Miten päädyin kreikkalaisiin häihin?

Mistä sinä tunnetkaan hääparin, minulta udeltiin häissä. Se onkin aika mielenkiintoinen tarina, vastasin heille. Me nimittäin tapasimme vasta laivamatkalla tänne tullessa, siis alle viikko sitten.

Se, että sain kutsun kreikkalaisiin häihin, on yksi hienoimpia asioita, mitä minulle on koskaan matkoillani sattunut. Se tuntui niin uskomattoman ihmeelliseltä, että väitän saaren taikavoiman vaikuttaneen asiaan. Törmäsimme Floran kanssa viikon aikana useita kertoja ja juttelimme niitä näitä. Kun sitten häitä edeltävissä, hyvin rennoissa juhlissa sain häneltä kutsun häihin, se tuntui samaan aikaan ihmeelliseltä ja toisaalta siltä, että juuri näin oli tarkoitettukin.

Flora sanoi heti kutsun esitettyään ”no presents”. Minä ehdotin varovasti, että entä jos minun lahjani heille olisi se, että otan häissä valokuvia. Flora melkein hyppäsi sohvalta pystyyn! Jeff, kuulitko, Anna voi olla valokuvaajamme. Meillä on nyt hääkuvaaja! Floralla oli ällistyttävän rento ja ihailtava asenne häitä kohtaan, hän ei näyttänyt stressaavan mistään. Sen vuoksi myös hääkuvaajan hankkiminen oli jäänyt. Mutta tämä taianomainen saari järjesti kuvaajan heille aivan sattumalta ja samalla minulle yhden elämäni hienoimmista kokemuksista virallisena hääkuvaajana.

Hääkuvaaja otti matkalla kirkkoon itsestään kuvan itselaukaisimella.

 

Rento mutta juhlava tilaisuus kauniissa kreikkalaiskirkossa

Vihkiminen alkoi viideltä, jolloin ilma oli viilentynyt miellyttäväksi, syyskuun lopun päivät olivat nimittäin vielä hyvin helteisiä. Olin itse kirkossa hyvissä ajoin ennen muita vieraita, kun pappi tuli kyselemään uskontoani. Kerroin, että olen evankelisluterilainen, mikä näytti kelpaavan hänelle, oli nimittäin huolissaan siitä, että josko olen muslimi. Se nyt olisi vielä puuttunut, että pappi olisi häätänyt kuvaajan pois kirkosta väärän uskonnon vuoksi.

Vihkiminen tapahtui kirkon etuosassa, pyöreän pöydän ääressä, kreikkalaisissa kirkoissahan ei samanlaista alttaria olekaan kuin meillä. Koko toimitus oli hyvin rento ja lämminhenkinen, vieraat nauroivatkin välillä. Pappi messusi laulavalla nuotillaan, mahtoiko monikaan vieraista ymmärtää siitä mitään, kun suurin osa oli Australiaan muuttaneiden kreikkalaisten jälkeläisiä, kuten hääparikin.

Minusta hienointa oli se, että nämä olivat ihan oikeat kreikkalaiset häät kaikkine rituaaleineen, eikä mikään hiekkarannalla tai hotellissa pidettävä seremonia. Tässä kohtaa olen niin vanhanaikainen, että mielestäni kirkko tuo häihin arvokkuutta ja eritoten sitä toi kreikkalaiskirkko, jonka kultakoristeiset kattokruunut loistivat avoimesta ovesta siilautuvassa auringonvalossa.

Samaan aikaan ne olivat niin rennot, että minunkaan ei tarvinnut hävetä reppureissaajan vaatetustani (onneksi tuli otettua myös vähän siistimpää vaatetta mukaan) eikä edes kukkatennareita, tennarit olivat nimittäin sulhasellakin. Morsian oli kaunis yksinkertaisessa puvussaan, pitkä musta tukka auki ja oliivipuun oksista tehty morsiuskimppu kädessään. Sulhasen asu, beiget housut ja huolettomasti napitettu valkoinen pellavapaita, oli vielä astetta rennompi.

