Browsing Tag

Dubrovnik

Reissut vuosimallia 2016

Viimeistä päivää vuosimallia 2016 eletään ja on aika suorittaa yhteenveto kuluneesta vuodesta. Vuosi on ollut kaiken puolin tasaisen hyvä.  Elämä on mennyt tasaisesti eteenpäin ja lähtenyt kunnolla nousukiitoon syksyn aikana samalla kandia pusertaessa kasaan ja valmistautuen ensivuoteen. En ehkä voisi olla onnellisempi kaikista uusista ihanista tuttavuuksista joita tämä vuosi on tuonut tullessaan ja toivon että sama nousukiito jatkuisi ensivuoden puolellakin.

Mutta koska tämä on matkablogi ja pysyy sellaisena vastakin kurkataampas menneeseen vuoteen ja miltä se on näyttänyt. Reissuja kertyi hieman tavallista vähemmän, mutta tavallista kauemmaksi. Lukuina vuosi 2016 piti sisällään neljä reissua, joista kaksi suuntautui Aasiaan ja kaksi Eurooppaan. Nousin lentokoneeseen 22 kertaa ja näiden lentojen välissä vietin ulkomailla yhteensä 30 päivää viidessä eri valtiossa. Näistä viidestä maasta kolme oli uusia tuttavuuksia, joten ei sitä voi taas olla muuta kuin tyytyväinen kaikkeen mitä on saanut nähdä ja kokea.

Maaliskuu – Cornwall (Newquay), Lontoo, Iso-Britannia 

Newquay

Cornwall

Lontoo

Lontoo

Reissuvuoteni starttasi maaliskuussa hiihtolomaviikolla, kun suuntasin ystäväni luokse ihailemaan Brittien kauneimpia rantamaisemia. Kolmepäivää maissiseinässä oli täynnä menoa, sillä tottakai tavoitteena oli kunnianhimoisesti nähdä muun muassa kaikki. Ystäväni asuinkaupungissa Newquayssa koimme elämäni pahimman myrskytuulen, söimme fisusipsejä ja hengailimme rannalla ja kaupungilla. Newquay osoittautui rennon letkeäksi nuorisomestaksi, jossa olisi ehdottomasti viihtynyt pidempäänkin. Toisena päivänä suuntasimme nuorison parista vanhusten paratiisiin St. Ivesiin, joka veti parhaimman korren rauhan ja rantojensa suhteen. Kolmantena päivänä lähdin aktiivilomailemaan pieneen Padstowhin, josta otin alleni pyörän ja poljin Cameltrailia pitkin aina Wadebridgeen asti kauniissa jokimaisemissa. En voi sanoa muuta kuin että Cornwalliin täytyy vielä palata.

Ja koska lensin Brittien toiseen päähän Lontoosta, vietin kaupungissa kolme viimeistä päivää. Vein ensikertalaisen äitini kliseiselle nähtävyyskierrokselle  ja kävimme katselemassa Lontoota yläilmoista. En ollut tätä ennen oikein Lontoo fani enkä voi oikein sanoa olevani vieläkään.  Mutta sää suosi ja pikapyrähdys suurkaupungissa oli loistopäätös vuoden ensimmäiselle reissulle.

Toukokuu – Dubrovnik, Kroatia

Dubrovnik

Cavtat

Mostar

Toukokuussa ensimmäisen puolikkaan opinnot saadessani päätökseen oli taas aika jatkaa Balkanin kiertelyä ja nousta Dubrovnikiin menevään koneeseen. Jos viimevuonna samaan aikaan Montenegron puolella säät suosivat, samaa ei voinut sanoa säistä tänä vuonna. Sää ei kuitenkaan lomaa lannistanut ja kaikki nähtiin mitä oli tarkoituskin. Vaikka Dubrovnik osoittautuikin pahimman luokan turistirysäksi kaupungin historia teki vaikutuksen niin kujilla kävellessä kuin muureiltakin ihaillessa. Parhaimmat maisemat avautui kuitenkin ylhäältä Srd kukkulalta, johon olisi voinut unohtua ihailemaan sinistä välimerta pidemmäksikin aikaa. Samalla reissulla ehti myös päiväretkeillä Lokrumin saarella ja Cavtatin rantakaupungissa kuin myös rajan toisella puolella Bosnia&Hertsegovinan Neumissa, Pociteljissa ja Mostarissa.

