Rytinällä syksyyn

Elokuu on jo hyvää vauhtia vaihtunut syyskuuhun ja tämä meinasi myös itselle Madridin vaihtumista Ouluun. Aika kiitää, kun koettavaa on niin paljon, että välillä sitä miettii pysyykö sitä itsekään perässä.

Mieli ei ole valmis värjäytyvään luontoon ja kylmiin päiviin. Se vaeltaa edelleen lämpimän Madridin kaduilla eläen kuin viimeistä päivää, hymyillen, halaillen ja poskisuukoja jaellen. Mutta näillä mennään mitä on nyt annettu ja motivaatio on kyllä jo ihan täysillä rutiineissa ja syksyssä kiinni!

Olen siis ollut nyt viikon takaisin Suomessa ja järjestellyt  tulevaa syksyä niin opintojen, töiden kuin vapaa-ajankin osalta. Kalenteri alkaa täyttyä kovaa tahtia ja oma moodi alkoi tänään vihdoin olla takaisin Suomen ajassa, joka näkyi lenkkipolulla jo ennen kahdeksaa.

Syksy tulee olemaan perinteiseen tapaan kiireinen. On yksi kenttäkurssi pohjoisessa, on loput maisterivaiheen kurssit suoritettavana ja itse graduaihe pitäisi jostain raapaista ennen joulua. Sitten on työt ja se jäljelle jäävä vapaa-aika.

Mieli vaeltaa palmupuissa samalla kuin pitäisi miettiä tulevaisuutta ja kovin nopeaa lähenevää opintojen loppua. Joten eiköhän tälle syksylle pidä ainakin yksi palmureissu saada, sekä niin kauan suunniteltu ja siirretty jälleentapaaminen keski-Euroopassa ystävien kanssa.

Kyllä tästä taas selviydytään niin kuin aina ennenkin. Kesää kohtihan tässä mennään jo kovaa vauhtia. Ja ehkä se syksy ei ole kuitenkaan niin kamalaa, kun vain asennoituu raikkaaseen uuteen vuodenaikaan.

Palaillaan ja nautitaan syksystä kamut!:)

Päiväretkikohde Madridista: El Escorial ja palatsinäkymät

Madridin itsehallintoalueelta löytyy monia mielenkiintoisia omia pieniä kaupunkejaan, joissa on vieläpä matkailijankin kannalta muutakin nähtävää kuin kauniit kadut ja ihanan paikallinen elämänmeno. Aiemmin olen kirjoittanut rakkaasta kotipitäjästäni Tres Cantosista ja Alcala de Henaresin joulumarkkinoista. Käytynä on myös Aranjuezin palatsikaupunki ja tänä viikonloppuna olikin aika korkata toinen palatsikaupunki El Escorial.

El Escorial on helppo ja mukava päiväretkikohde Madridista. 45 kilometrin matka taittuu noin tunnissa lähijunalla C3 ja alle 26-vuotiaan matkakortin omistaessa hintalappu tuolle matkalle on tasan 0 euroa. El Escorial itsessään koostuu kahdesta osasta. El Escorialista, jonne juna jättää innokkaat päiväretkeilijät, sekä noin 3 kilometrin päässä sijaitsevasta San Lorenzosta, jossa sijaitsee kuuluisa palatsialue. Niin ja näin, kun näille mestoille tulee, kannattaa ehdottomasti kiertää kumpikin kylänen. Kylien väliä rullaa L1 paikallisbussi, jolla välin hurauttaa nätisti, jos kävely ei oikein innosta.

San Lorenzo El Escorial

San Lorenzo koostuu kahdesta pääosasta. Pienestä viihtyisästä vanhastakaupungista, sekä valtavasta palatsi-, luostari-, museo- ja kirjastorakennuskokonaisuudesta. Vanhakaupunki on omiaan ajattomaan kuljailuun. On tapasbaareja ja muutamia putiikkeja, on pari pientä aukiota täynnä kylän vanhuksia lepuuttamassa jalkojaan ja on kauniita espanjalaistyylisiä katuja. Vaikka kuinka hiljaksoilleen näitä kiertäisi koko on sitä luokkaa, että tämä on nähty reilussa tunnissa.

