Lontoon viidet kasvot

Vielä noin sata vuotta sitten Lontoo oli maailman napa. Sittemmin Yhdysvaltain ja Aasian metropolit ovat nousseet taloudellisessa ja poliittisessa merkityksessä rinnalle. Silti Euroopan vanha rouva on edelleen yksi kiehtovimmista kohteista kaupunkilomaa etsivälle. Lontoon huolelliseen koluamiseen ei yksi ihmisikä riitä, mutta on muutamia kohteita, joita jokaisen Lontooseen matkustavan olisi hyvä kokea.

Pubit ovat Lontoon sydän

Lontoon pubit eivät ole pelkkiä matkailukliseitä tai sisustuskonsulttien luomia baarisisustuksia. Pubit ovat Lontoon sydän, jonka sykkimisestä saa parhaan esimerkin joko lounasaikaan tai iltakuuden aikoihin. Puolen päivän jälkeen pubit pursuavat nestemäistä lounastaan nauttivista liikemiehistä ja työpäivän jälkeen lontoolaiset kerääntyvät kantakuppiloihinsa purkamaan paineitaan. Tunnelma on tiivis.

Hyvää pubia etsiessä kannattaa keskittyä muutamaan olennaiseen seikkaan. Ikä on tärkeä, mutta ei täysin varma tunnusmerkki. Osa vuosisataisista pubeista on muutettu nykyaikaisempaan muotoon, mikä on syönyt viihtyvyydestä paljon. Autenttisuuden ystävän on syytä välttää myös ketjupubeja.

Onneksi helmiä löytyy. Shakespearen aloitellessa uraansa oli nykyisen Chancery Lanen metroaseman lähellä sijaitseva Ye Olde Mitre myynyt olutta jo toista sataa vuotta. Toinen hyvän pubin merkki on real ale, eli tynnyrissä raakakypsyvä olut. Hyvissä pubeissa on muutama jatkuvasti hanassa oleva ale ja lukuisia kausioluita, jotka parhaissa tapauksissa vaihtelevat viikoittain. Tärkeää on myös pubin ilmapiiri – hedelmäpelit ja taustamusiikki ovat perinteisen brittipubin ystävälle kauhistus.

Viihdettä laidasta laitaan

”When a man is tired of London, a man is tired of life”. Kyllästymistä odotellessa voi nauttia viihteestä laidasta laitaan. Vaihtoehtoja löytyy niin teatterin, musikaalien, burleskin ja tanssikabareiden ystävälle kuin jalkapallosta pitävälle penkkiurheilijallekin.

Lontoon Theatreland – Sohon, Leicester Squaren ja Piccadillyn ympäristö – tarjoaa Euroopan johtavat näytelmät ja musikaalit. Lauantai-illan teatterirituaaliin kuuluu näytelmän ohella illallinen tai pre-theatre drinkit glamorööseissa West Endin ravintoloissa. Suosituimpiin näytelmiin on hyvä hankkia lippunsa hyvissä ajoin, mutta myös saman päivän illan esityksiin on mahdollista saada lippuja kohtuulliseen hintaan.

Sohon kapeilla kujilla on maine syntisen Lontoon sykkivinä verisuonina. Maine periytyy pitkältä historiasta, mutta edelleen jokainen voi löytää Sohosta oman mielensä mukaista viihdykettä. Perheystävällisempää menoa tarjoaa Covent Garden, joka täyttyy päivisin katutaiteilijoista ja iltaisin ravintolailtaa viettävistä nautiskelijoista.

Britannian lainsäädäntö kieltää lauantai-iltapäivänä kello kolmelta pelattavien jalkapallo-otteluiden televisioinnin. Tämä niin sanottu ”three o’clock -kickoff” on saarivaltakuntalaisille pyhä asia, jonka voi kokea ainoastaan stadionien lehtereillä. Nurmikentän teatterin pre-drink on perinteisesti muovituopista stadionin pihalla juotu olut. Ylihintaisiin valioliigaotteluihin lippujen saanti voi tehdä vaikeuksia, mutta alasarjojen peleissä voi päästä kokemaan aitoa brittifutistunnelmaa kohtuuhinnalla.

Vintagea ja herkkuja markkinoilta

Olitpa ruoan, antiikin tai käytettyjen vaatteiden ystävä, löydät haluamasi Lontoon lukuisilta markkinoilta. Kulinaristit kuluttavat lauantaiaamunsa haistelemalla kojuja Borough Marketin kuuluisalla ruokatorilla, antiikkiniilot suuntaavat Portobello Roadille ja vintagen perässä kulkevat hipsterit fiilistelevät sunnuntainsa Spitalfieldsillä ja Brick Lanen Sunday UpMarketilla.

Borough Market London Bridgen metroaseman kupeessa pursuaa kolmena päivänä viikossa nälkäisiä asiakkaita ja toinen toistaan houkuttelevempia ruokakojuja. Britannia kärsii yhä aiheettomasti ruokansa laadun huonosta maineesta. Julkkiskokkejaan rakastavat Britit kuluttavat yhä enemmän aikaansa keittiössä ja ovat entistä vaativampia raaka-aineidensa suhteen. Mitä mainioin tapa ottaa tästä hyöty irti on heittäytyä Borough Marketin herkkujen vietäväksi.

Notting Hill nousi maailmanmaineeseen ja matkailijasumien kohteeksi nimikkoelokuvansa myötä. Alueella on tosin ollut kuhinaa jo kauan ennen Hugh Grantia. Portobello Roadin antiikkimarkkinat ovat lauantaisin tukossa ihmispaljoudesta, mutta silti olennainen osa Lontoon kokemusta. Elokuussa Lontoossa ei voi vierailla osallistumatta vuotuiseen Notting Hillin karnevaaliin.

Brick Lane tunnetaan ensisijassa intialaisista ja bangladeshilaisista ravintoloistaan, mutta sunnuntaisin alue muuttuu jättimäiseksi markkina-alueeksi. Lähellä Spitalfieldsin ikiaikaista kauppapaikkaa oleva Sunday Up Market kerää käytettyjen vaatteiden ystävät tekemään löytöjä sadoista alueella olevista kojuista. Szechuanilaista ruokaa myyvän katukeittiön vierestä ostettu mekko voi toki haista eriskummalliselle, mutta se kuuluu Brick Lanen hallitun kaaottiseen elämään.

Historiallista imperiumiromantiikkaa

Historian ystävälle Lontoo tarjoaa tuulahduksen siirtomaa-aikaa ja 1800-lukulaista imperiumiromantiikkaa. Iso-Britannia ja Lontoo ovat muuttuneet sadan vuoden aikana valtavasti, mutta Whitehallin tai Greenwichin kaduilla voi kuvitella elävänsä edelleen aikaa, jolloin imperiumissa ei aurinko koskaan laske.

Iso-Britannian parlamentin kellotorni lienee maailman tunnetuin maamerkki, joka todella herättää matkailijan tajuamaan olevansa Lontoossa.Big Benin juurella voi tiirailla parlamenttiin tai läheisiin ministeriöihin maleksivia virkamiehiä, joiden klassisen ajatonta tyyliä herrasmiesmatkailija voi tavoitella asioimalla Jermyn Streetin kauluspaitaräätäleillä ja kävelykeppi- ja parranajovälinemyymälöissä. Indeed, Sir!

Kesäisenä päivänä täydelliset puitteet eväsretkelle tarjoaa Greenwichin kukkulan puisto, jonka halki mm. kulkee kansainvälinen nollapituuspiiri. Greenwich on myös kehto britannialaiselle merenkulkutaidolle, joka mahdollisti 1800-luvun maailmanvallan syntymisen. Mikä voittaisikaan fiilistelyarvossa auringonlaskun ihailun Greenwichin nurmikolla gin&tonic kädessä?

Kiertele kaupunginosia

Sanonta kuuluu, että Englantiin tutustuvan tulee lähteä pois Lontoosta. Samaa voisi sanoa Lontoosta. Pääkaupunki on paljon muutakin kuin Westminster ja Soho.

Siinä missä Brick Lane pursuaa intialais- ja bangladeshilaisruokaa, lähtee karibialaisia tuoksuja kaipaava Brixtoniin, Etelä-Lontooseen. Brixton sai paljon kyseenalaista mainetta osakseen 1980-luvun rotumellakoiden yhteydessä, mutta alue on niistä päivistä rauhoittunut. Viikonloppuisin Brixtonin metroaseman läheiset kadut täyttyvät torikojuista, karibialaisesta musiikista ja rentoa elämää arvostavista lontoolaisista. Iltaisin Brixton on Lontoon vilkkaimpia alueita, ja yöelämää kaipaavalle kaupunginosa tarjoaa valinnanvaraa jazz- ja bluesbaareista läpi yön auki oleviin tranceklubeihin.

Länsi-Lontoossa asuu raha. Chiswickin kylämäinen kaupunginosa on kaukana keskustan vilskeestä ja Lontoon suurimmassa puistossa Richmond Parkissa voi rauhoittua kauriiden elämää ihaillen. Lähempänä keskustaa ovat Kensingtonin ja Chelsean kaupunginosat, joissa vierailemalla voi saada hataran käsityksen Lontoon eliitin elintasosta.

Hampstead Pohjois-Lontoossa on perinteisesti ollut lontoolaisen kulttuuriväen keskus. Yksi parhaista maisemakohteista Lontoossa on ehdottomasti Hampstead Heathin puistosta avautuva näkymä Lontoon yli. Maailman murheet voi unohtaa lämpimänä kesäiltana, jolloin puisto täyttyy lempiväisistä lontoolaispareista.

Teksti: Antti Halonen