Monthly Archives: elokuu 2009

Yksi vee

On kulunut kokonainen vuosi siitä kun pistin blogin pystyyn ja keltainen keittiö näki päivänvalon. Ja mitäpä muutakaan syntymäpäivänä tehdään kuin juhlitaan! Otin töistäkin huomisen vapaaksi, jotta voin juhlistaa kunnolla lapsukaiseni 1-vuotispäivää. Oikeasti lomapäivän syynä saattaa olla perinteinen kesäpäivä ystäväni kanssa, mutta onhan blogin syntymäpäiväkin tärkeä ja ehdottomasti loman arvoinen asia.Tosiaan, vuosi on jo kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Vuoden aikana postattuja sapuskoja ja niihin liittyviä muistoja on ollut kiva käydä läpi, ja parhaat yksilöt ansaitsevatkin vielä yhden katsauksen osakseen ennen uuden blogivuoden aloittamista. Postauksen lopusta voitkin löytää yhteenvedon keltaisen keittiön ensimmäisen vuoden parhaista paloista.

Vuoden aikana on toki tapahtunut muutakin kuin kokkausta ja ruokajuttuja. Paras yksittäinen kokemus on ollut helikopterilento Tallinnaan, ja paras lomamatka ehdottomasti ihana Italian reissu. Vuoden tärkein asia, joka mahdollisti myös helikopterilennon ja Italian matkan, oli kuitenkin se, että uskaltauduin rehveille netissä tapaamani miehen kanssa. Uskokaa pois, ei ole yhtään minun tapaistani olla niin rohkea!

Vaan onneksi olin rohkeista rohkein ja kestin parin päivän ylimääräiset sydämen tykytykset sekä jännityksen siitä miten ilta menee, tuleeko treffipaikalle joku kamala nörttieinari, onnistunko nolaamaan itseni ja muutenkin mitä nyt tapahtuu. Voi sitä jännittämisen määrää! Kyllä oli tytöllä polvet vetelänä kun Cantina Westin eteen tuona kyseisenä torstai-iltana tallustin. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin, ja pari viikkoa ensitapaamisesta olimmekin jo kopterin kyydissä, parin kuukauden päästä olimme tavanneet toistemme vanhemmat ja nyt ollaan muuttamassa ukkelin kanssa yhteen.

Iloisia asioita olivat myös kun maajussi kihlasi morsiamensa, ja kun insinööri kosi kälyä yhdeksän vuoden yhteiselon jälkeen. Häitäkin pääsin juhlimaan uutenavuotena ukkelin kaveriporukassa, ja mahtuipa vuoden juhlakalenteriin yläasteen luokkakokouskin. Kaikenlaista siis on tapahtunut niin keittiön puolella kuin siviilissäkin ja tästä on hyvä jatkaa. Nyt niihin lupaamiini parhaisiin paloihin vuoden varrelta. Nauttikaa.

1. Paras salaatti

Fiestasalaatti. Meksikolaistyylinen salaatti nachoineen, jauhelihoineen ja muine asiaan kuuluvine härpäkkeineen maistuu todistetusti myös miesotuksille, vaikka pupujen ruoasta onkin kyse.

2. Paras keitto

Ihanan samettinen torvisienikeitto, jonka kaverina kuuluu ehdottomasti tarjoilla valkosipulisia ruissnackseja.

3. Paras pasta

Tähän on pakko laittaa lakritsipasta, sillä se on kaikista hyvistä vuoden aikana kokatuista pastoista mieleenpainuvin.

4. Paras juoma

Ihan yleisesti vaan punaviini ja etenkin Italiassa juodut vino rosso al tavolot. Kuvassa möllöttää viime vuoden ensilumiviini, joka siis jemmataan jo edellisenä talvena kaappiin lumihiutalepaketissa, ja kaivetaan esiin ensilumen sataessa. Jos mahdollista, ensilumiviini nautitaan hyvässä seurassa ja viikonloppuna. Kynttilätkin ovat suotavia, samoin hyvä ruoka ja telkkarikin kenties.
5. Paras ravintolaruoka

Ihhahhaa

Amarillon dippendaalit

Cantina Westin onnenpyörä
Tämä on paha, sillä vuoden aikana on tullut syötyä ulkona ilahduttavan usein ja harvemmin on mitään pahaa tullut eteen. Heppa on kuitenkin aina paras, mutta myös Amarillon ja Cantina Westin snack-lautaset ovat mainitsemisen arvoisia

