Ensimmäisen viikon huomioita Madridista

Hui, ensimmäinen viikko kaupungissa on vierähtänyt aivan huomaamatta. Päivät on ollut yhtä juoksemista, sillä jostain syystä en vain saa itselleni sisäistettyä, että nyt oikeasti asun täällä enkä ole vain pikaisella kaupunkilomalla. Paljon olen nähnyt ja paljon on vielä näkemättä. Tässä joitain ensimmäisen viikon mietteitä ja ajatuksen juoksua.

SAM_7355 SAM_7338

Asuntola

Tartuin helpoimpaan ja varasin hyvissä ajoin itselleni paikan yliopiston asuntolasta, sillä koin sen parhaimmaksi hinta-laatusuhteeltaan. Madridin hinnat ovat korkeat ja tämä oli myös oikeastaan ainoa omalle kukkarolle mahdollinen ratkaisu yksiön hankintaan. Olen ollut tyytyväinen, sillä oma pieni koloni on viihtyisä ja rauhallinen yhteisistä tiloista puhumattakaan. Löytyy nimittäin iso kuntosali, pelihuone Wii laitteineen, biljardipöydät, pingikset, pöytäjalkapallot ja kunnon baari. Nälän yllättäessä hampurilaisen/hodarin/pitsan ranskalaisilla ja kahdella oluella tai yhdellä muulla virvokkeella saa 4 eurolla. Ja mikä parasta yliopisto on aivan vieressä, joten asioiden hoitaminen on ollut täältä käsin hyvin helppoa.

Sää

En ole koskaan kokenut samanlaista kylmyyttä kuin ensimmäisenä yönä ja viimeisimpinä päivinä kaupungissa. Aurinko on paistellut lähes lakkaamatta kirkkaalta taivaalta, mutta voi kurja kun osaa olla kuiva ja kylmä ilma. Päivisin lämpötila on noussut keskimäärin 10 asteeseen, mutta kun yöllä mennään poikkeuksetta pakkaselle sisällä on niin kylmä, että ensimmäisen päivän ostosreissu Ikeaan ja skandinaavisen paksun täkin ostaminen oli elämäni paras ostos. Omaa tyhmyyttä oli myös hukata jo Helsinki-Vantaalle reissuun ottamani lämpimin takki ja sen hihassa pipo, lapaset ja huivi. Mutta kevättakilla on hyvä karaistua ja leikkiä etelänlomaa.

SAM_7409 SAM_7410

Ostokset ja hintataso

En pääse yli enkä ympäri kuinka halpaa täällä osaa olla. Vaikka rahaa on mennyt niin paljon etten pankkitiliä uskalla katsoa kaikkeen tarpeelliseen, uskaltaisin väittää että Suomessa samoista ostoksista olisin maksanut tuplahinnan. Ihan vain vertailullisesti ulkona päivän menun (alkupala, pääruoka, jälkiruoka ja juoma) saa noin 9 eurolla ja churrot suklaalla lähtee keskimäärin 3 eurolla. Kaupassa laktoositon maitopurkki on maksanut 70 senttiä ja kanafileiden kilohinta huitelee vaivaisessa 4-5 eurossa per kilo. Kaiken halpuuden keskelle laitoin kuitenkin merkille, että peruna ja kaurahiutaleet on kalliita ja noin muutenkin mitä terveellisempiä valintoja yrittää tehdä, sitä kalliimmaksi se tulee kukkarolle. Kyllä on itsekuri tarpeen kun jättidonitseja paistotiskistä saisi 30 sentillä…

Julkinen liikenne

Homma ei mennyt ihan nappiin saapuessani maisemiin, sillä vaikka kuinka olin katsonut bussilinjat valmiiksi en sitten kuitenkaan väsyneenä ilman nettiä löytänyt toista perille tuovaa bussia ja tyydyin taksiin. 20 kilometrin matka kustansi taksilla 29 euroa ja ymmärsin, että täällä taksat vaihtelevat vyöhykkeiden mukaan.

