Kuinka olen muuttunut matkailijana? (Amsterdam Photo Diary)

Mun piti kirjoittaa Amsterdamista, mutta sitten tajusin, että kun oon siitä jo aiemmin kirjoittanut (esim. täällä ja täällä) niin eipä mulla oikeestaan oo ihan kauheesti uutta materiaalia aiheesta – ja kuten uhottu, en ottanut paljoa kuviakaan tällä viimeisellä Amsterdamin matkalla. Aloinkin sitten enemmän miettimään tätä, miten mun tapa matkustaa, ja suhtautuminen reissailuun, on viimeaikoina muuttunut.

Pikakelauksena voisin nyt kuitenkin kertoa reissusta sen verran, että osuin Amsterdamiin mahtavan elokuisen helleaallon aikaan. Oon ollut kahdesti aiemmin Amsterdamissa, mutta toinen kerta oli tammikuussa ja toisella kertaa lähinnä satoi, vaikka reissu ajoittuikin kesälle. Mulle oli siis ihan uutta tuommoinen aurinkoinen Amsterdam! :D Tavallaan tykkään ehkä kuitenkin enemmän matkustella off seasonilla koska pyöriä ja turisteja oli nyt vähän liikaa mun makuun. Tietty lukeudun turisteihin itsekin, mutta tiedättekö sen kun kaikki ympärillä ottaa valokuvia ja palloilee kuvakarttojen kanssa, niin tulee vähän tunne kuin ois jossain nähtävyydessä, eikä pääse samalla tapaa tatsiin sen paikallisen elämän kanssa..? Toisaalta, tää ei kuitenkaan haitannut yhtään, koska itseäni eniten kiinnostavat museot olin jo kiertänyt aiemmilla reissuilla eikä shoppailuunkaan ollut fiilistä, niin ei tarvinnut jonotella missään. Muutenkin sai nyt suosiolla hengailla joka päivä Vondelparkissa, eikä edes houkutellut tuhlata aikaa sisätiloissa. Paitsi silloin kun nukuin päikkäreitä. Oli pienet univelat tossa kesätöiden päätteeksi, ja nukuin joka yö ihan älyttömän hyvin ja päälle vielä parina päivänä päiväunet. :D Sen lisäksi tuli lähinnä hengailtua ravintoloissa (syötiin aina ulkona, niin tuli helposti unohduttua vähän piemmän kaavan mukaan), seurattua katutaidetta ja käppäiltyä kanaaleiden yli sekä ihan vaan fiilisteltyä tunnelmallista Amsterdamia.

Okei, käytiin me yhtenä päivänä Mystery Land -nimisillä festivaaleilla Haarlemmermeerissä (kiva kaupungin nimi :D), mutta that’s it. Kaikki muu oli oikeestaan ilman suunnitelmia fiiliksen mukaan menemistä. Sitä siis aloin miettimään, että kun kaksi ja puoli vuotta sitten olin edellistä kertaa Amsterdamissa niin olisiko tällainen matkustustapa tullut mieleenikään? Ei. Aina oli oltava joka päivälle monta suunnitelmaa; mitä tehdä, missä käydä ja suunnilleen herätyskello soimaan aamulla aikaisin, että päivä tulee varmasti käytettyä hyödyksi – vaikka mä suorastaan vihaan herätä herätyskelloon! Jos olisin kertonut 20-vuotiaalle Katille, että tuun parin vuoden päästä samaan mestaan vetämään päikkäreitä niin olisin varmaan tukehtunut espressooni. Eikä tää ollut ainoa tämmöinen rennommalla otteella toteutettu reissu, vaan oikeastaan kaikkia syksyn matkoja olen suunnitellut ihan minimaalisen vähän.