Syyskuu – Tokio, Japani

SAM_5063

SAM_5308

SAM_5458

Kun kesän työprojekti sai päätöksensä ja sopivat lentotarjoukset puskivat verkkokalvolle ei tarvinut kahteen kertaan miettiä lähteäkö ennen syyslukukauden alkua pyörähtämään Aasiassa. Niinpä syyskuun alussa matka vei Sas:n karjavaunussa kohti Tokion helteitä ja kaupungin kuhina ja uudet alueet veivät täysin mennessään. Reissu oli täynnä Asakusan historiaa, Uenon puistomaisemia, varhaista aamua Tsukijin kalatorilla, blingblinggiä Ginzassa, maailman vilkkaimman risteyksen ihmettelyä Shibuyassa, ihania Crepejä Harajukussa, random poppikonserttia Ikebukurossa ja rentouttavaa paratiisimaisemaa Odaibassa. Ei lienee jäänyt kellekään epäselväksi, että Japaniin haluan ehdottomasti palata.

Marraskuu-Joulukuu – Hongkong, Kiina

SAM_6563

Macau

 

Kun sain vihdoin Kandini palautettua ja Skandinaavit hemmottelivat taas tarjouksillaan oli ihanaa hypätä koneeseen ja ottaa suunnaksi Hongkong. Honkkari hemmotteli helteillään ja vaikka en ole vielä saanut blogiin kirjoitettua juuri mitään tästä reissusta, se oli kaiken puolin täydellinen ja onnistunut. Kolme päivää Lammasaaren rauhassa rentoutuen teki terää. Vastaavasti kaupunki tarjosi upeita näkymiä Victoria Peakillä ja Isolla Buddhalla ja illat menivät aistien Kowloonin markkinoita. Päiväretkiä ehti toteuttaa Tai O:n kalastajakylään, kasinokaupunki Macauhun, Stanleyhin ja Honkkarin suosituimmalle rannalle Repulse Baylle. En malta odottaa, että löydän oikeasti aikaa kirjoittaa tännekin näistä kaikista kokemuksista enemmän.

Kotimaa

SAM_5719

SAM_5749

Koska jo alunperin tiesin, että tämä vuosi ei tule olemaan ultimaattinen reissuvuosi, päätin jo etukäteen ottaa kaiken irti erityisesti rakkaasta kotikaupungistani Oulusta. Tämän lupauksen pidinkin erinomaisesti, sillä kesän aikana koettiin kavereiden kanssa vaikka mitä huimaa tässä kaupungissa. Parhaiten itselleni on ehkä jäänyt mieleen uskomaton mahdollisuus päästä kurkkaamaan kulissien taakse Oulun tuomiokirkon torniin ja katselemaan maisemia parhaalta paikalta.

Toinen unohtumaton kesäreissu oli ehdottomasti pikapyrähdys Liminganlahden parhaalle näköalapaikalle Temmesjoen lintutornille viettämään ystäväni syntymäpäiviä. Maisemat antoivat parastaan, makkara maistui hyvälle pienen kävelyn jälkeen ja parempaa seuraa on hankalaa löytää. Dear friend, jos nyt luet tämän niin näitä reissuja on pakko toteutella vielä enemmän myös ensvuonnakin!

Kolmantena on taas itseä toistaen pakko mainita jokaikinen rannalla vietetty ilta yksin ja yhdessä katsellen auringonlaskua, mietiskellen ja puhuen syntyjä syviä. Oulun rannoissa on vaan sitä omaa taikaa joka vuodenaikana eikä se kyllä koskaan häviä vaikka näkisi maailmaa ja sen puuterirantoja kuinka.

SAM_4636

Mutta tulipa tuota Oulun lisäksi toteutettua Juhannuksena myös extempore reissu Oulun ulkopuolellekin Kuusamoon. Onni on kaverit, jotka saa loistavia ideoita ja niin me vaan mentiin ja valloitettiin pieni karhunkierros, katseltiin keskiyön aurinkoa leiritulen ääressä ja valloitettiin Ruka vielä seuraavana päivänä kotimatkalla.

