Monthly Archives: helmikuu 2009

Fiestasalaatti

Kirjoittanut Martina - perjantai, helmikuu 27, 2009 - klo 13:12

Ryhmäkuvastamme on livistänyt pannulla tirisevä jauheliha, mutta kuvitelkaa hänet takariviin murjottamaan

Inspis tähän laskiaistiistain illalliseen syntyi Silmänruokaa -blogin fiestasalaatin ansiosta. Katjan versio taasen on saanut innoituksensa Mäkin fiestasalaatista. Ja hei, miksen keksinyt tätä aiemmin? Tämähän on kuin tortillat ilman tortillalettuja, ja terveellistäkin vielä, onhan sentään kyse salaatista. Aivan loistavaa siis.

Martinan fiestasalaattiin tuleepi:

- jääsalaattia
- kurkkua
- punaista paprikaa
- salottisipulia
- juustoa (17prossanen kermajuusto toimii ainakin)
- mustia oliiveja
- maissia
- sipulia
- jauhelihaa
- mausteita (paljon)
- valkosipulia
- kermaviiliä ja valmista dippijauhetta (tsatsikin makuista)
- salsaa
- nachoja
- jalapenoja

Pilko pannulle sipuli ja purista mukaan myös valkosipulia. Kuullota sipuliystäviä hetken miedolla lämmöllä ennen kuin lisäät pannulle jauhelihan. Lisää lämpöä ja jätä liha ruskistumaan. Pilko odotellessasi jääsalaatti, kurkku, paprika, juusto ja salottisipuli. Sekoita keskenään tai matki minua ja laita kaikki ainekset erillisiin kulhoihin. Sekoita dippijauhe kermaviiliin ja purista mukaan valkosipulia.

Mausta ruskistuneet jauhelihat kaikella mahdollisella mitä kaapistasi löytyy. Keltaisessa keittiössä pääosan saivat pippurisekoitus, cayannepippuri, grillausmauste ja valkosipuli-chilikastike. Maustehyllyn tyhjentämisen sijaan voit myös ostaa kaupan nacho(tai sipsi tai mikä lie)hyllyltä valmiin maustesekoituksen ja työntää sen jauhelihan sekaan. Jos sipsihyllyltä ei löydy maustepussia, käy kurkkaamassa mausteosastolta. Ainakin taco-mausteseos on todistetusti mukavan makuista.

Avaa salsa-, jalapeno- ja oliivipurkit sekä nachopussi. Syö alkupalaksi pari nachoa salsan kera. Kasaa ainekset lautaselle haluamaasi sekasotkuun ja syö. Jauheliha kannattaa laittaa nachojen päälle, jotta maissilastut hieman pehmenevät, ja toisaalta ettei jauheliha lämmitä liikaa salaattia, kurkkua tai muita aineksia, jotka eivät ole yhtä hurmaavia lämpöisinä kuin mitä ne ovat kylminä.

Varaudu fiestahetkeen löysillä housuilla ja sohvalla, äläkä ainakaan aloita ruokailua jos kohta pitää rynnätä matkaan, sillä tätä on pakko ottaa lisää niin kauan kunnes ei enää pysty syömään. Ja silloinkin voi suuhun työntää vielä pari haarukallista (ja laskiaispullan toim. huom.).

”Big house party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del barrio,
is a party,
ven a la fiesta,
a big house party,
la fiesta del año.”
(Dj Mendez – Fiesta)

Tweettaa

Kun silmäni mä auki saan..

Kirjoittanut Martina - perjantai, helmikuu 27, 2009 - klo 10:25

Aamupalahaaste:

- kerro tyypillisestä aamupalastasi.

- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa.

- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne..

- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan.

Ja tästä lähtee:

Minä kuulun ehdottomasti ihmisiin, joiden mielestä aamupala on päivän tärkein ateria. Herään arkisinkin tarpeeksi (joidenkin mielestä jopa liian) aikaisin, jotta ehdin syödä kiireettömän aamiaisen. Ihan heti herättyäni ei tee mieli syödä, mutta jo puolen tunnin tai viimeistään tunnin päästä ruoka maistuu kyllä.

