Ystävänpäivän aattona parkkeerasimme Ukkelin kanssa reiluksi pariksi tunniksi Kluuvikadun Fransmannin nurkkapöytään syömään kunnon aterian alkuruokineen kaikkineen. Olen aiemmin tänä vuonna käynyt kyseisessä ravintolassa Maajussin morsiamen ja Vilukissan kanssa salaatilla, ja paikka vakuutti tuolloin viihtyisyydellään ja mieleenpainuvan mukavalla tarjoilijallaan.
Tämänkertainen tarjoilijamme ei yltänyt jäykkyydellään aivan edellisen tasolle, mutta oikein mukava tämäkin tarjoilija oli. Plussaa hänelle tulee siitä, että herra muisti pahoitella normaali-iltaa kauemmin kestävää palvelua, vaikkemme osanneet edes närkästyä moisesta. Ymmärtäähän sen että ravintoloissa on kiire Ystävänpäivänä.
Vilskettä lieni lisännyt vielä samaan ajankohtaan osuneet Laskiaissunnuntai, Kiinalainen uusi vuosi sekä Venemessut, joista puheiden perusteella jälkimmäisestä hoippui myös Pena seurueineen ravintolan tiskille räyhäämään, kun kaljaa ei saanutkaan naaman eteen sekunnissa. Muu seurue osasi odottaa ihan nätisti, mutta Penan räyhääminen herätti syvän säälin tunteen allekirjoittaneessa.
No mutta se Penasta. Alkuruoaksi pöytäämme kannettiin pannullinen etanoita valkosipulivoissa ja toinen pannullinen valkosipuli-Roquefort-simpukoita. Söimme etanat puokkiin ja yllätyin kovasti kun Ukkeli, joka normaalisti ei ole sinihomejuuston suurin fani, piti enemmän juustoisista etanoista. Itse ihastuin pannun päällä hengailevaan sitruunaviipaleeseen, jolla etanoihin sai ihanan raikkaan lisämaun. Aion ehdottomasti puristaa sitruunamehua seuraavienkin suuhuni päätyvien etanoiden päälle, niin hyvin kirpeät pisarat sopivat niljakkaiden kanssa.
Pääruoaksi valitsin Keittiömestarin härkää ja Ukkeli otti ihanan valkosipulisen porsaanpihviannoksen. Kerrankin valkosipuli todella maistui ravintola-annoksessa (menin tietenkin maistamaan myös Ukkelin lautaselta) ja sehän on vain ja ainoastaan hyvä asia. Oma härkäpihvini oli myös erinomaista.
Kerrankin riittävästi valkosipulia
Nammm, pihviä!
Jälkkärien kohdalla tuleekin sitten ehdoton kohokohta, tai itseasiassa kaksikin kohokohtaa, jos otetaan huomioon myös varsinaisten jälkiruokien jälkeen tilaamamme jälkkärijuomat. Kaakaon, kermavaahdon ja lakritsivodkan yhdistelmä oli nimittäin aivan vastustamaton! Tätä on pakko saada lisää! Kuvaa herkkujuomasta ei ole, mutta ihan tavalliselta kaakaolta kermavaahdolla se näytti.
Varsinaiset jälkiruokamme olivat Tarte Tatin Calvadoksella maustetulla vaniljakermalla ja lämmin suklaakakku vanhanajan vaniljajäätelön sekä kirsikkakastikkeen kera. Molemmat olivat uskomattoman herkullisia, mutta suklaakakun muistelu aiheuttaa vieläkin valtavaa kuolaneritystä. Reunoista hieman rapean kakun sisältä löytyi sulaa suklaata, joka sopi täydellisesti kylmän jäätelön ja kirsikkaisen kastikkeen kaveriksi. Voi että, jo pelkästään tämän jälkiruoan vuoksi on pakko palata Fransmanniin vielä uudestaankin.
Hän on Tarte Tatin..
..ja hän unelmieni suklaajälkkäri.
Kaikenkaikkiaan oli siis oikein onnistunut ilta, vaikka yövuoron takia reippaasti yli vuorokauden valvonut ja kahvinjuonnin lopettanut Ukkeli alkoikin haukotella makeasti kun mahaan saatiin vähän täytettä. Yliväsynyt Ukkeli on kuitenkin hauskaa seuraa siinä vaiheessa kun väsymys menee yli ja alkaa purkautua hölmöilynä sekä normaaliakin pahempana yliaktiivisuutena, joten muutaman haukottelun jälkeen tunnelma pöydässämme oli vallan hilpeä.