Tämän jälkeen julkinen on toiminut kuin unelma. Täältä maaseudulta vetää lähijunalla kolmen vyöhykkeen läpi kirkonkylälle joka 7 minuutti 1,85 euron yksittäislipun hintaan ja matka kestää sellaisen 20 minuuttia. Junakorttini on hankinnassa ja odotan sen saapumista seuraavan kuukauden sisään. Tällä nuorisokortilla kuukaudessa saakin sitten päästellä millä vehkeellä haluaa ja niin paljon kuin jaksaa 20 euron kiinteään kuukausihintaan. Voin sanoa, että yksittäislipuilla tuhrailu on käynyt puuduttavaksi ja tänäänkin jäin porttien sisälle vangiksi, kun masiinat eivät vain halunneet lukea lippuani…

SAM_7376 SAM_7373 SAM_7328

Kaupunki

Viikon aikana olen ehtinyt verestää muistoja kaikilla Madridin kliseisimmillä paikoilla, mutta myös tutustua uusiin alueisiin. Sol, Plaza Mayor ja kuninkaanpalatsi olivat pysyneet ennallaan, samoin Retiron puisto ja sen vesistöt. Salamancasta löytyi edelleen rikkaita ja kuuluisia ja Justicia teki itselleni uutena alueena suuren vaikutuksen. Näiden lisäksi lähipitäjäni Alcobendas on tullut kätköily- ja ostosreissuilla tutuksi. Ihan heti ei siis Madridin barriot ole loppumassa kesken, vaikka kovasti haluankin kiertää jokaikisen läheltä ja kaukaa nyt, tässä ja heti.

 Sekalaisia ajatuksia

Saapuminen ei ole aiheuttanut itsessäni minkäänlaista alkushokkia. Toisina päivinä espanja on sujunut kuin natiivilta, toisina omissa ajatuksissa haahuillessa mistään ei ole tullut mitään. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olo on kuitenkin ollut kuin olisi kotiin saapunut. Tämä kaupunki on niin kodikas ja elävä, että tunnen niin suurta kiitollisuutta saadessani olla täällä. Integroidun ulkonäöllisesti hyvin suurkaupungin massan joukkoon ja tämä rento elämänasenne tarttui Suomityttöön jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien.

Yliopiston olisi tarkoitus alkaa puolentoista viikon kuluttua ja sitä ennen olisi tarkoitus tehdä yksi reissu heti viikonloppuna etelään ja sen jälkeen jatkaa haahuilua Madridin kaduilla. Odotan innolla muiden vaihtareiden tapaamista, sillä kansan ollessa yltiösosiaalista tämä oma yksinäinen haahuilu on välillä tuntunut…no yksinäiseltä. Kuntosalillekin nämä etelän hedelmät saapuvat suuressa laumassa…

SAM_7391 SAM_7416

Tällaista Madridissa. Somen päivitys jatkuu enimmäkseen Snapchatissa @kaksulii, mutta muuallekin  (insta ja fb) pyrin laittamaan aina jotakin. Kirjoitelkaapas myös toiveita, mitä haluatte täältä lukea niin pistetään toteutukseen. :)

Minä jatkan elämääni Madrileñana! Terkkuja maailmalle!

Lähtöä edeltävissä tunnelmissa

Viime viikot ovat olleet kiireisiä. Pistin asuntoni pakettiin ja muutin takaisin äidin hoiviin vuodenvaihteessa. Jokainen ilta on mennyt milloin missäkin kavereiden kanssa eläen ja kuulumisia vaihdellen. On ollut mahtavaa huomata, miten ihmiset on ja pysyy ympärillä vaikka viimeiset kaksi vuotta on tullut lähinnä keskityttyä opiskeluun, lomat reissattua ja jätettyä muut huvittelut muille.

Eilisen pakkasin paniikissa ylikilojen takia, silmissä on vilkkunut Espanja ja sydän on hakannut jännityksestä niin että viimeisimmät yöunet jäi oikeastaan nukkumatta. Kun se hetki mitä on suunnitellut yliopiston ensimmäisestä päivästä lähtien on käsillä, ajatukset ei vain pysy mukana että nyt se oikeasti tapahtuu.

ILLALLA OLEN OIKEASTI MADRIDISSA JA ASUN SIELLÄ!

Toivottavasti puolen vuoden aikana saan uusia ystäviä, Espanjan kielentaitoni kehittyy ja toivottavasti saan erityisesti lisärohkeutta käyttää kieltä ja päästä muutenkin jäykistä omista rajoistani eroon. Nyt eletään päivä kerrallaan ja yritetään ottaa kaikki irti vaihtoajoista.

Adios Finlandia y hola Espana! 

