Porton parhaat palat Portugalissa

Portugalin pohjoisosista löytyy maan kakkoskaupunki Porto, joka lienee tunnetuin lähes samannimisestä viinistään. Viini ei ollut tällä kertaa oma syy kaupunkiin pörhellykselle vaan yksinkertaisesti erinomaiset ja edulliset yhteydet Madridista. Kolmen lentoyhtiön ajama linja on saanut tarpeeksi pöhinää välille ja niinpä tämäkin tunnin taivallus irtosi 30 eurolla suuntaansa. Itseasiassa halvemmallakin olisi lähtenyt, mutta tällä kertaa Iberian lentoaikataulut veivät voiton Rynkystä.

Porto on pieni ja ytimekäs, ratikka kulkee hyvin pääpaikoilla (osta kortti automaatista, lataa matkoja ja muista _aina_ leimata ennen ratikkaan nousua) ja pari päivää riittää aivan hyvin kaupungin tutkailuun. Tässä nämä muutamat peruspaikat, jotka nyt ainakin kannattaa jollain tasolla sisällyttää Porton lomaan.

Ribeira

Unesco since 1996. Rappioituneita taloja, kirkkaita värejä, kapeita kujia, mäkiä, kalan tuoksua, portugalin säveliä… Ribeiran kujilla haahuillessa pystyi edelleen aistimaan aivan omanlaisensa vanhan tunnelman. Toisin kuin monissa muissa paikoissa talot olivat yhä osittain lähes purkukunnossa, mikä sai itseni ihastumaan ihan täysin. Vaikka Ribeiran jokiranta on täytetty lähes kokonaan ravintoloilla liiallinen turismi ei ole (vielä) pilannut tunnelmaa.

Douro-joki ja näköalapaikat

Kukkuloille rakentunut kaupunki avaa toki monia näköaloja kaupungin erilaisiin osiin kuin myös halkovalle Douro joelle. Portaita ja mäkiä kivutessa kannattaakin aina välillä kurkata taaksepäin, sillä näkymät voivat yllättää. Jos näkymät kiinnostavat enemmänkin kannattaa niitä kavuta ihailemaan ainakin Clerigosin torniin (4 eur), Porton Katedraalin laitamille, Palacio de Cristalin puistoon, Vitorian näköalapaikalle, sekä toiselle puolelle jokea. Maisemia on myös mahdollista ihailla joelta käsin erilaisilla ja eri hintaisilla risteilyillä.

Matosinhos ja rantaelämä

Kaiken historian ja antiikisen havinan vastapainoksi noin 10 kilometrin päästä keskustasta löytyy trendikäs Matosinhos komeine surffipoikineen. Pitkä vaalea ranta tarjoaa tilaa kaikille ja ainakin kesäkuun tuulisena päivänä maisemaa sai ihailla itse asiassa ihan omassa rauhassa. Kyllä kelpasi tuulen tuivertaessa vispata pyörällä rantatietä menemään ja antaa ihon nauttia meri-ilmasta. Rannan vierestä löytyy kaupungin oma olohuone ja keskuspuisto, joka vispatessa avasi edessään niin metsämaisemaa, piknikpaikkoja, kuin muutaman tekolammenkin. Jos pyöräily ei innosta pääsee rannalle ihan ratikallakin sekun hyppää Matosinhoksen pysäkillä pois kyydistä.

Vila Nova de Gaia

Vaikka tässä nyt on tarkoitus puhua Portosta ei toista puolta jokea voi millään sivuuttaa. Todellisuudessahan toinen puoli jokea ei ole enää Portoa vaan Vila Nova de Gaian kaupunkia. Joka tapauksessa siellä toisella puolella jokea kannattaa piipahtaa ihan vain maisemienkin takia. Omaksi suosikki maisemakseni kehkeytyikin tuo kaunis värikäs maisema kohti Portoa toiselta puolelta jokea. Ja mitä syvemmälle Vila Nova de Gaian kaupunkia kävelee, sitä edullisemmaksi hinnat muuttuvat. Taisinkin juuri täällä syödä reissun edullisimman herkullisen Carbonaran juoman kanssa 4 eurolla.

