Lähiseutumatkailua Ylikiimingin maalaismaisemissa

Siitä on jo 8-vuotta kun yksi syyslomalainen otti Kuusamontienvarresta päivän älynväläyksenä ensimmäisen eteen tulleen bussin ja päätyi Ylikiiminkiin reilun 30 kilometrin päähän Oulun kaupungista. Vanhoina hyvinä aikoina maalaispitäjän saavutti Oulun perustaksalla ja bussit rullasivat jopa melko tiheään tahtiin.

Tässä vuosien saatossa aika ehti vallan kullata muistot ja Ylikiimingistä ei ollut muistoissa enää jäljellä muuta kuin hevosen kakan haju. Tämän saattelemana kun kaveri ehdotti pikaista roadtrippiä seuduille, ei pyyntöön voinut vastata muuta kuin että ”5 minuuttia ja olen valmis”.  Ja tuosta ehdotuksesta 40 minuuttia ja olimme perillä.

Ylikiiminki oli aina vuoteen 2009 oma kuntansa, kunnes Oulu päätti kasvattaa pinta-alaansa ja asukaslukuaan kokonaisella 3000 asukilla. Pienessä pitäjässä on todistetusti ollut elämää kivikaudelta aina tähän päivään saakka. Näin ainakin kaivaukset ovat antaneet ymmärtää. Kivikautiset tarinat eivät ole suinkaan Ylikiimingin suurin ylpeys vaan huudseille ajellessa faaraota muistuttava patsas sai pysähtymään tienlaitaan Vesalan kylän tienoille. Tämä faarao oli nimeltään Pekka Vesainen, joka pienen tutkimuksen jälkeen osoittautui vanhaksi sissipäälliköksi ja tunnetuimmaksi mieheksi Ylikiimingin historiassa.

Vesalasta mekin sitten päätettiin aloittaa tutustuminen Ylikiimingin maisemiin. Vesala ei kuitenkaan ollut faarao patsaan lisäksi muuta kuin omakotitaloja, joten aika katsoa eteenpäin ja valloittaa Ylikiimingin kirkonkylä.

Ylikiimingin kirkonkylä on kokonaisuudessaan yksi katu, muutama pytinki ja vanha kaupparakennus, sekä uusi s-market. Jos jotain nähtävää läheisyydestä täytyy etsiä niin ehdottomasti keltaisena kohoava kaunis puukirkko, sekä kotiseutumuseon punaiset rakennukset. Jos museoon haluaa kurkata sisälle ja nähdä kylän vilkasta elämää silloin mestoille kannattaa suunnata TervasTiiman aikaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nyt näistä kylämaisemista sai nauttia ilman liikennettä ja ilman mitään muutakaan melusaastetta. Ihanaa luonnonrauhaa eikä edes juurikaan sitä muistoista valjennutta kakan hajua!

Keskustasta kannattaa kuitenkin poiketa vielä kahteen paikkaan visiitille ja näin mekin tehtiin. Ensin käytiin katsastamassa jokaisen Oululaisen tanssin ystävän must paikka Nuijamiesten lava ja sitten omaa rakkauttani jäätelöä kohtaan ajava Sortolan jäätelötila. Nuijamiesten lavalla on kesäisin paljon lavatansseja, mutta ihan ilman tanssinhimojakin ympärillä oleva luonto on aivan käymisen arvoista. Sen sijaan Sortolan tila tuottaa erinomaista lähijäätelöä, jota kannattaa ehdottomasti maistaa jossain paikan päällä! Jos jäätelö ei kiinnosta, tehtaan toljottaminen voi olla aika yhtä tyhjän kanssa.

Tällä reissulla oli siis hyvä startata kesän 2018 lähireissut! Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan jotain mitä ei ole ennen nähnyt.

