Kesän parhaat hetket

Päivät lyhenee ja illat viilenee. Aika viilettää silmissä ja en ehkä tajua tuolla pyörällä huitoessani, että maa on jo oikeasti täynnä lehtiä. Viime viikolla kylmyys herätti kuitenkin viimeinkin yhden omissa ajatuksissaan haahuilijan hereille ja myrskytuuli teki viimeistään selväksi sen, että vilukissan on parempi alkaa kaivamaan paksumpaa takkia kaapista ja alkaa valmistautua tulevaan. Ja niinhän minä tein, sillä vaihdoin punaisen siniseen ja sen jälkeen olenkin viipottanut onnellisena taas menemään.

Mutta ennen kuin tämä blogi siirtyy aivan täysin syystunnelmiin on aika katsoa kesän alussa tehtyä to do listaa ja antaa arvosana menneelle Oulussa vietetylle kesälle.

Viikonloppureissut vähän kauemmas Oulun rajojen ulkopuolelle

SAM_4602 SAM_4655

Toiveissa oli Rokua ja Syöte ja kaukaisena haaveena oli Kuusamo. Empäs olisi tuolloin kirjoittaessani uskonut, että ainoa toteutunut reissu kauemmas suuntautuikin juhannuksena hetken mielijohteesta juuri Kuusamoon. Se olikin täydellinen reissu se aina pienestä Karhunkierroksesta iltaisiin souteluihin ja nuotiokeskusteluista telttaelämään. Tässä täytyykin taas todeta, että kyllä on onni omistaa juuri tällaisia seikkailunhaluisia ystäviä, joiden kanssa on hyvä tarpoa menemään niin kotimaan metsissä, kuin Cornwallin pitkillä hiekkarannoillakin.

Edelleen harmittaa, että Rokua jäi vain haaveeksi, mutta onneksi tie vei taas perinteisiin sukujuhliin Muhokselle, jossa tuli nautittua päivä maaseudun rauhasta, nähtyä etelän sukulaisia ja herkuteltua monensorttista kakkua.

Viikonloppureissut siis saanee pisteitä 1,5/5, mutta annettakoon Muhoksesta yksi ylimääräinen säälipuolikas ja pyöristetään pisteet kokonaiseen kahteen.

Reissut Oulun seudun sisällä alueen parhaimpiin retkikohteisiin

Liminganlahti

Arboretum

Koitelinkoski, Turkansaari, Valkeisjärvi, Hailuoto, Liminganlahti… Eihän tämäkään nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ne perinteiset jokavuotiset pyöräilyt Koiteliin ja Turkansaareenkin jäi tekemättä. Sen sijaan yksi kaverireissu Valkeisille toteutui ja jostain syystä minäkin menin ja hyppäsin kirkkaaseen kylmään järveen muiden perässä.

Liminganlahden reissu oli lyöty lukkoon jo etukäteen kaverin syntymäpäivälle, jolle sattuikin mahti keli. Suunnattiin Temmesjoen lintutornille, haettiin Limingasta jäätelöt, fiilisteltiin lintutornin maisemia ja paisteltiin makkaraa nuotion ääressä. Ehdottomasti yksi kesän parhaista illoista.

Hailuotoonkin päivä ja aika oli lyöty lukkoon, mutta elämä yllättää ja lapsuudenystäväni laittoi juuri lähdön hetkillä viestiä, että on juuri nyt tässä ja heti ainoan hetken Oulussa ja haluaa nähdä. Näinpä tein nopean päätöksen ja päästin toverini Hailuotoon retkelle ilman minua. Itse suuntasin Pikisaareen laiturinnokkaan vaihtamaan kuulumisia lapsuudenystävieni kanssa. Siinä kului tunti jos toinenkin päivän vaihtuessa seuraavaan auringon edelleen lämmittäen. Juttua olisi riittänyt vaikka seuraavallekin päivälle ja kyllä sitä vain huomaa, että vaikka ystävät lähtevät maailmalle, juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla on jäänyt. Yhteinen historia kantaa ja tuota lapsuuden kolmikkoa ei vain voita mikään. Muistoja muistoja… <3

Näiden hetkien lisäksi tuota pyöräilytavoitetta on kyllä tullut toteutettua monen vuoden edestä ja tänä kesänä jos joskus Oulun pusikot on kyllä tulleet tutuiksi. Jotenkin hetkessä eläessä en ole edes kantanut kameraa mukana, joten harva retkistä on päätynyt mihinkään muualle kuin Snapchattiini pienen hetken ajaksi.  Viimeksi viikonloppuna päädyin aivan sattumalta Vihiluotoon ihailemaan Kempeleenlahtea ja vastaavasti eilen huristelin pohjoispuolen maastoreittejä Kalikkalammen kautta Parsiaismaan laavulle ja aina Huutilammen kautta kotiin. Jopon renkaat ovat pariin otteeseen ehtineet paukkua, mutta nekin on hoituneet kuntoon ahkeralla korjauksella.

Kokonaisuudessaan lähiseuturetkistä annan 3/5 ja vastaavasti lähipuska ja pyöräretkistä 7/5.

Fiilistelyt kaupunkimaisemissa

thumbnail_SAM_4992

SAM_4918

Onhan tässä tullut vietettyä aikaa kaupunkimaisemassakin ja ihan kesätyönikin johdosta pyöräiltyä joka arkipäivä Tuiranrantaa sivuten Patosiltaa pitkin Ainolanpuiston läpi keskustaan. Olen käynyt kavereiden kanssa jäätelöillä ja tutustunut Oulun ravintolatarjontaan. Olen fiilistellyt torille saapuneita supermarkkinoita ja laittanut tilini haisemaan Italialaiseen jäätelöön, Prahan rinkelipullaan ja Espanjan Churroihin.

Kunnon kotikaupungin turistina tuli osallistuttua myös yhdelle lukuisista ilmaisista kävelykierroksista lempioppaani johdolla ja samaa teemaa noudattaen aukesi mahdollisuus myös  kurkata maisemia kulissien takaa Oulun korkeimmalta näköalapaikalta Oulun Tuomiokirkon tornista.

 Iltafiilistelyt Oulun rannikkomaisemissa

thumbnail_SAM_4164

thumbnail_SAM_4171

Voi kesäillat kun jäitte niin vähiin tänä vuonna! Tänä kesänä jäi midnight sunit ja yöuinnit välistä, mutta onneksi pari ikimuistoista iltaa tuli vietettyä kaverin kanssa Naltsussa ja muutamana viikonloppuna pyöräiltyä kaiken rauhan ja kauneuden keskelle Pateniemen rantaan. Illan rantahetkiä ei vain voi olla elämässä liikaa.

Pisteitä 2/5, mutta lupaan ehdottomasti syksyn aikana koittaa kiriä ja parantaa.

SAM_4309

Kokonaisuudessaan kesä oli ihan hyvä, mutta kovin kiireinen. Nyt taaksepäin katsoessa tuntuu etten ole saanut oikein mitään retkiä aikaseksi. Toisaalta kesätyöt antoivat niin paljon sisältöä arkeen, että olen niin onnellinen eteen auenneesta mahdollisuudesta saada työskennellä ympäristössä, joka on kuin tehty mua varten ja, jossa lähes päivittäin sain olla tekemisissä itselleni niin rakkaan espanjan kielen kanssa. Nyt syksylle yksi missioistani onkin tavoittaa tämän kaupungin espanjan kielisiä vaihtareita ja päästä käyttämään vahvistunutta ja varmistunutta kielitaitoani viikottain.

Näin nopeaa huonolla matikkapäällä yhteenlaskettuna tämä kesä saakoon 14 pistettä, kun maksimi näytti olevan 20. Ei ollenkaan huono kesä siis!

Ensi viikolla kesä jatkuu kuitenkin Japanin helteissä, jonka jälkeen on aika ottaa syksy ja opintokiireet oikein ryminällä vastaan.

Päiväretkelle Lokrumin saarelle

Jos Etelä-Kroatia jätti vähän kylmäksi huonoilla julkisilla yhteyksillään toukokuussa niin viimeiseen asti olen kuitenkin pihdannut oman loman parhainta retkikohdetta eli Lokrumin retkeilysaarta.