Mikä sitten on muuttunut? No, en vieläkään voi mielestäni sanoa että olisin matkustanut jotenkin erityisen paljon, mutta kuitenkin oon viimevuosien aikana saanut monta reissuhaavetta toteutettua. Matkustan koko aika enemmän ja enemmän. On siis ehkä alkanut kasvamaan luotto siihen, että seuraavaa matkaa ei tarvitse vartoa vuoden päiviä ja suosikkipaikkaan voi jopa palata, jos sille oikeasti kokee tarvetta. Lukemattomia tuntemattomia asioita löytyy vielä maailmalta, mutta osa jutuista alkaa kuitenkin tietyllä tapaa muistuttaa toisiaan. Ei ole enää pakko nähdä opaskirjan jokaista kirkkoa, monumenttia ja sillanpätkää, ihan vaan koska niitä kutsutaan nähtävyydeksi. Kyllä mulla edelleen on kova nälkä maailmaa kohtaan, oikeestaan varmaan kovempi kuin koskaan, mutta jollain tapaa ne mielenkiinnon kohteet on muuttuneet. En mä ikinä oo ensisijaisesti nähtävyyksien perässä matkustanut, mutta kuitenkin on ollut se tunne, että tietyt asiat vaan pitää nähdä, jos kerta eksyy lähelle. Nykyään mietin enemmän, että kiinnostaako mua oikeasti jokin asia, vai haluanko vain tavallaan rastin ruutuun. Sitä on alkanut ymmärtämään paremmin, että ei tässä hitto soikoon matkusteta ketään muuta kuin itseä varten. Ei mitään tarvitse tehdä vakuuttaakseen naapuria, Jarno-setää tai blogia lukevaa hateria. Et ole kellekään tilivelvollinen matkoistasi. (Tai mistään muustakaan elämässäsi oikeastaan.)

Kannattaa pyrkiä olemaan aktiivinen reissuilla, ettei jää asiat kaduttamaan. Jos haaveilet jo ennen matkaa jostain asiasta yli muiden, olisi hölmöä jättää paikanpäällä käymättä, koska ei vaan saanut aikaiseksi. Mutta jos se tapa reissata tuntuu hyvältä, niin ei se kai silloin voi olla huono? Esimerkiksi Ugandassa, voin sanoa, että olin niin onnellinen etten ikinä. Tunsin oikeasti eläväni, ja elämässä tapahtui ihan kauheasti kaikkea. Tutustuin jatkuvasti uusiin ihmisiin, opin lisää kieltä, opin uusia asioita kulttuurista ja ennen kaikkea itsestäni. Sitten vasta jossain reissun loppupuolella tuli semmoinen ”apua, enhän mä oo matkustellut paljon ollenkaan, enhän mä ole käynyt tuolla enkä tuolla ja mikä reissaaja mä muka olen kun yleensä suhaan vaan neljän kaupungin väliä täällä?!?!?!”. Mutta jos ihan rehellisesti pysähdyin kuuntelemaan itseäni, että haluanko ihan oikeasti mieluummin mennä vielä yhteen luonnonpuistoon jossain järjestetyssä porukassa vai viettää viimeiset viikonloput kavereiden kanssa tanssien vielä muutamat yöt Kampalan klubeilla, niin mun vaan teki mieli tuota jälkimmäistä enemmän. :D Olenko silloin jotenkin huonompi reissuleidi, ja kenen mielestä? Ja jos vaikka sen naapuriluokan Jari-Petterin mielestä olisinkin, niin mitä helvetin väliä sillä olisi?! Loppupeleissä koen, että opin kaikista eniten juuri sillä paikallisten kanssa hengailulla ja ihan oikeasti vieraassa kulttuurissa arkea elämällä, mitä olin tullut Ugandaan ensisijaisesti tekemäänkin.

En sano, että mun aiempi tapa matkustaa olisi ollut jollain tapaa huono tai väärä. En sano että en olisi nauttinut niistä reissuista joissa painettiin pää kolmantena jalkana, koska se olisi valehtelua. Nuorempana, kun rahatilanne oli vaan auttamattomasti paljon heikompi, pääsin reissuun huomattavasti harvemmin, joten oon vaan iloinen että käytin ne lyhyetkin reissut fiksusti ja kerkesin nähdä ja kokea paljon. Ei siihen tiiviimpään matkustustahtiin kerennyt edes väsymään, kun kyseessä oli max viikko. Pidemmillä matkoilla on kuitenkin ollut ”pakko” muuttaa vähän omaa reissuidealogiaa, jos ei tahtonut ajaa itseään ihan piippuun. Lisäksi tuo tunne mestojen samankaltaisuudesta ei kuitenkaan ole pelkkä tunne. Jos se ei satu olemaan elämäsi suurin intohimo, niin kuinka monta katolista kirkkoa, patsasta tai vaikka luonnontieteellistä puutarhaa oikeasti onnistuu sykähdyttämään? Ja ei se tarkoita sitä että ”when you see one, you have seen them all” mutta jos todella peräjälkeen käy samankaltaisia kohteita niin ei ne vaan enää saa ansaitsemaansa arvostusta jossain vaiheessa. Intiassa esim. kiersin parit temppelit, ja varmasti innolla niitä kiertelen taas seuraavalla Intian reissulla. :) Vähäksi aikaa ne kuitenkin riitti, koska eihän ne nyt loppupeleissä kovin erilaisia tuppaa olemaan.

