• Matkatarjoukset:
Valikko
Home 1 2 3 27 28

Suuren projektin loppu häämöttää jossain kaukana

Blogi on elänyt taas viime aikoina melkoista hiljaiseloa… Lempivuodenaikamme kevät on hyvässä vauhdissa, ja rakennustyömaallakin hommat ovat mukavasti edenneet. Loputtomalta tuntuvan projektin määränpää häämöttää jo jossain ei enää niin kauhean kaukana tulevaisuudessa. Sisähommia on ollut paljon mukavampi tehdä nyt kun saimme vihdoin ja viimein lattian valettua tammikuun lopussa.

Valuvalmista lattiaa

Valuvalmista lattiaa

Tosiaan, viime viikot olemme uurastaneet väliseinien ja sähköhommien parissa, ja kevät jatkuu pitkälti samoissa merkeissä. Kevään juhlapyhät on tarkoitus hyödyntää rakentaen. Viikonlopuiksi ei erillisiä vapaa-ajan suunnitelmia ole tarvinnut tehdä. Samoin arki-illat kuluvat ”rattoisasti” raksalla. Mutta, on se vaan niin palkitsevaa nähdä, miten homma menee koko ajan eteenpäin ja näkyvää tulosta tulee koko ajan.

Välisienien teko alkoi helmikuun alkupuolella.

Välisienien teko alkoi helmikuun alkupuolella.

Sähköpiuhojakin olemme päässeet jo vetämään.

Sähköpiuhojakin olemme päässeet jo vetämään.

Sisäkaton  koolauksetkin alkavat olla tehtyinä.

Sisäkaton koolauksetkin alkavat olla tehtyinä.

Kosteiden tilojen seinätkin on jo muurattu.

Kosteiden tilojen seinätkin on jo muurattu.

Tähän tulee jossain vaiheessa sauna.

Tähän tulee jossain vaiheessa sauna.

Rakentaja työn touhussa

Rakentaja työn touhussa

Kevät toi kevät toi muurarin...

Kevät toi kevät toi muurarin…

Huoneet oviaukkoineen ovat muotoutuneet.

Huoneet oviaukkoineen ovat muotoutuneet.

Vierashuoneen seinät levytysvaiheessa.

Vierashuoneen seinät levytysvaiheessa.

Työhuoneen seinät levytettyinä.

Työhuoneen seinät levytettyinä.

Keittiö

Keittiö

Autotalli

Autotalli

Kosteiden tilojen seiniin on päästy jo vetelemään tasoitetta.

Kosteiden tilojen seiniin on päästy jo vetelemään tasoitetta.

Saa nähdä, mikä on meidän seuraava iso projektimme. Vai tuleeko sellaista…? Edellinen yhteinen projekti oli maailmanympärimatka, hyvin erilainen kuin tämä rakennusurakka. Eihän noita kahta oikeastaan edes voi verrata toisiinsa. Vuoden reissu toki vaati myös ponnisteluja, mutta maailmalla ei ollut pakko edetä ja painaa eteenpäin hullun lailla, vaikka välillä tuntui, että niin teimme. Olihan meillä hengähdystaukoja ja lepoakin huomattavasti enemmän, kuin nyt kuluneen vuoden aikana on ollut. Eikä matkaaminen maailmalla sentään nyt ihan työnteosta käynyt…

Lähdössä maailmalle 28.6.2011.

Lähdössä maailmalle 28.6.2011.

Paluu kotiin vuotta myöhemmin 1.7.2012, satoja kokemuksia rikkaampana.

Paluu kotiin vuotta myöhemmin 1.7.2012, satoja kokemuksia rikkaampana.

