Kun Espanja huutaa nimeäsi

Tämä blogi on ollut koko alkuvuoden lähes kuollut. Syynä on tietenkin se, että aikaa ei ole yksinkertaisesti jäänyt tälle pienelle blogille. Sen ajan mitä en ole ollut reissun päällä olen halunnut käyttää hyödyllisesti kotona. Nyt keskiviikkona tein vihdoin ja viimein lukukauden viimeisen tenttini yliopistolla tälle vuodelle, mikä tarkoittaa sitä että seuraavan kerran Oulun Yliopistoon on astuttava vasta ensi syksynä! Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö opiskelu jatkuisi, sillä ovela ja viekas palmupuista haaveilija osasi järjestää asiat niin hyvin, että loppu lukukausi suoritetaan etänä.

Etäily antaa omat mahdollisuutensa levottomalle sielulle ja miksi etäillä muutaman kilometrin päässä Yliopistosta kun sen voi tehdä myös 6000 kilometrin päässä… Näin ollen huomenna hyppään aamukoneeseen maailman nopeimmalla 45 minuutin vaihdolla Helsingissä ja jo aamupäivästä näiden jalkojen pitäisi olla Tenskun maaperällä. Näin ollen toimisto siirtyy ensin muutamaksi päiväksi turistirannikolle etelä-Tenskulle ja siitä toiseksi muutamaksi pohjoiseen ihailemaan Teideä. Tämän jälkeen suoritan taktisen vaihdon ja lennän sopivasti viikonloppumenoihin Madridiin kaupunkielämän äärelle ja etäilen Madridin ihanissa kahviloissa muutaman päivän lisää. Koko touhussa saan kulumaan aikaa noin 2 viikkoa, jonka jälkeen on ihan pakko palata käymään kotisuomessa.

Kun Espanja huutaa nimeä sinne on pakko suunnata. Tällaista tänne loppukuulle. Ei muuta kuin unelmia ja tavoitteita kohti!

Palaillaan ehkä livenä Kanariansaarilta tai mantereelta.

Hasta pronto – Katja

Esittelyssä Qatarin karjavaunu: Helsinki-Doha-Singapore

Qatar airways avasi viime vuonna erinomaisen reittiyhteyden Dohan kautta maailmalle. Reitin auettua tarjouksia on sadellut tasaiseen tahtiin sähköpostista toiseen.  Kun ajatus Singaporen reissusta syntyi ei mennyt kauaakaan kun sopiva tarjous löytyi (414 eur/hlö) ja liput olivat sähköpostissa. Qatar Airways ja Doha kauttakulkupaikkana sopiikin parhaiten reitille, kun kohde sijaitsee Aasiassa, Australiassa tai joissain Afrikan kohteissa. Tässä Singaporen tapauksessa yhteys oli niinkin hyvä, että liittymät Oulusta sai helposti samalle päivällle (kiitos iltalähdön ja ilta paluun) ja vaihtoaika molempiin suuntiin Dohassa oli vain 2 tuntia.

Tosin eipä se pitempikään vaihtoaika Dohassa olisi välttämättä pahitteeksi, sillä Dohan uusi lentokenttä on toimiva ja saanut 5 tähteä. Tämän lisäksi Qatarissa järjestetään erilaisia toureja pitkän vaihdon matkalaisille. Parhaimmillaan siis esimerkiksi 8 tunnin vaihdon aikana ehtisi tutustua ilmaiseksi Dohan kaupunkiinkin!

Mutta mitens tämä parhaimmaksi lentoyhtiöksikin valittu Qatar airways sitten pelasi. Mennäämpä asiaan ja tässä siis omat kokemukseni sieltä perältä halpalippujen karjaluokasta reitilta Helsinki-Doha-Singapore ja Singapore-Doha-Helsinki.

