Päiväreissuillen selkeiden sävelten Salamancaan

Jotkut postaukset jää vain roikkumaan luonnoksien kätköihin ja Salamancan kohdalla on käynyt niin ja pahasti. Kaupunki ei kuitenkaan missään nimessä ansaitse enää yhtään enempää jossittelua, sillä nyt sukelletaan syvälle länteen lähes Portugalin rajalle Espanjan sisämaahan Salamancan kaupunkiin, johon tein päiväretken jo aikapäivää sitten.

Madridin ja Salamancan välillä etäisyyttä on sellaiset reilut 200 kilometriä, mutta pikajunalla tuokin matka taittui reilussa tunnissa. Näinpäs otin siis yhtenä aamuna aamujunan Chamartinilta ja olin jo kymmenen tienoilla tutkimassa uutta kaupunkia. Pikajuna jätti yksinäisen haahuilijan 1,5 kilometrin päähän keskustasta, mutta olipahan täydellinen syy katsella samalla edessä aukeavia kaupungin lähiöitä.

Salamanca on tunnettu puhtaasta espanjan kielestään ja täytyy myöntää, että se olikin ainoita asioita mitä kaupungista etukäteen tiesin vanhimman yliopiston lisäksi. Mistään pienestä kaupungistahan ei ole kyse, sillä Salamancassa asustelee lähes 145 000 ihmistä. Tämän kyllä näki selvästi kun puolen päivän aikaan jalat johdattivat ostoskatuja pitkin kohti keskustan kuhinaa ja kaupungin tarjoamia nähtävyyksiä!

Plaza Mayor

Kaupungin sydämeen ei voi astua saapumatta ensin Plaza Mayorin aukiolle, joka ihan hämmästyttävän paljon muistuttaa Madridin vastaavaa. Churrigueroiden suunnittelema aukio oli jo aamupäivästä täynnä kesäpäivästä nauttivaa kansainvälistä nuorisoa, eikä todellakaan jäänyt epäselväksi tämä kaupungin erityinen opiskelijakaupunki maine. Meno oli Espanjalaiseen tapaan rennon letkeää, mutta tällä  kertaa aukio sai toimia itselleni vain kauttakulkukohteena kohti Salamancan vanhoja katuja.

Tormes joki

Rehellisesti sanottuna ennen UNESCO-arvon saaneita pytinkejä halusin ihan ehdottomasti käydä hyppimässä jokivarressa ja katselemassa millainen on Torres-joki. Eteläinen jokiranta hieman ulkopuolella keskustasta oli kauniisti maisemoitu virkistyskäyttöön ja pienet saarekkeet ja kauniit sillat muokkasivat maisemaa, joista ehkä tunnetuin Roomalainen silta johdatti tutkimusmatkailijan takaisin kaupunkiin.

Katedraali

Katedraali loisti kauas joelle ja paikallisen ystäväni suosittelemana tämä olisi kuulemma se must juttu kaupungissa. 3,75 euroa tiskiin ja kädessäni oli lippu tornien tutkimista varten. Ei turhaa kaveri kehunut, sillä kierros oli pitkä ja näkymät yli Salamancan kaiken rahan arvoiset. Ahtaanpaikan kammoisille paikka ei kuitenkaan sovi monista pienistä portaikoista johtuen, mutta kerrankin oli sentään käytössä liikennevalot, jotta näitä ahdistavia yhteentörmäyksiä ei tarvinut kokea. Tornein lisäksi samaisella lipulla pääsi kurkkimaan itse katedraalia ylhäältä käsin, joten kierroksen jälkeen ei ollut enää tarvetta maksaa erikseen kirkkokierroksesta.

Espanjan vanhin yliopisto

Vuonna 1218 perustettu yliopisto on Espanjan vanhin ja nykyään yksi kaupungin suurimmista turistirysistä. Yliopiston sisälle pääsee tutustumaan 5 euron maksua vastaan ja täytyy myöntää, että rahaan nähden paikka oli itselleni aika kova pettymys. Rahalla pääsee katselemaan vanhan yliopiston luokkahuoneita, näyttelyitä ja esineitä eikä loppujen lopuksi alue ollut edes mitenkään mahdottoman suuri. Ainoa mitä todella rakastin oli yliopiston kirjasto, joka aiheutti heti mahdottomat Harry Potter vibat. Maantieteilijä nörtille vanhat karttapallot saivat myös aikaan ihastuksen huokailuja, mutta siihenpäs ne sitten jäikin.