Seuraava vuosi on omalta osaltani täynnä odotusta. Tulevaa vuotta olen järjestellyt monta vuotta ja toivon että se tulee olemaan ikimuistoinen. Tällä hetkellä suu on vienossa hymyssä kaikesta koetusta ja ensivuoden suunnitelmista. Näillä muisteloilla ei siis muuta kuin ihanaa uutta vuotta kamulit ja palataan asialle ensi vuoden puolella!

Päiväretkelle Lokrumin saarelle

Jos Etelä-Kroatia jätti vähän kylmäksi huonoilla julkisilla yhteyksillään toukokuussa niin viimeiseen asti olen kuitenkin pihdannut oman loman parhainta retkikohdetta eli Lokrumin retkeilysaarta.

Lokrum_1

Lokrum on juuri se saari, jota voi ihailla rannalla lekotellen tai muurien päältä. Se erottuu myös maisemasta Srd kukkulalta käsin isona länttinä keskellä merta. Matka mantereen ja saaren välillä ei olekaan pitkä ja tuon parin kilometrin matkan taittaa vartissa puolen tunnein välein vanhankaupungin satamasta lähtevillä pienillä purtiloilla 40 kunan (5 euron) hintaan. Ja kun sää vihdoin yhtenä aamuna suosi ei tarvinut kauaa miettiä minne suunnata. Ja niinpä kohta löysinkin itseni purtilon kannelta kamera kädessä kuvaten taakse jäävää vanhaakaupunkia.

Retkeilysaarena Lokrum tarjoaa vähän kaikkeen makuun jotakin ja koska olen utelias ja kaikkiruokainen mitättömänä tavoitteena oli haikata koko saari päivässä päästä päähän ja nähdä muun muassa koko saaren tarjonta. Niinpä kun aamu yhdeksän purtilo rantautui uuteen satamaan oli aika aloittaa päiväkierros saaren ympäri.

Kasvitieteellinen puutarha

Lokrum_5

Aivan ensimmäisenä tuli ohitettua saaren kasvitieteellinen puutarha, joka esittelee välimerellistä kasvillisuutta. Tämä kuitenkin tuli skipattua tässä vaiheessa ja loppuviimein iltapäivällä oli jo niin kaikki nähnyt olo ettei sisällä tullut sitten edes käytyä. Puutarhaa sivuten maisemat kuitenkin helli matkalaisen mieltä kun vastaan hyppi pupuja ja riikinkukot esittelivät itseään parhaimmillaan. Vähän jäi myös epäselväksi oliko puutarhaan jokin oma pääsymaksunsa.

Linnan rauniot 

Lokrum_4

Lokrum_6

Kasvitieteellisen puutarhan reunamia kävellessä matka jatkui kuitenkin kohti saaren keskellä kohoavaa huippua loivaa ylämäkeä. Matkalla pusikot vihersivät ja aurinko porotti ensimmäistä kertaa kuumasti, mutta niinpä vain huippu saavutettiin. Huipulta löytyi vanhan linnan rauniot, mutta parasta oli kuitenkin huipulta aukeavat näkymät merelle ja kohti rannikkoa. Olipas taas tämänkin päivän kunniaksi yksi luksusristeilijä parkkeerautunut keskelle merta viettämään päivää Dubrovnikissa. Reunalla oli hyvä istuskella, antaa keväisen tuulen viilentää ja pitää pientä taukoa enne laskeutumista toiseen päähän saarta.

Luontopolut

Linnanraunioilta olikin aika astua luontopoluille ja jatkaa saaren kierrosta myötäillen rannikkoa. Rannikon poluilla ei ollut oikein mitään nähtävää, mutta ideana kait olikin nauttia luonnon tarjoamasta rauhasta ja aina välillä tilanteen salliessa kuikuilla alla kallioihin räiskyvää Välimerta.

Rannat

Lokrum_2

Lokrum_3

Monelle päivä Lokrumissa merkitsee rantapäivää uusissa maisemissa ja täytyy myöntää, että kun luonnonrauhan jälkeen kalliot avautuivat edessä olin minäkin aika mielissäni. Toukokuussa kalliot ymmärretysti loistivat tyhjyyttään ja merituuli pauhasi melko villinä, mutta pakkohan se oli pysähtyä ja tehdä varpaat onnelliseksi vilvoittavassa suolavedessä.