Pääjuttu onkin siis El Escorialin palatsi, jonka Filip toinen rakennutti Kaarle viidennen toiveesta hautapaikaksi Espanjan kuninkaille ja vastauskonpuhdistuksen tutkimuspaikaksi. 10 euroa maksamalla (5 eur, opiskelijat, lapset eläkeläiset ym.) luostari/palatsiin pääsee kurkkaamaan sisälle ja se ehdottomasti kannattaa. Sisällä pääsee kurkkaamaan niin palastsin huoneisiin ja suuriin halleihin, kuin myös käymään vanhassa kirjastossa, sekä ihailemaan lukuisia taideteoksia. Tällä hetkellä palatsi on myös Unescon maailmanperintökohde, joka lienee kertoo jotain sen ainutlaatuisuudestaan.

El Escorialin kaupunki

Renfen aseman toisella puolella sijaitsee El Escorialin uudempi kylänen. Rehellisesti sanottuna täällä ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin kauniita kapeita kujia, muutamia baareja ja paikallista elämää.

Parasta antia ovatkin ehkä El Escorialin ja San Lorenzon väliin jäävät suuret puutarhat, jotka kannattaa katsastaa mikäli aika ja kunto vain sen sallivat. Alueelta löytyy puutahojen lisäksi mm. Casita de Principe eli prinssin pieni huvila, johon pääsee tutustumaan 5 euron maksua vastaan ohjatulla kierroksella.

El Escorialle siis suositus, mikäli etsinnässä on sopivan matkan päässä sijaitseva edullinen päiväreissukohde Madridista. Ja mikäli olet julkisten sijaan autolla liikenteessä poikkea ihmeessä myös 14 km pohjoiseen Valle de Los Caidoksen monumentille, joka on rakennettu Espanjan sisällissodassa kaatuneiden muistolle.

Galician valloitus ja Santiago de Compostela

Galicia, tuo Espanjan pohjoinen ja läntinen itsehallintoalue on siintänyt haaveena niin kauan, että nyt oli vihdoin aika toteuttaa ja katsastaa pieni osa tätäkin kolkkaa Espanjasta. Santiago de Compostelaan lähdettiin 2 päivän varoitusajalla, mutta onneksi täällä lentoja saa kohtuulliseen hintaan äkkilähtöinäkin. 55 minuutin lennon jälkeen Madridin kuiva maaseutumaisema vaihtuikin vihreänä loistavaan kumpuilevaan maisemaan ja pyhiinvaelluistaan tunnettuun Santiago de Compostelan kaupunkiin.

100 000 asukkaan Santiago de Compostela lienee Galician tunnetuin kaupunki kuuluhan sen vanhakaupunki ja pyhiinvaellusreitit sentään Unesconkin listalle. Tällä kertaa ei siis vaellettu, mutta sen sijaan keskityttiin ottamaan täysin voimin kaupunki haltuun.

Lentokentältä pääsi kätevästi paikallisbussilla (3eur) keskustaan pääaukiolle Galicialle ja loman pystyi aloittamaan samantien. Vastassa oli pienen kaupungin tunnelma ja kokonaan omanlainen maailmansa; oma kieli, eri ilmasto ja erilainen kaupunkimaisema.

Vanhakaupunki

Praza de Galizia, kuten Galician kielellä tuota haluavat tuota kutsua, sijaitsee uuden ja vanhankaupungin rajamailla. Vanhankaupungin kujille on siis helppoa sujahtaa vietäväksi. Santiagon kujilla on aivan oma tunnelmansa. Keskiaikaiset kadut ovat kapeita ja harmaita. Kujien varrelle jää pieniä putiikkeja, tapas-baareja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kujat kannattaa katsastaa aamun hiljaisuudessa, jolloin ajassa voi oikeasti tuntea astuneensa taaksepäin. Iltapäivästä illan pikkutunneille saakka kujat näyttävät aivan toisen puolensa, sillä väkimäärä, kauppiaat ja elämä ovat jotain käsittämättömän vilkasta näinkin pieneen kaupunkiin nähden.