Ei mulla edes ole mitään yhtä tapaa matkustaa. Eikä tarvitse, mun mielestä kaikki saisi olla vähän avoimempia eikä tarvitse pyrkiä laittamaan itseään/ muita mihinkään lokeroon. ”Luksuslomailija”, ”reppureissaaja” ja ”urbaani kaupunkimatkailija” eivät sulje toisiaan pois vaan voit mennä aina sen valloilla olevan fiiliksen mukaan! Esimerkiksi oon varma, että jos oisin matkustanut johonkin uuteen maahan elokuussa, niin en olisi malttanut ottaa noin chillisti vaan olisin halunnut saada vähän kattavampaa kuvaa valtiosta. Se oli osasyy miksi päätinkin mennä juuri Amsterdamiin, koska tunnen itseni, ja nyt oli relaaminen tarpeen (kuten ne päikkäritkin ehkä todistaa).

En siis yritä sanoa, että olen jotenkin sammaloitunut vaan pikemminkin tuntuu että matkustamisesta on vähentynyt tietty suorittaminen omalta osalta. Ylipäätään välillä ahdistaa, miten tää nyky-yhteiskunta tuntuu laittavan meitä kilpailuasetelmaan toisiamme vastaan. Matkustaminenkin välillä vaikuttaa siltä, että kenellä on kaunein infinity-pool Instagramissa ja toisella laidalla huudellaan, että ”tuo ei ole todellista reissaamista, meikä vetää täällä alasti Amazonissa, koska olen niin true traveller”. Toki tietyt asiat on semmoisia mistä kannattaakin lisätä tietoisuutta, kuten paikallisten tukeminen valinnoillaan köyhiin maihin matkustaessa ja eläinten kaltoinkohtelun boikotoiminen. Mutta ihan kuin missä tahansa elämän osa-alueessa, ei matkustamisessakaan ole mitään yhtä oikeaa tapaa toimia. Tee niin kuin itse koet hyväksi, niin sulla ei pitäisi olla nokan kopauttamista muiden reissaustyyleille.

Piti oikeasti vaan kummastella tätä omaa muutosta, mutta tästä katos taas vähän lanka ja ehkä neulakin siinä samalla. Jos kuitenkin satuit poimimaan tekstistä pätkän jompaakumpaa niin laita ihmeessä kommenttia, mitä mieltä olet. Oletko huomannut muutoksia omissa reissutavoissasi, ja millaisia ne on olleet? Kolkuttaako joskus huono omatunto, että et ottaisi muka tarpeeksi iloa irti matkalla? Tai ottaako oikeasti jotakuta päähän se että alakerran Irmeli ei edelliselläkään Espanjan matkallaan käynyt siinä museossa, jota suosittelit…?

Here are some Amsterdam photos from last August. I basically went there to rest and started to think how I have changed as a traveler since I used to have a schedule wherever I went… Do you like more going with the flow or planning ahead when you travel?

-Kati-

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply susannamari4 torstai, marraskuu 16, 2017 at 09:41

    Mulla aika sama homma, että ennen matkoja suunnitteli aika paljon etukäteen ja nyt kun lähtee reissuun niin on yleensä se pari juttua mitä haluais käydä katsastamassa mut muuten on vaan kiva chillailla ja käppäillä ympäriinsä. Ja ehottomasti yrittää nähdä sitä paikallista kulttuuria eli turistimassojen välttely on kyllä tuttua.. Ja kyllä Vondelpark on vaan ihana!

    • Reply kati torstai, marraskuu 16, 2017 at 12:32

      Jep! Nyt kyllä iski taas kauhea suunnitteluinnostus, kun seuraavaa kaukomatkaa aloin funtsimaan. :D Toisaalta ennen saatoin jopa stressata että toivottavasti aika riittää kaikkeen, mutta nykyään ne paineet on jotenkin poistuneet, että näkee vaan suosiolla mitä kerkeää.

    Leave a Reply