaikkei tontilla ole vielä jälkeäkään talosta tai sen perustuksista? Se on se sama tyyppi, joka suunnitteli istuttavansa pian ensimmäiset kukat tyhjän tontin kulmaan. Miten niin olen malttamaton?


Kirjoita kommentti

Blogikavereita

”Pieni on maailma”, hoetaan aina kun törmätään tuttuihin kasvoihin odottamattomassa paikassa. Tiedättehän tunteen, kun huomaat etelän lomalla samalla uima-altaalla pötköttävän vanhan luokkakaverisi, tai kun ystäväsi uusi poikaystävä kertoo pelaavansa jalkapalloa samassa joukkueessa veljesi kanssa. Maailma tuntuu niin kovin pieneltä, kun samoihin naamoihin törmää joka yhteydessä. Pieni on myös blogimaailma, sillä täällä seikkaillessa olen törmännyt yllättävän moneen tuttuni pitämään blogiin vahingossa tai ihan tarkoituksella.

Ruokablogimaailmasta löytyy ainakin kaksi AMK-tuttuani, jotka paljastan muiden blogia pitävien tuttujeni lisäksi tässä ja nyt. Että terve vaan kaverit!

Jo pidemmän aikaa seuraamani, tällä hetkellä taukoileva, Tuu nyt jo, ketsuppi! -blogin pitäjäksi paljastui yllättäen AMK:ssa samassa ryhmässä kanssani opiskellut tyttö. Tämän paljastuminen minkäs muunkaan kuin Facebookin ruokabloggaaja -ryhmän kautta aiheutti totaalisen ”Maailma on niiiiin pieni” -huokauksen mielessäni ja tuntui todella hassulta, että pitkään seuraamaani blogia pitääkin ihan tuttu ihminen.

Niin ikään AMK:sta tuttu on myös Sokrateen keittiössä -blogin Santeri, jonka kanssa on hölmöilty useat kerrat ainakin GooMilla ja muissa opiskelijabileissä. Santun blogi paljastui heti sen synnyttyä myöskin Facebookin kautta, tällä kertaa kuitenkin Santerin oman päivityksen kautta, ja aloin toki seurata innolla herran viinistä ja hyvästä ruoasta kertovaa blogia.

AMK-tutuista blogia pitää myös Emmi, jonka mammalomablogia on ollut mukava seurata. Nyt blogi on kuitenkin viettänyt hiljaiseloa jo tovin, mutta toiveikkaana käyn silti aina välillä kurkkimassa, olisiko Emmi päivittänyt uusia kuulumisia.

Emmin ja Ketsuppiblogin pitäjän lisäksi samalta AMK-luokalta kanssani on bloggaajaksi putkahtanut myös Jaana, jonka Shampanjaa & sattumia -blogi on aivan Jaanan näköinen, ihanasti kirjoitettu ja sen lukemisesta tulee aina hyvälle tuulelle.

Merkittävin kaikista tuttujen blogeista on kuitenkin postauksistanikin tutun Kälyn uusi blogi Meanwhile in Longfield. Tätä aion seurata erityisellä mielenkiinnolla ja ainakin blogin ensiaskeleiden perusteella uskon Kälyn blogista tulevan menestyksen. Käykää ihmeessä tutustumassa!

Hieman kaukaisempi tuttavuus on Secret Wardroben Korundi, jonka olen tuntenut rinnakkaisluokan tyttönä koko peruskoulun ajan, mutta jonka kanssa emme ole sen paremmin tutustuneet, vaikka muun muassa Vilukissa ja Maajussin morsian tunsivatkin Korundin paremmin. Muistan kuitenkin joskus vierailleeni Korundin kotipihalla, ja lähes naapurissa asunut muotibloggaaja odottelikin usein samalla bussipysäkillä kyytiä kouluun. Secret Wardrobe on taitavasti toteutettu blogi, ja innostuinkin kerran lukemaan koko blogiarkiston läpi ihastuttuani Korundin tapaan kirjoittaa ja kertoa elämästään. Ihana blogi tämäkin.

Näin monta mahtavaa, erilaista ja kunkin kirjoittajan näköistä blogia ovat siis tuttuni saaneet aikaiseksi, ja voin ilman puolueellista mielipidettä suositella näistä kaikkia teille armaat lukijani. Jos joku muu kuin tässä lueteltu tuttu pitää omaa blogia, niin ilmiantakaa ihmeessä itsenne!
7 kommenttia

Kunnon kana-caesarsalaatti


Etsinpä kerran Jamien kotona -kirjasta salaattireseptiä mielessäni hieman kevyempi illallinen. Juupajuu, löysin sitten kana-caesarin ohjeen, joka ei todellakaan ole sieltä kevyimmästä päästä, mutta tein sen silti. Salaatti kuulosti niiiiin herkulliselta, ja koska olen joka tapauksessa päättänyt kokkailla koko kirjan annin läpi, päätin touhuta iltapuhteeksi tämän herkullisen pekonia sisältävän pläjäyksen. Ja hyvää tästä tulikin! Yksi Jamien parhaista tähän asti.

4-6 annokseen tarvitset:

- 4 kanankoipea
- 1 ciabatan tai muun vaalean leivän
- tuoretta rosmariinia
- oliiviöljyä
- merisuolaa ja mustapippuria
- 12 viipaletta pekonia
- valkosipulia
- 4 anjovisfileetä öljyssä
- 75 g parmesaania
- 1 rkl ranskankermaa
- sitruunan mehun
- 2-3 roomansalaatinkerää

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pilko ciabatta sormen paksuisiksi tikuiksi ja asettele ne uunivuoan pohjalle. Laita broiskun koivet leipätikkujen päälle ja ripottele niiden päälle vielä rosmariinia, oliiviöljyä, pippuria ja suolaa. Anna leipien ja kanojen olla uunissa noin 45 minuuttia, jonka jälkeen asettele pekonit päällimmäiseksi vuokaan ja laita höskä takaisin uuniin 15-20 minuutiksi niin, että kaikesta tulee ihanan rapeaa.

Kun kaverukset ovat uunissa, voit odotellessasi survoa valkosipulin ja anjovikset morttelissa tai mörssätä ne pieniksi veitsellä, jos et omista morttelia. Valkosipulin määrän saat valita itse, meillä mörssäykseen joutui kokonainen yksikyntinen sibali. Sekoita anjovis-valkosipulitahnaan raastettu parmesaani, ranskankerma, sitruunan mehu ja kolme kertaa sitruunan mehun määrän verran oliiviöljyä. Mausta kastike pippurilla ja suolalla.

Ja näin, salaatti on melkein valmis. Huuhtele vielä salaatin lehdet, irrota broilerin liha luista ja kokoa aineksista herkullinen salaatti lautasellesi. Raasta päälle vielä hieman parmesaania, ja kyllä, kaada myös se kuuluisa Jamien oliiviöljyloraus koko komeuden päälle. Ihan mielettömän hyvää!

6 kommenttia