Yearly Archives: 2008

Toscanan munakoisot

Kirjoittanut Martina - maanantai, joulukuu 29, 2008 - klo 21:22

Taas minä valitan toisten vaivalla keksimien nimien takia, mutta miksi ihmeessä kasvikselle pitää antaa niinkin typerä nimi kuin munakoiso? Ainakin minulle sanoista muna ja koiso tulee ensimmäisenä mieleen eturauhassyöpä tai jotakin vielä inhottavampaa. Koiso. Hyh.

Älkää kuitenkaan antako mielikuvan häiritä, sillä tämä resepti on todellakin kokeilemisen arvoinen. Nappasin sen Toscanalainen keittiö -nimisestä kirjasta, jossa on jokaisen reseptin kohdalla myös pieni kyseiseen annokseen liittyvä tarina. Ihanaa iltaluettavaa siis, kiitosta vaan lahjakassin ojentajille!

Munakoisoja päätin kokeilla, sillä ohje vaikutti tarpeeksi yksinkertaiselta arkenakin kokeiltavaksi, ja tottakai myös ruokaan kuuluva valkosipuli herätti mielenkiintoni sillä koisoisella sekunnilla, kun valkoisen ystäväni reseptistä bongasin. Munakoiso ei ole nimensä lisäksi vakuuttanut minua myöskään täysin maullaan, tai sanotaanko näin, että tämä liila muhku on jäänyt minulle hieman etäiseksi. Ennakkoluulot on tehty rikottaviksi ja lähi-Alepasta tarttui kuin tarttuikin mukaani munainen koiso ja timjamia. Näiden lisäksi naposteltaviin lerpakkeihin tarvitaan:

- oliiviöljyä

- 6 kynttä valkosipulia

- balsamicoa

- suolaa ja pippuria

Ja hommahan etenee niin, että munakoisot leikataan sentin paksuisiksi siipaleiksi, sivellään oliiviöljyllä ja paahdetaan joko hiilillä (Mitähäh? Ai siis grillissäkö? Talvella?!?) tai uunissa grillivastusten alla. Eli uunissa. Käännä kerran jotta molemmat puolet ruskettuvat.

Anna koisojen jäähtyä hieman. Voit vaikka siipaloida valkosipulia sillä aikaa. Sekoita balsamicoa ja oliiviöljyä keskenään noin puoli kahvikupillista, tai ehkä vähän enemmänkin. Öljyä saa olla hieman enemmän kuin balsamicoa. Kaada seos munakoisojen päälle, mausta valkosipulilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Sekoita ja syö. Jos et jaksa kaikkea kerralla, koisosi säilyvät jääkaapissa steriilissä (tai steriloidussa?) purkissa useita kuukausia.

Keltaisen keittiön kokki oli tosiaan hieman ennakkoluuloinen munakoisoja väsätessään. Noudatin kuitenkin ohjetta niin tarkkaan, että laitoin jopa suolaa koisoilleni, vaikka yleensä skippaan sen kaikkialta muualta paitsi keitetyn kananmunan päältä ja tulehtunutta lävistystä parantavasta merisuolaliuoksesta. Marinoidut koisot ylittivätkin odotukseni (eikä edes rimaa hipoen) ja uskallankin suositella niitä myös muille epäluuloisille erkeille.

3 kommenttia

Tweettaa

Kaksseba

Kirjoittanut Martina - maanantai, joulukuu 29, 2008 - klo 10:27

Laseissa on kolmannes mansikka-caipiroskaa ja loput punaista kuohuviiniä. Nam.

Olemme viettäneet Maajussin morsiamen, Vilukissan sekä erinäisten muiden vierailevien tähtien kanssa Kakssebaa (joka siis sijoittuu joulukuun 27.päivään, jos joku ei hoksannut) jo usean vuoden ajan. Kakssebaan on vuosien varrella kuulunut muun muassa juomaa, baareilua, lautapelejä (lasketaanhan Twister ja trampoliinikin lautapeleiksi?), lattiabileitä, Totuuden hengen laulamista julkisilla paikoilla, Barbie-rekvisiittaa, juomien kaatamista pöydälle (etenkin erään Jukka ja tukan toimesta), rikkinäisten sukkisten paikkailua ja tietenkin myös ruokaa.

Tänä Kakssebana mutustimme salaattia, patonkia ja jauhelihapiirasta, jonka ohje kuuluupi näin:

Pohja:

- 150 g margariinia

- 5 dl vehnäjauhoja (joukkoon voi lisäillä myös leseitä yms.)

