Iso saalis ;)

Moro!

Oltiiin Kurandassa ja Cairnsissa yhteensä ehkä reilut pari viikkoa. Käytiin käppäilemässä Cairnsin keskustassa, laguunilla, istuttiin kahviloissa, käytiin Rustymarketilla, joka on sellainen hedelmä-tori 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käyttiin yhdessä käytettyjen tavaroiden liikkeessä, jossa saatiin kyllä huumoria vedettyä niistä vaatteista, ne olivat kuin suoraan 60-70 luvulta 😀 Jäi liikkeeseen.

Cairnsin keskustassa on myös kauppa/liike, jossa myydään hedelmiä, mutta sen lisäksi siellä myydään Suomalaisia Turkinpippureita, mätitahnaa sekä ruotsalaista Marabou suklaata sekä jotain muita ruotsalaisia makeisia, kuten niitä suola-apinoita. Myös Cairns Centralissa (kauppakeskus) on British lollipop, jossa myydään myös geishaa jne..tosin todella suolasella hinnalla.

Yhtenä päivänä otettiin mun lapsuuden kaverin lapsi ja mentiin leikkimään Cairnsin keskustaan leikkipuistoon. Pääsin taas keinuun, liukumäkeen, kiipeilytelineeseen jne 😀 Kyllä lapsilla vaan on energiaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytiin jätskillä ja ottamassa vähän juotavaa. Koska Cairnsissä oli silloin vaalit tulossa, oli laguunin vieressä vaalitelttoja ja Aborginaali bändi soittamassa rentoa musiikkia. Siinä sitten täydenkunnian esiintymisestä otti yleisöstä yksi känninen vanhus aborginaali, joka hyppi puolelta toiselle kauhea drive päällä 😀 Huvittavaa, mutta silti vähän surullista.

Vietettiin ehkä n.viikon verran aikaa mun lapsuudenkaverilla ja hänen tyttöystävän luona Kewarra beachilla, joista on tullut meille nyt hyviä kavereita 🙂 Jäätiin itseasiassa sinne jumiinkin, koska koettiin meidän ensimmäiset tulvat Australiassa. Vettä tuli niin kauheella sykkeellä, että jopa hedän takapihansakin alkoi tulvimaan. Mun kummitäti ja setä Kurandasta eivät päässeet töihin (varmaan harmitti kauheesti 😉 ), mutta onneksi heillä/australialaisilla (en tiedä onko vain Queenslandissa, mutta joka tapauksessa) on vuodessa ehkä 12 tulvapäivää, jos en väärin muista ja se on palkallista.

Sadepäivinä Kewarra beachilla alettiin katsomaan sellasta Zompie sarjaa kuin, Walking Death.. Niillä oli pleikkarilla ne tuotantokaudet joten katseltiin niitä porukalla. Siihen jäi ihan koukkuun. On muuten ihan sairas sarja ja tämän jälkeen unissa ei näy mitään muuta kuin Zompeja ja silti sitä pitää katsoa 😀

Yksi ilta tehtiin ruokaa ja päätettiin sen jälkeen lähteä kalaan Palm Coveen. Otettiin sinne vähän juotavaa mukaan jne..

Vähän sumea kuva..

oltiin ehkä 40 minuuttia kalastettu tuloksetta kunnes alkoi satamaan ihan täysiä ja kastuttiin kaikki. Joten jäi kalastus siltä päivältä sikseen 😀 Mentiin takaisin Kewarra beach:lle ja jatkettiin siellä sitten hieman juomista.

Pauli jossain vaiheessa oli hypännyt altaaseen eikä muistanut siitä aamulla mitään. Pelailtiin korttia, hölistiin ja pojat innostui urheilemaan, sillä tekivät yhdenjalan kyykkyjä ja Pauli ei sitäkään muistanut 😀 (en suosittele polvivaivaisille :D)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä ja Jasper valvottiin lähes kuuteen aamulla, vaikka luulin, että kello on ehkä kaksi yöllä, korkeintaan puoli kolme..

Seuraavana päivänä suunnattiin Hungry Jack:siin, koska jostain syystä teki sellaista ruokaa mieli :D. haha..

Mitäs muuta..Niin totta tosiaan, innostuttiin siitä kalastuksesta ja lähdettiin kalastelemaan ihan rannalle..(Kewarra beachille).

