Kajakointia Pohjois-Madridissa: Buitrago del Lozoya

Päivät aurinkoisessa Madridissa kuluvat ihan kamalaa vauhtia. Vapaa viikonloput on käytetty arvokkaasti ja niinpä viime lauantaina suuntasimme aamulla Plaza Castillalle ja hyppäsimme bussiin numero 191 joka vei pari seikkailijaa Madridin alueen pohjoisosiin Buitrago del Lozoyan pieneen kylään.

Puolentoista tunnin kylämatkan jälkeen saavuimme perille helteiseen Buitragoon, joka osoittautui kaikkea muuta kuin uinuvaksi. Parin tuhannen asukkaan kylä koostuu pienestä muurien ympäröimästä vanhastakaupungista, linnoituksesta, uusista osista, sekä kylää vierustavasta joesta. Tämän reissun tarkoitus ei ollut kuitenkaan pelkästään katsastella vanhoja kujia vaan suunnata joenvarteen, ottaa kajakit alle ja katsella kaupunkia joelta käsin.

Kajakki irtosi 13 eurolla 2 tunniksi ja sesonkiaikaan varaus on tarpeen tehdä etukäteen. Meillä olikin varaus puolelle päivälle ja kun saatiin porukka kokoon lähdettiin tutustumaan Buitragon jokeen innolla. Jokivesi oli virkistävää ja uskomattoman kirkasta. ja 2 tunnissa ehdittiin aika hyvin kajakoida muurien toiseen päätyyn ja takaisin, sekä pitää pieni lepotauko kivirannalla.

Lauantaipäivä Buitragossa on kuitenkin muutakin kuin kajakointia ja vanhankaupungin kujia, sillä väkimäärää selitti myös viikottaiset maalaismarkkinat. Maalaismarkkinoilta lähtikin mukaan suoraan tuottajilta ostettuja hedelmiä ihan pilkkahintaan. 2 kiloa kirsikoita ja kokonainen paistettu kana kainalossa olikin hyvä suunnata piknikille joen rannan kallioille. Raikas ja kirkas vesi oli omiaan myös uimiseen ja tämä mahdollisuus käytettiinkin hyväksi.

Loppuilta tehtiinkin uusia tuttavuuksia ja päädyttiin autokyydillä uima-altaallisen omakotitalon pihamaille pelailemaan lautapelejä viimeisen lähijunan lähtöön saakka. Tällaista spontaaniutta elämä on parhaimmillaan Madridissa.

Jos siis mieli haluaa vesistömaisemiin päiväreissulle Madridista Buitrago del Lozoya on siihen juuri eikä melkein täydellinen vaihtoehto. Meillä jäi tällä kertaa vanhankaupungin kujat kiertämättä, mutta tuskimpa tuolla kujilla ja linnoituksella tulee pettymäänkään.

Unelmien kesä 2018

Heinäkuu on vaihtumassa elokuuhun ja vaikka kesää on vielä paljon jäljellä, on elokuuhun siirtyminen itselleni tänä vuonna kesän viimeinen vaihe.

Tämä kesä on ollut yksi unelma, joka jää erityisesti mieleen sen lämmöstä ja auringosta Suomessa. Tänä kesänä on vietetty paljon aikaa ystävien kanssa, istuttu öitä rannalla, syöty jäätelöä ja mansikoita. Tänä kesänä on myös tehty päiväretkiä lähimaastossa ja Ruotsissa, joista suurin osa on vielä aivan aukaisematta täällä blogin puolella. Suomi on todella antanut parastaan ja pitkästä aikaa on tuntunut siltä, että kotonakin on ollut oikeastaan ihan hyvä olla.

Upean kotikesän lisäksi juhannuksena oli aika hypätä 2 viikoksi Italian auringon alle nauttimaan gelatoa. Tämä reissu tuli ajoitettua sopivasti Suomen kesän ainoaan kylmään viikkoon ja Välimeri teki taas kerran yhden tytön erittäin onnelliseksi.