Tutustu myös näihin Oulun seudun lähikohteisiin: 
Yli-Ii ja kivikautinen Kierikki
Kiiminki ja Koitelinkosket 

Balaton, Keszthely ja rantaloma Unkarin tapaan

Jostain syystä en ole edes aiemmin miettinyt, että rantalomalle voisi suunnata jonnekin muualle Euroopassa kuin Välimerelle. Tähän tuli kuitenkin muutos noin kuukausi sitten, kun Budapestin lomaan täytyi saada jotain muutakin täytettä kuin pelkkää kaupunkia. Kun Unkarista löytyy Keski-Euroopan suurin järvi lähes 80 kilometrin mitallaan ja 15 kilometrin leveydellään tottahan tämä täytyi lähteä testaamaan kun kerta mestoilla oltiin.

80 kilometrin pituudelle mahtuu monen monta resorttikylää, joten tässä tulikin sitten seuraava ongelma minne täällä kannattaa suunnata. Siofok lienee se tunnetuin pysähdyspaikka järven itäkärjessä lähimpänä Budapestiä, mutta mepäs repäistiin niinkin kovasti, että vetäistiin heti kerralla länsipäähän ja Balatonin suurimpaan kyläpahaseen Keszthelyyn.

Junia Balatonille menee lähes tunnin välein Budapestistä Delin asemalta. Aika kannattaa katsastaa etukäteen, sillä matka-aika voi vaihdella muutamallakin tunnilla! Matka Budapestin ja läntisen Balatonin eli Keszthelyn välillä kesti kuitenkin noin 3 tuntia. Kumpaankin suuntaan juna oli lähes pysähtymättä Balatonin alkupäähän asti, josta alkoi maitojunavuoro ja alettiin pysähdellä jokaisella Balatonin resorttikylällä. Jos aikaa on siis vähän kannattaa ehkä suosiolla jäädä sinne itäpäähän…

Keszthelyn kyläsessä asukkaita on kokonaiset 20 000 ja tällä lukemalla yltää siis Balatonin kärkeen. Kylä on rakentunut aikalailla kahteen osaan: uuteen ranta-alueeseen ja sisämaahan päin jatkuviin lähiöihin, museoihin ja keskustaan.

Ranta oli toki se, mitä täältä tultiin etsimään ja sinne toki täytyi suunnata ensimmäiseksi. Rantaa vierusti viheralue penkkeineen ja lopulta edessä aukesi kuin mikäkin rantakatu. Rannalle vievä katu oli täynnä ruokapaikkoja ja pieniä hiluliikkeitä. Ihan hyvin tässä olisi voitu olla Alanyassa tai vaikka Roodoksella paitsi, että hintataso oli jotain aivan omaa luokkaa halpuudellaan. Tässä olikin ensimmäisen paussin paikka ja valtava Gyros irtosikin 3,5 eurolla. Kadun päästä aukesi sitten tämä odotettu järvimaisema ja Balaton koko komeudessaan.

Odotuksista huolimatta täälläpäs ei ollutkaan hiekkarantaa vaan betoni ja kaunis kävelytie. Näinpä käytiinkin ihan ensimmäiseksi tsekkaamassa pakollisen keskusrantaman maisemat, joihin kuuluu mm. suuren maan tyyliin  I love Keszthely kyltti, vanha ruostunut Balaton talo, puistoalueet ja komea harmaa parhaat päivänsä nähnyt betonisena seisova rantahotelli. Muuta täällä ei ollutkaan, vain me ja todella rauhallinen lomailmapiiri. Ilmiselvästi lomakausi ei ollut vielä startannut.

Pieni hiekkaranta aukesi toisella puolella kylää pienen kävelymatkan päässä ja samaiseen päähän oli tehty kuitenkin myös talo tikkaineen ja auringonottopaikkoineen uimista varten. Balatonin vesi oli jo näin toukokuun helteillä melko lämmintä ja sameaa. Pieni jalkojen uittaminen riitti toteamaan ja miettimään mikäköhän on laatu yhtään enemmän keskikesällä. Kovasti sanovat sameuden johtuvan runsaasta eliöstöstä, mutta tiedä sitten. Missään nimessä horisonttia katsoessa ei kuitenkaan olisi uskonut olevansa järven rannalla. Kuinka voi järvivesi ollakin turkoosia. Kyllä täällä oli enemmän merenranta tunnelma kuin monessa merenrantakohteessa ikinä.

Rantatunnelmista olikin sitten hyvä siirtyä bussiasemalle ja jatkaa matkaa seuraavana kohteeseen Héviziin, josta kirjoittelen myöhemmin lisää. Tällä kertaa siis Keszthelyn ”oikea” keskusta tuli nähtyä vain lähinnä bussin pyöriessä kadulta toiselle. Muutamia kauppoja, museoita ja parempi ja huonompikuntoisia omakotitaloja oli Keszthelyn täynnä. Melko nopeaa pieni kylä kuitenkin muuttui peltoihin ja nähtävissä oli viimeisenä alueen merkittävin nähtävyys Festeticsen palatsi. Tuo palatsi olisi varmasti ollut ihan pysähtymisen arvoinen, mutta jäipähän jotain jos joskus vielä palaa.

Näin jälkimainingeissa voin kyllä todeta, että Balaton oli juuri sitä mitä lähdettiin hakemaan. Keszthelynin kylä on hyvä valinta jos haluaa rauhallisen ja paikallisen ympäristön Balatonin lomaan ja nauttia halvoista hinnoista. Kannattaa myös varautua siihen, että saksan kielellä saattaa pärjätä paremmin kuin englannilla ja, että Unkarilainen asiakaspalvelu voi olla monessa kohtaa äkäistä ja tylyä.

Kyllähän näihin maisemiin voisi vielä joku päivä palatakin!

Mielikuville kyytiä Ibiza townissa

Monipuoliselta Ibizalta löytyy kauniiden rantojen ja värikkään yöelämän lisäksi myös kulttuuria ja kauniita kaupunkimaisemia. Koska Ibizan reissu oli kokonaisvaltainen ja tiivis, tottahan me siis valloitettiin myös Ibizan pääkaupunki Ibiza town.

Ibiza town löytyy Ibizan kaakkois/eteläosista. Monille satama tulee tutuksi jo saapuessa paatilla ja niin mekin siis ajettiin jo ensimmäisen kerran kaupungin laidoille matkalla Formenteralle.

Ibiza town kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja jos muuten tuntuu, että Ibiza on kuin pikku-Britannia niin täältä muuten löytyy myös sitä paikallista elämää. Lähes 50 000 asukkaan kaupunki jakautuu uuteen ja vanhaan kaupunkiin, sekä satama-alueeseen. Me aloiteltiin kierros uudesta kaupungista, sillä saarella asuva kaverin kaveri halusi treffata meidän kanssa myöhäisen lounaan merkeissä. Uudelta puolelta löytyy sitä perinteistä kerrostaloa ja espanjalaista ketjukauppaa. Ei siis mitään tavallisesta poikkeavaa, jos ajasta on pulaa..

Sen sijaan Ibiza townin vanhakaupunki on se paikka minne kannattaa suunnata. Vanhakaupunki paistaa kauas, sillä se on rakentunut kätevästi kukkulalle. Porteista sisään astuessa kapeat kadut alkavat mutkitella pikkuhiljaa ylöspäin. Vastaan tulee tunnelmallisia ravintoloita, matkamuistokauppoja ja vankkoja jo sulkeneita ovia.

Tarpeeksi ylös noustessa edessä avautuu Ibizan vanhankaupungin päämaamerkki Santa Maria de Ibiza eli Ibizan oma katedraali. Illalla kirkko oli jo sulkenut ovensa, joten me keskityttiin siihen mitä oltiin oikeastaan tultukin hakemaan eli laskevaan aurinkoon. Yläkaupungista avautuu tunnelmalliset näkymät niin merelle kuin muualle kaupunkiinkin. Kun kaupungin suunnassa aurinko värjäsi taivaanrannan kauniin punaiseksi merellä oli menossa kunnon lentokoneiden laskushow. Paikka soveltuu siis myös lentokonebongareille ja erityisesti niille joita Rynkyn värit ihastuttavat.

Vaikka meille näkymät ja vanhankaupungin kiertäminen pikaisesti olikin tarpeeksi, kannattaa ajan kanssa ehdottomasti nauttia kujista, taidegallerioista ja miksi ei myös syödä hyvin kauniissa maisemissa. Mitä enemmän aikaa täällä ottaa, sitä enemmän voi todeta että Ibiza Town on jotain aivan muuta kuin mielikuvien Ibiza. Täällä voisin nähdä yöpyvänikin seuraavalla Ibizan reissulla muutaman yön.

5 syytä palata Madridiin

En muista milloin viimeksi olisi ollut aikaa osallistua Instagram travel thursdayn merkeissä mihinkään, mutta kun nyt näin kuukauden teeman aloin heti ajattelemaan maailman rakkainta kaupunkia. En sitten viime reissulta ehtinyt kirjoittaa postauksen postausta, enkä ole myöskään sen jälkeen ehtinyt ollenkaan palata tunnelmiin, mutta palataampa nyt. Ja palataan nyt alkuun nimenomaan Madridiin, jossa vietin taas 4 ikimuistoista päivää.

Tässä viisi hyvää syytä, mitkä saavat aina palaamaan Madridiin

1. Ihmiset

Mikään paikka ei ole paikka ilman ihmisiä. Itselleni Madrid on nimenomaan kaikki ne ihmiset, joihin sain tutustua Erasmus kauteni aikana. Täytyy myöntää, että viimeisimmän 4 päivän aikana en tehnyt oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vietin ihmisten kanssa aikaa. Kävimme lounaalla, illallisella, kahvilla, sangrioilla, yöelämässä… Kävelimme puistoissa, illat katseltiin elokuvia, tehtiin ruokaa yhdessä. Välillä sitä ei vain kaipaa muuta kuin yhteistä aikaa.

2. Sää

Madrid on itselleni maailman aurinkoisin kolkka. Vaikka tämä talvi on ollut kurja myös Madridissa, jostain kumman syystä aina kun saavun mestoilla sää muuttaa muotoaan ja koko kaupunki säteilee auringossa. Ihana kesäinen lämmittävä auringonpaiste alkaa jo maaliskuun puolivälissä ja kesän kuumat helteet saattavat olla valloillaan jo toukokuun puolivälistä aina syyskuulle saakka. Talvellakaan ei tarvitse kärsiä kaamoksesta ja kunhan tammikuusta on selvinnyt lämpötilat alkavat taas antaa parempaa.

3. Kaupunkikulttuuri ja elämänmeno

En tiedä toista yhtä elävää kaupunkia kuin Madrid. Oli mikä ilta tai tapahtuma tahansa kaupunki on aina täynnä iloista ja elävää porukkaa. Madrid herää nimenomaan yöllä eloon ja joka kerta se väkimäärä saa suomalaisen ihmettelemään miten ihmeessä nämä jaksavat hillua kaduilla. Yön tunnelma on myös omaa luokkaansa enkä ole koskaan pelännyt tai kohdannut ahdistavia tilanteita keskellä yöllä Madridin keskustan kaduilla.

4. Puistot

Madrid on puistojen kaupunki ja olipa sitten kyseessä lomamatka tai ihan vain hengailu ja asuminen, nämä puistot antavat yhdelle jos toisellekin metsien keskellä syntyneelle uskomatonta energiaa. Madrid ei olisi Madrid ilman sen puistoja ja puistopiknikkejä.
Kokosin 12 puistoa aiemmin samaan postaukseen käy lukemassa tästä.

5. Edullinen hintataso

Jätetään tästä laskuista pois asumiskulut, jotka ovat kaupungissa ihan pilvissä ja keskitytään herkullisiin tapaksiin ja puolihalpaan toimivaan julkiseen liikenteeseen. Madrid on täynnä baareja, joissa tulee aina juoman kylkiäisenä kasa ruokaa (vinkkinä El Tigre). Tämä on jotain mihin ehtii aika helposti tottua ja jonka jälkeen pettyy missä tahansa muualla. Hienoissa ravintoloissakaan ei tarvitse pulittaa järkyttäviä summia. Viime reissulla nousimme kaverin kanssa korkeuksiin ja nautimme illallisen ihaillen Madridin auringonlaskua. Alkuruuat olivat 9 euron luokkaa, pääruoka irtosi 18 eurolla ja jälkiruoka kuudella. Myös täällä kaupan päälle tulivat leivät, alkutapakset ja pienet itsetehdyt suklaaleivokset…

Ja sitten se julkinen liikenne. Kun nuorison kuukausikortti maksaa vain 20 euroa kuussa ja sillä pääsee Toledoon ja Madridin kauniille järvelle tunnin päähän polskimaan, passaa miettiä miksi kukaan nuori ainakaan käyttäisi kaupungissa autoa. Metrot kulkevat nonstoppina ja lähijuniakaan täytyy harvemmin odotella varttia kauempaa. Nämä ovat myös siistejä, toimivia ja turvallisia. Oulussa, jossa ainoa tapa liikkua säällä kuin säällä on lähinnä polkupyörä osaa jotenkin kaivata tätä Madridin luksusta.

Jos jotkut paikat on sellaisia jotka vie jalat alta niin Madrid on kyllä tehnyt sen ja lujaa. Tämä viime reissu tuskin jäi viimeiseksi kaupungissa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat TravelloverVagabonda ja Skimbaco. Lue tempauksesta lisää täältä. Minut löytää Instagramissa nimellä @kaksuli

Kun Espanja huutaa nimeäsi

Tämä blogi on ollut koko alkuvuoden lähes kuollut. Syynä on tietenkin se, että aikaa ei ole yksinkertaisesti jäänyt tälle pienelle blogille. Sen ajan mitä en ole ollut reissun päällä olen halunnut käyttää hyödyllisesti kotona. Nyt keskiviikkona tein vihdoin ja viimein lukukauden viimeisen tenttini yliopistolla tälle vuodelle, mikä tarkoittaa sitä että seuraavan kerran Oulun Yliopistoon on astuttava vasta ensi syksynä! Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö opiskelu jatkuisi, sillä ovela ja viekas palmupuista haaveilija osasi järjestää asiat niin hyvin, että loppu lukukausi suoritetaan etänä.

Etäily antaa omat mahdollisuutensa levottomalle sielulle ja miksi etäillä muutaman kilometrin päässä Yliopistosta kun sen voi tehdä myös 6000 kilometrin päässä… Näin ollen huomenna hyppään aamukoneeseen maailman nopeimmalla 45 minuutin vaihdolla Helsingissä ja jo aamupäivästä näiden jalkojen pitäisi olla Tenskun maaperällä. Näin ollen toimisto siirtyy ensin muutamaksi päiväksi turistirannikolle etelä-Tenskulle ja siitä toiseksi muutamaksi pohjoiseen ihailemaan Teideä. Tämän jälkeen suoritan taktisen vaihdon ja lennän sopivasti viikonloppumenoihin Madridiin kaupunkielämän äärelle ja etäilen Madridin ihanissa kahviloissa muutaman päivän lisää. Koko touhussa saan kulumaan aikaa noin 2 viikkoa, jonka jälkeen on ihan pakko palata käymään kotisuomessa.

Kun Espanja huutaa nimeä sinne on pakko suunnata. Tällaista tänne loppukuulle. Ei muuta kuin unelmia ja tavoitteita kohti!

Palaillaan ehkä livenä Kanariansaarilta tai mantereelta.

Hasta pronto – Katja