 

Mielenkiintoisia perinteitä ja tapoja tuplajuhlissa

Kreikkalaisiin häihin kuului monia yksityiskohtia, joita meillä ei ole. Sormukset vaihdettiin hyvinkin pian vihkiseremonian jo alettua. Erikoista oli se, että pappi pujotti sormukset samaan aikaan sekä sulhasen, että morsiamen nimettömään. Sen jälkeen oli vuorossa kruunujen pitäminen pään päällä, kultaisen kirjan suutelu, huikka viiniä, ja viimeisenä pöydän kiertäminen ympäri yhdessä bestmanin ja kaason kanssa. Kun vihkiminen oli ohi ja suudelma vaihdettu, Flora huikkasi iloisesti We are married ja kaikki taputtivat.

Vihkimisen jälkeen vuorossa oli vielä pariskunnan nuorimman lapsen kastaminen. Yleensä lapsi kastetaan noin vuoden ikäisenä, mutta kuopus oli jo parivuotias ja melkoisen painava kummitädin pideltäväksi. Lisäksi niinkin isolle lapselle koko tilaisuus näytti olevan melkoinen koettelemus, hän itki äitiään koko ajan, jonka piti tapojen mukaan piiloutua toimituksen ajaksi. Kasteessa lapsi riisuttiin alastomaksi ja hänet upotettiin kaulaa myöten veteen. Sen jälkeen hänen hiuksiaan leikattiin ja ne ripoteltiin kasteveteen.

 

Minäkin pääsin osaksi saaren historiaa

Otin yhteiskuvan kaikista vieraista kirkon vieressä olevan koulun portailla, marmoripylväiden katveessa. Historiallisia kuvia eräästä kirjasta selatessani huomasin, että hääkuva on ollut tapana ottaa näillä samoilla portailla niin kauan kuin kuvia on ylipäätään otettu. Tuntuipa hienolta huomata, että nyt minun ottamani hääkuva on yhtä lailla osa tämän saaren historiaa, kuin ne lukuisat aiemmat hääkuvat.

Voi kuitenkin olla, että nyt, ensimmäistä kertaa kautta aikojen kuvaaja ei aivan ymmärtänyt papin arvoa. Pappi nimittäin saapui kuvattavaksi viimeisenä ja merkkihenkilönä asettui eturiviin, mutta pahimmoilleen juuri morsiamen eteen. Se, että olen lyhyt ja juhlaväki seisoi portailla vielä vaikeutti tilannetta. Enhän voinut ottaa kuvaa, missä pappi peittää morsiamen, joten näytin kädellä, että voisiko hän mennä vähän alemmas. Koko juhlakansa kohahti, kun se vääräuskoinen kuvaaja pyysi pappia kyykistymään, mutta helpotuksekseni räjähti heti päälle nauramaan. Pappi lähti siitä teatraalisesti takariviin seisomaan, eikä siinä minun auttanut muu kuin nolona huudella sorryyy.

Kun hääpari poistui juhlapaikalle, tuuli liehautti Kreikan lippua juuri sopivasti.

Herkkua on siinä monenlaista

Hääjuhlaa vietettiin morsiamen vanhempien talon terassilla. Kreikkalaisittain nämä olivat pienet häät, vieraita oli viitisenkymmentä.
Tarjoilu juhlissa oli ylenpalttista ja samaan aikaan juhlavaa ja rentoa.  Shampanja virtasi, kokonainen vuohi pyöri vartaassa ja tarjolla oli kaikenlaisia kreikkalaisherkkuja. Erikoista oli se, että osa vieraista vaihtoi juhlapaikalle eri asun, vielä astetta rennommaksi. Morsiamen isälläkin oli farkut ja sulhasen paras ystävä liehui arabityylisessä, yöpaitaa muistuttavassa kaavussa. Juuri tällaisethan häiden kuuluisikin olla, kaiken pönötyksen voisi heittää suosiolla roskikseen.

Ohjelmassa oli puheita, tanssia, hääkakun leikkuu ja rentoa yhdessäoloa. En tuntenut itseäni mitenkään ulkopuoliseksi, koska tunsin jo osan vieraista ja tutustuin juhlissa uusiin ihmisiin. Valokuvaajan roolini vuoksi oli myös luontevaa sukkuloida ihmisten keskellä. Se täytyy sanoa, että sekä australialaiset että kreikkalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja huomaavaisia, he osasivat jutella mukavasti täysin vieraalle, heissä oli luontaista kohteliaisuutta, jota suomalaisessa kulttuurissa ei valitettavasti kovinkaan usein kohtaa.

