Luontomatkailu ja minä

Olen pilvilinnoissa leijuva haaveilija. Olen ajattelija ja järjestelmällinen suunnittelija. Melko ison osan ajastani käytän ajatusten läpikäymiseen ja haaveisiin uppoutumiseen ja se onnistuu parhaiten siellä missä on kaunista, aavaa ja rauhallista. Olen tälläkin viikolla löytänyt itseni meren jäältä istuskelemasta ja voisin viettää siellä kaikessa rauhassani tunteja ihan vain hengittäen ja käyden läpi iloja, suuruja, haaveita ja tavoitteita. Jos katsoo koko alkanutta vuotta oon viettäny aika tuhottoman monta tuntia milloin missäkin lumikasassa rämpien ja yksikään nuista tunneista ei ole kyllä missään nimessä ollut hukkaan heitettyä aikaa.

En pidä itseäni minään varsinaisena luontomatkailijana. Olen mukavuudenhaluinen, telttaelämä on täysin tuntematonta enkä ole koskaan tehnyt päivävaelluksia pidempiä pyrähdyksiä. Tulen hulluksi hyttysten keskellä, olen allerginen ampiaisten pistoille ja sattuneesta syystä pelkään niitä yli kaiken.

Haluaisinkin määritellä luonnon ja siellä matkailun kauniina rauhallisena ympäristönä saavutettavuudesta riippumatta. Sellaisena paikkana, jossa sielu lepää ja ajatus juoksee. Näiden puitteissa koenkin olevani koko ajan yhä enemmän luontomatkailija ja se näkyy myös aika vahvasti mun instatilillä.

Mulle luonto kokemuksena onkin siis vapaus olla oma itseni. Se on juoksemista kilometrittäin jatkuvilla dyyneillä, seisomista kallion laidalla katsellen alla tyrskyäviä aaltoja, kipuamista adrenaliinihöyryissä vuoren huipulle tai vaikka ihan vain poikkeamista lähimetsään pullapussin ja termarin kanssa. Se on ennen kaikkea aistimista ja hyvän olon tavoittelua, se on kokemista ja muistojen keräämistä.

Mun mielestä ei tarvitse olla mikään kova eräkävijä harrastaakseen luontomatkailua ja nauttiakseen luonnosta ja sen antamasta rauhasta ja kauniista maisemasta. Tällä samalla filosofialla ajattelin lähteä ensiviikolla Cornwalliin tuntemaan kallion jalkojeni alla, kuunnellen meren tyrskyjä, maistelemaan suolaista meri-ilmaa ja katselemaan uusia maisemia. Harrastamaan siis juuri mulle sopivaa luontomatkailua.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla, jonka hosteina toimivat RIMMA+LAURA, Travelloverblogi ja Muru Mou. Mut löytää instasta nimellä @kaksuli. 

2015 ikimuistoisimmat

Vielä ennen kuin käännän nenäni lopullisesti tulevaan vuoteen, päätin kerätä instagram travel thursdayn teemakuukauden innoittamana vielä yhteen niitä viimevuoden ikimuistoisimpia hetkiä. Sen lisäksi, että matkojen puolesta vuosi oli jotakuinkin erinomainen, oli tämä henkilökohtaisessa elämässä kaikin puolin kasvamisen ja tasapainon löytämisen vuosi. Olkoon tämä siis samalla jonkinmoinen kurkistus kirjoittajan henkilökohtaiseen sielunelämään.  Näitä hetkiä ei kyllä ihan muutamassa vuodessa tule unohtamaan.

Uusi ystävä, luottamus, tuki ja turva 

Tammikuussa jatkui kielten opinnot ja tätä täytyy jo sanoa sattumaksi, sillä enempää minun henkistä ihmistä ei olisi voinut parikseni näillä tunneilla sattua. Pikkuhiljaa jäätiin juttelemaan tuntien jälkeen elämästä, kevättä kohti mentäessä alettiin viettää vapaa-aikaa yhdessä ja jutella vaikeammistakin asioista. Käytiin istuskelemassa rautasillan kupeessa minulle tärkeässä paikassa ja viimeisen tunnin kunniaksi kahvittelemassa kaupungissa ihmettelemässä elämää. Kaiken on kruunannut ystäväni elämänmuutos, eikä se ole vaikuttanut tippaakaan meidän ystävyyteen. Eiköhän me vielä monen vuoden päästäkin muistella nuita hetkiä yhdessä.

