Postikorttimaisemia Hung Shing Yen rannalta

Hongkongissa toisen loman päivä kääntyi iltaan ja puolentoista vuorokauden valvomisen ja pitkien yöunien jälkeen aikaerokin tuli hyvin selätettyä. Näiden parin päivän aikana maisemat ovat olleet kaikkea muuta kuin stereotyyppistä Hongkongia ja jo näin matkan päältä haluan ehdottomasti esitellä ja jakaa kanssanne tämän näkymän, jota tälläkin hetkellä tuijottelen hotellin parvekkeelta.

Tämä ihana Lammasaari sijaitsee vain 30 minuutin lauttamatkan päässä Hongkongin kuhinasta ja voin luvata, että saatte kuulla tästä paratiisista enemmänkin. Tässä kuitenkin yksi syy tulla käymään täällä, nimittäin Hung Shing Yen ranta on kyllä aivan uskomattoman ihana. Näihin maisemiin kun on aamulla herännyt, syönyt aamiaisen, käynyt uimassa ja katsonut vielä auringonlaskunkin ei voi kyllä olla muuta kuin onnellinen.

Hongkong

SAMSUNG CSC

Lämpöisiä terveisiä siis Hongkongista!

Opiskelijavaihdon hakemisen perusteet Lattareihin ja Espanjaan

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi lähden Madridiin opiskelijavaihtoon vuoden vaihduttua. Ja koska joulu ja uusivuosi lähenee olen tässä viime kuukauden ajan koittanut järjestelmällisenä ihmisenä esim. hoitaa kaikki asiat vaihtoa koskien kuntoon. Näin tässä vaiheessa en enää ihmettele miksi tämä vaihtoon lähteminen on vuosi vuodelta ainakin meidän laitoksella vähentynyt ja nytpäs saattekin lukea, miten nihkeästi ne hommat ovat edenneet ja ainakaan mun tapauksessa yksikään asia ei ole mennyt ykkösellä läpi. Samalla tässä myös tulevaisuuden vaihtoon hakua ajatellen pieni koonti siitä, miten hommat etenee ja mitä täytyy ottaa huomioon.

Mutta aloitetaampa tarina siis ihan alusta…

Haku kaukomaille

Viime tammikuussa aukesi haku Lattareihin ja Aasiaan. Ihan vilpittömästi selailin hakukuulutuksen kohteita ja jotenkin ihan sillä istumalta päätin haluavani Espanjan sijaan Etelä-Amerikkaan. Menin seuraavalla viikolla järjestettävään infoon eikä kauaakaan kun täyttelin papereita Chilen Viña del Mareen, joka vaikutti ihan unelmalta. (Katso vaikka tästä!)

Ainakin meillä Oulun yliopistossa haku tapahtuu SoleMovessa, jonne täytettiin vaadittavat tiedot itsestä. Tässä ei ollut mitään epäselvää. Liitteeksi tuli laittaa ylioppilastodistus, tämän hetkinen opintosuoritusote ja oma motivaatiokirje. Aikaa hakemusta oli hommata viikon päivät ja vastauskin tuli kahdessa viikossa.

No tiedättekin varmaan miten kävi, kun en ole nyt Chileen lähdössä. Paikkaa itselleni ei irronnut tälle keväälle ja tälle syksylle tarjottu paikka ei vaan kerta kaikkiaan sopinut omaan opetussuunnitelmaani millään tavalla. Tämä hakeminen loppui omalta osaltani siis tähän ja palasin takaisin alkuperäiseen suunnitelmaani.

Jos kuitenkin sisään olisin päässyt luulen, että hommat olisivat edenneet samalla tavalla kuin seuraavassa Espanjan kanssa. Mitä nyt hommaan  olisi vielä tullut lisäksi viisumin hakua ja muuta mukavaa…

Haku Espanjaan ja muihin Euroopan Erasmus kohteisiin

Madrid_1

Madrid_2

Pari kuukautta kaukohaun jälkeen avautui sitten Erasmus eli Euroopan kohteiden opiskelijahaku ja löysin taas itseni istumasta vaihtoa koskevasta infosta. Pidin paikkaa Madridiin varmana, koska olihan kyseessä meidän maantieteen oma paikkamme ja vaatimuksena B1 tason kielitaito. Madrid oli alunperinkin kaupunki johon Espanjassa halusin hakea, joten kohdetta ei tarvinut sen enempää miettiä ja pohtia listasta.