Voi olla, että kun talo jossain vaiheessa on valmis, tulee molemmille tyhjä olo. Voi tuntua siltä, että jotain pitäisi taas kehittää. Uutta taloa tuskin rakennamme. Kyllä tätä taloa tehdään nyt niin hartaasti ja huolella, että kerralla tulee varmasti mieleinen, eikä heti tarvitse olla pois muuttamassa. Ja voihan se olla myös niin, että oikeasti otamme tämän projektin jälkeen hiukan rennommin ja teemme sellaisia asioita, joita tällä hetkellä emme ehdi tehdä.

Raksakuvat ja -jutut ovat kyllä hiukan tylsiä… Luvassa on pian kuitenkin vaihteeksi hiukan parempaa matskua. Anu on nimittäin lähdössä työreissulle Englantiin. Blogin laskuri näyttää matkaan olevan aikaa enää alle kolme viikkoa.

Talventaittajaiset Pariisi-teemalla

Puolitoista viikkoa sitten taitettin Anun työpaikalla talvi. Toisin sanoen toivotettiin kevät tervetulleeksi ja heitettiin hyvästit talvelle. Jotkut meistä opettajista mieltävät kevääksi jo tammikuun alun, mutta itse ajattelen sen alkavan helmikuun alussa. Oli miten oli, mutta talventaittajaiset ovat tammikuun lopussa ihan siitä syystä, että silloin jaamme oppilaille välitodistukset. Valon määrä on kasvanut huimasti sitten joulun ja jotenkin olo on keväinen. Tätä kaikkea on syytä juhlistaa.

Talventaittajaiset mennään aina jollain tietyllä teemalla. Tänä vuonna teema oli matkailuaiheinen. Opettajainhuone oli koristeltu sinivalkopunaisin värein ja kun käveli sisään huoneeseen, tuntui kuin olisi tullut Pariisiin. Työyhteisömme tyky-toimikunta oli taikonut opettajainhuoneen todella viihtyisäksi ranskalaistyyliseksi juhlapaikaksi. Tarjoilu oli luonnollisesti myös ranskalaista. Valokuvat puhukoot puolestaan.

Ranskalainen koti

Eiffel-torni

Eiffel-torni

Leipomo

Leipomo

image

image

image

image

image

image

Täytyy todeta, että tyky-tiimi oli tehnyt aivan loistavaa työtä ja todella panostanut iltaan. Itse en ikimaailmassa olisi pystynyt vastaavaan, erityisesti nyt, kun suurin osa ajasta ja energiasta menee työn ohella rakentamiseen.

Olemme molemmat oikeastikin käyneet Pariisissa, yhdessä kaksikin kertaa. Tässä muistoja lähes kymmenen vuoden takaa. Kyseessä oli ensimmäinen yhteinen reppumatkamme. Viikon mittaisen reissun yhtenä kohteena oli tuolloin, vuoden 2005 kesäkuussa, Pariisi.

Kylläpä olimme silloin nuoria! :)

Kylläpä olimme silloin nuoria! :)

Vuonna 2007 teimme tuon jo moneen otteeseen mainitun kuukauden mittaisen reilireissun Euroopassa. Tämä reissu oli pohjana vielä paljon upeammalle maailmanympärimatkalle. Silloinkin yhtenä kohteena meillä oli Pariisi!

Reilireissu 2007 035

Reilireissu 2007 034

Reilireissu 2007 036

Reilireissu 2007 045

Mukavia muistoja kaiken kaikkiaan!

Salin salaisuudet – retki saaren ympäri

Kap Verden Salin saarella ei hienojen hiekkarantojen ja tunnelmallisen Santa Marian kylän lisäksi ole kovinkaan paljon muuta tähdellistä nähtävää. Muutamat kohteet on äkkiä kierretty. Vaikka olimme lepolomalla, emme malttaneet sentään koko viikkoa vain levätä! Anun ystävät olivat ostaneet Anulle 40-vuotissynttärilahjaksi retken ”Salin salaisuudet.” (Kiitos vaan Päivi, Niina ja Susa!:)) Lahja oli erittäin mieleinen, ja niinpä lähdimme kiertämään saarta Finnmatkojen neljän tunnin iltapäiväretkellä.