Vanhankaupungin kujilla kävellessä ei voi olla myös päätymättä vanhankaupungin sydämeen valtavalle katedraalin aukiolle, jossa vaelluksista selvinneet levähtävät, tutustuvat toisiinsa, ottavat valokuvia ja yksinkertaisesti nauttivat kaupunkimaisemasta.

Katedraali

Entäs se Catedral de Santiago de Compostela sitten itsessään? Pytkinkiä ei voi ainakaan missään nimessä sivuuttaa kaupungissa kävellessä, sillä valtava kirkko näkyy ja kuuluu kauas kaupungin laitamille saakka. Lähes 1000-vuotta vanha kirkko edustaa vahvasti romaanista arkkitehtuuria pylväineen ja holvikattoineen. Sisälle pääsee tutustumaan ilmaiseksi, mutta kannattaa varautua jonoihin ja suureen ihmismassaan.

Mitään sen suurempia tästä kirkosta tietämättä löysin koko kirkon kiertävän jonon ja päätin liittyä sen jatkoksi. Eikö jono ole aina sen merkki, että nähtävillä täytyy olla jotain maagista? Tunnin jonotus ja pääsinkin pujahtamaan kellariin, näkemään 2 minuutissa Jaakob vanhemman haudan ja olin takaisin ulkona. Myöhemmin opinkin, että tuo hauta on Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita ja se on itseasiassa se koko Santiago de Compostelan juttu. Niin ja näin tunnin jonottamisesta tuon näkemiseksi voi lienee olla kahta mieltä, mutta sitä varten se jono siellä kiertää.

Haudan lisäksi kirkko oli näin itselleni hyvin tyypillinen katolilainen katedraali. Harmaita sävyjä, iso keskilaiva, upeat alttarit ja veistoksia.

Uusi kaupunki

Santiago de Compostela on kuitenkin muutakin kuin kompakti vanhakaupunki ja katedraali, sillä suinkaan 100 000 ihmistä ei asu tuolla kapeiden kujien varrella. Historian lisäksi Santiago de Compostela on tänä päivänä yksi Galician merkittävimmistä keskuksista, sekä yksi Pohjois-Espanjan tärkeimmistä yliopistokaupungeista.

Uudet kaupungin osat eivät kuitenkaan tarjoa matkailijalle suuremmin mitään erityistä silmänruokaa. Itseasiassa kaupunki vaikutti kokonaisuudessaan melko rähjäiseltä ja laittamattomalta. Jos kuitenkin tarvetta on ostoksille (niin kuin minulla, kiitos vain kylmä sää) Galicia-aukiolta lähtevä katu Rúa de Montero Ríos ja sen sivukadut tarjoavat tähän tarpeeseen helpotusta.

Uuden kaupungin puoleisissa osissa voi myös katsastaa esimerkiksi Alamedan puiston ja tunnetun yliopiston.

Ruokaa, lepoa ja paksua vaatetta

Vaikka Santiago de Compostela onkin suorastaan turistirysä, se ei tarkoita etteikö jopa vanhassakaupungissakin saisi aivan loistavaa ruokaa. Jos päivällä tuli oikaistua nopeasti tutulla ja turvallisella 100montaditoksella, illalle tuli niin hyvä suositus paikalla asuneelta kaverilta, että Tita-niminen tapasbaari piti lähteä testaamaan illan tunneilla. Täällä kun tilaan juoman (tuoppi noin 2,4 eur) saat siihen kylkipojaksi Santiagon parhaimman Espanjalaisen tortillan. Ja tässä ei ollut kyse mistään pienestä palasta vaan tuolla ihan oikeasti lähti kunnolla nälkä. Siihen kun kylkeen tilasi vielä talon omia kinkkukroketteja niin ei voi muuta kuin kiittää kontakteja ja suositella paikkaa myös eteenpäin.