No siinä hetken aikaa odoteltua, Paulilla nappasi syötti. Ja katsokaas vaan mikä sieltä tuli. Ihan kauhea…

Se on mureena. En todellakaan tiennyt, että niitä uiskentelee ihan rannassakin. Mekin ollaan uitu tuolla. Tuli vaan mieleen kun kerran oltiin Thaimaassa, niin kun snorklailtiin ja tultiin takaisin veneelle niin katottiin, että verta oli kauheesti siinä kannella, niin yhtä sukeltajaa oli mureena puraissut jalasta. Taitaa kuitenkin olla aika harvinaista..

No päästettiin tämä mureena vapaaksi takaisin veteen.

Australiassa kalastaminen onkin ihan huippua, ei koskaan tiedä mitä sieltä vedestä tulee. Pauli ja Jasper kävi yks päivä kans kalassa ja ne sai haita 🙂 Ja meidän vieressä kalastava sai rauskuja.. Suomessa saa hyvällä tuulella pikku ahvenen.

Vähän myöhemmin paikalle ilmaantui kaksi ihanaa tytsiä meidän seuraksi <3

Veitset käteen ja sademetsään ;)

Hellouta jälleen 🙂

Kurandassa on kyllä niin rentouttavaa ja nyt kun olimme saaneet autommekin myytyä, aloimme vihdoin katselemaan lentoja pois päin Ausseista, tai oikeasti vieläkin kauemmaksi kotia, nimittäin Uuteen-Seelantiin. Lennot siinä vaiheessa tuntuivat aika kalliilta..Se vähän tuotti stressiä.. Mutta onneksi oli vähän muutakin tekemistä ja ajateltavaa, nimittäin pääsimme kuokkavieraaksi, myöskin Kurandaan yhden pariskunnan illanistujaisiin.

Niiden talo oli mielettömällä paikalla, älyttömät maisemat ja tonttia riittä. Asuntokin oli todella iso ja myöskin hieno. Pariskunta harrastaa moottoripyöriä ja heillä kotonaan oli erikseen biljardihuone, jossa oli myöskin brätkät sisällä. Tällä naisella oli ihan älyttömän siisti keltainen vm.42 Harvey Davitson sekä Ducati ja Motoguzi..Siistejä pelejä. Nainen oli ihan nuoresta asti harrastanut moottoripöyriiä. Tämän pariskunnan isäntä oli ammatiltaan hyönteisprofessori 😀 Kuulostaa aika hauskalta.. Mutta täytyy sanoa, että mies kyllä todenteolla näytti siltä.. enkä sano sitä pahalla 🙂

Miehellä oli sellainen nimenomaan hyönteisiä houkutteleva valo terassilla, johon lensi toinen toistaan ihmeellisempiä höynteisiä. Oli sellaisia 25cm kokoisia perhosia jne. Oltiin huulipyöreänä niitä katselemassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pariskunnalla oli myös pihallaan kaksi hevosta, koiria oli 3 (joihin taas rakastuttiin) ja sellaisia siistejä rotukissoja 3. Aikamoinen perhe. Heillä oli myös heidän täysi-ikäinen poika mukana illastamassa 🙂

Ostettiin juotavia ja oltiin mun kummitädin kanssa jälleen leivottu korvapuusteja (oli löytänyt ihan perus Colesista kardemummaakin), joten vietiin tuliaisiksi Suomalaista pullaa isäntäväelle 🙂 He eivät niitä siinä heti syöneet, mutta pari päivää myöhemmin saatiin kuulla, että olivat tykänneet kovasti.

No meillä oli ihan mahtavat ruuat siellä tarjolla, oli itse leivottua leipää, joka oli täydellistä(Outi, älä loukkaannu, sunkin tekemä leipä oli hyvää, vaikka ”vähän” kovaa olikin;) ), jota dippailtiin öljyyn, viinietikkaan ja suolaan ja pippuriin. Nam..Oli salaattia, perunasalaattia, paistettuja vihanneksia, kanaa, pihvejä makkaraa jne. Taas tuli vedettyä ähkyksi itsensä. Jälkkärinä oli juustokakkua joka oli ostettu sellaisesta liikkeestä (on yleinen ainakin Ausseissa) kuin CheeseCake-shop, kannattaa käydä 🙂 Namnamnam.