Vanhakaupunki

Eikä kaupunkia ilman vanhankaupungin kujilla haahuilua. Salamancan vanhakaupunki ei ole mitenkää hurjan suuri, mutta kuten kaikissa Espanjalaisissa kaupungeissa viihtyisiä kuppiloita, tapaspaikkoja ja putiikkeja täynnä. Kauemminkin olisi voinut täällä haahuilla, jos aika olisi vain antanut myötä. Melko nopeaa saa nimittäin päivän kulumaan ihan vain jo vierailemalla edellämainituissa kohteissa sisällä.

Parque de los Jesuitas

Vielä viimeisenä matkalla takaisin kohti juna-asemaa bongasin kartasta ison viheralueen, jonka kautta halusin ehdottomasti koukata, nämä puistot kun täällä on aina mulle niin mieluisia. Hyvin Retiron mallinen puisto kutsui muurien sisäänsä, mutta valitettavasti tällä kertaa keskellä olevat pienet lammet olivat kunnostuksen alaisina ja tämän myötä lähes puolet puistosta suljettuna. En antanut remontin häiritä vaan kävelin puiston ja sen kukkivien puiden läpi istahtaen hetkeksi penkille katselemaan ympärillä olevaa luontoa. Jos siis Salamancassa haluaa nähdä jotain muutakin kuin kaupungin kiveä, kannattaa poiketa tässä puistossa.

Salamancan kiertämiseen riitti ihan hyvin aktiivinen päivä, mutta jos kaupungista haluaa ottaa enemmän irti eikä halua ns. suorittaa niin kuin allekirjoittanut näkisin kaupungin aika loistavana yhden yön ja kahden päivän kohteena. Silloin voisi istahtaa Mayorin aukiollekin katselemaan ihmisvilinää ja syömään jäätelöä.

Neljäs kuukauteni Madrileñana

Tämäkin postaus valuu nyt lähes viikon myöhässä, mutta ei katsella päivämääriä vaan otetaampas taas aikalisä ja katsellaan, mitä sitä tuli neljännen kuukauden aikana Madridissa puuhailtua.

Neljännen kuukauden vaihduttua heiluin Saharan aavikolla. Marokon reissu oli puolessa välissä ja tästä kohtaa alkoikin se reissun ”alamäki”. Toinen pidempi reissu kuukauden aikana tuli vietettyä Ibizalla ystävien kesken nauttien kirkkaasta vedestä ja kauniista rannoista. Samalla reissu oli Erasmus taipaleen viimeinen yhteinen reissu. Tiedän, kaikki on vielä kirjoittamatta mutta antakaa hetki aikaa!

Marokosta kotiuduttua olin niin loman tarpeessa. Seuraavana päivänä oli kuitenkin samantien maahanmuutto kurssin tekstianalyysi, jonka loppujen lopuksi tyrin ihan täysin. Olin valmistautunut normaaliin tenttiin, mutta sainkin tosiaan yhden tekstinpätkän (pakollisesta lukemistosta) nenän eteeni enkä toki tiennyt artikkelista yhtään mitään. En toki tiennyt myöskään sitä, että mukana olisi saanut olla kaikki materiaali, mutta näitähän sattuu. Muuten opiskelun merkeissä olenkin jo istunut viimeiset luentoni ja pyrkinyt valmistumaan lopputentteihin, jotka alkavat ensiviikolla.

Myös ihmisiä on riittänyt enemmän kuin koskaan menneen kuukauden aikana ja olen saanut nauttia erityisesti suomalaisesta seurasta. Ensin rakas ystäväni tuli viikon lomalle kaupunkiin, tämän lisäksi sain kaksi yhteydenottoa ihmisiltä joita en etukäteen tuntenut, mutta joiden kanssa vietin parasta aikaa Madridin kujilla. Oli ilo tutustua teihin kumpaankin, toivottavasti tunnistatte tästä itsenne! Loppuhuipennukseksi pariskunta Meriharakka blogin takaa saapui keväiselle lomalle Madridiin ja oli ilo tavata uudelleen illallisen merkeissä Marrakeshin jälkeen. Heidän blogiaan kannattaa nyt muutenkin katsella, sillä ahkerana heiltä on tullut julki jo kaikki postaukset koskien Marokkoa ja ihan tälläkin hetkellä postauksia Madridista tippuu hyvää tahtia.

