• Matkatarjoukset:
Valikko

Kaikki tieto Dubrovnikista

Dubrovnik ja koko eteläinen Kroatia on noussut ehdottomaksi kärkijoukkoon mitä tulee kesän lomakohteisiin. Tänäkin kesänä lentämällä pääsee suoraan Helsingistä monena päivänä viikossa suhteellisen pienellä matkustusajalla ja kohtuullisen hintaisilla lennoilla. Tämän lisäksi lähes päivittäin jonkun yhtiön suuri purtilo saavuttaa sataman ja tuo ihmisiä tutustumaan kuvan kauniiseen vanhaankaupunkiin. Voin siis ehdottomasti omalla kokemuksellani sanoa Dubrovnikin olevan in juuri nyt ja tämän myötä ajattelin aloittaa Dubrovnik höpötykseni ihan perusinfoista mitä nyt itselläni tuli viikon sisässä vastaan, jotta siellä ruudun takana matkan suunnittelu olisi edes hitusen helpompaa.

Lentokenttäliikenne

palmtrees

Dubrovnikin lentokenttä sijaitsee etelässä aivan Cavtatin rantakaupungin edustalla noin 20 kilometrin päässä (30min) Dubrovnikin vanhastakaupungista, että etelään jäävästä Montenegron rajasta. Autonvuokraus taitaa olla näillä seuduilla hyvin suosittua, mutta jos sitä autoa ei kuitenkaan tahdo vuokrata aina on onneksi tarjolla vaihtoehtoisia kulkumalleja!

Taksi liene kallein vaihto vaikkakaan itse en osaa tarkkaa hintaa sanoa, kun jäi kokeilematta. Sen sijaan, koska mennessä lento oli suhteellisen myöhään perillä ja pimeä oli tulossa helppo ratkaisu löytyi vuokraisännältä, joka oli nimilapun kanssa vastassa ja kuljetti muurin ovelle ja saattoi huoneistolle 30 euron hintaan. Myöhemmin pisti silmään, että muutkin matkatoimistot möivät keskustassa shuttlekyytejä juurikin tuohon samaan 30 euron hintaan eli jos privaattikyyti kiinnostaa kannattaa varata shuttle taksin sijasta ja säästää suunnilleen 10 euroa.

Palatessa kaupunki oli jo tuttu, lähtö oli päivällä ja paluu lentokentälle tuli suoritettua shuttlebussilla. Lippuja kyseiseen bussiin myydään lähes joka kojulla ja se onkin suositeltavaa ostaa etukäteen, (sillä ainakaan omalla kohdalla pysäkillä ollut luukku ei ollut auki ja lipun myynnistä itse bussin sisällä en ole ollenkaan varma). Hintaa lipulla on 40 kunaa eli noin 5 euroa. Bussi saapuu lentokentältä Pile portille ja lähtee vastaavasti kaapelivaunuhissin edessä olevalta pysäkiltä vieden suoraan kentän eteen. Bussin aikataulu menee lentojen mukaan, joten ne kannattaa tarkistaa etukäteen ettei lähdön hetkellä tule ikäviä yllätyksiä! Seuraavalla kerralla käyttäisin bussia mihin aikaan vuorokaudesta tahansa sen verran kätevä oli.

Jos 5 euroakin tuntuu liian kalliilta myös joitain paikallislinjoja kulkee lentokentän ohi päätiellä, joilla voi vielä vähän säästää tuosta hinnasta. Se, miten näitä paikallisbusseja menee ja missä ne kieputtaa en osaa omalla kokemuksellani sanoa.

Majoitus

Dubrovnik

Dubro

Majoitusta on tarjolla koko Dubrovnikin alueella, mutta keskeisin hotellialue, mihin esimerkiksi suomalaiset matkanjärjestäjät tarjoaa majoitusta löytyy Lapadin niemimaalta noin 3-5 kilometrin päästä vanhastakaupungista riippuen missä päin niemimaata hotelli sijaitsee. Omalla yhden päivän kävelyn kokemuksellani Lapad itsessään vaikutti aika tylsältä ja mitäänsanomattomalta niemekkeeltä, mutta tarjoaa toki uimarantaa ja monipuolisempaa hotellitarjontaa sitä kaipaavalle. Busseja kulkee jatkuvalla syötöllä keskustaan, mutta varsinkin kesäaikaan kannattaa varautua ahtautumiseen.