6. Paras naposteltava

Vuohenjuustoneliöt. Täydellinen makujen harmonia. Aamen

7. Paras kokonaisuus

Kassleria kavereineen

Fokan blinit

Kilon kassler, valkosipulikermaperunat ja valkosipulikasvikset (kuka arvaa mikä on lempimausteeni/-makuni/-sipulini?). Myös Fokan blinit, pihvi, viini ja kaikki sopivat hyvin yhteen ja ilta oli muutenkin oikein mukava ja mieleenpainuva, eikä vähiten bileisännän vaatetuksesta johtuen. Hän tuli nimittäin ovelle tervehtimään ja esittelemään itsensä tasan nolla kappaletta vaatteita päällään. Kiva tavata. Tämänkö takia ukkeli ei ihan heti tavattuamme vienyt minua tämän kaveriporukan bileisiin? Vaan en minä alastomista ihmisistä hätkähdä, hyvä vaan jos on sinut itsensä kanssa, tai jos rohkaisujuomaa on ollut riittävästi. (Ja taas ollaan sivuraiteella! Takaisin asiaan siis.)

8. Paras liharuoka

Koska kassler meni jo toiseen kategoriaan on tähän valittava monesta hyvästä sitruunaisen pirtsakka scaloppine al limone.

9. Paras kanaruoka

Helpot ja helposti varioitavissa olevat kananugetit aka duke nukemit.
10. Paras leipä
Kälyn juhannusleipä, jota en ole vielä saanut aikaiseksi tehdä itse, mutta jonka ihanan maun voin maistaa vieläkin suussani, vaikka juhannuksesta onkin jo aikaa.

11. Paras jälkiruoka

Maailman paras juustokakku. Polkkapossulta pöllitty tuhottoman hyvä resepti, jota ihan jokaisen kannattaa kokeilla edes kerran ennen kuolemaansa (mummot, papat ja BB-Terttu: hopi hopi ennen kuin on liian myöhäistä!).

+ Erityismaininta
Lopuksi on annetava vielä erityismaininta hurmaavalle, ihanan kodikkaalle ja tunnelmalliselle kiuasmakkaralle! Ihan loistava keksintö!

Synttärijuhlat jatkuvat blogissa vielä myöhemmin katsauksella Google Analyticsin parhaisiin paloihin, eli tiedossa on kurkistus siihen millä ihmeen hakusanoilla ihmiset ovat keltaiseen keittiöön löytäneet (ja ihmettelyä siitä mitä ihmettä he ovat moisilla sanayhdistelmällä halunneet löytää). Mielessä kävi myös kaapista ulos tuleminen ja pärstän läväyttäminen ruutuun, mutta mietin vielä onko minulla sydäntä siitä seuraavan yleisen kauhistuksen ja järkytyksen aiheuttamiseen. Toisaalta minua kyllä kiinnostaisi kovasti minkälaisia mielikuvia ihmisille on minusta muodostunut tämän blogin perusteella ja kuinka hyvin mielikuvat kohtaavat todellisuuden.

Nyt kuitenkin synttäritoivotukset blogille ja tämä tyttö lähtee kesäpäivän viettoon!

5 kommenttia

”I’m loving valkosipuli instead..”

Vuoden odotetuinta ruokatapahtumaa Valkosipulifestivaaleja juhlittiin Keravalla lauantaina 22.8. Mukana poukkoilimme tietenkin myös minä ja ukkeli, sekä erinäisiä muita tuttuja ja ei-niin-tuttuja ihan ruuhkaksikin asti.

Oli valkosipulikojua sekä muita perinteisiä torikojuja hunajineen, tyrneineen ja muikkuineen. Oli ohjelmaa, bändejä, aurinkoa ja terasseja. Oli valkosipuliolutta, muutaman liikaa nauttineita miehiä (no okei, yhden vaan näin, ja ei, se ei ollut minun ukkelini) sekä järjestyksenvalvojia. Oli iloista mieltä, ampiaisia ja kesän viimeisiä helteisiä piknikkejä ja pussikaljoja. Sen sijaan ei ollut tarpeeksi valkosipulilla maustettuja ruokia. Mekin vetäisimme lopulta ihan tavallista kebabia ja makkaraperunat kun ainoalle kiinnostavalle kojulle (blinejä mm. valkosipulikastikkeella) oli aivan tuhottoman pitkä jono. Ja missä lymysi kuuluisa valkosipulijäätelö??


