Dubrovnik – kaapelihissillä Srd-kukkulalle

Dubrovnikin ympärillä sisämaassa kohoaa korkeat vuoret ja koska korkeat paikat saavat kirjurin lähinnä hyppimään innosta muurilta avautuvat maisemat vanhaankaupunkiin olivat vain alkusoittoa näkymien ihastelulle ylhäältä käsin. Miksi tyytyä vain vähän korkeaan kun voi tyytyä vielä korkeampaankin?

Srd_dubrovnik2

Srd_dubrovnik

Dubrovnikin takana kohoavan 412 metrisen Srd vuoren valloitukseen ei tarvitse edes olla vuorikiipeilijä, sillä huipulle hurauttaa muutamassa minuutissa kaapelihissillä, jonka asema löytyy helposti muurien ulkopuolelta Kralja Petra Kresimira nimisen päätien varrelta. Yhdensuuntainen lippu kustansi 70 kunaa eli noin 10 euroa, joka tuli ostettua suunnitelmissa kävellä vuorelta alas fiilistellen maisemia. Meno-paluun olisi saanut 140 kunalla ja näin ollen jos tietää käyttävänsä mennen tullen hissiä voi säästää 3 euroa.

Hississä ei ollut ruuhkaa toukokuussa ja matka oli oikein miellyttävä. Ylhäällä odotti kauniit maisemat, matkamuistomyymälä ja ravintola, joista itsellä tuli suunnattua heti maisemien pariin. Heti ensimmäiselle tasanteelle oli aivan pakko jäädä posettamaan ja fiilistelemään ennen kuin malttoi alkaa katsella ympärille.

Srd_dubrovnik3

Srd_dubrovnik4

Dubrovnikin kaupungista päin katsottuna Srd-vuoren oikealta puolelta löytyy näköalapaikka risteineen, jonka merkitys jäi itselleni hieman epäselväksi ja oikealla puolella levittäytyy Imperialin linnoituksen jämät, sekä kaunis puistoalue näkymineen. Linnoituksessa toimii tällä hetkellä museo, joka esittelee 1990-luvun alun sotaa. Tämä ei kuitenkaan kuulunut yhensuuntaisen lipun hintaan, joten näyttely jäi näkemättä.

Aava puistoalue oli koko lyhyen konsonanttirykelmän parasta antia! Näytti sille, että porukka tosiaan jämähti uuteen rakennukseen ihailemaan maisemia, sillä puistikossa kallionkielekkeillä sai seisoskella melkein yksinään nauttiessa kauas avautuvista maisemista. Sopivan kallion löytäessä oli pakko istuutua, hengähtää ja kerätä hieman voimia edessä siintävää laskeutumista varten ja olla vain vilpittömän onnellinen.

Srd_dubrovnik5

Srd_dubrovnik7

Srd_dubrovnik6

No mutta mitens se alasmeno? Kukkulalta lähtee alas siksakkia vetävä jyrkkä polku, jota pitkin oli tarkoitus vetää alas. Vähän aikaa polkua tuli yritettyä, mutta aika nopeaa todettua, että epätasainen kivinen polku ei sovellu sitten ollenkaan alasmenoon ellei halua taittaa nilkkaansa ja vyöryä potkupallon lailla alas. Tämä olisi selvästi kannattanut haikata ylös! Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä google mapsin mukaan hieman etelään päin koukatessa pääsisi nätisti laskeutumaan kaupunkiin ja reitille tulisi matkaa 5 kilometriä. No mihinkään ei ollut kiire, joten tämä vaikutti aivan loistavalta suunnitelmalta.

Kuinkas sitten kävikään…? Rannikkoa myötäilevät maisemat paranivat jokaiselta askeleelta, mikä hidasti matkan etenemistä aivan huomattavasti. Samaa tahtia sisämaasta alkoi vyöryä tummat pilvet kaupungin ylle eikä aikaakaan kun sadehan sieltä tuli. Siinä sateessa kävellessä alaspäin serpentiinimutkan viedessä vuoren rinnettä kerroksen alaspäin, tuli todettua tien vievän vain moottoritielle, jossa ei ollut minkäänlaista jalkakäytävää saatika mahdollisuutta painua esim. portaita pitkin alaspäin. Muutaman kirosanan jälkeen sateen tihuttaessa ei voinut todeta kuin että ei auta kuin kävellä takaisin ylös ja hammasta purren ostaa uusi yksisuuntainen lippu kaapelihissillä alas.