Lokrum_1

Lokrum on juuri se saari, jota voi ihailla rannalla lekotellen tai muurien päältä. Se erottuu myös maisemasta Srd kukkulalta käsin isona länttinä keskellä merta. Matka mantereen ja saaren välillä ei olekaan pitkä ja tuon parin kilometrin matkan taittaa vartissa puolen tunnein välein vanhankaupungin satamasta lähtevillä pienillä purtiloilla 40 kunan (5 euron) hintaan. Ja kun sää vihdoin yhtenä aamuna suosi ei tarvinut kauaa miettiä minne suunnata. Ja niinpä kohta löysinkin itseni purtilon kannelta kamera kädessä kuvaten taakse jäävää vanhaakaupunkia.

Retkeilysaarena Lokrum tarjoaa vähän kaikkeen makuun jotakin ja koska olen utelias ja kaikkiruokainen mitättömänä tavoitteena oli haikata koko saari päivässä päästä päähän ja nähdä muun muassa koko saaren tarjonta. Niinpä kun aamu yhdeksän purtilo rantautui uuteen satamaan oli aika aloittaa päiväkierros saaren ympäri.

Kasvitieteellinen puutarha

Lokrum_5

Aivan ensimmäisenä tuli ohitettua saaren kasvitieteellinen puutarha, joka esittelee välimerellistä kasvillisuutta. Tämä kuitenkin tuli skipattua tässä vaiheessa ja loppuviimein iltapäivällä oli jo niin kaikki nähnyt olo ettei sisällä tullut sitten edes käytyä. Puutarhaa sivuten maisemat kuitenkin helli matkalaisen mieltä kun vastaan hyppi pupuja ja riikinkukot esittelivät itseään parhaimmillaan. Vähän jäi myös epäselväksi oliko puutarhaan jokin oma pääsymaksunsa.

Linnan rauniot 

Lokrum_4

Lokrum_6

Kasvitieteellisen puutarhan reunamia kävellessä matka jatkui kuitenkin kohti saaren keskellä kohoavaa huippua loivaa ylämäkeä. Matkalla pusikot vihersivät ja aurinko porotti ensimmäistä kertaa kuumasti, mutta niinpä vain huippu saavutettiin. Huipulta löytyi vanhan linnan rauniot, mutta parasta oli kuitenkin huipulta aukeavat näkymät merelle ja kohti rannikkoa. Olipas taas tämänkin päivän kunniaksi yksi luksusristeilijä parkkeerautunut keskelle merta viettämään päivää Dubrovnikissa. Reunalla oli hyvä istuskella, antaa keväisen tuulen viilentää ja pitää pientä taukoa enne laskeutumista toiseen päähän saarta.

Luontopolut

Linnanraunioilta olikin aika astua luontopoluille ja jatkaa saaren kierrosta myötäillen rannikkoa. Rannikon poluilla ei ollut oikein mitään nähtävää, mutta ideana kait olikin nauttia luonnon tarjoamasta rauhasta ja aina välillä tilanteen salliessa kuikuilla alla kallioihin räiskyvää Välimerta.

Rannat

Lokrum_2

Lokrum_3

Monelle päivä Lokrumissa merkitsee rantapäivää uusissa maisemissa ja täytyy myöntää, että kun luonnonrauhan jälkeen kalliot avautuivat edessä olin minäkin aika mielissäni. Toukokuussa kalliot ymmärretysti loistivat tyhjyyttään ja merituuli pauhasi melko villinä, mutta pakkohan se oli pysähtyä ja tehdä varpaat onnelliseksi vilvoittavassa suolavedessä.

Kuollut meri – Mrtvo more 

Lokrum_3

Rannikkomaisemien ihailun jälkeen oli aika siirtyä pikkuhiljaa takaisin sisämaan puolelle ja kohti toista puolta rannikkoa ja satamaa. Kun paikkaan ei ollut suuremmin tullut tutustuttua etukäteen, ihme oli suuri kun yhtäkkiä pusikoiden takaa avautui aivan uskomattoman kirkkaana hohtava pieni poukama omien pienien silmien eteen.