Homma alkoi taas täyttämällä SoleMoveen hakukaavaketta. Tässä haussa ei tarvinut kirjoitella motivaatiokirjeitä saatika liitellä omia todistuksiaan. Perustiedot riittivät ja niiden perusteella hyväksytty sähköposti napsahtikin kuukauden parin viiveellä hausta sähköpostiin. Hypin vähän aikaa tasajalkaa innosta, mutta loppujen lopuksi arjen tohinassa unohdin koko asian. Täytyi vain alkaa odottaa sähköpostia itse Madridista.

Viestintä kohdeyliopiston kanssa

Tämä ensimmäinen sähköposti tulikin kuukausi sitten eli reilun puolen vuoden päästä itse hausta ja hyväksymisestä. Homma starttasi käyntiin ja nyt marraskuun aikana olenkin saanut yhteensä kolme sähköpostiviestiä, joiden mukaan olen vienyt vaihtoasioita eteenpäin. Homma alkoi rekisteröitymällä kuun alussa tulevan yliopistoni kirjoille. Tämän jälkeen toisessa viestissä sain alustavan kurssilistan kätösiini ja kolmannessa viestissä viimeviikolla vihdoin omat tunnukset paikalliseen weboodiin, jotta kurssi-ilmottautumiset onnistuvat.

Viestintä kohdeyliopistoni kanssa on sujunut erittäin mallikkaasti, mutta tokihan eilen piti todeta taas, että kärsivällisyyttä täytyy näissä vaihtoasioissa löytyä. Kurssi ilmoittautumisen piti avautua eilen Madridin aikaa kello 10. Sähköpostissa painotettiin nopeutta, jotta pääsee varmasti haluamilleen kursseille ja minähän suomalaisena säntillisenä olin koneella muutamaa minuuttia ennen 11 valmiina nopeaan toimintaan. No voitte vain kuvitella kun kello löi tasan ja aloin pyrkiä sisälle ja linkki ei toiminutkaan… Odottelen edelleen uutta sähköpostia koskien ilmottautumista ja toivon, että samalla selviäisi, milloinkas kurssit tulevat edes alkamaan, jotta osaisin ostaa lentolipun, kun vielä halvalla saisi.

Elämä Suomessa pakettiin 

Tässä odottamisen ohella olen hoitanut muita asioita, jotka ei ole myöskään sujuneet niin kuin oppikirjoissa. Aloitin hommat Suomen päässä irtisanomalla kaiken. Joulu jälkeen ei ole asuntoa, sähkösopimusta, vakuutuksia salijäsenyyttä eikä mitään muutakaan. Olen pohtinut minne tungen vähäiset tavarani ja alustavasti miettinyt, mitä tuollaiselle puolen vuoden ”matkalle” tulee pakata. Vielä uusi tarpeeksi kattava ja pitkän ajan matkavakuutus on löytämättä.

Kaavakkeita toisen perään

Tämän jälkeen täytin apurahahakemusta, johon Erasmusvaihtoon lähtijät ovat oikeutettuja. Tämä ei halunnut kohdallani mennä läpi ja täytin kaavakkeet kaksi kertaa, kunnes sain vihdoin yliopistolta viestiä, että vika ei ole sittenkään hakemuksessani vaan heidän systeemeissään… Huokaisin helpotuksesta, kun vihdoin taistelun jälkeen sain hyväksytyn sähköpostin.

Seuraava toisella yrityksellä läpi mennyt oli ystävämme Kela. Tein ohjeiden mukaisen ilmoituksen vaihtokaudestani, mutta laittamani vaihdon loppumisen päivämäärä ei sattunut vastaamaan SoleMoven antamaa päivämäärää. No arvatenkin sain takaisin viestiä, jossa vaadittiin vaihtoni päivämääriä sisältäviä dokumentteja. Eihän minulla mitään mustaa valkoisella ole, kun en edes itse tiedä milloin olen maisemiiin lähdössä, mutta onneksi homma hoitui kuitenkin nopeammin kuin ajattelin.

