Ensikertalaisen kootut vinkit Tokioon

Maailman suurin kaupunkialue ja pieni tyttö maailmalla. Miten ihmeessä siellä voi selvitä? Kun kyse on Tokiosta, Japanin pääkaupungista kaikki vain toimii ja hyvinhän siellä selviää kaikkien muiden 30 miljoonan muun ihmisen joukossa. Ajattelin nyt Tokio postausteni aluksi kuitenkin koota ensikertalaisen vinkit ja huomiot kaupungista muille ensikertalaisille ennen tarkempia aluepläjäyksiä. Näiden vinkkien avulla toivottavasti pääsee alkuun matkan suunnittelussa.

Liikkuminen kaupungissa

Tokiossa on kaksi lentokenttää Haneda eteläpuolella kaupunkia, johon laskeutuu lähinnä sisäisiä lentoja, sekä Narita koillispuolella, jonne tulee suurinosa muista lennoista. Oma koneeni laskeutui siis luonnollisesti Naritan kentälle 60 kilometrin päähän metropolin kuhinasta ja itse suhautin Narita Expressillä terminaali ykkösestä tunnissa pelipaikoille. Narita express on nimestäkin päätellen pikalinja, joka pysähtyy vain Tokion pääasemilla (mm. tokyo, shibuya, shinjuku) ja kulkee väliä kahdesti tunnissa. Halpaa lystiä juna ei ole, sillä tämän reissun kurssilla hintaa lipulle tuli 25 euroa suuntaansa Tokion asemalle. Muita yhteyksiä ovat muunmuassa JR Sobuline ja Keisei Skyliner, joilla voi säästää muutaman pennin. Kulkuyhteys kannattaa kuitenkin rahasta välittämättä valita sen mukaan, mikä menee parhaiten juuri sinne alueelle kaupungilla minne olet menossa.

Itse kaupungissa liikkuminen on ehdottomasti helpointa käyttäen Tokion laajaa ja toimivaa metro- ja junaverkostoa. Luin Jerryn blogista Suica-matkakortista, jonka ostin heti Tokion pääaseman koneesta ja tämä kortti teki matkustamisen erittäin helpoksi monien yhtiöiden operoimassa verkostossa. Suica käy kaikilla kaupunkilinjoilla sen kuin ostaa kortin (500 yeniä noin 5 euroa), lataa korttiin rahaa ja piippailee porteista menemään. Kortti kyllä huolehtii kenen firman linjalla matkustat! 500 yenin pantin saa takaisin palauttamalla kortin, mutta itse en kyllä sitten lähtö tohinoissani edes muistanut koko palautusta. Metro- ja junaverkoston hyödyntäminen on kaupungissa myös halpaa, sillä matkat maksavat eurosta kolmeen matkan pituudesta riippuen.

Tokion taksit ovat luotettavia, mutta kalliita. Itse käytin laiskuuspäissäni poislähtiessä taksia, kun aamulla kävely ja hikoilu Tokion pääasemalle ei vain huvittanut. Tuo parin kilometrin matka kustansi 1490 yeniä eli noin 14 euroa. Budjettimatkailijan kannattaakin tukeutua taksiin vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Kaikkein parasta Tokio on kuitenkin ottaa haltuun kävellen, kunhan on ensin jollain edellämainituista saavuttanut pelipaikat. Jalkakäytävät ovat isot ja leveät ja löytyy lähes joka kadulta. Paikallisten keskuudessa pyöräily oli hyvin suosittua ja sanoisinpa, että olin lähes yllättynyt kuinka hyvä kaupunki Tokio olisikaan ollut myös pyöräilyyn!