Kuollut meri – Mrtvo more 

Lokrum_3

Rannikkomaisemien ihailun jälkeen oli aika siirtyä pikkuhiljaa takaisin sisämaan puolelle ja kohti toista puolta rannikkoa ja satamaa. Kun paikkaan ei ollut suuremmin tullut tutustuttua etukäteen, ihme oli suuri kun yhtäkkiä pusikoiden takaa avautui aivan uskomattoman kirkkaana hohtava pieni poukama omien pienien silmien eteen.

Tarkemmin ottaen puskien takaa eteen avautui Kuollut meri, mrtvo more, joka ei nimestään huolimatta ole merta vaan kaunis pieni järvi. Vesi hohti kirkkaana vihreän sävyissä ja ihan pieni hetki meni sisäistäessä minnes sitä oltiinkaan saavuttu. Olipahan niin kaunis rapakko ja juuri sellainen, mitä on tullut vain valokuvissa ihasteltua. Loppujen lopuksi kalliolla istuskellessa heräsin pilvilinnoistani karmivaan lapsien räkytykseen ja totesin etten nauttinutkaan enää maisemasta yksin. Oli siis aika jatkaa matkaa. Kuollutta merta täytyi vielä päästä ihailemaan ylätasanteelta, jonka jälkeen matka jatkui metsiä pitkin takaisin kohti satamaa.

Lokrum_8

Kokonaisuudessaan aikaa saaren kiertämiseen meni reilu 5 tuntia kaikkine rentoilu ja kuvailutaukoineen ja vielä jäi paljon näkemättäkin. Ja täytyy näin jälkeenpäin sanoa, että kyllä olisi harmittanut jos tämä pieni saari olisi jäänyt näkemättä. Täällä jos jossain sai kävellä, hengittää, kuvata ja rentoutua eli toisinsanoen lomatunnelmaan pääseminen oli helppoa. Päiväretki Lokrumille oli siis ihan täysi kymppi ja ihana pako Dubrovnikin vanhankaupungin vilinästä.

Dubrovnik – kaapelihissillä Srd-kukkulalle

Dubrovnikin ympärillä sisämaassa kohoaa korkeat vuoret ja koska korkeat paikat saavat kirjurin lähinnä hyppimään innosta muurilta avautuvat maisemat vanhaankaupunkiin olivat vain alkusoittoa näkymien ihastelulle ylhäältä käsin. Miksi tyytyä vain vähän korkeaan kun voi tyytyä vielä korkeampaankin?

Srd_dubrovnik2

Srd_dubrovnik

Dubrovnikin takana kohoavan 412 metrisen Srd vuoren valloitukseen ei tarvitse edes olla vuorikiipeilijä, sillä huipulle hurauttaa muutamassa minuutissa kaapelihissillä, jonka asema löytyy helposti muurien ulkopuolelta Kralja Petra Kresimira nimisen päätien varrelta. Yhdensuuntainen lippu kustansi 70 kunaa eli noin 10 euroa, joka tuli ostettua suunnitelmissa kävellä vuorelta alas fiilistellen maisemia. Meno-paluun olisi saanut 140 kunalla ja näin ollen jos tietää käyttävänsä mennen tullen hissiä voi säästää 3 euroa.

Hississä ei ollut ruuhkaa toukokuussa ja matka oli oikein miellyttävä. Ylhäällä odotti kauniit maisemat, matkamuistomyymälä ja ravintola, joista itsellä tuli suunnattua heti maisemien pariin. Heti ensimmäiselle tasanteelle oli aivan pakko jäädä posettamaan ja fiilistelemään ennen kuin malttoi alkaa katsella ympärille.

Srd_dubrovnik3

Srd_dubrovnik4

Dubrovnikin kaupungista päin katsottuna Srd-vuoren oikealta puolelta löytyy näköalapaikka risteineen, jonka merkitys jäi itselleni hieman epäselväksi ja oikealla puolella levittäytyy Imperialin linnoituksen jämät, sekä kaunis puistoalue näkymineen. Linnoituksessa toimii tällä hetkellä museo, joka esittelee 1990-luvun alun sotaa. Tämä ei kuitenkaan kuulunut yhensuuntaisen lipun hintaan, joten näyttely jäi näkemättä.