Huhti-toukokuu on Madridissa myös täynnä pyhäpäiviä, josta on tullutkin otettua kaikki irti päiväreissuillen. Ensimmäinen päiväreissu sijoittuikin Madridin vuoristoon Patonesin alueelle kenttäkurssin merkeissä. Opiskelu oli reissusta kaukana, mutta näkymät jos jotkin antoivat parastaan. Oli myös hienoa päästä tutustumaan paikanpäälle Madridin maatilamatkailun kehittämiskohteisiin, joissa näin itse hurjasti potentiaalia.

Madridin sisäisiä tutkimusmatkoja tuli tehtyä kaksin kappalein. Ensimmäinen sijoittui seitsemän kummun siete tetasin puistoon, joka on ehdottomasti kaupungin paras salattu helmi maisemien ihailuun ilmaiseksi yläilmoista. Puiston parhaimmalle näköalakummulle katoimme kansainvälisen piknikin syöden Tsekkiläisiä perunalättyjä, Tanskan voileipiä, Espanjalaista munakasta ja omaa panostani marjamuffinsseja. Voin sanoa, että tästä ei piknik paikka ihan hetkessä parane.

Toinen sisäinen kohde oli Caprichon puisto, jolle valitettavasti sattui vähän epävakainen päivä. Puisto osoittautui kuitenkin yhdeksi kaupungin kauneimmista, joten paremmalla säällä teen uusintakäynnin ja lupaan jakaa teillekin enemmän tästä(kin) kohteesta.

Tällä hetkellä loppu Madridissa alkaa häämöttää ja ajatuskin lähtemisestä tuntuu pahalle. Tuntuu, että elämä on rakenutunut tänne niin hyvin viimeisten kuukausien aikana, että paluu ei vain enää tunnu mielekkäältä. Totuus on kuitenkin se, että kotiin on kuitenkin palattava ainakin 2-vuodeksi viimeistelemään maisterin opinnot, mutta se ei ole kuitenkaan estänyt jo nyt etsimästä mahdollista harjoittelupaikkaa kaupungista. Tällä hetkellä myös suunnitelmani siitä milloin ja miten aion palata Suomeen ovat niin levällään, että parempi vain elää päivä kerrallaan ja nauttia vielä ainakin kuukauden verran tästä elämästä.

3 päivän pikaloma Ibizalla

Huhhuh… En ehkä kestä kuinka aika juoksee. Tällä hetkellä menossa on viimeiset viikot ennen lopputenttejä ja seminaareja ja voin sanoa, että tälle blogiparalle ei nyt vain yksinkertaisesti ole aikaa. Varsinkin kun kaiken vapaa-ajan haluaa ymmärrettävästi käyttää ystävien kanssa kesäisessä Madridissa juosten ja nauttien näistä lähes viimeisistä hetkistä.

Sen verran haluan kuitenkin kanssanne jakaa, että kävimmepäs heittämässä viime viikonloppuna legendaarisen Erasmus experiencen Ibizalla. Matka oli nopea kolmipäiväinen, sää suosi ja me kaveriporukalla nautimme viimeisestä matkastamme tällä erasmus polulla yhdessä. Päädyimme tekemään reissun omatoimisesti ihan taloudellisista, mutta myös siitä syystä ettei meistä kukaan ole kunnon kreisibailaaja ja valmiit opiskelijamatkat olisivat olleet yhtä biletystä. Me siis keskityimme pelkän yöelämän lisäksi myös katselemaan saarta ja sen rauhallisia rantoja.

Kaikista kokemuksista saatte joku päivä kuulla lisää, mutta tässä näin alkuun pieni sneakpeak kolmeen päivään Ibizalla ja mitä joskus tuleman pitää.

Päivä 1. Saapuminen Ibizalle ja Formentera.