- 2 dl sämpyläjauhoja

- 1 tuorehiiva

- 1 tl (yrtti)suolaa

- 2 dl maitoa

Täyte:

- 1 sipuli

- 100 g pekonia

- 400 g jauhelihaa

- sieniä (ei kärpäs)

- paprikaa

- 1 tlk tomaattipyreetä

- mustapekka-/homejuustoa

- mustapippuria

- valkosipulia (tää oli mun ja ukkelin oma lisäys reseptiin, kuinka yllättävää, eikö?)

Munamaito:

- 2 dl maitoa

- 2 munaa

Ja muistilappusessani lukee näinkin selkeästi (ai miten niin olen laiska kirjoittamaan?):

Hiiva + maito sekasin, kuivat + rasva sekasin

Toi (hiiva + maito) tonne (kuiviin ja rasvaan)

Taikina pellille, täytteet (joista käräytettävät on käräytetty ja sekoitettu pannulla, toim. huom.)

-> 200 astetta, 30-40 min.

Jos kerran minäkin vajakki ymmärrän nämä ohjeet, niin lupaan että sinäkin ymmärrät.

”Tästä se alkaa, vaatteet verhoaa
kätkee kätesi jäljet,
piilottaa menneet.

Oon miettinyt lauseet niin monta kertaa päässäni
on pakko päästä sanomaan,
sun naamaa vasten huutamaan
ovi käy ja sä tuut..”
(Stella – Totuuden henki)

Ja ei, biisin ikävällä aiheella ei ole mitään tekemistä Kakssebamme kanssa. Ainoa tapahtunut hakkaaminen on minun (ja sen raukan joka joukkueeseeni joutuu) hakkaaminen Trivial Pursuitissa.

1 kommentti

”Voi mikä nauru syntyiskään..”

Kirjoittanut Martina - maanantai, joulukuu 29, 2008 - klo 09:54

”..jos isi sais tietää tään, että joulupukki suukon sai.”

Rohkenenpa epäillä että todellisuudessa siitä olisi riemu kaukana, kun isille selviäisi vaimon ja joulupukkia esittävän naapurin Reiskan todelliset luonteet. Kuka oikeasti keksii tällaisia sanoituksia ja vielä iloiseen lasten joululauluun?

Muun muassa tätä mietimme Tapaninpäivänä matkalla Pohjaan, jossa jaoimme viimeiset joululahjat ja söimme mahamme täyteen herkkuruokaa. Mäti oli ruokapaljoudesta esiin nouseva lempparini niin tapanina kuin jouluaattonakin Vantaalla. Muutakin jouluruokaa odotan toki kuola valuen jo kuukausia ennen joulua, mutta kyllä ihanat poksuvat mätipallerot vievät aina voiton ruokien kilpaillessa pääsystä lautaselleni.

Yritin räpsiä kuvia pöydän antimista aina kun vaan maltoin, mutta laatu on vähän niin ja näin, sillä kuolaisilla käsillä on vaikea käyttää kameraa..

Iskän värkkäämiä kalaherkkuja

KAKSI kulhollista mätiä! Yksi mulle, yksi muille.

Äidin taikoma mätikakku jo hieman sulaneena

Ensimmäinen lautasellinen, mätiä vain puolet annoksesta!

Viimeinen lautasellinen

Joulun jämäsilleistä tehdään tietysti herkullisia sillivoileipiä. Minä väsäsin jo joulua edeltävänä viikonloppuna pari valkosipulisillileipää, kun odottelin ukkelia takaisin, missä lie auton värkkäyksessä hän kävikään kesken sunnuntain.

Paahdoin ruisleipiä uunissa kun leivänpaahdinta en tuolloin vielä omistanut (vaan nytpä omistankin, kiitos joulupukki!). Leipien päälle levitin hieman sinappia, pari juustopalaa, salaattia, kurkkua ja sillin paloja. Hyvin yksinkertaista siis, mutta niiiin hyvää.

Loppuun on vielä pakko laittaa kuva joulun tärkeästä vieraasta, joka fiksuna tyttönä sensuroi puolet naamastaan. Eihän se nyt kävisi päinsä, että jokainen vastaantuleva koira- ja karhukaveri tunnistaisi ja pyytäisi nimikirjoitusta. Varsinkin näin joulun jälkeen se olisi kiusallista, kun pitää yrittää selviytyä liiallisen juuston syönnin aiheuttamista tuntemuksista kaukaisimpaan puskaan piiloutuneena.

