Heips!
Noniin Uluru on kierretty, sitten olisi vuorossa Kata Tjuta, joka siis sijaitsee samalla alueella kuin Uluru. Toiselta nimeltä Kata Tjutaan kutsutaan The Olgas. Kata Tjuta koostuu 28 “pikkukivestä”, se suurin niistä (Mount Olga) on n.545 metria korkea, eli melkein 200 metriä korkeampi kuin Uluru.
Matkaa Ulurulta on ehkä reilut 40 km. Jalat oli vähän hapoilla jo Ulurun jälkeen ja oisittepa nähnyt (hyvä ettette nähneet) mun jalat.. Niin täynnä vesikelloja, että hyvä et ne jaloiksi tunnisti 
Pauliakin hieman väsytti.. No joka tapauksessa, koska täällä ollaan, niin kävely Kata Tjutan näköalapaikoille oli tehtävä!
Pauliakin hieman väsytti.. No joka tapauksessa, koska täällä ollaan, niin kävely Kata Tjutan näköalapaikoille oli tehtävä! Ensin kun käveltiin parkkipaikalta itse starttaus-paikalla, oltiin jo niin loppu.. No joka tapauksessa kerättiin ittemme ja käveltiin pitkät tovit molemmille näköalapaikoille. Maisemat myös täällä Kata Tjutan alueella oli silmiä hipovia, vaikkakin vähän väsyneitä oltiin johtuen eilisestä Kings Canyonista sekä aamusesta Ulurun ympärimatkasta. Onneksi siellä oli vesipiste, jossa sai täyttää vesipullot( vesi tosin maistui mullan ja homeen sekoitukselta). Kello oli muuten tähän aikaan vasta n.10 kun startattiin. Kata Tjutan toinen näköalapaikka meneekin kiinni jo klo.11 kesäaikaan, kuumuudesta johtuen sinne ei saa enää kävellä. No meillä meni kävelyyn ehkä reilut kaksi tuntia, mutta taas voinen sanoa, että kannatti!
No joka tapauksessa kerättiin ittemme ja käveltiin pitkät tovit molemmille näköalapaikoille. Maisemat myös täällä Kata Tjutan alueella oli silmiä hipovia, vaikkakin vähän väsyneitä oltiin johtuen eilisestä Kings Canyonista sekä aamusesta Ulurun ympärimatkasta. Onneksi siellä oli vesipiste, jossa sai täyttää vesipullot( vesi tosin maistui mullan ja homeen sekoitukselta). Kello oli muuten tähän aikaan vasta n.10 kun startattiin. Kata Tjutan toinen näköalapaikka meneekin kiinni jo klo.11 kesäaikaan, kuumuudesta johtuen sinne ei saa enää kävellä. No meillä meni kävelyyn ehkä reilut kaksi tuntia, mutta taas voinen sanoa, että kannatti!Tässä olis vähän kuvasaldoa matkanvarrelta:
Huimaako?
Niin muakin!!
Entäs Paulia?
Huh, melkein perillä
Huh, melkein perillä Kun päästiin vihdoin autolle, oli niin voittaja-fiilis. Ajettiin lähikaupalle ja ostettiin vähän hiilaripitoista ruokaa ja lähdettiin ajamaan kohti Adelaidea. Alkuunhan me oltiin suunniteltu, että oltais lähdetty takaisin Mt.Isan kautta Townsvilleen, josta oltaisiin suunnattu Airlie Beachille, josta oltaisiin tehty se purjehdus ja siitä Gold Coastille. Kuitenkin kuultiin, että sielläpäin on nyt rankkasateet ja tulvat joten suunnitelmat vaihtuivat sen takia Adelaideen. Jos en kauheesti valheltele taas niin Ulurulta Adelaideen on matkaa n.1500km.
Minä hyppäsin heti alkuun rattiin. Nähtiin tien varressa liftari ja otettiin mies kyytiin. Miehellä oli juuttunut hiekkamonttuun auto kiinni ja tarvitsi n.10 km päähän kyydin, jossa olisi jokin hinausauto. Päivän hyvä teko siis tehty . No matka taas jatkui ja kävi pikku vahinko kun tiessä oli jättikokoinen monttu, johon minä tietenkin taitavasti suoraan ajoin. Herranjestas sitä kolausta mikä siitä kuului. Pysähdyttiin tiensivuun kauhuissaan kattomaan mitä kävi, ei onneksi alkuun näkynyt sen suurempaa vahinkoa. Jatkettiin matkaa kohti Manlya, jonka piti olla vähän isompi kylä (se ei sitä tosissaan ollut). No käytiin kysymässä paljon yö ainoassa motellissa maksaa ja myyjä sanoi 110 dollaria. Ei tosiaankaan jääty tohon kiskuripaikkaan ja vaan jatkettiin matkaa eteenpäin, vaikka aurinko olikin jo kohta laskemassa. Oltiin nähty aikaisemmin mainos roadhousesta, nimeltä Cadney Homestead. Joten päätettiin ajaa sinne. Käytiin kysymässä sieltä huoneen hintaa ja hinta oli heti tippunut lähes puoleen, eli se oli 60 dollaria kahdelta ja oma huone. Otettiin tietenkin se ja napattiin vielä iltapalatkin siitä. Oli muuten ihan kiva paikka, siellä oli kans uima-altaat jne. Se toimii samalla siis huoltoasemana ja siellä oli paljon rekkoja yöpymässä.
Katsottiin vieraskirjaa, niin oli samana päivänä käynyt siellä kaksi muutakin suomalaista (Hedmannit) . Suomalaisia ei olekkaan näkynyt täällä Ausseissa. Ainin, nähtiinhän me letka moottoripyöriä menossa Ulurulle, jossa yhdessä oli Suomenlippu Aamulla kun herättiin niin oltin kun kaksi vanhusta, hyvä kun päästiin enää edes liikkumaan eilisen ja sitä edellisen päivän urheilusta johtuen. Ai mun lonkat ja jalat! Mun seuraava teko on ostaa uudet sandaalit, noi lättäpohja thongsit lähtee än yy tee NYT!
Tässä on muuten taas matkanvarrelta vähän eläimiä.. katottiin ensin, että mitä tuolla tiellä on..
Lehmiähän siellä.. Ne katto meitä taas että wtf