Sitten alkoikin satamaan ihan kaatamalla ja oli tietenkin jo pilkkopimeää ja hyöntesprofessori heitti paidan pois ja sanoi, että kaikki mukaan, lähdetään sademetsään heidän takapihalleen järkyttävään kaatosateeseen. Käytiin vajasta/vanhasta autotallista hakemassa kaikille isot viidakkoveitset (haha, kyllä).

Vähän hämäriä kuvia mun huonolla kamerallani

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähdettiin siis  pilkkopimeään metsään kaatosateeseen, tietenkin vähän päissämme, isojen viidakkoveitsien kanssa tappamaan Cane-toadeja , eli myrkkysammakoita (kauheita agakonnia :/ ).. Hieman mua pelotti siellä metsässä kulkeä veitsien kanssa 😀 Aina kun näkyi sammakko ja nimenomaan vaan ja ainoastaa nämä myrkkysammakot niin ei muuta kun keskeltä kahtia 😀 Nähtiin myös vihreitä sammakoita, mutta niitä ei tietenkään saa tappaa.

Kyllä siellä muutaman kerran tuli pyllähdettyä mutavelliin 😀 Sitten siellä virtasi joki, joka tosiaan tulvi, niin pojat saivat fiksun ajatuksen hypätä sinne uimaan. Pauli ei onneksi mennyt :D. Tulvivaan jokeen ei missään nimessä saisi mennä uimaan, sillä se on erittäin vaarallista. No onneksi henkilövahingoilta vältyttiin kuitenkin.

Kun vihdoin päästiin takaisin terassille likomärkinä, löysi Pauli jalastaa ”iloisen” yllätyksen, nimittäin iilimadon. Mä juoksin suunnilleen karkuun, mutta Simo nappari sormillaan madon Paulin jalasta ja söi sen. 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Että sellainen ilta meillä, onpahan muisteltavaa 😉

Takaisin Kurandaan :)

Holaa!!

Kun whitsunday sailing oli tehty, oltiin päätetty, että mennään vielä takaisin Cairnsiin/Kurandaan, ennen kuin lähdetään jatkamaan kohti Uutta-Seelantia. Oli ihana mennä vielä moikkaamaan läheisiä ystäviä <3.. Toki myös auto oli myytävä ennenkuin voisimme lähteä mihinkään 🙂

Airlie Beachilta Cairnsiin on ehkä reilut 500km, joten päätettiin, että vedetään se yhteen putkeen. Tottakai pysähdyttiin tankkaamaan, syömään ja vessaan.. Olimme illalla perillä Kurandassa. Se oli niiiiin ihana tunne, ihan oikeesti tuntui kuin olisi kotiinsa tullut 🙂 Ihanat ihmiset vastassa, puhumattakaan ihanista koirista!!! Ja se ihana rauha siellä sademetsässä.. Ei muuta kuin grilli tulille ja istuttiin iltaa aika myöhään 🙂

Ihana Bubba

Tää on vanha kuva, mutta silti niin ihana!! Bubba ja Skudi 🙂

Aamulla oltiin vaan, ei tehty juuri mitään. Sekin on joskus ihanaa, siis olla tekemättä mitään, rauhottua vaan. Ihanaa syödä aamupalaa ihan rauhassa ja juoda kahvia, katsoa ulos terassilta :). Aamupalaksi paahdettua leipää ja päälle keitetty kananmuna on aina vakio.. Siellä kun on varmaan maailman vapaimmat kanat, niillä on niin hyvät oltavat siellä 😀 Pääsevät aina ympäristöön päiväksi juoksentelmaan, eikä mitään aitoja ole ja pimeän tullen menevät itse omaan häkkiinsä ja se lukitaan yöksi, jottei käärmeet pääse syömään yöllä kanoja.

Tässä on muuten terassilta kuva, kun yksi ilta käärme meinasi liittyä seuraan 🙂

Cairnsissa oli edelleen kuuma ja hieman sateitakin oli. Käytiin koirien kanssa lenkillä jne. .Ei sen ihmeellistä ekana tai tokana päivänä 🙂 Fish and shipsit piti tietenkin hakea Kurandan kioskilla, sillä niitä ei voita mikään. Sanottiinkin myyjälle (joka muisti meidät), että siltä saa parhaat fish and chipsit ja myyjä veti sellaiset voiton tanssit 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tosiaan auto oli myytävä ja jos Australiassa haluaa myydä auton, on se ns.”katsastettava” ennen sitä, jota kutsutaan täällä nimellä roadworthy. Niin kauan kun olet myymättä autoa, sinun ei sitä tarvitse tehdä, vain myytäessä. Eli ei ole sama kuin Suomessa, jossa autot katsastetaan joka vuosi. Me vietiin auto meidän jo ennestään tutulle mekaanikolle, koska tiedettiin, että etu-iskarit tuli vaihtaa, sekä öljyt ja tuulilasi. Mekaanikko korjasi ne ja vei sen konttorille, mutta auto ei mennyt läpi. Autosta piti vaihtaa vielä moottorin kannake sekä toinen ajovaloumpio. No ei siinä auttanut kun laittaa nekin kuntoon. Harmitti kyllä vähän, sillä noi osat eivät olleet niin halpoja. Joten korjaus tuli ehdottomasti ajateltua kalliimmaksi, vaikka saimmekkin työn edullisemmin.


Tehtiin myynti-ilmoitus ja käytiin Cairnsin keskustassa yhdessä travel-toimistossa tulostamassa muutamia ilmoituksia ja käytiin viemässä niitä hostellien seinille. Mun kummitäti antoi vinkin myös, että kannattaa laittaa Facebookkiin ilmoitus Cairnsin omalle myyntisivulle, joten laitettiin ilmoitus sinnekkin. Oltiin myös laitettu ilmoitus gumtree:hin. No heti alkoi yhteydenottoja tulemaan, mutta meillä oli vaan se ongelmana, ettei päästy näyttämään autoa heti, sillä auto oli edelleen huollossa 😀

Yksi 18-vuotias tyttö oli bongannut automme facebookista ja oli erittäin kiinnostunut autosta ja halusi ehdottomasti tulla katsomaan autoa hetimiten. Sanottiin, että se on huollossa, mutta heti kun tulee sieltä, niin saa tulla katsomaan, mutta tyttö asui vähän kauempaa ja oli seuraavana päivänä tulossa juuri Cairnsiin ja olisi saanut kyydin, joten sanoi sen oikeastaan olevan ainut vaihtoehto. No soitettiin mekaanikolle ja kysyttiin olisiko ok, että haettaisiin auto pariksi tunniksi ja käytäisiin näyttämässä auto tytölle, ja se sopi. Käytiin pesemässä auto ja päädyttiin vielä vahaamaankin se 🙂 Vitsi siitä tuli kiiltävä. Nähtiin Kurandan huoltoasemalla ja tyttö oli siinä vaiheessa myyty 😀 Ei halunnut edes koeajaa sitä, sanoi vaan, että ihana !!! 😀 Sanottiin, että soitetaan kun se tulee huollossa. No muutamia päiviä myöhemmin kun olimme saaneet roadworthyn ja auto oli siis kunnossa, niin tyttö sanoi, että heillä on perhetuttu mekaanikko, että sopisiko, että ajaisimme Athertoniin (Mareebasta vielä vähän eteenpäin) ja heidän tuttu mekaanikko tarkastaisi vielä auton ja sitten jos se ok, niin hän ostaa sen.. Tottakai suostuttiin siihen, sillä autohan piti saada myydyksi, eikä autossa ei mitään vikaa ole, joten mekaanikko saa vapaasti sen tarkistaa 🙂

Aamusta ajettiin mekaanikon luokse ja hän siinä ehkä tunnin sitä tutki ja mitään vikaa ei löytynyt, sanoi, että itseasiassa todella hyvä auto. Tyttö tuli vähän myöhemmin paikalle (myöhässä 2 tuntia), sillä heillä oli ollut jotain ongelmia pankissa. Tytön kanssa oltiin sovittu jo hinta, mutta hän vielä vähän yritti tinkiä,  pysyttiin kuitenkin kovina ja saatiin se hinta mitä oltiin sovittu 🙂
Tyttö heitti meidät takaisin Kurandaan ja meinasi itku tulla kun tyttö kurvasi pois meidän rakkaalla Mitsulla :`( Niin niihin autoihin vaan kiintyy 😀 Saatiin autosta 300 AUD ennemmän mitä maksettiin, mutta kun ottaa huollot huomioon yms.rikkimennyt rengas jne, niin takkiin tuli ehkä joku 400 euroa nenä. Eli ei mielestämme niin paha jos miettii, että olisimme vuokranneet auton 4kk.. Olemme myös säästäneet hurjasti, koska olemme pystyneet myös nukkumaan autossa. Omassa autossa on myös niin hyvät puolensa, sillä pääsee aina liikkumaan sinne minne haluaa ja aina omalla aikataululla busseihin nähden. Pääsee näkemään ehkä enemmän kuin bussien kyydissä.

Tottakai auton ostoon liittyy isoja riskejä ja siihen saako sen myydyksi jne. Aina voi olla huonoa tuuria ja auto voi tulla hyvinkin kalliiksi… En osaa sanoa onko järkevää ostaa auto, mutta meidän tapauksessa se oli. Olisi jäänyt niin paljon mukavia juttuja kokematta 🙂

Kilometrejä meille kertyi Australiasta 20 000 km..Aika kivasti siis 😀

Ehkä jos viivyt maassa vain 1-2kk ei autoa kannata ostaa, tai olet vain yksin matkassa.. Tai en osaa sanoa, oma valinta 🙂

Tässä on vielä Kurandan pikku kroko mun kädessä.

Ja tässä on sille uusi koti kummisedän autonlavalla 😀

Whitsundayn purjehdukseen jatkoa :)

Moikkis!
Noniin,  siis jatkoa edellispäiväseen…

Aamusta nautittiin heti hyvä aamiainen ja päästiin taas hieman purjehtimaan. Tällä kertaa nostimme kolme purjetta ylös ja me menimme aika hitonmoista vauhtia ja veneemme oli ihan kallellaan. Siistiä!! Itseasiassa menimme 16 solmua, joka on erittäin kova vauhti tälläiselle purjeveneelle. Meidän miehistö oli aivan innoissaan myös ja sanoivat, että tämä oli paras purjehdus moniin vuosiin 🙂 Kapteenimme halusi ACDC:n soimaan ja kappaleena toimi thunderstruck . Hahaa, huippua 🙂 Myös meillä oli kilpa monen muun purjeveneen kanssa, mutta tietenkään muista ei edes ollut vastusta 😉

En tiedä saako tosta mitään kuvaa, mutta mennään ihan sivuttain 🙂

Ja jalat roikkui laivasta ja pidettiin kiinni kovasti 😀

Pysähdyttiin jälleen snorklaamaan ja tällä kertaa miehistö oli soittanut toiselle veneelle, jos voivat tulla sieltä lainaamaan minulle räpylät ja nuudelin, jottei minun tarvitse uida kipeällä rintakehällä. Kuinka kivoja. Vedenalainen maailma näytti ihan mukavalta jälleen, korallia, paljon erivärisiä kaloja jne. Pauli toimi tällä kertaa meidän vedenalaisena kuvaajana ja niistä ei yksikään kuva onnistunut 😀  Haita ei nähty, mutta kaksi ranskalaista kundia meni sukeltamaan ja he näkivät pohjassa muistaakseni limesharkin tai vastaavan :).

Sitten lähdettiin jälleen purjehtimaan seuraavaan paikkaan, nimittäin whitsundayn whithaven beachille. Se on kuvan kaunis paikka. Siellä hiekka nimensä mukaisesti on ihan valkosta ja sieltä aikoinaan mm.Hawaji kävi hakemassa hiekan rantoihin. Nykyisin sitä ei missään nimessä saa ottaa, tai siitä seuraa hirvittävä lasku, joka taisi olla miljoonia AUD. Hiekka on myös niin hienoa, että miehistö suositteli olemaan varovainen kameroiden kanssa, varsinkin sellaisten jossa on liikkuva objekti. Ankkuroitiin vene vähän kauemmaksi ja kapteeni vei meidät pienemmällä veneellä rantaa. Käytiin saarella vähän bushwalkilla ja käytiin katsomassa whithaven beachia..

Ihan kivaltahan se näytti.. Niin ja innostuttiin ottamaan vähän valokuviia 😉 Hahha…

Pauli meditoi ilmassa 😉

..Ja leikkii supermiestä.. (Auts mikä pläts kun tipahti mahalleen 😀 )

Aika hienoja, vai ;). Äiti, eikä moni muukaan kaveri uskonut, että nämä on aitoja kuvia kun lisäsin facebookkiin, mutta kyllä ne vaan on 🙂

Tosi kaunista siellä.

Takaisin veneelle päästyämme meitä odotti maailman paras lounas, Nachoja, kanalla, cheddarjuustolla, sipulilla, cremefreshillä ja salsalla varustettuna.. Nam.. meinasin kielen viedä mennessään. Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa purjehtien. Kapteeni kysyi halusinko ohjata purjevenettä ja totta hitossa halusin.

Vähän mua jännitti ohjata sitä kun kapteeni meni vain kauemmaksi vetämään tupakkaa ja sanoi , että kyllä sä pärjäät ja huusi taas, että ACDC täysille 🙂 Aika mieletöntä.. Vähän väärään suuntaan ohjasin meitä, mutta muuten meni hyvin 😀 Voitte kuvitella minut 80 jalkasen purjeveneen puikoissa 😀 Tehtiin myös sellaista, että kun tuuli vaihtui, vaidettiin purjeiden puolta ja silloin kaikkien piti mennä varovasti toiselle puolelle kantta istumaan ja se oli muuten vaikeaa. (Minä en siis tietenkään siinä vaiheessa enää ohjannut..jos joku niin ajatteli:D).

Ankkuroitiin veneemme erääseen kauniisseen poukamaan ja siellä vietettiin yhdessä aikaa kannella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalliseksi oli hampurilaisia, jotka myöskin ihan maittavia. Nälkää ei tarvinnut tuntea 🙂 Otettiin taas hieman viiniä ja juteltiin vaikka ja mitä. Miehistö pelotteli mua kaikilla mahdollisilla Australian eläimistöllä… Puhuttiin siitä miten vaarallisia kaikki eläimet onkaan jne. Jopa ihanat delffiinit, mutta sehän on niin, että jos on paljon delffiinejä, ei yleensä haita silloin juuri ole näkyvissä, sillä delffiinit pyrtöllään pystyvät vaikka tappamaan sellaisin. Itseasiassa jopa söpöt kengurut ovat vaarallisia, tietenkin myös sen takia, että ne hyppivät auton eteen, mutta myös sen takia, että ne voivat potkia sinua jos he pitävät uhkana. 😀 Sitten puhuttiin ihanista wompateista, mutta vielä mitä.. nekin ovat vaarallisia, ne vissiin voi juosta kauheeta vauhtia sun päälle tai jotakin.. En tiedä, voi olla, että ne huijasi mua 😀 Sen lisäksi kaikki krokot, meduusat, hämähäkit jne.. Ei ollenkaan kiva. Katseltiin yhden miehistön jäsenen tietokoneelta kuvia purjehdus kisoista, näytti siistiltä 🙂

Tutustuttiin tosi hyvin yhden italialaisen tytön kanssa ja sovittiinkin jos ollaan menossa italiaan niin se tulee meidän oppaaksi ja toisin päin. Käytiin varmaan puolenyön jälkeen nukkumaan ja aamusta herättiin huonosti nukutun yön jälkeen (niiin kuuma) todella virkeänä 🙂

Paulista otettiin lavastettu kuva 😉

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sai käydä snorklailemassa, mutta me jätettiin väliin. Puhuttiinkin kapteenin kanssa, että Cairnsin suuri valliriutta on ehdottomasti sata kertaa parempi sukeltaa, mutta laivayhtiöiden on silti whitsundayn purjehduksilla pystyttävä tarjoaamaan sitä, koska sille on kysyntää ja jos sitä ei olisi, ja porukassa olisi esim.6 ihmistä ja niistä 1 tai 2 haluaisi sukeltaa, valitsisivat he tietenkin koko porukka sellaisen aluksen joka sukellusta tarjoaa..