Ja koska Santiago on sopivasti monien vaellusreittien päätepiste, tarkoittaa se myös sitä, että kaupunki on täynnä jos jonkinlaista majapaikkaa. Majapaikkaa valitessa kannattaa miettiä haluaako yöpyä keskellä lähellä kaikkea, vaiko laitamailla tai kenties syrjässä sijaitsevan bussiaseman tai juna-aseman vierellä. Itse olin koko päivän reppuni kanssa kaupungilla ja suuntasin illaksi yliopistoresidenssi Oregariin (35 eur / yö / huone omalla kylpyhuoneella) rautatieaseman lähettyville, josta matka aamulla jatkui aikaisin kohti Vigoa. Residenssi oli oikein siisti ja hyvä vaihtoehto budjettimatkalle.

Ja sitten pakko mainita loppuun vielä siitä säästä. Tokihan minä tiesin, että Pohjois-Espanja ei ole sama kuin Madrid tai Andalusia, mutta kyllä se kylmyys silti vain osasi järkyttää vähän liian hyvälle tottunutta Madridin asukkia. Varaudu pahimpaan vaikka säätiedotus näyttäisi aurinkoa ja lämpöä, sillä täällä sää vaihtelee minuutin välein ja tuuli oikeasti hakkaa todella kylmänä ihon alle. Kesälläkään ohut takki ja pitkät housut ei ole ollenkaan huono valinta pakata sinne laukun pohjalle…

Näin siis Santiago de Compostelasta tulisi ensimmäinen kosketukseni Galiciaan. Se ei ehkä ollut niin ihana kuin olin kuvitellut, mutta hyvä aloitus uusien alueiden valloitukselle. Santiagolle suosittelenkin antamaan yhden päivän aikaa ja voin luvata, että koko kaupunki on oikeastaan sillä nähty.

Mallorca ja hemmotteluloma Santa Ponsassa

Viikko sitten Mr. Ryan lennätti Mallorcan saarelle pitkän viikonlopun viettoon nauttimaan Mallorcan rannoista ja rennon letkeästä elämänmenosta. Tälle lomalle haluttiin hieman enemmän laatua ja tähtäimessä täysi rentoutuminen lomakyläksi valikoituikin pieni Santa Ponsa, Palmasta noin 22 kilometriä lounaaseen.

Pieni poukama osoittautui tyypilliseksi lomakyläksi. Siinä missä kaikki nuoriso ja villi elämänmeno jäi 6 kilometrin päähän Magalufiin, Santa Ponsa oli täynnä lapsiperheitä ja pariskuntia. Elokuinen ranta oli tupaten täyteen ahdettu, mutta kieltämättä kaunis. Noin muuten Santa Ponsa olikin turistikauppoja, hotelleja ja hyviä palveluita. Ei mitään nähtävää, mutta aivan loistovalinta rentouttavalle helpolle lomalle.

Kolme ravintolaa, jotka ehdimme kolmen päivän aikana testata Santa Ponsassa olivat kaikki hyviä. El Ceibossa herkuteltiin ensimmäisenä iltana latinalaisen amerikan vaikutteilla ja kunnon pihvillä. Restaurante Beach Bar Empatheiassa maistui thaityyliin valmistettu wokki ja El Balcón de Mariassa oli pakko maistaa paikalliset paellat kauniissa merinäkymissä. Kaikille siis voi antaa suosituksen.