Retkipäivä Montenegron luonnossa

Montenegron reissu toukokuussa oli koko vuoden ikimuistoisin. Ikimuistoisinta kaikesta oli kuitenkin ne verkkokalvolle piirtyneet maisemat vaihtelevasta luonnosta serpentiiniteillä. En ihan vieläkään voi käsittää sitä, miten niin pieneen maahan mahtuu niin paljon erilaista maisemaa. Rannikon bikinikeleistä kun veteli muutamassa tunnissa Durmitorin luonnonpuiston metsiköihin, jotka olivat vielä osittain lumen peitossa!

Triesten kuumuus

Oi Trieste ja oi ilmastoimaton hotelli minkä teitte! Ikinä minulla ei ole liian kuuma, mutta tämä kaupunkipa teki poikkeuksen elokuussa. Kun mittari huiteli päivällä reilussa 40 asteessa ja yöllä 30 tienoilla tienasi hotelli kyllä hyvät rahat kalliilla vesipulloautomaatillaan. Jääkylmän pullon kun haki unikaveriksi sai edes jonkun tunnin nukuttua hikoilematta. Noin muutenhan Trieste on jäänyt mieleen aivan hurmaavana Italialaisena rannikkokaupunkina!

Kesän jäätelöhetket

trieste

Kuumuudesta onkin hyvä pompata koko kesän kattavaan jäätelöön. Mehujäätelöt lähikaupasta rannalla lenkkeilessä, torilla syödyt pehmikset, sateisten iltojen purkkijäätelöt ja gelatot ympäri Eurooppaa. Tämä ei varmasti vaadi kenellekään enempää selityksiä.

Makkaranpaistoreissu Letonniemeen

letonniemi

Letonniemi paikannettiin ensimmäistä kertaa keväällä Oulun kartalta, jonka jälkeen paikka pääsi heti kesän fiilistelylistalle. Vihdoin koitti se nätti ilta kun pakattiin reput täyteet eväitä ja otettiin suunnaksi niemenkärki makkaranpaistopisteineen. Mulle luontoreissut on aivan uusi juttu, mutta voi että oli kivaa ja voi että on kivaa löytää tällasia paikkoja melkeen takapihalta! Paistoin ensimmäistä kertaa makkaraa, heitettiin huonoa läppää, juteltiin syntyjä syviä, herkuteltiin mansikoilla ja katsottiin auringon laskemista merellä. Kellon lyödessä ihan liian paljon palailtiin mahat täynnä kaupungin sykkeeseen hyvillä mielin reissusta. Tämä ei jäänyt viimeiseksi reissuksi paikanpäällä ja tästä tuli kertaheitolla paikka, jota haluan suositella kaikille Oulun kävijöille.

Tyynet kesäillat merenrannalla

Meren rannalla tuli vietettyä monta unohtumatonta iltaa erinlaisilla kokoonpanoilla ja kaikki on ehdottomasti niitä hetkiä mitä en vaihtaisi pois. Silloin kun auringonlaskuilta päätyy kaverin luokse kaakaolle ja huomaa kellon olevan jo viisi kotiin lähtiessä tai kun tien päästä löytää autiona loistavan tyynen hiekkarannan, johon voi vaan pysähtyä tietää varmasti että ilta oli onnistunut.

Kätköilyretket ympäri maita ja mantuja

Kuivasjärvi

Loppukesästä täytyi kehittää uusia näkökulmia seikkailuun ja pyöräretkiin ja niinpä sitä tuli ladattua kätkökartta puhelimeen ja koukututtua saman tien. Tämä uusi harrastus on vienyt roikkumaan puissa, hiippailemaan iltapimeällä kuin olisi hämärähommissa ja tuskailemaan yliopistolle älypelin pariin. Parasta on ehkä kuitenkin ollut kätkökartan kanssa seikkailu reissun päällä ja uusien maiden kerääminen oman profiilin matkamuistoihin.