Aluksi otimme suunnan kohti Murdeiran kylää. Kovinkaan montaa suuntavaihtoehtoa ei kylläkään ollut, sillä Salin saaren eteläosissa Santa Marian vieressä sijaitsevilta hotelleilta lähti tasan yksi päällystetty tie kohti saaren pohjoisosia. Murdeirassa pysähdyimme merenpoukamalle. Opas kertoi meille faktatietoa maasta sekä kapverdeläisten elämästä ja kulttuurista. Murdeirassa näimme varakkaampien ihmisten asuntoja. Harmiksemme sää oli hiekkamyrskyn ja pilvien takia utuinen, emmkä nähneet läheistä Leijonavuorta. (Näimme sen kyllä sitten ihan hotellin rannalta selkeämpinä päivinä.)

Murdeira

Murdeira

image

image

image

Murdeirasta matka jatkui Palmeiraan. Palmeira on Salin satamakaupunki. Sen kautta kulkevat kaikki tavarat, kuten elintarvikkeet, jotka saarelle tuodaan muilta vehreämmiltä Kap Verden saarilta sekä mm. Kanariansaarilta. Palmeirassa näimme myös paikallista elämää. Tässä kuvia Palmeirasta.

Satama

Satama

Kirkko

Kirkko

Vesipiste

Vesipiste

Paikallisia lapsia

Paikallisia lapsia

Myyjä

Myyjä

Kap Verden saaria väärässä järjestyksessä

Kap Verden saaria väärässä järjestyksessä

Rauhallista katukuvaa

Rauhallista katukuvaa

Seuraavana vuorossa oli Buracona. Täällä merenrannalla oli hienonnäköinen kalliomuodostelma, joka toi hiukan mieleen erään Kaakkois-Australiassa sijaitsevan merenrantapaikan, jossa kävimme kolmisen vuotta sitten. Aallot löivät voimakkaasti mustiin rantakallioihin. Paikallisilla on kuulemma tapana tulla hyppimään kallioilta luonnon muovaamaan altaaseen siihen aikaan vuodesta, kun merenkäynti ei ole niin kovaa, mitä se näin tammikuussa on. Hienoksi tämän paikan tekivät kirkkaat värit, jotka erottuivat utuisesta säästä huolimatta.

Buraconan rantakallioalueesta tuli Australian lisäksi mieleen Islannin Blue Lagoonin alue,. Kallioiden väri on sama.

Buraconan rantakallioalueesta tuli Australian lisäksi mieleen Islannin Blue Lagoonin alue,. Kallioiden väri on sama.

image

Buraconan lähellä oleva Monte Leste (263m) näkyi usvaisesta säästä huolimatta. Kuvassa myös pari retkinelivetoa.

Buraconan lähellä oleva Monte Leste (263m) näkyi usvaisesta säästä huolimatta. Kuvassa myös pari retkinelivetoa.

Rantakallioiden jälkeen kävimme Salin pääkaupungissa Espargosissa. Mitään nähtävää siellä ei oikeastaan ollut. Espargosissa ei kuulemma ole hotelleja, mutta joitain vaatimattomampia majapaikkoja on tarjolla. Ravintolatarjontakin on heikompi kuin Santa Mariassa. Ajelimme kaupungin läpi ja ylös korkealle kukkulalle, josta näimme koko kaupungin yhdellä silmäyksellä.

Espargos

Espargos

Viimeisenä käyntikohteena oli Pedra de Lumen suola-altaat. Paikka sijaitsee sammuneen tulivuoren kraatterissa. Pääsimme uimaan luonnonaltaaseen hyvin suolaiseen veteen. Uiminen 26 % suolaa sisältävässä vedessä tuntui kummalliselta. Koko ajan vain kellutti!

Pedra de Lumen suola-altaat

Pedra de Lumen suola-altaat

Näiden suola-altaiden vedessä on puolet enemmän suolaa kuin Kuolleenmeren vedessä!