Ja koska tämä loma oli hemmottelua parhaimmillaan valikoitui hotellikin hieman astetta laadukkaampana. 4* Adults Only Beach & Spa Senses Santa Ponsa oli aivan erinomainen valinta. Mitä käveltiin kylää ympäri oltiin varmoja, että tämä oli koko kylän paras hotelli. 5 ulkouima-allasta, pieni spa, tilava huone parvekkeella allas- ja merinäkymällä, upea sadesuihku ja leveä ja suuri sänky oli jotain mihin tämä Suomi-tyttö ei ole varsinaisesti tottunut kotona eikä lomillaan. Tähän kun vielä lisää niin kattavan buffetaamiaisen kuin tarjolla saattaa olla, olen ihan varma että voisin ihan milloin tahansa palata tänne takaisin. Niin ja ei unohdeta sitä tosi asiaa, että joskus on aivan mukava, kun lapset eivät ole valtaamassa uima-allasta ja yhteisiä tiloja.

Kolmeen päivään me ehdittiin kyllä poistua myös Santa Ponsasta ja vuokrata autokin. Mutta täytyy nyt sanoa, että se kaikki aika mikä tuolla vietettiin oltiin erittäin tyytyväisiä. Kun ehkä joskus palaan paremmalla ajalla saarelle, voisin nähdä majoittuvani uudemman kerran Santa Ponsassa.

Kajakointia Pohjois-Madridissa: Buitrago del Lozoya

Päivät aurinkoisessa Madridissa kuluvat ihan kamalaa vauhtia. Vapaa viikonloput on käytetty arvokkaasti ja niinpä viime lauantaina suuntasimme aamulla Plaza Castillalle ja hyppäsimme bussiin numero 191 joka vei pari seikkailijaa Madridin alueen pohjoisosiin Buitrago del Lozoyan pieneen kylään.

Puolentoista tunnin kylämatkan jälkeen saavuimme perille helteiseen Buitragoon, joka osoittautui kaikkea muuta kuin uinuvaksi. Parin tuhannen asukkaan kylä koostuu pienestä muurien ympäröimästä vanhastakaupungista, linnoituksesta, uusista osista, sekä kylää vierustavasta joesta. Tämän reissun tarkoitus ei ollut kuitenkaan pelkästään katsastella vanhoja kujia vaan suunnata joenvarteen, ottaa kajakit alle ja katsella kaupunkia joelta käsin.

Kajakki irtosi 13 eurolla 2 tunniksi ja sesonkiaikaan varaus on tarpeen tehdä etukäteen. Meillä olikin varaus puolelle päivälle ja kun saatiin porukka kokoon lähdettiin tutustumaan Buitragon jokeen innolla. Jokivesi oli virkistävää ja uskomattoman kirkasta. ja 2 tunnissa ehdittiin aika hyvin kajakoida muurien toiseen päätyyn ja takaisin, sekä pitää pieni lepotauko kivirannalla.

Lauantaipäivä Buitragossa on kuitenkin muutakin kuin kajakointia ja vanhankaupungin kujia, sillä väkimäärää selitti myös viikottaiset maalaismarkkinat. Maalaismarkkinoilta lähtikin mukaan suoraan tuottajilta ostettuja hedelmiä ihan pilkkahintaan. 2 kiloa kirsikoita ja kokonainen paistettu kana kainalossa olikin hyvä suunnata piknikille joen rannan kallioille. Raikas ja kirkas vesi oli omiaan myös uimiseen ja tämä mahdollisuus käytettiinkin hyväksi.

Loppuilta tehtiinkin uusia tuttavuuksia ja päädyttiin autokyydillä uima-altaallisen omakotitalon pihamaille pelailemaan lautapelejä viimeisen lähijunan lähtöön saakka. Tällaista spontaaniutta elämä on parhaimmillaan Madridissa.

Jos siis mieli haluaa vesistömaisemiin päiväreissulle Madridista Buitrago del Lozoya on siihen juuri eikä melkein täydellinen vaihtoehto. Meillä jäi tällä kertaa vanhankaupungin kujat kiertämättä, mutta tuskimpa tuolla kujilla ja linnoituksella tulee pettymäänkään.