Missä asua Madridissa?

Madrid_3

Madrid_4

Ei vaihtoa ilman asuntoa ja näinpä päädyin selaamaan Madridin asuntovalikoimaa. Huomasin heti selauksen aloitettuani, että hinnat ovat ainakin pilvissä, enkä voi missään nimessä vaatia samanlaista tasoa kuin missä nyt asun. Itseasiassa pelkästä huoneesta saa kaupungissa veloittaa saman verran, kuin mitä nyt maksan omasta yksiöstäni ja vaivuin hetkeksi epätoivoon.

Kuin tilauksesta somen voima oli kuitenkin taas kerran melkoinen kun tavoitin yhden Oulussa olevan Madridissa opiskelevan vaihtarin. Eipä mennyt aikaakaan kun jutun edetessä löytyi kaveri, joka oli opiskellut ja asunut tulevassa yliopistossani ja sain hänen yhteystietonsa. Espanjan tapaan uusi tuttavuus vastaili enemmän kuin mielellään kysymyksiini ja tämän kokemuksen rohkaisemana päätin hakea yliopiston asuntolasta itselleni paikkaa.

Ensimmäinen hakemus ei tietenkään tavanmukaisesti mennyt ensimmäisellä yrittämällä läpi, mutta sähköpostittelun jälkeen olen nyt siinä uskossa, että oma pieni yksiöni odottaa saapumistani helmikuun alusta lähtien. Asunto on kokoonsa nähden kallis, mutta omaa yksiötä olisi tuskin tähän hintaan löytynyt kalusteineen päivineen yksityisiltä markkinoilta.

Madrid_5

Madrid_6

Ja nyt siis täytyy vain kärsivällisesti odotella kurssi ilmoittautumisia, jonka jälkeen olen kyllä ihan lentolippua vaille valmis lähtemään matkaan!

Olis myös kiva kuulla muiden kokemuksia onko lippulappusten, kaavakkeiden ja muun informoinnin kanssa ollut ongelmia? :)

Onnelliset varpaat Odaibassa Tokion lahden paratiisissa

Odaiba on Tokion oma pieni paratiisi. Odaiba on rantaa, rauhallisia löhöilypäiviä ja tarjoaa kauniin siluetin kohti kuhisevaa metropolia. Odaiba herättää itsessäni kaikki mielikuvat rapakon toiselta puolen ja siksipä jätin tämän koko reissun odotetuimman ja odotukset täyttäneen pienen tekosaaren ja palan paratiisia viimeiseksi laajemmaksi Tokio postauksekseni. Näin alkuun voinkin vaatimattomasti sanoa, että Odaiba oli koko Tokion odotetuin ja paras kokemus.

Sumidariver

Sumidariver

Odaiba löytyy Tokion lahdelta kaupungin eteläosista ja sen saavuttaa parhaiten joko monoraililla Shimbashin asemalta taikka risteillen esimerkiksi Asakusasta. Näinpä itse päätimme hyödyntää kummankin ja otimme paatin Asakusasta risteillen ja vastaavasti tulimme pois ihan perinteisellä monoraililla (Yurikamome linja), jonka kyydistä olisi taatusti ilman järkyttävää iltaruuhkaa nähnyt hienosti kummankin puolen siluettimaisemia junan puksuttaen kuin ilmassa pitkää siltaa eteenpäin.

Risteily oli aivan loistava tapa itsessään nähdä Tokiota aivan uudesta kuvakulmasta. Lippu avaruudesta pösähtäneen näköiseen moderniin paattiin kustansi noin 8 eur per aikuinen ja matka läpi Sumidajoen kohti Tokion lahtea kesti noin tunnin verran. Sukkula itsessään oli viihtyisä ja matkan aikana pääsi fiilistelemään maisemia myös yläkannelta. Aluksia kulkee noin parin tunnin välein, joten jos risteilylle mielii kannattaa katsastaa aikatauluja hieman etukäteen.