La Calderan huiputus Isla de Loboksella

Loboksen saari ja edessä siintävä Kalderan huippu joka näkyy kauas. ”Tuonne minä haluan”. Ja sitten sitä mentiin. Kivet valuivat jalkojen alla, tuuli voimistui, mutta askel oli päättäväinen kunnes kipuaminen jyrkkeni ja katsoin alaspäin. Pelko iski, mutta en halunnut luovuttaa ja sinne se vain yksi nynnyilijä 127 metrin korkeuteen kiipesi. Nynnyä tai ei tuuli oli niin kova, että kapealla huipulla en kertakaikkiaan uskaltanut seistä. Siinä sitten koitin räpsiä istualtaan muutamia kuvia kunnes jalat täristen lähdin kävelemään takaisin kohti maantasoa. Tasaisella maalla oli sellainen voittajafiilis, mitä ei voi sanoin kuvailla ja loppuvaellus tulikin tuijoteltua huippua ja hoettua itselle, ”mää muuten just kävin tuolla ylhäällä”. Tämä oli ehdottomasti se koko vuoden ikimuistoisin.

Ei ihan putkeen mennyt uusivuosi ja sen aloitus

Vuoden ollessa finaalissa on tuntunut, että kertasaavista sitä epäonnea on ollut matkassa enemmältikin ja on tullut otettua joku askel taaksepäin. Jos uusivuosi alkaa epäonnistuneella raketinbongausreissulla, umpijäätymisellä, avaimen irtisanoutumisena ja tunnin odotuksella sitä ei kait voi todeta kuin, että olipahan ainakin omanlaisensa, sellainen ikimuistoinen uusi vuosi…

Mutta se on eteenpäin sanoi mummo lumessa ja kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Minut kuvineni löytää instagrammin ihmeellisestä maailmasta nimimerkillä @kaksuli.

Tulevan syksyn reissuja ja ahkerointia

Elokuu vaihtui syyskuuhun ihan huomaamatta, mutta säät ovat hellineet lomalaista ihanalla auringonpaisteella, joka vain jaksaa päivä toisensa jälkeen lämmittää niin mieltä kuin kehoakin. Mutta koska säistä huolimatta mennään uhkaavasti kohti talvea on tullut myös aika kaivaa kalenteri taskusta, ilmoittautua lukukauden kursseille ja aikatauluttaa menemisiä.

Opinnot starttaavat 21.9, johon asti nautin syyskeleistä kotona retkeillen, käyn yliopiston tapahtumissa ja yritän vielä ottaa kaiken irti ystävien ja rakkaiden seurasta. Tämän lisäksi tavoitteenani on saada raapustettua tänne rakkaaseen blogiin muutama postaus ajastettavaksi, jotta tämä ei jäisi kiireiden koittaessa täysin talviunille.


Syksy siis tulee olemaan kaikinpuolin kiireinen. Kaikki kurssit järjestetään samanaikaisissa pompseissa niin, että tulen viettämään 8 tunnin päiviä opistolla istuen luennoilla ja jatkaen lukemista yötä myöten kotona 3 viikon rupeamissa. Opiskelu tullaan kuitenkin palkitsemaan kahdella lomalla, joista ensimmäinen on heti lokakuussa ja toinen sitten jouluna.

Lentoyhtiöiden syysalet alkoivat kuin tilauksesta ja lokakuiselle lomalle onkin jo tiedossa pieni irtiotto ja palkinto ahkeroinnista kaupunkiloman merkeissä Prahassa. Keski-Euroopan vanhatkaupungit ovat kiehtoneet jo liian kauan, joten nyt on ihanaa päästä näkemään yksi kauneimmiksi kehutuista ja vielä syysasussa! Jos on jotain erityisjuttuja, mitä Prahassa kannattaa kokea niin niitä saa heitellä. 🙂

Toivottavasti tämän loman lisäksi jäisi vapaa-aikaa nauttia myös syksyn pimenevistä illoista ja pikkuhiljaa väriä muuttavasta luonnosta. Syksy on ehdottomasti sellaista kauneinta aikaa vuodessa, vaikka lähenevä talvi pistääkin välillä kääriytymään tiukasti peiton alle. Kaikista kiireistä huolimatta oon valmis ottamaan syksyn vastaan!


Miltäs muiden syksy näyttää? Kiirettä? Lomia? Retkeilyä? 

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja tägätä ne #igtravelthursday ja löytää näin uusia seurattavia. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! : )

Mun syksyn seikkailuita voi seurailla Instagrammissa nimimerkin kaksuli takaa!

Montenegro – Muuttuvien maisemien maa

Montenegro – Crna Gora – Musta Vuori – Black Mountain tai miksi kukainenkaan haluaa kutsua oli noin viikko sitten silmieni edessä ihasteltavana ja jalkojeni alla tunnusteltavana. Tämä pikkuruinen maa sijaitsee Kroatian kyljessä Adrianmeren rannikolla eteläisellä puolellaan Albania ja vaikka se onkin kooltaan pieni mahtuu sen sisään niin paljon, että viikossa saa hankittua melkoisen maisema ähkyn! Tänään ajattelin koota tätä pientä suurta maata hieman yhteen ja valottaa hieman eri puolia ja havaintoja, joita viikossa tuli vastaan.