Tarkemmin ottaen puskien takaa eteen avautui Kuollut meri, mrtvo more, joka ei nimestään huolimatta ole merta vaan kaunis pieni järvi. Vesi hohti kirkkaana vihreän sävyissä ja ihan pieni hetki meni sisäistäessä minnes sitä oltiinkaan saavuttu. Olipahan niin kaunis rapakko ja juuri sellainen, mitä on tullut vain valokuvissa ihasteltua. Loppujen lopuksi kalliolla istuskellessa heräsin pilvilinnoistani karmivaan lapsien räkytykseen ja totesin etten nauttinutkaan enää maisemasta yksin. Oli siis aika jatkaa matkaa. Kuollutta merta täytyi vielä päästä ihailemaan ylätasanteelta, jonka jälkeen matka jatkui metsiä pitkin takaisin kohti satamaa.

Lokrum_8

Kokonaisuudessaan aikaa saaren kiertämiseen meni reilu 5 tuntia kaikkine rentoilu ja kuvailutaukoineen ja vielä jäi paljon näkemättäkin. Ja täytyy näin jälkeenpäin sanoa, että kyllä olisi harmittanut jos tämä pieni saari olisi jäänyt näkemättä. Täällä jos jossain sai kävellä, hengittää, kuvata ja rentoutua eli toisinsanoen lomatunnelmaan pääseminen oli helppoa. Päiväretki Lokrumille oli siis ihan täysi kymppi ja ihana pako Dubrovnikin vanhankaupungin vilinästä.

Pikapysähdys Rukalla

Muistan kouluajat, kun joka vuosi järjestettiin hiihto- ja laskettelu päiviä. Muistan ne hetket kun kaikki olivat ihan intopinkeänä odottamassa päivää ja ne hetket kun itse jäin seinäruusuksi ihmettelemään ja toivomaan, että päivä vain valuisi ohi. Oulusta on Rukalle vain muutaman tunnin ajomatka ja tämän myötä monet reissut yhä edelleenkin suuntautuvat noihin maisemiin. ”Ruka-reissut” taitaakin olla Oulussa sellainen vakiintunut termi.

Minulla meni kuitenkin 21-vuotta, että pääsin huiputtamaan tuon kaikkien hehkuttaman tunturin huipun. 

Ruka_2

Ruka_1

Ruka_3

Meidän perheessä on aina suunnattu etelään lomilla. Laskettelumaailma on itselleni aivan tuntematon ja koulun reissuille en sitten koskaan osallistunut, koska no… mitä minä olisin siellä tehnyt muuta kuin nolannut itseni ja after ski menokaan ei niin paljoa kiinnosta, että olisin sen takia vaivaantunut. Nyt kuitenkin kun suuntana oli Oulanka, halusin ihan ehdottomasti käydä huiputtamassa Rukatunturin, katselemassa maisemia, sekä nähdä miltä näyttää lomakylä Suomessa. Niinpä paluumatkalla tehtiin pieni koukkaus Rukan lomakylässä, jotta tuli tämäkin tunturi ensimmäistä kertaa nähtyä.

Autolle löytyi mukavasti parkkipaikka heti kylän porteilta ja näin me otettiin suunnaksi samantien huippu. Käytiin hissitiskillä vähän kyselemässä hintoja ja kauniilla hymyllä ja lapsekkaalla ulkonäöllä saatiin puhuttua itsellemme yksisuuntainen lippu lasten hinnalla (4,5eur). Aikuisen yksisuuntainen lippu olisi kustantanut 6 euroa.

Ruka_4

Ruka_5

Ruka_7

Ruka_8

Mutta koska ollaan nuoria ja vetreitä päätettiin toki kävellä ylös ja tulla hissillä alas. Huipulle johti hyväkuntoiset portaat, eikä siinä loppujen lopuksi kauaa mennyt kun oltiin niiden maisemien äärellä. Ja täytyy kyllä sanoa, että olin odottanut näkymiltä jotain vähän enemmän. Jotenkin huipulla kiikkuessa tulikin vain huokaistua helpotuksesta ja todettua etten ole oikeastaan jäänyt mistään paitsi. Vaikka maisema olikin siis kaikin puolin kaunis en sinänsä kokenut menettäneeni yhtään mitään vaikken ollut aiemmin tunturia huiputtanut.

Pienen maisemahetken jälkeen otettiinkin hissi alas käveltiin pieni kylä läpi ja jatkettiin matkaa takaisin kohti Oulua. Ehkä vielä joskus palaan tänne rauhassa katselemaan ja ihailemaan lumimaisemaa tai sitten suuntaan tykkylumipuiden perässä aivan jonnekin muualle.

Nyt voin todeta käyneeni ja jättää ne  Ruka-reissut edelleenkin niistä enemmän välittäville.

Mostar, se kuuluisan sillan kaupunki

Päiväretki Bosnia&Hertsegovinan puolelle vei päätepisteenä Mostarin historialliseen kaupunkiin 130 kilometrin ja parin tunnin päähän Dubrovnikista. Vierailu Mostarissa Kroatian puolelta oli itselleni koko reissun must juttu, ja koska en ole mikään autolla ajaja päädyin selvittelemään muita mahdollisuuksia. Ainakaan vielä toukokuussa busseja ei kulkenut säännöllisesti kaupunkien välillä ja julkisella mentäessä olisi ollut pakko yöpyä vähintään yksi yö kaupungissa. Tämän myötä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis ostaa valmis retki kaupunkiin ja niitähän oli Dubrovnikissa tarjolla pilvin pimein.

Näinpä siis retki tuli buukattua Dubrovnikin matkailuneuvonnasta Adriatic Explorerilta 40 eur hintaan per aikuinen ja reitti vei Neumin niemimaan ja Pociteljin kautta kohti Hertzegovinan alueen tärkeintä kaupunkia ja koko maan 5. suurinta kaupunkia Mostaria. Mostarissa sää suosi matkalaista. Bussi jätti monumentin eteen, josta matka jatkui oppaan johdolla kohti vanhaakaupunkia. Matkalla portteja kohti opas varoitteli matkailijoiksi pukeutuneista taskuvarkaista, jotka ovat viimevuosina olleet kaupungissa riesa. Nämä kuljailevat naiset erottuivat kuitenkin hyvin massasta ja porttien sisälle heillä ei ole kuulemma mitään asiaa, sillä kauppiaat soittavat hanakasti heti poliisit. Nämä eivät kuitenkaan omaa reissua haitanneet ja ihan turvallisin mielin sitä tuli kuljettua porttien sisälle ja ulos.

Mostar_1

Mostarin vanhakaupunki on nimenomaisesti se paikka, johon kannattaa tutustua. Vanhaankaupunkiin sisään astuessa edessä odottaa kapeat mukulakivikujat tilpehöörikauppoineen ja ravintoloineen, joita ei missään nimessä oltu hinnoilla pilattu. Maksuvaluuttana kaupoissa ja ravintoloissa kävi Eurot, Kroatian Kunat, sekä BiH:n markka. Itselleni mukaan tarttui mm haalarimerkki 2 eurolla.

Mostar_3

Mostar_5

Mostar_6

Mostar_8

Mostar_7

Eteenpäin kävellessä edessä aukesi Neretva-joki, jota halkoo kuuluisa silta, josta koko kaupunki on saanut nimensä. Aikoinaan tuo kuuluisa silta on yhdistänyt muslimien ja Kroaattien kaupunginosat rauhanomaisesti. Viimeisimmässä sodassa silta kuitenkin pistettiin säpäleiksi, jonka myötä uusi nykyinen nähtävissä oleva silta rakennettiin vanhan sillan arkkirehtuuria noudattaen. Nykyisin silta kuvastaa koko Mostaria ja toimii kesähelteillä rahaa tienaavien uimahyppääjien omana areenana. Toukokuussa hyppääjät olivat vielä selkeästi talviunilla, mutta muuten sillalla riitti kyllä vilskettä ja vipinää.

