Mies valkealla ratsulla ;)

Heips!

Joo, eli kun oltiin siellä Coffs Harbourissa ja katselin siinä kaikkia juttuja, retkiä jne.. Niin sieltä pisti silmiin ratsastus sademetsässä 🙂 No mähän olin siinä vaiheessa myyty.. Hihkuin Paulille, että nyt mennään ratsastaa, siistiä jne 😀 No Pauli ei ollut ihan samaa mieltä. Pauli ei oo koskaan ratsastanut, eikä sitä kiinnosta hevoset kuin auton konepellin alla..
No siinä oli sitten pikkuinen taivuttelimen olikin. Mä sitten lupauduin maksamaan Paulin sinne, koska ei se olis muuten tullut.. Se oli per naama 50 AUD kaksi tuntia.. Mun mielestä aika halpa 🙂
No meidän hostellista sinne oli tulossa meidän kanssa yksi Kanadalainen pariskunta, jotka sanoivat et ne on ratsastanut paljonkin 😀 Tuli siinä vaiheessa paineita jopa mullekkin. Mä oon joskus lapsena harrastanut ratsastusta, mutta siitä on tosiaan pitkän pitkä aika. Viimeksi oon ratsastanut viime vuonna Mexicossa, mutta se oli aika iisibiisi ratsastus, rannalla vaan…

Se ratsastuspaikka oli Coffs Harbourin hostelilta joku 50km sisämaahan päin. Siellä oli iso hevostila ihanalla paikalla. Jouduttiin täyttämään paperit, että paljon on kokemusta ratsastuksesta ja sen mukaan saatiin sellaset laput, missä luki sen hevosen nimi jolla ratsastetaan. Mua jännitti ihan kauheesti, varmaan myös Paulin puolesta, mutta kyllä jännitti Pauliakin.

Pauli oli eka joka sai hevosen. Mua nauratti niin paljon kun se kipus sinne hevosen selkään niin paniikissa 😀

Toi heppatyttö sano Paulille vaan, että otat näin kiinni näistä suitsista ja läppäs sitä hevosta pyllylle ja sit se heppa lähti 😀 Pauli huus ihan paniikissa, että Jenna ei helvetti, miten tää pysähtyy.. Yritin vaan kaiken naurun keskeltä huutaa, että vedä niistä suitsista.. Paulin hevonen oli vähän omapäinen 😀 Ihan hyvin se meni 😉

No sitten oli mun vuoro.. Meinasin pyörtyä kun näin sen mun hevosen, se oli iso.. Meinas tulla pupu pöksyyn.. No ei muuta kun selkään vaan.. Tässä kuvassa sitä ollaan juuri päästy hevosen selkään, mulla on vähän kauhunsekaset ilmeet 😀 Siinä on se Kanadalainen kundikin mulle naurekelemassa…

No lopulta kun kaikki oli päässyt heppojen selkään, niin matka alkoi. Tarkoitus oli siis lähteä sademetsään hevosten kanssa pariksi tunniksi. Pienen alku jännityksen jälkeen pystyin rentoutumaan ja nauttimaan maisemista ja kyydistä.. Paulikin näytti tykkäävän menosta 😀 Ainoa mikä oli vähän pelottavaa, oli se kun mentiin metsässä niin hepat on niin korkeella ja siellä on tietenkin paljon puita ja pensaita, niin koko ajan joutui väistämään niitä oksia ja puita, kumartumaan ihan siihen hevoseen kiinni. Saatiin aika hyviä skraaduja käsiin..

Minä meen tossa edessä, aika iso tosiaan toi mun heppa (Sen nimi oli Maverick). Kattokaa kun Pauli pitää noita sen suitsia niin ammattimaisesti 😀

Mun hevonen oli aika omapäinen ja meni vähän omia menojaan, valitsi omat reitit.. Paulin heppa oli ehkä vähän laiskan letkeä..