Muurien sisäosista Dubrovnikin sydämestä löytyy paljon yksityisten vuokraamia huoneistoja, kuten oma nappivalinta Lucic apartments, joka oli toukokuussa vielä kaiken lisäksi mukavan edullinen (noin 50 eur yö). Toukokuussa puolet ajasta sai olla koko asunnossa aivan yksin, sai valita kauneimman kattohuoneiston ihan itse eikä melukaan kadulta ollut häiritsevä. Kesällä kuitenkin kadut voivat olla hyvinkin rauhattomia ja ilman toimivaa ilmastointia (joka Tonin kämpästä löytyi) en lähtisi edes yrittämään muurien sisälle.

Samanlaisia yksityisten vuokraamia asuntoja ja muutamia hotelleja löytyy myös pilvin pimein heti muurien ulkopuolelta kukkulalta ja pitkin rannikkoa. Muurin ulkopuolelta alle kilometrin päästä löytyy myös ranta nimeltään Banje Beach, joten jos nyt lähtisin uudelleen zuumailisin ehdottomasti majoitustarjontaa muurien ulkopuolelta jostain sopivan matkan päästä kummastakin rannasta ja vanhastakaupungista.

Hintataso

dubro_1

fish&chips

Dubrovnik on saavuttanut suuren suosion ja se näkyy valitettavasti kaupungin hinnoissa, jotka on nostettu pilviin. Kyllä meinasi itku tulla yhtenä iltana kovin nälkäisenä, kun pitsasiivustakin joutui maksamaan noin 3 euroa ja ylläolevasta ravintola-annoksesta  noin 10 euroa, joita olisi tarvittu kaksi mahani täyttämiseen. Käytännössä siis lähes kaikki on melkein Suomen hinnoissa muurien sisäpuolella ja välittömässä läheisyydessä, jonka myötä huoneistohotelli ja omat kokkaustaidot tulivat budjettilomalla tarpeeseen. Niiden parin kerran aikana ulkona syödessä ruoka oli kuitenkin tasaisen laadukasta, joten rahalla voi kuitenkin ehdottomasti odottaa saavansa vastinetta.

Ja jos ruoka oli kallista niin samoin oli kyllä niiden muutaman nähtävyydenkin hinnat vedetty pilviin. Muurilla kävelystä aikuinen sai nimittäin pulittaa 120 kunaa eli noin 17 euroa, joka on kyllä itsestäni jo melkoinen riistohinta! Itse opiskelijakorttia vilauttamalla sain lipun kuitenkin lasten ja eläkeläisten kanssa samaan hintaan 30 kunalla, joka on noin 4 euroa. Ja jos maksoi muurilla kävely niin maksoi myös kaapelihissi Srd kukkulalle, josta yhdensuuntaisesta matkasta vuoren huipulle sai pulittaa 10 euroa. Kumpikin ovat kuitenkin todellakin käymisen arvoisia paikkoja, joista kirjoittelen myöhemmin lisää.

Dubrovnikiin ei siis kannata lähteä pienimmällä budjetilla varsinkin jos haluaa edes vähän fiilistellä muurien sisässä paikallisia ruokia tai vaikkapa nauttia lasillisen salaisissa rannikkobaareissa.

Paikallisliikenne lähialueille ja kauemmas

Dubrovnik_1

Cavtat

Paikallisbusseja suhaa edes takaisin koko eteläisen rannikon pätkällä ja paikallisbussit tarjoaakin hyvän tavan lähteä katselemaan lähiseutuja. Itse kävin lentokentän kupeessa Cavtatin rantakaupungissa, jonne busseja meni tunnin välein ja yhden suuntainen lippu kustansi 25 kunaa (noin 3,5 euroa) ja oli ehdottomasti hintansa väärti. Ainakin kaapelihissin edessä olevalla pysäkillä oli hyvät aikataulut esillä busseista.

Kauemmaksi (splitiin, zagrebiin…) bussivuoroja menee vähän vuodenajasta riippuen muutamia päivässä. Nämä lähtevät pääbussiasemalta, mutta enempää en osaa sanoa, sillä itse ei näillä tullut matkustettua. Sen sijaan tuli todettua, että julkiset yhteydet naapurimaihin rajan taa ovat kaikin tavoin käsittämättömän surkeat. Katsoin itse vuoroja Trebinjeen ja Mostariin ja samalla tuli todettua ettei näihin pääse ainakaan toukokuussa millään omatoimiselle päivämatkalle.