HEL-DOH & DOH-HEL A320

Helsinginstä Dohaan ja takaisin kuljettiin perinteisen Airbus A320:n kyydissä. Toisin kuin esimerkiksi kotimaisella tai länsinaapurilla myös näissä koneissa businessluokka oli eroteltu karjavaunusta kunnon kaatuvilla penkeillä ja skriineillä. Karjavaunu oli kuitenkin melko perinteinen ulospäin. Kummallakin puolella odotti 3 penkkiä tyynyineen ja peittoineen. Jokaisessa penkissä oli oma viihdejärjestelmä, mikä teki matkan kulusta heti jouhevampaa. Nettiä sai käyttää 15 min ilmaiseksi per lento ja tämän jälkeen lisäajan ostaminen olisi ollut mahdollista. Heti lennon alkuun jaettiin kuulokkeet, kosteuspyyhkeet, matkapussukat ja päivän menu. Matkapussukasta löytyi lentosukat, huulirasvaa, silmäsuojat ja hammastuotteita. Kyllä näissä puitteissa kelpasi matkustaa 6,5 tuntia!

Tämän 6,5 tunnin aikana tarjottiin siis kaksi ateriaa ja koko matkan sai ilmaista juotavaa. Myös väkevät juotavat kuuluivat hintaan. Menusta sai valita aterian kolmesta vaihtoehdosta. Perinteisesti kanan, kasvis ja punaisen lihan väliltä. Toinen välipala tarjottiin pari tuntia ennen laskeutumista. Tämä oli leipä ja jokin pieni leivonnainen kuten muffinssi. Myös tässä vaihtoehtoina oli perinteisesti joko kanatäyte taikka kasvis.

Voin sanoa, että aika kului tässä syömäruljansseissa aika jouhevasti. Mutta ei nämä pätkät pelkkää iloa ja nautintoa olleet. Vaikka tämän koneen penkit olivat mukavat ja väli suhteellisen suuri, penkit kaatuivat aivan liikaa taaksepäin. Kun esimerkiksi paluumatkalla edessä istuvat vetäisivät penkit ala-asentoon heti nousun jälkeen ja nostivat vasta laskeutuessa, tila pieneni heti ihan minimiin. Laukusta oli mahdotonta saada yhtään mitään, televisioruutua oli erittäin haastavaa katsoa kiitos 10cm välin naamataulusta ja se syöminen siinä tilassa… Onko näitä edes pakko pystyä tällaisilla lyhyillä lennoilla kaatamaan. Lienee ikuinen makukysymys.

Toisekseen ilmastointi ei pelannut yhtään karjavaunun etuosassa. Kummallakin lennolla istuin rivillä 8, niin että rivi 7 oli ensimmäinen karjavaunun puolelta. Jos vain suinkin voit, älä missään nimessä ota penkkiä tästä edestä, sillä ilmastointi ei vain toimi! En tiedä onko parempi kärsiä koneessa kylmyyttä vaiko tätä erittäin pahalaatuista lämmintä ilmaa, jossa hiki valuu vaikka vaatteet on heitetty jo ajat sitten lattialle. Ilma oli täysin erinlainen käytävällä jaloitellessa ja wc-käynneillä koneen takaosassa.

Noin muuten täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan Qatar on kyllä saanut vietyä tämän palvelutason myös suht. lyhyillä lennoilla uskomattoman hyvälle tasolle. En kehtaa edes laskea kuinka monta kertaa otin santsikuppeja eri mehuja lentoemäntien kävellessä oikeastaan koko lentojen ajan käytävää tarjottimet kädessä.

DOH-SIN & SIN-DOH A350

Dohasta Singaporeen lennettiin astetta isommalla koneella Airbus 350:lla. Tämä 8 tunnin lento kului siis koneessa, jossa penkkijako karjavaunussa oli jaettu niin että kolmessa rivissä penkkejä oli jokaisessa aina kolme. Huono jako omasta mielestäni. Sitä kun normaalisti matkustaa aina itse kaksin jos ei yksin. Jako ei sovi myöskään ollenkaan 4 henkisille perheille.