Loppukesä ei siis toki mene Suomen lämmössä vaan muutama päivä sitten pakkasin laukkuni ja suuntasin lentokentälle pelkällä menolipulla Madridiin ja Espanjan auringon alle. Ja täällä sitä siis nyt ollaan ja ollaan luultavasti koko loppu kesä.

Heti saavuttua fiilis on ollut kuin kotona. Lämpö on ihanaa, ihmiset on ihania, kaupunki on ihana… Mietin lähtiessäni onko tässä päätöksessä mitään järkeä. Kuka lähtee vuoden kuumimpana kuukautena kaupunkiin jossa ei ole vettä… Mutta täytyy sanoa, että en kadu ollenkaan ja olen aika varma siitä, että juuri tämä elokuu tulee olemaan tämän kesän paras kuukausi.

Elokuu mennään siis Madridissa ja lähimaastossa ja lähisuunnitelmiin kuuluu muunmuassa kajakointia lähikylässä ja hemmottelulomaa Mallorcan rannoilla. Kaikki muu onkin sitten auki ja Espanjalaiseen tyyliin luultavasti järjestyy puoltatuntia etukäteen.

Pohjois-Sardinia ja tukikohtana Alghero

40 000 asukkaan Alghero lienee Pohjois-Sardinian tunnetuin ja kuuluisin tukikohta. Hurmaava vanhakaupunki ja valkoiset rannat löytyy samasta paketista eikä lentokentällekään ole matkaa kuin pienen pyörämatkan verran. Eipä siis varmasti ole mikään yllätys, että meidänkin 2 viikkoiselle Alghero oli aika helppo ja luonnollinen tukikohta valinta. Jos siis mielessä pyörii Sardien aurinko niin tässä koottuna kaikki, mitä nyt tulee mieleen Algherosta lomakohteena nähtävyyksineen ja miten täällä saa viihtymään vaikka pidemmänkin ajan.

Algheron vanhakaupunki 

Algheron alueen sydän on ehdottomasti sen koko rannikolle paistava muurien ympäröivä pieni vanhakaupunki. Vanhankaupungin porteista sisään astuessa avautuukin melko nopeaa piazzojen ja kapeiden katujen muodostama kokonaisuus, jota reunustaa meri niin pohjois-, länsi-, ja eteläsuunnassa kaupunkia. Aamupäivällä ja illalla kannattaa sesongin aikaan varautua yliahdettuun maisemaan ja ihmislaumoihin ja mikäli mahdollista välttää edes astumasta tänne noina aikoina.

Algheron vanhakaupunki niin kuin moni muukin oli parhaimmillaan ilman suunnitelmia. Pieni kuja vei toiselle ja kolmannelle niin kauan, että meri alkoi aina pilkottaa jostain suunnasta ja lopulta kaupunki alkoi tuntua nähdyltä. Jos jotain ”must” nähtävää täältä voi mainita, niin Santa Marian tuomiokirkkoa on kyllä varmasti vaikeaa sivuuttaa. Toinen ihana yksityiskohta olivat vanhojen asukkaiden suuret valokuvat talojen seinillä, jotka hehkuivat tunnelmaa. Kolmanneksi tällainen Espanja nörtti ei voinut olla hymyilemättä vanhan historian näkymiselle katukylteissä, jotka yhä edelleen ovat myös Katalaaniksi.

Mitä tulee pikkukatuja sivuaviin kauppoihin ja ravintoloihin, niin itselleni kyllä jäi niin turistimeininki kuva, että ostokset jäi ostamatta ja yksi ruokakerta oli tarpeeksi. Kerran kokeiltuna ruoka oli kyllä ihan maukasta, mutta kukkaroa saa kyllä kaivaa niin paljon enemmän kuin muurien ulkopuolella että loppujen lopuksi pihikintulle jäi asiasta vaan täysi maha mutta paha mieli. Mitä tulee kauppoihin niin täältä kyllä löytyy matkamuistoa ja merkkituotetta, mutta jostain muualta samat tuotteet saa kyllä paljon halvemmalla. Esimerksiki keskiviikkoiset valtavankokoiset markkinat ovat oiva paikka ostaa paikallisia raaka-aineita ja matkamuistoja kotiin vietäväksi.