Mostar_9

Mostar_10

Mostar_11

Toisella puolella siltaa jatkuivat kaupat ja mukulakivikatu vieden vanhankaupungin perälle. Maisemaa väritti monet Minareetit, joista Mostar on tunnettu heti sillan jälkeen. Yhteen näistä moskeijoista (Koski-Mehmed Pashina Dzamija) oli itsellänikin pakko päästä tutustumaan ihan vain minareetin ja sieltä avautuvien näkymien takia. Pääsymaksu moskeijaan ja torniin kustansi 5 euroa aikuiselta. Torniin kiipeäminen vaati taas tahtoa ja pelot täytyi jättää alas, sillä porraskäytävä oli ahdas ja jyrkkä ja ylhäällä puuttui edessä olevat korkeat kaiteet. Mutta en voi sanoa, etteikö kiipeäminen todella palkitsisi näkymien puolesta. Kelpasi hymyillä ja ihailla Mostarin siltaa ja kaupungin ympärillä kohoavia vuoria.

Mostar_12

Mostar_13

Mostar_13

Muutama tunti kuluikin vanhaakaupunkia ihmetellessä vikkelää ja tämän oman kokemukseni jälkeen en enää ihmettele yhtään, miksi Mostaria niin kovin kehutaan. Kaunis kaupunki kauniissa maisemissa ja halpa hintataso tekivät Mostarista (ja koko Bosnia&Hertsegovinasta) paikan, johon haluan mitä pikimmiten takaisin ja tutustumaan paremmin.

Pienellä karhunkierroksella Oulangan kansallispuistossa

Niin kuin Juhannuksen pienestä fiilistelypostauksesta kävikin jo ehkä ilmi, niin tuota keskikesän juhlaa lähdettiin kaverin kanssa viettämään Kuusamoon. Koko pientä pyrähdystä ei kuitenkaan otettu rennosti tyynessä järvimaisemassa vaan koko reissun pääjuttu oli tutustua Oulangan kansallispuistoon ja käydä kiertämässä 12 kilometrin pituinen pieni karhunkierros. Oltiin alunperin luettu, että tämä kierros olis passeli päiväreitti nimenomaan muuttuvista maisemista ja luonnon nähtävyyksistä innostuneille. Toiseksi kierroksenapituus oli juuri sopiva ajatellen meiän reissua ja kolmanneksi pieni karhunkierros tekee ympyrän, jolloin vältytään typerältä eestaas kävelyltä. Näillä perustein me siis päätettiin että reitti sopii meille aloittelijoille kuin kanootti koskeen ja lähdettiinkin valloittamaan maisema sitten muuten sen enempää tutustumatta, mitä tuleman pitää.

Oulanka_1

Oulanka_2

Pienen kerhunkierroksen reitti löytyi näppärästi kansallispuiston eteläosista Juumasta noin 45 kilometrin päässä Kuusamosta pohjoiseen. Juhannuksena aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja moni muukin oli selkeästi päättänyt lähteä hyvän sään innoittamana retkeilemään. Kun vihdoin saatiin auto parkkiin ja tarvittavat eväsreput mukaan oltiin ihan valmiita astumaan poluille ja seuraamaan vihreitä opasmerkkejä ja kiertämään reittiä myötäpäivään.

Myllykoski

Oulanka_5

Oulanka_3

Ensimmäisen puolentoista kilometrin jälkeen saavuttiin Myllykoskelle, jossa saatiin kokea heti ensimmäiset vau elämykset. Hyvän saavutettavuuden vuoksi Myllykosken jokainen notskipaikka oli täynnä väkeä ja ensimmäiselle riippusillalle sai jopa jonottaa vuoroa. Itse koski kuohusi kuitenkin niin vaikuttavasti, että ennenmuinoin tuon kuohun voimalla paikalla on jauhettu viljaa. Ihmismäärä kuitenkin ahdisti sen verran, että käytiin laittamassa nimemme Myllytuvan vieraskirjaan ja jatkettiin samantien matkaa.