Juhlat kestivät yömyöhään asti. Itse hipsuttelin kotiin päin yhden maissa yöllä. Yö oli lämmin, hameessa ja hihattomassa paidassa tarkeni vallan mainiosti. Istuin hetken aution rantakadun varrella, meren liplatusta kuunnellen. Kuu paistoi taivaalla ja tähdet erottuivat rantakadun valoista huolimatta. Tunsin niin syvää kiitollisuutta siitä, mitä olin juuri saanut kokea. Miten voi olla mahdollista, että ihan tavallisena turistina päätyy kreikkalaisiin häihin? Tällä saarella kaikki on mahdollista.

PS. kirjoittaessani tätä eilen iltakymmeneltä paikalliskuppilassa pappi huuteli naapuripöydässä aivan päissään, kuulemma ihan normimeininki. Nuorempana hänellä oli tapana harrastaa seksiä turistien kanssa, kertoivat paikalliset. Olikohan silloin niin tarkkaa, mitä uskontoa vastapuoli edusti? 😉

Previous Post Next Post

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply miraorvokki sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 15:29

    Eikä miten huikea tarina! 😀 Ihan sairaan hauska juttu! Kumpa itsekin saisi joskus kutsun häihin tällaisella varoitusajalla. Mielestäni valokuvaaminen juhlissa oli mainio lahja, ihanan huomaavaista!

    • Reply Anna K. sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 16:12

      Huikea oli kyllä tuo kokemus. Kuvaaminen häissä oli hauska kokemus näin harrastajakuvaajana, mutta olivat onneksi tosi tyytyväisiä kuviin.

  • Reply mamatravel sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 17:17

    Huh, nikä kokemus! Ja upeita kuvia otit, joten molemmin puolin mahtava juttu 🙂

    • Reply Anna K. sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 22:07

      Ainakin kovasti kuvia kehuivat, joten eiköhän he niistä tykänneet. Kuvat oli myös tärkeä juttu ystäville ja sukulaisille, jotka eivät Australiasta päässeet häihin, pääsivät tunnelmaan kuvien kautta.

  • Reply Rosaliina Frantti sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 21:38

    Kuinka kiva tarina ja ihanan yksityiskohtaisesti kirjoitettu! Ihanaa miten sitä törmääkin uusiin ihmisiin matkan aikana ja millaisiin paikkoihin sitä sattumalta päätyykään.

    • Reply Anna K. sunnuntai, lokakuu 14, 2018 at 22:10

      Kiitos! Olen tutustunut tällä saarella niin moniin ihmisiin, että en edes ole pysynyt laskuissa enää. 🙂 Ihania tyyppejä ja uskomattomia kokemuksia.

  • Reply Elsa/Hakunamalife maanantai, lokakuu 15, 2018 at 03:01

    Olipa ihanan hyväntuulinen postaus. Kreikkalaiset häät olivatbvarmasti mahtava kokemus ja ihanaa, että.pääsit niihin osallistumqqn. Minustakin olisi kiva kokea jotai tollaista joku päivä😊

    • Reply Anna K. maanantai, lokakuu 15, 2018 at 14:37

      Voi kiitos, kiva kun tykkäsit. Toivottavasti myös sun kohdalle osuu joskus jotain yhtä ihmeellistä. 🙂

  • Reply Elisa-Maria maanantai, lokakuu 15, 2018 at 20:06

    Uskomaton kokemus, olet todella onnekas! 🙂 Se, että häälahjasi oli toimia valokuvaajana, oli myös aivan loistava idea!

    Paikallisiin juhliin, erityisesti häihin, osallistuminen valaisee aina hyvin sikäläistä kulttuuria. Itse olin erittäin kiitollinen saadessani Ugandassa asuessani osallistua sekä häihin, että ns. ”esittäytymisseremoniaan”, jossa sulhasen ja morsiamen suvut tapaavat toisensa virallisesti ensimmäistä kertaa.

    • Reply Anna K. tiistai, lokakuu 16, 2018 at 11:24

      Onnekas todellakin. 🙂 Kuvista on ollut paljon iloa myös muille kuin hääparille, eilen katsottiin niitä yhdessä papin (sen pervon!) 😀 kanssa.
      Upea on myös tuo sinun kokemus! Varmasti vielä astetta eksoottisempi. Onnekas olet kyllä sinäkin!