Sesonkiaikaan kesällä laivaliikenne on myös vilkasta (riippuen toki hieman kohteesta) niin rannikkokaupunkien (esim. Cavtat ja Split), että saarten (esim. Lokrum, Korcula, Elafinitin saaret…) välillä ja tarjoaa ihan omanlaisensa perspektiivin näkymiin. Reittilaivamatkat ovat kalliimpia kuin paikallisbussit esimerkiksi Cavtatiin (40-50 kunaa suunta, mikä on noin 6 eur), mutta kesähelteillä voivat olla melkoinen pelastus. Lähisaarille järjestetään myös paljon valmiita päiväretkiä.

Päiväretkikohteita

– Lokrum

Mostar

– Mostar, Bosnia&Hertsegovina

Kotor– Kotor, Montenegro

Näitä on tullutkin tässä jo listattua kiitettävästi, mutta olkoon nyt loppuun vielä kertaus opintojen äiti. Itse yllätyin suuresti kuinka surkea lomakohde Dubrovnik onkaan omatoimisesti toteutettavien päiväretkien puolesta autottomalle ainakin vielä off seasonina toukokuussa. Näin ollen vain päiväretket Lokrumin saarelle, että pieneen lähikyliin olivat mahdollisia, kun edes lauttoja muille saarille ei kulkenut säännöllisesti vielä toukokuussa!?

Järjestettyjä retkiä myydäänkin sitten sen edestä ja kun on valmis laittamaan vähän enemmän rahaa pääsee oikeastaan minne tahansa. Suosituimpana retkitarjonnassa vilkkuivat retket naapurimaihin Montenegron Kotoriin ja Budvaan, sekä erilaiset variaatiot Bosnia ja Hertsegovinan Mostariin. Rakastuin niin kovin Montenegron maisemiin (klik postaukseni) ja lomatunnelmaan viime vuonna, että pitäisin kyllä tuota retkeä ihan ehdottomana (vaikka vielä enemmän suosittelisin kyllä suuntaamaan ihan kokonaan keulan Montenegroon ja käymään mielummin Dubrovnikissa sen päiväreissun). Mostarin reissu tuli nyt itse koettua ja oli kyllä jokaisen 45 euronsa arvoinen.

Toisena retkitarjonnassa on paljon erilaisia meri- ja saariretkiä esimerkiksi Elafinitin saarille, Korculaan ja Mljetiin, joilla pääsee katselemaan Kroatian kaunista saaristoa. Melojia näkyi myös lähivesissä ja näyttivät tekevän retkiä läheiselle Lokrumille, jos hieman aktiivisempi ote merielämään kiinnostaa. Ja Game of Thronesin faneille oli toki tarjolla itse kaupungissa vaikka minkälaista teema kaupunkikierrosta ja ohjelmaa.

Dubrovnik_2

Vaikka Dubrovnik jättikin ehkä laajempana kokonaisuutena maksuineen ja surkeine yhteyksineen itseni hieman pettyneeksi, voitte tulla seuraavissa postauksissa kuitenkin huomaamaan, että onhan se toki ihan älyttömän kaunis ja kuvauksellinen kaupunki lähiseutuineen, jota ei kannata missään nimessä jättää kokonaan välistä liikkuessa nuilla seuduilla. Toivottavasti näin alkuun näistä oli kuitenkin jotain hyötyä reissua suunnitteleville ja mielelläni täydennän tätä listausta, jos ja kun tässä kuitenkin ilmenee joitain puutteita. 😀

Lisättävää tai korjattavaa? :) 

Kesän virallinen to do lista ja reissusuunnitelmia

Toukokuu alkaa olla loppupuolella, luonto herää henkiin ja maisema vihertää eli kesä on selkeästi jo melkein täällä. Tämän kunniaksi on ollut hyvä pysähtyä hetkeksi lomalta palatessa pilvilinnoihin ja suunnitella tulevaa kesää kuin myös syksyä, jotka näyttää aika poikkeuksellisilta mun osalta. Tämän kesän nimittäin vietän ihan kokonaan Oulussa ilman minkäänlaisia pidempiä reissuja ja näin on käynyt viimeksi ehkä kymmenen vuotta sitten!