Turistirysän lähteillä Isolla Buddhalla

Kirkkaita säitä riitti Victoria Peakinkin jälkeen, joten seuraava aurinkoa vaativa retkikohde omalla listalla oli Iso Buddha Lantaun saarella. Niinpä tuota maailman isointa pronssi Buddhaa lähdettiin valloittamaan heti päivän valjettua keltaisella metrolinjalla aina päätepysäkille Tung Chungille saakka. Tung Chung oli kuitenkin vain välipysäkki, sillä kunnon turistilomailijoiden tavoin jatkoimme matkaa perille kaapelivaunun kyydillä patsaan juurille Ngong Pingiin.

cablecar ticket

Ngong_Ping_Cable_1

Ngong_Ping_Cable_2

Ngong_Ping_Cable_3

Ngong_Ping_Cable_4

Ngong_Ping_Cable_5

Kaapelivaunumatkasta sai maksaa itsensä kipeäksi, mutta 135HKD (noin 18 eur menopaluu) pääsi korkeuksiin tasaiselle nopealle kaapelimatkalle ihailemaan Hongkongin vuoristoisia rakentamattomia maisemia. Mitä korkeammalle koppi nousi, sitä sumuisemmaksi ilma muuttui, mutta se ei menoa haitannut. Samalla maisemassa alkoi välkkyä Honkkarin uusi moderni lentokenttä ja vihdoin Iso Buddha Patsas keskellä vuoren rinnettä. Budjettimatkailija olisi kuitenkin ehkä valinnut matkustusvälineeksi ihan tavallisen paikallisbussin (17,20HKD) ja säästänyt aika suuren pennin. Toisaalta omasta mielestäni maisemat oli ehdottomasti koko rahan arvoiset.

Tung Chung_1

Tung Chung_2

Tung Chung_4

Tung Chungilla odotti pahimman luokan turistikylä meininki eikä ensimmäisen minuuttien aikana joululaulujen soidessa ja valojen välkkyessä voinut olla varma oliko sitä Joulupukin pajakylässä vaiko toisella puolella maailmaa. Ensimmäisenä tarjottiin kaapelivaunuun noustessa otettua valokuvaa, sitten käveltiin rihkamakaupan läpi ja vasta sitten päästiin tekemällä tehdyn kylän kävelytielle, joka vei pikkuhiljaa kauppojen saattelemana kohti Buddhaa.

Tung Chung_3

BigBuddha

BigBuddha_2

BigBuddha_5

Jos tässä vaiheessa sitä pyöritteli päätään mihin sitä on joutunut, voin sanoa että purskahdin kirjaimellisesti nauruun kun vihdoin Buddha seistä törrötti siinä edessä ihmisten kuvattavana. Se oli iso ja se oli Buddha, ei kai sitä oltu muuta myytykään. Tämä oli taas niitä ”tulipahan käytyä” hetkiä, mutta nöyränä kaivoin kameran esille muiden ympärillä olevien kavereiden tavoin ja ikuistin patsaan, jonka jälkeen täytyi toki käydä vielä huiputtamassa patsas. Ihan kivat näkymäthän sieltä huipulta oli vuorille ja olipahan taas kokenut kunnon turistihetkiä oikein olan takaa.

Mahaviratemple

Kun homma oli tunnissa suoritettu päätettiin vielä katsella onko alueella yhtään mitään muuta tarjottavaa. Vierestä löytyikin pari temppeliä, joiden varjossa hengähtää ja katsella paikallisia. Kun vierestä lähti vielä Hongkong trailin kyltit oli iltapäivällekin sopivasti ohjelmaa.

Wisdom Path ei ollut pitkä, mutta sitäkin kauniimpi ulkoilureitti. Lievästi ylöspäin vievä polku luonnon keskellä tarjosi rauhaa. Vuorelta löytyi pieni tehty polku palkkeineen ja ilmeisesti viisaine sanontoineen. Oma Kiina kun on sen verran ruosteessa ettei me loppujen lopuksi siis edes tiedetty, mitä palkeilla oli sanottavanaan. Ruosteinen Kiina ei kuitenkaan siinä hetkessä paljoa haitannut, sillä lämmin aurinko, luonnonrauha ja evästauko kauniissa maisemissa piti tyytyväisenä. Polku olisi jatkunut Lantau Peakille asti, mutta tällä kertaa aika ei riittänyt valloittaa vuorta.

WisdomPath_1

WisdomPath_2

WisdomPath_3

WisdomPath_4

WisdomPath_5

Onneksi Lantau ja Tung Chung tarjosi siis muutakin kuin joululauluja ja lähes 30 metrisen patsaan. Tämän jälkeen ei voi kuitenkaan kuin taas todeta, että ihan mistä tahansa saa näköjään aikaan turistirysän sen kuin alkaa markkinoida ja rakentaa puitteita keskelle ei mitään. Vaikka ei sillä, jos aikaa on kaapelivaunu tarjoaa kieltämättä hienot maisemat ja samalla saa omanlaisensa elämyksen patsaan juurilla.

