


























































Terppa
Aamusta nautittiin vielä aamupala Coromandelin kauniissa maisemissa ja tämän päivän ohjelmana oli tarkoitus mennä melko lähellä olevalle Hot water beach:lle. Tämä Hot water beach on sellainen, että pystyt kaivamaan istellesi hiekkaan kuopan ja maan alta tulee kuumaa vettä kuoppaan, joten siinä saa mukavat spa:t

No ajettiin ensin Whitiangaan ja käytiin siellä info-pisteellä ja onneksi käytiinkin, sillä ei tosiaankaan tiedetty, että tämän ”oman spaan” voi kaivaa hiekkaan vain kaksi tuntia laskuveden jälkeen. Eli siis illalla vasta..Oltaisiin siis menty sinne päivällä ja olisi voinut tulla vähän kylmät kylvyt
Kuv
ia matkalta

No koska olimme niin lähellä Hot water beachia ja oli vasta päivä, niin kulutimme aikaamme käymällä kävelyllä rannalla ja ajelemalla ja katselemalla paikkoja. Käytiin myös ”Spaceship” asemalla vaihtamassa meidän auton elokuvat ja katseltiin siinä yksi. Käytiin kivalla paikalla tekemässä vähän pöperöä.. Tällä kertaa teimme tonnikalaa ja nuudelia
Hahah! Ei vielä kyllästytä….eipä..
Tässä Pauli oli tekemässä sapuskaa ja Jenna odottelee tyytyväisenä maisemia tuijotellen
Harmi vaan, että oli vähän synkkää..
Oltiin kuultu, että kannattaa ottaa Hot water beach:lle mukaan lapio, jota pystyi vuokraamaan läiheisistä kioskeista tai tms. Ajateltiin kuitenkin, että pah, ei makseta mitään lapiovuokraa, kaivetaan käsin
(Vuokra olisi ollut ehkä sen pari dollaria)
Noo..kun aika koitti, niin oli monta muutakin ihmistä tullut myös kaivamaan kylpykuoppaa. Tosiaan kuoppaa ei voi kaivaa ihan mihin kohtaan vaan, vaan ainoastaan tiettyyn kohtaan ja sitä voi olla vähän vaikea löytää. Ajateltiin tietenkin, että tehdään itselle oma allas, kun osa ihmisistä oli kaivanut isoja yhteisiä kuoppia. No siinä sitten pilkkopimeässä (ilma oli tosi kylmä, ehkä +10 astetta illasta+kylmä tuuli) kaivettiin käsin kuoppaa ja kirottiin miksei prkl voitu maksaa sitä lapiovuokraa
Eli wink wink, kandee vuokrata se lapio
Aina kun oltiin saatu vähänkään suurempi kuoppa kaivettua, niin aalto tuli ja vei sen.. Oltiin ihan jäässä
Ja itseasiassa vesi joku maan alta kuoppaamme tuli, ei ollut erityisen lämmintä
.. Olin jo ihan vihanen, että mikä Hot water beach tämä nyt oikein on… Pauli sanoi, että mee nyt siihen kuoppaan makaamaan niin otan kuvan ja lähdetään (helvettiin) lämmittelemään
Minä menin ja oli niin kylmä, sitten joku sanoi siinä, että siinä ei kyllä ole se kohta mistä sitä kuumaa vettä tulee… Jooo… eipä tietenkään
No vihdoin löydettiin se oikea paikka ja ai että… Vesi oli kuumaa! Tuntui niiiiiin hyvältä makoilla siellä kun oli ollut ihan jäässä.. Ihan huippua..


Oltiin varmaan lillumassa siinä tunti.. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos täällä päin pyörii
Siinä parkkipaikkojen vieressä on vielä suihku (kylmä suihku kyllä), jossa otettiin shampoo pesut
Yöksi ajettiin rest-arealle, jossa sattui olemaan toinenkin Campervan…
Moi
Penrosesta auton vuokrattuamme lähdimme kohti Coromandelin Peninsulaa. Sinne me ajettiin varmaan 4h.. Voi, olla että nopeemmin pääsisi, mutta me taidettiin aika paljon pysähdellä.. Kilometrejä ei ollut ehkä kuin 200, mutta maasto oli paikoin erittäin hidasta ajaa.
Coromandelin Peninsula on aivan mielettömän kaunista seutua. Tie menee pitkään ihan meren vieressä ja matkalla on vaikka kuinka paljon kauniita rantoja ja asuntoja jne.

Ah..Siellä silmä tosiaan lepäsi. Jostain luettiin, että Coromandelin maisemat ovat henkeäsalpaavat ja ihan oikeassa olivat!!



Käytiin siinä jossakin infopisteellä hakemassa tapamme mukaan vähän karttaa, sillä emme ottaneet GPS-laitetta autoomme. Samalla saimme erittäin hyvän oppaan/kirjasen Uuden Seelannin kaupungin leirintäpaikoista, jotka ovat todella edullisia n.5 euroa yö, tai ainakin etelä-saarella
Maiseman huumaa <3

Tiesittekö, että Uudessa Seelannissa on enemmän lampaita kuin ihmisiä
?!

Katseltiin sieltä vaihtoehtoja ja päädyimme, että menemme yöksi ihan Coromandelin päähän, sellaiselle leirintäalueelle, joka sijaitsi ihan niemen päässä. Ennen sitä haimme evästä kaupasta, tsadaa: tonnikalaa ja nuudelia
ja tietty vähän herkkuja illan leffan kanssa. Matka tälle leirintäalueelle oli kyllä aika mieleenpainuva, sillä tie joka puikkoili siellä vuorilla oli erittäin kapea, eikä mitään aitoja ollut. Jos olisi tullut auto vastaan, niin en tiedä miten olisi mahtunut ohi
Onneksi jouduttiin vain ”jossittelemaan”..
Katokaa nyt..huh.koko matka tollaista leirintäalueelle.

Kun päästiin perille leirinalueelle sydämen sykkeen ollessa luokkaa 200, niin leirintäalueella työskentelevä nainen kyseli mistä ollaan kotoisin jne. Oli ihan ihmeissään kun kerrottiin, että ollaan Suomesta, että niin kaukaata tultu tänne.
Kerrottiin sille, että ollaan ennen tätä oltu Ausseissa ja sitten hän kysyi, että kauan meinaatte sitten viettää Uudessa Seelannissa ja kun sanottiin, että kaksi viikkoa.. Niin hyvä ettei nainen saanut sydäriä
Ihmetteli miksi Ausseissa niin pitkään ja Uudessa Seelannissa niin vähän
Leirintäalueen nimi oli Port Jackson ja täytyy sanoa, että vaikka matka alueelle oli pelottava, niin kyllä kannatti ajaa. Oli todella nättiä ja rauhallista. Leirintäalue sijaitsee ihan merenrannassa ja siellä on vessat, grillialueet ja suihku (joka tosin on kylmä suihku). Me laitettiin auton kaasuhellan kanssa ensimmäistä kertaa ruokaa ja ihan hyvinhän se sujui, eikö
?!

Tuli sorsat moikkaamaan meitä

Käytiin siinä sitten ihan vaan iltakävelyllä

..ja rannalla..jos simpukoista tykkää, niin sieltä olisi voinut kereillä kampasimpukoita
Minä innostuin keräämään, harmi etten tykkää simpukoista.

Illasta katseltiin elokuvaa ja uni maistui hyvin