Monthly Archives: maaliskuu 2009

Match made in heaven

Kirjoittanut Martina - perjantai, maaliskuu 27, 2009 - klo 09:52

Joskus käy niin, että jokin suurempi taho ohjaa toisilleen parhaiten sopivat yksilöt löytämään toisensa. Kun he kohtaavat, on kaikki yhtäkkiä päivänselvää eikä kukaan tai mikään saa liittoa hajoamaan. Esimerkkejä tällaisista taivaassa solmituista liitoista ovat ainakin tomaatti ja mozzarella, mäti, sipuli ja smetana, makkara ja sinappi, vodka ja karpalomehu sekä Matti ja Teppo. Yhdessä he ovat lyömättömiä.

Yksi täydellinen yhdistelmä syntyy vuohenjuustosta ja hunajasta. Siihen kun lisätään vielä punaista pestoa ja rucolaa, saadaan aikaiseksi sellainen fantastic four, että jopa Mestarit Areenalla kalpenevat sen rinnalla. Kirka varsinkin näyttää jo hyvin kalpealta..

Ja reseptiin: Sivele leivälle punaista pestoa ja laita rucolaa päälle. Minulla oli jättipehvani kaimaa eli Muhku-sämpylää, mutta mikä tahansa vaalea leipä käy. Asettele peston ja rucolan päälle pari paksua siivua vuohenjuustoa ja laita koko komeus (tai komeudet, sillä eihän yksi leipä riitä mihinkään) hetkeksi uuniin niin, että juusto pääsee vähän sulamaan. Lurauta lämpimien leipien päälle hunajaa ja nauti täydellisestä makuyhdistelmästä. Ah, ihanaa..

”Tää on vuosisadan rakkaustarina
ainakin uskon niin,
tää säilyy ja kestää päiviin tuleviin.
Tää on vuosisadan rakkaustarina
kaunis ja todellinen,
tää säilyy ja kestää mä tunnen sen”
(Sig – Vuosisadan rakkaustarina)

3 kommenttia

Tweettaa

Heppapäivityksiä

Kirjoittanut Martina - torstai, maaliskuu 26, 2009 - klo 10:45

Huomasinpa tuossa, että Cantina Westin ruokalista on uusiutunut. Siitäkös tämä tyttö ensin innostui ja heti perään hätääntyi, sillä vanhalla listallahan oli ei sen enempää eikä vähempää kuin paras ravintola-annos ikinä. Kysehän on ihanasta hevospihvistä, jota on ihan pakko saada tasaisin väliajoin tai elämä käy turhan mauttomaksi. Paniikissa siis kävin uutta listaa selailemaan ja huh, heppaa on edelleen saatavilla.

Hepan kaverit tosin ovat hieman muuttuneet. Tomaattinen papu-pekonikastike on vaihtunut meksikolaiseksi maustekastikkeeksi eikä lautasen reunalla enää köllöttele maissintähkä vaan uunipaprikan palasia. Pakkohan tämä uudistunut annos oli testata, joten Kasarmikadulle kävi jälleen kerran tiemme.

Onneksemme hevonen maistui yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Kastike sen sijaan ei yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle, mutta hyvin sekin sopi hepan kaveriksi. Uunipaprikat olivat tervetullut lisä, sillä maissintähkä jäi harmittavan usein varsinkin ukkeli the lihansyöjältä syömättä.

Ei siis huolta, annos on edelleen aivan mahtava, vaikka paras lopputulos saataisiinkin, jos lautaselle palautettaisiin alkuperäinen papu-pekonikastike ja uudesta annoksesta säästettäisiin paprikat. Siinä olisi täydellinen yhdistelmä minun makuuni. Vinkki vinkki Cantina Westin ylipäällikköjohtaja (joka siis tietenkin luet tämän)..

2 kommenttia

Popsi popsi porkkanaa

Kirjoittanut Martina - keskiviikko, maaliskuu 25, 2009 - klo 09:16

Minulla oli taannoin kunnia majoittaa luokseni tärkeä vieras. Olin odottanut häntä luokseni jo kauan. Odotellessani olin suunnitellut meille kävelyreittejä, sekä varannut jääkaapin täyteen juustoa ja makkaraa, sillä niistä arvoisa vieraani pitää erityisen paljon.