Nirson eväät Hongkongissa

Ei ole nirsolla helppoa Aasiassa. Tämän nirson pelastus jossain määrin oli kuitenkin rakkaus kiinalaista ja tulista ruokaa kohtaan ja niin sitä vaan joka päivä sai mahansa täyteen ja ruoka oli jopa maukasta. Kaikki paikalliset nyytit ja merenelävät katuruokineen jäi nyt maistamatta, mutta yritin tsempata ja valita listalta myös muutakin kuin ultimaattista lemppariani kanacurrya. Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin ja Kowloonin kansanravintolat pitivät matkailijan tyytyväisenä.

Mitäpä siis tuli syötyä?

Täytettyjä voileipiä

Spagettia

SAM_6173

Hedelmiä

Lammasaarella ruokapaikkoja oli nirsolla tarjolla rajoitetusti. Lamman juttu ovat merenelävät ja merenelävät ei missään nimessä ole oma juttuni. Lamman hintataso oli myös korkea, mutta minkäs teet kun on syötävä. Näinpä siis Lammasaari meni täysin länsimaalaisella hutulla. Mutta onhan fisusipsitkin kalaa, eikö? Jos siis et ole nirso mene ja syö tuoreita merenantimia. Jos olet kuin minä ja tulet päiväretkelle, ota omat eväkset mukaasi.

Lammasaaren tulen kuitenkin muistamaan trooppisen ihanista hedelmistä. Mikä on parempaa kuin tuorepuristetut mehut, hedelmävartaat ja kookosmehu. Ihan rehellisesti sanottuna, kun saa mangosmoothien käteen ei oikeastaan edes kaipaa muuta ruokaa.

Kanacurrya

Sweetsour kalaa

SAM_6438

Kaalikeittoa ja kalaa

Maissisoppaa

Possuwokkia

Naudanlihaa tomaattikastikkeessa

SAM_6715

Shenzenin chiliöljysoossia kalalla

Hongkongin kuhinassa ruokarituaalit tuli suoritettua joka ilta aivan hotellin kulmilla ja viikon aikana ehdittiinkin koluta jokainen halpa lähiravintola. Yksikään annos ei ollut pettymys, mutta vaikka tilasin joka soossin lihalla ei oikein yhdenkään liha ollut niin ”puhdistettua” että olisin sitä syönyt. Tämän ymmärrettyäni vaihdoinkin siis kalaan, joka oli huomattavasti maukkaampaa ja syömäkelpoisempaa nirsolle kuin yksikään lihanpala.

Sopat olivat omia kokemuksiaan. Ne tulivat kylkiäisinä ns. alkupaloina ja nirso sai taas uusia makuelämyksiä ja olin yllättynyt kuinka hyvää tuo maissikeitto osasi ollakaan. Chilisoossi oli niin tulista ja niin maukasta, mutta puikoilla nuudeleiden metsästys oli maalaistytölle aivan oma taiteenlajinsa sopan joukosta. Curry kuitenkin vei kaikesta voiton ja ihan rehellisesti olisin voinut syödä sitä joka päivä.

Herkuttelu koostui lähileipomon pullista, joita tuli haettua joka ilta iltapalaksi. Hyvää ja yksinkertaista, mutta ei mitään uutta tajunnanräjäyttävää. Centralin puolella oli pakko herkutella jugurttijäätelöillä paikan tullessa vastaan ja mihinpä sitä jäätelösuu tavoistaan pääsisi. Herkullistahan se oli, kuten jäätelö aina.
SAM_6469SAM_7191SAM_6279SAM_6281

SAM_6280

SAM_6658

SAM_6659

Joku muu kuin nirso tutustuisi kuitenkin Honkkarissa myös edellä näkyviin katuruokamahdollisuuksiin. Kojuja löytyy vaikka muille jakaa, jonottaakin saa jos haluaa ja ruokakin voisi olla maukasta. Minä kuitenkin keskityin vain ihmettelemään ja kuvaamaan ja jätin syömähommat muille. Ehkä vielä joku päivä saan rikastettua makunystyröitäni ja pääsen oikeiden elämysten pariin. Sen aika ei kuitenkaan ollut vielä ja olin oikein tyytyväinen omiin valintoihini. Ei tullut sorruttua mäkkäriin ja jokainen annos oli jollain tavalla omanlaisensa.

