Budjettimatkailijan ilmainen päiväreissu Toledoon

Päiväreissuillu sai jatkoa Toledolla, jonka piti alunperin olla rento reissu itseni kanssa. Loppujen lopuksi mukaan päätyi lähtemään kuitenkin 2 tsekkien edustajaa, sekä espanjalainen ja tanskalainen. Deitit oli sovittu aamulle Plaza Eliptican bussiasemalle, josta tarkoitus oli startata Toledoon klo 10:30 lähtevällä bussilla. Suomalainen ja skandinaavi oli toki puoltatuntia ennen sovittua aikaa paikalla ja ihmettelemässä jonon pituutta Toledoon. ”Va faan” siinä pääsi suusta itse kullakin ja niinpä me sitten päätettiin mennä jonon jatkoksi, jotta etelänkasvatit voivat vain kiilata ja liittyä seuraan saapuessaan.

Suunnitelma oli kympin arvoinen, mutta ei sitten kuitenkaan ihan toiminut, sillä kaikesta jonotuksesta ja odotuksesta huolimatta muu seurue ei ehtinyt paikalle ennen kuin pohjoisen kasvatit oli jo jonon kärjessä ja valmiina nousemaan seuraavaan bussiin. Koska pohjoisen ihmiset on myös rehellisiä, niinpä me jätettiin meidän paikkamme puolen tunnin jonotuksen jälkeen ja tyydyttiin kohtaloon, että jonotus on edessä uudemman kerran kunhan muut saapuu paikalle. Ja kun loppurykelmä saapui vihdoin muodikkaasti sovitusta myöhässä oli aika mennä jonoon uudelleen, purra hampaita yhteen ja miettiä mielessä pitikö sitä taas mennä avaamaan suunsa ja kertoa reissuideasta muille. Puolisen tuntia sovitusta myöhässä piippautimme kuitenkin matkakorttimme lukijaan kuin tavallisessa paikallisbussissa ja aloitimme tunnin kestävän bussimatkan etelään.

toledo_1

toledo_3

toledo_4

toledo_6

85 000 asukkaan Toledossa odotti puolipilvinen lämmin sää, mikä sopi paremmin kuin hyvin hienoon suunnitelmaamme haikata joen mutkan sisälle jäävä kaupunki ensin ulkoapäin ympäri 4 kilometrin pituisella näköalareitillä. Koko reitin kiertämisen ajan Toledon kaupunki vilkkui ylväänä joen toisella puolella ja mitä korkeammalle itse nousimme sitä vaikuttavammaksi näkymä kaupunkiin kuin myös alas laaksoon muuttui. Matkan varrelle jäi siltamaisemia, yksi hylätty rakennus ja monia näköalapaikkoja. Parasta oli kuitenkin läheisen kukkulan valloitus näkymineen, joka voitti ehdottomasti tunnetun Mirador del Vallen näkymät heittämällä.

toledo_7

toledo_14

toledo_7

Vihdoin 3 tunnin ja aika monen paikallisen Potnapekan ohiajon jälkeen saavuimme mekin vihdoin San Martinin sillalle ja oltiin aika just eikä melkein valmiita astumaan vihdoin porteista sisään keskiaikaiseen kaupunkiin. Ensimmäisenä tervetulleeksi toivotti Toledon oma köysirata, jolla ihmiset nauttivat liidosta rotkon yli. Toiseksi Unescon maailmanperinnön kujat toivottivat tervetulleeksi haahuilun pariin ja voiko näistä kujista nyt olla tykkäämättä.

toledo_8

toledo_9

toledo_12

toledo_10

Aikaa itse kaupungille jäi aivan liian vähän, mutta ulkopuolelta kävimme bongailemassa kaikki tunnetuimmat kivikasat. Ensimmäisenä vastaan tuli  San Juan Reyesin luostari. Tästä matka jatkui antiikkisia katuja pitkin kohti synagogia ja juutalaista osaa. Samalla oli aikaa ihailla näkymiä puistosta kaupungin puolelta kohti laaksoa, jossa juuri muutama tunti sitten olimme kävelleet. Täytyy sanoa, että maisemat oli ehdottomasti paremmat toiselta puolelta. Viimeisenä matka vei Toledon goottilaiselle Katedraalille, sekä reilu 1400-vuotta vanhalle linnoitukselle.

