Whitsundayn purjehdukseen jatkoa :)

Moikkis!
Noniin,  siis jatkoa edellispäiväseen…

Aamusta nautittiin heti hyvä aamiainen ja päästiin taas hieman purjehtimaan. Tällä kertaa nostimme kolme purjetta ylös ja me menimme aika hitonmoista vauhtia ja veneemme oli ihan kallellaan. Siistiä!! Itseasiassa menimme 16 solmua, joka on erittäin kova vauhti tälläiselle purjeveneelle. Meidän miehistö oli aivan innoissaan myös ja sanoivat, että tämä oli paras purjehdus moniin vuosiin 🙂 Kapteenimme halusi ACDC:n soimaan ja kappaleena toimi thunderstruck . Hahaa, huippua 🙂 Myös meillä oli kilpa monen muun purjeveneen kanssa, mutta tietenkään muista ei edes ollut vastusta 😉

En tiedä saako tosta mitään kuvaa, mutta mennään ihan sivuttain 🙂

Ja jalat roikkui laivasta ja pidettiin kiinni kovasti 😀

Pysähdyttiin jälleen snorklaamaan ja tällä kertaa miehistö oli soittanut toiselle veneelle, jos voivat tulla sieltä lainaamaan minulle räpylät ja nuudelin, jottei minun tarvitse uida kipeällä rintakehällä. Kuinka kivoja. Vedenalainen maailma näytti ihan mukavalta jälleen, korallia, paljon erivärisiä kaloja jne. Pauli toimi tällä kertaa meidän vedenalaisena kuvaajana ja niistä ei yksikään kuva onnistunut 😀  Haita ei nähty, mutta kaksi ranskalaista kundia meni sukeltamaan ja he näkivät pohjassa muistaakseni limesharkin tai vastaavan :).

Sitten lähdettiin jälleen purjehtimaan seuraavaan paikkaan, nimittäin whitsundayn whithaven beachille. Se on kuvan kaunis paikka. Siellä hiekka nimensä mukaisesti on ihan valkosta ja sieltä aikoinaan mm.Hawaji kävi hakemassa hiekan rantoihin. Nykyisin sitä ei missään nimessä saa ottaa, tai siitä seuraa hirvittävä lasku, joka taisi olla miljoonia AUD. Hiekka on myös niin hienoa, että miehistö suositteli olemaan varovainen kameroiden kanssa, varsinkin sellaisten jossa on liikkuva objekti. Ankkuroitiin vene vähän kauemmaksi ja kapteeni vei meidät pienemmällä veneellä rantaa. Käytiin saarella vähän bushwalkilla ja käytiin katsomassa whithaven beachia..

Ihan kivaltahan se näytti.. Niin ja innostuttiin ottamaan vähän valokuviia 😉 Hahha…

Pauli meditoi ilmassa 😉

..Ja leikkii supermiestä.. (Auts mikä pläts kun tipahti mahalleen 😀 )

Aika hienoja, vai ;). Äiti, eikä moni muukaan kaveri uskonut, että nämä on aitoja kuvia kun lisäsin facebookkiin, mutta kyllä ne vaan on 🙂

Tosi kaunista siellä.

Takaisin veneelle päästyämme meitä odotti maailman paras lounas, Nachoja, kanalla, cheddarjuustolla, sipulilla, cremefreshillä ja salsalla varustettuna.. Nam.. meinasin kielen viedä mennessään. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa purjehtien. Kapteeni kysyi halusinko ohjata purjevenettä ja totta hitossa halusin.

Vähän mua jännitti ohjata sitä kun kapteeni meni vain kauemmaksi vetämään tupakkaa ja sanoi , että kyllä sä pärjäät ja huusi taas, että ACDC täysille 🙂 Aika mieletöntä.. Vähän väärään suuntaan ohjasin meitä, mutta muuten meni hyvin 😀 Voitte kuvitella minut 80 jalkasen purjeveneen puikoissa 😀 Tehtiin myös sellaista, että kun tuuli vaihtui, vaidettiin purjeiden puolta ja silloin kaikkien piti mennä varovasti toiselle puolelle kantta istumaan ja se oli muuten vaikeaa. (Minä en siis tietenkään siinä vaiheessa enää ohjannut..jos joku niin ajatteli:D).

