Balaton, Keszthely ja rantaloma Unkarin tapaan

Jostain syystä en ole edes aiemmin miettinyt, että rantalomalle voisi suunnata jonnekin muualle Euroopassa kuin Välimerelle. Tähän tuli kuitenkin muutos noin kuukausi sitten, kun Budapestin lomaan täytyi saada jotain muutakin täytettä kuin pelkkää kaupunkia. Kun Unkarista löytyy Keski-Euroopan suurin järvi lähes 80 kilometrin mitallaan ja 15 kilometrin leveydellään tottahan tämä täytyi lähteä testaamaan kun kerta mestoilla oltiin.

80 kilometrin pituudelle mahtuu monen monta resorttikylää, joten tässä tulikin sitten seuraava ongelma minne täällä kannattaa suunnata. Siofok lienee se tunnetuin pysähdyspaikka järven itäkärjessä lähimpänä Budapestiä, mutta mepäs repäistiin niinkin kovasti, että vetäistiin heti kerralla länsipäähän ja Balatonin suurimpaan kyläpahaseen Keszthelyyn.

Junia Balatonille menee lähes tunnin välein Budapestistä Delin asemalta. Aika kannattaa katsastaa etukäteen, sillä matka-aika voi vaihdella muutamallakin tunnilla! Matka Budapestin ja läntisen Balatonin eli Keszthelyn välillä kesti kuitenkin noin 3 tuntia. Kumpaankin suuntaan juna oli lähes pysähtymättä Balatonin alkupäähän asti, josta alkoi maitojunavuoro ja alettiin pysähdellä jokaisella Balatonin resorttikylällä. Jos aikaa on siis vähän kannattaa ehkä suosiolla jäädä sinne itäpäähän…

Keszthelyn kyläsessä asukkaita on kokonaiset 20 000 ja tällä lukemalla yltää siis Balatonin kärkeen. Kylä on rakentunut aikalailla kahteen osaan: uuteen ranta-alueeseen ja sisämaahan päin jatkuviin lähiöihin, museoihin ja keskustaan.

Ranta oli toki se, mitä täältä tultiin etsimään ja sinne toki täytyi suunnata ensimmäiseksi. Rantaa vierusti viheralue penkkeineen ja lopulta edessä aukesi kuin mikäkin rantakatu. Rannalle vievä katu oli täynnä ruokapaikkoja ja pieniä hiluliikkeitä. Ihan hyvin tässä olisi voitu olla Alanyassa tai vaikka Roodoksella paitsi, että hintataso oli jotain aivan omaa luokkaa halpuudellaan. Tässä olikin ensimmäisen paussin paikka ja valtava Gyros irtosikin 3,5 eurolla. Kadun päästä aukesi sitten tämä odotettu järvimaisema ja Balaton koko komeudessaan.

Odotuksista huolimatta täälläpäs ei ollutkaan hiekkarantaa vaan betoni ja kaunis kävelytie. Näinpä käytiinkin ihan ensimmäiseksi tsekkaamassa pakollisen keskusrantaman maisemat, joihin kuuluu mm. suuren maan tyyliin  I love Keszthely kyltti, vanha ruostunut Balaton talo, puistoalueet ja komea harmaa parhaat päivänsä nähnyt betonisena seisova rantahotelli. Muuta täällä ei ollutkaan, vain me ja todella rauhallinen lomailmapiiri. Ilmiselvästi lomakausi ei ollut vielä startannut.

Pieni hiekkaranta aukesi toisella puolella kylää pienen kävelymatkan päässä ja samaiseen päähän oli tehty kuitenkin myös talo tikkaineen ja auringonottopaikkoineen uimista varten. Balatonin vesi oli jo näin toukokuun helteillä melko lämmintä ja sameaa. Pieni jalkojen uittaminen riitti toteamaan ja miettimään mikäköhän on laatu yhtään enemmän keskikesällä. Kovasti sanovat sameuden johtuvan runsaasta eliöstöstä, mutta tiedä sitten. Missään nimessä horisonttia katsoessa ei kuitenkaan olisi uskonut olevansa järven rannalla. Kuinka voi järvivesi ollakin turkoosia. Kyllä täällä oli enemmän merenranta tunnelma kuin monessa merenrantakohteessa ikinä.

Rantatunnelmista olikin sitten hyvä siirtyä bussiasemalle ja jatkaa matkaa seuraavana kohteeseen Héviziin, josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Tällä kertaa siis Keszthelyn ”oikea” keskusta tuli nähtyä vain lähinnä bussin pyöriessä kadulta toiselle. Muutamia kauppoja, museoita ja parempi ja huonompikuntoisia omakotitaloja oli Keszthelyn täynnä. Melko nopeaa pieni kylä kuitenkin muuttui peltoihin ja nähtävissä oli viimeisenä alueen merkittävin nähtävyys Festeticsen palatsi. Tuo palatsi olisi varmasti ollut ihan pysähtymisen arvoinen, mutta jäipähän jotain jos joskus vielä palaa.

Näin jälkimainingeissa voin kyllä todeta, että Balaton oli juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan. Keszthelynin kylä on hyvä valinta jos haluaa rauhallisen ja paikallisen ympäristön Balatonin lomaan ja nauttia halvoista hinnoista. Kannattaa myös varautua siihen, että saksan kielellä saattaa pärjätä paremmin kuin englannilla ja, että Unkarilainen asiakaspalvelu voi olla monessa kohtaa äkäistä ja tylyä.

Kyllähän näihin maisemiin voisi vielä joku päivä palatakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *