The Hague Tower – Hollannin korkeimmilla drinkeillä

Jokainen reissu vaatii glamour hetkensä. Ryytyneenä parin viikon reissun päätteeksi kesällä läpi Euroopan tulikin aika kaivaa laukun pohjalta blingblingit niskaan ja lähteä valloittamaan Hollannin korkeinta kattobaaria. Tässäpä siis paremman illan reissuvinkkiä Den Haagiin Hollantiin!

The Penthouse on näitä Hollannin uusia moderneja tornitaloja ja sijaitsee sopivan keskeisellä paikalla hyvin kulkuyhteyksien varrella. Otin ratikan numero 9 suoraan rannalta Waldorpstraatille, mutta sama onnistuu aivan hyvin myös numeroilla 1,12,16, ja 17 keskustasta.

Itsehän siis marssin laittautuneena tornitalon aulaan ja ilmoitin haluavani ylös. Setä ei ollut ihan samaa mieltä, sillä näin lauantai-iltana paikka olisi tullut varata netistä etukäteen. Koska tämä oli kotimatkani viimeinen ilta en halunnut luovuttaa ja kauniilla hymyllä ja päättäväisellä otteella sain kun sainkin puhuttua itseni ylös. Heitin 9 euroa tiskiin, sain ilmaisen juomalipukkeen ja otin hissin 135 metriin.

Ravintola vaikutti viimeisen päälle hienolta. Kaikki pöydät oli odotetusti varattu, mutta sepä ei tässä vaiheessa enää haitannut. Katselin ympärilleni ja mietin kuinka kiva juuri tällaiseen paikkaan olisi tulla ihan oikeasti syömäänkin. Pöydät on nimittäin aseteltu juuri niin, lähes jokaisesta on suorat kaupunkinäkymät.

Tällä kertaa itselleni ei kuitenkaan ruoka maistunut, joten tilasin 9 euroon kuuluvan drinkkini tiskille ja sitä odotellessa menin katselemaan maisemia. Ylhäällä parasta on nimittäin ulkotila ja näköalapaikka, josta voi ihailla Den Haagia puolelle ja toiselle ihan ilman sitä näköalapöytääkin. Näkymät on ihan ehdottomasti rahan ja käymisen arvoiset ja jotenkin tämä oli vain parasta mitä osasin kuvitella hengästyttän puolen vuoden päätökseksi. Siinä maisemia katsellessa voitte vain kuvitella siis kuinka tunteet olivat pinnassa kelatessa Erasmusta ja takana olevaa reissua.

Olipahan siis arvoisensa päätös elämäni uskomattomimmalle matkalle. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen.

Mikä? The Hague Tower
Missä? Den Haagissa, Hollannissa
Mitä? Näköala baari/ravintola
Miten? Kävelemällä keskustasta (1km), raitiovaunuilla 1,9,12,16,17
Mitä maksaa? 9 euroa, johon kuuluu juomakuponki. Kupongilla saa valita yhden minkä tahansa juoman listalta.

Kannattaa varata pöytä etukäteen Hague Towerin nettisivuilta erityisesti viikonloppuisin ja muihin ruuhka-aikoihin. Varaus on lähes pakollinen, jos paikalla haluaa myös syödä.

Infopakkaus Dubliniin

Vihreitä nummia, erikoisia aksentteja ja puolen miljoonan ihmisen värittämää kaupunkielämää. Dublin oli kaikin puolin helppo kohde eikä normaalia alku ummikointia ja lähellä olevaa sairaalareissua lukuunottamatta loman aikana tullut suurempia ongelmia vastaan. Alku ummikoinnin vähentämiseksi ajattelin luoda pienen nippelitieto postauksen kaikille teille, jotka aiotte tulevaisuudessa lähteä valloittamaan kaupungin. Nämä tiedot perustuu syksyyn 2017 ja kaikki on toki omia kokemuksiani.

Saapuminen

Dubliniin on ollut ihan törkyedullisia lentoja viime kuukausina kiitos kasvaneen kilpailun. Kolmessa tunnissa suorana kaupunkiin lentää joko Finnairin tai Norwegianin siivin. Oma valinta oli kuitenkin Sas yhdellä pompulla vieläkin edullisimpien lentohintojen johdosta.

Lentokenttä on sellainen pieni kotikutoinen, josta saavuttaa keskustan puolessa tunnissa. Kentältä löytyy monta zonea, josta jokaiselta lähtee vähän eri yhtiöiden busseja. Meidän hotelli ei sijainnut keskustassa, joten valittiin Dublin Coachin bussi,  joka vei meidät suoraan Red Cow Luasin asemalle. Tämä lähti muistaakseni zonelta 18, maksoi 5 euroa per henkilö ja kulki puolen tunnin välein.

Liikkuminen kaupungissa

Dublinin sisällä paras tapa liikkua on ehdottomasti jalat. Jos jalat kuitenkin kaipaa lepoa sisäistä liikennettä hoitavat bussilinjat, sekä kaksi uudehkoa ratikkalinjaa LUASia. Meidän hotellille 7km päähän keskustaan meni punainen LUAS-linja, jolla kulkeminen oli todella näppärää. Automaatit oli selkeitä ja sieltä sai helposti valittua meno-paluu lipun, jolla selvisi koko päivän. Tällainen menopaluu lippu 4 zonelle maksoi 5,20 eur/henkilö. Lippua ei tarvitse leimata ja ensimmäinen menomatka on voimassa 90 minuutin ajan. Paluun saa käyttää sitten kuin käyttää kunhan se on saman päivän aikana.

Enemmän liikkuville on tarjolla LUAS-kortti, jonka saa lunastettua 5 euron hintaan. Kortti toimii perinteisesti arvoa lataamalla ja sillä matkustaminen on hieman edullisempaa kuin lipulla. Tämä kortti tulee muistaa leimata asemalla ennen ratikkaan astumista kuin myös pois astuessa.

Hotellit

Ainakin oman loman ajalle majoituspaikkojen hinnat Dublinissa aiheuttivat harmaita hiuksia. Hinta-laatu on ihan jossain muualla kuin sallitun rajoilla ja jos ei hyvä tuuri käy ihan perinteisestä hostellistakin kannattaa varautua maksamaan lähes 100 euroa keskusta-alueella per. yö.

Tässä sitten laatua janoten päätettiin tinkiä sijainnista ja saatiin 7 kilometrin päästä keskustasta Ibis Dublinista iso huone omalla kylpyhuoneella 60 eurolla yö. Liikkuminen oli helppoa, sillä Red Cown asema sijaitsi ihan vieressä ja nähtiinpähän samalla mukavasti sellaista aitoa lähiöelämää ratikkamatkoilla ja ympäristössä.

Ruoka

Vaikka majoittuminen on kallista, ruoka on aivan yllätyksellisen halpaa ja sitä valikoimaa muuten löytyy ihan joka makuun. Mun täytyy heti myöntää etten oo yhtään minkään papu-muna pubi ruuan ystävä, joten tämä valikoima oli enemmän kuin tervetullutta. Fisusipsit irtosi 7 eurolla ja samaan hintaa lähti nopeaa kiinalaista noutoruokaa kahdelle. Dublinissa ei siis tarvi nälkää nähdä, on se oma maku sitten millainen tahansa.

Hinta-taso

Voisikos tässä todeta noin keskimäärällisesti, että Dublin on aika Suomen hinnoissa, millekään budjettilomalle tänne ei siis kannata suunnata. Sen minkä säästää ruuassa ja liikenteessä, saa maksaa takaisin järkyttävän kalliina hotelleina ja museomaksuina. Museoihin opiskelija-alennukset olivat myös aivan höpöjä, sillä yleensä tuo alennus oli kokonaisen yhden euron luokkaa.

Sää

Irlannin sään olen kuullut olevan vaihteleva ja vaikeasti ennustettava. En siis ollut varautunut kuin pahimpaan reissuni aikana. Yllättäen vesipisaroita tippui kuitenkin vain yhtenä yötä ja lähtöiltana. Taivas kuitenkin muutti väriään kuin ihmiset sukkia. Aamu saattoi valjeta aurinkoisena, hetken taivas saattoi muuttua mustaksi ja seuraavassa sekunnissa taas takaisin aurinkoiseksi. Kannattaa siis varautua pahimpaan, mutta uskoa parhaimpaan. Itse nauroin sille, että poltin nenäni paikassa kuten Irlanti ja että sain silmäni kipeiksi auringon vaikutuksesta ja aurinkolasien puutteesta. Näinkin voi siis käydä!

Dublin alueittan

Dublinin keskusta-alue jakautuu aika näppärästi Liffey joen pohjois ja eteläpuoleen. Itäpuolelta löytyy meri ja kauniita pieniä satamakaupunkeja. Lännessä sisämaassa jatkuu pitkälle perinteisiä Dublinilaisia lähiöitä. Tässä muutamalla sanalla jokaisesta jotakin.

Joen pohjoispuoli

Shoppailunhimoinen suuntaa ehdottomasti ensimmäisenä joen pohjoispuolelle joen suuntaisesti kulkevalle Abbey streetille. Katu on pitkä kuin nälkävuosi ja pitää sisällään kaikki ne ketjumyymälät, joita ihminen voi elämässään tarvita. Toinen pitkä pääkatu on O Donnell, joka vie joelta pohjoiseen päin aina pitkälle ruskealle pötkylälle Parnellin monumentille asti. Muuten sen mitä pohjoispuolta näin oli aika rähjäistä, eikä suuremmin kutsunut tutkimaan itseään. Kasvitieteellinen puutarha kannattaa kuitenkin merkata ylös, sillä se on iso ja kuulemani mukaan käymisen arvoinen.

Joen eteläpuoli

Joen eteläpuolelta löytyy ihan rehellisesti se kaikki, mitä Dublinissa mainostetaan. Heti joen varren kupeesta alkaa Temple Bar, joka lienee kaikille oluen ystäville Dublinin parasta antia pubeineen. No vaikka en kaljaa juokaan, kujat olivat siltikin viihdyttäviä kaupunkikävelyihin.

Nähtäviksi rakennuksiksi kannattaa merkata eteläpuolelle Trinity College, Dublinin linna, sekä Christ Churchin ja St. Patricksin katedraalit. Näiden kaikkien ihaileminen ulkopuolelta on ilmaista, mutta sisäänastuminen turkasen kallista. Jo pelkästään kirkkoihin sisälle kurkkaaminen olisi maksanut 6 euroa hengeltä. Kannattaa ihan oikeasti harkita kahteen kertaan onko näkemisen arvoisia.

Eteläpuolella shoppailu onnistuu parhaiten Grafton streetillä ja sen sivukaduilla ja sen päässä sijaitseva St. Stephensin puisto on ehdottomasti käymisen arvoinen.

Länsi-Dublin

Dubliniin ei kannata suunnata pelkästään ydinkeskustan takia, sillä se on ihan rehellisesti sanottuna päivässä nähty. Ei tarvitse astua kuin pari kilometriä jokea pitkin länteen ja edessä on jo uutta nähtävää. Ensimmäisenä eteen avautuu ehkä Dublinin ikonisin ja absurdein kaupunkimaisema nimittäin valtava harmaa Guinnesin tehdas. Tehtaan takaa löytyy asiaan erikoistuneille oma museo ja baari ja harkitsin tätä ihan vain gravity barin näkymien takia. Tämä on siis se ehdotoin juttu, jos yhtään olut kiinnostaa. Johonkin 20 euron luokkaan taisi olla pääsymaksu.

Tehdasta vastapäätä löytyy Heustonin iso pääasema ja joen toiselta puolen Irlannin kansallismuseo. Ihan kivenheiton päässä aukeaa myös yksi koko Euroopan suurimmista puistoista Phoenix Park. Puiston porteilta voi vuokrata pyörän (10eur 3 tuntia) ja katsastaa satulan selästä ne muutamat monumentit ja bongailla peuroja. Loppuviimein tämä oli kyllä omasta mielestä melko turha paikka. Ei siis ehkä kannata, jos aikaa on vain rajallisesti käytettävissä.

Hieman vielä enemmän länteen mennessä löytyy Irish National War Memorial Park. Phoenix Parkin jälkeen tämä pieni puisto oli aivan ihanan positiivinen yllätys. Voin nähdä silmilläni kuinka muistopaikka on kaunis kevät ja kesäaikaan kun kaikki kukat kukkivat. Muistopaikan rauhallisen tunnelman lisäksi jokiranta näytti täällä parhaimmalle mitä tuli reissun aikana vastaan. Kävelypolut luonnon rauhassa katsellen soutuharjoittelijoita oli itselleni sitä parasta Dublinia.

Kun tästä suuntaa länteen ratikalla vielä 7 kilometriä jää matkan varrelle perinteisiä omakotilähiöitä kuten Golden Bridge ja Bluebell. Tämän pidemmälle ei myöskään tarvitse suunnata jos haluaa nähdä esimerkiksi hevosdraamaa läheisessä kanaalissa… Näillä seuduilla ei kuitenkaan ole enää tosiaan muuta kuin paikallisia keskuksia ja omakotitaloja.

Rannikko

Rannikolla itäpuolella Dublinia aukeaa meri ja ihania merenrantakyliä. Näihin pörheltää kätevästi lähijunilla ja se myös kannattaa ehdottomasti tehdä. Kylistä kuten Howth, Bray ja Greystones saatte kuulla myöhemmin enemmän. Kylätunnelman lisäksi luonto näiden kylien ympärillä on hämmästyttävän kaunista ja aivan omaa luokkaansa.

Dublinon siis helppo ja toimiva kaupunki ja lähistön paikat mukaanlukien se antaa suhteellisen paljon nähtävää. Itse Dublin ei ehkä ollut minua varten, mutta tosiaan nuo rannikkokaupungit ja lähiömaisemat nummeineen veti kokemuksen kuitenkin reilusti plussan puolelle. Jos ja kun palaan takaisin, lähden ehdottomasti tutkimaan tarkemmin Dublinin ulkopuolista Irlantia ja sen kaunista luontoa.

Eli ei muuta kuin näillä vinkein pakkaamaan varavaatteita laukkuun ja ottamaan Dublinia haltuun!

Erasmus ja opintokokemukset Madridista

Olen saanut paljon kysymyksiä opiskelusta Madridista. Millainen on taso, miltä siellä tuntuu asua ja toimiiko hommat eri tavalla… Koko opiskeluvaihto on vaatinut asioiden pureksimista ja nyt tunnen, että olen valmis alleviivaamaan ja luonnostelemaan jotakin myös teidän iloksenne. Toivottavasti tästä on hyötyä myös tulevaisuudessa vaihtoon hakeville tai mikä jottei ihan koko tutkinnon tekemisestä Espanjassa haaveilevillekin. Oma alla oleva kokemukseni perustuu Madridin autonomiseen yliopistoon, jossa opiskelin maantiedettä.

Omat taustat

Opiskelen siis maantiedettä pääasiallisesti Oulun yliopistossa. Lue lisää opinnoista tästä. Ennen Madridin vaihtoa sain kirjoitettua kandin pois alta ja paperit jäi 10 pistettä vaille. Näin ollen taustallani oli siis 2,5 vuotta opiskeluja ja lähes kaikki kandin kurssit takana päin. Espanjan kieltä olen opiskellut koulussa lukiosta lähtien. Jatkoin opintoja yliopistossa, mutta tuntui etten saanut mitään uutta jatkokursseilta irti. Oma kieleni on lähes aina perustunut kuultuun ja puhuttuun kieleen, mikä näkyi ja näkyy edelleen kielioppiasioissa. En osaa kirjoittaa saatika puhua puhtaasti ja tämä kielen hiominen oli syy, miksi ehdottomasti halusin Espanjaan vaihtoon. Kun pidemmälle meneviä kursseja ei enää tarjota, mikä olisikaan parempi tapa prepata kieltä kuin lähteä Madridiin.

Reippaasti hakemaan

Kirjoittelin ennen lähtöä hakuprosessistani, josta voi lukea enemmän täältä. Lyhyesti sanottuna Erasmus haku on helppoa. Ainakin meillä Oulun yliopistolla on omat kiintiöpaikat jokaisella opintoalalla tiettyihin kohteisiin. Mantsalla oli siis tällainen suora kiintiöpaikka Madridiin, joten tätä pääsyä ei oikeastaan tarvinut edes omasta puolestani jännätä. Kiintiö toimii molempiin suuntiin ja yleensä paikkoja on pari kappaletta jokaiselle lukukaudelle.

Madridiin hakusuosituksena oli B1 tason espanja, joka tarkoittaa vahvaa peruskielitaitoa.Tämä sen takia että vaihtoyliopistossa (Universidad Autonoma de Madrid) ei ollut tarjolla ainuttakaan maantieteen kurssia englanniksi. Vähän kyllä siis sanoisin, että turha tuonne on ummikkona edes yrittää lähteä. Voi olla että jää kokemus aika köykäiseksi, varsinkin kun 75 % kursseista on otettava ”kotikunnasta”.

Sisäänkirjautumisprosessi ja asettuminen

Universidad Autonoma de Madridista eli UAMsta tuli ensimmäinen viesti vasta 3 viikkoa ennen tervetulotilaisuutta ja kurssien alkua. En netistä myöskään aiemmin löytänyt tietoa, milloinkas yliopisto aloittaa lukukautensa, joten ostin jo etukäteen lennot varalta tammikuun alulle. Yliopisto alkoi kuitenkin siis vasta helmikuun alussa, joten olipahan aikaa matkustaa ja asettua rauhassa. Tämä lukukauden alkamisaika vaihtelee kuitenkin huomattavasti yliopistottain ja opiskelualoittain, ei kannata siis kokemukseni perusteella tuudittautua, että hommat alkaa vasta helmikuussa.

UAM sijaitsee keskellä maaseutua, 20 kilometrin päässä Madridin keskustasta. Paikalle pääsee kuitenkin helposti Cercaniaksella C4 keskustasta 20 minuutissa. Tässä vaiheessa kannattaakin miettiä kumpi on tärkeämpää yliopiston vai keskustan sijainti asuntoa etsiessä. Itse valitsin asuntolan opiston vierestä, sen esittely löytyy tästä. Muuten tuo yliopisto osoittautui yhtä vanhaksi ja laatikkomaiseksi laitokseksi kuin Oulun vastaavakin. Mitään linnaa ei siis kannata odottaa paikalle päästyä. Toki kampuksen sisältä löytyi monta patiota pienille kaljatauoille, pari ruokalaa, apteekki ja opintotoimistoja.

Tervetulotilaisuudet pidettiin espanjaksi. Paikalla oli kaikki Filosofia y Letras tiedekunnan vaihtarit ja kovin ihmettelin jo tässä vaiheessa kielivalintaa. Ei ollut ongelma minulle, mutta monille muille tämä aiheutti ongelmia, sillä kaikki se tärkeä informaatio jäi sisäistämättä. Tervetulotilaisuuden jälkeen saatiin siis aikataulut ja ohjeet papereiden pyörittämiseen. Opiskelijakorttihakemus tuli täyttää netissä, jonka jälkeen täytyi marssia opiston Santander pankkiin painattamaan kortti. Muihin papereihin tuli täyttää muun muassa valittuja kurssitietoja, pyytää omalta kotiyliopistolta allekirjoituksia ja vielä UAMn opintotoimistoon leimattavaksi. Myöhemmin nuo kurssit varmistettiin vielä netissä. Loppujen lopuksi tämä paperityö kävi hyvin kivuttomasti.

Mitä opiskelin?

Erasmus-vaihdon minimi on ottaa kolme kurssia. Koska en varsinaisesti lähtenyt opiskelemaan ahkerasti otin tuon minimin. 75 % kursseista tulee valita oman opintosuuntauksen alta. Minun tapauksessani tämä siis tarkoitti, että sain ottaa yhden kurssin muualta ja halusin toki tämän tilaisuuden käyttää. Samoin tarkoitukseni oli ottaa näiden lisäksi vaihtareille järjestetty espanjan (maksullinen 70 eur) kurssi, mutta en sitten koskaan tajunnut ilmoittautumis ja maksuprosessia ja se jäi ajatuksen tasolle.

Maantieteen kurssit 

Maantieteestä halusin kuitenkin heti ensin valita jotain, josta olisi edes vähän hyötyä opintoihini ja joka sattuisi kiinnostamaan. UAMssa tämä maantieteen kandin arvoinen tutkinto on nelivuotinen ja toimii nimellä Grado en Geografía y Ordenación del Territorio. Mikä hommassa eroaa Suomesta on se, että koko tutkinto on todella tiukkaan niputettu ja sellainen akateeminen vapaus puuttuu. Näin ollen jos siis koko tutkinnon aloittaa, voi olla varma että heittää samojen ihmisten kanssa lähes koko nelivuotisen samoilla kursseilla.

Kurssilistaa katsoessa näki hyvin, että hommat tässä yliopistossa lähtee hyvin perusteista. Oli Euroopan maantieteen kurssia, jossa käydään karttaa läpi pääkaupunkeineen ja vuoristoineen ja samanlaista Espanjasta. Luonnonmaantieteen puolella oli omat peruskurssinsa eri maailman kehille vedelle, eliöille ja mille nyt vaan voi toivoakaan. Alasta kiinnostuneille tässä on tarkempi vuosi ja kurssilista. Jotain muuta kuitenkin halusin opiskella ja alla on omat kurssivalintani.

Fundamentos de Ordenación del Territorio 6op

Territorioiden hallinnan perusteissa lähdettiin todella perusteista. Käsiteltiin mikä on territorio, miten ne muodostuu ja lopulta mentiin siihen kuinka niitä analysoidaan. Luennoista eittämättä yli puolet peruuntuivat ilman mitään etukäteisilmoitusta, mutta kyllähän tuo nyt yhdelle Erasmuslaiselle kelpasi. Kurssiin kuului myös kenttämatka Madridin maaseudulle Patonesin kauniisiin maisemiin, jossa kävimme 5 eri näköalapaikalla analysoimassa ja ihailemassa maisemaa ja tutustumassa yhteen nousevaan maaseutumatkailua edustavaan kylään. Patonesin reissusta kirjoitin aiemmin täällä.

Tällä kurssilla lisäkseni oli kaksi muuta vaihto-opiskelijaa, toinen Irlannista ja toinen Australiasta. Opettaja kurssilla oli suhteemme ymmärtäväinen ja antoi tehdä harjoitustyön yhdessä. Harjoitustyön tehtävä oli analysoida itse valitsema alue ja sen toimintakomponentin vähän sellaiseen yläaste/lukio tyyliin. Missä sijaitsee, paljonko ihmisiä, luontotyypit, eläimet, ilmasto jne… Toisin kuin muut, meidän ei tarvinut kirjoittaa pitkää analyysia vaan me saimme tehdä kauniin powerpointin, johon vain listasimme asiat ranskalaisin viivoin. Muiden sijaan me saimme myös valita alueet omasta maastamme. Itse valitsin Ylläksen. Näitä töitä ei koskaan esitetty…

Tentti pidettiin puolivälissä kurssia hyvin yläaste tyyliin. Se piti sisällään 10 pientä kysymystä oikeastaan kaikesta kurssin aiheista. Ei siis pitkiä esseitä eikä ahdistusta etteikö osaisi tankero espanjalla vastata. Lopputenttiä ei koskaan pidetty,  vaikka aika, luokka ja kaikki oli merkitty hyvin opintokalenteriin… Tästä kurssista sain numeron 7 asteikolla 0-10. Suomeen tämä korvattiin kolmosella.

Planificación y Politicas Urbanas 6op

Suunnittelu ja urbaani politiikka oli sellainen hätävarakurssi. Olin alunperin valinnut kulttuurimaantieteen perusteet, sillä olisin halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin. Ensimmäinen luento tuota kurssia oli kuitenkin tarpeeksi. Vanha mies istui penkkiin ja alkoi puhua ilman minkäänlaista johdatusta tai esitystä… Voin sanoa, että oli ihan pikkuisen liikaa suomalaiselle.

Selasin siis pikaisesti kalenteria ja löysin urbaanin politiikan kurssin, joka osoittautui ihan todella mielenkiintoiseksi! Kurssin pääpaino oli Madridissa. Homma alkoi perusteista, käytiin läpi yleisesti kaupunkien kehittymistä ja rakenteita, josta sitten siirryttiin siihen miten Madrid on kehittynyt ja mitä projekteja kaupungissa on tällä hetkellä menossa. Jotenkin koko kurssi antoi kaupungista niin paljon kaupunginosa kaupunginosalta, että vaikka tunsin itseni yksinäiseksi ja hyljityksi kurssilla tämä oli ehdottomasti käymisen arvoinen kurssi!

Niin, kurssilla olin tosiaan ainoa vaihtari. Muuten kurssilaiset ei oikein lämmenneet ulkomaalaiselle ja näytti, että opettajakin oli vähän peloissaan muukalaisesta. Kurssi sisälsi vain lopputentin ja satunnaisia pikapistareita luentojen aikana. Pistareista olin aina kauhuissani ja varsinkin opettajan tyylistä käydä meidän vastauksia ääneen läpi tyyliin ”Pablo, kerrohan meille miksi ihmeessä sinä vastasin näin”. Jotenkin suomalaiselle omat vastaukset on niin henkilökohtaisia, että sellainen toisten lyttääminen opettajan kautta tuntuu älyttömän pahalta. Onneksi opettajalla oli sen verran älyä, ettei alkanut minun vastauksiani nimellä luokan edessä arvostelemaan.

Tenttiin sain puolituntia enemmän aikaa kuin muut. Opettaja halusi, että ehdin kunnolla muotoilla vastauksiani ja pohtia myös sisällön lisäksi kielirakenteita. No lisäaika ei olisi suuresti ollut tarpeen, sillä sama tenttirakenne jatkui täälläkin. 4 melko lyhkäistä kysymystä oli aika nopeaa tehty. Tästä kurssista sain numeron 6 samalla asteikolla ja myös tämä korvattiin Suomeen kolmosella.

Antropologia

Koska kotisuomessakin opiskelen sosiologiaa sivuaineena, osui UAM:n antropologian todella mielenkiintoisen näköiset kurssit heti silmääni. Täytyy sanoa, että valinnanvaikeus siinä iski, mutta päädyin lopulta maahanmuuttoa käsittelevälle kurssille.

Antropología de las migraciones 6op

No oliko odottamisen arvoinen kurssi sitten? Voin sanoa koko sydämestäni, että ei ollut. Jotenkin maahanmuuttoon liittyvältä kurssilta Espanjassa odotin mielenkiintoista pohdintaa rajapolitiikasta ja Afrikan ja Euroopan välisestä liikenteestä. Kurssi oli kuitenkin kokonaisuudessaan täyttä emotionaalista huttua.