Koneet olivat kuitenkin uuden kiiltäviä. Palvelut olivat juuri samat kuin aiemmalla lennolla. Peitot, tyynyt, pussukat, kuulokkeet, raikastimet ja ruokamenut noudattivat samaa kaavaa. Skriinit olivat suuremmat, mutta valikoima elokuvien ja muiden osalta vaikutti olevan sama. Näillä lennoilla uteliaisuudestani katsoin muutaman arabileffan ja yhden espanjalaisen. Valikoimaa siis löytyy joka maailman kolkasta.

Palvelutaso pysyi myös näillä lennoilla korkealla. Juotavaa jaettiin koko ajan lisää ja ystävällinen palvelu ei jättänyt mitään hampaan koloon. Suuressa koneessa matkustusmukavuus oli myös täysin eri luokkaa kuin aiemmassa pienessä rutkussa. Suuret välit ja suunnittelu niin ettei homma mennyt ihan niin ahdistavaksi vaikka edessä istuva kaatoikin penkin taaksepäin.

Entäs ne ruuat sitten? Näiden neljän lennon aikana tuli siis syötyä yhteensä 4 oikeaa ateriaa ja 4 välipalaleipää. Ja täytyy nyt myöntää, että vain Turkish Airlinesin kyydissä olen syönyt näin maukasta lentokone ruokaa. Näihin valintoihin kuului pestopasta, hot-sour beef, currykana ja bbq-kana. Kaikki ateriat nautittiin salaatin ja jälkiruoan kanssa ja syötiin metallisilla aterimilla. Voi kun aina se lentokone ruoka olisi tällaista! Täytetyissä leivissä oli melko mausteiset ja tuliset kanatäytteet. Monelle voi tulla näissä melko herkästi raja vastaan, mutta tälle nirsolle jopa nämäkin maistuivat enemmän kuin hyvin. Sitten kun tämän kaiken sai vielä huuhdella alas ultimaattisella suosikillani mangonektarilla en olisi voinut olla tyytyväisempi!

Turhaa Qatar airwaysia ei siis ole valittu maailmanluokan lentoyhtiöksi monena vuonna peräkkäin. Koneet ovat uusia ja palvelu pelaa erinomaisella tasolla. Harva lentoyhtiö on enää tänäpäivänä todella näin täyden palvelun lentoyhtiö. Karjavaunu tarjoaa hintaansa nähden melkoista laatua. En halua edes ajatella kuinka pitkälle palvelu ja mukavuus on viety siellä särmin paremmalla puolella.

Rohkeasti siis Qatarin siiville tarjouksien saattelemana! Tämän kokemuksen jälkeen itään matkustaessa ja tarjouksien tullessa vastaan aion ehdottomasti suosia Qatar airwaysia jatkossakin.

Lue tästä myös kokemukseni Sas:n Aasian lennoista karjavaunussa (kokemuksena taustalla Tokio ja Hongkong) klik. 

Lähtöä edeltävissä tunnelmissa

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Pistin asuntoni pakettiin ja muutin takaisin äidin hoiviin vuodenvaihteessa. Jokainen ilta on mennyt milloin missäkin kavereiden kanssa eläen ja kuulumisia vaihdellen. On ollut mahtavaa huomata, miten ihmiset on ja pysyy ympärillä vaikka viimeiset kaksi vuotta on tullut lähinnä keskityttyä opiskeluun, lomat reissattua ja jätettyä muut huvittelut muille.

Eilisen pakkasin paniikissa ylikilojen takia, silmissä on vilkkunut Espanja ja sydän on hakannut jännityksestä niin että viimeisimmät yöunet jäi oikeastaan nukkumatta. Kun se hetki mitä on suunnitellut yliopiston ensimmäisestä päivästä lähtien on käsillä, ajatukset ei vain pysy mukana että nyt se oikeasti tapahtuu.