toledo_14

SAM_8411

toledo_16

toledo_17

toledo_18

Tämän kierroksen jälkeen aurinko alkoikin laskea ja me otettiin takaisin suunnaksi bussiasema. Taas  kerran bussiin sai jonottaa, mutta minkäs teet kun ilmaisia vaihtoehtoja on tasan yksi. Loppujen lopuksi Madrid saavutettiin kuitenkin hyvissä ajoin ennen viimeisten lähijunien menemistä vielä takaisin kotiinkin.

Toledo oli kaikin puolin kaunis ja itse vanhaankaupunkiin täytyy tehdä uusi reissu as soon as possible. Tämän reissun parasta antia oli kuitenkin kaupungin ympäri menevä haikki. Ensi kerralla keskittymispiste on vanhankaupungin rakennuksissa! Ehdottoman sopiva mahdollisuus päiväretkikohteeksi Madridista ja mikä parasta joukkoliikenteen kortin omistamalla ja omat eväät mukaan ottamalla hintaa tälle reissulle voi tulla tasan 0 euroa.

Toledon saavuttaa junalla (Atocha) puoleen tuntiin ja noin 10 eur yhdensuuntaiseen hintaan. Bussimatka (Plaza de Elíptica) kestää noin tunnin ja maksaa noin 5 eur suuntaansa. Hoksaa, että Madridin joukkoliikenteen kuukausikortilla matkan bussilla voi taittaa ”ILMAISEKSI”.

Ensimmäinen kuukauteni Madrileñana

En ehkä usko, että ensimmäinen kuukausi Madridissa on jo oikeasti kulunut. Päivät ja viikot tuntuu valuvan ohjelmantäyteisinä ja tässä lähiviikkoina odotan menon rauhoittuvan kun opintohommat lähtee kaikilla kunnolla käyntiin.

Ensimmäisen kuukauden aikana olen kuitenkin saanut otettua ydinkeskustan kadut kunnolla haltuun itsenäisesti ja erilaisten tapahtumien muodossa. Olen löytänyt rutiininomaiset paikkani lenkkeilyyn ja tutustunut Madridin maaseudun lähiöihin. Olen testannut eri ruokakauppoja, ravintoloita ja rooftopbaareja ja löytänyt omat suosikkini. Ja mikä parasta, olen haahuillut ja tavannut ensimmäistä kertaa Nooran Kerran poistuin kotoa blogin takaa, koska missäpäs muualla Oulun ja Tampereen asukki voisikaan ensimmäisen kerran tavata kuin Madridissa.

Kaiken tutustumisen ohella pyrin käymään ESN:n järjestämissä orientaatiotapahtumissa, jotta näkisin muita Erasmus ihmisiä. Jo heti ensimmäisen city tourin jälkeen kuitenkin totesin, että näissä tilaisuuksissa on hankalaa tutustua kunnolla ihmisiin. Voi surkeus kun ihmiset ovat vain jakautuneet ryhmiin omien kansallisuuksiensa mukaan. Koitapa siinä sitten suomalaisena kielitaidottomana ihmisenä päättää sujuisiko tänään kenties ranska, saksa vai italia parhaiten…

Yksin en ole kuitenkaan aikaani viettänyt, sillä kaikki pointsit tälle ihan parhaalle asuntolalle, jossa on niin hyvä vaihtariporukka ettei parempaa olisi voinut toivoa. Suurin osa ajasta onkin mennyt näiden ihmisten kanssa milloin keskustan kujia tallaillessa, milloin biljardia pelatessa, milloin leipoessa ja milloin tehdessä mitäkin. Asuntolan porukan lisäksi olen ollut positiivisesti yllättynyt kuinka ihanasti ennaltaan tuntemani Madrileñot ovat halunneet ottaa Suomi-tytön mukaan omiin illanistujaisiinsa ja tutustuttaa omiin kavereihinsa.

16426252_1080183155442245_6932226326747698193_n

Tämän kuukauden aikana olen myös startannut opintoni ja luonut itselleni juuri sopivan löysän lukujärjestyksen. Kolme kurssia (18 op) on tälle keväälle ihan sopivasti, kun opiskelukieli on kuitenkin espanja. Parasta tässä lukujärjestyksessä on kuitenkin pitkät viikonloput, sillä perjantait ovat aina vapaita ja torstainakin ainokainen luento loppuu jo kello 10.

Ja pitkien viikonloppujen mahdollistamana olen kuukauden aikana pyöritellyt kerran jos toisenkin karttaa ja tehnyt suunnitelmia vapaapäivien varalle. 4 päivän Tenskun loman lisäksi aloitin perjantaina päiväretket ja tarkoitus olisi jatkaa näitä päiväretkiä nyt viikottain. Jos sää suosii ensi viikonloppuna suuntanani on Toledo.

SAM_7522

SAM_7744

SAM_8070

Näin kuukauden kokemuksella en voi sanoa kuin viihtyneeni tässä kaupungissa. Ainoa raivostuttava asia on ollut sää. Kylmä rintama ja palelu vaihtuivat pari viikkoa sitten harmauteen ja sateeseen ja jotenkin näyttää ettei näille sateille näy loppua. Sitä tuskaisen kuumaa mantereen kesää siis odotellessa!

Ja tätä elämää Madridissahan voi seurata parhaiten Snäppini kautta @kaksulii, sekä Instassa @kaksuli. Klikkaa siis itsesi sisälle, jos kulissien takainen elämä kiinnostelee.

Ei muuta kuin hyvää alkanutta viikkoa kamut!

Päiväreissuillen Madridista Ávilaan

Karttaa on tullut pyöriteltyä harvase päivä ja koska perjantai aamu valkeni lumisateen voimin Madridissa, klikkasin itseni Renfen sivuille, selasin mahdolliset aikataulut läpi, katsoin säätiedot ja ei kauaakaan kun istuin junassa kohti Ávilaa. Kohteestahan en tiennyt etukäteen muuta kuin sijainnin kartalla, mutta se jos mikä sai olon entistä innokkaammaksi. Lähes kaksituntisen junamatkan aikana ehti kuitenkin kuluttaa prepaidia, katsella tärkeimmät vierailupaikat ja valmistautua kovaan kävelyyn uusissa maisemissa.

Ávila_1

Ávila_2

Ávila_3

Ávila_3

Ávila_4

60 000 asukkaan pitäjän juna-asema sijaitsi noin kilometrin päässä vanhankaupungin muureilta. Uusi osa vaikutti siltä kuin muutkin Espanjalaiset kaupungit. Hyviä leipomoita, mielenkiintoisen näköisiä pikkuputiikkeja ja viihtyisä keskuspuisto. Rehellisesti sanottuna keskityin kuitenkin uuteen puoleen vain läpikävelyn voimin mennessä ja palatessa, sillä tiesin että edessä odottaisi viihtyisä vanhakaupunki.

Ensimmäistä historian havinaa oli havaittavissa saavutettuani Mercado Granden aukion. Isoa aukiota hallitsee San Pedron kirkko, sekä edessä häämöttävä kaupungin muuri, joka on muuten Espanjan vanhin ja pisin. Kirkko ei ollut tällä kertaa auki, mutta pieni poikkeaminen muurin reunoille avasi kauniit näkymät alas laaksoon. Muuria näyttikin ympäröivän viihtyisän näköinen kävelytie, mutta koska itse odotin jo täpinöissäni muurin sisällä avautuvia katuja jäi tämä tällä kertaa lenkkeilemättä.