  • Reply Sanni / Revontulia repussa tiistai, lokakuu 16, 2018 at 18:10

    Hauskasti kirjoitettu, pystyi oikein hyppäämään mukaan tuohon tarinaan! Kaikkeen sitä voi matkalla näköjään päästä, kunhan pitää vain silmät ja sydämen avoinna! 😊

    • Reply Anna K. tiistai, lokakuu 16, 2018 at 19:12

      Kiitos, kiva kuulla. 🙂 Ihmeellisiä asioita voi tapahtua kenelle tahansa, niin matkoilla kuin kotonakin.

  • Reply Emma keskiviikko, lokakuu 17, 2018 at 23:14

    Odotinkin jo tätä jatkoa sille edelliselle, upealle jutullesi! Aivan huikea kokemus, melkein kylmät väreet tulee täällä kotisohvallakin lukiessa! Kunpa sitä itsekin matkoillansa kokisi edes silloin tällöin näin uskomattomia juttuja!

    • Reply Anna K. torstai, lokakuu 18, 2018 at 11:47

      Kiitos Emma ihanasta kommentista. 🙂 Tätäkin juttua kirjoitin ihan fiiliksissä, ehkä se välittyy sitten lukijallekin. Ja olihan tuo nyt aivan uskomaton juttu. Lisäksi se poiki sen, että tutustuin häissä todella moniin ihmisiin ja kaikki tietävät minut nyt täällä ”hääkuvaajana” ja moikkaavat ”kalimera Anna.” Siitä tulee hyvä mieli. 🙂

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää perjantai, lokakuu 19, 2018 at 21:54

    No olipahan upea kokemus. Me suomalaiset tupataan usein näkemään vain niitä luterilaisia häitä, ja itsellenikin on ollut jännää ulkomailla muuton myötä päästä erilaisiin häihin kuin olen tottunut. Olen ymmärtänyt kreikkalaisten tuttujeni kautta, että häät ovat siellä usein isot ja jopa monipäiväiset, ja herkästi kutsutaan myös koko kylä. Mahtavaa että pääsit mukaan!

    • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 20, 2018 at 16:13

      Häät on ihana juhla kaiken kaikkiaan ja erilaisten häätapojen näkeminen tekee niistä vielä mielenkiintoisemmat. Mäkin olen kuullut monipäiväisistä häistä, mutta nämä oli modernimmat, kun hääpari on Australiasta. Silti heillä oli vielä jäljellä monia kreikkalaistapoja.

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, lokakuu 20, 2018 at 15:08

    Ihana tarina! Mielenkiintoista lukea ja nähdä perinteistä ja rituaaleista – tuo kaste oli vieläkin kiehtovampi ”toimenpide” kuin vihkiminen. Hieno muisto!

    • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 20, 2018 at 16:14

      Tämä oli mulle kaksi kärpästä yhdellä iskulla, häät ja ristiäiset. 🙂 Todella mielenkiintoista ja kiehtovaa kaiken kaikkiaan.

  • Reply Emilia lauantai, lokakuu 20, 2018 at 20:14

    Oho mikä sattuma! Varmasti upea kokemus, innostuksesi tulee ihanasti tekstistä läpi! 🙂

    • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 20, 2018 at 22:51

      Once in a lifetime. 🙂 Kiitos, kiva kuulla, innostusta ja iloa oli tosiaan ilmassa.

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi lauantai, lokakuu 20, 2018 at 21:28

    Ihan mahtava kokemus! Ja vitsi mitä kuvia! Upeaa kun pääsee kurkistamaan toisenlaiseen kulttuuriin.

    • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 20, 2018 at 23:04

      Kiitos, noin upeaa paria ja tilaisuutta oli ilo kuvata. Toisenlainen kulttuuri ja toisenlaiset häätavat teki asiasta mulle hyvin spesiaalin, ihana kokemus!

  • Reply Sisko / Hieman_vino sunnuntai, lokakuu 21, 2018 at 10:21

    Ihanan lahjan annoit morsiusparille! 🙂 häät vaikuttivat kyllä todella lämminhenkisiltä ja intiimeiltä. 🙂

  • Leave a Reply