Aava puistoalue oli koko lyhyen konsonanttirykelmän parasta antia! Näytti sille, että porukka tosiaan jämähti uuteen rakennukseen ihailemaan maisemia, sillä puistikossa kallionkielekkeillä sai seisoskella melkein yksinään nauttiessa kauas avautuvista maisemista. Sopivan kallion löytäessä oli pakko istuutua, hengähtää ja kerätä hieman voimia edessä siintävää laskeutumista varten ja olla vain vilpittömän onnellinen.

Srd_dubrovnik5

Srd_dubrovnik7

Srd_dubrovnik6

No mutta mitens se alasmeno? Kukkulalta lähtee alas siksakkia vetävä jyrkkä polku, jota pitkin oli tarkoitus vetää alas. Vähän aikaa polkua tuli yritettyä, mutta aika nopeaa todettua, että epätasainen kivinen polku ei sovellu sitten ollenkaan alasmenoon ellei halua taittaa nilkkaansa ja vyöryä potkupallon lailla alas. Tämä olisi selvästi kannattanut haikata ylös! Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä google mapsin mukaan hieman etelään päin koukatessa pääsisi nätisti laskeutumaan kaupunkiin ja reitille tulisi matkaa 5 kilometriä. No mihinkään ei ollut kiire, joten tämä vaikutti aivan loistavalta suunnitelmalta.

Kuinkas sitten kävikään…? Rannikkoa myötäilevät maisemat paranivat jokaiselta askeleelta, mikä hidasti matkan etenemistä aivan huomattavasti. Samaa tahtia sisämaasta alkoi vyöryä tummat pilvet kaupungin ylle eikä aikaakaan kun sadehan sieltä tuli. Siinä sateessa kävellessä alaspäin serpentiinimutkan viedessä vuoren rinnettä kerroksen alaspäin, tuli todettua tien vievän vain moottoritielle, jossa ei ollut minkäänlaista jalkakäytävää saatika mahdollisuutta painua esim. portaita pitkin alaspäin. Muutaman kirosanan jälkeen sateen tihuttaessa ei voinut todeta kuin että ei auta kuin kävellä takaisin ylös ja hammasta purren ostaa uusi yksisuuntainen lippu kaapelihissillä alas.

Srd_dubrovnik8

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Sade onneksi lakkasi ennen kuin ehti alkaakaan ja kuntoilun jälkeen Bosankan kylää sivuten vuoren huippu oli taas saavutettu. Pienen evästauon jälkeen autioilla portailla oli aika jatkaa matkaa ja vetää hissillä parissa minuutissa alas ja naurettua, kuinka helppoa olisi ollut vain suosiolla ostaa se kaksisuuntainen lippu.

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Näillä kokemuksilla suosittelen siis joko ostamaan kerralla menopaluun tai haikkamaan siksak polkua ylös ja ajamaan kaapelivaunulla alas. Vuorellehan pääsee toki myös esim. taksilla tai vuokra-autolla Bosanka nimistä tietä pitkin kääntyen sieltä surullisen kuuluisalta Jadranska Cestalta. Näkymiä ei ainakaan kannata jättää välistä!

Dubrovnik – muurikierros ympäri kaupungin

Dubrovnikin kiertää ympäri vahva muuri ja koska muurille on mahdollisuus päästä hyppimään tilaisuuttahan ei voinut jättää käyttämättä suolaisesta hinnasta huolimatta. Muureille on kolme käyntiä ympäri kaupunkia ja hintaa lipulle tuli opiskelijana (sama hinta myös lapsille ja eläkeläisille) 30 kunaa (noin 4 euroa) ja vastaavasti aikuisen lipuke olisi kustantanut 120 kunaa eli noin 17 euroa.

Dubrovnik_citywalls1

SAM_3595

Dubrovnik_citywalls2

Muurivierailu tuli ajastettua tarkoituksella myöhäiseen iltapäivään, jotta valtavat ihmislaumat olivat ehtineet jo häipyä kaupungista ja voin sanoa, että kerrankin kannatti olla järkevä eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Muurin kiertämiseen kannattaa varata aikaa, juotavaa, eväitä, päähinettä ja mitä ikinä, sillä voin kuvitella kuinka kesäkuumalla aurinko porottaa just eikä melkeen ja voi viedä voimat siinä aavaa muuria ja ylämäkiä kävellessä. Ihan heikko jalkaisimmille kierrosta ei voi myöskään suositella, mutta noin muuten semmosella peruskunnolla muurit on aivan täysin haltuun otettavissa.