Päädyimme ottamaan Rynkyn aikaisimman aamulennon, jotta heti ensimmäisen päivän voimme hyödyntää lomalla. Näinpä siis saavuimme tunnin lennon jälkeen Ibizalle ennen kahdeksaa aamulla, suuntasimme noutamaan automme ja ajoimme Ibiza towniin ja lauttasatamaan. Otimme aamu kymmenen lautan Formenteralle, hyppäsimme turistibussiin ja kiersimme saaren päivässä. Illalla jokainen oli rättipoikki ja kun saavutimme kylämme Sant Antonin auringonlaskiessa oli jokainen valmis nukkumaan.

Päivä 2. Sant Antoni, Cala Saladeta, Cala Gracioneta, Ibiza Town

Toinen päivä aukesi viileän harmaana, joten päätimme startata päivän kiertämällä oman lomakylämme ympäriämpäri. Aamuinen rantatie oli autio, kalliot ja siihen tyrskivä meri uskomattoman kirkasta ja laivasatama täynnä toinen toistaan hienompia paatteja. Toki samalla katsastimme autiona yöstä hehkuvat baarikadut, sekä pääaukion ennen suuntaamista takaisin hotellille.

Kierroksen aikana ilma ehti lämmetä ja pilvet kaikota, joten suuntasimmekin rannalle. Pakkasimme auton eväistä ja otimme suunnaksemme Saladetan rannan, jota asuntomme respatäti suositteli Ibizan parhaana. Rantapäivän jälkeen kurvailimme Gracionetan rannan kautta takaisin Sant Antoniin ja pikaisten suihkujen jälkeen suuntasimme viettämään iltaa Ibiza Towniin. Ibiza Town ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, sillä ehdottomasti halusimme lähteä katsomaan palattuamme sitä kuuluisaa Ibizan yöelämää oman pitäjämme baarikaduille.

Päivä 3. Sant Antoni – Lentokenttä rantatietä pitkin

Jätimme asuntomme taakse, puimme uimakamppeet päälle, pakkasimme automme ja aloitimme aamuvarhain pienen roadtripin kohti lentokenttää katsellen matkalla 4 eri rantaa, tehden yhden kalliokiipeilyn läheiselle vuorelle ja sen tornille, sekä ajellen maalaisteitä saavutellen kauniita näkymiä. Kahdeksalta illalla olimme takaisin autovuokraamolla palauttamassa automme ja näin loma alkoi olla taputeltu. Lento takaisin Madridiin starttasi sen verran myöhään, että missasin ensin viimeisen junani ja sitten vielä yöbussinkin kotiin. Onneksi on pelastavat kaverit ja pääsin vihdoin kotiin seuraavana aamuna herättyäni ja junien taas kulkiessa.

Olihan taas siis pikainen ja raskas reissu, mutta ehdottomasti vaivansa arvoinen. Omat mielikuvat Ibizasta saivat kyytiä, sillä näyttihän tuo saari tarjoavan paljon muutakin kuin pelkkiä Irkkupubeja ja kalliita yökerhoja. Nyt ei muuta kuin ihanaa toukokuun jatkoa. Palailen kaikesta asialle heti kun aika sen sallii. Siihen asti tätä elämää voi seurailla instassa @kaksuli ja erityisesti snäpissä @kaksulii.

Patonesin parhaat maisemat ja opintomatka Madridin tyyliin

Pari kuukautta sitten territorion hallintaa koskevilla luennoilla opettaja alkoi suunnitella opintoreissua, jotta pääsisimme näkemään käytännössä ryhmätyöhön vaadittavia maisemia. Tuolloin lyötiin päivä ja kaikki lukkoon, mutta lumisade yllätti ja voitte kuvitella, että täällä ei silloin liikuta yhtään mihinkään. Uusi päivä opintoreissulle koitti noin viikko sitten ja tällä kertaa aurinko ja helle ottivat yhden vaihtarin ja kourallisen espanjalaisia opiskelijoita vastaan.

Olin ymmärtänyt etukäteen, että reissu vie vuorille kauniisiin maisemiin, mutta sen tarkempaa ideaa ei kyllä matkasta ollut. Onneksi opettaja tarttuikin heti minibussiin päästyä kunnon oppaan tavoin mikkiin ja alkoi selittää ummet ja lammet kaikesta vastaantulevasta. Espanjalaiset vetivät sikeitä kun itse mielenkiinnoissani kuuntelin tulevien kylien historiaa, muokkautumista ja tulevaisuuden näkymiä. Näinpä siis 40 minuutin ajomatkan jälkeen löysin todella itseni Madridin maaseudulta pohjoisilta vuorilta ja niiden kylien keskeltä, joista infoa sateli kuin räntää vappuna.