Tokyocruises

Tokyocruises

Tokyocruises

Tokyocruises

Odaiba itsessään on paikka täydelliseen rentoutumiseen. Laivan lipuessa rantaan oli itselläni ensimmäisenä mielessä rantamaisema. Hiekkarannan näkeminen Tokion kaltaisessa kaupungissa on aika harvinaista herkkua ja vaikka rantaa ei olekaan tarkoitettu uimiseen niin voin sanoa, että kyllä yli 30 asteen lämmöillä ihanaa vetää kengät pois jalasta ja läiskyttää Tokion lahden vettä kuin viimeistä päivää. Ei sillä, että vesi olisi mitään virkistänyt, mutta ainakin pystyin kuvittelemaan olevani oikeasti paratiisisaarella.

Kaiverretun hiekkarannan lisäksi Odaibassa voi muutenkin aistia sellaista tietynlaista suurenmaailman kiillotettua maisemaa, sillä jotenkin jokainen yksityiskohta vaikuttaa vain niin loppuun asti mietityltä. Rannikon myötäinen kävely itsessään oli suurta hupia, sillä Tokion siluettia tuskin voisi tuijottaa liikaa siihen kyllästymättä. Kaikkein kliseisin ja hymyn aiheuttava hetki oli kuitenkin Vapauden patsaan jysähtäessä verkkokalvoon samalla kun pitkä ja upea Rainbow Bridge jäi kaupunkisiluetteineen patsaan taakse.

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Vaikka itselle parasta hupia olikin nämä siluettimaisemat ja vain istuskelu rantakivien päällä, on Odaiba myös tietynlainen huvittelun mekka, sillä löytyyhän saarelta muutama suurempi ostoskeskus, maailmanpyörä, sekä kuumat lähteetkin. Ja mitäpä sitä muuta saarelta, joka on rakennettu suuren maailman tyyliin voisi kaivatakaan. No itse ehkä kaipasin sitä kuvissa välkkynyttä täydellistä auringonlaskua meren taakse, mutta tällä kertaa ihan kaikkea ei voinut saada sään ollessa pilvinen.

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaiba_kokemuksia

Odaibaa ei kannata lähteä suorittamaan vaan sinne kannattaa lähteä nimenomaan takki auki haaveilulippaan kanssa punaiset lasit silmillä. Tätä lähemmäs paratiisimaisen rauhallista lomatunnelmaa tuskin suurkaupungissa kuten Tokio voi päästä.

Mikä? Odaiban tekosaari
Missä? Tokion lahdella kaupungin eteläosissa
Mitä? Kliseisen tuttuja maisemia maailmalta: Hiekkaranta, vapauden patsas, ostosmahdollisuuksia…
Miten? Risteillen Tokyo Cruisesilla mm. Asakusasta ja Hinode Pieristä. Shimbashin asemalta Yurikamome linjalla, Rinkai Linjalla Shibuyasta, Shinjukusta ja Ikebukurosta.

Tokion Valkea löytyy Ikebukurosta

En ollut koskaan kuullutkaan paikasta nimeltä Ikebukuro. Kun kuitenkin viimeisenä päivänä tutkailin metrokarttaa ja näin siellä olevan ison aseman ajattelin heti, että alueen täytyy olla jollain tavalla merkittävä. Näinpä selasin aamulla opaskirjaani, jossa ei oikeastaan mainittu koko alueesta mitään. Utelias mieleni oli jo kuitenkin päättänyt nimen perusteella, että Ikebukuroon on päästävä ja sieltäpä sitten itseni löysin.

Ikebukuro_11

Ikebukuro_12

Sunnuntaina vilskettä riitti kuin Oulun torilla kauniina kesäpäivänä ja niinpä päädyinkin haahuilemaan massan mukana ostoskadulle. Ympärillä vilkkuivat tutut brändit ja jos tällä reissulla olisi ollut yhtään budjettia, olisin luultavasti eksynyt muiden mukana katselemaan tarjontaa. Kaupat eivät kuitenkaan rajoittuneet viihtyisään kävelykatuun, sillä yhtäkkiä edessä aukeni järkyttävän kokoinen ostoskeskus nimeltään Sunshine city.