Otettiin vielä purjehdus skapat toisen lähes samanlaisen purkkarin kanssa, mutta me jälleen (tottakai) veimme voiton.  Satamaan tultaessa oli kyllä tosi haikea olo lähteä pois. Oli ihan mielettömän upea reissu, hyvät tyypit ja ihan paras miehistö <3 Yksi siisteimmistä kokemuksista Ausseissa. Kiitos Broomstick 🙂

Purjehdusta Whitsundaylla

Purjehdus

Kun asiat Rainbow Beachilla olivat kutakuinkin selvitetty lähdettiin jatkamaan matkaa kohti seuraavaa reissua eli purjehdustaa whitsandeyllä. Rainbow beachilta lähdettiin ehkä siinä 8 jälkeen, koska Airlie Beachille on ehkä 900km, niin päätettiin jäädä sellaiseen pieneen kaupunkiin/kylään yöksi nimeltä Malourought. Sielta löytyi pari hotellia ja käytiin ensimmäisessä kyselemässä hintoja.. Hinta oli aika halpa 25 AUD/nenä oma huone. Syötiin siellä vielä illallinen ja käytiin nukkumaan. Aamulla kun herättiin, heräsin niin järkkyihin kipuihin, enkä meinannut päästä ylös sängystä (sen kolarin jäljiltä), rintaan pisti kovasti. Pauli toi parit kipulääkkeet ja odoteltiin niiden vaikutusta ennenkuin pääsin lopulta ylös sängystä. Ajettiin seuraavaan kaupunkiin nimeltä Proserpine  ja käytiin siellä sairaalassa. Suomalaisille on erittäin ”hyvä” sairastaa Austraaliassa, sillä hoitokuluit ovat ilmaiset. Australialla ja Suomella on sopimus, että molemmissa maissa molempien kansalaiset voivat käyttää ilmaiseksi terveyspalveluita. Sairaalassa minusta otettiin röntgenkuva jne… Sain vielä kipulääkkettä lihakseet ja reseptin. Murtumia ei onneksi ollut. Tästä jatkettiin matkaa kohti Airlie beachille.

Olimme silloin aikaisemmin käyneet Airlie beachilla kertaalleen, josta olen blogiini kirjoittanut, joten en siitä kauheasti enää selittele 🙂 Yleensä Airlie Beach toimii monille porttina Whitsunday purhehdukselle. Olimme buukanneet hostellin nimeltä Waterfront beach hostel (muistaakseni), joka itseasiassa oli aivan loisto paikalla espanadilla ja sillä on  oma parkkihalli, jonne saa veloutuksetta viedä auton. Hostelli taisi kustantaa ehkä päälle 20AUD nenä ja hostelli oli erittäin siisti ja iso. Meillä on 6 hengen huone, joka oli erittäin tilava ja hostellin ikkunoista oli loistavat näköalat. Wifi:kin oli ilmainen. Emme tehneet juuri mitään erikoista Airlie beachilla, käytiin kävelemässä keskustassa, tietenkin käytiin boardaamassa itsemme sille purjehdukselle. Hengailtiin parvekkeella ja netissä herkkuja syöden. Käytiin puolenyön aikaa nukkumaan ja herättiin vasta klo. 9.55 ja klo.10.00 oli huoneiden luovutus ja meidän piti käydä vielä suihkussa, pakkaa risteilyä varten.. Herätyskelloa kumpikaan ei oltu kuultu, myös koko meidän muu huone veti nokosia :D. Käytiin respassa pyytämässä vähän lisäaikaa ja saatiin 20 minuuttia :D. No siinä äkkiä sitten suihkuun jne.

Kipulääkkeet jota olin edellispäivänä saanut sairaalasta, eivät tehonneet juuri lainkaan, joten ennen purjehduksen lähtöä ajettiin äkkiä viereiseen kylään sairaalaan. Siellä lääkäri sanoi, että mun hengitys oli liian pinnallista, koska en voinut normaalisti hengittää kipujen takia. Sanoi, että on ehdottoman tärkeää saada kivut hallintaan, jotta pystyn hengittää normaalisti, sillä jos en hengitä kunnolla, menevät keuhkot ns.lyttyyn ja on mahdollista ja itseasiassa hyvin todennäköistä, että saan keuhkokuumeen. Harmitti vähän, että miten selviän purjehduksella, mutta itseasiassa lääkkeet olivat hyvät ja sain kutakuinkin kivut aisoihin.

Olimme varanneet siis purjehduksen Byron Baystä ja olimme valinneet veneeksemme kunnon maxi racing-purjeveneen. Halusimme nimenomaan purjehdusta, sillä valikoimassa on paljon sellaisia katamaraaneja, jotka ei todellisuudessa ”purjehdi”.. Veneeksi olimme valinneet 80 jalkasen purjeveneen nimeltä Broomstick, joka tarkoittaa Suomeksi noidan luutaa.