Kävimme läpi Espanjaan Etelä-Amerikasta saapuneiden siirtolaisten traagisia tarinoita. Samanlainen tarina täytyi tuottaa itse joltain maahan saapuneelta. Tässä vaiheessa ne muutama muu ulkomaalainen jätti kurssin kesken. Itse en tuntenut ketään Espanjasta, joten käytin omaa oikeuttani ja pyysin Suomessa asuvaa lattarikaveriani kirjoittamaan tarinansa suoraan espanjaksi.Tarina ei ollut tarpeeksi, sillä ryhmätyönä tarinoista piti vielä kirjoittaa väh. 10 sivun seminaarityö. Tässä olin taas saman ongelman edessä, sillä ryhmiä muodostaessa kaikkien ryhmät olivat jostain syystä jo ”täynnä”. Siinä sitä sai taas tuntea itsensä niin hyljityksi ja erilaiseksi, että oksat pois. Opettaja oli samaa kastia muiden opiskelijoiden kanssa, sillä kun ryhmää ei itselleni herunut, opettajan vastauksena ongelmaani oli äkäinen ”tee siten yksin”…

Monta kertaa tuli mietittyä, miksi en jättänyt vain muidenkin jättäessä kesken. Vaan Suomalaisella sisulla kirjoitin elämäni ensimmäisen espanjan kielisen seminaarityön yksin, luin lähes jokaisen kurssille vaadittavan artikkelin (9/11) ja osallistuin jokaiselle luennolle. Lopputentissä täytyi analysoida yhtä artikkelia ja tottakai opettaja oli valinnut juuri yhden niistä artikkeleista, joita en ehtinyt lukea. Materiaali sai olla mukana, mutta 2 tuntia oli liian vähän sisäistää espanjan kielinen artikkeli ja kirjoittaa siitä vielä 2-4 sivua jotain järkevää. Parhaani yritin, mutta läpi ei opettaja päästänyt. Uusintaan en koskaan mennyt ja edelleen tunnen, että työmäärään nähden opettaja oli hyvin kohtuuton ulkomaalaiselle. Ainakin sain kokemusta kirjoittamisesta, sillä neljän hengen työ yksin espanjaksi tehtynä ei syntynyt ihan päivässä! Olisihan tästä toki ollut kiva edes jotain palautetta saada… No ainakin toivon, että tälle opettajalle kantautuisi palaute Erasmus palautteeni kautta. 

Loppu paperityöt ja kurssien hyväksiluku 

Viimeiset paperityöt oli toimistosta toiseen juoksemista. Ensin täytyi tulostella papereita ja leimauttaa ne Suomessa. Sen jälkeen täytyi käydä kahdessa eri toimistossa hakemassa näihin papereihin allekirjoituksia ja lähettää ne takaisin Suomeen. Kun homman tajusi, tämä hoitui kuitenkin ihan muutamassa päivässä. Suomessa nuo kaksi maantieteen kurssia korvautui maisterin tutkintooni aluekehityksen ja kulttuurimaantieteen erityisopintoihin 5 opintopisteen laajuisina.

Loppupureskelut

Täytyy myöntää, että tämä opiskeluvaihe Madridissa ei ollut ollenkaan oma juttuni. Se että hommat ei toimi ja ihmiset käyttäyvät kuin yläasteella tuntui vain aivan liian vieraalle. Aasialaisille ystävilleni oli naureskeltu heidän pitäessä esitelmää omanlaisella aksentillaan ja vaikka itse en sentään näin pahaan tilanteeseen joutunut, en kokenut itseäni kovinkaan tervetulleeksi luennoillani. Kuitenkin kokemuksena en vaihtaisi tätä mihinkään. Se, että pääsin testaamaan espanjan kykyjäni tositoimissa ja näkemään kuinka eri tavalla asioita voidaan yliopistossa opettaa oli suuri onni ja rikkaus itsessään. Kaikki muu yliopistoa lukuunottamatta kun vaihdossa oli enemmän kuin kultaa.

Sen verran haluan vielä mainita, että Madridia monipuolisempaa vaihtokaupunkia on taatusti hankala löytää. Jokaiselle viikolla on niin paljon muutakin aktiviteettia kuin opiskelu ja tekemistä olisi enemmän kuin aikaa riittää. Siihen vielä yliopiston ulkopuoliset ihmiset ja aika täydellinen erasmus paketti oli valmis. Suurin oppiminen tapahtui siis ehdottomasti UAM:n ulkopuolella. Sain paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa, sain rohkeutta uusiin epämiellyttäviin tilanteisiin ja mikä parasta se kielitaito, jota lähdin hakemaan todella kehittyi! Tällä hetkellä suuni kääntyy aina vienoon hymyyn jutellessa espanjan kielisten kanssa ja heidän kehuessa espanjan aksenttiani. Madrid ja Erasmus, en voi kuin suositella kokemuksena. <3

Vaihtoa, Madridia ja kaikkea koskien otan mielelläni vastaan lisäkysymyksiä. Heitä siis kommenttia tai laita sähköpostia, jos kaipaat mitä tahansa lisätietoa! 