Ensimmäinen pysähdyspaikka löytyi Talamanca de Jaraman liepeiltä. Pienen uinuvan 3000 asukkaan pueblon viereltä löytyi kaunis näköalapaikka, jonne sitten kivuttiin karttakuvien kanssa, ihailtiin maisemia ja analysoitiin maisemaa. Kaunishan se oli, ei voi muuta väittää.

Seuraavalle pysähdykselle matka jatkui pohjoiseen El Vellonin 1700 asukkaan kylää kohti.  Taasen löytyi kukkula maisemineen, kaunis pieni hautausmaa, sekä uinuva kylä joka kutsui opintomatkaajia välitauko olusille. Johan siinä ehti kahden näköalapaikan jälkeen uupuakin, huhhuh! Muutaman virkistävän jälkeen päästiinkin viimein asiaan ja matka jatkui reissun pääpaikkaa Patonesin kylää ja sen ympäristön luontokohteita.

Bussi kiemurteli uuden ala-Patonesin läpi kohti vuorenrinnettä ja ylä-Patonesin vanhaa pientä antiikkista keski-aikaista kivikylää. Vuoren rinteeseen rakentunut pieni kylä oli jotain niin kaunista varsinkin näköalapaikalta, jossa toki ensimmäisenä täytyi kaivaa eväsleivät (ja uudet tölkit kaljaa) esille ja nauttia maisemasta ja maaseudun rauhasta. Samalla opin Patonesin olevan yksi Madridin maaseutualueiden kehittämiskohteista, johon toivotaan vireyttä pienellä matkailullisella toiminnalla, Jo nyt tähän muutaman mökin kattavaan kylään oli avattu pari tunnelmallista ravintolaa, sekä paikallisten ylläpitämiä maaseutumajoituksia tarjoten matkailijoille vain parasta laatua.

Pienen ylä-Patonesin kierroksen jälkeen lähdimmekin sitten katsomaan, mitä muuta seutu tarjoaa matkailijalle laadukkaiden majoitus- ja ravintolapuitteiden lisäksi. Nopeaa selvisi, että Patonesin juttu on ihan ehdottomasti ympärillä levittäytyvä luonto ja rauha. Pieni patikointi laaksoa pitkin avasi sen verran kauniit näkymät, että voisin aivan hyvin nähdä itseni rentouttavalla viikonloppulomalla nuissa maisemissa. Parasta oli kuitenkin pienen automatkan päässä sijaitseva Atazarin tekojärvi alhaalla laaksossa, johon avautui ihan mielettömät maisemat vuorenrinteeltä. Siinä näköalapaikalla maisemaa ihaillessa olisi voinut kuvitella olevansa vaikka Suomessa, mutta kirkas aurinko ja helle kuitenkin vakuutti Espanjan maaperästä.

Viimeinen pysähdys tapahtui Torrelagunan kylässä, joka on alueen isoin urbaani keskittymä lähes 5000 asukkaallaan. Opettaja halusi poiketa paikallisessa leipomossa ja kävimme ottamassa ryhmäkuvia paikallisella Plaza Mayorilla. Nämäkin kujat vakuuttivat mut ihan sata nolla ja olin niin hymyä koko reissusta ja onnellinen mahdollisuudesta päästä mukaan.

Aina se vaan hämmästyttää, miten näinkin läheltä valtavaa metropolia voi löytyä tällaista luontoa, rauhaa ja uskomattomia paikkoja. Jos uskaltaisin ajaa täällä ja omistaisin auton, vetäisin varmasti harvase viikonloppu vuorille nauttimaan luonnosta ja raikkaasta ilmasta. Eihän samassa puolessa tunnissa pääse kotona kuin Oulun keskustasta Koiteliin! Hykertelen innosta ajatellessanikaan seuraavaa suunnitteilla olevaa Madridin maaseutu matkaa vuorille. Ehdottoman helppoa toteuttaa päiväreissuna, jos kaupunki-ilma alkaa tökkiä!