Aloitetaankos suuren suurilla plussilla +++++ 

Luonto

Montenegro on kaikinpuolin luontokohde. Etelässä rannikolla huuhtovat Adrianmeren kirkkaat aallot. Ilmasto on lämmin ja palmut huojuvat lämpimän tuulen vaikutuksesta. Heti sisämaahan katsoessa kohoavat valtavat, jopa uhkaavan näköiset vihreänä hehkuvat vuoret, joiden rinteillä voi nähdä menevän serpentiiniteitä eri tasoissa.

Rannalla köllötellessä voi hyvällä tuurilla nähdä vuoren sysitummista pilvistä syntyneen sateenkaaren

Keskimaasta löytyy tasankoa, jossa ympäröiviltä vuorilta valuvat vedet muuttuvat kristallin kirkkaiden jokien verkostoksi. Ilma on raikas ja maisema muuttuu paikoittain hyvin alppimaiseksi.

Pohjoisosista vuorten takaa ja välistä löytyy kuitenkin luontoystävän paratiisi, joka on pysynyt vielä hyvin salaisena melko hankalan saavutettavuuden vuoksi. Täällä voi harrastaa koskenlaskua maailman toiseksi syvimmässä rotkossa ja vastapainoksi kiipeillä maan korkeimmilla vuorilla, joiden huippuja korostaa keskikesälläkin lumipeite. Kaiken keskeltä löytyy yksi Montenegron kolmesta luonnonpuistosta, joka on rankattu mm. unescon listoille. Durmitorin luonnonpuistossa vuoret näyttävät tummilta havupuista johtuen, ilma on viileää ja maisema on luokseen kutsuva ja kotoisa, ihan kuin täällä meillä pohjolassa. Täällä on hyvä kävellä ja vain olla ja miksei vaikka harrastaa hiihtämistä ja laskettelua talviaikaan. Lisää Montenegron luonnosta voit lukea tästä.

Vanhat kaupungit 

Vaikka luonto on ehdottomasti Montenegron ykkösjuttu, ovat pienet vanhatkaupungit myös ehdottomasti näkemisen arvoisia. Näistä vaikuttavin on Kotorissa sijaitseva keskiajalta säilynyt muurein ympäröity keskus. Mutkittelevat kapeat kadut ja tunnelmallisen näköiset ravintolat on tuolla kaikki mitä rentoutumiseen tarvitsee. Tunnelma on aivan omanlaisensa myös Budvan pienessä tunnelmallisessa vanhassakaupungissa, jonne voi paeta muuta maailman hälinää; tosin eipä sitä hälinää siellä muurien ulkopuolellakaan ollut näin off seasonin aikaan.
Kurkkaa Kotorin fiiliksiä tästä.

Budvan vanhankaupungin paras ihastelupaikka

Kotorin kapeat kujat

Näköalapaikat

Vuorien ympäröimää maata on ollut aina hyvä puolustaa ylhäältä käsin ja näinpä yhä edelleen monen kaupungin yllä voi nähdä linnoituksen, jonne kipuamalla avautuu varsin mahtava panoraama ympäri kaupungin ja luonnon.

Kotor

Cetinje

Hintataso 

Maan valuuttana toimii Euro ja näin ollen hintojen vertailu oli varsin helppoa. Kokonaisuudessaan maa on Suomea merkittävästi edullisempi, mutta toki alueittain oli huomattavissa suuriakin eroja. Keskimaasta hinnat nousivat roimasti rannikolle tultaessa, mutta silti Budvan lomakylässä rantaravintolassa maksoin pitsasta vain 4,5 euroa ja valtavasta grilliannoksesta 8 euroa. Hyvää ja halpaa – juuri tällaisen herkkusuun makuun!

Julkisilla liikkuminen ei tehnyt poikkeusta hintojen suhteen ja bussilla kulkeminen osoittautuikin erittäin helpoksi, hyväksi ja edulliseksi tavaksi tehdä matkaa. Bussilippu Kotorista Budvaan (noin 23km) kustansi mm. 3 euroa ja sama taksilla ajettuna turistihinnalla noin 20 euroa.