 Hotellit

Hotelleja löytyy moneen tasoon ja kaikille, mutta päädyitpä sitten Tokion övereimpään tornitaloon tai perinteisempään pieneen majaan yleistasoltaan majoitukselta voi odottaa perussiistiä tasoa. Koska itse olen kaikin puolin keskitason budjettimatkailija jätin Shibuyan tornitalot suosiolla laatumatkailijoille ja etsin kalliinkaupungin maineesta huolimatta edullisempaa majoitusta. Loppuviimein edullista majoitusta oli tarjolla enemmänkin ja omaksi valinnaksi  valikoitui hinta-laadun ja sijaintinsa suhteen businesshotelli nimeltään Nihonbashi Villa. Yö kolmen metro/junalinjan risteyskohdassa jokirannassa 2 kilometrin päässä Tokyon pääasemalta maksoi noin 55 euroa yöltä ja tuolla hinnalla sai siistin kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella ja kymmenennen kerroksen kaupunkinäkymillä. Hotellia etsiessä kannattaa kuitenkin ensimmäisenä miettiä oman matkan tarkoitusta, sen kautta sopivaa aluetta ja sitten vasta alkaa katselemaan potentiaalisten alueiden hotellitarjontaa.

 Ruoka

Tokio_ruoka

Tokio_ruoka_2

Tokio_ruoka3

Tokio_ruoka4

Isossa kaupungissa on iso valikoima mättöpaikkoja, joista jokainen kukkaro ja makuaisti kyllä löytää varmasti omansa ja uskokaa tai älkää jopa tällainen nirso löysi itsellensä syötävää! Tokion ruoka kun on niin paljon muutakin kuin raakaa kalaa ja maailman tuoreinta sushia.

Laadusta pitävä voi suunnata tornitalojen hissillä ylös näköalapaikoille nauttimaan satoja euroja maksavaa michelinin pihviä ja nauttimaan roof top baareihin drinkkejä ja vastaavasti penninvenyttäjä voi suunnata pieniin paikallisiin kuppiloihin nauttimaan lihavartaita, nuudeleita ja erilaisia curryja. Pienissä kuppiloissa oli aivan oma tunnelmansa eikä kertaakaan tarvinut maksaa itseään kipeäksi. Näin vertailuna sanottakoon, että maukkaita liha- ja kalavartaita sai katupaikoista parilla eurolla pieneen nälkään ja nopea medium-kokoinen curryannos riisillä kustansi enimmillään viisi euroa.

Jos kaikki Aasialainen kuitenkin tökkii ja koti-ikävä alkaa vaivata löytyy Tokiostakin myös aina tutut ja turvalliset kansainväliset ketjuravintolat, joista hakea bigmaccia koti-ikävään. Näiden kansainvälisten ketjujen lisäksi kaupungista löytyy monia paikallisia ketjuja, joista itse kävin maistamassa länsimaalaisen ruuan ikävään Freshness burgerin hampurilaisen, joka maksoi saman verran kuin esimerkiksi Hesburgerin vastaavat.

Tokio_ruoka5

Kaiken suolaisen ohella tällaiset herkkusuut ja pullahiiret kaipaavat ja odottavat kuitenkin kaikkein eniten niitä makoisia elämyksiä ja niissä Tokion voittaja on ehdottomasti lättykojut! Lättyrullat olivat kovin tyyriitä, mutta valikoimaa lämpimän lättyrullan sisälle riitti aina jäätelöpallosta hedelmämixiin ja erilaisiin kastikkeisiin. Voin sanoa, että hinnasta huolimatta (keskimäärin 4 eur) kyllä maistui. Toinen herkullinen elämys oli kaupungin mahti pehmisvalikoima, josta omaksi suosikkimaukseni erottautui edukseen suolainen sitruuna.

Hintataso

SAM_5071

Tokion kallis maine on ihan höpöhöpöhuttua. Toki rahaa saa menemään enemmän kuin laki sallii viiden tähden hotelleihin, michelin ravintoloihin ja laatuputiikkeihin, mutta matka Tokioon onnistuu myös vallanmainiosti pienemmälläkin budjetilla. Vai miltä kuulostaa 377 euron lento kaupunkiin Helsingistä, 55 euron hotelli per yö, 5 euron ateriat, joihin sisältyi vesilasi ja parin euron metromatkat kaupungin sisällä. Ja tätäkin halvemmalla voi päästä  erityisesti majoituksen suhteen jos vain haluaa.