Ikebukuro_1

Ikebukuro_2

Ikebukuro_3

Ikebukuro_4

Koska en omistanut päivälle mitään suunnitelmia, päätin poiketa ostoskeskukseen ja täytyy sanoa, että se oli kyllä reissun kokemuksiltaan paras päätös. Ostarin sisältä itsessään löytyisi yli 200 kauppaa, akvaario, teatteri ja hotelli, mutta itsehän en ehtinyt löytää kuin tieni pääaulaan, jossa lavan edessä kävi jo kova kuhina. Siinä kuhinaa katsellessa päätin minäkin jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää ja yhtäkkiä huomasinkin olevani keskellä Japanilaista poppikonserttia ja live ohjelmaa. Koko ostoskeskus täyttyi teini-ikäisistä fanittajista, eikä mennyt aikaakaan kun viisi nättiä poikaa hyppäsivät lavalle vetämään tanssia musiikin tahtiin. Meno oli jotain sellaista, että en voinut kuin hakea Crepeä lähimmästä ravintolasta ja jäädä seuraamaan poikien pomppimista lähimmältä screeniltä ja ihmisten reaktioita ympärilläni. Aika vain humisi ympärillä ja lopulta tajusin, että jos haluan nähdä muutakin, on pakko jatkaa matkaa.

Halusin nähdä myös aseman toisen puolen ja niinpä otin suunnakseni aseman länsipuolen. Aurinko alkoi laskea, kun löysin itseni Ikebukuronishiguchin puistosta. Siihen sitten jysähdinkin, sillä viihtyisälle aukiolle oli kerääntynyt lapsiperheitä ja käynnissä oli mitä mainioin jonglööraus esitys. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hupaisaa  ja esityksen loppuessa tajusin kelloa katsoessani, että Ikebukuro jäi auttamattomasti näkemättä. Toisaalta koin niin paljon muuta erilaista, että näkemättä jääminen ei jäänyt edes harmittamaan. Ainahan voi palata toisella kertaa…

Ikebukuro_6

Ikebukuro_7

Ikebukuro_7

Ikebukuro_8

Ikebukuro_9

Muutaman kadun ja parin euron lihapalojen jälkeen oli pakko suunnata takaisin metrotunneliin ja hymyillä itekseen melkoisen erilaiselle lomapäivälle. Ikebukuro jäi hyvin positiivisena yllätyksenä mieleen ja ehkä jopa mielestäni koko Tokion viihtyisämpänä alueena. Vaikken paljoa mitään nähnytkään voin kuitenkin todeta, että Sunshine city on selkeästi Ikebukuron oma Valkea ja tänne jos jonnekin kannattaa tulla viettämään rentoa viikonloppupäivää ostosten parissa. Ken tietää mitä muutakin alueelta sattuu löytymään!

Tokion stereotyyppisin Shibuya

Shibuya vastaa kaikkia mielikuvia Tokiosta. Tuolla yli 200 000 ihmisen erillisalueella riittää vilskettä aamusta iltaan ja illasta yöhön. Shibuyan alue löytyy Tokion länsiosista ja sen suuralue rajoittuu aina Yoyogin puistosta nuorisomuotia edustavan Harajukun kautta itse Shibuyan kauppakeskustaan ja yhdelle kaupungin vilkkaimmista asemista. Alueella saa helposti kulumaan kokonaisen päivän ja tässä jotain vinkkiä pohjoissuunnasta etelään, missä muun muassa alueella viettää aikaa ja laahustaa.