Algheron satama

Algheron satama avautuu suoraan muurien edessä pohjoispuolella kaupunkia. Algheron satama ei ole mitenkään kuuluisa huvipursistaan, mutta kyllä täältäkin nyt ihan kivoja pikku paatteja löytyy. Tästä satamasta lähtee myös lukuisat retkilaivat merelle snorklaus- ja merireissuille, sekä Neptunuksen tippukiviluolille. Satamaa vierustaen alkaa myös Algheron pitkä rantakatu, joka jatkuu 6 kilometrin verran ainakin Fertilian pikkukaupunkiin saakka.

Algheron uusikaupunki ja rannat Lido & Maria Pia

Lienee myös selvä, että Algheron 40 000 asukasta eivät toki asu muurien sisällä vaan nimenomaan ympärille levittyvillä uusilla asutusalueilla. Koko rantaa reunustava katu on uudelleen rakennettu täyteen hotelleja ja vuokrattavia huoneistoja, sekä sisämaahan jatkuvia paikallisten asumuksia. Ehkä noin kilometri Algherosta rantatietä pohjoiseen ja avautuu ensimmäinen ranta Lido. Lidon rannalla vesi kimmelsi Välimerelle tyypillisen kirkkaana, mutta pohjana oli pieni kivimurska eikä samettinen hiekka. Lidon rannalla oli kuitenkin mukavasti iltaelämää ja nakkikoppia, sekä enemmän nuorekasta ja menevää tunnelmaa kuin seuraavalla paratiisimaisia piirteitä omaavalla Maria Pian rannalla.

Maria Pian ranta onkin ehdottomasti Algheron helmi ja paratiisi. 3-4 kilometriä vanhastakaupunkista pohjoiseen ei oikeastaan sitten ollutkaan enää muuta kuin tuo ranta ja meidän lomahuoneistomme. Maria Pian ranta on samettista hiekkaa ja hitaasti syvenevää merivettä. Muutama baari/ravintola tästä löytyi, mutta siihen ne palvelut sitten aika nopeasti loppuivatkin. Onni on myös rantaa reunustava puisto ja metsä, josta löytyi puiden varjoa kuumille rantapäiville. Ei tarvinut vuokrata kertaakaan kalliilla aurinkovarjoa eikä myöskään ostaa omaa ja olla epämukavasti siinä rantahiekalla.

Liikkuminen?

Loppuun on kyllä pakko vielä mainita kaupungin kulkuyhteyksistä, sillä ne ovat aivan onnettoman surkeat. Maria Pian rannan tienoilta kulkee 2 bussilinjaa kohti Algheroa, mutta vielä 2 viikon jälkeenkin näiden reitit saatika aikataulut on aivan pimennossa. Aikataulujen mukaan nämä siis kulkee noin 20-30 minuutin välein, mutta pari kertaa odoteltiin bussia oikeasti yli puolituntia ilman, että se sitten koskaan saapui. On viikonloppua ja siestaa ja pyhimysten päivää ja muuta… Näin jälkiviisaana annankin kaikille matkustaville sellaisen vinkin, että pyörä kannattaa ihan oikeasti vuokrata koko viikoksi. Sillä pääsee lujaa ja rantatiellä on pyörille oma kaista.

Algheron ulkopuolellekaan liikenneyhteyksiä ei voi kyllä suuremmin kehua. Paratiisirannalle pohjoiseen Stintinon kaupungin seuduille ja Bosan kaupunkiin meni tasan muutama bussivuoroa päivässä jolloin sai olla oikeasti todella tarkkana, että näitä ei missaa. Sassarin kaupunki on ainoa, jonne pääsee hyvin uudella juna-yhteydellä ja josta sitten toki on myös paremmin yhteyksiä muualle Sardiniassa. Nämä yhteydet eivät kuitenkaan paljoa lohduta kun retkiä haluaisi tehdä päiväseltään. Kaikille ajokortin omaaville rohkelikoille ainoa oikea valinta onkin täällä vuokra-auto.