 Tokio alueittain

Alueita tulen käymään tarkemmin erikseen läpi myöhemmissä postauksissa, mutta tässä muutamalla sanalla paikkoja, joihin suunnata ainakin ihan ensimmäiseksi.

Asakusa

Asakusa

Jokimaisemaa, temppeleitä ja rauhallisia sivukujia

Akihabara

Akihabara

Elektroniikkaa, pelihalleja ja välkkyviä valomainoksia

Ueno

SAM_5178

Puistoelämää ja intensiivisiä kauppakatuja

Ginza

Ginza

Muotiputiikkeja, tyylikkäitä ihmisiä ja kiillotettua kaupunkikuvaa

Shinjuku

Shinjuku

Korkeita pilvenpiirtäjiä, ilmaisia näkymiä yläilmoista ja punaisten lyhtyjen kylttimerta

Shibuya

Shibya

Ostoksia, maailman vilkkain risteys ja parhaiden näkymien Starbucks.

Odaiba

Odaiba

Leppoista saarielämää, kauniita maisemia, hiekkaranta

Muuta huomioitavaa

Nihonbashi

Tokio on kaikin puolin turvallinen ja kohteliaisuussäännöt ovat tärkeässä osassa asioitpa sitten kaupan kassalla tai paikallisen kotona. Nämä pienet eleet oppii ja omaksuu nopeaa ja paikalliset ovat tyytyväisiä, jos osaat muutaman kohteliaan ilmaisun (arigato & sayonara) asioidessasi. Harvassa paikassa olen tuntenut oloani yksin kävellessäni niin turvalliseksi eikä pimeälläkään missään ollut millään tavalla ahdistavaa.

Tokio niin kuin koko Japani sijaitsee maantieteellisesti hyvin riskialttiilla paikalla, joten varaudu ainakin jollain tasolla luonnonkatastrofien mahdollisuuteen. Itse yllätyin kuinka arkipäiväistä maanjäristykset alueella ovat. Maa heilui päivittäin pienesti, mutta voin sanoa, että kyllä tutisi polvet tällaisella tottumattomalla suomalaisella, kun heti ensimmäisenä lomapäivänä puistossa istuskellessa maa heilahti oikein kunnolla jalkojen alla. Muutamana iltana hotellihuoneessa tuntui epämukavalta maan heiluessa ja viimeisenä iltana heilunta oli niin voimakasta, että koin paremmaksi nousta sängystä ylös ja lähteä hetkeksi ulos, vaikka mitään hätätilaa ei annetukaan. Luonnonoloihin kannattaa siis valmistautua, mutta niitä ei kannata missään nimessä pitää syynä jättää reissua tekemättä!

Jäikö jotain olennaista puuttumaan? Täydennän listaa mielelläni!Ja eikun hyvää matkaa!

Skandinavian karjavaunussa kohti Tokiota ja takaisin

Olen tottunut lentämään jos millaisten halpalentojen siivin tarjousten perässä kohteisiin ja takaisin. Kokemuksenani on kaksi mannerten välistä lentoa, joista ensimmäinen oli aikaa ennen suuret laajarunkokoneet ja toinen Finnairin lomalento Langkawille. Kun aiemmat kokemukset olivat suorastaan kaameita ei tällekään Sas:in tarjouslennolle ollut paljoa odotuksia. Mitäpä sitä voisi edes odottaa, kun maksat menopaluu lipustasi 377 euroa?

Näinpä olin varautunut tuskaan, kun oli aika vihdoin astua Kööpenhaminan lentokentällä sukkulan sisälle ja aloittaa 10,5 tunnin matka kohti Tokiota. Siinä tuli käveltyä hienoa käytävää kohti omaa paikkaa läpi bisness ja plus luokkien. Oma paikkani löytyi siis odotetusti sieltä koneen peräosista karjavaunusta, mutta onnekas ja nopea kun olin lähtöselvityksen kanssa paikaksi irtosi reunassa oleva ikkunapaikka.

Sas_1

Sas_2

Paikan löydettyä koin ensimmäisen positiivisen yllätyksen, kun penkillä odotti aivan ilmaisena vesipullo, kuulokkeet (sellaiset surkeat, jotka eivät pysy korvissa), peitto ja tyyny! Olin palvelusta aivan hymy korvissa, kun vielä hetken kuluttua tajusin että edessä toljottava näyttökin on todella ilmanen. Toista se oli muutama vuosi sitten kotimaisen lennolla.

Kone lähti aikonaan ja Tokio oli kymmenen tuntia lähempänä. Tilaa istua oli ihan mukavasti, joskaan tätä on tällaisen 150 senttisen melko hankala arvostella, joka istuu muutenkin aina jalat sylissä. Ilma koneessa oli hyvä eikä tällä lennolla tarvinut istua edes toppatakki päällä (vaikka tähänkin olin edellisestä kokemuksesta varautunut).

Sas_3

Sas_4

Sas:n Tokion lennoilla homma ruokien ja juomien suhteen hoitui niin, että parin tunnin lentämisen jälkeen käytiin ensin juomakärryjen kanssa, josta tuli tilata kaikki lennon juomat, jotka halusi ilmaiseksi. Tämä oli se hetki, jossa olisi pitänyt tajuta hamstrata limukkatölkkejä ja mehua, sillä tämän jälkeen kaikki muu paitsi vesi muuttui maksulliseksi. Otin opikseni paluulennolle, jonka aikana sitten tajusin, että ei näitä kaikkia saa edes juotua.

Juomakärryjen jälkeen tuotiin lennon ensimmäinen ruoka. Mennessä ja palatessa se oli kanafile erilaisin soossein. Mennessä (alla oleva kuva) oli oikein maukasta, palatessa aivan järkyttävää kuraa. Sellaista kuraa, että pelkäsin mahani puolesta ja jätin ateriani nälkäisimmille.

Sas_5

Sas_6

Tämän ruuan jälkeen alkoikin mennessä ”yö”, jonka myötä ikkunaluukut käskettiin laittaa kiinni. Tämä oli suuri pettymys itselleni, joka ei osaa nukkua, mutta joka tykkää tuijotella silloin tällöin maahan ja ihailla valoja. Tämä olikin se lennon hetki, kun vuorotellen koitin torkkua ja pelailla ruudulta jotain satunnaisia pelejä. Netinkin olisi saanut ostaa 15 eurolla, mutta koska laadusta ei ollut takeita tuntui se kovin turhalta. Paluumatkalla lento oli päivälento ja viereeni istui niin mukava romanialaisnainen, että koko matka meni kuin itsestään jutellessa.

Paluulennolla noin kuuden tunnin lentämisen jälkeen tarjoiltiin välipalaksi täytetty leipä. Leipä oli tummaa kuin mämmi ja tällaisena pullamössöihmisenä skippasin tämänkin makunautinnon ja otin kuppiini vain vihreää teetä.

Sas_7

Viimeinen kokonainen ateria tarjoiltiin kuitenkin noin puolitoista tuntia ennen laskeutumista. Mennessä aamupalaksi tarjoiltiin espanjalainen tortilla, joka oli ihan ok. Paluumatkan ruokaa en enää edes muista, mutta jotain syömäkelvotonta se kuitenkin oli vaaleaa leipää lukuunottamatta. Makuasioita, makuasioita ja nirso, mikä nirso…

Noin kokonaisuudessaan Sas:n mannertenvälinen lento oli siis oikein positiviinen yllätys. Tähän toki vaikutti aiemmat kokemukseni ja se etten ole yksinkertaisesti tottunut parempaan. Toivottavasti tästä saa nyt kuitenkin osviittaa siihen mitä tuleman pitää, jos joskus päädyt Sas:n siivin kaukomaille. Itse lennän Skandinaavien siivin toistekin varsinkin, jos lippu irtoaa samaan hintaan!

Ihastunut Tokiossa

Syksyn ainoa lomaviikko johdatti itseni halpojen lentojen saattelemana Tokioon, kaupunkiin jota en ollut oikeastaan edes koskaan sen kummemmin ajatellut. Kun lentokoneen pyörät jysähtivät viikon alussa Naritan lentokentälle, olin innoissani, mutta ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

Nyt loma on kulunut yli puolen välin ja voin sanoa hämmästyneeni kaupungin monipuolisuudesta ja tarjonnasta. Kaupunginosat on kaupunkeja kaupunkien sisällä, joista jokaisesta on löytynyt aivan omanlaisensa kuvakulmat ja viehätys. On todella vanhaa ja uutta. On väkipaljoutta ja leveitä pääväyliä ja toisaalta seuraavalla kadulla voi löytää kapeilta kujilta täydellisen rauhan ja pieniä omakotitaloja. On välkkyviä neonvalokylttejä ja himmeitä katuja valaisevia lyhtyjä. On mäkkäreitä ja paikallisia hämyisiä kansankuppiloita. On pientä ja suurta ihmistä ja on oikeastaan aivan kaikkea, mitä nyt keksiä saattaa.

Tässä vaiheessa voin vain sanoa ihastuneeni tähän kaupunkiin kaikkine moniulotteisuuksineen ja jakaa kanssanne muutaman kuvan ennen lopullisia matkakertomuksia ja tarkempia vinkkejä.

SAMSUNG CSC

Taidan jättää tännekin palan sydämestäni…<3 

Kesän parhaat hetket

Päivät lyhenee ja illat viilenee. Aika viilettää silmissä ja en ehkä tajua tuolla pyörällä huitoessani, että maa on jo oikeasti täynnä lehtiä. Viime viikolla kylmyys herätti kuitenkin viimeinkin yhden omissa ajatuksissaan haahuilijan hereille ja myrskytuuli teki viimeistään selväksi sen, että vilukissan on parempi alkaa kaivamaan paksumpaa takkia kaapista ja alkaa valmistautua tulevaan. Ja niinhän minä tein, sillä vaihdoin punaisen siniseen ja sen jälkeen olenkin viipottanut onnellisena taas menemään.

Mutta ennen kuin tämä blogi siirtyy aivan täysin syystunnelmiin on aika katsoa kesän alussa tehtyä to do listaa ja antaa arvosana menneelle Oulussa vietetylle kesälle.

Viikonloppureissut vähän kauemmas Oulun rajojen ulkopuolelle

SAM_4602 SAM_4655

Toiveissa oli Rokua ja Syöte ja kaukaisena haaveena oli Kuusamo. Empäs olisi tuolloin kirjoittaessani uskonut, että ainoa toteutunut reissu kauemmas suuntautuikin juhannuksena hetken mielijohteesta juuri Kuusamoon. Se olikin täydellinen reissu se aina pienestä Karhunkierroksesta iltaisiin souteluihin ja nuotiokeskusteluista telttaelämään. Tässä täytyykin taas todeta, että kyllä on onni omistaa juuri tällaisia seikkailunhaluisia ystäviä, joiden kanssa on hyvä tarpoa menemään niin kotimaan metsissä, kuin Cornwallin pitkillä hiekkarannoillakin.

Edelleen harmittaa, että Rokua jäi vain haaveeksi, mutta onneksi tie vei taas perinteisiin sukujuhliin Muhokselle, jossa tuli nautittua päivä maaseudun rauhasta, nähtyä etelän sukulaisia ja herkuteltua monensorttista kakkua.

Viikonloppureissut siis saanee pisteitä 1,5/5, mutta annettakoon Muhoksesta yksi ylimääräinen säälipuolikas ja pyöristetään pisteet kokonaiseen kahteen.

Reissut Oulun seudun sisällä alueen parhaimpiin retkikohteisiin

Liminganlahti

Arboretum

Koitelinkoski, Turkansaari, Valkeisjärvi, Hailuoto, Liminganlahti… Eihän tämäkään nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ne perinteiset jokavuotiset pyöräilyt Koiteliin ja Turkansaareenkin jäi tekemättä. Sen sijaan yksi kaverireissu Valkeisille toteutui ja jostain syystä minäkin menin ja hyppäsin kirkkaaseen kylmään järveen muiden perässä.

Liminganlahden reissu oli lyöty lukkoon jo etukäteen kaverin syntymäpäivälle, jolle sattuikin mahti keli. Suunnattiin Temmesjoen lintutornille, haettiin Limingasta jäätelöt, fiilisteltiin lintutornin maisemia ja paisteltiin makkaraa nuotion ääressä. Ehdottomasti yksi kesän parhaista illoista.

Hailuotoonkin päivä ja aika oli lyöty lukkoon, mutta elämä yllättää ja lapsuudenystäväni laittoi juuri lähdön hetkillä viestiä, että on juuri nyt tässä ja heti ainoan hetken Oulussa ja haluaa nähdä. Näinpä tein nopean päätöksen ja päästin toverini Hailuotoon retkelle ilman minua. Itse suuntasin Pikisaareen laiturinnokkaan vaihtamaan kuulumisia lapsuudenystävieni kanssa. Siinä kului tunti jos toinenkin päivän vaihtuessa seuraavaan auringon edelleen lämmittäen. Juttua olisi riittänyt vaikka seuraavallekin päivälle ja kyllä sitä vain huomaa, että vaikka ystävät lähtevät maailmalle, juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla on jäänyt. Yhteinen historia kantaa ja tuota lapsuuden kolmikkoa ei vain voita mikään. Muistoja muistoja… <3

Näiden hetkien lisäksi tuota pyöräilytavoitetta on kyllä tullut toteutettua monen vuoden edestä ja tänä kesänä jos joskus Oulun pusikot on kyllä tulleet tutuiksi. Jotenkin hetkessä eläessä en ole edes kantanut kameraa mukana, joten harva retkistä on päätynyt mihinkään muualle kuin Snapchattiini pienen hetken ajaksi.  Viimeksi viikonloppuna päädyin aivan sattumalta Vihiluotoon ihailemaan Kempeleenlahtea ja vastaavasti eilen huristelin pohjoispuolen maastoreittejä Kalikkalammen kautta Parsiaismaan laavulle ja aina Huutilammen kautta kotiin. Jopon renkaat ovat pariin otteeseen ehtineet paukkua, mutta nekin on hoituneet kuntoon ahkeralla korjauksella.

Kokonaisuudessaan lähiseuturetkistä annan 3/5 ja vastaavasti lähipuska ja pyöräretkistä 7/5.

Fiilistelyt kaupunkimaisemissa

thumbnail_SAM_4992

SAM_4918

Onhan tässä tullut vietettyä aikaa kaupunkimaisemassakin ja ihan kesätyönikin johdosta pyöräiltyä joka arkipäivä Tuiranrantaa sivuten Patosiltaa pitkin Ainolanpuiston läpi keskustaan. Olen käynyt kavereiden kanssa jäätelöillä ja tutustunut Oulun ravintolatarjontaan. Olen fiilistellyt torille saapuneita supermarkkinoita ja laittanut tilini haisemaan Italialaiseen jäätelöön, Prahan rinkelipullaan ja Espanjan Churroihin.

Kunnon kotikaupungin turistina tuli osallistuttua myös yhdelle lukuisista ilmaisista kävelykierroksista lempioppaani johdolla ja samaa teemaa noudattaen aukesi mahdollisuus myös  kurkata maisemia kulissien takaa Oulun korkeimmalta näköalapaikalta Oulun Tuomiokirkon tornista.

 Iltafiilistelyt Oulun rannikkomaisemissa

thumbnail_SAM_4164

thumbnail_SAM_4171

Voi kesäillat kun jäitte niin vähiin tänä vuonna! Tänä kesänä jäi midnight sunit ja yöuinnit välistä, mutta onneksi pari ikimuistoista iltaa tuli vietettyä kaverin kanssa Naltsussa ja muutamana viikonloppuna pyöräiltyä kaiken rauhan ja kauneuden keskelle Pateniemen rantaan. Illan rantahetkiä ei vain voi olla elämässä liikaa.

Pisteitä 2/5, mutta lupaan ehdottomasti syksyn aikana koittaa kiriä ja parantaa.

SAM_4309

Kokonaisuudessaan kesä oli ihan hyvä, mutta kovin kiireinen. Nyt taaksepäin katsoessa tuntuu etten ole saanut oikein mitään retkiä aikaseksi. Toisaalta kesätyöt antoivat niin paljon sisältöä arkeen, että olen niin onnellinen eteen auenneesta mahdollisuudesta saada työskennellä ympäristössä, joka on kuin tehty mua varten ja, jossa lähes päivittäin sain olla tekemisissä itselleni niin rakkaan espanjan kielen kanssa. Nyt syksylle yksi missioistani onkin tavoittaa tämän kaupungin espanjan kielisiä vaihtareita ja päästä käyttämään vahvistunutta ja varmistunutta kielitaitoani viikottain.

Näin nopeaa huonolla matikkapäällä yhteenlaskettuna tämä kesä saakoon 14 pistettä, kun maksimi näytti olevan 20. Ei ollenkaan huono kesä siis!

Ensi viikolla kesä jatkuu kuitenkin Japanin helteissä, jonka jälkeen on aika ottaa syksy ja opintokiireet oikein ryminällä vastaan.

Päiväretkelle Lokrumin saarelle

Jos Etelä-Kroatia jätti vähän kylmäksi huonoilla julkisilla yhteyksillään toukokuussa niin viimeiseen asti olen kuitenkin pihdannut oman loman parhainta retkikohdetta eli Lokrumin retkeilysaarta.

Lokrum_1

Lokrum on juuri se saari, jota voi ihailla rannalla lekotellen tai muurien päältä. Se erottuu myös maisemasta Srd kukkulalta käsin isona länttinä keskellä merta. Matka mantereen ja saaren välillä ei olekaan pitkä ja tuon parin kilometrin matkan taittaa vartissa puolen tunnein välein vanhankaupungin satamasta lähtevillä pienillä purtiloilla 40 kunan (5 euron) hintaan. Ja kun sää vihdoin yhtenä aamuna suosi ei tarvinut kauaa miettiä minne suunnata. Ja niinpä kohta löysinkin itseni purtilon kannelta kamera kädessä kuvaten taakse jäävää vanhaakaupunkia.

Retkeilysaarena Lokrum tarjoaa vähän kaikkeen makuun jotakin ja koska olen utelias ja kaikkiruokainen mitättömänä tavoitteena oli haikata koko saari päivässä päästä päähän ja nähdä muun muassa koko saaren tarjonta. Niinpä kun aamu yhdeksän purtilo rantautui uuteen satamaan oli aika aloittaa päiväkierros saaren ympäri.

Kasvitieteellinen puutarha

Lokrum_5

Aivan ensimmäisenä tuli ohitettua saaren kasvitieteellinen puutarha, joka esittelee välimerellistä kasvillisuutta. Tämä kuitenkin tuli skipattua tässä vaiheessa ja loppuviimein iltapäivällä oli jo niin kaikki nähnyt olo ettei sisällä tullut sitten edes käytyä. Puutarhaa sivuten maisemat kuitenkin helli matkalaisen mieltä kun vastaan hyppi pupuja ja riikinkukot esittelivät itseään parhaimmillaan. Vähän jäi myös epäselväksi oliko puutarhaan jokin oma pääsymaksunsa.

Linnan rauniot 

Lokrum_4

Lokrum_6

Kasvitieteellisen puutarhan reunamia kävellessä matka jatkui kuitenkin kohti saaren keskellä kohoavaa huippua loivaa ylämäkeä. Matkalla pusikot vihersivät ja aurinko porotti ensimmäistä kertaa kuumasti, mutta niinpä vain huippu saavutettiin. Huipulta löytyi vanhan linnan rauniot, mutta parasta oli kuitenkin huipulta aukeavat näkymät merelle ja kohti rannikkoa. Olipas taas tämänkin päivän kunniaksi yksi luksusristeilijä parkkeerautunut keskelle merta viettämään päivää Dubrovnikissa. Reunalla oli hyvä istuskella, antaa keväisen tuulen viilentää ja pitää pientä taukoa enne laskeutumista toiseen päähän saarta.

Luontopolut

Linnanraunioilta olikin aika astua luontopoluille ja jatkaa saaren kierrosta myötäillen rannikkoa. Rannikon poluilla ei ollut oikein mitään nähtävää, mutta ideana kait olikin nauttia luonnon tarjoamasta rauhasta ja aina välillä tilanteen salliessa kuikuilla alla kallioihin räiskyvää Välimerta.

Rannat

Lokrum_2

Lokrum_3

Monelle päivä Lokrumissa merkitsee rantapäivää uusissa maisemissa ja täytyy myöntää, että kun luonnonrauhan jälkeen kalliot avautuivat edessä olin minäkin aika mielissäni. Toukokuussa kalliot ymmärretysti loistivat tyhjyyttään ja merituuli pauhasi melko villinä, mutta pakkohan se oli pysähtyä ja tehdä varpaat onnelliseksi vilvoittavassa suolavedessä.

Kuollut meri – Mrtvo more 

Lokrum_3

Rannikkomaisemien ihailun jälkeen oli aika siirtyä pikkuhiljaa takaisin sisämaan puolelle ja kohti toista puolta rannikkoa ja satamaa. Kun paikkaan ei ollut suuremmin tullut tutustuttua etukäteen, ihme oli suuri kun yhtäkkiä pusikoiden takaa avautui aivan uskomattoman kirkkaana hohtava pieni poukama omien pienien silmien eteen.

Tarkemmin ottaen puskien takaa eteen avautui Kuollut meri, mrtvo more, joka ei nimestään huolimatta ole merta vaan kaunis pieni järvi. Vesi hohti kirkkaana vihreän sävyissä ja ihan pieni hetki meni sisäistäessä minnes sitä oltiinkaan saavuttu. Olipahan niin kaunis rapakko ja juuri sellainen, mitä on tullut vain valokuvissa ihasteltua. Loppujen lopuksi kalliolla istuskellessa heräsin pilvilinnoistani karmivaan lapsien räkytykseen ja totesin etten nauttinutkaan enää maisemasta yksin. Oli siis aika jatkaa matkaa. Kuollutta merta täytyi vielä päästä ihailemaan ylätasanteelta, jonka jälkeen matka jatkui metsiä pitkin takaisin kohti satamaa.

Lokrum_8

Kokonaisuudessaan aikaa saaren kiertämiseen meni reilu 5 tuntia kaikkine rentoilu ja kuvailutaukoineen ja vielä jäi paljon näkemättäkin. Ja täytyy näin jälkeenpäin sanoa, että kyllä olisi harmittanut jos tämä pieni saari olisi jäänyt näkemättä. Täällä jos jossain sai kävellä, hengittää, kuvata ja rentoutua eli toisinsanoen lomatunnelmaan pääseminen oli helppoa. Päiväretki Lokrumille oli siis ihan täysi kymppi ja ihana pako Dubrovnikin vanhankaupungin vilinästä.