Reissuttomuus ei kuitenkaan haittaa tippaakaan, sillä musta tuntuu, että tästä kesästä on tulossa monella muulla tapaa melko ohjelmantäyteinen ja ikimuistoinen jos ja kunhan säät päättäisi kerrankin suosia. Tämän kesän olen nimittäin päättänyt pyhittää lähimatkailulle ja iltafiilistelyille ja päätin kerrankin haaveilupäissäni listata kaiken, mitä päähän on vain pälkähtänyt.

tornista

Viikonloppureissut vähän kauemmas Oulun rajojen ulkopuolelle

Rokua Geopark, Syöte ja parhaimmissa haaveissa Kuusamo… Yllämainitut kohteet kertoneet Oulua tuntevalle, että en ole käynyt oikeastaan missään tämän kaupungin ulkopuolella, joten eiköhän nyt ole aika nähdä vähän vaivaa ja ottaa ja lähteä. Sitä vaivaa saa muuten tämän hetkisillä googlauksilla nähdäkin, sillä autoton on täällä pulassa aivan täysin surkeiden yhteyksien kanssa. Annettakoon vaikka esimerkkinä ensimmäinen Rokua, johon juna tulee viemään 25 kilometrin päähän kansallispuistosta ja loppumatka pitää varmaan pyöräillä perille. Joka tapauksessa kaikista näistä löytyy pientä mäen nyppylää ja mukavia retkeilypolkuja mitä kävellä ja kivuta ja, joissa nauttia eväistä ja hiljaisuudesta, joten toivottavasti edes jonkun retken saisi toteutumaan!

Reissut Oulun seudun sisällä alueen parhaimpiin retkikohteisiin

Vanhoista tutuista on tehtävä pyöräreissut Kiiminkiin Koitelinkoskille, Turkansaaren ulkomuseoon ja Valkeisjärvelle. Kahteen ensimmäiseen matkaa on sellaiset reilut 20km suuntaansa ja Valkeisille puolet vähemmän. Uusista tuttavuuksista haluaisin vihdoin ehdottomasti päästä käymään Hailuodossa pyöräreissulla ihailemassa saarinäkymiä ja hiekkarantoja, sekä Liminganlahdessa katselemassa rannikkomaisemia.

Näiden lisäksi kova tavoite on pyöräillä Oulun pusikot läpi ja etsiä ne parhaimmat ja viihtyisimmät laavupaikat ja pistää ne jonkinmoiseen järjestykseen tulevaisuutta varten. Nämä reissut on muuten tullut jo aloitettua!

Iltainen kesäfiilistely kaupungin sisällä

Pateniemi ja lämpimät kesäillat

Torinranta, Ainolanpuisto, Hupisaaret, Hietasaari, Nallikari, Oulujoenranta sun muut Oulun must paikat on myös fiilisteltävä läpi kesän aikana. Suurin paino tulee kuitenkin olemaan hieman kauempana kaikesta hulinasta täällä omalla seudulla Pateniemenrannalla, Kasvitieteellisessä puutarhassa ja Letonniemessä

Jäätelöä

Tarvitseeko tämä oikeasti lisättävää? Haluan nauttia Tähtijätskin antimista keskustassa, sekä maistella uusia pehmismakuja unohtamatta kotitekoisia mehujäitä, jotka on aina budjetin pelastus.

Ja jos tässä ei vielä ollut to do listausta niin voi että mää ootan niitä tyyniä iltoja merellä kun ajatus kulkee ja suu vaan kääntyy hymyyn siitä kaikesta rauhasta ja rennosta mielestä ja kaikkein villimmissä haaveissa olis niin mahtia myös kastautua jossain lähivesissä oikein lämpimänä kesäiltana. Eli nyt kaikki varpaat ja sormet vaan pystyyn, että kesästä tulis kotimaassa vietettävän arvoinen !

Mutta entäs se syksy?

SAM_4064

Vähempiä miettimättä Sas:n tarjouskampanjan rävähtäessä nenän eteen oikeille päiville buukkasin heti syyskuun alkuun itselleni lennot Tokioon! Tämä tarkoittaa sitä, että näillä näkymin tapaamme taas Aasian kanssa muutaman vuoden tauon jälkeen viikon verran. Loppusyksyn luultavasti opiskelen kuin viimeistä päivää ennen Madridiin muuttoa,  joten breikki ja vilinän ihmetteleminen maailman suurimmassa kaupungissa Japanin maaperällä tulee varmasti tarpeeseen.