Ja, jottei homma mene pelkäksi kehumiseksi näiden ylistysten vastapainoksi muutama erittäin pieni miinus – – –

Ostosmahdollisuudet

Montenegroa ei voi kutsua millään tavalla ostosparatiisiksi, mutta suuri kehitys on tässäkin asiassa jo hyvin näkyvillä. Tällä hetkellä kansainväliset liikkeet kaupunkien keskustoissa kuitenkin loistavat poissaolollaan ja niitä tähdittävät lähinnä pienet putiikit, jotka myyvät Italiasta tuotua tavaraa. Tuliaisiksi maasta kannattaakin tuoda maan omia tuotteita; viiniä, hunajaa, saippuaa ja miksei vaikka jotain somia helyjäkin.

Ei löytynyt mäkkärin kylttejä Cetinjen kävelykadulta niin kuin ei mistään muualtakaan

Hidas matkanteko ja hankala saavutettavuus

Vaikka kulkuyhteydet ympäri maata olisivat kuinka hyvät, se ei poista sitä ongelmaa, että tässä vuoristoisessa maassa ei ole (vielä) moottoritietä. Tiet mukailevat vuorien muotoja ja lyhyelläkin matkalla voi mennä tovi mutkitellessa vuorten reunoja. Noilla teillä pelokasta voi hirvittää ja matkapahoinvoinnista kärsivä olla melko huonossa hapessa. Mutta maisemia ei voi millään tasolla moittia!

Tällä hetkellä Suomesta ei pääse suoralla lennolla maan kentille ja näin ollen myös valmismatkan järjestäjät (Apollomatkat) kuljettavat lomalaisensa Kroatian puolelta Dubrovnikista. Matkaa tuolta Budvaan meni hieman alle kolme tuntia, jonka aikana ylitettiin raja, vedettiin vuorilla ja mentiin lautalla. Rajaylitys voi kesällä venyä pitkäksi ruuhkien yltyessä. Nyt ei ollut ruuhkaa nimeksikään, mutta mennessä oltiin hyvin tarkkoja ja siinä passeja ja listoja tarkastettaessa hurahti nopeasti lähemmäs tunti. Ei siis sovellu heikkohermoisille ja kanssamatkustajille haluan sanoa, että rajamuodollisuuksien vierähtämisestä on aivan turha alkaa syyttämään opasta.

Serpentiiniteitä lasketellessa voi hyvin ihailla vaikkapa auringonlaskun Budvaa

Ja näin sitten loppuun summaten ei uskoisi että maa on itsenäistynyt vasta alle 10-vuotta sitten. Maa oli kaikinpuolin siisti ja missään en tuntenut oloani turvattomaksi. Joka paikassa kävi kova tohina rakennushankkeiden suhteen ja uskoisin, että seuraavan kymmenen vuoden päästä paikkaa ei tunnista enää entiselleen. Tällä hetkellä Montenegro pitää vielä sisällään salaisia helmiä vuorten välissä, kirkkaita vesiä ja hyvin paikallista tunnelmaa ja maisemaa, jota ketjupaikat eivät ole vielä valloittaneet. Nyt jos olisi mahdollisuus lähtisin heti takaisin tutkimaan maan pohjoispuolta tarkemmin teltta kainalossa!

Vai mitäs sanotte näistä maisemista? ; )

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja löytää näin myös uusia seurattavia ja inspiraatiota. Suomessa tempauksen johtajina toimivat Veera, Satu ja Nella! : )
Minut löytää nimellä
kaksuli

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa

Asiaa asiakaspalvelusta

Matkailua voidaan kutsua jonkin sortin asiakaspalveluketjuksi. Ketju alkaa jo omasta lähtökaupungista, kun astuu lentokentälle vievään linja-autoon ja jatkuu kentältä koneeseen ja pikkuhiljaa kohti kohde maata ja sen lukuisia asiakaspalvelutilanteita.

Asiakaspalvelulla on merkitystä oletpa sitten missä päin Eurooppaa tai maailmaa tahansa

Palvelutilanteet ovat läsnä joka paikassa ja siihen asti harva kiinnittää ketjuun huomiota, kun kaikki menee hyvin. Niin, mutta aina on se mahdollisuus, että jossain välissä ketju saa särön jonkun elämään kyllästyneen tai vain muuten huonon päivän omaavan toimesta. Silloin ei naurata enää asiakaspalvelijaa eikä asiakasta ja näitä sattuu valitettavasti aina silloin tällöin kohdalle.