2 viikkoa ja pelkkä Alghero?

Näin loppuun voisin vielä todeta, että huonojen kulkuyhteyksien puolesta ja ilman vuokra-autoa Alghero ei ole mikään otollisin tukikohta pidemmälle lomalle. Alghero on oiva valinta, kun hakee sellaista rentoa rantalomaa eikä välttämättä välitä olla koko ajan menemässä ja kokemassa. Lomahuoneistoja on kuitenkin saatavilla rutkasti ja viikon kyllä saa kulumaan todella nopeaa ihan rannalla ja lähimaisemia tutkaillessakin.

Jos tämä olisi ollut itselleni pelkkää lomaa ilman töitä, voin olla varma että 6 päivän tienoilla matka olisi vienyt tutustumaan myös eteläiseen Sardiniaan ja pääkaupunki Cagliarin lähimaisemiin. Etätyöpisteenä Alghero ja huoneisto merenrannalla tarjosi kuitenkin kaiken, mitä nyt työympäristöltä voi ikinä kaivata.

Ruotsin oma riviera: Seskarö eli Seittenkaari

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan kun hakee kultaista hiekkarantaa ja lomatunnelmaa. Ainakin näin halusin viimeiseen asti ajatella, kun saavuin pari viikkoa sitten kotiin Sardinian kauniista maisemista ja kärsin lievää loman jälkeistä masennusta. Asialle täytyi siis alkaa tehdä jotakin ja kun kaveri otti yhteyttä ja halusi lähteä katsastamaan naapurimaan oman Rivieran, kukapa olisi kieltäytynyt kunniasta. Ruohohan tuppaa aina olemaan vihreämpää siellä toisella puolella, joten odotin kokemusta mielenkiinnolla.

Suunnaksi otimme siis ensin Haaparannan ja siitä Haaparannan oman saariryppään ja Seskarön eli Seittenkaaren. Täältä Oulusta hurauttaa rajalle Tornio-Haaparantaan helposti puoleentoistatuntiin. Hieman pilvinen sää vaihtui täydeksi helteeksi ja auringoksi rajaa ylittäessä ja oltiin jo tässä vaiheessa taas todettu sen ruohon todella olevan vihreämpää. Pikainen pysähdys rajamarketeilla ja nokka kohti valkoisena hohtavia rantoja!

Seskarön saari sijaitsee noin 20km Haaparannasta länteen. Saarelle ajellaan monia pieniä saaria ja siltoja pitkin, kunnes viimeisenä ylitetään saaren oma Golden Gate ja ollaan perillä. Vakituisia asukkaita saarella on kokonaiset 500, mutta koska kyseessä on kaunis riviera kesäasukkeja saarella on huomattavasti enemmän. Noin kesämökkien ja muutaman camping alueen lisäksi saarella toimii myös saha- ja tuulivoimalaitos.

Teollisuutta ei kuitenkaan tällä reissulla lähdetty tiirustamaan vaan niitä postikorttirantoja! Auto veikin heti ensimmäisenä kaksi biitsi-intoista saaren kaakkoisrannikolle hienoimman hiekkarannan ja camping alueen äärelle. Koko Suomi oli ilmeisesti lähtenyt merta edemmäs kalaan, sillä parkkipaikka oli aivan täynnä ja eittämättä lähes jokaisessa autossa oli tuttu sydäntä lämmittävä rekisterikilpi.