Festarimätöt

Keravan Aurinkomäellä tuli vaihdettua myös harvinaisen myrkyllinen suudelma, kun ampiaisen pirulainen ehti väliimme ja pisti ukkelia huuleen. En ymmärrä mistä hitosta se siihen ilmestyi, varsinkin kun minä vahdin aina hysteerisenä lähistöllä lenteleviä ampiaisia niiden pistosten pelossa, mutta tällä kertaa SaiPan värinen lentelijä pääsi totaalisesti yllättämään. Oikeasti hei, millä tuurilla moista tapahtuu? Eikö enää saa pussatakaan rauhassa?

Onneksi illan mittaan tuli nautittua puuduketta niin piston aiheuttama kipu ja turvotus unohtui. Erään pienen puudukkeen olisi tosin voinut jättää väliin, nimittäin ihanalta kuulostavan valkosipuli-salmiakkisnapsin. Hyvältä se maistui joo ainakin muutaman ensimmäisen hetken ajan, kunnes armoton polte valtasi kurkkuputken aina mahalaukkuun saakka, tuskanhiki nousi pintaan ja katse alkoi etsiä vessaa siltä varalta että juoma tulee heti takaisin ylös. Hyi sentään! Oli vähän turhan tujua, ja usko pois, me olemme sentään tottuneet nauttimaan suuria määriä valkosipulia kerralla. Eikä se salmarikaan ihan uusi tuttavuus ole.. Tämä oli kuitenkin hieman liikaa jopa meille. No, kuolivatpahan ainakin kaikki väkijoukosta mahdollisesti tarttuneet possuflunssapöpöt!

Valkosipulilla maustettu olut sen sijaan upposi helposti, samoin metrilakumieheltä ostamani valkosipulilaku. Kotiintuomisiksi ostimme myös valkosipuli-chilimurskaa, jota työnsimme heti seuraavana päivänä pizzaan ja voin sanoa että hyvin toimi. Kaiken kaikkiaan oli oikein kivat festarit ja muutenkin kiva koko päivä, eikä vähiten upean sään ansiosta. Ensi vuoden valkosipulijuhlaa odotellessa..


Valkosipulilakua nätisti pussiin ryntättynä

Valkosipuli-chilimurska
”And through it all
it offers me protection

a lot of love and affection
whether I’m right or wrong
and down the waterfall
wherever it may take me
I know that garlic won’t brake me
when I come to call
it won’t forsake me
I’m loving valkosipuli instead..”
Siellä niitä kojuja on

4 kommenttia

Hylkiöt

Seuraavaksi olisi vuorossa aika moniosaisen Hotel Sole Blun täysihoito -sarjan viimeinen osa, joka käsittelee aikaisempiin kategorioihin kuulumattomia hylkiöitä. Läiskäisen nämäkin pistejärjestykseen, vaikkei näin erilaisia annoksia oikein sovikaan vertailla keskenään.
1. Gnocchi al ragu di carne (17 pistettä) eli gnocchi-perunaputkuloita jauhelihakastikkeen tyyppisessä sörsselissä. Ukkeli piti tästä ysin verran kun taas minä annoin perunapalloille keskiarvokasin.
2. Rollatina di petto di tacchino (16 pistettä) on kalkkunanrinta rullanen ja hyvältä se muistaakseni (sekä myös antamiemme pisteiden perusteella) maistui. Harmitus kun tässä alkaa jo unohdella näitä makunautintoja ajan myötä, eikä asiaa varmaan auta myöskään se, että annoksia tuli kahden ja puolen viikon lomalla syötyä melkoisen monta kappaletta.
3. Galletto rusp. alla diavola (15,75 pistettä) taitaa olla reissumme ainut kanaruoka ellen ihan väärin muista, ja maistui..noh, kanalta.
4. Risotto con funghi (14,75 pistettä) eli sienirisotto on normaalisti yksi lemppareistani, mutta hellepäivän lounaalla ehkä hieman liian tuhti kaveri. Illallisella lienee saanut paremmat pisteet?
5. Strigoli panna e salsiccia (12,75 pistettä). Vanhat tutut pötkylät tällä kertaa kermakastikkeessa.