Meiji-Jingun pyhäkkö ja Yoyogi puisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Yoyogipuisto

Valtava puistoalue erottaa Shinjukun ja Shibuyan toisistaan. Ylhäältä katsottuna alue näyttää hassulta läntiltä betonin keskellä, mutta puiston uumenissa pääsee Tokion mittakaavassa suorastaan metsäiseen tunnelmaan. Itse tallustelin Pohjoisesta portista sisään metsän siimekseen pyhälle alueelle kumartaen paikalliseen tapaan portilla ja otin suunnaksi Meiji-Jingun pyhäkön. Läpi puiston menee leveä valtaväylä ja raikkaan ilman pystyi suorastaan tuntemaan. Suoran kävely puiston läpi ei missään nimessä sovi raskaan kävelypäivän päätteeksi, mutta on omiaan esimerkiksi laiskaan viikonloppu aamuun. Meiji-Jingun pyhäkkö oli kieltämättä näyttävä joskin turistinen ja sunnuntaisin eteläinen yoyogin osa puistosta on omiaan rooliasuisten Japanilaisten kuvaamiseen.

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku

Harajuku löytyy puiston keskiosan kohdilta oikealta puolelta ja se on tunnettu erityisesti nuorten vaihtoehtomuotia myyvistä putiikeista. Alueen pääkatu Takeshita streetille vievät portit, joiden ylätaulusta voi hyvän kohdan sattuessa nähdä itsestä ja lähettää itselle onnea koitokseen. Kadulla nimittäin kannattaa varautua kävelemään kuin sillit purkissa! Paitsi silloin kun sataa kaatamalla vettä niin kuin omalla vierailulla. Jonkun olen kuullut sanovan, että täältä voisi löytää ostettavaa huokeaan hintaan, mutta mitä nyt kukainenkin pitää huokeana sitten. Itselleni hinnat olivat kalliita täysin Suomen hintaisia, mutta tulipahan hiplailtua sadetta pidellessä. Tällä kadulla kannattaa myös pitää silmät auki ihmisten bongailun saralla, sillä tyylillä ei ole täällä rajoja. Kannattaa myös pysähtyä lätyille jonkun kojun kohdalla, koska täytetyt crepet ovat hinnasta huolimatta vain yksinkertaisesti herkullisia!

 Shibuyan ostoskadut ja maailman vilkkain risteys

Shibuya

SAM_5511

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Shibuya

Katuja sinkoaa sinne tänne Shibuyan alueen ytimessä ja ostosten tekoon löytyy kauppoja taatustin jokaisen makuun. Muutamaa kauppaa tuli käytyä ihmettelemässä ja kaikkein söpöin oli ehkä Disney Store, joka oli ulkoisesti kuin sisäisestikin ihan täydellinen satulinna! Olipa siis tekemässä ostoksia tai ei, kaduille kannattaa hetkeksi unohtua haahuilemaan väkijoukon mukana.

Kaduilla haahuilussa parasta on kuitenkin se, että jossain vaiheessa eksyy ihan väkisinkin maailman vilkkaimmaksikin tituleerattuun risteysten sekamelskaan Shibuya Crossingiin, johon ihmiset kerääntyy muurahaisten tapaan odottamaan valon vaihtumista vihreäksi. Myönnän, että tuota risteystä piti ylitellä eestaas ihan vain fiiliksen vuoksi ja jossain vaiheessa taisin saada jo reissukaverilta kommenttia tästä innokkaasta toiminnasta. Ja parhaimmat turistikuvat täytyi tietenkin käydä nappaamassa toisella puolella sijaitsevasta Starbucksista, josta irtosi juuri sopivasti pari istumapaikkaakin risteyksen tuijotteluun. Kun risteystä tarpeeksi pitkään tuijotteli olin ihan varma, että silmissä alkoi heittää pahemman kerran, sillä risteystä ylittävät autot vaihtuivat Marioiksi. Ehkä viiden sekunnin päästä tajusin kuitenkin olevani Tokiossa, eikä näky ollutkaan enää yhtään yllättävää.

Shibuya

Näiden lisäksi Shibuyasta löytyy toki yksi Tokion vilkkaimmista juna-asemista, jonka avulla alue on helposti saavutettavissa kunhan vain asemalta löytää oikeasta kohtaa ulos. Myös ihan puiston ja Harajukun lieppeiltä löytyy omat asemansa, joten ei kannata ainakaan vaikeiden yhteyksien pelossa jättää paikkoja näkemättä!