Portoon ei ainakaan vielä ole suoria lentoja Suomesta, mutta mun mielestä kaupunki on sen verran tunnelmallinen ja edullinen lomakaupunki, että jos jotain uutta kaipaa kaupunkilomiin niin mikä jottei Porton voi yhdistää oikein hyvin esimerkiksi Lissabonin tai vaikka Madridin kanssa samalle lomalle. Onneksi tuli käytyä, sillä enpäs osaa tässäkään tapauksessa sanoa kumpi voittaa ykkös- vaiko kakkoskaupunki.

Kotona

Oon nyt tässä viikon päivät kuluttanut sohvan pintaa ja miettinyt alkuvuotta. Oon myös miettinyt aika paljon tulevaisuutta ja mitä sitä elämältä haluaa ja taidan pyöritellä vieläkin samoja ainaisia kysymyksiä. Sanomattakin on varmaan selvää, että paluu ei ole ollut sellainen helpoimmasta päästä. Säissä ei ole ollut valittamista. Oulussa aurinko paistelee ja lämpötilakin kohoaa puoleen väliin Madridin lämpöjä. Silti sitä vaan on ollut niin ulapalla että ei voi itsekään ymmärtää. Oon kuullut termin post-erasmus depression ja tämä on varmaan juuri sitä. Tuntuu että kaikki on pysynyt ennallaan, mutta mikään ei ole kuitenkaan niin kuin ennen.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu että elämä on hanurista ja joka päivä on niin järkyttävä ikävä uusia ystäviä niin se ei tarkoita sitä ettenkö silti rakastaisi tätä kotikaupunkia ja kaikkia läheisiä ihmisiä täälläkin. En ole kuitenkaan halunnut olla masentunut ja rypeä itsesäälissä, joten niinpä oon kuitenkin kaiken alakuloisuuden keskellä yrittänyt tehdä asioita, joita tässä kaupungissa rakastan. Pyörän renkaat ovat sauhunneet kilometrejä pitkiä pyöräteitä eteenpäin. Silmät ovat avautuneet puhtaissa suistomaisemissa, lehdet ja oksat ovat rapisseet jalkojen alla metsäpoluilla ja majakkakin Naltsussa oli vielä pystyssä muistuttamassa, että kyllä meiltä löytyy täältä hieno merenranta.

Erasmus on nyt siis täydellisesti ohi. Kaukana on Madridin vilkkaat kujat ja koukerot. Seuraavana vuorossa on opintojen organisointi, asunnon etsiminen, sekä seuraavien haaveiden siirtäminen toteutus tasolle.

Mutta olipahan vaan elämäni paras kokemus! Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että hyvä ihminen lähde, jos mahdollisuus avautuu. Blogiin riittää vielä juttuja kyllästymiseen asti, mutta yrittäkää ymmärtää. <3

Pikainen piipahdus Casablancassa

Kun ensimmäisenä Marokko päivänä oli jälkeenjääty aikataulusta Asilahissa ja sen jälkeen vielä tehty kunnon turistikierrokset Rabatissa ja jääty vähän lisää aikataulusta jälkeen, voitte vain kuvitella että pimeähän se oli jo saapunut kun minibussit vihdoin valuivat päivän viimeiseen kohteeseen Casablancaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaiken aikataulusta jäämisen takia oikeastaan koko kaupunki jäi näkemättä. Koska nyt kuitenkin satuttiin kaupungissa pikaisesti yöpymään ja jotain ikkunasta näkemään ehkäpä tämäkin reissun osa ansaitsee kuitenkin oman juttunsa.

Pimeä oli jo siis laskeutunut kun Rabat vaihtui Casablancaan ja pääsimme vihdoin kirjautumaan hotellille. Illallinen kuului hintaan ja tässä vaiheessa ensimmäinen kana kuskus maistui enemmän kuin maukkaalta, varsinkin kun koko päivänä ei oltu ehditty syödä yhtään mitään. Illallisen jälkeen olikin jo keskiyö ja ei tarvinut kauaa miettiä tuleeko uni vai ei edellisen yön bussirupeman jälkeen Espanjan läpi Marokkoon.