Satamassa tapasimme muut purjehdukselle lähtijät. Meitä olisi pitänyt olla 27-28 ihmistä, mutta meidän onneksiin ihmisiä oli ainoastaan 14, luksusta. Porukka vaikutti mukavalta, joten ei muuta kun veneeseen. Veneessä oli kannen alla keittiö ja sen lisäksi kaksi erillistä huonetta. Oli yksi huone, missä on 2 parisänkyä, johon me pääsimme saksalaisen pariskunnan kanssa ja toinen huone, missä oli 1 hengen sänkyjä. Veneessä oli myös kaksi vessaa, joka toimii myös suihkuna. Olimme oikeutettuja kerran illassa 2 minuutin lämpöiseen suihkuun. Oltiin siitä yllättyneitä, sillä kaikki ketä olimme tavanneet ja kertoneet purjehduksesta sanoivat, että varautukaa, että olette niin hiessä ja likaisia sen 3 päivän jälkeen, että suihkuja ei tosiaan ole 😀

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meitä oli (yllättäen) Saksasta, Hollannista, Englannista, Italiasta sekä Ranskasta. Oli tyttöjä sekä poikia. Miehistöä oli kolme, kapteeni ja kaksi muuta miehestön jäsentä. Kaikki tuntui hauskoilta ja huumori virtasi.


Oli mukavaa kun pääsimme myös auttamaan purjehduksessa, päästiin nostamaan purjeita ylös. Pääpurjeen nostoon tarvittiin kolme ihmistä ja etunmaiseen myös. Yllättävän rankkaa puuhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ehkä tätä ei ois mun kannattanut tehdä, jäikin ainoaksi ja lyhyeksi kerraksi kipeällä rinnalla 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saatiinkin hyvin tuuli purjeisiin ja lähdettiin seilaamaan kohti ensimmäistä etappia.

 

Pysähdyttiin snorklailemaan. Me saatiin kyllä stingersuitit, mutta niissä ei ollut huppua+ jalkapöydät olivat myös avonaiset, eikä räpylöitää ollut, joten vähän pelotti kyllä hypätä veteen. Ennen hyppäämistä katsottiin, että siinähän lilluu heti kaksi meduusaa. Pauli hyppäsi ensin ja minä sain vihdoin rohkaistua itteni ja hyppäsin perään. Kun pääsin veteen, huomasin ettei se ollutkaan hyvä idea, sillä ensinnäkin kolarin jäljiltä en pystynyt uimaan ja toiseksi sain pienen paniikin niistä meduusoista, joten huutelin, että haluan äkkiä takaisin veneelle. Pauliakaan ei kiinnostanut meduusojen vuoksi olla vedessä, joten meidät haettiin pikkuveneellä pois vedestä 😀

Katseltiin veneestä sitten vain muita snorklaajia.. Itseasiassa, ei siellä juuri mitään erikoista kuulemma ollutkaan, joten ei nyt kauheesti harmittanut (varsinkaan näin suuren valliriutan jälkeen) 🙂 Haha..

 

No siitä sitten jatkoimme purjehdusta seuraavaan etappiimme, joka oli myös meidän yöpyömis paikkamme.

Miehistö laittoi meille mielettömän hyvää kanaa ja perunamuussia ja olimme ennen sitäkin saanut pieniä välipaloja, kuten juustoja, hedelmiä, vihanneksia, dippejä, oliiveja jne. Nam.

Illasta istuimme kaikki kannella syöden ja juoden hieman viiniä. Veneessä oleva valomme sai aikaan sen, että delffiinit tulivat leikkimään veneemme viereen. Ne hyppivät, yrittivät pyydystää pikku kaloja jne. Siis eipä voisi täydellisempaa hetkeä olla. Katottiin vaan delffiinejä monta tuntia, kuunneltiin musiikkia, nautittiin viiniä ja mietittiin kaikkien kanssa, että voiko tämä olla mahdollista 🙂 Valitettavasti minun huonolla kamerallani ei saanut delffiineistä yhtään fiksua kuvaa tänne blogiin. (parempi kamera on edelleen huollossa). Uni maistui päivän jälkeen hyvin.. täytyy vaan sanoa, että veneessä oli ”hieman” kuuma nukkua 🙂

Jatkan seuraavaan postaukseen huomenna, tulee muuten turhan pitkä… 🙂