En ajatellut, että me kaikki lähdetään ravaamaan ja laukkaamaan 😀 Pauli oli siinä vaiheessa mun edessä ja mä olin kauhuissaan, että en ees muistanut mainita sille mistään keventämisestä 😀 No sitten mentiiin, ja lujaa mentiikin..Pauli pomppi siellä kun superpallo 😀 Mullakin kerran pääsi toinen jalka irti niistä kannuksista, vai mitkä niiden nimet onkaan missä pidetään jalkoja..Piti vain toivoa, että pysytään kyydissä ja hengissä ollaan edelleen 😀


Kaksi tuntia meni ihan liian nopeasti ja oli tosi hauskaa. Paulikin sanoi, että oli kyllä kiva kokea, mutta tykkää siltikin vielä enämmän niistä hevosista siellä auton konepellin alla 😀 Mut tiäättekö sen ”kaikkien” naisten unelman ”Mies valkealla ratsulla”.. Kyllä se Pauli ihan kivalta näytti 😉

Tässä oli niin ihana koiranpentu <3 Ei auta yhtään mun koirakuumetta…

Hei, meistä tuli surffareita ;)

Hellouu!

Kun Blue mountains oli nähty, lähdimme jatkamaan matkaa takaisin itärannikolle, suuntana Byron Bay.. Eli pitkä matka oli tiedossa. Oltiinkin jo suunniteltu, että jäädään ehkä johonkin matkanvarrelle yöksi  jos ei kerkeä heti illasta sinne Byroniin. Aikamoiset ruuhkat oli kun lähti vuorilta ajelemaan Sydneytä kohti.. Meillä meni aika pitkä tovi siinä reissusta, vihdoin kuitenkin päästiin Sydneyn ohi ja matka Pacific highwaytä itärannikkoa ylöspäin pääsi jälleen alkamaan 🙂

Tuttuja maisemia, mutta ne näyttivät nyt jotenkin niin erilaisilta, ei tiedetä miksi 🙂 Kilometrejä kertyi jälleen mittariin mukava määrä. Pysähdyttiin vaan nopeasti tankkaamaan, vessaan ja ostamaan juotavaa. Seuraavan kerran mentiinkin Port macquarieen, ihan vaan sen takia, että oli pakko päästä jonnekkin syömään 🙂 Mehän vietettiin täällä päivä viimeksi silloin kun meillä oli se sellainen  ilmainen relocation campervan ja kun meillä oli aikaa ajaa se Sydneystä Cairnsiin kuusi päivää.

Port Macquarie on todella nätti kaupunki, kannattaa siis pysähtyä. Se oli muuttunut tässä ajassakin, sinne oli rakennettu uusia teitä, sinne oli tullut myös iso kauppakeskus jne. No jatkettiin siitä sitten matkaa ja alkoikin tulla jo pimeää, eikä oltu vielä lähelläkään Byronia, joten päädyttiin sellaiseen pikku kaupunkiin kun Kemsey ja jäätiin sinne sellaiselle rest-arealle yöksi – ja jälleen autoon nukkumaan. Yritettiin varata Byron Baystä hostellia, mutta kaikki vähänkään fiksut hostellit oli buukattu jo kaksi päivää eteäpäin.. Joten oli jälleen uusien suunnitelmien aika. Ei muuta kuin LonelyPlanet east coast-kirja esille ja tutkailemaan mihin voitaisiin mennä pariksi päiväksi. Löytyi muutama ihan hyvä vaihtoehto, mutta päädyttiin sellaiseen paikkaan kun Coffs Harbour.  Autossa oli niin kauhea yö kun oli niin kuuma, ettei nukkumisesta meinannut tulla yhtään mitään 🙁 Herättiin jo ajoissa ja lähdettiin kohti Coffs Harbouria ja hostellia nimeltä Aussitel Backpackers.