Koda viipyi luonani kokonaisen viikon. Arkiaamuina tuntui ikävältä jättää toinen murjottamaan ja tuijottamaan perääni töihin lähtiessäni. Lupasinkin vieraalleni hyvitykseksi aamuisista hylkäämisistä olla koko viikonlopun kotona hänen kanssaan. Kävisimme pitkillä kävelylenkeillä ja päivällä leipoisimme sämpylöitä.

Näillä evähillä syntyi Kodan ja Martinan viikonloppusämpylät:

- porkkanaa (2-4 kpl)
- 5 dl maitoa
- 2 tl suolaa
- 2 rkl sokeria
- n. 6 dl vehnäjauhoja
- n. 4 dl graham-jauhoja
- 2 dl kaurahiutaleita
- 1 pussi kuivahiivaa
- 100 g margariinia

Raasta porkkanat ja sormesi samalla kun lämmität maidon kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja viskaa lämpimän maidon sekaan. Heitä perään suola, sokeri ja porkkanaraaste. Lisää vähitellen kaurahiutaleet sekä jauhot. Sekoittele taikinaa samalla. Lisää margariini loppuvaiheessa. Mörssää taikinaa niin kauan että ranteesi jumiutuvat ja taikina irtoaa kulhon reunoista. Pese kätesi, anna Kodalle juustoa ja rapsuta sitä vähän korvan takaa.

Anna taikinan kohota Ikean siniraidallisen keittiöliinan alla puolisen tuntia. Avaa odotellessasi parvekkeen ovi, jotta Koda pääsee vaanimaan naapurin kissaa. Muotoile taikinasta pyöreitä palleroita ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Muista jättää hieman kohoamis- ja leviämisvaraa. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Anna sämpylöiden kohota liinan alla uunin kuumenemista odotellessasi.

Kun uuni on valmis, työnnä sämpylät keskitasolle noin kymmeneksi minuutiksi. Käy viemässä parvekkeen lasin huuruun hengittäneelle Kodalle juustoa. Ota sämpylät uunista ja nauti yksi heti margariinin tai sulatejuuston kera. Päätä leipoa useamminkin, sillä uunituore leipä vaan on ihan parasta.

Kirjoita kommentti

Siedätyshoitoa

Kirjoittanut Martina - maanantai, maaliskuu 23, 2009 - klo 12:21

Olen periaatteessa allerginen tomaatille. Periaatteessa siksi, että aina tomaattiruoat eivät aiheuta allergiaoireita ollenkaan, ja oireita aiheuttaessaankaan kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, vaan pienestä suun rikkoutumisesta ja kurkun kutinasta vain.

Tästä syystä en yleensä jaksa kertoa tomaattivammastani ruoka-aineallergioita kysyttäessä vaan syön tomaattisiakin herkkuja hyvällä ruokahalulla. Ainoastaan tuoreen tomaatin noukin pois leivän välistä ja skippaan salaatista, mutta muuten algeriani ei estä minua kokkaamasta tomaattikeittoa, syömästä tomaattisia kastikkeita tai törkkäämästä ranskalaisiani ketsuppiin. Siedätyshoitoa katsos nääs.

Herkkuja ruokapöytään -blogin Aino väsäsi jo tovi sitten ihanan näköistä tomaatti-maissi-pastakeittoa. Keitto jäi mieleeni kummittelemaan ja eräänä lauantaipäivänä päätinkin kiukutella kunnolla ja haistattaa vauvan vaipat sekä vetämättömät vessat allergialleni keittelemällä kattilallisen tomaattista keittoa. Haha, siitäs sai! Keltaisen keittiön siedätyshoitokeittoon tarvitset:

- yksikyntisen valkosipulin

- keltasipulin

- 370 gramman pönikän yrtti-tomaattimurskaa

- kasvisliemikuution

- valkosipuli-chilikastiketta

- chilimaustetta, mustapippuria ja cayannepippuria

- tölkkimaissia
- sydänpastaa (tai jotakin muuta pientä pastaa)

- pekonia

Pilko sipulit (valko- ja kelta-) ja kuullota niitä kattilan pohjalla pikku tilkassa öljyä. Kun sibalit ovat pehmenneet lisää tomaattimurska, pari murskapönikällistä vettä sekä kasvisliemikuutio. Anna porista tovi. Mausta valkosipuli-chilikastikkeella ja muilla mausteilla. Maustehia voi valita vähän mielen ja keittiöstä löytyvän valikoiman mukaan, mutta ainakin mustapippuri sekä kaikki punaiset mausteet (paprika, chili, cayanne, grillausmauste jne.) sopivat varmasti. Myös yrttilöisiä voi heittää mukaan.

Soseuta keitto, tyrkkää maissit ja pastat sekaan ja anna kiehua kunnes pasta on kypsää. Piekse keiton poristessa pekoni silpuksi ja paista se rapeaksi pannulla. Ripottele pekonisilppua valmiin keiton päälle ja nappaa vielä leipää mukaan niin tulee varmasti masu täyteen.

Banaani ei liity mitenkään tähän keittoon, mutta tomaattiin ja allergiaan kyllä.

Ja kun nyt allergioista aloin jauhaa, niin kerrottakoon vielä, että muutamia kuukausia sitten luottamukseni pettänyt banaani sai vihdoin uuden mahdollisuuden. Allergian aiheuttamisesta alkaneen banaanin ja Martinan välisen sodan, sekä sitä seuranneen kauppasaarron ja boikotoinnin jälkeen luovutin ja ostin banskusen seurakseni työpaikalleni. Syötyäni keltaisen käyryläisen huomasin riemukseni allergiaoireiden saldoksi nollan. Jippii!

Tästäkös minä vasta riemastuinkin ja vetelin banaaneja oikein antaumuksella koko viikon. Perjantaina sitten ukkeli ilmoitti meidän molempien ihmetykseksi minun haisevan banaanille. Jes. Ymmärrän kyllä että muun muassa valkosipuli, sipuli ja alkoholi lemuavat niitä nauttineen otuksen ympärillä vielä seuraavanakin päivänä, mutta että banaanikin?? WTF? (Vihaan noita typeriä lyhenteitä, mutta tyrkkäsin näköjään silti sellaisen rakkaaseen blogiini. OMG!!)

Kirjoita kommentti

Stockholm-Helsinki

Kirjoittanut Martina - torstai, maaliskuu 19, 2009 - klo 11:00

Käytimme pari viikkoa sitten Viking Linelta joululahjaksi saamani arvosetelin ja lähdimme seilaamaan Itämeren aalloille keulaportti kohti Tukholmaa. Yksi odotetuimmista asioista risteilyllä on ehdottomasti mäti, jota saa kerrankin syödä niin paljon kuin haluaa. Ah, ihana seisova pöytä! Ensimmäisenä iltana menimme kuitenkin ravintola Ella’siin pihville, ja jätimme Buffet-herkuttelun odottamaan seuraavaa päivää.

Tilasimme kumpikin grillipihvin kanttarellikastikkeella, ja jos et kuvan perusteella osaa arvata, niin voin kertoa, että hyvää oli. Ranskalaiset tuotiin erillisessä kipossa ja hyvä niin, sillä eihän tuohon jättipihvin viereen olisikaan mahtunut kuin muutama hassu peruna.

Ruokajuomaksi hörpimme pullon punaviiniä ja voin ylpeänä kertoa, että onnistuin kerrankin maistamaan sitä ilman nauruun purskahtamista. Jee, hyvä minä! Minulla kun on tunnetusti maailman huonoin pokka tilanteissa, joissa ei saisi nauraa. Niin myös tarjoilijan maistattaessa viiniä, ja yleensä pyrinkin skippaamaan viinin maistamisen kokonaan tai sysäämään sen muiden vastuulle. Hyvää se viini on kuitenkin, mitä sitä turhaan leikkimään hienoa viiniasiantuntijaa kun en sellainen kuitenkaan ole.

Seuraavan päivän ravintonamme toimi Tukholmassa puistopiknikillä nakerrettu hampurilaisateria sekä banaanipirtelö. Fantaakin lipitin päivän mittaan ihan kiitettävästi. Iltasella sitten koitti vihdoin se hetki, kun pääsin astumaan Viking Buffetin ovista mätitaivaaseen. Tällä kertaa tarjolla oli jopa kolmea eri mätiä! Ihanaa! Ensimmäinen lautaselliseni näyttikin tältä:

Mmmmm, mätiä…

Uskaltauduin ensimmäistä kertaa tutustumaan myös kokonaisiin katkarapuihin ja niiden kuorimiseen. Ukkeli opasti minua lopulta ihan kädestä pitäen miten pieni katkarapunen kaivetaan esille, mutten siltikään onnistunut kertaakaan saamaan suuhuni kuin puolikkaan katkaravun. Loput jäi jonnekin kuorien sisälle. Ei se voi olla niin vaikeaa.. Katkarapuni olivat varmasti viallisia, sillä olenhan niin näppäräsorminen ja muutenkin ketterä, ettei vika voi olla minussa. Niin.