Havsbad Campingin ranta ei ollut liidun valkoinen. Se oli kuitenkin tasaista Perämerelle tyypillistä kaunista hiekkaa, jonka yllä Pohjanlahden ruostevesi loisti jopa melkoisen kirkkaana. Palvelut tyypillisesti puuttuivat tältä rannalta, mutta koska oli omat eväät, lämmin, aurinkoinen ja muutenkin kaunista, jäi paikasta aivan erinomainen mieli.  Ranta oli loivasti syvenevä ja erittäin hyvä myös lapsille. Veden lämpötila ei päätä huimannut, mutta kyllä täältä se Ruotsin oma Riviera selkeästi löytyi. Havsbad Camping näytti itsessäänkin eloisalle. Paikalle oli löytänyt monia matkalaisia asuntoautoineen ja illemmalla paikan baarissa olisi ollut tarjolla elävää musiikkia ja muuta viihdykettä. Me ei nyt kuitenkaan oltu rientoreissulla vaan jatkettiin rantamaisemista saaren tutkimista.

Rivieran lisäksi katsastettiin siis myös saaren pääkeskus Seittenkaari ja vierassatama. Seittenkaaren kylässä oli potentiaalia. Kirkon, peruskoulun ja kaupan lisäksi maisemaa korostivat perinteiset värikkäät rintamamiestalot ja jokaista vastaantulijaa tervehtivät paikalliset. Lapsien suojelu oli viety myös omalle tasolleen ja liikennejärjestelyissä näkyi perinteisen kylttien ja töyssyjen lisäksi hauskoja mutkittelua vaativia puomeja ja yksikaistaisia bussipysäkkejä. Aivan kerrassaan viihtyisä kylä siis kyseessä.

Vierassatama sen sijaan oli melkoisen autio. Jetsetit olivat tällä kertaa ankkuroituneet muihin satamiin ja vähän myös ehkä ihmeteltiin sataman pohjoista sijaintia. Merimaisema oli kuitenkin tyypilliset kaunis eikä kaduttu tätä pientä mutkaa matkallamme.

Teollisuusalueiden tutkiminen jätettiin toiseen kertaan, mutta kokonaisuudessaan kyllähän tuolta Ruotsin oma pohjoinen riviera löytyi. Tulipahan vaihtelua rantapäiviin ja Nallikarin maisemiin.

Ehkä tässä siis yksi kohde, missä piipahtaa seuraavalla Haaparannan reissulla myös teille lukijoillekin?

Mikä? Seskarö eli Seittenkaari
Missä? Pohjanlahdella Haaparannassa 20km keskustasta länteen
Mitä? Rantoja, saarimaisemaa, kaunista luontoa
Miten? Seskarö on parhaiten saavutettavissa omalla autolla. Saarella on muutamia camping alueita, joissa yöpyä. 

Juhannusterveiset Sardiniasta

Viikot ja päivät kuluvat, mutta vihdoin kesän kaikki suunnitelmat alkaa olla valmiina. Alkukesä meni Suomessa ja Unkarista kotiin palattua loppu toukokuu hemmotteli aivan mahtavilla säillä. Lähiretkiä tuli tehtyä enemmänkin ja niistä ehkä joskus täälläkin enemmän. Nyt oli kuitenkin aika käynnistää kesän osa 2 ja ottaa suunnaksi Italian Sardinia ja kauniit rannat ja kaupungit.

Kolme ensimmäistä päivää alkaa olla paketissa ja näihin on mahtunut niin kaunista rantamaisemaa, kuin myös Algheron vanhaakaupunkia ja Sassarin suurkaupungin katuja. Aurinko ei tällä kertaa paistanut läpi yön, mutta lämpö on onneksi pysytellyt hellelukemissa lähes yötä päivää.

Huomenna on aika valloittaa pieni pala naapurisaarta Korsikaa ja loppulomaksi ei vielä ole suunnitelmia. Täällä auringon alla mennään rennosti päivä kerrallaan ja nautitaan italialaisesta elämänmenosta ja noh tietenkin gelatosta vielä puolitoista viikkoa.

Näistä tunnelmista siis ihanaa keskikesää kaikille!

Lisää materiaalia ja parempaa päivitystahtia löytyy esimerkiksi Instagrammista @kaksuli.