Ilman kunnon aamiaista olo on nuutunut eikä energiasta ole tietoakaan. En ymmärrä miten jotkut voivat lähteä liikkeelle tyhjällä vatsalla ja elää pelkällä kahvilla lounastaukoon saakka. Vaikka päivän muut ateriat jäisivätkin väliin tai kuitattaisiin pelkällä hedelmällä, on aamiainen ihan ehdoton.

Teevalikoima

Minun aamupalapöytäni tärkein vieras on kuppi teetä. Se voi olla vihreää, mustaa, valkoista ja minkä makuista tahansa, kunhan sitä vaan on. Mukaan pieni loraus maitoa, ei sokeria tai hunajaa. Ilman aamuteetä päivä lähtee nihkeästi käyntiin. Toisinaan himoitsen myös kahvia, mutta sen säännöllisen juomisen lopetin muutama vuosi sitten.

Aamupalaani kuuluu myös vitamiinia porejuoman ja Omega 3 -tabletin muodossa. Vitamiinia saan myös marjoista, joita lisään varsinaiseen aamupalaruokaani, eli mysliin tai kaurapuuroon. Myslin kaverina viihtyvät jogurtti, kaura- ja ruisleseet sekä jo mainitsemani marjat, jotka ovat viime aikoina olleet useimmiten vadelmia. Jos taas on puuroaamu, kaivan pakastimesta marjasekoituksen tai mustikoita. Ne maistuvat leseillä terästetyssä kaurapuurossa parhaalta. Joskus syön aamiaiseksi myös leipää, mutta useimmiten lautaseltani löytyy joko mysliä tai puuroa.

Vitamiinia

Ei niin kovin esteettinen kaveri tämä kaurapuuro, mutta ei anneta sen häiritä

Viikonloppuisin saatan poiketa puuro, mysli, leipä -linjaltani, varsinkin jos herään hieman myöhemmin. Tuolloin hoidan aamiaisen ja lounaan samalla kertaa joko valmistamalla lämpimän ruoan tai syömällä edellisen päivän jämiä, kuten pizzaa, pastaa, salaattia tai mitä ikinä jääkaapissa onkaan. Viikonloppuaamuisin saatan sortua myös kahviin, jonka kanssa kuuluu tietysti syödä myös jotakin makeaa. Tätä tapahtuu kuitenkin suht harvoin, sillä kämpästäni ei yöllisten unissasyömisten jälkeen ja niiden pelossa yleensä löydy mitään herkkuja.

Loppuun vielä yksi ihana aamupalamuisto. Löysin koneeltani kuvan ensimmäisestä aamupalastani omassa kodissani. Muistan hyvin kun viime heinäkuussa heräsin muuton jälkeisenä aamuna aikaisin vuodesohvalta, kömmin parvekkeelle, ihailin aurinkoista aamua ja yritin ymmärtää, että tämä tosiaan on minun ihan oma kotini. Se oli yksi parhaista aamuista ikinä. Parvekkeen pöydälle kannoin ensimmäisen keltaisessa keittiössä tehdyn aamiaisen: ruisleipää, oliiveja sekä greippimehua. Ette uskokaan miten hyvältä niinkin yksinkertainen sapuska voi maistua kun hetki on oikea.

Ainiin, haastan:

- Tamarind Heavenin Hipun

- Herkkuja ruokapöytään Ainon (joka onkin jo hieman valottanut aamupalarutiinejaan)

- sekä Uneliaan kokin.

5 kommenttia

Pahaa

Kirjoittanut Martina - torstai, helmikuu 26, 2009 - klo 09:10

Nyt joudun antamaan vähän risuja, ja se on Järvenpään Rosson kannalta hieman huonompi homma, sillä minä pidän yleensä ihan kaikesta, enkä huomaa pieniä puutoksia tai pahoja makuja ihan helposti. Mutta nyt täytyy sanoa, että oli kyllä pahaa Irish Coffeeta! Bulgarian teinihelvetissäkin oli parempaa.

