Häät menivät juuri niinkuin pitääkin, morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kakku liian hyvää ja Hämeen Linna aivan satumainen paikka sanoa Tahdon. Pääsääntöisesti vain miehet ja pikkusiskoni itkivät. Minä niiskautin kerran: silloin, kun faija avasi suunsa. Noin muuten halusin vain pussailla Matua koko illan, sillä mikä muukaan muistui päällimmäisenä mieleeni kuin omat pienet juhlamme vuosi takaperin, elokuun 13. perjantaina.

Eilen en tehnyt sitä mitä yleensä (nauliintunut koneen ääreen) vaan käperryin sohvalle romanttisen hömppäleffan seuralaiseksi. Ei muuta, mutta Toscanan vehreille kukkuloille sijoittunut raina sai aikaan vain järjettömän ikävän. L’Italia sempre nel mio cuore.

Viikko alkaa kaukokaipuusta huolimatta hyvin, sillä suuntaan illalla ystävän luo. Ja sillä ystävällä on jotain minua varten – siis muutakin, kuin kuuma kahvipannu ja hyvä seura. Palataan aiheeseen pian!