Ankkuroitiin veneemme erääseen kauniisseen poukamaan ja siellä vietettiin yhdessä aikaa kannella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalliseksi oli hampurilaisia, jotka myöskin ihan maittavia. Nälkää ei tarvinnut tuntea 🙂 Otettiin taas hieman viiniä ja juteltiin vaikka ja mitä. Miehistö pelotteli mua kaikilla mahdollisilla Australian eläimistöllä… Puhuttiin siitä miten vaarallisia kaikki eläimet onkaan jne. Jopa ihanat delffiinit, mutta sehän on niin, että jos on paljon delffiinejä, ei yleensä haita silloin juuri ole näkyvissä, sillä delffiinit pyrtöllään pystyvät vaikka tappamaan sellaisin. Itseasiassa jopa söpöt kengurut ovat vaarallisia, tietenkin myös sen takia, että ne hyppivät auton eteen, mutta myös sen takia, että ne voivat potkia sinua jos he pitävät uhkana. 😀 Sitten puhuttiin ihanista wompateista, mutta vielä mitä.. nekin ovat vaarallisia, ne vissiin voi juosta kauheeta vauhtia sun päälle tai jotakin.. En tiedä, voi olla, että ne huijasi mua 😀 Sen lisäksi kaikki krokot, meduusat, hämähäkit jne.. Ei ollenkaan kiva. Katseltiin yhden miehistön jäsenen tietokoneelta kuvia purjehdus kisoista, näytti siistiltä 🙂

Tutustuttiin tosi hyvin yhden italialaisen tytön kanssa ja sovittiinkin jos ollaan menossa italiaan niin se tulee meidän oppaaksi ja toisin päin. Käytiin varmaan puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamusta herättiin huonosti nukutun yön jälkeen (niiin kuuma) todella virkeänä 🙂

Paulista otettiin lavastettu kuva 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sai käydä snorklailemassa, mutta me jätettiin väliin. Puhuttiinkin kapteenin kanssa, että Cairnsin suuri valliriutta on ehdottomasti sata kertaa parempi sukeltaa, mutta laivayhtiöiden on silti whitsundayn purjehduksilla pystyttävä tarjoaamaan sitä, koska sille on kysyntää ja jos sitä ei olisi, ja porukassa olisi esim.6 ihmistä ja niistä 1 tai 2 haluaisi sukeltaa, valitsisivat he tietenkin koko porukka sellaisen aluksen joka sukellusta tarjoaa..

Otettiin vielä purjehdus skapat toisen lähes samanlaisen purkkarin kanssa, mutta me jälleen (tottakai) veimme voiton.  Satamaan tultaessa oli kyllä tosi haikea olo lähteä pois. Oli ihan mielettömän upea reissu, hyvät tyypit ja ihan paras miehistö <3 Yksi siisteimmistä kokemuksista Ausseissa. Kiitos Broomstick 🙂