Tyyntä ennen myrskyä

Irlannin reissu oli kaikin puolin hyvin ajoitettu. Puolitoista viikkoa ennen rehellisen oikeita syyslomia tehty matka tarjosi halvat lentohinnat saarelle. Reissuun oli varauduttu villapaidoin ja sadevaattein, mutta toisin kävi. Sen sijaan kotiinjätetyille aurinkolaseille olisi ollut enemmän käyttöä.

Neljän päivän miniloman alkaessa ilmavirrat kääntyivät etelään ja virta alkoi tuoda ennenkuulumattoman lämmintä ilmaa. Tuuli laantui ja ilmasta tuli leppoisan poutainen. Ihan sellainen kaunis kevätfiilis. Sää pysähtyi paikoilleen odottamaan jotakin suurempaa, jotakin joka vetäisi kerralla maton pois jalkojen alta. Irlannin tapauksessa tämä oli hurrikaani. Meidän lomaonneksemme sade alkoi kuitenkin vasta viimeisenä iltana kun oltiin jo valmiina lentokentälle. Lento lähti vielä ihan normaalisti ennen puoltayötä. Seuraavan aamun koneista ei voinut sanoa enää samaa.

Näin siis kun Irlannissa alettiin vastaanottamaan tavallisen voimakasta syysmyrskyä pari matkalaista oli jo saavuttanut kuulaan aurinkoisen Oulun. Vaikka takana oli juuri kaikinpuolin onnistunut lomamatka, mieltä silti painoi epävarmuus. Läheisen sairaus oli kalvanut mieltä jo kesästä saakka, mutta nyt tuntui siltä että sairaalaan oli päästävä samantien lentokentältä. Pikaisten moikkausten jälkeen oli aika suunnata kotiin ja valmistautua loman jälkeiseen normaaliin arkeen.

Heti seuraavana iltana ei kuitenkaan tarvittu kuin yksi puhelinsoitto ja myrskyn iskeminen oli sillä selvä. Vaikka puhelu oli jossainmäärin odotettava, silti totuuden iskeminen kasvoille tuntui pahemmalle kuin koskaan ennen. Toisaalta pitkän taistelun loppuminen oli samalla kuin myrskyn laantuminen ja rauhan saavuttaminen. Tällä hetkellä mielessä on niin paljon sulateltavaa, joten blogi ei varmastikaan tule olemaan seuraavien viikkojen aikana se prioriteetti.

Näin siis joskus elämä voi olla kuin Irlannin sää. Tyyni lämmin ilma voi tuoda tullessaan seuraavalle päivälle hurrikaanin eikä oikeastaan mitään tässä elämässä pystytä varmuudella ennustamaan. Tämän mielessä pitäen haluan yhä enemmän keskittyä toteuttamaan itseäni ja unelmiani juuri nyt enkä sitten joskus tulevaisuudessa. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Näiden sanojen myötä otetaan pieni blogibreikki ja palataan asialle kun muutama pala elämässä on saatu taas liimattua paikoilleen.

Postikortti Dublinista

Kauniit terveiset Irlannin pääkaupungista Dublinista!

Keskiviikko meni täysin matkustaessa ja opiskelija nautti ”täyden palvelun” lentoyhtiöiden ilmaistarjonnasta kolmen lennon aikana liikaakin. Ompahan taas jutun juurta kerrottavana miten käy kun erittäin harvakseltaan kofeiinia nauttiva ihminen vetää sitä yliannostuksen… Ehkä sitä pitää vastedes pysyä vain tyylilleen uskollisena halpalentoyhtiöiden kannattajana.

Eilen alkoi kuitenkin loma ja tie vei heti ensimmäiseksi Dublinin keskustaan ja joen eteläpuolisille kujille. Ensivaikutelma oli hyvin Irlantimainen. Harmaata, tiilistä ja sää on ollut odotetun vaihteleva. Keskusta tuntui todella pieneltä ja enemmän sitä eilen kävellessä oli yllä sellainen pienen kaupungin tunnelma. Hyvin ehtisi koko kaupungin merkittävimmät paikat kiertää vaikka päivässäkin.

Vielä on kuitenkin lomaa kolme päivää jäljellä ja tänään tänne odotetaan saapuvaksi hurrikaanin rippeitä ja vesisadetta. Mutta mistäpä näistä säistäkään täällä tietää. Kunhan päivä valkenee täytyy katsoa ikkunasta ulos ja katsoa mille alkaa. Tarkoitus olisi kuitenkin näiden päivien aikana katsella vielä Dublinin pohjoispuolen keskusta, katsella lähiöelämää, sekä retkeillä lähikyliin.

Näillä siis mennään loppuviikko!

Menoissa pysyt reaalisti mukana instassa ja storieksessa @kaksuli (englanniksi), snapchatissa @kaksulii (suomeksi) ja blogin fb sivulla.