2 kommenttia

Tulkoon joulu

Kirjoittanut Martina - sunnuntai, joulukuu 21, 2008 - klo 18:41

Hyvän ruoan ja kiireettömyyden lisäksi joulussa on ehdottomasti parasta läheisten kanssa vietetty aika. Erästä tärkeää ihmistä en kuitenkaan tule näkemään jouluaattona enkä edes pyhinä, joten otimme varaslähdön ja vietimme ukkelin kanssa jouluisia hetkiä jo viikonloppuna. Ja meidän jouluisiin hetkiimmehän kuuluu tietysti olennaisena osana RUOKA.

Joulupöydästämme löytyi:

- sienisalaattia

- graavilohta

- lihahyytelöä

- suolakurkkuja

- mätiä, smetanaa, sipulia

- katkarapujuttua

- valkosipulisilliä

- keitettyjä perunoita

- lanttulaatikkoa

- perunalaatikkoa

- porkkanalaatikkoa

- kinkkua

- joulutorttuja

Kaikki muu oli enemmän tai vähemmän valmista kamaa suoraan kaupan hyllyltä, mutta sienisalaatin halusimme tehdä itse. Kaupan valmiit sienisalaatit kun eivät ole onnistuneet vakuuttamaan maullaan. Käytimme salaattiimme herkkusieniä, jotka paistoin nopeasti pannulla samalla kun ukkeli kipaisi hakemassa lähikaupasta porkkanalaatikon. Ekalta kauppareissulta kun tuli vahingossa mukaan toinenkin perunalaatikko porkkanalaatikon sijaan.

Pannulla pyörähti pehmenemässä myös sipulisilppu, joka todellakin vain käväisi pannulla, tarkoitus ei nimittäin ole paistaa sipulia vaan vain pehmentää sitä hieman. Sienien ja sipulin lisäksi salaattiin pilkottiin suolakurkkua sekä omenaa. Sekaan vielä kermaviiliä ja valkopippuria, hetkeksi jääkaappiin maustumaan ja valmista on. Käykäämme pöytään.

Vähiten räjähtäneet joulutortut

Karpaloshotit

Joulutortut teimme valmiista torttutaikinasta paketin ohjeen mukaan. Parin tunnin kävelylenkin ja joulusaunan jälkeen maistui myös karpaloshotit, joihin lurahti karpalolikööriä ja jääpala viilentämään huoneenlämpöinen likööri mukavan vilpoisaksi. Saunassa joimme tietenkin jouluolutta ja ruokajuomana toimi punaviini. Ei pidä unohtaa myöskään ihanan lämmittävää glögiä, jota hörpimme muutaman litran viikonlopun aikana.

”Niityllä lunta, hiljaiset kadut,

taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Muistojen virta, lapsuuden sadut.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt

Lapsi on meille tänä yönä syntynyt

Tulkoon toivo kansoille maan,

pääsköön vangit vankiloistaan

Uskon siemen nouskoon pintaan,

olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.

Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi

Tulkoon juhla todellinen,

tulkoon Jeesus Herraksi sen

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,

silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,

unohtaa kiireen ja melun rasittavan.

Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,

tuo ensi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt..

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,

sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.

Et löydä kultaa, et juhlapöytää,

löydät vain seimen ja tallin koruttoman.”

(Petri Laaksonen – Tulkoon joulu)

3 kommenttia

Caballo de la hacienda

Kirjoittanut Martina - sunnuntai, joulukuu 21, 2008 - klo 18:39

Työpaikan pikkujouluissa hämmästelevien ilmeiden ja kummastelevien kysymysten alla ruoka-annosteni kuvaamisesta rohkaistuneena kehtasin viimein ottaa kuvan myös yhdestä maailman parhaimmista ruoista: Cantina Westin caballo de la haciendasta, joka myös hevospihvinä tunnetaan.

Annos sisältää 200 gramman grillipihvin hevosen ulkofileestä, tomaattista (auts) papu-pekonikastiketta, maissintähkän sekä ranskalaisia perunoita. Ja tähän tulee oikeasti himo! Iso himo. Suosittelen maistamaan vain jos olet valmis tallustamaan Kasarmikadulle hevospihvin äärelle aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Hepan tiedetään parantaneen ainakin erään ensitreffailijan krapulan kourista ja flunssaista oloakin annos todistettavasti helpottaa. Ei siis mikään turha kaveri ollenkaan tämä ystävämme hevospihvi!

”Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa
vain urhein meistä kaikista voi maistaa hurjaa heppaa.
Jos housuihin hiipii pelko niin kaihda silloin Cantina Westiä.
Vain uljain meistä kaikista voi uhmata hurjaa heppaa.”
(Ultra Bra – Heppa) Sanoja ehkä hieman muuteltu..