Srd_dubrovnik8

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Sade onneksi lakkasi ennen kuin ehti alkaakaan ja kuntoilun jälkeen Bosankan kylää sivuten vuoren huippu oli taas saavutettu. Pienen evästauon jälkeen autioilla portailla oli aika jatkaa matkaa ja vetää hissillä parissa minuutissa alas ja naurettua, kuinka helppoa olisi ollut vain suosiolla ostaa se kaksisuuntainen lippu.

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Näillä kokemuksilla suosittelen siis joko ostamaan kerralla menopaluun tai haikkamaan siksak polkua ylös ja ajamaan kaapelivaunulla alas. Vuorellehan pääsee toki myös esim. taksilla tai vuokra-autolla Bosanka nimistä tietä pitkin kääntyen sieltä surullisen kuuluisalta Jadranska Cestalta. Näkymiä ei ainakaan kannata jättää välistä!

Liminganlahden parhaalla näköalapaikalla

Viime viikolla juhlittiin kaverin synttäreitä, auto oli käytössä ja ilmat suosivat, joten päätettiin lähteä pidemmän kaavan iltaretkelle tutustumaan kummallekin uusiin maisemiin Perämeren suurimmalle lahdelle Liminkaan, joka löytyy 30 minuutin ajomatkan päästä Oulun keskustasta etelään.

Liminganlahti on yksi koko Suomen parhaimmista paikoista tutustua maankohoamisrannikkoon ja lintujen bongailuun. Alue on laaja kattaen koko lahden ja sen keskeisin paikka on itse Liminganlahden luontokeskus. Me oltiin sen verran myöhään liikkeellä että luontokeskukset oheispalveluineen oli mennyt jo kiinni ja jätettiin ne alueet suosiolla toiseen kertaan. Sen sijaan päätettiin valloittaa Temmesjoen lintutorni, joka jo esitteissä lupasi avautuvaksi kaikken parhaimmat maisemat koko Liminganlahdelle. Kokonaisuudessaan alueeltahan löytyy viisi eri lintutornia eri puolelta lahtea.

Meidän auton nokka siis osoitti suoraan Temmesjoelle ja pienien löytämisvaikeuksien jälkeen löydettiin Tupoksentieltä Temmesjoen satamaan vievä 7 kilometrin mittainen kärrypolku. Pieneen satamaan sai auton näppärästi parkkiin suoraan luontopolun alkamispisteeseen ja sitten suuntana olikin maankohoamisrannikko.

Temmesjoki_1

Temmesjoki_2

Luontopolku jakautui kahteen eri vaiheeseen, mitä tuli ensalkuun hetki ihmeteltyä. Ensimmäinen pätkä oli hyvin perinteistä metsäpolkua. Tämän jälkeen tultiin uuteen kärrypolkuristeykseen eikä oikein heti tajuttu polun jatkuvan suoraan edessä päin. Pienen hämmästelyn jälkeen kaksi urpoa kuitenkin tajusi taas, mistä oli kyse ja matka jatkui. Välissä oli pieni ja tunnelmallinen kalastajakylä punaisine mökkeineen, ulkohuusseineen ja notskikojuineen. Ja sitten taas poluille päätyessä alkoikin suorastaan amatsoonimainen maasto pitkospuiden mutkitellessa itseä pidempien kaislikoiden seassa. Välillä pieniä jokisuistoja ylittäessä saattoi kuvitella olevan jossain aivan muualla kuin Oulussa ja mietittyä mitäs jos siellä jalkojen alla kuhisisikin krokotiilejä. No ei tainnut kuitenkaan kuhista ja reilun parin kilometrin jälkeen se odotettu merimaisema ja lintutorni kohosi suoraan edessä.

Temmesjoki_5

Temmesjoki_9

Temmesjoki_7

Temmesjoki_8

Ei turhaa esitteet kehuneet tornin näkymiä Liminganlahden parhaiksi, sillä vaikka nyt itsellä ei olekaan kokemusta muista torneista oli maisemat aika huimat ihan koko lahdelle ja vielä kauemmaskin. Aurinko paistoi, Finski laskeutui sopivasti Oulunsaloon ja kaikki tähdet oli aika just eikä melkeen kohdillaan. Taisi kaverikin siinä maisemaa tuijottaessa todeta ettei tämän paremmin vois syntymäpäiväänsä viettää. Ainoa miinus tuli notskin puuttumisesta, sillä tonne jos minne olis ollu aika täydellistä jäädä evästämään ja oottelemaan keskiyönaurinkoa.

Temmesjoki_10

Temmesjoki_11

Temmesjoki_12

Temmesjoki_13

Eväille päätettiin kuitenkin lähteä alkupisteeseen Temmesjoen satamaan ja kerrankin kävi vielä niin hyvä tuuri, että edellisten tulet odotti valmiina uusia makkaroita paistumaan. Makkaraa ja vaahtokarkkeja maha täynnä täytyi käydä vielä istuskelemassa laskevan auringon jokirannassa katselemassa kalastajia ennen paluumatkaa.

Temmesjoki_13

Temmesjoki_14

Temmesjoki_15

Että taaspas löytyi uusi paikka näinkin läheltä, eikä tällä reissulla nähnyt kuin säälittävän pienen osan koko Liminganlahdesta. Uusi reissu on jo suunnitteilla!

Mikä? Temmesjoen lintutorni – Liminganlahti
Missä? 25 kilometriä Oulusta etelään
Miten? Lähinnä henkilöautolla taikka pyörällä. Käänny Tupoksen tieltä Temmesjoentielle ja vedä kärrypolkua pitkin 7 kilometriä aivan päähän, josta löytyy Temmesjoen satama. Temmesjoen satamasta lähtee hyväkuntoinen noin 2km pitkä luontopolku kohti lintutornia. Lintutornista avautuu parhaimmat näkymät Liminganlahdelle.

Kiitos vielä kaverille kuvista, joissa minä esiinnyn! 

Lentokonebongarin rantakaupunki Cavtat

Parikymmentä kilometriä Dubrovnikista eteenpäin löytyy muutaman tuhanneen asukkaan pieni niemeke nimeltään Cavtat. Hyvä että vuokraisäntä Toni oli ehtinyt lentokentältä kyytiin napata kun hän suositteli Cavtatia päiväretkikohteeksi ja sinnehän oli lähdettävä!

Bussi numero kymmenen heitti 35 kunan (noin 5 euroa) hintaan noin tunnissa Cavtatiin. Mitään karttoja ei toki ollut mukana, mutta melko nopeaa selkeni, että Cavtat on pieni ja idyllinen, jossa pärjäisi aivan hyvin ilman karttaakin.

Cavtatin sydän on ehdottomasti rantakatu, jota reunustaa purtilot ja ravintolat. Meno oli hiljaista talot ihanan pastellisia ja tunnelma sopivan kiireetöntä. Iski niin Montenegro vibat kuin vain olla ja voi ja siksi ehkä ihastuinkin tähän ihan heti. Keskikohdassa katua oli pieni aukion kokoinen viritelmä turisti kauppoineen ja päästä löytyi pieni kirkko. Ei siis oikeastaan yhtään mitään, mutta siltikin niin paljon.

cavtat_1

cavtat_2

cavtat_3

cavtat_5

Kirkolta lähti mukava retkeilypolku niemen ympäri, joka piti päästä toki kiertämään. Rannikkoa myötäilevää tietä olis ollu melko huippua päästellä menemään pyörällä, mutta tällä kertaa täytyi tyytyä vain ihan omiin jalkoihin. Salmea kiertämällä löytyi kauniita kallioisia rantapoukamia, joista heti ensimmäiselle piti toki päästä fiilistelemään ja bongailemaan lentokoneita, sillä Dubrovnikin kenttä sijaitsee, tästä kylästä vain noin 5 kilometrin päässä!

SAM_3685

Niemen kiertävä reitti vei takaisin lähtöpisteeseen eli bussiasemalle, joten seuraavaksi suunta oli kohti korkeuksia eli niitä pienellä kukkulalla sijaitsevia muutamia katuja, mistä koko kaupunki oikeastaan koostuu. Kaduilla oli aavemaisen hiljaista ja se pienikin elämä, mitä rantakadulla oli jäi rantakadulle.

Kukkulalta löytyy myös Cavtatin ainoa nähtävyys nimittäin hautamausoleumi, joka on rakennettu Cavtatin korkeimmalle kohdalle. Hautausmaissa on aina sitä jotain ulkomailla ja tämä oli kyllä niin komealle paikalle rakennettu, että ihan näkymienkin takia oli käymisen arvoinen paikka.

cavtat_6

cavtat_7

cavtat_8

Koska tämänkin jälkeen oli vielä virtaa päätettiin vielä lähteä kiertämään Cavtatin toinenkin retkeilyniemi ympäri, jossa sijaitsee Cavtatin hulppea Croatia hotelli omine rantoineen. Toiselta puolen rannikkoa näki hyvin Cavtatin siluetin ja lisää rannikkomaisemaa. Noin muuten reitti meni täysin kallioiden ja pusikoiden välissä ja tarjosi ainakin luonnonrauhaa. Toki loppuhuipennukseen kuului eksyminen hotellin tiluksille, mutta kukapa siitäkään välitti kun tällainen onneton turisti vain kamera sylissä etsi reittiä aitojen toiselle puolelle.

cavtat_9

cavtat_10

cavtat_11

Cavtatin reissu oli hyvä päättää ravintolalounaaseen merinäkymillä rantakadulla ja sopivasti iltapäivällä juuri ennen sadetta oli hyvä ottaa bussi takaisin kohti Dubrovnikia. Eihän se Toni turhaa kyläpahasta kehunut. Jos yhtään tekee mieli pois Dubrovnikin hulinoista tai hakusessa on vaikka ihan kokonaan rauhallisempi lomakaupunki niin tässä olis esimerkiksi yksi sellainen!

Dubrovnik – muurikierros ympäri kaupungin

Dubrovnikin kiertää ympäri vahva muuri ja koska muurille on mahdollisuus päästä hyppimään tilaisuuttahan ei voinut jättää käyttämättä suolaisesta hinnasta huolimatta. Muureille on kolme käyntiä ympäri kaupunkia ja hintaa lipulle tuli opiskelijana (sama hinta myös lapsille ja eläkeläisille) 30 kunaa (noin 4 euroa) ja vastaavasti aikuisen lipuke olisi kustantanut 120 kunaa eli noin 17 euroa.

Dubrovnik_citywalls1

SAM_3595

Dubrovnik_citywalls2

Muurivierailu tuli ajastettua tarkoituksella myöhäiseen iltapäivään, jotta valtavat ihmislaumat olivat ehtineet jo häipyä kaupungista ja voin sanoa, että kerrankin kannatti olla järkevä eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Muurin kiertämiseen kannattaa varata aikaa, juotavaa, eväitä, päähinettä ja mitä ikinä, sillä voin kuvitella kuinka kesäkuumalla aurinko porottaa just eikä melkeen ja voi viedä voimat siinä aavaa muuria ja ylämäkiä kävellessä. Ihan heikko jalkaisimmille kierrosta ei voi myöskään suositella, mutta noin muuten semmosella peruskunnolla muurit on aivan täysin haltuun otettavissa.

Oma kierros tuli aloitettua Pile-portin tuntumasta, sillä olin etukäteen lukenut siinä päässä olevan raskaimman nousun ja toki halusin nousut alkuun, jottei lopussa voimat hyydy. No täytyy todeta, että nousu ei ollut yhtään minkäänlainen verrattuna moneen muuhun nyppylään, mutta suoraan pääkadulle Placalle avautuvilla näkyvillä oli hyvä aloittaa kierros.

dubrovnik_citywalls_6

Pileportilta kiertosuunnaksi oli merkattu myötäpäivään menevä kierros ja näin ollen muuri vei loivasti kohti merenrantamaisemia ja siellä sijaitsevia muutamia terassipaikkoja. Lokrumin saari erottui selvästi muuten tyynestä merimaisemasta ja lämpimämmällä säällä terassilla istahtaminen ja fiilistelyhetken pitäminen olisi ollut enemmän kuin pakollista. Muurien ulkopuolelle maisemaa  jäi koristamaan mun koko kaupungin suosikkipaikka Lovricenakin linnoituksen maisemat ja pieni rantapoukama. Tällä kertaa maisema oli kiva nähdä toisesta suunnasta katsoen.

Muurin kääntyessä mereltä horisontissa alkoi pilkottaa rannikkomaisemat, sekä Dubrovnikin pieni kaupunkisatama. Samalla löytyi myös täydellinen tasanne, jossa pitää lepotaukoa ja katsella alla kaupungissa liikkuvia ihmisiä.

dubrovnik_citywalls_7

Dubrovnik_citywalls_8

Loppukierros meni kävellessä rannikon puoleista muuria kuikuillen muurien sisälle ja katsellen kaupunkikuvaa korkeammista muureista. Tulipa samalla myös todettua katujen olevan todella niin kapeita, että oman kotikadunkin hahmottaminen oli yllättävän haastavaa.  Loppukierroksen parasta antia olikin ylhäältä ränsistyneiden talojen zuumailu symmetrisine kattoluukkuineen. Kun rauhassa tallaili menemään hiljentyneen kaupungin yllä ei jäänyt kyllä ollenkaan epäselväksi, miksi Dubrovnikia niin kovin kehutaan.

Dubrovnik_citywalls_12

Dubrovnik_citywalls_9

Dubrovnik_citywalls_10

Dubrovnik on todella kaunis kun sitä katsoo oikeasta paikasta oikeaan aikaan

Dubrovnik – Sukellus muurien sisään

Dubrovnikin vanhakaupunki ja sitä ympäröivät vahvat muurit näkyy jo kaukaa laskeutuessa vuoren seinämää pitkin kohti kaupunkia. Ensimmäistä kertaa kaupunkiin laskeutuessa en tiennyt mitä odottaa enkä voi kyllä sanoa vieläkään ajatusten olevan kovin paljon selkeämpiä.

Dubrovnik_vanhakaupunki2

Dubrovnik_vanhakaupunki1

Dubrovnikin vanhakaupunki perustettiin aikoinaan yhdistämällä kaksi kaupunkia toisiinsa. Kaupungin kehittyessä  se kasvoi, linnoitettiin ja siihen rakennettiin kaksi satamaa. Sittemmin noin 400-vuotta sitten kaupunki tuhoutui lähes kokonaan maanjäristyksessä ja se rakennettiin melkein kokonaan uudelleen. Uusimmat koettelemukset kaupunki koki vain noin 15-vuotta sitten Kroatian sodan aikana, mutta se on noussut takaisin jaloilleen elinvoimaisempana kuin koskaan. Tänä päivänä Dubrovnikin vanhakaupunki on listattuna UNESCO:n maailmanperintökohteeksi ja se on nostanut tunnettuvuuttaan muun muassa Game of Thronesin kuvauspaikkana.

Vanhaankaupunkiin on helpointa astua sisään joko Pile-portilta tai ylhäältä Boskoviceva kadulle johtavalta portilta, jolla oma tukikohtakin sijaitsi. Vanhassa kaupungissa odottaa äärimmäisen tunnelmalliset pienet kujat, jotka voivat ruuhkaisena päivänä ahdistaa, sadesäällä olla liukkaita ja kuumana päivänä olla tukalia. Viikossa pieniä katuja tallaillessa ehtii todella kokea monenmoista tunnetta ja ajatusta, mutta loppuviimein näin kotisohvalta kuviakin katsoessa (jotka on toki otettu niinä parhaimpina hetkinä) eihän sitä voi todeta kuin että onhan se kaikesta huolimatta kaunis!

Dubrovnik_vanhakaupunki3

Dubrovnik_vanhakaupunki4

Placa aamuisen autiona

Vanhaakaupunkia halkoo leveä pääkatu Placa, joka on paikka, jossa kaksi vanhaa kaupunkia yhdistyvät. Placan varrelta löytyy turistikauppojen lisäksi suurin osa Dubrovnikin ”kuumimmista” nähtävyyksistä. Pile-portin päässä voi katsella suihkulähdettä (joka kylläkin oli oman reissun aikana restauroinnin alla) ja vierailla vaikkapa Fransiskaaniluostarissa. Toisesta päästä katua löytyy Luza aukio, jonka kirkon portailla oli mukava istuskella iltaisin tuijotellen kellotornia ja Sponzan palatsia. Kun malttaa kurkata vielä kirkon toiselle puolelle mutkan taakse löytää Rehtorin palatsin ja Dubrovnikin vanhan sataman.

Dubrovnik_vanhakaupunki5 Dubrovnik_vanhakaupunki6 Dubrovnik_vanhakaupunki7

Dubrovnik_vanhakaupunki8

Vanhasta satamasta lähtee pienet purtilot lähipaikkoihin, kuten Lokrumille ja Cavtatiin, mutta muurin reunaa kävellessä eteenpäin löytyy myös todella kiva pieni niemeke, jossa istuskella ja ottaa rentoa tuijotellen oman mielensä mukaan joko satamakissaa, kaupunginmuuria, merta tai rannikon vuorimaisemaa.

Dubrovnik_vanhakaupunki9 Dubrovnik_vanhakaupunki10

Kaikkein parasta kaupungissa oli kuitenkin mun mielestä ne pienet Placalta molempiin suuntiin lähtevät pienet kujat, jotka ovat täynnä tunnelmallisen näköisiä ravintoloita, tilpehöörikauppoja ja sydäntä sulattavia yksityiskohtia. Kaupunki on hyvin säännönmukaisesti rakennettu, joten loppujen lopuksi kartalla pysyminen ja navigointi oli yllättävänkin helppoa joskaan kujille päästessä ei missään nimessä kannata tuijotella katukylttejä vaan antaa maisemien viedä just sinne missä näyttää omaan silmään nätille! Kujaseikkailut tuli suoritettua iltaisin, jolloin pienessä hämyssä ilman suurta ihmisjoukkiota kadut olivat just eikä melkein. Läpiminä seikkailuiltoina kannattaa samalla pistäytyä muurin pienten aukkojen takaa löytyvässä Buzassa lasillisella, jonne löytää aika näppärästi kylttien johdosta.

Aivan omanlaisensa kuvan vanhakaupunki antaa myös iltavalaistuksessaan kun tunnelmalliset lamput syttyvät valaisemaan katuja. Dolce Vitan edulliset makeat crepet kadun laidassa kaikilla mausteilla ja pieni puheensorina ympärillä oli jotain niin  vertaansa vailla etten voi muuta kuin suositella

Dubrovnik_vanhakaupunki_14

Dubrovnik_vanhakaupunki_15

Dubrovnik_vanhakaupunki_16

Dubrovnik_vanhakaupunki_18

Dubrovnik_vanhakaupunki_17

Vanhakaupunki ei ole iso ja sen kiertää hyvin päivässä nähden kaiken tärkeimmän. Omien kokemuksieni jälkeen päivällä mua ei kyllä saisi muurien sisään vetämälläkään ja uskon, että jos sellainen tietynlainen kaupungin todellinen aistiminen kiinnostaa vanhakaupunki kannattaa suosiolla jättää myöhäiseen iltapäivään tai kokonaan sesongin ulkopuolelle. Aikaisina aamuina ja myöhäisinä iltoina Dubrovnikin vanhakaupunki on kuitenkin ehdottomasti parhaimmillaan.