Näiden suola-altaiden vedessä on puolet enemmän suolaa kuin Kuolleenmeren vedessä!

Saarikierros kyllä kannatti, samoin koko Kap Verden reissu. Meille jäi paikasta hyvät fiilikset. Lopuksi vielä koottuna muutama plussa Salin saaresta.

– Hieno, pitkä ja leveä hiekkaranta ja kirkas vesi. Mahtavat aallot!
– Vain vähän turisteja. Rannalla sai todellakin olla rauhassa!
– Santa Marian rauhallinen ja viihtyisä kylä oli mukava käyntikohde ja lähellä.
– Saari on nopeasti nähty, joten saimme keskittyä olennaiseen eli lepäilyyn. Sopi meille tähän kohtaan.

Salin aallot veivät meidät mennessään - onneksi vain takaisin rantaan.

Salin aallot veivät meidät mennessään – onneksi vain takaisin rantaan.

Aamukävelyllä rannalla

Aamukävelyllä rannalla

image

Hotelli Blue Village Riu Funana, Sal, Kap Verde

Majoituimme Salin saarella hyvätasoiseen Riu Funanaan. Finnmatkat mainosti tätä hotellia heidän Salin parhaaksi hotellikseen. Hotelli koostui kahdesta samanlaisesta hotellista, Riu Funanasta ja Riu Garopasta. Nämä hotellit olivat toistensa peilikuvia.

Sisääntulo Riu-hotelleille

Sisääntulo Riu-hotelleille

Palmujen takana yksi hotellin majoitusrakennuksista

Palmujen takana yksi hotellin majoitusrakennuksista

Asiakkaat saivat vapaasti oleilla kummankin hotellin alueilla sekä käyttää molempien puolien baareja ja ravintoloita. Ruoka oli molemmissa hotelleissa ihan samanlaista. Niinpä söimme pääasiassa Funanan puolella. Buffetti oli molemmilla puolilla runsas ja kattava. Eipä tarvinnut nälkää nähdä. Tarjolla oli vaikka mitä einestä.

image

image

image

image

image

image

image

Hotelleissa oli lisäksi neljä teemaravintolaa, joihin tarvittiin etukäteispöytävaraus. Teemaravintolat olivat yhteisiä. Me kokeilimme aasialaista ravintolaan, joka oli mainio. Lisäksi tarjolla olisi ollut kapverdeläinen tai afrikkalainen ravintola sekä grilliravintola.

Aasialainen ravintola

Aasialainen ravintola

Hotellin allasalue oli mielestämme hiukan ahtaanoloinen. Aurinkotuolit olivat vieri vieressä. Kävimme uimassa altaassa vain yhden kerran koko viikon aikana ja vesi oli kyllä aika viileää. Eipä tehnyt mieli istua uima-altaassa olevilla baarituoleillakaan…

Riu Funanan uima-allasaluetta

Riu Funanan uima-allasaluetta

Tässä altaan vieressä olevassa ravintolassa kävimme syömässä lounasta. Paikka on myös lähellä rantaa.

Tässä altaan vieressä olevassa ravintolassa kävimme syömässä lounasta. Paikka on myös lähellä rantaa.

Salin saaren eteläpäässä oleva ranta, jossa hotellit sijaitsevat, oli todella hieno. Paras kohta rannasta sattui olemaan juuri meidän hotellimme edustalla. Leveyttä oli reilusti, ja lyhyen kävelymatkan päässä saattoi kiivetä dyynille. Turisteja oli harvakseltaan. Ainoa asia, jota jäimme kaipaamaan rannalla, oli palmut.

Hotellialueelta pääsi rantaan tästä kohtaa. Kulku oli avoinna klo 7-18.

Hotellialueelta pääsi rantaan tästä kohtaa. Kulku oli avoinna klo 7-18.

Vaalea avara hiekkaranta ja turkoosi meri, Santa Marian ranta oli hieno!