Jotain tällaista siis luvassa bloginkin puolella viimeisimmän Dubrovnikin reissun lisäksi. Tämän lisäksi ajattelin saada nostettua Oulu postaukseni oman otsikkonsa alle yläpalkkiin kesän kunniaksi, jos sieltä ruudun takaa, vaikka joku kaipaisi kesälomavinkkejä tänne suuntaan. Ja toki kommenttikentässä ja sähköpostissa on aina vapaata tilaa kysymyksille ja toiveille!

Ihanaa kesän odotusta. :)

Havaintoja Dubrovnikista

Terkkuja Dubrovnikista eteläisestä Kroatiasta! Loma alkaa olla puolivälissä ja täällä ailahtelevien säiden kourissa on ollut aikaa ajatella ja muodostella monenlaisia havaintoja ja mielipiteitä tästä tämän hetkisestä sanoisinko trendikohteesta.

1. Kämppä on ihana ullakkohuoneisto muurien sisäpuolella aivan Dubrovnikin ytimessä.

2. Dubrovnikin kaupunki on viihtyisä iltaisin kun päiväkävijät katoavat katukuvasta, eikä tällä hetkellä eletä minkään kunnan sesonkia

3. Vastaavasti aamu yhdeksästä lähtien meno muurien sisällä on sietämätöntä ja tämän turistirumban katsominen päivästä toiseen on päässyt latistamaan fiiliksiä vähän koko kaupungista. Sitä on tullut monet kerrat mietittyä, kuinka täyttä täällä on sitten kesän kuumimpina kuukausina.

4. Dubrovnikin viihtyisin paikka on löytynyt muurien ulkopuolelta Lovrijenacin linnoituksen juurelta, johon on pitänyt päästä fiilistelemään joka ilta muureille päin avautuvaa maisemaa.

5. Toukokuun säät voivat olla vaihtelevia. On satanut vettä, ukkostanut, heittänyt rakeita niin että aamulla pääkadulla on ollut lumikasa, myrskynnyt ja toisaalta enimmäkseen tärkeillä hetkillä on ollut tyyntä, aurinkoista ja lämmintä. Ulos lähtiessä on täytynyt varautua _kaikkeen_, sillä säät ovat vaihtuneet kuin nappia painamalla.

En oikein vielä tiedä mitä mieltä tästä kaupungista olen, mutta vielähän tässä ehtii hioa ajatuksia ja mielipiteitä. Nyt loppuloman aion kuitenkin edelleen nauttia ihan joka hetkestä ja palaan tarkemmin asialle sitten kotoa. Siihen asti reissua voi seurata parhaiten snäpistä @kaksulii ja instan kautta @kaksuli.

Kandin paperit lähestyy – Mitäs sitä on tullut opiskelua?

Toinen lukuvuosi alkaa olla yhtä tenttiä ja yhtä esseetä vaille taputeltuna ja tämä ei olekaan ollut omalla kohdallani ihan mikä tahansa vuosi, sillä opintopisteitä pitäisi kertyä vaivaiset 77, jos ja kunhan viimeiset opinnot saan vielä suoritettua hyväksytysti. Tämä vastaa 10 pistettä vaille puolentoista vuoden tulosta, joten siinä onkin kerrassaan syytä, miksi tämä blogi on uinunut viimeiset viikot.

Omat mantsan opintoni Oulussa painottuvat ihmispuolelle erityisesti matkailuun ja aluekehitykseen, joten jos ihmispuolen suuntautumisvaihtoehdot kiinnostavat maantieteessä tai yleisesti matkailun opinnot Oulussa toivon, että tästä on jotain hyötyä ja, että tästä saa vähän osviittaa millaiselta ne kandivaiheen opinnot näyttävät perusopintojen jälkeen. Hakemisesta, peruskursseista ja omasta päätymisestäni mantsan pariin voit käydä lukemassa viime vuoden postauksestani tästä linkistä, klik.