5. Homlett con verdure (12,00 pistettä) eli kasvisomeletti on usein ihan jees, mutta nyt ei ollut kananmunapäivä.

Tässäpä vielä kaikki Hotel Sole Blun täysihoito -sarjan osat:

1. Yleistä höpinää
2. Pastat
3. Keitot
4. Makeat jälkiruoat
5. Hedelmät
6. Kala
7. Liha
8. Jäätelö
9. Kylmät ruoat
10. Muut (tämä postaus)

2 kommenttia

Koska meillä on taantuma..

…juhla armas köyhien, eikä rasita työtkään, syyt on olla iloinen!

Tätä salaattikastiketta sopii tehdä muulloinkin kuin taloudellisesti tiukkoina aikoina, sillä sen lisäksi että se on halpaa (ja helppoakin juu kyllä), on se ennen kaikkea ihan jätte hyvää. Muunnellakin tätä kevyttä salaatin maustajaa voi mielinmäärin omien makuhermojen mukaan. Lisäksi se säilyy hyvänä pitkään kun tyrkkäät sen tiiviissä puketissa jääkaappiin. Aivan täydellistä siis. Tässäpä helppoakin helpompi salaattikastikkeen ohje:

- 1/2 dl öljyä
- 1/2 dl vettä
- 1/2 dl sitruunamehua
- 1 tl sinappia
- (suolaa)
- ja halutessasi yrttilöisiä, valkosipuloisia, chililöisiä, pippuriloisia..

Keltaisessa keittiössä tehtiin seuraavanlainen seos: Öljyksi valikoitui yrttinen oliiviöljy, vedeksi kraanavesi, sitruunamehuksi sitruunamehu, sinapiksi vihreä Turun ja ekstrana yksikyntinen valkosipuli murskattuna ihan rikkipoikkipampumräiskis.

Koska olimme kastikkeen sekoitteluhetkellä nälkäisiä, emme antaneet sen maustua rauhassa vaan lorottelimme aikaansaannostamme heti salaatin päälle. Ihan jees hän oli silloinkin, mutta voi Viipurin pamaus, seuraavana päivänä maustuttuaan rauhassa kastike oli niin hyvää ettei sanotuksi saa! Kokeile itse niin uskot. Paitsi että älä kokeile tätä nimenomaista keltaisen keittiön versiota jos vihaat valkosipulia.

Tästä tuli kertaheitolla mun lemppari.

Kirjoita kommentti

I’m lovin it!


Pömpeli Anconassa

Ei, kyseessä ei todellakaan ole McDonald’s, vaikka otsikon perusteella voisi niin luulla, vaan jotakin paljon paljon parempaa. Nyt katsastetaan nimittäin Hotel Sole Blun täysihoidon parhaat palat, jotka myös juustoina, makkaroina ja muina kylminä herkkuina tunnetaan. Näitä jäi ehkä eniten ikävä.
1. Speck con formaggio (19,50 pistettä) pitää hallussaan koko täysihoidon kaikkien ruokien ykkössijaa ja hehkutinkin kyseistä unelmaherkkua jo täällä.
2. Prosciutto e melone (19,00 pistettä) on perinteinen italialainen alkupala (vaikka me vetelimmekin tämän illallisella pääruokana) eikä ilmakuivatun kinkun ja melonin liitto voisi olla toimivampi. Suolainen kinkku on täydellinen kumppani pehmeän makealle cantaloupelle, ja tämän herkun kohdalla voimme todeta jälleen, että yksinkertainen on kaunista (tai tässä tapauksessa herkullista). Ihanaa.

Formaggi misti (19,00 pistettä). Eihän kokoelma italialaisia juustoja voi olla muuta kuin kympin arvoinen setti.

4. Bresaola con rucola (18,75 pistettä) sisältää ohuita siivuja suolattua ja ilmakuivattua naudanlihaa, rucolaa sekä parmesaaniraastetta. Nams.
5. Mozzarella alla caprese (15 pistettä). Mozzarella on muihin juustoihin verrattuna melko mauton yksilö. Annoksen pisteitä laski ikävästi myös tomaatti, joka kyllä sopii täydellisesti mozzarellan kaveriksi, mutta jolle meikämanne on mennyt allergiaherkistymään.Ai hitto kun piti mennä kuolaamaan näppis pilalle.. Tuokaa mulle juuuustoa! Ja prosciuttoa!

4 kommenttia