Ávila_5

Ávila_8

Ávila_7

Ávila_9

Muurien sisälle piiloutuu varsin viihtyisä vanhakaupunki, joka on saanut nauttia Unescon listauksesta viimeiset 20 vuotta. Koska itselläni ei ollut mitään tietoa, mitä täällä tulisi nähdä, annoin kujien viedä mennessään ja haahuilin päämäärättömästi kadulta toiselle ihaillen jokaisen kadun yksityiskohtia. Kaiken haahuilun lomassa näin kuitenkin Superundan renesanssin tyyliä edustavan palatsin, kaupungintalon ja sen edustalla olevat markkinat, sekä toki Ávilan keskipisteen eli katedraalin.

Katedraali on Espanjan ensimmäinen goottilaistyyliä edustava pytinki ja sen verran valtava, että pääsymaksusta huolimatta (3,5 eur/opiskelija) halusin ehdottomasti kurkata sisälle. Pääsymaksua vastaan pääsi ihailemaan kirkon lisäksi sisäpihaa, sekä pientä katedraalin arvoesinein varusteltua museota.

Ávila_10

Ávila_11

Ávila_12

Ávila_13

Ávila_13

Ávila_15

Ávila_16

Ávila_16

Museosta ulos löydettyä näin vielä ihmisten kävelevän muurilla ja sinnehän tämän panoraama näkymistä nauttivankin oli päästävä! Taas sama 3,5 euroa tiskiin ja kirkkaat kaupunkinäkymät olivat silmien edessä. Muurille pääsee kipuamaan ainakin kahdesta eri sisäänkäynnistä samalla lipulla, mutta ajan puutteissa ehdin nähdä vain toisen puolen näkymät. Tähän jos mihin kannattaa kuitenkin laittaa tuo raha, sillä näkymät ihan oikeasti palkitsee.

Ávila_17

Ávila_18

Ávila_19

Ávila_20

Paluumatkalla muurien ulkopuolelle päästyä poikkesin vielä katsastamaan San Vicenten basilikan, sekä sen ympäriltä avautuvat kaupunkinäkymät toiselle puolelle laaksoon. Tämän jälkeen aika alkoikin olla kortilla ja kello tikitti sen merkiksi, että oli ihan pakko palata pika pikaa juna-asemalle.

Näin jälkiviisaana voin todeta, että Ávila olisi ehdottomasti ansainnut muutaman lisätunnin. Adajan joki siltoineen ja näkymineen jäi tällä kertaa näkemättä, samoin suurin osa muurien ulkopuolisista alueista. Jälkiviisaana voin myös sanoa, että Ávila on erinomainen päiväretkikohde keskiaikaisista maisemista pitäville, sekä kapeilla kujilla haahuilijoille. Tästä oli ehdottomasti hyvä aloittaa päiväretkeily Madridista.

Ávila_21

Ávila_22

Ávila_23

Matka Madridista (Chamartín) Ávilaan (100 km) taittuu junalla noin 1 tunnissa ja 45 minuutissa. Yhteyksiä kaupunkien välillä on lähes tunnin välein ja oma meno-paluu lippuni kustansi 19,60 eur. Vierailu katedraalissa ja muureilla kustantaa kumpikin 5 euroa ja aleryhmiltä 3,5 eur. Erinomainen päiväkohde ja suositeltava aika ainakin 4 tuntia. 

Madridin pytingit päivässä

Viimeisten viikkojen aikana Madridin keskustassa on tullut sen verran haahuiltua, että ydin alkaa olla jo lähes yhtä hallussa kuin Oulun kaupunki. Nähtävyyskierroksia on tullut tehtyä yksin, uusien vastasaapuneiden ystävien ja ESN:n järjestämien ohjelmien turvin. Viimepäivinä keskustassa hörhöillessä onkin tullut pistettyä silmään, että vaikka Madridissa ei ole sinällään suuremmin mitään ns. ikonista nähtävää, silti jokaisella kerralla nähtävyyskierrokset noudattavat samaa kaavaa ja sama kaava sisältää loppuviimein vaikka mitä Madridissa ollessa nähtävää pytinkiä. Tätä seuraavaa kierrosta voisikin siis mun mielestä kutsua Madridin ikoniseksi kierrokseksi ja mikä parasta sen kiertää vaikka päivässä kunhan ei vain poikkea minnekään sisälle. Jätetään siis ne parhaiten alueiden tunnelmoinnit toiseen kertaan ja keskitytään nyt nähtävyyksiin reilun kympin kävelykierroksella.