Seuraavana aamuna herätyskello soi 5:30. Halusin käydä rauhassa suihkussa ja mennä aamupalalle omassa rauhassani. Aamupalan piti aueta meitä varten kello 6, mutta jostain syystä alhaalle päästyäni mitään ei tapahtunut. Luovutin ja menin takaisin huoneeseen ja rämmin aamupalalle muiden tavoin vartin ennen lähtöä. Niin, lähdön piti tapahtua 6:45, mutta tämän reissun tyyliin reissun vetäjätkin tulivat aamupalalle vasta seitsemän kulmilla… Kun sitte vihdoin pääsimme matkaan päivä oli valjennut ja meillä oli jopa mahdollisuus nähdä vähän Casablancaakin!

Tämä 4 miljoonan pitäjä avautui melko ruuhkaisena ja saastuneena kun pikku bussimme lähtivät kierrokselle. Ei sinänsä ihme, sillä kaupungissa kulkee vain yksi ratikkalinja väkilukuunsa nähden. Nopeaa bussi pörhälsi Hassanin moskeijan eteen ja me pääsimme kurkkailemaan ja katselemaan Casablancan rannikon maisemia. Moskeijan koosta liikkuu vaikka minkälaista huhua. Parhaimmat sanovat sen olevan maailman kolmanneksi suurin, josta en itse ihan tällä näkemällä menisi takuuseen. Afrikan suurin se taitaa kuitenkin olla ja näyttävä se on ehdottomasti tutustumiseen. No tämä oli taas reissun osalta surkeasti järjestetty, sillä aika ei kuulemma riittäisi sisälle menemiseen edes halukkaille. Olimmehan jo ennen 9 liikenteessä, jolloin moskeija avautuisi. Niinpä tyydyimme valokuvaamiseen ulkopuolelta päin ja hiljaisesta aamusta nauttimiseen. Kun kuitenkin 9 aikaan lähdön aika koitti kohti Marrakechia, kaksi sankaria olivat kuitenkin halunneet mennä omine lupineen moskeijaan sisälle ja me kaikki muut sitten jouduimme odottamaan busseissamme näiden kahden saapumista. Vihdoin puolituntia taas lisää myöhässä sankarit saivat riidan aikaan ja todistelivat valokuvin, kuinka moskeijaa ei vain voinut jättää näkemättä sisältä. Niin ja näin lopuilta 80 ihmiseltä tämä jäi nyt kuitenkin näkemättä.

Tämän enempää meillä ei siis aikaa Casablancassa ollutkaan, mikä oli itselleni suuri pettymys. Enpäs siis tällä pysähdyksellä voi sanoa nähneeni tai avartaneeni käsitystä kaupungista millään tavalla, joten ehkä joku päivä uusintaa reissu kaupunkiin on paikallaan. Moskeijan lisäksi kun kaupungista löytyisi ainakin paikallinen Medina valkoisine taloineen, kauniita auringonlaskuja, sekä Casablanca elokuvasta muistuttava uuden karhea kahvila Ricks Cafe. Onneksi näistä voi kuitenkin lukea enemmän muista blogeista kuten Afrikkaan Afrikkaan Anssin päiväseikkailusta kaupungissa, sekä Meriharakan tekemän TSS:n kiertomatkan voimin.

Kurkkaus Madridilaiseen opiskelija-asuntolaan

Jonkin verran tuli kyselyjä, millaisissa puitteissa asun Madridissa ja mihin hintaan, joten avataampas nyt vähän Madridin asuntomarkkinoita ja kurkataan kotikolooni ja Madridilaiseen opiskelija-asuntolaan, jollaisessa asuin.

Aloin katsella asuntoja syksyllä nelisen kuukautta ennen muuttoani ja totesin nopeaa, että Madridin vuokrat ovat yhtä pilvissä kuin minkä tahansa muunkin pääkaupungin. Keskusta-alueelta huoneesta joutuisi pulittamaan yli 400 euroa ja yksiöitä oli tarjolla vain hyvin rajallisesti aivan järkyttäviin hintoihin. Tässä kohtaa teinkin päätökseni, että asuisin mielummin kauempana keskustasta halvemmalla saaden parempaa laatua eli oman yksiön ja päädyinkin lopulta paikallisen ystäväni suosittelemana hakemaan itselleni paikkaa yliopiston vierestä sijaitsevasta asuntolasta.