Vaalea avara hiekkaranta ja turkoosi meri, Santa Marian ranta oli hieno!

Ranta aamulla

Ranta aamulla

Ihana merenranta!

Ihana merenranta!

Ranta ja koko Salin saari ovat erittäin tuulisia paikkoja. Auringon paistaessa tuuli viilentää ilmaa mukavasti, eikä rannalla ole ollenkaan tukalaa. Pilvisellä säällä siellä tarkenee juuri ja juuri. Aurinkohan tarttuu meren rannalla myös pilvisellä ilmalla. Tuulelta kyllä teki mieli suojautua. Rantatuoleista sai helposti rakennettua pientä tuulensuojaa, joka auttoi jonkun verran.

Rannalla oli onneksi runsaasti aurinkotuoleja.

Rannalla oli onneksi runsaasti aurinkotuoleja.

Hotellin rannalla oli baari, josta sai juomia puoli yhdestätoista eteenpäin. Baarin edustalla oli ohjelmaa joka päivä, yleensä jotain rantajumppaa ja pelejä/leikkejä.

Rantabaari

Rantabaari

Yhtenä päivänä rannalla esiintyi tällainen rytmiporukka.

Yhtenä päivänä rannalla esiintyi tällainen rytmiporukka.

Ohjelmaa oli hotellissa myös iltaisin. Pääasiassa esitysten aiheet olivat sellaisia, etteivät ne meitä kiinnostaneet, mutta eräänä iltana ohjelmassa oli African Night. Esitys oli sikäli pettymys, että taustalla soi kansainvälinen musiikki, ei afrikkalainen. Esiintyjät olivat kyllä pukeutuneet afrikkalaisittain ja näyttivät sellaisilta, mutta siihen se sitten jäikin. Koreografia oli ihan hieno, muttei mitenkään erityisesti afrikkalainen.

African Night-esitys

African Night-esitys

Kapverdeläisten suosikkilausahdus on muuten ”no stress.” Sellainen paikka kyllä olikin, ei kiirettä minnekään, ei stressiä, ei huolta huomisesta. Siksihän juuri valitsimmekin Kap Verden tällä kertaa matkakohteeksemme, sillä olimme lepoloman tarpeessa. Tämä sama no stress-asenne näytti pätevän myös kulkukoiriin.

No stress

No stress

image

Santa Maria ja Sal, Kap Verde

Kap Verde osoittautui oikein mukavaksi ja leppoisaksi lomakohteeksi. Haimme tältä lomalta nimenomaan lepoa, kunnon yöunia, rentoa rantaelämää ja hyvää ruokaa ja niitä myös saimme. Viikko Kap Verdellä oli ihan hyvä veto tähän tammikuun alkuun. Pääsimme edes vähäksi aikaa pois Suomen vesisateista sekä rakennuskiireistä.

Ihanan rauhallista rantaa

Ihanan rauhallista rantaa

Matkasimme Kap Verden saarista viikoksi Salin saarelle Finnmatkojen pakettimatkalle. Hotelliksi olimme valinneet all inclusive-palvelun sisältävän Riu Funanan. Hotelli osoittautui hyväksi valinnaksi. Siitä vielä tarkempaa postausta myöhemmin. Kaikkein parasta hotellissa oli sen ranta, josta yllä oleva kuvakin on. Ranta oli hiljainen ja rauhallinen. Turisteja hotellissamme oli aika paljon, mutta silti ranta ei ollut missään vaiheessa kovin kansoitetun oloinen. Ranta oli sen verran pitkä ja leveä, että tilaa oli runsaasti.

image

image

Salin luonto ei säväyttänyt meitä kauneudellaan. Hiekka-aavikkoa, vain vähän luonnonvaraista kasvillisuutta ja muutama matala vuori, siinä lyhykäisyydessään Salin maisemakuva. Toki meri kimmelsi turkoosin sävyissä ja vesi oli kirkasta, mutta maisemat noin muuten olivat aika karut.