SAM_7971

Sol

SAM_7329

Solin aukiolta ei löydy palloa eikä Polliisipatsasta. Sen sijaan Solin aukiolta löytyy hevospatsas, jonka juurella tavataan ihmisiä, vaihdetaan poskisuukkoja ja ihmetellään haarautuvien katujen määrää, sekä uutenavuotena syödään viinirypäleitä kellon tahtiin. Solin aukio jos mikä on siis ehdottomasti Madridin keskipiste, josta on hyvä aloittaa kierros jos toinenkin joka puolelle Madridia.

Plaza Mayor

SAM_7345

SAM_7348

300 metriä länteen ja vastaan tulee toinen suuri aukio nimeltään Plaza Mayor. Tämä suorakulmion muotoinen oma suosikkini huokuu tunnelmaa ja punaiset talot vaativat kameran kaivamista esille. Kauniina viikonloppu päivinä aukiolla on jos minkälaista yrittäjää katutanssijoista kauppiaisiin joita on kiva seurata hetkisen kauempaa ennen matkan jatkamista.

Almudenan katedraali ja kuninkaallinen palatsi

SAM_7363 SAM_7369

Vierivieren sijaitsevat Almudenan katedraali ja kuninkaallinen palatsi edustavat samaa tyyliä ja jos multa kysytään nämä pytingit sijaitsevat yhdellä Madridin viihtyisimmällä paikalla. Täällä on turhaa enää koittaa bongailla prinssejä, sillä kuninkaalliset asuvat aivan muualla kuin valtavassa palatsissa. Katedraaliin sisälle pääsee kurkkaamaan ilmaiseksi, mutta kryptasta joutuu maksamaan. Kuninaanpalatsista saa maksaa kympin, mutta sesongin ulkopuolella viiden jälkeen sinnekin pääsee kurkkaamaan ilmaiseksi. Lähes 3000 huoneen palatsi on kuitenkin niin valtava, että jos tämän pytinkikierroksen haluaa suorittaa kunnialla loppuun kannattaa sisällä vierailu jättää jollekin toiselle päivälle.

Templo de Debod & Plaza de Espana

Debod

Debod

SAM_7793

Kuninkaanpalatsin vierestä löytyy oma ilmainen suosikkini auringonlaskun ja maisemien ihailuun, jonne tälläkin kierroksella on päästävä. Näkymät avautuvat Casa de Campolle eli valtavalle maalaismaisemalle Madridin keskustassa. Näköalapaikan vieressä oleva Templo de Debod esittää muinaisegyptiläistä temppeliä ja on tietääkseni yksi ainoita Egyptin ulkopuolella sijaitsevista pytingeistä. Auringonlaskiessa värit muuttuvat maagisiksi ja paikka on jotain niin kaunista. Temppelin takana avautuu Espanjan aukio, joka ei itsessään ole mitenkään kovin hääppöinen, mutta tällä aukiolla jos missä on suurkaupungin tuntua edessä häämöttävän ison ja korkean kolhoositalon takia.

 Gran Vía 

GranVia_5

GranVia_1

GranVia_2

GranVia_3

GranVia_4

Jos Espanjan aukiolla oli ison kaupungin tuntua, Gran Víalla tunne vain kasvaa. Koko Espanjan kuuluisimmalla kadulla Gran Víalla riittää kuhinaa päivällä ja yöllä ja kauppojen reunustamalla kadulla kävellessä tunne on aivan sama kuin esimerkiksi Lontoon Oxford Streetillä. Pytinkien bongaajalle katu tarjoaa kuitenkin silmänruokaa ainakin kolmen rakennuksen toimesta. Ensimmäisenä vastaan tulee Edificio Capitol, joka 14 kerroksellaan seisoo ns. keskellä tietää ja jakauttaa kadun kahtia. Schweppesin mainos välkkyy yöllä eikä pytinki sen huonommalta päivänvalollakaan näytä. Seuraava katsomisen arvoinen pytinki on Telefónica, joka oli aikoinaan valmistuttuaan yksi Euroopan ensimmäisistä pilvenpiirtäjistä. Nykyisin 89 metristä tuskin voi enää kovinkaan korkeaksi pilvenpiirtäjäksi kutsua, mutta talo erottuu silti edelleen hyvin massasta erityisesti yläilmoista ihailtaessa. Viimeisenä aivan Gran Vían toisessa päässä seisoo Metropolis, joka Capitolin tavoin on rakennettu jakamaan teitä kahtia.  Aikoinaan tyylikisan voittanut talo on kieltämättä näyttävä edelleenkin ja ohikävelyn arvoinen. Gran Vía loppuu viimein puolentoista kilometrin jälkeen Cibelesin suihkulähteeseen ja edessä törröttävään samannimiseen palatsiin.

Parque del Retiro

Retiro SAM_7395

Retiron puisto on suuri, mutta käymisen arvoinen. Puiston läpi saa kävellä lähes puolitoista kilometriä, mutta kilometrit ei ole missään nimessä hukkaan heitettyjä. Trendikkäät Madrilenot lenkkeilevät ja treenaavat puistossa luoden mukavaa silmän ruokaa, mutta on täällä puistossa ihan oikeaakin nähtävääkin. Ensimmäisenä Alfonso seitsemännen monumentti ja tekojärvi, jossa hyvällä säällä perheet soutelevat menemään ja nauttivat eväitään ja toisena Cristalin palatsi, joka hohtaa kristallin tavoin valoa. Retiron puisto on muutenkin hyvä paikka ihan vain satunnaiseen hengailuun kauniina päivänä ja kunhan tästä kevät koittaa tulen varmasti viettämään tuolla enemmänkin aikaa.

Paseo del Prado

SAM_7353

Nimensä mukaisesti viimeinen pitkä suora vie kulttuurin lähteille puistokatua pitkin kohti museota, jonne käännyttäessä taakse jää Madridin suurin ja näyttävä rautatieasema Atocha. Pradon museo on yksi kohteista, jonne iltaisin pääsee ilmaiseksi, mutta itse en ole sinne(kään) vielä ehtinyt. Rakennus itsessään on kuitenkin näyttävä ja samoin myös Madridin arvokkain ja historiaa huokuva vastapäätä sijaitseva Ritz hotelli. Viimeinen suora takaisin kohti Solia tarjoaa tavallisia kaupunkinäkymiä ja ei kauaakaan kun aukio häämöttää taas näköpiirissä.

SAM_7895

SAM_7900

Reilun kympin jälkeen jalat voi olla levon tarpeessa, mutta onneksi Solin kulmilla sijaitsee monen monta hyvää tapas paikkaa, jonne istahtaa pikkusuolaiselle. Sitten eikun juna kotiin ja päivä oli taas kerran hyvin käytetty. Tässäpä siis yksi tapa viettää päivä Madridissa!

Käymisenarvoisia kylämaisemia Pohjois-Tenskulla

Neljän päivän lomalla tuli pidettyä semmoista tahtia serpentiiniteillä, että oksat pois. Kurvailujen välillä tuli kuitenkin pysähdeltyä luontokohteiden lisäksi kyläpahasissa ja niitähän saarella riittää. Stereotypiset lomakylät on aika kaukana siitä, mitä pohjoinen parhaimmillaan tarjoaa, sillä suurimmaksi osaksi pohjoispuoli saaresta on ihan paikallisten ihmisten asuttamaa ja kylät vanhoja ja kauniita. Tässä muutama vakuuttamaan Tenskun aitoutta.

La Laguna

Laguna_

Laguna_2Laguna_3

Laguna_4

Saaren vanhapääkaupunki ja nykyinen Unescon maailmanperintökohde on ehottomasti oma ykkössuosikkini koko saarella. Vanhankaupungin kaneus pastellisine taloineen on jotain omaa luokkaansa ja kujilla sunnuntaipäivinä kävellessä oli jotain omaa taikaansa kauppojen ollessa kiinni. Kauniiden talojen välistä löytyy pari tunnelmallista aukiota ja vanha kirkko. Karnivaaliaikaan tämä kaupunki on se paikka, joka herää entisestään eloon ja Lagunan yliopisto muutenkin takaa sen, että ilmapiiri on ja pysyy nuorekkaana joka vuodenaika. Kerrassaan tunnelmallinen kaupunki, jota ei vain yksinkertaisesti sanat pysty kuvaamaan.

Puerto de la Cruz
PuertoCruz_1

PuertoCruz_2

Puerto Cruz kuten paikalliset sanovat on pohjoisen matkailun keskus ja sen näkee heti astuessaan kylille. Tämä ei siis ehkä vakuuta sitä aitoutta, mutta on aivan oiva paikka yöpyä ja hääriä ympäriinsä päiväretkille. Kaikki toimii kuten kunnon lomakylässä, palvelut pelaavat ja keskusta itsessäänkin on ihan kiva. Keskeinen sijainti takaa myös sen, että joka päivä voi startata kätevästi uusiin maisemiin.  En ehkä päiväreissulla tulisi tänne aikaani tuhlaamaan, mutta erittäin suositeltava paikka pohjoisen tukipisteenä.

IcodIcod

Icod_2

Icod_3

Icod_4

Icod_5

Icod koostuu kolmesta pääkylästä, joista yksi oli oma tukikohtani. Pienissä kylissä ei ole paljoa kyläelämää enempää nähtävää, mutta pieni historiallinen keskusta on se, mihin lomalaisen kannattaa suunnata. Ylöspäin johtavien kalkinvalkoisten talojen keskeltä löytyy aukio ja kirkko, mutta alueen vetovoimaisin nähtävyys lienee Dragon puisto, josta löytyy tuo tuhansia vuosia vanha törröttävä puu muun Kanarialaisen kasvillisuuden keskeltä. Puisto itsessään on maksullinen, mutta puun näkee hyvin myös ilmaispuistosta. Jos kuitenkin tuo Kanarialainen kasvillisuus kiinnostaa, kannattaa puistossa poiketa sisälläkin.

Garachico

Garachico_1

Garachico_2Garachico_3Garachico_4

Garachico on yksi Tenskun tunnelmallisimmista kylistä, jos minulta kysytään. Paikallinen potnapekka puksuttelee kapeiden kujien mukulakivillä ja turistia hirvittää katsoa, kuinka läheltä junan reunat raapii reunoille pysäköityjä autoja. Kapeiden katujen, pienen aukion ja kirkon lisäksi Garachicosta löytyy rannikkoa ja luonnon omat uima-altaat. Nyt ei lämpötilat olleet polskimista varten, mutta sen sijaan parin euron maksua vastaan altaita oli hyvä tiirailla San Miguelin linnan ylätasanteelta käsin. Koska pidän korkeista paikoista tämä ei toki riittänyt ja muutaman kilometrin ajamisen jälkeen koko kaupunki avautui alapuolella yhdeltä monista näköalapaikoista.

Ja jos ei näissä ollut vielä tarpeeksi niin kannattaa käydä tsekkaamassa saaren pääkaupunki Santa Cruz, joka jäi tällä kertaa itselläni ihan vain läpi ajamisen kohteeksi Anagaan mennessä. Vuorilta löytyy myös monia pikapysähdyksen arvoisia pikkukyliä, joiden kohdalla ei kannata epäröidä. Jos en olisi nyt Madridissa, olisin kyllä ihan valmis haahuilemaan heti paikalla nuille kujille.

Onkos sulla omia suosikkeja Tenskulla?