Purjehdusta Whitsundaylla

Purjehdus

Kun asiat Rainbow Beachilla olivat kutakuinkin selvitetty lähdettiin jatkamaan matkaa kohti seuraavaa reissua eli purjehdustaa whitsandeyllä. Rainbow beachilta lähdettiin ehkä siinä 8 jälkeen, koska Airlie Beachille on ehkä 900km, niin päätettiin jäädä sellaiseen pieneen kaupunkiin/kylään yöksi nimeltä Malourought. Sielta löytyi pari hotellia ja käytiin ensimmäisessä kyselemässä hintoja.. Hinta oli aika halpa 25 AUD/nenä oma huone. Syötiin siellä vielä illallinen ja käytiin nukkumaan. Aamulla kun herättiin, heräsin niin järkkyihin kipuihin, enkä meinannut päästä ylös sängystä (sen kolarin jäljiltä), rintaan pisti kovasti. Pauli toi parit kipulääkkeet ja odoteltiin niiden vaikutusta ennenkuin pääsin lopulta ylös sängystä. Ajettiin seuraavaan kaupunkiin nimeltä Proserpine  ja käytiin siellä sairaalassa. Suomalaisille on erittäin ”hyvä” sairastaa Austraaliassa, sillä hoitokuluit ovat ilmaiset. Australialla ja Suomella on sopimus, että molemmissa maissa molempien kansalaiset voivat käyttää ilmaiseksi terveyspalveluita. Sairaalassa minusta otettiin röntgenkuva jne… Sain vielä kipulääkkettä lihakseet ja reseptin. Murtumia ei onneksi ollut. Tästä jatkettiin matkaa kohti Airlie beachille.

Olimme silloin aikaisemmin käyneet Airlie beachilla kertaalleen, josta olen blogiini kirjoittanut, joten en siitä kauheasti enää selittele 🙂 Yleensä Airlie Beach toimii monille porttina Whitsunday purhehdukselle. Olimme buukanneet hostellin nimeltä Waterfront beach hostel (muistaakseni), joka itseasiassa oli aivan loisto paikalla espanadilla ja sillä on  oma parkkihalli, jonne saa veloutuksetta viedä auton. Hostelli taisi kustantaa ehkä päälle 20AUD nenä ja hostelli oli erittäin siisti ja iso. Meillä on 6 hengen huone, joka oli erittäin tilava ja hostellin ikkunoista oli loistavat näköalat. Wifi:kin oli ilmainen. Emme tehneet juuri mitään erikoista Airlie beachilla, käytiin kävelemässä keskustassa, tietenkin käytiin boardaamassa itsemme sille purjehdukselle. Hengailtiin parvekkeella ja netissä herkkuja syöden. Käytiin puolenyön aikaa nukkumaan ja herättiin vasta klo. 9.55 ja klo.10.00 oli huoneiden luovutus ja meidän piti käydä vielä suihkussa, pakkaa risteilyä varten.. Herätyskelloa kumpikaan ei oltu kuultu, myös koko meidän muu huone veti nokosia :D. Käytiin respassa pyytämässä vähän lisäaikaa ja saatiin 20 minuuttia :D. No siinä äkkiä sitten suihkuun jne.

Kipulääkkeet jota olin edellispäivänä saanut sairaalasta, eivät tehonneet juuri lainkaan, joten ennen purjehduksen lähtöä ajettiin äkkiä viereiseen kylään sairaalaan. Siellä lääkäri sanoi, että mun hengitys oli liian pinnallista, koska en voinut normaalisti hengittää kipujen takia. Sanoi, että on ehdottoman tärkeää saada kivut hallintaan, jotta pystyn hengittää normaalisti, sillä jos en hengitä kunnolla, menevät keuhkot ns.lyttyyn ja on mahdollista ja itseasiassa hyvin todennäköistä, että saan keuhkokuumeen. Harmitti vähän, että miten selviän purjehduksella, mutta itseasiassa lääkkeet olivat hyvät ja sain kutakuinkin kivut aisoihin.

Olimme varanneet siis purjehduksen Byron Baystä ja olimme valinneet veneeksemme kunnon maxi racing-purjeveneen. Halusimme nimenomaan purjehdusta, sillä valikoimassa on paljon sellaisia katamaraaneja, jotka ei todellisuudessa ”purjehdi”.. Veneeksi olimme valinneet 80 jalkasen purjeveneen nimeltä Broomstick, joka tarkoittaa Suomeksi noidan luutaa.

Satamassa tapasimme muut purjehdukselle lähtijät. Meitä olisi pitänyt olla 27-28 ihmistä, mutta meidän onneksiin ihmisiä oli ainoastaan 14, luksusta. Porukka vaikutti mukavalta, joten ei muuta kun veneeseen. Veneessä oli kannen alla keittiö ja sen lisäksi kaksi erillistä huonetta. Oli yksi huone, missä on 2 parisänkyä, johon me pääsimme saksalaisen pariskunnan kanssa ja toinen huone, missä oli 1 hengen sänkyjä. Veneessä oli myös kaksi vessaa, joka toimii myös suihkuna. Olimme oikeutettuja kerran illassa 2 minuutin lämpöiseen suihkuun. Oltiin siitä yllättyneitä, sillä kaikki ketä olimme tavanneet ja kertoneet purjehduksesta sanoivat, että varautukaa, että olette niin hiessä ja likaisia sen 3 päivän jälkeen, että suihkuja ei tosiaan ole 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meitä oli (yllättäen) Saksasta, Hollannista, Englannista, Italiasta sekä Ranskasta. Oli tyttöjä sekä poikia. Miehistöä oli kolme, kapteeni ja kaksi muuta miehestön jäsentä. Kaikki tuntui hauskoilta ja huumori virtasi.


Oli mukavaa kun pääsimme myös auttamaan purjehduksessa, päästiin nostamaan purjeita ylös. Pääpurjeen nostoon tarvittiin kolme ihmistä ja etunmaiseen myös. Yllättävän rankkaa puuhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehkä tätä ei ois mun kannattanut tehdä, jäikin ainoaksi ja lyhyeksi kerraksi kipeällä rinnalla 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saatiinkin hyvin tuuli purjeisiin ja lähdettiin seilaamaan kohti ensimmäistä etappia.

 

Pysähdyttiin snorklailemaan. Me saatiin kyllä stingersuitit, mutta niissä ei ollut huppua+ jalkapöydät olivat myös avonaiset, eikä räpylöitää ollut, joten vähän pelotti kyllä hypätä veteen. Ennen hyppäämistä katsottiin, että siinähän lilluu heti kaksi meduusaa. Pauli hyppäsi ensin ja minä sain vihdoin rohkaistua itteni ja hyppäsin perään. Kun pääsin veteen, huomasin ettei se ollutkaan hyvä idea, sillä ensinnäkin kolarin jäljiltä en pystynyt uimaan ja toiseksi sain pienen paniikin niistä meduusoista, joten huutelin, että haluan äkkiä takaisin veneelle. Pauliakaan ei kiinnostanut meduusojen vuoksi olla vedessä, joten meidät haettiin pikkuveneellä pois vedestä 😀

Katseltiin veneestä sitten vain muita snorklaajia.. Itseasiassa, ei siellä juuri mitään erikoista kuulemma ollutkaan, joten ei nyt kauheesti harmittanut (varsinkaan näin suuren valliriutan jälkeen) 🙂 Haha..

 

No siitä sitten jatkoimme purjehdusta seuraavaan etappiimme, joka oli myös meidän yöpyömis paikkamme.

Miehistö laittoi meille mielettömän hyvää kanaa ja perunamuussia ja olimme ennen sitäkin saanut pieniä välipaloja, kuten juustoja, hedelmiä, vihanneksia, dippejä, oliiveja jne. Nam.

Illasta istuimme kaikki kannella syöden ja juoden hieman viiniä. Veneessä oleva valomme sai aikaan sen, että delffiinit tulivat leikkimään veneemme viereen. Ne hyppivät, yrittivät pyydystää pikku kaloja jne. Siis eipä voisi täydellisempaa hetkeä olla. Katottiin vaan delffiinejä monta tuntia, kuunneltiin musiikkia, nautittiin viiniä ja mietittiin kaikkien kanssa, että voiko tämä olla mahdollista 🙂 Valitettavasti minun huonolla kamerallani ei saanut delffiineistä yhtään fiksua kuvaa tänne blogiin. (parempi kamera on edelleen huollossa). Uni maistui päivän jälkeen hyvin.. täytyy vaan sanoa, että veneessä oli ”hieman” kuuma nukkua 🙂

Jatkan seuraavaan postaukseen huomenna, tulee muuten turhan pitkä… 🙂