Hurautimme ravintola Fokassa nauttimamme illallisen jälkeen jälkkärille Järvenpäähän. Junamatkan aikana ruoka oli laskeutunut sen verran, että jälkkärikahvia alkoi tehdä mieli. Rossoon siis ja Irish Coffeet pöytään.

Juomaa siemaillessa päällimmäisenä tuntui vanhan kahvin kitkerä maku, ja on tosiaan jo aika hyvin jos minäkin huomaan sen. Tai siis aika huonosti. Suorastaan tosi huonosti. Yritin pelastaa tilanteen sekoittamalla pinnalla olevaa kermavaahtoa kahvin sekaan, mutta hyi, sekin oli ällöttävää. Kerma muodosti väkisin loppuun juodun juoman pinnalle ihmeellisen kovan kerroksen, ja oli muutenkin koostumukseltaan hieman.. miten sen nyt nätisti sanoisi.. erikoista.

En nyt tämän yhden kokemuksen perusteella kuitenkaan kehota täysin välttämään Järvenpään Rossoa, mutta Irish Coffeeta tilatessasi mieti kaksi kertaa haluatko suuhusi pahan maun. Joku muu juoma olisi varmasti parempaa, kunhan tarkistat ettei siihen tule kahvia tai kermaa.

2 kommenttia

Fokka

Kirjoittanut Martina - keskiviikko, helmikuu 25, 2009 - klo 10:20

Valitsimme joululahjaksi saamani arvosetelin tuhlauspäiväksi viime lauantain ja paikaksi ravintola Fokan, joka sijaitsee Ruoholahdessa hotelli Holiday Innin yhteydessä. Menimme syömään heti ravintolan auetessa ja olimmekin pitkään ainoat ruokailijat koko paikassa. Mitä nyt pari humalaista ördäsi hetken hotellin aulassa, mutta eivät he meitä haitanneet. Lähinnä vaan nauratti toisen yritykset puhua puhelimeen.

Alkuruoaksi tilasin uutta lempiruokaani blinejä, kun mukava tarjoilijatyttö vihjasi että niitäkin olisi nyt saatavilla. Olisihan se lukenut myös pöydällä olevassa pikkuständissä, mutta enhän minä sitä ymmärtänyt katsoa. En varsinkaan kun tsekkasin kuitenkin kaksi muuta blinilappusen vieressä olevaa ständiä. Joskus olen vain niin sokea..

Ihanija, ihanija blinejä..

..ja ukkelin alkukeitto.

Ukkelin alkuruoaksi tilaama kermainen lohikeitto kylmäsavuporon sekä ruisleivän kera oli kuulemma todella hyvää. Niin hyvää, että herraseni lusikoi viimeisetkin liemet lautasen pohjalta, vaikkei kuulemma yleensä koskaan jaksa tehdä niin. Minun blininikin olivat uskomattoman herkullisia, jos se ei vielä jollekin valjennut.. Vieläkin tulee vesi kielelle pelkästä ajatuksesta.

Ukkelin pääruokalautaselta löytyi naudan ulkofileepihvi, valkosipuli-riistavoita, lämpimiä kasviksia ja yrttiperunapyrettä. Hyvää oli kuulemma sekin, muttei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Cantina Westin heppa on kuulemma parempaa, mutta toisaalta, mikäs sen nyt voittaisi? Ei tule ihan heti mieleen..

Minun pääruokani oli oikein onnistunut. Annoksen nimi on Tournedos ja sen voi tilata myös sanoilla: ”toi vika tossa, mä en tiiä miten se sanotaan”. Yksi syy miksi valitsin kyseisen annoksen, oli se, että se sisältää kampasimpukkaa, jota halusin ehdottomasti maistaa. Mutta eipä se juuri miltään maistunut. Samanlainen meren otus se on kuin muutkin, pieni valkoinen köntsä lautasen reunalla. Oli silti kiva tutustua tähänkin uuteen kaveriin, eikä se siis missään nimessä pahaa ollut. Kampasimpukka ei vaan maistu miltään. Piste.