ILLALLA OLEN OIKEASTI MADRIDISSA JA ASUN SIELLÄ!

Toivottavasti puolen vuoden aikana saan uusia ystäviä, Espanjan kielentaitoni kehittyy ja toivottavasti saan erityisesti lisärohkeutta käyttää kieltä ja päästä muutenkin jäykistä omista rajoistani eroon. Nyt eletään päivä kerrallaan ja yritetään ottaa kaikki irti vaihtoajoista.

Adios Finlandia y hola Espana! 

Kun Aasian lentotarjoukset eivät jättäneet rauhaan

Tiedättekö sen viheliään taudin nimeltä matkakuume, joka ei jätä koskaan rauhaan. Itse olen niitä ihmisiä, joka ei voi rentoutua lomalta palatessa ellei edes jotain pientä reissun tynkää ole varattuna ja odottamassa tulevaisuudessa. Kotiinpaluu Tokiosta ei ollut yhtään sen helpompi, päinvastoin opiskelumotivaation löytäminen ja arkeen asettuminen oli tällä kertaa jotakin hirveintä ikinä.

Onneksi seuraavaa ale-kampanjaa ei tarvinnut kotiutuessa odottaa kuin viikonpäivät ja samantien olo koheni huomattavasti. Sas:n 48 tunnin synttärikampanja tarjosi lentoja Aasiaan ja Amerikkaan samaan hintaan kuin viime kampanjassakin ja siinäpä sitä tehtiinkin sitten äitini kanssa päätös, että kandi rupeaman päätöstäni juhlitaan kaukomailla. Eikä mennyt kauaa, kun kiitos varauksestasi viesti odottikin jo sähköpostissa.

Dubai_1

Dubai_2

Dubai_3

Niinpä kandi seminaarin jälkeen marraskuun lopussa suuntaan nenäni kohti lentokenttää, nappaan äidin mukaani ja lennän Hong Kongiin. Honkkareissa ensimmäiset pari päivää vietämme Lamma Islandilla rannan äärellä rentoutuen, jonka jälkeen majapaikka on varattu viikoksi kaupungin ytimestä Kowloonin puolelta. Tarkoitus onkin siis viettää rento loma niin rantamaisemissa, kaupungin kuhinassa kuin Hong Kongin luonnon keskelläkin.

Näinpä siis tunnelin päässä näkyy tällä hetkellä paljon valoa, jonka avulla on ihan pakko jaksaa keskittyä vielä seuraava puolitoista kuukautta opiskeluun! Sen jälkeen elämä onkin Hong Kongia, joulua, kämpän luovutusta, matkalaukun pakkaamista ja elämää Madridissa.

Tällä hetkellä en haluaisi suunnitelmieni näyttävään yhtään millekään muulle 

Skandinavian karjavaunussa kohti Tokiota ja takaisin

Olen tottunut lentämään jos millaisten halpalentojen siivin tarjousten perässä kohteisiin ja takaisin. Kokemuksenani on kaksi mannerten välistä lentoa, joista ensimmäinen oli aikaa ennen suuret laajarunkokoneet ja toinen Finnairin lomalento Langkawille. Kun aiemmat kokemukset olivat suorastaan kaameita ei tällekään Sas:in tarjouslennolle ollut paljoa odotuksia. Mitäpä sitä voisi edes odottaa, kun maksat menopaluu lipustasi 377 euroa?

Näinpä olin varautunut tuskaan, kun oli aika vihdoin astua Kööpenhaminan lentokentällä sukkulan sisälle ja aloittaa 10,5 tunnin matka kohti Tokiota. Siinä tuli käveltyä hienoa käytävää kohti omaa paikkaa läpi bisness ja plus luokkien. Oma paikkani löytyi siis odotetusti sieltä koneen peräosista karjavaunusta, mutta onnekas ja nopea kun olin lähtöselvityksen kanssa paikaksi irtosi reunassa oleva ikkunapaikka.