Resa, jossa siis asuin tarjoaa residenssimajoituksia vähän siellä sun täällä keskittyen kuitenkin enimmäkseen keskimantereen ja pohjoisen yliopistokaupunkeihin niin että puljun päätoimipaikka löytyy Barcelonasta 8 residenssillä. Madridissa asuntoloita löytyy viisi eri puolilta kaupunkia jokaisen yliopiston lähettyviltä.

Ja tässä 20 neliön yksiössäni vietin siis elämäni tyytyväisimmät puolivuotta. Vuokrani tästä yksiöstä oli 485 euroa kuussa, mikä on edelleenkin Oulun hintoihin tottuneelle paljon, mutta Madridin hintoihin suhteutettuna hyvinkin edullinen. Hintaan sisältyi netti ja rajallinen määrä sähköä ja vettä ja nyt odotankin lopullista tuomiota paljonko joudun sähköstä maksamaan ekstraa (kun tammikuussa ei yksinkertaisesti pärjännyt ilman lämmitystä). Lisämaksusta olisi saanut myös ostaa viikottaisen siivouspalvelun, ruokapaketteja (kyllä, myös täysihoidon) ja autonparkin.

Residenssi kaikenlisäksi toimi kuin hotelli. Vastaanotossa on ihminen 24/7, joka päiväsaikaan auttaa kaikissa mahdollisissa asioissa ja yöllä huolehtii ettei ulkopuoliset pääse asuntolaan sisälle. Säännöt ovat muutenkin tarkat miten kukanenkin saa liikkua ja esimerkiksi vieraiden tuli poistua talosta viimeistään klo 24, mutta ovat muuten tervetulleita viettämään aikaa ilmaiseksi myös yhteisiin tiloihin. Yhteisiin ajanviettotiloihin täällä kuuluikin baari ja ruokala, joista sai halvalla syötävää vaikkei omistaisikaan ruokapaketteja. Tämän lisäksi kummastakin rakennuksesta löytyi peli- ja elokuvahuone isolla valkokankaalla ja, jonne sai lainata mm. wii konsolin. Ja jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi yhteisistä tiloista löytyi myös pöytäjalkapallo, biljardi- ja pingispöytä, joita tuli viikottain kulutettua ihan kunnolla. Näiden lisäksi kuntosali kuului hintaan ja se osoittautui yllättävänkin isoksi ja kattavaksi Ja nämä kaikki kuului siis tosiaan hintaan!

Resa järjesti myös omia tapahtumiaan ja maksullisia opiskelijan budjetille sopivia retkiään säännöllisin väliajoin, joihin asukkaat olivat tervetulleita.Parhaiten itselleni mieleenjääneinä oli Campeon, joka on Resan suurin tapahtuma ja jonka tarkoituksena on koota kaikkien residenssien asukkaat yhteen maaseudulle keskellä päivää juomaan ja bilettämään.

Saapuessani asuntooni olin alkuun vähän järkyttynyt asunnon todella ollessa täysin tyhjä. Ystäväni kyllä mainitsi, että peitot sun muut pitäisi ostaa itse, mutta että vielä jokaikinen keittiövälinekin. Olisivat voineet edes yhden vessapaperirullan antaa tervetulolahjana… Ensimmäisen päivän ikean reissu oli siis hyvinkin tarpeen ja kapea sänkyni, keittiötasoni ja opiskelupöytäni täyttyikin nopeaa tarpeellisesta tavarasta ja lattia sai lämpimiä mattoja.