Maantieteen pakolliset kurssit perusopintojen jälkeen

Ensimmäisen vuoden perusopintojen jälkeen pakollisia maantieteen kursseja toiselle vuodelle jää kokonaiset kaksi, jotka on sopivasti sijoitettu syksylle ja saa näin nopeasti pois alta. Ensimmäinen syksyn kurssi olikin gis jatkokurssi 5op, joka oli jatkumoa viimevuoden peruskurssille. Tutustuimme lisää arc gissin käyttöön, teimme karttoja ja tutustuimme lopputyönä pareittain tarkemmin yhteen arc gissin menetelmään, josta kirjoitimme esseen. Toinen pakollinen on alue, kulttuuri ja yhteiskunta, jossa käydään edellä näkyviin termeihin liittyvää teoriaa läpi ja tehdään kurssin lopuksi tentti. Meidän kurssi sijoittui Hollantilaisen vierailevan luennoitsijan aikaan, jolloin saimme viikon päivät mahdollisuuden kuulla kulttuuritutkimuksesta Hollannista. Mielenkiintoista ja parasta antia ehdottomasti opiskelussa nämä vierailevat luennoitsijat!

Muut pakolliset kurssit

Pakolliset kurssit eivät kuitenkaan suinkaan lopu tokana syksynä, sillä keväänratoksi heti alkuun on sopivasti sijoitettuna virkamiesruotsi, että koko lukukauden kestävä pakollinen 10 op tilastotieteen sivuaine. Kumpikin kurssirupeamista on monen mantsalaisen suuri kauhu, mutta hengissä on hyvin selvitty ainakin tähän asti. Kolmannelle vuodelle pakollisina on merkattu vain syksylle englanti ja tiedonhaunkurssi keväälle. Tiedonhaunkurssin kävin itse jo tänä vuonna ja jos ei muuta niin ainakin löysin refworksin, joka on tehnyt lähdeluetteloiden teosta huomattavasti helpompaa.

30 pistettä aineopintoja

Pakollisten opintojen lisäksi maantieteen parista saa/täytyy valita aineopintoja vähitään 30 pisteen verran, jotka saa valita ihan omien kiinnostusten mukaan. Itse olen ihmispuolen opinnot mielessäni käynyt kulttuurimaantieteestä kulttuurimaantieteen erityisteemat (5op), kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät (5op) ja ihmismaantieteen kenttäkurssin (5op). Aluekehityksen parista olen käynyt  a&a:pohjoinen Eurooppa (5op) ja ensivuoden syksyllä odottaa a&a:n erityisteemat (5op), että talousmaantiede ja sen sovellutukset (5op). Näiden lisäksi olen käynyt tarjolla olevat aineopinnot matkailusta, mutta ne menevät omaan matkailun sivuaineeseeni, joten niistä lisää tietoa alempana.

Täytyy mainita, että aineopinnot ovat ehdottomasti olleet tämän maantieteen kanditutkinnon parasta antia! Teemoihin on päässyt jo syvemmälle ja suoritustavat ovat olleet omaan mieleeni lukupiirejä ja seminaaritöitä. Koen, että itse opin juuri parhaiten kun saa keskittyä johonkin tiettyyn teemaan paremmin tekemällä seminaarityön ja toisaalta kurssien aikana on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja, kun esiin tulee aina eri näkökulmia. Pakko vielä kehaista viimeisintä ihmismaantieteen kenttäkurssia, jossa meidän ryhmämme pääsi ihan käytännössä tekemään matkailututkimusta Oulun katukuvaan ja tutkimaan Oulun matkailullista vetovoimaa. Tuntui, että ihan oikeasti nyt olen oikealla alalla!

SAM_3134

Sivuaineet  

Meillä sivuaineet on täysin vapaasti valittavissa omien mielenkiinnon ja suuntautumisvaihtoehtojen mukaan pääasia, että pisteitä kertyy sellaiset 75op. Siinä missä luonnonmantsalaiset lukee biologiaa ja ympäristönsuojelua, tällainen intohimoinen matkailusta kiinnostunut voi valita vaikkapa kieli- ja viestintäopinnot, sosiologian ja matkailun.

Kielistä itse olen lukenut rakkainta espanjaa, sekä vähemmän rakasta saksaa. Sosiologia on ollut yhteiskuntatiedettä parhaimmillaan ajankohtaisine kurssiaiheineen (mm. globalisaatio 5op, rasismi 5op, referaattiseminaari 5op, johon sai itse valita teoksen, jonka referoi ja, josta kirjoittaa vuoden sisään esseen ja itse valitsin aiheekseni Iranin naisten aseman).