Sas_1

Sas_2

Paikan löydettyä koin ensimmäisen positiivisen yllätyksen, kun penkillä odotti aivan ilmaisena vesipullo, kuulokkeet (sellaiset surkeat, jotka eivät pysy korvissa), peitto ja tyyny! Olin palvelusta aivan hymy korvissa, kun vielä hetken kuluttua tajusin että edessä toljottava näyttökin on todella ilmanen. Toista se oli muutama vuosi sitten kotimaisen lennolla.

Kone lähti aikonaan ja Tokio oli kymmenen tuntia lähempänä. Tilaa istua oli ihan mukavasti, joskaan tätä on tällaisen 150 senttisen melko hankala arvostella, joka istuu muutenkin aina jalat sylissä. Ilma koneessa oli hyvä eikä tällä lennolla tarvinut istua edes toppatakki päällä (vaikka tähänkin olin edellisestä kokemuksesta varautunut).

Sas_3

Sas_4

Sas:n Tokion lennoilla homma ruokien ja juomien suhteen hoitui niin, että parin tunnin lentämisen jälkeen käytiin ensin juomakärryjen kanssa, josta tuli tilata kaikki lennon juomat, jotka halusi ilmaiseksi. Tämä oli se hetki, jossa olisi pitänyt tajuta hamstrata limukkatölkkejä ja mehua, sillä tämän jälkeen kaikki muu paitsi vesi muuttui maksulliseksi. Otin opikseni paluulennolle, jonka aikana sitten tajusin, että ei näitä kaikkia saa edes juotua.

Juomakärryjen jälkeen tuotiin lennon ensimmäinen ruoka. Mennessä ja palatessa se oli kanafile erilaisin soossein. Mennessä (alla oleva kuva) oli oikein maukasta, palatessa aivan järkyttävää kuraa. Sellaista kuraa, että pelkäsin mahani puolesta ja jätin ateriani nälkäisimmille.

Sas_5

Sas_6

Tämän ruuan jälkeen alkoikin mennessä ”yö”, jonka myötä ikkunaluukut käskettiin laittaa kiinni. Tämä oli suuri pettymys itselleni, joka ei osaa nukkua, mutta joka tykkää tuijotella silloin tällöin maahan ja ihailla valoja. Tämä olikin se lennon hetki, kun vuorotellen koitin torkkua ja pelailla ruudulta jotain satunnaisia pelejä. Netinkin olisi saanut ostaa 15 eurolla, mutta koska laadusta ei ollut takeita tuntui se kovin turhalta. Paluumatkalla lento oli päivälento ja viereeni istui niin mukava romanialaisnainen, että koko matka meni kuin itsestään jutellessa.

Paluulennolla noin kuuden tunnin lentämisen jälkeen tarjoiltiin välipalaksi täytetty leipä. Leipä oli tummaa kuin mämmi ja tällaisena pullamössöihmisenä skippasin tämänkin makunautinnon ja otin kuppiini vain vihreää teetä.

Sas_7

Viimeinen kokonainen ateria tarjoiltiin kuitenkin noin puolitoista tuntia ennen laskeutumista. Mennessä aamupalaksi tarjoiltiin espanjalainen tortilla, joka oli ihan ok. Paluumatkan ruokaa en enää edes muista, mutta jotain syömäkelvotonta se kuitenkin oli vaaleaa leipää lukuunottamatta. Makuasioita, makuasioita ja nirso, mikä nirso…

Noin kokonaisuudessaan Sas:n mannertenvälinen lento oli siis oikein positiviinen yllätys. Tähän toki vaikutti aiemmat kokemukseni ja se etten ole yksinkertaisesti tottunut parempaan. Toivottavasti tästä saa nyt kuitenkin osviittaa siihen mitä tuleman pitää, jos joskus päädyt Sas:n siivin kaukomaille. Itse lennän Skandinaavien siivin toistekin varsinkin, jos lippu irtoaa samaan hintaan!