Hongkongin kliseisimpiä näkymiä Victoria Peakilla

Ei kaupunkia ilman tietynlaista vetonaulaa ja kohdetta, josta se tunnetaan. Kun kuulen sanan Hongkong, heti kaiken Kiina roinan jälkeen itselleni tulee mieleen kaikissa kuvissa vilkkuvat eeppiset näkymät Victoria Peakiltä. Ja koska nämä eeppiset näkymät hyppivät silmissäni jo ennen matkaa Victoria Peak täytyi lähteä valloittamaan paikan päällä heti ensimmäisenä kirkkaana päivänä. Kirkasta päivää ei tarvinut kauaa odotella, sillä heti ensimmäinen aamu Hongkongissa valkeni aurinkoisena ja niin me mentiin.

Peaktram

Peaktram

Niinpä aamuvarhaisella metro vei Hongkong Centralille, josta pienen jalkapatikan jälkeen löytyi Garden Roadin pää ja Peak Tramin lähtöpiste. Raitiovaunu on puksuttanut huipulle jo yli 100-vuotta ja vaikka mekin oltiin aikonaan liikkeellä ei ollut hankalaa tehdä päätelmää ihmismäärän perusteella junan elinvoimaisuudesta. Vaikka jono näytti pitkältä kuin nälkävuosi ei jonossa tarvinut seisoa lopulta kuin yhden tramin verran ja sitten olikin jo meidän vuoro astua menopaluu lipulla (40HKD noin 5 eur) kyytiin.

Matka oli aivan turhaa hehkutettu. Maisema oli lähinnä pusikkoa ja osittain lähen 50 % kulmassa menevän raitsikan kyyti välillä jopa epämukavaa. Onneksi matka ei ollut viittä minuuttia pidempi ja lähes 400 metrin korkeudessa odottivat uudet seikkailut. Tramin pysäkki huipulla oli sijoitettu ostoskeskuksen sisälle, josta oli yllättävän vaikeaa löytää ulos. Kaikki kyltit koittivat ohjata maksulliselle näköalatasanteelle, mutta koska 25HKD:n (3 eur) lisämaksu tuosta tuntui suurelle rahastukselle jäi se tällä kertaa välistä ja vihdoin tiekin löytyi ulos.

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Lionsviewpavilion

Vaikka maksulliset näkymät ei kiinnostaneetkaan, se ei tarkoittanut sitä etteikö ensimmäisenä ulos päästyä silmissä olisi vilkkuneet nuo kliseiset näkymät pilvenpiirtäjien yli. Ilmaisiin näkymiin paras koukkaus oli ehdottomasti Lions View Point Pavilion vain kivenheiton päässä ostarin aukiolta. Hetken odottamalla oma rako rotkon reunalle avautui ja nuo kliseiset näkymät oli silmien edessä. Kirkas sää, suurkaupungin horisontti ja näköalat pistivät suun hymyyn ja samalla totesin, että tuo maksullinen näköalatasanne on oikeasti aivan turha.

Näkymien jälkeen oli aika palata alkupisteeseen ja kauniin sään kunniaksi lähteä ulkoilemaan vielä  koko Hongkongin kliseisin ja tunnetuin 3 kilometrin mittainen kävelypolku Peakin ympäri. Ihan rehellisesti sanottuna Lamman jälkeen koko kävelyreitti tuntui tylsältä, varsinkin kun koko alkumatkan anti oli lähinnä puskamaisemat ja ensimmäiset kätkötkin oli hakkeroitu. Reitti kuitenkin parani loppua kohden, kun vihdoin ehkä puolivälissä maisemat kohti kaupunkia aukenivat silmien eteen, kätköjä alkoi löytyä ilman suurempaa vaivaa ja sopiva penkkikin löytyi hengähtämiseen. Loppupätkän kruunasivat maisemat myös saaristoon päin ja pieni vesiputous, jonka jälkeen jalat olivatkin kuljettaneet takaisin ostarille.

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Hongkongpeaktrail

Tämän jälkeen Peak olikin omiin mielikuviin sopivasti jo nähty ja täytti kyllä kaikki ne kliseiset odotukset, joita paikasta olin saanut mieliini etukäteen muodostettua. Tram jono oli saman mittainen ja jonon toinen tram vei takaisin alas ja centralin kuhinaan.