Matkailun sivuaine puolestaan on monititeellinen johon päädyin matkailun verkko-opintojen loppumisen vuoksi. Tämä 25op sivuaine sisältää matkailun piiristä kolme kurssia; Johdatus matkailumaantieteeseen 5op, joka on myös osa meidän perusopintoja antoi ensimmäisen pintaraapaisun jo viimevuonna matkailun opinnoista selittäen kaikki termit ja tyypillisimpiä teorioita ja malleja.  Seuraavalla Matkailu- ja kestävyyskurssila 5op, tutustuttiinkin jo tarkemmin Sansibarin kehittämiseen ja kestävyyteen, sekä vierailevien luennoitsijoiden muodossa suoraan Afrikasta Etelä-Afrikassa ja Namibiassa tehtyyn matkailun kestävyyteen liittyvään tutkimukseen. Enemmän suunnittelun maailmaan pääsi sisälle Matkailusuunnittelu ja aluekehityksessä 5op, jossa ryhmittäin tehtiin seminaarityöt Suomen eri maakunnista ja niiden matkailustrategioista ja kehityksestä. Näiden kurssien lisäksi sivuaineeseen kuuluu Biologian puolelta Luonnonmonimuotoisuuden suojelu 5op ja taloustieteistä Markkinoinnin perusteet, joka on ainoa itsellä näistä käymättä. Matkailun sivuaineen voi muuten valita oikeastaan kuka tahansa Oulun yliopistossa opiskeleva, eli jos matkailu yhtään kiinnostaa niin tässä olis!

Ja syksyllä vielä käymättömien kurssien lisäksi itseäni odottaa kandin surautus, johon aihekin on jo aika hyvin rakentunut. Tämän jälkeen omat kandin paperini alkaa olla aikalailla kasassa ja voin hyvillä mielin lähteä Erasmusvaihtoon kevätlukukaudeksi Madridiin testaamaan kielitaitoani paikalliseen yliopistoon opintojen pariin ja nauttimaan elämästä ennen maisterivaiheen aloitusta. Näin sitä on siis taas tullut lukuvuosi vietettyä ja järjestettyä jo seuraavat lukukaudetkin rakenteeltaan valmiiksi!

Ja noin muutenkin Ouluhan on mun mielestä ihan paras paikka asua ! 😉 

Tältä näyttää siis yksi esimerkki maantieteen kandiopinnoista. Tervetuloa opiskelemaan, jos yhtään ala sattuu kiinnostamaan! Ja laittakaapas hakijat ja muut aiheesta kiinnostuneet kommenttia tai sähköpostia. Vastaan enemmän kuin mielelläni mantsan opintoja koskeviin kysymyksiin. : ) 

Cornwallia pyöräillen Camel Traililla

Jo ennen Brittireissua olin päättänyt, että Cornwallin osuudella haluan a) nähdä mahdollisimman paljon rannikkomaisemaa b) nähdä myös sisämaan nummia c) käydä edes yhdessä pienessä kyläpahasessa ja d) suorittaa jonkun pienen vaelluksen. Koska rannikkomaisemissa tuli hyörittyä jo Newquayssa ja St. Ivesissa päätin yhdistää loput haaveeni samaan pakettiin ja siihen löytyikin varsin mahtava ratkaisu nimeltään Camel Trail Pohjois-Cornwallin nummi- ja jokimaisemissa.

Kotona luin, että Camel Trail on hieman alle 30 kilometriä pitkä ulkoilureitti meren rannalla sijaitsevasta Padstowsta sisämaan Wenfordbridgeen. Pettymyksekseni nimestä huolimatta tiellä ei suinkaan ollut odotettavissa kameleita vaan lähinnä hevosia, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja kaikkea siltä väliltä. Myöhemmin itselleni kuitenkin selvisi, että hienolla nimellä on kuitenkin tarkoitus, sillä reitti mukailee Camel joen rantaa ja käytöstä poistettua rautatietä.