Nyt kiireisimpään kesätyön haku aikaan mielessäni heräsi kysymys, miten ihmeessä jollain yrityksellä on tässä kilpailutilanteessa varaa pitää näitä passiivisia ihmisiä töissä, kun tilalle olisi varmasti tulossa moni muukin innokas. Omalla kokemuksellani rekrytoinnit ovat pitkiä prosesseja ja jos jokainen käy läpi tämän monivaiheisen suodatusprosessin ennen itse asiakaspalvelijaksi pääsyä miten on mahdollista, että tiskin takana on tiuskiva tuittupää. No näitä kuitenkin aina kohdalle sattuu ja pahimmillaan sille kriittiselle hetkelle osuessa jo yksi ihminen voi tehdä leiman ja muuttaa asennetta koko lomakohdetta/matkanjärjestäjää/lentoyhtiötä/hotelliketjua kohtaan. Samaa yhtiötä ei tee mieli enää sen jälkeen käyttää etenkin jos palvelua varten on laittanut rahaa tavallista enemmän peliin.

Hedelmiäkin ostaa reissun päällä mieluummin kojusta, jossa istuu herttaisen näköinen asiakaspalvelija

Mutta, jotta kirjoitus ei menisi tältä saraa niin negatiiviseksi täytyy mainita myös niistä erinomaisista asiakaspalvelijoista! Positiivinen kuva ei synny yhtään niin nopeasti ja helposti, mutta on kuitenkin mahdollista. Hyvä asiakaspalvelija on juuri sellainen bussikuski, joka tervehtii jokaisen, vaihtaa muutaman sanan ja pysähtyy vaikka keskelle tietä, jos joku ihminen haluaa jäädä pois, ei stressaa, vaikka ulkona on järkyttävä lumimyrsky ja kello näyttää päätepysäkillä 20 minuuttia liikaa vaan päin vastoin kääntää matkustajienkin suupielet ylöspäin olemalla vilpittömän ystävällinen ja avulias. (Terveiset tälle asiakaspalvelijalle alkuviikolla, jätit minulle hyvän mielen!) Niin kuin aiemmin mainitsin harvoin ns. perus hyvä asiakaspalvelu edes erottuu ja jää mitenkään mieleen, mutta nämä omat spesiaalit hetket, joissa tuntee oikeasti kuinka toinen ihminen on toiminnallaan saanut käännettyä huonot asiat hyväksi ovat erittäin rikkaita.

Lapsille jää varmasti laivalla ikimuistoisena muistoja mieleen Ville Vikingin vetämät tanssitunnit ja aikuisille ihana rentoutumisen hetki lasillisen ääressä katsellen lasten esityksiä ja riemua

Ei varmaankaan tarvitse enää mainita, että itselleni asiakaspalvelu on erittäin tärkeä asia ja pidän sitä oletuksellisena asiana oikeastaan jokaisessa tilanteessa. Aina ei tarvitse olla yltiöllisen ystävällinen, mutta sellainen tietynlainen jämärä ote hommaan, pieni tavallinen itselle luonnistuva hymy ja kaiken tarvitseman infon saaminen jättää jo hyvän kuvan. Teeskennelty ylipursuava palvelualttius ja helposti havaittava nykivä leveä pepsodenhymy ei tee tätä tyttöä erikoisemman tyytyväiseksi, sen sijaan, jos palvelu on minulle enemmän 10- kuin 20-vuotiaalta näyttävälle tytölle saman tasoista kuin edellä olevalle vanhemmalle pariskunnalle olen varsin tyytyväinen. Tiedättehän, näitä asioita, jotka ovat yhden ihmisen pieni ponnistus, mutta joilla on loppujuoksussa aivan valtava vaikutus ja joiden merkitys taitaa koko ajan kasvaa.

Mites on onko asiakaspalvelu tärkeää? Onkos jollain jakaa spesiaaleja mieleen painuneita hyviä/huonoja asiakaspalvelukokemuksia reissun päältä? 

Ig travel thursdayn ideana on postata käyttäen Instagrammissa jaettuja kuvia ja löytää näin myös uusia seurattavia ja inspiraatiota. Suomessa tempauksen johtajina toimivat upeat naiset Veera, Satu ja Nella! : )
Minut löytää nimellä
kaksuli

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogilistalla, Facebookissa ja Instagramissa