Valintaani olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen nimittäin Resan ihmisistä tuli itselleni puolessa vuodessa erittäin rakas perhe. Siinä missä tästä asuntolasta olisi saanut myös jaettuja asuntoja puolet halvemmalla, omassa yksiössäni oli ihana rauha, mutta muut ihmiset olivat kuitenkin vain oven avauksen päässä. Yliopistolle omaan osaani oli kävellen noin 300 metriä matkaa ja muuten ympäriltä löytyi tennis-, jalkapallo- ja koripallokentät, sekä iso uimahalli, jossa järjestettiin myös ohjattua jumppaa. Muuta alueella ei ollutkaan, sillä heti toisella puolella aukesivat kauniit pellot ja hyvät lenkkeilymaastot. Juna-asema sijaitsi kuitenkin 800 metrin päässä, josta juna puksutti joka 7 minuutti Madridiin 20 minuutissa ja vartin välein kahteen eri pitäjään pohjoisessa.

Jos jostain kuitenkin pitää valittaa niin se on kyllä ehdottomasti ison kaupan uupuminen alueelta. Nimittäin aina kun halusi ruokaostoksille täytyi ottaa juna johonkin lähimpään pitäjään ja raahata niitä ostoksia ensin junaan ja sitten asuntolaan. Ratkaisuna ongelmaan asuntolalla oli yhteistyösopimus lähimmän Mercadonan kanssa, jolta olisi voinut tilata kotiinkuljetuksen ostoksille lisämaksua vastaan. Paikalliset käyttivät kaikki ahkeraan palvelua, mutta jotenkin suomalaiselle sielulle tällainen palvelu ei oikein soveltunut.

Näissä puitteissa tuli siis vietettyä puolivuotta ja parempaa valintaa en olisi voinut tehdä. En ole kaupunkityttö, joten sijainti oli itselleni kuin nenä päähän.  Voisin sanoa, että Espanjassa Resan hoivissa asuntolassa asuminen on melko laadukasta monien muiden maiden (ja ihan Oulun vaihtaritalojenkin) kauhutarinoiden jälkeen. Hinta antoi vastinetta ja porukka talossa oli niin hyvä, että varmasti hankalinta lähtemisessä oli nimenomaan jättää tämä talo ja sen asukkaat.

6 päivää ja 6 kaupunkia Belgiassa

Yksi kotimatkapätkä päättyi kuuden päivän kiertueeseen Belgiassa. Kuuteen päivään mahtui joka päivälle uusi kaupunki, joiden valinnassa paikallinen ystäväni oli apuna. Hän halusi kaupunkisuosituksillaan näyttää Belgian kaikki eri puolet ja tämän kierroksen saattelemana voin nyt sanoa hänen ehdottomasti onnistuneensa siinä. Jokainen kaupunki oli aivan omanlaisensa ja oon vieläkin ihan hämmästynyt, kuinka näin pieneen maahan voi mahtua näin paljon erilaisia mestoja. Tässä jotain mun pohdintoja tuoreeltaan näistä kaupungeista ja miten ne mun mielestä erikoispiirteillään toisistaan.

Charleroi – Monikulttuurinen teollisuuskaupunki

Ensimmäisenä Rynkyn rattaiden pasahtaessa kentälle ja oikeaa bussia metsästäessä maan ei paljoa voinut sanoa muuttuneen, sillä joka paikassa kaikui yhä vain ranska. Charleroiria näin tasan bussimatkan verran lentokentältä juna-asemalle ja juna-asemalla reilun tunnin verran junaa odotellessa. Jos jotain tässä ajassa ehti kuitenkin laittaa merkille niin ehdottomasti monet rakennukset jotka sopivat paremmin urbexiin kuin asumiseen. Bussin ikkunassa vilkkui parhaan päivänsä nähnyt teollisuuskaupunki ja juna-asemaa väritti hyvin monikulttuurinen ilmapiiri. Ehkä mielikuva olisi eri, jos olisin ehtinyt oikeasti tutustua kaupunkiin.