Wadebridge

Päivässä itselläni ei ollut todellakaan aikaa lenkkeillä 30 kilometriä suuntaansa, joten kun paikan päällä selvittelin yhteyksiä päätin hurauttaa bussilla pohjoisrannikolle Padstowiin, ottaa kyläpahasessa pyörän alleni ja päristellä jokimaisemissa sisämaahan noin 10 kilometrin päähän Wadebridgeen.Ja siinähän sitä olikin suunnitelmaa kerrakseen!

Kovin oli taas bussilla kulkeminen hurauttamisesta kaukana, sillä nämä maalaisbussit saivat 30 minuutin matkaankin kulumaan puolitoistatuntia. Kaiken lisäksi bussit kulkevat vain reilun tunnin välein 7-17 välillä maanantaista lauantaihin ja sunnuntaisin välillä on tarjolla kokonaiset kolme vuoroa. Kyyti kustansi 5 puntaa mennen tullen ja matkalla sai ihastella koko ajan edestä niitä odottamiani maalais- ja nummimaisemia.

Padstow

Padstow

Padstow_1

Padstow_2

Padstow_3

Padstow näyttäytyi kirkkaana ja hurmaavana pienenä kylänä. Tilastot väittävät kylässä asuvan yli 4000 ihmistä, mutta rantaa pitkin satamaan ja pieneen keskustaan kävellessä tunnelma oli niin kauniin kylämäinen, että epäilen lukua ihan kunnolla. Padstown keskusta koostuukin satamaa myötäilevästä rantakadusta, sekä ihan vain muutamasta kapeasta sivukadusta, jotka täyttyvät ruoka-aikaan täydellisistä tuoksuista, sekä take away fisusipsejä kantavista ihmisistä. Laitoinkin merkille, että aurinkoisen ja lämpimän päivän kunniaksi eläkeläiset olivat kokoontuneet sataman penkeille evästämään ja vaihtamaan kuulumisia oikein toden teolla. Havainnointihetkien jälkeen noudin itselleni matkainfosta kartan, suuntasin kohti pyörävuokraamoja, vuokrasin itselleni 15 dollarilla kulkupelin ja suuntasin kohti Camel trailia ja sisämaata!

8 kilometrin matka kohti Wadebridgeä sujahti laskuveden ja nummien muokkaamissa luonnonmaisemissa ja koska olin päättänyt tehdä kuvauspysähdykset vasta paluumatkalla saavutin kyläsen pyörällä päästellen noin 30 minuutissa. Vaikka Wadebridge on vain muutamaa tuhatta asukasta isompi kuin Padstow, sain jo heti porteille päästyäni mielikuvan paljon vilkkaammasta keskittymästä ja pienen jokikierroksen jälkeen päätinkin jättää pyörän keskusaukiolle parkkiin ja tutustua kylään jalan.

Wadebridge

Wadebridge_1

Wadebridge2

Wadebridge4

Iso ei ole Wadebridgenkään keskusta, mutta sitäkin viihtyisämpi. Kaukana olivat kaikki kansainväliset liikkeet ja katujen varret olivat täyttäneet paikalliset överi kermaiset leipomot ja pikkuputiikit, joissa näyteikkuna oli mietitty sitten viimeisen päälle. Täältä kuitenkin puuttui sellainen samanlainen elämänmeno kuin lähtöpisteestä Padstowsta, joten pienen kävelykierroksen jälkeen nappasin eväitä paluumatkaani varten ja suuntasin takaisin pyörälle.

Camel trail

Paluumatkassa kuluikin huomattavasti enemmän aikaa pysähdellessä nauttimaan hiljaisuudesta vihreänä loistavissa nummi- ja jokimaisemissa. Kävin hyppimässä laskuveden jokimaisemissa, kiipesin kukkulalle evästauolle ja kävin tirkistelemässä sopivan etäisyyden päästä lampaita. Tää oli juuri sitä mitä olin odottanutkin ja taisin paikan päältä snäpätäkkin, että nuo on niitä hetkiä, milloin sitä tajuaa, että jokainen sijoitettu penni on ollut rahansa arvoinen. Näin jälkeenpäin ainoa harmi on se, ettei aika riittänyt vetämään koko Camel trailia.

Wadebridge7

Padstowssa palautin pyöräni, hyppelin hymy korvissa bussipysäkille ja saavuin juuri sopivasti auringonlaskuille Newquayn merimaisemiin. Pääsimpäs taas toteuttamaan kaikki reissupyräystä koskevat haaveeni!