Salin karua maisemaa

Salin karua maisemaa

Kelit eivät ihan täydellisesti suosineet matkaamme. Toki lämmintä oli joka päivä 25-26 astetta, eikä yölläkään menty 20 asteen huonommalle puolelle. Vaikka saarella sataa äärimmäisen harvoin, sattui matkamme aikana yksi puolen tunnin sadekuuro. Tosin emme sitä huomanneet, sillä kuuro sattui tulemaan iltamyöhäisellä, kun olimme jo nukkumassa. Aurinko paistoi ensimmäisten ja viimeisten parin päivän aikana kunnolla, mutta viikon puoliväliin sattui muutama lähes pilvinen päivä. Lisäksi Saharassa riehunut hiekkamyrsky harmaannutti keliä entisestään noiden päivien ajan. Rannalla kyllä olimme joka päivä, sillä aurinko jaksoi jonkin verran paistaa ja lämmittää myös pilvien ja hiekkausvankin takaa.

Hiekkamyrskyusva oli itse asiassa melko eksoottinen kokemus.

Hiekkamyrskyusva oli itse asiassa melko eksoottinen kokemus.

Sal on erittäin tuulinen paikka. Tuntuu, että tuuli ei hellitä edes yöksi. Tuulesta johtuen ilma ei ole tukala, pikemminkn päinvastoin. Välillä tuntui, että rannalla oli jopa viileää. Halusimme silti viettää päiviä rannalla uima-allasalueen sijaan, sillä merta on mukava katsella. Lähes koko viikon ajan liehui salossa keltainen lippu, eli uimisen kanssa oli tällöin noudatettava erityistä varovaisuutta. Punainenkin lippu oli tangossa parina päivänä. Silloin ei uimaan saanut sakon uhalla mennä. Huomasimme kuitenkin pian, että eipä noita sakkoja ihmisille jaettu, meressä oli porukkaa punaisenkin lipun aikana. Merivesi oli yllättävän lämmintä ja aalloissa oli kiva käydä keinumassa. Viimeisenä päivänä menimme mereen siinä luulossa, että salossa on keltainen lippu. Ihmettelimme, kun aallot paiskasivat meidät rajusti kohti rantahietikkoa. Vedestä noustuamme huomasimme, että keltaisen lipun tilalle olikin vaihdettu punainen lippu. Hups!

Aallokko oli kovaa. Aallokko oli kovaa.

Surffaus ja leijasurffaus ovat Salilla tuulen ansiosta suosittua ajanvietettä.

Surffaus ja leijasurffaus ovat Salilla tuulen ansiosta suosittua ajanvietettä.

IMG_1837

Salin saaren ehdoton helmi on Santa Marian pikkukaupunki. Hotellistamme oli matkaa Santa Mariaan tietä pitkin kaksi kilometriä, rantaa pitkin kolme. Kävelimme kylälle kerran rantaa pitkin, muina kertoina hurautimme sinne nopeasti taksilla kolmen euron kohtuuhintaan. Santa Mariassa oli mahdollista päästä näkemään paikallista elämänmenoa.

image

image

image

image

image

image

IMG_1783

Viihdyimme Santa Mariassa niin hyvin, että kävimme siellä tosiaan kolmena iltana. Sieltä löytyi mukavia baareja ja ravintoloita, joissa oli kiva istuskella turisteja pursuavien all inclisive-ravintoloiden sijaan. Hintataso oli kohtalaisen korkea, mutta kuitenkin Suomen hintatasoa hiukan edullisempi. Tässä kuvia muutamista kivoista paikoista, joissa kävimme.

image

image

image

Tämä erään irlantilaispariskunnan pyörittämä Tam Tam jäi mieleen erityisen tunnelmallisena paikkana.

Tämä erään irlantilaispariskunnan pyörittämä Tam Tam jäi mieleen erityisen tunnelmallisena paikkana.