Ensikosketus Marokkoon Asilahissa

Yön bussimatkan jälkeen Madridista ensin Tarifaan ja lautalla yli Tangeriin oli siis aika aloittaa Marokko seikkailu. Aamun valjetessa minipakumme odottivat satamassa ja suuntasivat samantien kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa pientä Asilahin rannikkokylää noin 50 kilometrin päässä Tangerista. Ensimmäisen 50 kilometrin aikana saatiinkin ihailla väsyneillä silmillämme kauniita rannikkomaisemia ja edessä avautuvia rantoja. Tasaisessa maastossa avautuivat toistuvasti uuden karheat hotellit, kesken jääneet hökkelit ja maalaismaisema sisältäen milloin minkäkin näköisiä elukoita. Maisema ei ollut yhtään sitä, mitä mielessäni Marokolta odotin.

Asilah oli helppo lasku Marokkoon ja pieni uinuva kylä suorastaan odotti ihmisiä tutkimaan valkosinisiä katujaan. Aikaa pysähdykselle oli varattu puolitoista tuntia ja itse halusin käyttää sen syömisen sijaan nimenomaan kaupungin tähyilyyn. Niinpä astuimme muutaman kaverin kanssa muurien sisälle ja aloitimme tutkailun vailla minkäänlaista päämäärää.

Asilahissa ei voi sanoa olevan mitään must nähtävää, mutta kujat kutsuivat syvemmälle ja syvemmälle. Näin jälkeenpäin parasta olikin se kaikki rauha ja kauneus, mitä kaupungilla oli tarjota. Vähän kuin viimeisenä matkalla tullut sininen kaupunki Chaoen, mutta ilman sitä järkyttävää väkimäärää.

Toinen ihastuttava piirre kujahaahuilun lisäksi oli toki sijainti meren rannalla. Kun rannikolla koko elämänsä asunut Suomi-tyttö pääsi vihdoin haistamaan ja tuntemaan meren, ei sitä kyllä voittanut yhtään mitään. Itse kaupungista ei ollut pääsyä meidän ajalla upottamaan varpaita Afrikan rannikon hiekkaan, mutta kaupungin ympärys oli täynnä kaunista rantaa, jonne olis ollut kyllä pakko päästä, jos aika olis vain antanut myöten.

Tunti kierrellessä meni siis aivan liian nopeaa ja ajateltiin vetää pikaisesti pientä evästä ennen matkan jatkumista. Meidän pieniä snäksejä sai kuitenkin odotella sen verran, että kun tilaamamme paikalliset lätyt tuli pöytään täytyi meidän maksaa samantien, jättää kuuma tee juomatta ja ottaa lätyt kauniiseen käteen ja jatkaa matkaa. Rahallinen menetys ei ollut kova, sillä tuosta lätystä ja teestä euroilla maksettaessa sai kustantaa vaivaiset 2 euroa. Pakuille päästessä saimme kuitenkin kuulla muiden olevan vielä syömässä ja tämän takia matka jatkuisikin vasta tunnin päästä… Tämä oli siis ensilaskeutuminen tämän reissun aikatauluun ja veti Suomitytölle savut korviin ihan vain senkin periaatteen takia, että itse jätimme ruokailun kesken aikataulun vuoksi…

Kun sitten siis saimme tunnin lisäaikaa, ei meillä ollut enää mitään tietoa mitä voisi tehdä. Vähän kävelimme rannikkoa ja jututimme paikallista mummoa, joka oli niin onnellinen juttuseurasta. Ihan yleisesti voinkin tässä vaiheessa todeta, että Marokkolaisilla on ihanan kattava kielitaito ja tämänkin mummon kanssa juttu sujui kuin rasvattu espanjaksi.

Asilah on näitä uuden sarjan lomakohteita, mutta aika uinuvahan tämä vanhaosa itsessään oli. Asilah tarjosikin rauhaisan kaupunkipysähdyksen ja ensikosketuksen Marokkoon. Varsinkin kun tästä matka jatkui saman päivän aikana Rabatin kautta kohti Casablancaa, joissa kummassakin riitti menoa ja vilskettä huomattavasti enemmän.