Mutta oijoi, muu annos kyllä maistui ja hyvälle! Jopa pariisinperunat olivat niin ihania, että oli pakko syödä jokainen pallero, vaikka maha olikin jo ihan täynnä. Kampasimpukan ja pariisinperunoiden lisäksi lautaseltani löytyi naudan sisäfileepihvi, pekonia, punaviinikastiketta, pestoa ja lämpimiä kasviksia. Namnamnamnam.. Oli kyllä hintansa arvoinen annos, suosittelen lämpimästi kaikille Fokkaan eksyville.

Muutenkin minulle jäi hyvä fiilis koko ravintolasta. Tarjoilija oli oikein mukava, alkujuomaksi nauttimamme kuohuviini hyvää ja punaviini vielä parempaa. Ihana seura ja kiireetön lauantai-ilta vaikuttivat toki myös ravintolaillan onnistumiseen. Kiitos siis ukkelille ja arvosetelin lahjoittaneille insinöörille, kälylle ja Kodalle!

Kirjoita kommentti

Nyt tuunataan keittoja!

Kirjoittanut Martina - tiistai, helmikuu 24, 2009 - klo 12:30

Niin mukavaa kun ruoanlaitto onkin, voi joskus olla kiire, väsy tai vapaavalintainen muu hyvä syy, jonka takia ei jaksa tehdä ainakaan ihan jokaista ruokalajia alusta asti itse. Silloin on luvallista, ellei jopa suotavaa, hieman oikaista ja turvautua puolivalmiisiin tai valmiisiin ruokiin. Keltaisen keittiön huijarikokin aiheena onkin tänään niinkin epäkulinaarinen elämys kuin pussikeitot! Älä vielä oksenna, vaan luepas eteenpäin. Saatat yllättyä..

Usko tai älä, mutta pussikeitostakin voi saada hyvää ruokaa. Itse olen vedellyt pussista ainakin tomaattikeittoa Ibizan auringon alla, mutta muistakin pussikeitoista saa pienellä tuunauksella ihan kelpo aterioita. Tässäpä muutama vinkki kun seuraavan kerran laiskotuttaa:

- Lisää keittoon kermaa, tuorejuustoa tai tyrkkäise pieni smetana- tai ranskankermasydän lautasen keskelle. Maustetut tuore- ja sulatejuustot tuovat tervetullutta lisämakua keittoon kuin keittoon, ja kermahan nyt tekee kaikesta parempaa. Eikä aina tarvitse käyttää sitä rasvaisinta vaihtoehtoa jos ei tahdo, viisiprossainen ruokakerma on ihan yhtä hyvää.

- Lisämakua saa tietysti myös mausteista ja maustekastikkeista. Valkosipuli-chilikastike sopii lähes jokaiseen keittoon, varsinkin jos pitää hieman tulisemmasta liemestä. Mausteinen tomaattikeitto tekee eetvarttia flunssaiselle ja kanakeittoon voi aina lisätä hieman currya. Äläkä unohda pippureita.

- Yrtitkin ovat keiton kavereita. Eipä tule ihan heti mieleen keittoa, johon ei mikään yrtti sopisi. Tuoreilla yrteillä voi sitäpaitsi myös koristella keiton, sillä tunnettu totuushan on, että kivan näköinen annos maistuukin paremmalta.

- Ruokaisamman pussikeitosta tekee pinnalle ripotellut leipäkrutongit. Voit paistella rapeita leipäkuutioita itsekin, mutta kun nyt kerran ollaan laiskoja ja turvaudutaan pussikeittoon, voi samalta kauppareissulta napata mukaan myös valmiin krutonkipussukan. Makuvaihtoehtoja on kaupan valmiissakin krutongeissa mukavasti, ja omatekemillä saa tietysti juuri sen makuisia kun haluaa.

- Ruokaisuutta saa lisää myös sattumilla. Paista kanakeittoon kanasuikaleita, sienikeittoon sieniä ja sulata pakkasesta katkarapuja katkarapukeiton sekaan. Rapeaksi paistettu pekonisilppu on myöskin nopea ja herkullinen lisä keiton päälle. Ei pidä unohtaa myöskään kasviksia. Sipuli, paprika ja valkosipuli ovat keltaisen keittiön suosikit.