Pyöreälampi, suomaisemat ja Kallioportti

Oulanka_7

Oulanka_11

Matka jatkui metsäpolkuja pitkin kohti Pyöreälampea, jossa oli ihan pakko laiturin löydettyä uittaa hikinen pää. Voin sanoa, että vesi oli ihanan virkistävää ja niin kirkasta auringonpaistetta vasten. Polku jatkoi matkaansa lammen reunaa pitkin viedessä pikkuhiljaa kohti suomaisemia. Siinä sitä sitten käppästiin suon keskellä ja reitin ensimmäinen poro käveli aivan meidän nenän edestä ohi. Allekirjoittaneen jalat ehkä alkoi siinävaiheessa hetkisen tutista, mutta hyväntahtoisiahan nuo ovat. Suomaisemaa reunusti pienet lammet ja pikkuhiljaa maisemareitti alkoi viedä ylöspäin.

Nousua riitti ja läähätyksen saattelemana saavutettiin Kallioportin huippu aika mielettömine näkymineen kohti rotkolaaksoja. Viiden kilometrin kävelyn jälkeen pidettiinkin ensimmäinen juomastoppi kallionlaidalla istuskellen ja nauttien maisemasta. Muhun vaan iskee niin kunnolla kaikki rotkot ja korkeuserot ja tuota maisemaa olis voinu jäädä tuijottamaan vaikka kauemmaksiki aikaa.

Harrisuvanto ja kuohuavat koskimaisemat

Oulanka_10

Oulanka_8

Oulanka_9

Kallioportin korkeuksista täytyi toki laskeutua takaisin alas ja tässä vaiheessa kiitettiin tuuriamme siitä, että lähdettiin kiertämään retti nimenomaan myötäpäivään ettei näitä jatkuvia portaita pitänyt kävellä ylös. Laskeuduttiin kuitenkin onnistuneesti Harrisuvantoon tyynen joen äärelle, joka ylitettiin pitkää riippusiltaa pitkin.

Matka jatkui jokivarsia ja metsäpolkuja pitkin jokivartta jollain tasoilla mukaillen. Aina mahdollisuuden eteen tullessa kuikittiin alas joelle ja pidettiin pieniä henkitaukoja kauniin maiseman tullessa eteen. Ensimmäisellä sopivalla kalliolla päätettiinkin syödä matkalta ostetut munkit ja hetken kuluttua Siilastuvan saavutettua paistaa vielä makkarat valmiiden tulien ollessa hollilla.

Jyrävä ja Aallokkokoski

Oulanka_11

Oulanka_12

Oulanka_14

Eväiden syönnin jälkeen kumpikaan meistä ei enää oikeastaan odottanut näkevänsä yhtään mitään uutta, mutta oltiin kyllä niin väärässä, sillä koko kierroksen kaunein maisema vaan ihan yhtäkkiä aukesi siinä nenän edessä. En tätä ennen edes tiennyt, että Suomessa on tämmösiä jonkin sortin vesiputouksia kuin Jyrävä ja olin ihan ällikällä lyöty. Yhdeksän metrinen köngäs pauhusi niin kovalla äänellä, että on vaikea uskoa kuinka suuri voima voi vedellä olla.

Koskimaisemat jatkuivat aina loppuun saakka ja kun 5 tunnin päästä oltiin takaisin Myllykoskella oltiin kumpikin sitä mieltä, että tää kierros oli ihan nappivalinta. Tehtiin myös havainto, että suurinosa porukasta käy vain ekalla koskella ja sitten muuten sai polkua taittaa aika rauhassa ilman ihmislaumoja. Tai sitten meillä kävi vaan hyvä tuuri.

Tällä omalla kokemuksellani voin sanoa, että tämä reitti sopii oikein hyvin ihan peruskuntoiselle ihmiselle. Reitti on merkitty selkeästi, polut ovat hyväkuntoisia ja maisema tarpeeksi vaihtelevaa ettei kierroksen aikana ehdi kyllästyä. Myötäpäivää kierrettäessä rankat nousutkin uupuivat. Levähdys- ja nuotiopaikkoja on runsaasti ja käymälöitäkin löytyy tarpeen vaatiessa matkan varrelta.

Mulla tekis jo mieli takaisin tutkimaan enemmänkin Oulankaa, sillä tästä reitistä jäi niin älyttömän hyvä mieli.

Eli eikun retkelle! Onkos teillä kokemuksia Oulangasta?

Suuri kiitos krediitit kuuluu vielä @minzkikselle kaikista kuvista, joissa minä esiinnyn!