Namur – Historiaa ja teollisuuskaupungin havinaa

Punaiset tiilitalot, rustiikkinen teollisuuskaupungin fiilis ja kaikuva ranskan kieli loivat Namurille omat erottuvat piirteensä perinteisenä Vallonian alueen pääkaupunkina. Lauantaina keskusta oli täynnä terasseista nauttivia ihmisiä ja sunnuntaina kaupat pysyivät visusti kiinni. Mikään hurja matkailukaupunki ei Namur ollut, sillä hotellivalikoima oli aivan tavattoman surkea ja jopa upea kaupungin yllä kohoava linnoitus oli ilmainen kaikille.

Dinant – Perineinen pikkukylä

Maasjoen rannalta löytyy pikkuinen kylänen nimeltään Dinant, jonka erikoisuus on sen rakentuminen jylhien kallioiden siimekseen. Pieni kylä ei ehkä pitänyt sisällään kuin muutaman kadun, mutta antoi kuvan siitä, miltä nämä pienet ranskankielisen alueen kylät näyttävät ja ovat näyttäneet aikojen saatossa. Tuntui, että erityisesti paikallisille ylhäällä kohoava linna oli erittäin merkityksellinen.

Oostende – Rantaparatiisi

Belgia on siitäkin hieno maa, että vaikka ei heti uskoisi länsirannikolta löytyy nuorekas rantakaupunki nimeltään Oostende. Kieli vaihtui Hollantiin tai kuten paikalliset sanovat Flaamiin, ilmapiiri oli rennon nuorekas ja ranta tosiaan jatkui vaaleana kilometreittein houkutellen ottamaan rentoa ja nauttimaan ilmapiiristä. Täytyy sanoa, että muutos oli huomattava ja Oostende aivan oma maailmansa.

Brugge – Kulttuuripääkaupunki

Brugge, Belgian oma Venetsia on maan suosituin matkakohde ja itse nimeäisin sen yhdenlaiseksi kulttuuripääkaupungiksi. Koko pieni keskusta on nimittäin kuin suuri ulkoilmamuseo, jonka jokaisella kadulla riitti ihasteltavaa. Ei ihme, että Unescokin on huolinut kaupungin helmoihinsa. Täällä jos jossain näki myös eniten matkalaisia ja jotenkin koko kaupunki vaikutti kalliilta ja näistä kaikkein epäaidoimmalta.

Antwerpen – Trendikäs hipsteripitäjä

Saapuessa Antwerpeniin oli pitkästä aikaa kuin saapuessa isoon pitäjään. Oli isoa ja hienoa ja mitä pidemmälle käveli sellainen tuore ilmapiiri oikein hehkui ympärillä. Oli jos minkälaista trendikästä kahvilaa ja katutaidetta ympäröiviä katuja. Tuli todella Skandinaavinen olo ja kaikki yksityiskohdat sai hymyn huulille ja teki Antwerpenistä yhden mun lemppareista tällä reissulla. Ainoa vika oli se, että yksi päivä kaupungissa oli aivan liian vähän!

Ghent – Nuorekas opiskelijakaupunki 

Viimeisenä saavuin eniten odottamaani Ghentiin, jossa kaverini oli juna-asemalla ferrarillaan vastassa. Hieman rallia supermarketin kautta kämpille ja iltaiselle tutustumiskierrokselle keskustaan. Vaikka kyseessä oli torstai ilta, jokainen kuppila oli täynnä nuorisoa ja sama nuorekas ilmapiiri sai jatkoa seuraavana päivänä paremmalla kaupunkikierroksella. Yliopisto olikin ainoa asia, mistä tiesin Ghentin etukäteen ja yliopiston vaikutus todella näkyi katukuvassa. Toki Ghent on myös historiallinen ja kaunis, mutta erottuva tekijä on ehdottomasti nuorekas ilmapiiri.

Yksi tärkeä nimittäin Bryssel jäi tällä reissulla näkemättä, mutta itsestäni tuntui että nyt ei ole oikea aika tuolle Euroopan pääkaupugille. Pääkaupunkeihin on niin helppo muutenkin lentää paremmalla ajalla. Muuten tunnen, että sain aika hyvän kuvan tuosta pienestä maasta ja sen kummastakin kulttuuriltaan aivan erilaisesta puolesta.

Oletkos käynyt Belgiassa ja onko sulla ollenkaan samanlaisia mielikuvia näistä paikoista?