Oma kierros tuli aloitettua Pile-portin tuntumasta, sillä olin etukäteen lukenut siinä päässä olevan raskaimman nousun ja toki halusin nousut alkuun, jottei lopussa voimat hyydy. No täytyy todeta, että nousu ei ollut yhtään minkäänlainen verrattuna moneen muuhun nyppylään, mutta suoraan pääkadulle Placalle avautuvilla näkyvillä oli hyvä aloittaa kierros.

dubrovnik_citywalls_6

Pileportilta kiertosuunnaksi oli merkattu myötäpäivään menevä kierros ja näin ollen muuri vei loivasti kohti merenrantamaisemia ja siellä sijaitsevia muutamia terassipaikkoja. Lokrumin saari erottui selvästi muuten tyynestä merimaisemasta ja lämpimämmällä säällä terassilla istahtaminen ja fiilistelyhetken pitäminen olisi ollut enemmän kuin pakollista. Muurien ulkopuolelle maisemaa  jäi koristamaan mun koko kaupungin suosikkipaikka Lovricenakin linnoituksen maisemat ja pieni rantapoukama. Tällä kertaa maisema oli kiva nähdä toisesta suunnasta katsoen.

Muurin kääntyessä mereltä horisontissa alkoi pilkottaa rannikkomaisemat, sekä Dubrovnikin pieni kaupunkisatama. Samalla löytyi myös täydellinen tasanne, jossa pitää lepotaukoa ja katsella alla kaupungissa liikkuvia ihmisiä.

dubrovnik_citywalls_7

Dubrovnik_citywalls_8

Loppukierros meni kävellessä rannikon puoleista muuria kuikuillen muurien sisälle ja katsellen kaupunkikuvaa korkeammista muureista. Tulipa samalla myös todettua katujen olevan todella niin kapeita, että oman kotikadunkin hahmottaminen oli yllättävän haastavaa.  Loppukierroksen parasta antia olikin ylhäältä ränsistyneiden talojen zuumailu symmetrisine kattoluukkuineen. Kun rauhassa tallaili menemään hiljentyneen kaupungin yllä ei jäänyt kyllä ollenkaan epäselväksi, miksi Dubrovnikia niin kovin kehutaan.

Dubrovnik_citywalls_12

Dubrovnik_citywalls_9

Dubrovnik_citywalls_10

Dubrovnik on todella kaunis kun sitä katsoo oikeasta paikasta oikeaan aikaan

Dubrovnik – Sukellus muurien sisään

Dubrovnikin vanhakaupunki ja sitä ympäröivät vahvat muurit näkyy jo kaukaa laskeutuessa vuoren seinämää pitkin kohti kaupunkia. Ensimmäistä kertaa kaupunkiin laskeutuessa en tiennyt mitä odottaa enkä voi kyllä sanoa vieläkään ajatusten olevan kovin paljon selkeämpiä.

Dubrovnik_vanhakaupunki2

Dubrovnik_vanhakaupunki1

Dubrovnikin vanhakaupunki perustettiin aikoinaan yhdistämällä kaksi kaupunkia toisiinsa. Kaupungin kehittyessä  se kasvoi, linnoitettiin ja siihen rakennettiin kaksi satamaa. Sittemmin noin 400-vuotta sitten kaupunki tuhoutui lähes kokonaan maanjäristyksessä ja se rakennettiin melkein kokonaan uudelleen. Uusimmat koettelemukset kaupunki koki vain noin 15-vuotta sitten Kroatian sodan aikana, mutta se on noussut takaisin jaloilleen elinvoimaisempana kuin koskaan. Tänä päivänä Dubrovnikin vanhakaupunki on listattuna UNESCO:n maailmanperintökohteeksi ja se on nostanut tunnettuvuuttaan muun muassa Game of Thronesin kuvauspaikkana.