Hostelli kustansi 23 dollaria yö 6 hengen dormissa, vaikka meitä siellä vain 4 olikin.. Hostelli oli tosi viihtyisä, siellä oli uima-altaat, siisti keittiö, bilispöytä ja mukava henkilökunta. Meidän huoneessa oli yksi britti kundi ja britti tyttö, tää tyttö oli vähän erikoinen ja jos vois sanoa, että se ei ollut kovin siisti, vai miltäs kuva näyttää? Ei vaan voi ymmärtää 😀

Pauli taisi olla vähän väsynyt 😉

No me lähdettiin tutustumaan Coffs Harbourin rantaa, joka oli ihan kävelymatkan päässä hostellista. Ranta oli tosi nätti.. käppäiltiin siellä ja jäätiin vähäksi aikaa makoilemaan ja katselemaan vaan ihania maisemia.

Aallot tällä toisella rannalla olivat vähän isompia ja mietitty pitäiskö mennä uimaan tähän, vai pitäiskö kävellä toiselle rannalle, jossa oli pienemmät aallot. No päädyttiin kuitenkin uimaan tällä rannalle jossa oli isommat aallot. Voi hittovie miten hauskaa se oli. Leikittiin siellä aalloissa varmaan 1,5 tuntia.. Kyllä sitä niin lapseksi taas vaipui 😀 Aluksi siellä ei ollut ketään uimassa, mutta hetken päästä kaikki jotka olivat siinä lähimain, tulivat myös veteen leikkimään aalloilla 🙂

Sitten käytiin kaupassa ja valmistettiin hostellissa vähän ruokaa, pelattiin biljardia jne…Istuskeltiin iltaa ja jutskailtiin yhden ruotsalaisen tytön kanssa, joka oli yksin matkassa. Varattiin seuraavalle päivälle vihdoin surffitunnit. Ei ollut kovin kallis, maksoi vaan 25 dollaria 2 tuntia.. Seuraavalle aamulle oli myös muita suunnitelmia, sillä hostellilta sai ilmatteena lainata kajakkeja, surffilautoja, bodyboardeja jne. Varattiin siis ennen surffituntia kajakki. Hostellin tien toisella puolella oli joki, johon pääsi melomaan 🙂

Mietittiin koko ajan kun melottiin, että ei hitto jos täällä onkin krokotiilejä jne. Mutta nähtiin onneksi vaan liskoja, oikeesti isoja kaloja, myöskin sellaisia lentokaloja ja hirveä määrä lintuja. Kyllä meillä taisi siinä mennä sellaiset 2,5h meloessa. Oli kädet ihan loppu 😀

No ei siinä muuta kun saatiin kyyti surffitunneille ja laudan päälle 😉 Meitä oli ehkä sellaiset 8 oppilasta ja vain yksi oli aiemmin surffannut. Meidän surffi opettaja oli sellainen 50-vuotias mies, joka oli koko ikänsä surffannut. Täytyy myöntää, että se oli tosi hyvä opettaja. Ensin harjoiteltiin kuivalla maalla laudan päälle nousua jne. Ja nopeesti jo lähdettiin kohti merta 🙂 Vähän se kyllä jännitti. Pauli sai aallon heti kiinni ja pääsi vielä laudankin päälle seisomaan hetkeksi. Minäkin ehkä siinä neljännellä kerralla pääsin ylös hetkeksi. Sen jälkeen alkoikin onnistumaan, mutta hitto et se on vaikeaa. Näyttää niin helpolta ;). Parin tunnin jälkeen oli kyllä niin loppu, polvet ihan mustelmilla ja auki 😀 Hauskaa oli, tätä lisää!!!!

Käytiin hostellilla jälleen syömässä vähän lounasta ja lähdettiin rannalle kävelylle, käytiin ostamassa vähän viiniä ja mentiin rantaan istuskelemaan. Illasta mentiin takaisin hostellille ja siellä oli BBQ-ilta 2 dollarilla, itse olin niin täynnä,  mutta Pauli osallistui siihen.. Istuskeltiin iltaa vielä hostellissa, varattiin hostelli myös Byron Bayhin, nyt tilaa riitti ihan kivasti.

Sain Paulin ylipuhuttua yhteen kivaan juttuun.. (Ja sen ylipuhuminen ei ollut helppoa :)).. Kirjotan siitä seuraavaksi 😀