Vanhaankaupunkiin on helpointa astua sisään joko Pile-portilta tai ylhäältä Boskoviceva kadulle johtavalta portilta, jolla oma tukikohtakin sijaitsi. Vanhassa kaupungissa odottaa äärimmäisen tunnelmalliset pienet kujat, jotka voivat ruuhkaisena päivänä ahdistaa, sadesäällä olla liukkaita ja kuumana päivänä olla tukalia. Viikossa pieniä katuja tallaillessa ehtii todella kokea monenmoista tunnetta ja ajatusta, mutta loppuviimein näin kotisohvalta kuviakin katsoessa (jotka on toki otettu niinä parhaimpina hetkinä) eihän sitä voi todeta kuin että onhan se kaikesta huolimatta kaunis!

Dubrovnik_vanhakaupunki3

Dubrovnik_vanhakaupunki4

Placa aamuisen autiona

Vanhaakaupunkia halkoo leveä pääkatu Placa, joka on paikka, jossa kaksi vanhaa kaupunkia yhdistyvät. Placan varrelta löytyy turistikauppojen lisäksi suurin osa Dubrovnikin ”kuumimmista” nähtävyyksistä. Pile-portin päässä voi katsella suihkulähdettä (joka kylläkin oli oman reissun aikana restauroinnin alla) ja vierailla vaikkapa Fransiskaaniluostarissa. Toisesta päästä katua löytyy Luza aukio, jonka kirkon portailla oli mukava istuskella iltaisin tuijotellen kellotornia ja Sponzan palatsia. Kun malttaa kurkata vielä kirkon toiselle puolelle mutkan taakse löytää Rehtorin palatsin ja Dubrovnikin vanhan sataman.

Dubrovnik_vanhakaupunki5 Dubrovnik_vanhakaupunki6 Dubrovnik_vanhakaupunki7

Dubrovnik_vanhakaupunki8

Vanhasta satamasta lähtee pienet purtilot lähipaikkoihin, kuten Lokrumille ja Cavtatiin, mutta muurin reunaa kävellessä eteenpäin löytyy myös todella kiva pieni niemeke, jossa istuskella ja ottaa rentoa tuijotellen oman mielensä mukaan joko satamakissaa, kaupunginmuuria, merta tai rannikon vuorimaisemaa.

Dubrovnik_vanhakaupunki9 Dubrovnik_vanhakaupunki10

Kaikkein parasta kaupungissa oli kuitenkin mun mielestä ne pienet Placalta molempiin suuntiin lähtevät pienet kujat, jotka ovat täynnä tunnelmallisen näköisiä ravintoloita, tilpehöörikauppoja ja sydäntä sulattavia yksityiskohtia. Kaupunki on hyvin säännönmukaisesti rakennettu, joten loppujen lopuksi kartalla pysyminen ja navigointi oli yllättävänkin helppoa joskaan kujille päästessä ei missään nimessä kannata tuijotella katukylttejä vaan antaa maisemien viedä just sinne missä näyttää omaan silmään nätille! Kujaseikkailut tuli suoritettua iltaisin, jolloin pienessä hämyssä ilman suurta ihmisjoukkiota kadut olivat just eikä melkein. Läpiminä seikkailuiltoina kannattaa samalla pistäytyä muurin pienten aukkojen takaa löytyvässä Buzassa lasillisella, jonne löytää aika näppärästi kylttien johdosta.

Aivan omanlaisensa kuvan vanhakaupunki antaa myös iltavalaistuksessaan kun tunnelmalliset lamput syttyvät valaisemaan katuja. Dolce Vitan edulliset makeat crepet kadun laidassa kaikilla mausteilla ja pieni puheensorina ympärillä oli jotain niin  vertaansa vailla etten voi muuta kuin suositella

Dubrovnik_vanhakaupunki_14

Dubrovnik_vanhakaupunki_15

Dubrovnik_vanhakaupunki_16

Dubrovnik_vanhakaupunki_18

Dubrovnik_vanhakaupunki_17

Vanhakaupunki ei ole iso ja sen kiertää hyvin päivässä nähden kaiken tärkeimmän. Omien kokemuksieni jälkeen päivällä mua ei kyllä saisi muurien sisään vetämälläkään ja uskon, että jos sellainen tietynlainen kaupungin todellinen aistiminen kiinnostaa vanhakaupunki kannattaa suosiolla jättää myöhäiseen iltapäivään tai kokonaan sesongin ulkopuolelle. Aikaisina aamuina ja myöhäisinä iltoina Dubrovnikin vanhakaupunki on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan.